Entisöintikysymykset

Tällä sivulla pyritään vastaamaan VL Myrsky II:n entisöintiä koskeviin kysymyksiin. VL Myrskyn historiaa koskeviin kysymyksiin on oma sivunsa.

Jos mieltäsi askarruttaa VL Myrskyn historiaa tai entisöintiä koskeva kysymys, lähetä se meille oheisella lomakkeella pohdittavaksi.

Kuvat yksityiskohdista ovat todella mielenkiintoisia, mutta kun Myrskyn rakenne ei ole kuitenkaan minulle tuttu, niin olisiko mahdollista laittaa sivulle muutama kuva koko rungosta? Se auttaisi
hahmottamaan paremmin eri osakokonaisuuksien sijainteja..

Vastattu 5.3.2017: Kiitos hyvästä ideasta. Toteutin saman tien kaksi uutta sivua, jotka osaltaan auttavat hahmottamaan VL Myrsky II -koneen runkoa, sen osia ja varusteiden sijoittelua: Yleiskuva ja runkokuva.

Onko [MY-14:n kannuspyörään asennettu] rengas tavallinen kottikärryn pyörä vaiko oikea lekorengas?

Vastattu 4.10.2016: MY-14 sai kannuspyöräänsä kottikärryn renkaan. Se on saman kokoinen kuin alkuperäinen rengas. Alkuperäinen rengas oli tehty lekokäyttöä varten, sillä siinä oli viisi kangaskerrosta, kottikärryn renkaassa vain yksi.

Kysyisin vielä Cr/Mo teräsputken koostumusta. Eli mikä oli teräsputken kemiallinen koostumus ja seosaineiden määrä prosentteina suurin piirtein?

Vastattu 5.5.2016: Myrskyn runko on VLS 1452 -lehden mukaista kromimolybdeeniterästä, jonka koostumus on seuraava: C 0,22-0,25 %, Cr 0,90-1,20 % ja Mo 0,15-0,25 %. VLS 1451 -lehdessä on vastaavuustaulukko saksalaisille, ruotsalaisille, englantilaisille, amerikkalaisille sekä Fokkerin käyttämille standardeille.

Vastattu 19.8.2015: Myrskyn runko on aiemmin kerrotusta poiketen tosiaan kromimolybdeeniputkesta, jonka tarkempaa koostumusta ei ole vielä selvitetty.

Loppuikohan projekti samalla kuin rahankeräys päättyi? Hiljaiseloa on ollut blogissa alkuvuonna.

Vastattu 5.5.2016: Siitä ei ole kysymys. Tiedottajalla on ollut vain muita kiireitä, johtuen mm. lokakuussa 2015 tapahtuneesta automurrosta, jonka yhteydessä meni tietokone ja 80 % valmis Myrsky-julkaisu 2016. Mutta: pyrin parantamaan tilannetta kevään kuluessa.

Aiotteko rakentaa VL Myrskyn siipeen yksityiskohtia, kuten pitot-putken, ripustimet lisäpolttoaine säiliöille, polttoaineputket pääsäiliölle, öljynjäähdytin?

Vastattu 29.1.2016: Alkuperäiset osat tullaan kiinnittämään koneeseen, vaikka ne eivät tulisi näkyviin. Jos osa puuttuu ja puuttuminen näkyisi koneen ulkopuolelle, puuttuva osa tehdään entisöintityön yhteydessä. Lähtökohtaisesti pyritään tekemään täydellinen Myrsky ja jos tästä periaatteesta tullaan luopumaan, päätös tehdään entisöintiprojektin johtoryhmässä tapaus kerrallaan.

Kuinkahan tuo koesiiven lujuusarvon määritys tehdään rikkomatta itse siipeä?

