Tuli taas joululomilla lueskeltua ilmailuhistoriakirjallisuutta ja vastaan tuli VL Myrskyäkin koskettelevaa asiaa. Historian tutkimuksessahan on se - näkökulmasta riippuen ikävä tai hyvä - puoli, että lopputulos tiedetään, mikä mahdollistaa jälkiviistastelun.

Jälkiviisastelu ei kuitenkaan ole hyvää historian tutkimusta. Historian tutkijan pitäisi pystyä siivoamaan mielestään pois tietämänsä lopputulos ja tarkastella tehtyjä ratkaisuja olemassa olleen tilanteen näkökulmasta. Muutoin syyllistyy ns. lopputulosharhaan, jota Rolf Dobelli on kuvannut kirjassaan Selkeän ajattelun taito (s. 91-93).

Atso Haapanen kirjoitti kirjassaan Suomen ilmavoimien hävittäjähankinnat 1939-1945 sivulla 90 seuraavasti: "Myrskyyn käytetyt rahat olivat menneet täysin hukkaan. Niillä varoilla olisi ehdottomasti pitänyt ostaa kunnollisia ulkomaisia hävittäjiä jo ennen talvisotaa. Silloin hävittäjälentäjillämme olisi ollut kunnolliset koneet lennettävinään, ja talvisodassa lentäneet valtavat vihollisen pommikonelautat olisi kyetty torjumaan paremmin..."

Onko näin? Tarkastelen seuraavassa VL Myrskyyn liittyviä keskeisiä ratkaisuja unohtamalla tietoni lopputulosesta ja ottamalla huomioon vain sen tiedon, jonka kirjallisuuden perusteella tiedän päättäjillä olleen.

Oliko virhe tilata VL Myrskyn suunnittelutyö 8.6.1939?

Puolustusneuvoston puheenjohtaja marsalkka Mannerheim esitti 26.9.1938, että ryhdyttäisiin hankkimaan lentokalustoa ulkomailta koska tahansa syttyvän sodan varalta. Hän esitti niin, koska todennäköisesti tiesi ns. Jartsev-neuvotteluista ja aavisti kokemuksensa perusteella pahaa. Hän myös tiesi, että määrärahoja konehankintoihin ei juuri ollut, sillä määrärahat oli sijoitetty 42 Fokker D.XXI -hävittäjään.

Ilmavoimien esikunta teki vasta keväällä 1939 selvityksen ulkomaisista hävittäjätyypeistä. Myös Valtion Lentokonetehdasta pyydettiin laatimaan alustava ehdotus hävittäjästä. Miksi?

Suomi ei ollut tuolloin (1.4.1939) sodassa eikä edes Puolaan oltu vielä hyökätty. Hyväksyessään puolustusvoimien perushankintaohjelman vuonna 1938 valtioneuvosto oli edellyttänyt kotimaisen teollisuuden käyttämistä aina, kun se oli mahdollista. Tampereella oli uusi lentokonetehdas ja sen tuotteet olivat osoittautuneet hyviksi ja halvoiksi. Todisteena tästä oli 19 kpl valmistuneita II ja III sarjan Fokker D.XXI -hävittäjiä ja juuri ensilentonsa lentänyt VL Pyryn prototyyppi.

Valtion Lentokonetehtaalle oli osoitettu hävittäjän moottoriksi Bristol Taurus, jonka moottoriteho oli extrapoloitu 1 170 hevosvoimaan. Tällä moottorilla ja hyväksi havaittua rakennetapaa noudattaen syntyi viisi hävittäjävaihtoehtoa A-E, jotka kaikki olivat paperilla parhaiden ulkomaisten hävittäjien veroisia.

