Blogi
MY-14:n rungon maalausMaanantai 4.11.2024 - Antti Lappalainen Rungon pintavaneri pohjamaalattiin telalla kolmeen kertaan Futura 3 -maalilla, joista viimeiseen kerrokseen tuli noin 5 % alumiinijauhetta. Eturungon verhoilupellit pohjamaalattiin ruiskulla Beckers System Washprimer RD-020-1014 -pohjamaalilla sekä pintamaalattiin sisäpuolelta Temalac FD 80 -maalilla RAL 7005 -sävyyn. Ensimmäinen pintamaali rungon ulkopintaan oli itärintamakeltainen runkonauha sekä NACA-rengas, joka maalattiin kiiltävällä Futura 90 -maalilla kolmeen kertaan riittävän peiton aikaansaamiseksi. Seuraavaksi maalattiin alapuolen vaneripintojen sininen sekä yläpintojen vihreä Teknosynt Combi 50 -maaleilla. Yläpinnan vihreän ensimmäinen kerros välihiottiin ja maalattiin toiseen kertaan. Tämän jälkeen maalattiin vaneripintoihin mustat alueet. VL:n ohjeen mukaisesti mustaa ruiskutettiin yksi kerros. Ensin värirajat ruiskumaalattiin pienellä paineella, jotta sumurajat olisivat mahdollisimman terävät, sekä sen jälkeen alueiden täyttömaalaus. VL Humun siivekkeen korjaustöiden ohessa paljastui alkuperäistä maalipintaa, joista saatiin himmennetyn kansallisuustunnuksen harmaa sävy. Harmaa sävy sekoitettiin käyttäen pohjana Teknosynt Combi 50 -maalia, joka oli sävytetty vastaamaan RAL 7030 -väriä. Tämän jälkeen maalattiin hakaristin sininen täyskiiltävällä Teknosynt 90 -maalilla. MY-14:n ilma-alustunnus maalattiin käyttämällä valmista fonttia pienin korjauksin, joka vastasi Suomen Standardisoimisliiton Z.I.1-mallia. Fontin avulla tulostettiin sapluuna, jonka avulla teksti teipattiin runkoon ja maalattiin. Seuraavaksi takarunko suojattiin ja eturungon pellit maalattiin kauttaaltaan metallipintojen vihreällä tai mustalla riippuen siitä, miten ne asettuivat maalauskaaviossa. Pellit olivat jo aikaisemmin maalattu em. Beckers-korroosiosuojamaalilla sekä alkuperäistä kirkkaan vihreää väriä jäljittelevällä Teknosynt-maalilla. Vihreät välihiottiin ja maalattiin toiseen kertaan ja lopuksi kokonaan mustaksi jäävät paneelit suojattiin ja vihreän osuuden päälle maalattiin mustalla värirajat ja täytemaalattiin mustat osuudet. Koneen ohjemerkintöjä varten CAD-ohjelmalla suunniteltiin alkuperäisten referenssien mukaan oikeanmallinen fontti, joista koostettiin ohjeteksti ja ne laserleikattiin paksulle kartongille. Alkuperäisten mallien mukaan ohjetekstit ovat maalattu jollain kangastullolla tai muuten töpöttämällä, jolloin tekstien maali on paksu ja pinnassa nähtävissä selkeä tekstuuri. Kokeilimme erilaisia menetelmiä aina ruiskumaalauksesta superloniin ja parhaaksi osoittautui pieni huopatela. Viimeiseksi maalattiin vasemmalle kyljelle ensiapupakkauksen paikkaa merkkaava punainen risti valkoiselle pohjalle. Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, IVM |
Tilannepäivitystä TikkakoskeltaMaanantai 30.9.2024 - Reino Myllymäki VL Myrsky II MY-14:n runko on ollut jo jonkin aikaa maalauksessa Tikkakoskella Haklog ky:n tiloissa. Tässä muutama kuva 19.9.2024 tilanteesta. MY-14:n siivet tulivat Puolustusvoimien kuljetuksessa Tikkakoskelle 18.9.2024. Niin siipipuoliskot kuin muutkin osat oli Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon Myrsky-ryhmä pakannut trukkilavoille. Siipipuoliskot kulkivat lavetilla, muut osat kapellityyppisellä perävaunulla. Osat purettiin 19.9.2024 aamulla trukkipiikein varustetulla kuormaajalla. Viimeiset metrit siipipuoliskot kulkivat Suomen Ilmavoimamuseon entisöintitilaan käsivoimin. Nyt MY-14 runko, siipi sekä pyrstön vakaajat ja peräsimet ovat Tikkakoskella Ilmavoimamuseon entisöintiryhmällä. Loppusuora alkaa ja Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon Myrsky-ryhmä siirtyy MY-5:n runkoon ja koesiipeen perustuvan "Demo-Myrskyn" rakentamisen pariin. Kuvat: Jorma Laakkonen |