Liittyy blogiin 19.12.2015. Vastattu 28.12.2015: Koesiivelle ei tehdä koekurmitusta sellaisenaan, eikä varsinkaan laskettuun murtokuormaan asti. Kuormituskokeet tehdään irrallisille etu-ja takasaloille. Kokeessa selvitetään siipien liitosraudoituksen toimivuus ja kestävyys puisessa salossa sekä raudoissa, etenkin pulttauksissa. Kuormitus nostetaan ensin lasketuun nimelliskuormaan ja sitten noin 1,5-kertaiseksi. Kuormitus "pumpataan" muutamaan kertaan, jolloin saadaan esiin mahdolliset välysten ilmenemiset. Valmiiksi rakennetusta siiven tyviosasta tehdään osittain "läpinäkyvä" rakennetta esittävä näyte. Sen rakentamisessa tulee testattua samalla erinäiset porausjigit ja työvaiheet.

VL Myrskyn runko lähti Tikkakoskelle 14. huhtikuuta. Onko sille rungolle tehty vielä mitään laite-asennuksia tai kokoamisia?

Vastattu 19.11.2015. Ei. Loppuvuodesta on tarkoitus saada MY-9:n pyrstö hitsatuksi runkoon. Aikatauluja muutettiin siten, että koneen sisäpuolen varustelu voi alkaa jo ensi vuonna.

Onko yhtään VL Myrskyn panssari-istuinta säilynyt? Tehdäänkö entisöitävään VL Myrskyyn panssari-istuin?

vl_myrsky_ohjekirja_panssari-istuin_2015-05-15.jpgVastattu 7.10.2015. Yhtään VL Myrskyn panssari-istuinta ei ole säilynyt, pääpanssareita on. Istuin tehdään käyttäen mahdollisesti hyväksi Fokker D.XXI -koneen selkäpanssaria, mikäli mitat osoittautuvat sopivaksi. Mikäli panssari-istuin tehdään, käytettävä materiaali ja sen vahvuus tullaan miettimään tarkoituksenmukaiseksi. Istuimen kuppiosaan ei ole käytettävissä edes aihiota, joten siltä osin panssari-istuin joudutaan tekemään raaka-aineista lähtien.

Minkä kokoinen on Myrskyn puinen potkurin lapa? Itselläni on läpi ammuttu, puinen potkurin lapa , jossa hakaristi ja VL. Olisi mielenkiintoista tietää onko se esim. Myrskystä, näyttää samanlaiselta. Mitat: pituus n. 117 cm, leveys n. 20 cm, lavan juuren kiinnityskohdan halkaisija 120mm ja pituus 100mm.

Täydennys 17.10.2015: Mittojensa puolesta potkurinlapa näyttää olevan peräisin VLS 8003 -potkurista, joita käytettiin Wright Cyclone- ja M-63-moottoreissa. VL Humun sarjatuotantoa varten kyseistä potkuria tilattiin 117 kpl. Kun VL Humun sarjatuotanto keskeytettiin, sellaiset valmiit osat, joita ei voitu käyttää varaosina, varastoitiin Pyhäjärven sahalle. Huonosta varastoinnista johtuen suurin osa varastoiduista osista jouduttiin romuttamaan. Poistolista oli aikanaan 48-sivuinen. VLS 8003 -potkurin halkaisija on 2 700 mm ja tyven halkaisija juuri tuo 120 mm.

Vastattu 3.9.2015: VL Myrsky II:n VLS 8002 –säätöpotkurin halkaisija on tasan 3 metriä, jolloin lavan pituuden pitäisi olla potkurinakselin keskiöstä lavan kärkeen 1 500 mm. Lavan suurin leveys on 248 mm. Johtoreunan 0,5 mm messinkilevytyksen pitäisi ulottua 30 mm lavan molemmin puolin. Lavan tyven paksuus ei selviä käyttöohjekirjasta ja piirustusten (5 000 kpl) joukosta en ole potkurin piirustuksia vielä löytänyt. Näiden tietojen valossa näyttäisi siltä, että potkuri ei olisi VL Myrskystä eikä todennäköisesti myöskään Bristol Blenheimistä. Se lienee kuitenkin kolmilapaisesta potkurista.

Miksi Ilmailumuseoyhdistys päätti lähteä juuri VL Myrskyn entisöintiin?? Esimerkiksi kolmeen sotaan osallistunut, paljon Ilmavoimissa käytetty, Suomessa lisenssillä tehty ja maailmassakin harvinainen Fokker CX vielä puuttuu museoidemme kokoelmista.

