Mata-Hari

Koelentäjä oli lennoilla ainakin täystyöllistetty ja todennäköisesti ylityöllistetty. Kaikki tarpeelliset arvot ja havainnot piti saada rekisteröityä kynällä polvilevyllä olevalle lomakkeelle riittävällä tarkkuudella. Tämän vuoksi rekisteröinnit jäivät puutteelliseksi, minkä tiedostivat sekä lentäjät että suunnittelijat. Toisaalta lentäjä ei tämän vuoksi voinut keskittyä päätehtäväänsä eli tarkkaan lentämiseen.

VL:n aerodynaamisessa toimistossa työskennellyttä DI Veijo Hietalaa kehotettiin tutkimaan, voidaanko tätä tarkoitusta varten kehittää rekisteröintijärjestelmää. Hietala kävi Saksassa tutustumassa sikäläisiin menetelmiin, jotka eivät ulottuneet moottoriarvoja kauemmas. Niinpä Hietala kehitti koelentomittausjärjestelmän, jossa prismoilla ja lampuilla aikaansaatiin valonsäteet, jotka tallennettiin liikkuvalle valonherkälle paperille. Optiikka tehtiin puolustuslaitoksen optisella osastolla, kiihtyvyysanturit ja bimetalliliuskat VL:llä.


mata-hari_musta_laatikko_vapriikki_marika_tamminen_640_px.jpg

Laite sai lentäjiltä lempinimen "Mata-Hari" ensimmäisen maailmansodan naisvakoojan mukaan. Lentäjät näet suhtautuivat aluksi epäluuloisesti koko laitteeseen, jonka epäiltiin kehitetyn heidän taitojaan tarkkailemaan. Ensimmäinen versio - joka lensi Myrskyn prototyypissä kesällä 1942 - oli vielä jousikoneisto ja laite kykeni tallentamaan neljää paramteriä (nopeus, korkeus, kiihtyvyys ja ilman lämpötila) mutta seuraavassa versiossa oli jo sähkömoottori ja kahdeksan parametriä, jolloin voitiin rekisteröidä myös esimerkiksi moottoriarvoja tai ohjainvoimia.

Laitetta valmistettiin kymmenkunta kappaletta. Kaksi myytiin Ruotsiin (Saab, KFF) ja Sveitsiin (KTA) sekä laitetta ehdittiin tarjota Saksaan (Messerschmitt).

Koelentomittariston merkitys oivallettiin nopeasti. Koelentäjien työ helpottui olennaisesti, itseasiassa se muutti koko koelentotoimintaa ratkaisevasti. Laitteen ansiosta lentoja voitiin lyhentää ja vähentää, jolloin lentotunteja ja kustannuksia säästyi. Mata-Hari oli käytössä vain Valtion lentokonetehtaalla, esimerkiksi Ilmavoimien Koelaivue ei saanut sitä käyttöönsä Ilmavoimien Sotavarustusosaston vastustuksen vuoksi.

Mata-Hari ei kestänyt maahansyöksyä tai tulipaloa mutta sen paperi säilyi yleensä lukukelpoisena. Esimerkiksi Aarre Siltavuoren MY-3-onnettomuudessa 19.11.1943 käytössä oli Mata-Hari, jonka tekemät rekisteröinnit auttoivat onnettomuuden tutkinnassa.

Lennonrekisteröintilaite eli "musta laatikko" on keksitty eri maissa useaan kertaan. Niistä suomalainen Mata-Hari vuodelta 1942 on yksi ensimmäisistä. Wikipedia mainitsee ensimmäiseksi keksijäksi ranskalaisen Francois Hussenotin vuodelta 1939.

mata-hari_640_px.jpg

Kuva: Mata-Hari oli yksi maailman ensimmäisistä lennonrekisteröintilaitteista (Kuva: Keski-Suomen Ilmailumuseon kokoelmat).

Lähteet: Aimo E. Juhola: "Koelentotoiminta 1939-1945", s. 70-72. Lentovarikon Kilta ry, 2004 ja Jukka Raunio: "Valtion Lentokonetehtaan Historia. Osa 2: Tampereella ja sodissa 1933-1944", s. 155. Jukka Raunio, 2007.