2 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, Ilmavoimamuseo |
Tiistaikerhon Myrsky-ryhmän työ päätökseenMaanantai 23.9.2024 - Tiistaikerholainen Tiistaikerhon Myrsky-työryhmän yksitoistavuotinen urakka VL Myrsky II:n MY-14 -koneyksilön entisöimiseksi on saatu päätökseen. Myrskyn entisöintiprojekti käynnistyi syksyllä 2013. Myrskyn entisöinnin konkreettisesta toteuttamisesta ovat vastanneet Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhon Myrsky-työryhmä sekä Suomen ilmavoimamuseon entisöintiryhmä, joka on keskittynyt rungon entisöintiin. Yleisesti puhutaan Myrskyn entisöinnistä, mutta entisöinti-termin rinnalla voisi hyvällä syyllä puhua myös uustuotannosta, sillä valtaosa sekarakenteisesta Myrskystä jouduttiin rakentamaan kokonaan uudestaan Myrskyn alkuperäisten piirustusten pohjalta. Näin rakennettiin muiden muassa puurakenteiset siipi, sivuvakaaja, korkeusvakaaja ja sivuperäsin sekä alumiiniset NACA-rengas, kainalolevyt, moottorin suojukset ja öljynjäähdyttimen ilmakanavat. Suurin yksittäinen alkuperäisosa entisöidyssä Myrskyssä on MY-14 -koneyksilön runkokehikko. Juuri sen mukaan määrittyikin, että puhumme Myrsky MY-14 entisöinnistä. Muitakin alkuperäisiä Myrskyjen metalliosia entisöidystä Myrskystä kyllä löytyy, mutta metalliosistakin suuri osa piti tehdä. Tiistaikerhon Suomen ilmailumuseolla rakentamat Myrskyn osat oli alun perin tarkoitus kuljettaa Suomen ilmavoimamuseoon Tikkakoskelle jo kesäkuussa, missä tapahtuu osien pintamaalaus. Joitain osia sinne jo lähtikin, mutta suurelta osin kuljetus siirtyi syksyyn, sillä kesäkuussa ei kaikki ollut vielä valmiina.
Kuvat: Lassi Karivalo Elokuussa päästiin aloittamaan Myrskyn loppujen osien paketointi Tikkakoskelle kuljetettavaksi. Paketoidut osat sidottiin siirtolavoille, jotta ne ovat helppo siirtää trukilla kuljetusauton lavalle. Siipiä ei sentään paketoitu, vaan niihin kiinnitettiin pyörälliset kuljetuskehikot, joilla raskaita yli 200 kiloa painavia siipipuoliskoja voi kätevästi liikutella. Niin ikään siipiin rakennettiin tuet, joiden avulla siivet voi lastata päällekkäin kuljetusauton lavalle. Tätä siipien päällekkäistä ”pakkaamista” testattiin ennen kuljetusta Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa. Lastaamistavan testaamiseksi siipipuoliskot irrotettiin toisistaan ja asetettiin päällekkäin, kuten ne tulisivat olemaan kuljetuksen aikana.
Kuvat: Lassi Karivalo Keskiviikkona 18. syyskuuta puolustusvoimien kuorma-auto perävaunuineen saapui Suomen ilmailumuseolle hakemaan Myrskyn osat Tikkakoskelle ja osien lastaus alkoi. Kuljetukseen lastattiin muiden muassa Myrskyn siipipuoliskot (siivekkeet, laskusiivekkeet, laskutelineet, pyörät sekä pyöräaukkojen yläpuoliset kannet erikseen pakattuina), pyrstön osat (sivu- ja korkeusvakaajat sekä sivu- ja korkeusperäsimet) öljynjäähdytin (tulo- ja poistoilman kanavineen), alumiiniset kainalolevyt sekä suuri määrä pienosia. Aikaisemmin on Tikkakoskelle jo toimitettu Tiistaikerhon työn tuloksina mm. NACA-rengas, moottorin vaippalevyn alaosa, ilmatorvi ja imukomu. Kun kaikki Myrskyn osat olivat lastattu joko kuorma-auton lavalle tai perävaunuun, matka Tikkakoskelle alkoi. Perille saavuttua lasti siirrettiin Suomen ilmavoimamuseon tiloihin. Vaikka Myrsky-projekti on Tiistaikerhon Myrsky-ryhmän osalta nyt päätöksessään, ei Myrskyn entisöintiprojekti kuitenkaan ole kokonaan ohi. Tikkakoskella Myrskyn pohjamaalatut osat saavat pintaansa vihreä/musta maastokuvioinnin, kansallisuustunnukset ja koneen tunnuksen. Tämä maalausurakka on jo käynnissä. Jokohan uskaltaisi sanoa, että Myrsky MY-14 saadaan kootuksi näytteille Suomen ilmavoimamuseoon vielä tämän vuoden aikana, sillä sen verran monta kertaa on ennustamisessa osuttu harhaan. Myrskyn entisöintiprojekti