Puolustusneuvoston kokouksessa 6.6.1939 päätettiin jättää yksi kaukotoimintalaivue (LLv 48) perustamatta ja perustaa neljäs hävittäjälaivue (LLv 28). Vasta nyt puolustusneuvostolla oli käytettövissä määrärahoja (60,8 miljoonaa markkaa) ulkomaisten tai kotimaisten hävittäjien hankintaan. Vaikka Ilmavoimien komentaja epäilemättä ajoikin määrärahojen sitomista kotimaiseen hävittäjään, Puolustusneuvosto ei sitä tehnyt. Se päätti 8.6.1939 tilata vain kotimaisen hävittäjäkoneen suunnittelun ja osoitti tähän 0,4 miljoonaa markkaa eli alle 0,7 % käytettävistä varoista.

Jäljelle jääneillä varoilla yritettiin ostaa hävittäjiä ulkomailta. Useimmilla tehtailla oli kuitenkin "tilauskirjat täynnä" ja koneita haluttiin nopeasti. Näillä rahoilla tilattiin lopulta 25 Fiat G.50 -hävittäjää lokakuussa 1939.

Tätä taustaa vasten on VL Myrskyn suunnittelun tilausta pidettävä olosuhteet huomioon ottaen hyvänä päätöksenä. Ulkomaisten hävittäjien hankinta oli osoittautunut epävarmaksi, jolloin kotimainen tuotanto oli lähtökohtaisesti hyvä idea. Toisaalta kukaan ei Suomessa tiennyt, että sota alkaa syyskuussa 1939 tai Suomeen hyökätään marraskuussa 1939. Sen hetkisen tietämyksen mukaan sota olisi voinut yhtä hyvin alkaa 1940, 1941 tai myöhemmin taikka onnekkaimmassa tapauksessa sota olisi voitu välttää kokonaan. Vaikuttaa siis hyvältä päätökseltä sitoa vain murto-osa rahoista kotimaisen hävittäjän suunnitteluun.

Oliko virhe tilata VL Myrskyn prototyyppi 2.9.1939?

Toinen maailmansota syttyi syyskuun alussa 1939, kun Saksa (ja myöhemmin myös Neuvostoliitto) hyökkäsi Puolaan, jolloin sekä Ranska että Iso-Britannia julistivat sodan Saksalle.

Maailmansodan puhkeaminen johti siihen, että aseiden ja asemateriaalien hankinta vaikeutui. Esimerkiksi Iso-Britannia lakkasi myymästä sotamateriaalia ulkomaille. Tätä taustaa vasten kotimaisen hävittäjätuotannon käynnistäminen (VL Myrskyn prototyypin tilaus 2.9.1939, 50 Fokker D.XXI -koneen tilaus 9.9.1939 ja toisen lentokonetehtaan perustaminen Poriin 9.9.1939) olivat ymmärrettäviä päätöksiä. Lentokonemoottoreita oli saatavissa lähinnä Yhdysvalloista, jolloin VL Myrskyn Bristol Taurus vaihdettiin Pratt & Whitney R-1830 Twin Waspiin ja Fokkerien Bristol Mercury Pratt & Whitney R-1535 Twin Wasp Junioriin. Moottorit tilattiin ja saatiin ennen Yhdysvaltain asemateriaalin vientikieltoa 2.7.1940.

Oliko virhe keskeyttää VL Myrskyn työt 8.12.1940?

Talvisota syttyi 30.11.1939 ja Suomen vähälukuiset ilmavoimat joutuivat kohtaamaan suuren itäisen naapurin loppumattomilta tuntuvat armadat. Valtion Lentokonetehtaan kapasiteetti oli tarkoituksenmukaista kohdistaa ensisijaisesti olemassa olevan sotakaluston korjaustöihin. Toissijaisesti sai korjata harjoitus- ja koulukoneita, kolmannella sijalla oli Fokkerin IV sarja ja neljännellä sijalla VL Pyry -sarja.