Suomalaiset ilmailumuseot potevat kroonista tilan puutetta. Tälle projektille on kuitenkin ns. tilaus, kun Keski-Suomen Ilmailumuseo haluaa tämän koneen kokoelmaansa.

Näin ollen voitiin yhdistää kaksi tarvetta, K-SIMn tahto ja tarve saada Myrsky entisöitynä kokoelmaansa ja tarve saada Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa vapautuvalle resurssille mielenkiintoista tekemistä.

Toki moni muukin kone odottaa entisöintiä ja esille pääsemistä. Suurin este monen koneen aloittamiselle on, että valtio ja kunnat eivät tue museotoimintaa riittävästi, jotta valmistuville koneille saataisiin esittelypaikoja (museot laajentuisivat). Ei ole motivoivaa entisöidä koneita varastoon.

Myrsky on myös ainoa Suomessa suunniteltu hävittäjälentokone, joka pääsi sarjavalmistukseen. Tässä mielessä sen merkitys on suuri ja se ansaitsee tulla entisöidyksi ja näytteille asetetuksi kotimaiseen ilmailumuseon.

Muuten: Hollannissa on valmistumassa syksyllä 2014 Kestler-moottorilla varustettu Fokker C.X näyttelykuntoon.

Kuinka paljon on alkuperäisiä osia jäljellä ja kuinka paljon joudutaan rakentamaan alusta lähtien?

Nimikeluettelon nimikkeistä jäljellä on noin 5 % ja noin 95 % joudutaan tekemään. Onneksi tuohon 5 %:iin kuuluu suuria kokoonpanoja, kuten runkokehikko, moottori, aseet, ohjaamo, kuomu, tuulilasi jne. Suurimmat raaka-aineista alkaen tehtävät kokonaisuudet ovat siipi ja laskuteline.

Mikä koneyksilö on projektin pohjana? Mikä tulee olemaan rakennettavan VL Myrsky II tunnusnumero? Siis MY-5 vaiko jotain muuta?

Entisöintityön lopputulosena syntyvän VL Myrsky II -yksilön tunnusta ei ole päätetty vielä, vaan tunnus valitaan entisöintityön edistyessä. Tunnuksen valintaan tulee vaikuttamaan mm. se, mihin yksilöihin löytyneet osat voidaan linkittää.

Varmaa on se, että ollaan entisöimässä VL Myrsky II:ta eli suursarjan konetta, jolloin tunnusväli on MY-5...MY-51. Näistä viimeisenä lentänyt MY-50 poikkeaa muista mm. siipisolien vuoksi.

Tikkakoskella olevista rungoista yksi on MY-14 mutta muita runkoja ei ole vielä identifioitu. Eli: tässä vaiheessa emme vielä tiedä, mikä tunnus koneelle tulee.

Uusi tieto: 16.6.2014 on päätetty, että rakennettavan koneen identiteeksi tulee MY-14, sillä parhaiten säilynyt runkokehikko on tunnistettu tuosta koneyksilöstä olevaksi. MY-14 luovutettiin Tiedustelulentolaivueelle 2.8.1944 ja sillä lennettiin 114 tuntia 40 minuuttia ennen poistamista. Poistoon kone joutui kolaroituaan MY-41:n kanssa.

Kysymys: Onko siiven entisöinnissä tarkoitus käyttää samanlaisia huonoja korvikeliimoja ja -lakkoja kuin sota-aikana käytettiin?

Liimoja ja lakkoja ei ole vielä valittu mutta nämäkin kysymykset tulevat lähiaikoina ratkaistavaksi, ennenkuin siiven rakentaminen käynnistetään. Saatavana on sekä nykyaikaisessa puulentokonerakentamisessa käytettäviä epoksiliimoja että "tavallisia" puusepänliimoja (PVA). Myös museaaliset syyt saattavat vaikuttaa liimojen ja lakkojen valintaan.

Todennäköisesti "autenttisia" eli korvikemateriaaleista tehtyjä liimoja ja lakkoja tai Tammer-filmillä liimattua lentokonevaneriakaan ei ole enää saatavissa.