lukeutuu mittavimpiin Suomen ilmavoimien käytössä olleiden koneiden entisöinteihin Suomessa. Siitä kertovat entisöintihankkeeseen käytetyt työtunnit. Syyskuun puoliväliin 2024 mennessä Myrsky MY-14 entisöintiin on yhdentoistavuoden kuluessa käytetty työaikaa seuraavasti, luvut pyöristäen. Kokonaistyöpanos on 40 000 työtuntia. Tuosta kokonaisuudesta Tiistaikerhon Myrsky-ryhmän tekemien tuntien osuus on 28 000. Suomen ilmavoimamuseon osuus on 9 000 tuntia ja projektin ulkopuolisia joko ostettuja tai korvauksetta tehtyjä työtunteja oli 3000. Lukujen pohjalta on todettava, että Tiistaikerhon Myrsky-työryhmä on vastannut valtaosasta eli 70% Myrskyn entisöinnin työsuoritteesta. Lisää työtunteja on kuitenkin Suomen ilmavoimamuseon osalta vielä tulossa kerryttämään Myrskyn entisöinnin työtuntipottia. Niitä kertyy meneillään olevasta Myrskyn pintamaalauksesta ja lopuksi koneen kokoamisesta näytteille Suomen ilmavoimamuseoon. Kuvat, ellei toisin erikseen mainittu: Jouni Ripatti |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, Tiistaikerho |
Tiistaikerho syyskauden alkaessaTorstai 29.8.2024 - Tiistaikerholainen Tiistaikerhon syyskausi käynnistyi tiistaina 13. elokuuta. Tosin alkaminen koski muita kuin Myrskyn entisöintiprojektissa mukana olevia, sillä Myrskyn entisöinti jatkui läpi kesän. VL Myrsky II (MY-14) -projektissa kesäisen tekemisen kohteena oli öljynjäähdyttimen sekä sen tulo- ja poistoilmatorvien asentaminen rungon alapuolelle siiven etusalkoon. Tavoitteena oli, että asennustyö olisi valmistunut kesäkuussa, jolloin Myrskyn siivet olisi voitu toimittaa Suomen ilmavoimamuseoon maalattaviksi. Asennustyöt saatiin valmiiksi vasta heinä-elokuun vaihteessa. Sen jälkeen onkin valmisteltu siipien kuljetusta Tikkakoskelle. Siipeä pienemmät Myrskyn osat on jo pakattuina kuljetusta odottamassa. Tikkakoskella Myrskyn rungon maastokuviointimaalaus on käynnissä. Toistaiseksi on päättämättä, mikä on Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon ja Suomen ilmavoimamuseon yhteisen entisöinnin tuloksena syntyneen VL Myrsky II -hävittäjän (MY-14) roll out -päivämäärä. Lue loput Tiistaikerhon blogista! Kuvat: Lassi Karivalo. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, Tiistaikerho |
Myrskyn öljynjäähdyttimen ja kainalolevyjen yhteensovittaminenMaanantai 15.7.2024 - Tiistaikerholainen Myrsky-projektia lukuun ottamatta on Tiistaikerhon muu toiminta kesätauolla. Niinpä Suomen ilmailumuseon entisöintitilan entiseen kahvihuoneeseen kootut OH-XEA ”Ressun”, Caudron C.59 (CA-50), Valmet Tuuli III:n (TL-1) ja Link Trainerin osat saavat odottaa töiden jatkumista elokuun puoliväliin, jolloin alkaa Tiistaikerhon syyskausi 2024. Tiistaikerhon Myrskyn entisöinnin projektilaiset ovat kuitenkin uurastaneet ”yötä päivää” saadaksensa valmiiksi ja lopullisesti sijoilleen asennetuiksi moottorin öljynjäähdyttimen kohdalla olevat siiven ja rungon saumaa peittävät kainalolevyt sekä öljynjäähdyttimen tulo- ja poistoilman torvineen. Kummatkin työt ovat tarvinneet suunniteltua enemmän aikaa, joten elokuun alkupuolelle suunniteltu VL Myrsky II:n (MY-14) roll out siirtyy myöhemmäksi. Siirtymiseen on vaikuttanut niin Suomen ilmavoimamuseonkin kuin Patriankin kesälomakausi. Sekä oikean että vasemmanpuoleisen kainalolevyn alapintaan tehtiin kaksi pitkulaista aukkoa sekä läpällinen tarkistusluukku. Kapeat pitkulaiset aukot ovat kainalolevyjen tuuletusaukkoja, jotka osaltaan viilentävät kainalolevyjen suojassa olevaa moottorin öljynjäähdytintä. Alumiinilevyyn leikattujen aukkojen reunat vahvistettiin 1 mm vahvuisella alumiinilistalla. Listat kiinnitettiin niittaamalla. Samoin vahvistettiin alumiinilistalla kummankin kainalolevyn reunat. Näin kainalolevyt pysyvät paremmin kuosissaan ja ovat jäykempinä helpommin