Vaikka kukaan ei tiennyt kuinka kauan sota tulee kestämään ja miten sota tulee päättymään, oli todennäköistä, että kotimaisella uustuotannolla ei ehditä tuottamaan koneita käynnissä olevaan sotaan, oli kysymys Myrskystä, Fokkereista tai vaikka Seversky-hävittäjien lisenssivalmistuksesta.

Oliko virhe jatkaa VL Myrsky -projektia huhtikuussa 1940?

Huhtikuun alussa hävittäjäkoneiden hankkiminen ulkomailta ei ollut sen helpompaa kuin syyskuussa 1939. Sodan aikana Suomi oli onnistunut hankkimaan 35 Fiat G.50 -hävittäjää (33 tuli perille), 30 Gloster Gladiatoria, 12 Hawker Hurricanea (10 tuli perille), 30 Morane-Saulnieria, 6 Caudron-Renaultia ja 44 Brester 239:ää, tosin osa koneista oli vielä matkalla (viimeinen Fiat tuli 19.6.1940 ja viimeinen  Brewster vappuna). Hävittäjätilanne oli siis parempi kuin Talvisodan alkaessa. Saatu kalusto oli suurelta osin vanhentunutta, poikkeuksena tästä toki Brewsterit ja Hawker Hurricanet.

Ilmavoimien komentaja ei pyytäessään Valtion lentokonetehtaalta huhtikuun alussa tarjousta VL Myrskyn suunnittelun jatkamisesta (eikä VL tarjotessaan sitä 6.4.1940) vielä tiennyt Saksan hyökkäyksestä Tanskaan ja Norjaan. Mutta 9.4.1940 alkanut hyökkäys sulki Suomen - ja myös Ruotsin - kahden suurvallan syleilyyn niin, että ulkomaisten hävittäjien pelkkä toimittaminen tuotti hankaluuksia. Selkeänä osoituksena tästä on se, että Ruotsin tilaamat Seversky-hävittäjät - siltä osin kuin ne ylipäätään toimitettiin - toimitettiin Petsamon kautta!

Suomi oli yhtä-äkkiä ihan eristyksissä kahden toisiinsa sitoutuneen suurvallan - Saksan ja Neuvostoliiton - syleilyssä. Ei ole mielestäni yhtään ihme, että suunnittelutyön jatkaminen tilattiin ja vielä kiireellisenä.

Oliko virhe tilata VL Myrskyn prototyyppi 20.12.1940?

Myrsky-hävittäjälle yritettiin löytää tehokkaampaa moottoria mm. Yhdysvalloista, Saksasta ja Italiasta. Saksa ei halunnut myydä, italialaisista moottoreista oli huonoja kokemuksia ja Yhdysvaltojen aseidenvientikielto 2.7.1940 lopulta tyrehdytti hankinnat kokonaan. Valtion Lentokonetehtaalla oli kuitenkin Pratt & Whitney R-1830 S3C3-G, joka oli tilattu jo 1939 ja saatu ennen aseidenvientikieltoa.

Kauttakulkusopimukset Neuvostoliiton ja Saksan kanssa tehtiin syyskuussa 1940. Saksan kanssa tehdyn sopimuksen myötä saatiin lupaus aseista, joiden kuitenkin piti olla korvausta Saksan Talvisodan aikana pidättämästä Suomelle kuuluvasta materiaalista. Niinpä Saksalle oli viisasta näytellä edelleen uskollista kumppania Neuvostoliitolle ja luovuttaa vain sotasaalistavaraa.

Suomalaisten toivetta 150 hävittäjä- ja 150 pommikoneesta ei kuitenkaan täytetty. 1.10.1940 tehtyyn hankintasopimukseen sisällytettiin vain 25 Morane-Saulnieria ja 29 Curtiss Hawkia. Koneet olivat vanhentuneita, suoritusarvoiltaan parhaasta päästä olivat ne seitsemän Curtiss Hawkia, joissa oli 1200 hv Wright Cyclone -moottori. Nekään eivät saavuttaneet 500 km/h huippunopeutta ja niihinkin jouduttiin vaihtamaan ylikuumenemisongelmien takia myöhemmin Twin Wasp -moottorit.