Kannattaa myös muistaa, että VL Myrsky II:n kohdalla liimaukset ja lakkaukset muodostuivat ongelmaksi vasta, kun konetta säilytettiin rintamaolosuhteissa ulkona. Sellaisiin olosuhteisiin nyt entisöitävää yksilöä ei ole tarkoitus viedä, joten tuleva museokappale tulisi kestämään vaikka tavallisella puusepänliimalla liimattuna museo-olosuhteissa paremmin kuin sodanaikainen VL Myrsky II ulkosäilytyksessä.

Kysymys: Tehdäänkö entisöitävästä Myrskystä lentokelpoinen?

Ei. Entisöintiprojektin tarkoituksena ei ole tuottaa lentokelpoista tai edes rullauskelpoista lentokonetta, vaan staattinen museoesine.

Toisaalta VL Myrsky II:n jäljelläolevat osat ovat liian arvokkaita sijoitettavaksi koneeseen, jolla lennettäisiin ja joka lentämisen yhteydessä voisi tuhoutua. Toisaalta resurssitkaan eivät riitä lentokelpoisen koneen tuottamiseen.

Koska Myrskystä ei ole tulossa lentävää, on herätetty kysymyksiä koskien koneen rakennetta. Onko siipien pintalevyn oltava diagonaalivaneria vai riittäisikö tavallinen lentokonevaneri? Tai tarvitaanko laskutelineessä jousituksen lisäksi myös vaimennusta, joka on tarpeen lähinnä laskeutumisessa ja rullauksessa? Tai voidaanko alunperin yhtä kappaletta oleva siipi jakaa kahteen osaan laskutelinekuilujen välistä koneen kuljettamisen helpottamiseksi. Nämä kaikki ovat kysymyksiä, jota saavat vastauksen entisöintiprojektin aikana.

Kysymys: Kun Myrskystä tulee vain staattinen näyttelykappale, mitä järkeä on rakentaa konetta päällepäin näkymättömien osien, esimerkiksi ohjaamon tai polttoainesäiliön, osalta täydelliseksi?

Vastaus: Koneen entisöintityö tehdään museaalisia periaatteita noudattaen. Siltä osin, kuin Myrskyn alkuperäisiä osia löytyy, pyritään luonnollisesti niiden avulla rakentamaan mahdollisimman alkuperäisen VL Myrsky II -sarjakoneen kaltainen kone. Esimerkiksi ohjaamotaulu, mittaristot ja merkittävä osa ohjaimista ja säätimistä on säilynyt, joten ne tullaan luonnollisesti sisällyttämään lopputulokseen.

Koska kuitenkaan ei olla rakentamassa lentävää Myrskyä, on herätetty kysymyksiä esimerkiksi siitä, kannattaako laskutelineeseen rakentaa iskunvaimennusta tai siipiin diagonaalivaneripintaa. Polttoainesäiliön rakentaminen tai rakentamatta jättäminen on tämänkaltainen kysymys, joka on ratkaistava entisöintiprojektin aikana.

Kannattaa vielä muistaa, että museoiden varastoista tai keräilijöiden kokoelmista tulee löytymään vielä Myrskyn osia, jotka paikkaavat nykyistä puuteluetteloa.

Kysymys: Miksi kuva-aineistossa on sarjatuotanto-Myrskystä paljon poikkeavan Myrskyn prototyypin kuvia?

Vastaus:Entisöinnin kohteena on nimenomaan VL Myrsky II eli suursarja-Myrsky, joka poikkeaa koesarjan koneista (VL Myrsky I) jonkin verran ja prototyypistä aika tavalla. Suursarja-Myrskyistäkin yksi (MY-50) poikkeaa muista solasiipensä vuoksi.

Pyrimme käyttämään ensisijaisesti VL Myrsky II:n kuvia (MY-5...MY-51) ja muita kuvia pyrimme käyttämään prototyyppin tai koesarjan koneiden käsittelyn yhteydessä. Aina ei ole kuitenkaan selkeää, mitä koneyksilöä tai mallia jokin puolivalmista konetta esittävä kuva koskee. Erehdyksiä on jo sattunut ja tulee sattumaan. Pyydämme anteeksi ja pyrimme parantamaan tapamme.