käsiteltävissä. Reunalistat niitattiin kainalolevyyn uppokantaniiteillä. Edellä mainittujen tuletusaukkojen lisäksi leikattiin oikeanpuoleiseen kainalolevyyn aukko öljynjäähdyttimen poistoilman torvelle. Poistoilma ohjataan ulos kainalolevyn aukosta siiven alapinnalle. Poistoilmatorven aukon reunat vahvistettiin 1 mm vahvuisella alumiinilistalla. Kuva: Heikki Kaakinen Kun oikeanpuolisen kainalolevyn aukot olivat valmiit, sovitettiin kainalolevy paikalleen. Sen jälkeen öljynjäähdyttimen poistoilmatorven pää voitiin työntää kainalolevyyn tehtyyn aukkoon ja kiinnittää torven toinen pää öljynjäähdyttimeen. Todettiin, että poistoilmantorvi sopii kainalolevyn aukkoonsa juuri niin kuin pitää. Vasen kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto. Oli vuorossa öljynjäähdyttimen toisessa päässä olevan tuloilmantorven suuosan tilan suojuksen rakentaminen. Torven suuosa sijaitsee siiven johtoreunassa kahden siipikaaren ja etusalon rajaamalla alueella. Jäähdytysilma öljynjäähdyttimeen otetaan siiven johtoreunassa olevan aukon kautta. Öljynjäähdyttimen tuloilman torvi jää suurelta osin vasemmanpuoleisen kainalolevyn alle, mutta tuloilmantorven suuosa ulottuu kainalolevyn reunan ulkopuolelle. Kuvat: Heikki Kaakinen. Kun öljynjäähdyttimen ilmanottotorvi ja vasemmanpuolinen kainalolevy oli laitettu taas kertaalleen paikallaan, tarkistettiin vielä, että ilmanottotorven suu oli täsmälleen siiven johtoreunan tasalla. Nyt voitiin aloittaa ilmanottotorven suuosan tilan suojuksen tekeminen. Tila katetaan alumiinilevystä tehtävällä suojuksella, johon tulee aukko jäähdytysilmaa ottavalla torvelle. Suojus kiinnitetään siipikaariin ja etusalon reunaan. Suojuksen aihio leikattiin 1 mm vahvuisesta alumiinilevystä. Aihio taivutettiin johtoreunan mukaiseen muotoonsa. Sen jälkeen levyyn tehtiin aukko öljynjäähdyttimen tuloilman torvelle. Puolivalmis suojus sovitettiin paikalleen. Todettiin sen istuvan hyvin. Suojuksen suuaukon reunat taivutettiin sisäänpäin pakottamalla. Kuva: Jorma Laakkonen. Öljynjäähdyttimen tuloilmantorven suuosan tilaa peittävä alumiinisuojus kiinnitetään reunoistaan ruuveilla ja laippamuttereilla siipikaariin ja siipisalkoon. Kainalolevyn puolella suojuksen oikea reuna jää kainalolevyn ja metallisen siipikaaren väliin eli se kiinnitetään paikalleen samanaikaisesti kainalolevyn reunan kanssa. Suojuksen reunoihin porattiin reiät kiinnitysruuveille. Reiät vahvistettiin ”sirkoilla” eli messinkisillä vahvikerenkailla. Kuva: Heikki Kaakinen. Suojus oli nyt valmis koekiinnitettäväksi yhdessä vasemman kainalolevyn kanssa. Niinpä suojus ruuvattiin reunoistaan muutamalla ruuvilla johtoreunan siipikaareen sekä siiven etusalon ylä- ja alareunaan. Tämän jälkeen sovitettiin paikalleen öljynjäähdyttimen kohdalla oleva vasemmanpuoleinen kainalolevy. Kainalolevyn ulkoreuna kaartui tiiviisti öljynjäähdyttimen ilmanottotorven suuosan suojuksen reunan päälle. Kainalolevyn ja suojuksen asentaminen on enää hienosäätöä vailla. Kun öljynjäähdyttimen jäähdytysilman sisäänotto- ja poistoilman torvien, kainalolevyjen sekä tuloilman torven suuosan suojuksen kiinnitykset on saatu valmiiksi, viedään kromatoimattomat alumiiniosat Patriaan keltakromatoitaviksi. Kromatointi tapahtuu Patriassa elokuun alussa. Jo nyt on selvää, että elokuun alkupuolelle suunniteltu MY-14 Myrsky-hävittäjän rollout-tilaisuus siirtyy myöhäisempään ajankohtaan. Mutta, kuten on tapana sanoa, hyvää kannattaa odottaa. Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, Tiistaikerho |