Tätä taustaa vasten VL Myrskyn prototyypin tilaaminen oli hyvä päätös. Näin vaikka vain prototyyppiä varten oli moottori ja myöhempien mahdollisten sarjakoneiden moottorikysymys oli kokonaan avoin. 

Näyttää siltä, että prototyypin tilaus myöhästyi jonkin verran lentokonetehtaan johtajuuskysymysten takia. Sillä ei liene sattumaa, että edellinen johtaja oli pyytänyt eroa edellispäivänä?

Oliko virhe tilata kolmen koneen esisarja (VL Myrsky I) 30.5.1942?

VL Myrskyn prototyyppi lensi ensilentonsa 23.12.1941 ja osoittautui kehityskelpoiseksi, olihan se jo ensimmäisessä kehitysversiossaan yhtä nopea kuin Brewster 239. Nopeutta pystyttiin lisäämään muutostöillä noin 40 km/h ja muitankin saavutusarvoja parantamaan.

Tammikuussa 1942 tuli Saksasta tieto, että sotasaalis-Twin Waspeja oli saatava, tosin vain varsin vähän. Hankittavissa oleva määrä kasvoi kevään myötä ja lopulta Suomi osti 127 ja Ruotsikin 115 Twin Waspia projekteihinsa.

Ranskalaiset liikemiehet tarjosivat Suomelle helmikuussa 1942 Morane-Saulnier -hävittäjiä. Lopulta koneita hankittiin 32 kpl heinä-marraskuussa 1942. Sen parempia koneita Suomi ei ollut saanut hankituksi Jatkosodan puhkeamisen jälkeen.

Ikävä tosiasia oli kuitenkin se, että prototyypin tyhjäpaino oli ryöstäytynyt arvioidusta 2 070 kilosta 2 360 kiloon. Yhdessä pienennetyn siiven (suunnittelutyön pohjana oli vaihtoehto A, jossa siipi oli 18 m2, prototyypin 16,7 m2) kanssa siipikuormitus oli kasvanut ja sen seurauksena koneen kaartokyky oli heikentynyt.

Niinpä piti sekä keventää konetta että suurentaa siipeä. Keinoista ei ollut selvyyttä ja siksi haluttiin kokeilla erilaisia ratkaisuja. Ratkaisu oli varmasti hyvä. Jälkiviisauteen kuulunee sen toteaminen, että kevennykset johtivat suunnittelutyön viivästymiseen ja moniin rakenteellisiin ongelmiin, Ja että siiven suurentaminen olisi ehkä riittänyt.

Oliko virhe tilata 47 koneen suursarja (VL Myrsky II) 18.8.1942?

Elokuussa 1942 Suomella ei ollut mitään tietoa parempien ulkomaisten hävittäjien saamisesta. Suursarjan tilaus tehtiin sillä tavoin avoimena, että se mahdollisti koesarjan koneiden kokemusten huomioon ottamisen suursarjan koneissa.

Hätä oli suuri ja siksi Ilmavoimat päätti tilata 16.10.1942 viisikoneisen VL Humu -koesarjan, lokakuussa tilattiin myös Klimov M-105 -moottorin asennus Moraneen (ns. Mörkö-Morane) ja 26.11.1942 tilattiin VL Pyörremyrskyn suunnittelun ja kaksi prototyyppiä. Hieman ennen Pyörremyrskyn tilaamista päästiin vihdoin tuloksiin Messerschmitt Bf 109 G-2 -hankinnoissa ja 20.11.1942 Ilmavoimat tilasi 16 uutta ja 14 kunnostettua konetta. Göringiltä saatiin vihreää valoa 7.12.1942. 

