Tykkään Agatha Christien salapoliisihahmoista Miss Marple ja Hercule Poirot. Televisiossa pyörivät Hercule Poirot -elokuvat kuuluvat niihin harvoihin asioihin, jotka pyrin katsomaan. Surku tulee, jos ei pääse perjantai-iltana ison telkkarin ääreen.

Haasteellisimmilta ovat tuntuneet ne Poirotin tehtävät, joissa hänet on houkuteltu tutkimaan jotain vanhaa ratkaisematonta tapausta. Sama juttu Michael Connellyn Bosch-kirjoissa, jossa tilanne kulminoituu Avoin ja ratkaisematon -kirjassa. Tutkija joutuu paneutumaan tapaukseen pääasiassa asiakirjojen perusteella. Silminnäkijät ovat kadonneet tai heidän muistikuvansa haalenneet. Paikat ovat muuttuneet. Aika on nakertanut dokumentteja jne. Etuna kuitenkin tapauksen jälkeen tullut uusi tieto.

No, törmäsin samantapaiseen tilanteeseen kirjoittaessani VL Myrsky - Historia ja entisöinti -julkaisun seuraavaa osuutta. Julkaisu kattaa ajanjakson 12.1.1942-21.12.1943 ja ajanjakson loppuun osuu MY-3:n ja koelentäjä lentomestari Aarre Siltavuoren surmansyöksy 19.11.1943 Teiskon Uskalin kylän alueelle.

MY-3:n konekohtaisista asiakirjoista löytyy tutkintapöytäkirja lennonrekisteröintilaite Mata-Harin rekisteröinnit ja niiden tulkinnat, silminnäkijöiden haastattelut, esimiesten ja kollegoiden haastattelut ja tekniset lausunnot sekä karttapiirros.

Lukiessa tutkintalautakunnan raporttia huomasin, että tutkintalinjoja oli ollut neljä. Niistä kolme on hylätty epätodennäköisinä ja lukkiuduttu neljänteen. Neljännen vaihtoehdon ongelmana oli, että koelentäjän aikomuksia ei voitu enää tarkistaa, koska hän oli kuollut. Oli vain mittausdataa, esinelöytöjä ja haastattelutuloksia.

Tuomiossa pääsyylliseksi leimattiin koelentäjä, joka oli nopeusrajoituksista välittämättä syöksynyt liian lujaa niin, että siipi oli hajonnut. Syytön ei ollut suunnittelijakaan, sillä siipi oli suunniteltu niin, että sen pitikin hajota suurin piirtein sillä nopeudella millä hajosi. Vahvasti lieventävä asianhaara oli se, että onnettomuuden lähisyy, aeroelastista värähtelyä eli flutteri, oli huonosti tunnettu ja vaikeasti mallinnettava ilmiö. Malli syntyi vasta seuraava vuoden puolella.

Väärällä tuomiolla on aina seuraukset. Rankaisutoimet kohdistuvat väärään asiaan, tässä tapauksessa siipeen. Syyllinen jää vapaaksi. Tässä tapauksessa vapaaksi jäi pyrstön flutteri.

Kiire leimasi seuraavaa reilua puolta vuotta. MY-4 tuhoutui ja tutkintalautakunta joutui töihin. Syylliseksi paljastui virheellinen työjärjestys siivekkeiden tasapainossa. Sitten tuli kesä 1944, suurhyökkäys ja MY-6:n korkeusperäsimen menetykset 23.-29.6.1944. Taas saatiin uutta tietoa.

Uuden tiedon valossa MY-3:n tutkintalautakunnan päätelmiä voi katsoa jälkiviisaana uudessa valossa. Oikean syyllisen löytämiseen mahdollisesti johtanut tutkintalinja oli olemassa, mutta siihen ei uskottu. Lennonrekisteröintilaitteen tallentamassa tiedossa on 3 000 metrin yläpuolella tapahtuma, joka on saatettu tulkita väärin. Jos sen kohdalla MY-3 menetti korkeusohjaimet flutterin seurauksena, koelentäjällä ei ollut mahdollista oikaista konetta ja niin kone syöksyi ylinopeudelle ja tuhoonsa.

Korkeusperäsimiä ei löydetty koskaan, korkeusperäsinten kärjet - ilmeisesti sarvibalanssit - löytyivät läheltä koneen putoamispaikkaa. Kuinka eri tavalla painavat balanssit putoavat 3-4 kilometrin korkeudesta kevyessä 2 beaufortin tuulessa verrattuna kevytrakenteisiin korkeusperäsimiin? Vaikea sanoa. Mutta mitä olivat ne kaksi mustaa pötkylää, jotka leijailivat silminnäkijän mukaan alas kolme minuuttia maahansyöksyn jälkeen?

Tulkintani tapahtumien kulusta ei ole uusi, sen on esittänyt aiemmin Jukka Raunio Suomen Ilmailuhistoriallisen Lehden Myrsky-erikoisnumerossa vuonna 2002. Mutta 12.12.2015 myyntiin tulevassa VL Myrsky - Historia ja entisöinti -julkaisun kakkososassa onnettomuus tulee olemaan vähän uudella tavalla esitettynä.

Teisko on nykyään osa Tamperetta ja Uskalin kylä Kämmenniemi-nimistä asuntoaluetta. Sinne MY-3 ja sen ilmassa irronneet osat siis putosivat.