Tilannepäivitystä TikkakoskeltaSunnuntai 26.5.2024 - Reino Myllymäki Keski-Suomeen suuntautunut reissu lauantaina 18.5.2024 mahdollisti poikkeamisen Suomen Ilmavoimamuseolla keskellä museon Ilmailun iloa -lastenpäivää. Hiljattain valmistuneita työkohteita ovat takarungon vanerointi, pääkytkintaulu ja nyt myös imukomu, joka vierailuhetkellä oli vielä osin kesken. Työtä tehdään NACA-renkaan, imutorven ja moottorin suojapeltien kanssa. NACA-renkaan suulla ollut ympyrän muotoon väännetty alumiiniputki on sahattu auki, jotta lopputuloksesta tulee mahdollisimman piirustustenmukainen. Myös konekiväärien lieskaputkien ja ilmatorven läpivientien osalta on ollut sovitustöitä. Tiistaikerhon Myrsky-ryhmän tekemä moottorinsuojuksen alaosa odottaa sovitusta Tikkakoskella tehtävään yläosaan, joka on vielä aihioina. Rungon oikeanpuoleinen siiven tyvipellin aihiot on tullut Antero Flanderilta työstettynä Tikkakoskella ja seuraavana vaiheena on aihioiden hitsaaminen yhteen. Tässä kohtaa on jälleen kerran ihmeteltävä Valtion Lentokonetehtaan suunnittelijoiden ajatuksenjuoksua sikäli, että Myrskyssä kriittiset muokkaukset on tehty varsin suuriin alumiinikappaleisiin, kun esimerkiksi Hawker Hurricanen siiven ja rungon tyvipellin jättöreunan muokkaus on tehty varsin pienikokoiseen kappaleeseen, mikä tuntuu järkevältä. MY-14:n entisöinti- ja rakennustyöt ovat loppusuoralla. Julkistamista on suunniteltu elokuulle 2024, mutta tässä vaiheessa on vielä epävarmaa, riittävätkö tekijöiden työtunnit tuohon aikatauluun. Kesän jälkeen olemme viisaampia. Kuvat: Reino Myllymäki. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, Ilmavoimamuseo |
MY-14:n imukomuPerjantai 24.5.2024 - Mika Rautasaari ja Reino Myllymäki Imukomuksi kutsutaan moottorin ilmanottojärjestelmän osaa, joka VL Myrskyn tapauksessa on alumiinista valettu osa. Se kiinnittyy toisesta päästään kaasuttimeen ja toisesta päästään NACA-renkaasta tulevaan ilmatorveen. Koska Myrskyn imukomu ei ollut säästynyt, sellainen oli tehtävä. Ikaalisten käsi- ja teideteollisessa oppilaitoksessa imukomu 3D-mallinnettiin piirustuksista, jonka jälkeen sulatuskelpoisesta muovista 3D-tulostettiin valumalli, johon asennettiin valu- ja kaasukanavat. Kokonaisuus valettiin kipsiin, valumalli sulatettiin pois ja sen jättämään tilaan valettiin kevytmetalliseosta. Vantaalla Tiistaikerhon Myrsky-ryhmä poisti valuaihioista valu- ja kaasukanavat ja teki muutostöitä. Imukomun siirryttyä Tikkakoskelle siitä hiottiin 3D-tulostamisesta aiheutuneita pintatekstuureja ja joitakin muotovirheitä pois. Imuilman lämmitysluukun laakeripesät osoittautuivat pienemmiksi kuin piirustusten mukaan piti olla, joten ne sahattiin pois. Tilalle sorvattiin ja hitsattiin uudet laakeripesät. Luukkuun tehtiin piirustusten mukainen kääntövipu. Valuosan pinnat lasikuulapuhallettiin ja maalattiin mustaksi. Valuaihion kutistuman takia imukomu jäi noin 3 mm liian matalaksi, jonka vuoksi imukomulle jyrsittiin duralumiinista vastaavan korkuinen korokerengas. Imuilman lämpötila-anturin aukkoon asennettiin peitelevy, koska MY-14:ssä ei ollut imuilman lämpötila-anturia vaan seoksen lämpötilaanturi asennettuna. Jousikuormitettu ylipaineluukku tehtiin piirustusten mukaan alumiinista. Jousina käytettiin varastosta löytyneitä, joskin hieman alkuperäisiä löysempiä jousia. Imukomun ja kaasuttimen väliin tuleva suojaverkko löytyi Ilmavoimamuseon varastosta. Suojaverkon molemmin puolin tuli kumitiiviste, joista toisena käytettiin alkuperäistä suojaverkossa kiinni ollutta tiivistettä, toinen tehtiin uudesta kumista. Paikalle asennettuun imukomuun kiinnitettiin imuilman lämmitysluukun käyttötanko kiinnikkeineen sekä sammutinjärjestelmän suutin. Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, Tiistaikerho, Ilmavoimamuseo |