Kun VL Myrsky II -suursarja tilattiin 18.8.1942 ei ollut vielä tietoa, että Saksasta saadaan uusia ja käytettyjä Messerschmitt-hävittäjiä. Sen sijaan tiedettiin, että Twin Wasp -moottoreita oli jo saatu. 25.6.1942 mennessä oli maahan tuotu Saksasta jo 101 moottoria. Tätä taustaa vasten suursarjan tilaus oli hyvä ja ymmärrettävä päätös.

Oliko virhe jatkaa VL Myrsky -projektia, kun Saksasta saatiin ajanmukaisia Messerschmitt-hävittäjiä 1943-1944?

Ensimmäisen Messerschmitt-laivueen saaminen Suomeen liittyi Saksan vaikeuksiin Stalingradin rintamalla, sillä tilaus tehtiin päivää myöhemmin kuin Neuvostoliitto aloitti 19.11.1942 vastahyökkäyksen ja hankintasopimus allekirjoitettiin päivä sen jälkeen kuin Stalingrad antautui eli 1.2.1943. 16 uutta konetta saatiin maaliskuussa 1943 ja 14 korjattua vasta toukokuussa 1943. Niiden toimitus viivästyi Suomen maaliskuun lopulla 1943 tekemien rauhantunnustelujen vuoksi. Saksa täydensi ja huolsi Suomen Messerschmitt-laivuetta vähän kuin omaansa. Varaosista ja työkaluista oli jatkuvaa pulaa.

Yksi Messerschmitt Bf 109 G-2 -laivue ei ollut tarpeeksi, kuusi muutakin laivuetta tarvitsi kalustoa. Toisesta Messerschmitt-laivueesta ei ollut kesällä 1943 mitään tietoa, maahan saatiin ainoastaan korvauskoneita menetetyille ensimmäisen laivueen hävittäjille. Mörkö-Morane taisteli jäähdytysongelmien kanssa, VL Humu -projektissa oli vaikeuksia piirustusten kanssa eikä VL Pyörremyrsky ollut edennyt suunnittelua pidemmälle. Tässä vaiheessa koelennettiin jo VL Myrsky I -koneita ja Myrsky oli ehdottomasti lähimpänä valmista oleva projekti. Lisäksi vaikeudet olivat projektissa vielä edessäpäin: MY-3 tuhoutui 19.11.1943 ja ongelma paikallistettiin siipeen, jota ryhdyttiin vahvistamaan.

Toinen Messerschmitt-laivue saatiin sen seurauksena, että Saksa joutui vastoin lupauksiaan perääntymään Leningradin rintamalla Narva-joelle. Saksa tiedusteli 31.1.1944 Suomelta tarpeita lisääntyneen neuvotouhan kompensoimiseksi. Suomen vastauksessa oli toiveena Me 109 ja Me 110 -hävittäjät muun sotamateriaalin ohella. Toinen laivue saatiin maaliskuussa 1944. Samoihin aikoihin VL Myrsky -projekti kohtasi seuraavan suuren vastoinkäymisen, kun MY-4 tuhoutui 17.3.1944. Syy paikallistettiin työvirheeseen siivekkeiden tasapainottamisessa.

Ilmavoimien esikunta oli helmikuussa 1944 alkanut suunnitella kaikkien seitsemän hävittäjälaivueen varustamista Messerschmitt Bf 109 -hävittäjillä. Ohjelman viimeisenä vaiheena oli tarkoitus korvata myös valmistuvat Myrskyt 1.7.1945 mennessä. Suunnitelma, joka käsitti 150 konetta (5 laivuetta á 30 konetta) ja niille 92 korvauskonetta, sai Saksasta periaatteellisen hyväksynnän. Se ei kuitenkaan taannut, että koneita saataisiin. Itse asiassa vasta suurhyökkäyksen alettua kesäkuussa 1944 Suomi sai kolmannen Messerschmitt-laivueen. Tässä vaiheessa Myrsky-tuotanto oli niin pitkällä, että ei ollut mitään järkeä pysäyttää projektia varsinkin, kun laivueilla oli Messerschmitt-hävittäjätoimituksista kova pula. Näihin aikoihin (23-29.6.1944) MY-6 menetti korkeusperäsimensä kahteen kertaan ja konetta vaivannut flutteriongelman syy selvisi. Kone kärsi kuitenkin pyrstöön liittyvistä tärinäongelmista lähes koko palvelusuransa ajan - lisäksi ongelmia tuli rakennekevennysten seurauksista sekä huonoista liimoista ja lakoista.

Neljäs Messerschmitt-laivueen toimitus lähti käyntiin niin myöhään, että se saattaa liittyä ns. Ribbentrop-sopimuksen syntymiseen. Niinpä kalustoa tarvittiin kolmelle muullekin laivueelle. Vaikka VL Myrsky II oli hävittäjälentäjien keskuudessa "vähemmän haluttu uutuus", se kelpasi hyvin periaatteessa samanlaisen rakenteen omaavilla mutta liki 150 km/h hitaammilla Wasp-Fokkereilla lentäville TLeLv 12:lle ja TLeLv 16:lle. Neljännen Mersulaivueen koneista saatiin lopulta vain kymmenen.

VL Humu lensi ensilentonsa 8.8.1844 ja vain kaksi Mörkö-Moranea luovutettiin hävittäjälaivueille heinäkuussa 1944 ja koko konekannan muutostyö tilattiin vasta 13.8.1944. VL Pyörremyrskyn teki ensilentonsa vasta 22.11.1945. Näitä arvosteltaessa tulee muistaa, että VL Myrskyn, VL Pyörremyrskyn ja VL Humun edistyminen oli osittain prioriteettikysymys. Myrsky asetettiin ykköseksi, koska sitä pidettiin aina kulloisenkin hetken tietojen valossa valmiimmalta. Mörkö-Morane on hieman toinen kysymys, koska sen keskiaseen (Mauser MG151/20) toimituksetkin varmistuivat vasta 4.5.1944. Koneet, jotka oli tarkoitus muuntaa M-105 -moottorille, olivat kuitenkin 4-5 vuotta vanhoja ja kuluneita, ja tarvitsivat siksi korjausta. Lisäksi koneita oli vaikea irroittaa kiivaana käytävistä sotatoimista muutostöihin heinäkuussa 1944.

Yhteenveto

VL Myrskyn suunnittelun, suunnittelun keskeyttämisen ja jatkamisen, prototyypin, koesarjan ja suursarjan tilaaminen - samoinkuin projektin jatkaminen vaikeuksista huolimatta vuonna 1943-1944 vaikuttavat mielestäni kulloisenkin tilanteen valossa oikeilta päätöksiltä. Vaikka viimeistään Stalingradin tappio talvella 1942-1943 vei uskottavuuden Saksan voitolta, kukaan ei tiennyt vuonna 1943 tai keväällä 1944 kuinka sota päättyisi ja kuinka Suomen lopulta kävisi.

Vaikka edellä esitetyt ratkaisut olivat mielestäni oikeita, jää VL Myrskyn ympärille kysymyksiä, jotka olisi ehkä voitu ratkaista toisin. Kysymykset liittyvät muun muassa moniin spesifikaatiomuutoksiin. Niitä pohditaan ehkä myöhemmin.

Lähteet:

• Jukka Raunio 1993: Lentojän näkökulma II
• Jukka Raunio 2002: VL Myrsky. Suomalaisen hävittäjälentokoneen tarina. Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti, erikoisnumero 1.
• Jukka Raunio 2007: Valtion lentokonetehtaan Historia. Osa 2: Tampereella ja sodissa 1933-1944
• Atso Haapanen: Suomen Ilmavoimien hävittäjähankinnat 1918-1945.