Pääkytkintaulun valmistusSunnuntai 12.5.2024 - Antti Lappalainen Koska VL Myrskyn pääkytkintaulusta laatikoineen ei ollut mitään jäljellä, se valmistettiin kokonaisuudessaan uudelleen piirustusten ja valokuvien avulla. Kytkintaulusta on ollut kaksi eri versiota. Tammikuussa 1945 laaditun muutostiedotuksen mukaan ”Laut” -mallin lämpölaukaisijoita eri malleineen ei ole ollut enää saatavilla, joten ne on korvattu uusilla FL 5000-mallin lämpölaukaisijoilla. Tätä varten kytkintaulun kansi- ja suojuslevy on suunniteltu uudelleen. MY-14:n kytkintaulu on ollut varhaista mallia. Museon kokoelmista löytyi kaikki tarvittavat ”Laut”-lämpölaukaisijat (6, 10, 15, 30 ja 60 A), yhdistetty jännite- ja virrankulutusmittari (Siemens LStp 60/40b) sivuvastuksineen (Siemens LStg 60/60b), himmentäjät (Siemens LVW7), erotuskytkin (Siemens LKS7-2c), merkkivalaisimet (Siemens LSL-3) sekä magneettikytkimet (Bosch SSM 83/17). Taulun levyosat piirrettiin alkuperäisten piirustusten avulla CAD-ohjelmalla ja leikattiin Prolaser Oy:llä laserleikkauksella. Tauluun ja erillisiin niitattaviin ohjekyltteihin kaiverretut tekstit piirrettiin vektorigrafiikaksi ja kaiverrettiin CNC-jyrsimellä. Etulevyn reunat, mittarin ja valojen aukkojen kanttaukset tehtiin pakottamalla puulestien avulla. Alaosan kiinnikelevyt ja kulmatuet tehtiin piirustusten mukaan ja niitattiin paikalleen. Samoin ohjaussauvan lukitushakasen laakerilevyt. Kytkinrasian vaippaosa piirrettiin myös CAD:lla ja leikattiin laserilla levyaihioksi. Aihio taivuteltiin muotoonsa kokoonpanojigin avulla sekä hitsattiin TIG-hitsauksella yhtenäiseksi. Laatikon vaippalevy, L-profiililista sekä takalevy niitattiin yhteen puolikovilla kupukantaisilla duralumiininiiteillä piirustuksen mukaan. Vaipan sisällä jäykisteenä toimiva vaippaa kiertävä teräksinen L-profiililista taivuteltiin jigin avulla oikeaan muotoonsa paikalleen ja hitsattiin TIG:llä. Koska L-profiililista on samansuuntainen laatikon etulevyn kanssa, eli hieman etuviistoon kallellaan, eikä laatikon takakannen suuntainen, oli listan taivuttelu hieman haastavaa. Samoin tehtiin myös pienet teräksiset kannatinkorvakkeet, joilla yläosan päätylevy sekä etulevy ruuvataan paikalleen. Sormenpään kokoiset kannatinkorvakkeet hitsattiin piirustuksen mukaan kahdesta osasta, niihin porattiin reiät ja kierteytettiin. Kytkintaulun vaippalevyyn kiinnittyy teräskorvakkeet, joilla laatikko kiinnitetään koneen runkoputkiin. Korvakkeiden teräslevyosat leikkautettiin myös Laserprolla, ja nämä osat hitsattiin yhteen kaasuhitsausmenetelmällä. Kytkinlaatikon kiinnityskorvakkeiden paikkaa ja laatikon sijoitusta kohdistettiin laserin avulla. Rasian päätylevy leikattiin mallineen avulla sekä taivuteltiin jigin avulla muotoon. Päätylevyyn leikattiin myös aukko johtimien läpivientiputkia ja niiden pohjalevyä varten. Päätylevyn johtimien läpivientiputket sorvattiin alumiiniputkesta, päädyt kierteitettiin sorvissa sekä hitsattiin laserleikattuun pohjalevyyn TIG-hitsauksella. Kiristysmuttereita teetettiin koneistamolla sekä käytettiin vanhoja alkuperäisiä. Pohjalevy putkineen niitattiin lopuksi päätylevyyn. Lämpölaukaisimien kannatinkehys leikattiin mallineen avulla teräspellistä piirustuksen mukaan, ja siihen pakotettiin ja särmättiin reikien senkkaukset ja kantit erilaisten vasteiden avulla kanttikoneella sekä prässäämällä. Laitteiden kiinnityksiä varten olevat kiinnitysmutterit sorvattiin terästangosta ja hitsattiin paikalleen TIG-hitsauksella. Päävirtakytkimen kulmaraudat särmättiin ja hitsattiin samoin. Kannatinkehyksen saranaosa valmistettiin teräspellistä piirustuksen mukaan, pianosarana taivutettiin mm. tätä varten tehdyillä pihdeillä, joiden leukoihin on jyrsitty sopiva puoliympyräprofiili. Kannatinlevy on saranoitu alaosastaan huoltotoimien helpottamiseksi. Kannatinkehyksen pidätinsalvat ja niiden osat tehtiin piirustuksen mukaan jousiteräspellistä sekä teräs- ja messinkiaihioista sorvaamalla. Kannatinkehyksen reunoihin tehtiin puoliympyrän malliset reiät, johon pidätinsalvan tappi lukittuu. Ohjaussauvan lukitushaka tehtiin piirustuksen mukaan alumiini- ja teräslevyosista ja kokonaisuus niitattiin kasaan, laatikon alle hakasen kääntävät jouset vedettiin suorasta pianolangasta, jotka asettuvat akselitangon ympärille laatikon alle laakerilevyjen väliin. Lukitushakasen tappi kiinnittyy ohjaussauvan varressa olevan korvakkeen reikään. Alumiiniset osat pintakäsiteltiin Patrialla keltakromaattikylvyssä ja teräsosat maalattiin RAL 7005-sävyllä. Kytkintaulun varsinainen etulevy maalattiin mustaksi ja pinta käsiteltiin Maston Ice Crystal -jääkukkalakalla, jolloin pintaan saatiin alkuperäisen kaltainen tekstuuri. Jääkukkalakan pinta suojattiin vielä saponilakalla, koska jääkukkalakka on tarkoitettu ikkunoista pois pestäväksi eikä ole kovin kulutusta kestävä. Kaiverretut tekstit maalattiin siveltimellä Miranolilla sekä maalitussilla ja siistittiin lopuksi ohenteella kostutetulla kankaalla. Muut ulkopinnat maalattiin mattamustaksi. Maalitussi oli kätevä tekstien värittämiseen. Etulevyyn on ruiskutettu jääkukkalakka, joka kiteytyy kuivuessaan. Sähkölaitteet asennettuna paikalleen. Kannatinkehyksen johtimien läpivientiaukkoon liimattiin hankaussuojaksi nahkapala piirustuksen mukaisesti. Kytkinlaatikko maalattuna. Valmiina paikallaan. Lopuksi kytkinlaatikkoon asennettiin kaikki sähköjohtimet paikalleen piirustuksen mukaisilla VL:n standardiliittimillä, joita teetettiin koneistamolla. Myös alkuperäisiä liittimiä on käytetty. Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, IVM |
Myrskyn moottorin NACA-renkaan ja alasuojuksen valmistuminenKeskiviikko 7.2.2024 - Tiistaikerholainen Entisöitävän VL Myrsky II:n (MY-14) moottorin NACA-rengas saatiin valmiiksi, kun renkaan yläosassa olevien neljän konekiväärien lieskaputken aukkoihin saatiin asennettua Tiistaikerhossa tehdyt kiristyspannat. Kiristyspannoilla teräksiset lieskaputket lukitaan NACA-renkaan lieskaputkien aukkoihin. Neljästä aukosta keskimmäisiin tulee halkaisijaltaan 70 milliset lieskaputket ja laidoilla oleviin 45 milliset lieskaputket. Keskellä olevat lieskaputket kiinnitetään peräpäästään moottorin takaosassa olevan kiinnitysrenkaan korvakkeisiin. Laidoilla olevan lieskaputken peräpään sisään työntyy konekiväärin piippu pitäen lieskaputkea paikallaan. NACA-renkaan lieskaputkien aukoissa ”törröttävät” vielä ylipitkät lieskaputket. Ne lyhennetään sellaisiksi, että putkien päät tulevat vain jonkun verran ulos lieskaputkien aukoista. Lieskaputkien kokoeroon vaikuttaa mm. se, ettei moottorin sivuilla ole yläpuolisen vaippalevyn alla tilaa paksuille lieskaputkille. Lisäksi näiden kapeiden lieskaputkien päällä on teräslevystä tehdyt suojukset. Ne suojaavat lieskaputkessa melkein kiinni olevaa moottorin yläpuolista vaippalevyä liialta kuumenemiselta konekiväärillä ammuttaessa. Mutta yhtä kaikki kummatkin lieskaputkien koot palvelevat Myrskyn neljää 12,7 mm LKk/42 -konekivääriä. Moottorin alapuolisen vaippalevyn rakentaminen on Tiistaikerhossa saatu lähes valmiiksi. Viimeisinä töinä ovat olleet alapuolisen vaippalevyn sisäpinnan jäykistelistaan kiinnitettävät ohjurit, vaippalevyn etureunaan tulevat ohjaintapit sekä kiristyssalvat, joilla moottorin alapuolinen vaippalevy lukitaan yläpuoliseen vaippalevyyn. Todettakoon, että MY-14 moottorin yläpuolinen vaippalevy rakennetaan Suomen ilmavoimamuseossa. Sekä ohjurit, ohjaintapit että kiristyssalvat rakennettiin Tiistaikerhossa. Ohjureiden ja ohjaintappien ansiosta moottorin alapuolinen vaippalevy saadaan helposti asennetuksi paikalleen. Kolme kappaletta hahlomaista ohjuria niitattiin kiinni vaippalevyn sisäpinnan takimmaiseen jäykistelistaan. Näillä hahlomaisilla ohjureilla vaippalevy ”loksahtaa” paikalleen moottorin takaosan kiinnitysrenkaaseen.
Kuva: Jorma Laakkonen. Vaippalevyn etureunan kolme ohjaintappia niitattiin puolestaan vaippalevyn etureunan sisäpintaan. Etureunan ohjaintapit työntyvät NACA-renkaan helmaan porattuihin reikiin, jolloin vaippalevy on etureunastaan kiinni NACA-renkaassa. NACA-renkaan helmaan liimattiin kankainen eristenauha estämään kahden metallin muodostaman hankauspinnan. Moottorin ala -ja yläpuoliset vaippalevyt lukitaan toisiinsa neljällä kiristyssalvalla. Nämä neljä monimutkaista kiristyssalpaa rakennettiin Tiistaikerhossa Myrskyn piirustusten mukaan. Säädettävillä kiristyssalvoilla saadaan ala- ja yläpuolinen vaippalevy lukittua toisiinsa sopivalla kireydellä. Kiristyssalvan jousiosat kiinnitetään alapuolisen vaippalevyn yläreunaan ja salvan vivulliset osat moottorin yläpuoliseen vaippalevyyn. Kiristyssalvan jouselliset osat ovat alustavasti paikoillaan odottaen kiinni niittaamistaan. Kun ohjurit ja ohjaintapit oli kiinnitetty vaippalevyyn, testattiin vaippalevyn kiinnittymistä NACA-renkaaseen. Testaus tehtiin vaippalevyn maatessa rakennusaikaisessa lestissään. Todettiin, että ohjaintapit sopivat odotetusti NACA-renkaan helmaan porattuihin tapin reikiin. Niinpä NACA-rengas asennettiin paikalleen Pratt &Whitney R-1830 Twin Wasp -moottoriin, jonka jälkeen moottorin alapuolinen vaippalevy kiinnitettiin yläreunastaan NACA-renkaaseen ja alareunastaan moottorin takaosan kiinnitysrenkaaseen. Moottori alkaa jo näyttää Myrsky-hävittäjän moottorilta. Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu. |
1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, Tiistaikerho |
Tiistaikerhon työtäyteinen syyskausi 2023 päätöksessäänTiistai 26.12.2023 - Tiistaikerholainen Tiistaikerhon syyskausi sujui myönteisesti. VL Myrsky II (MY-14) -projektin rinnalla entisöintitöitä on ollut sopivasti tarjolla, varsinkin kun lokakuussa voitiin ottaa Hietanen OH-XEA Ressu entisöinnin kohteeksi. Valtaosalle kerholaisia työpäivänä oli perinteinen tiistai. Myrsky-projekti oli työnsä ääressä tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Tekemämme työtuntien yhteismäärä syyskaudelta oli noin 2 500 työtuntia. Tiistaikerholaisia oli syyskaudella töissä kaikkiaan 30, joista Myrsky-projektissa yhdeksän. Syyskauden aikana kerhoon liittyi kaksi uutta jäsentä. Syyskauden hankkeet koskivat seuraavia konetyyppejä: VL Myrsky II (MY-14), Valmet Tuuli III (TL-1), Caudron C.59 (CA-50), Douglas C-47 (DO-5), Hietanen OH-XEA ”Ressu”, Mil Mi-8T (HS-4), Caravelle III (OH-LEA), MiG 21BIS (MG-111), Saab Draken sekä Link Trainer (LT-1). Lisäksi tehtiin muita kuin suoranaiseksi entisöintiin liittyviä töitä. Niistä valtaosa tuki Suomen ilmailumuseon toimintaa: I ja II-hallien lattiatasolla olevien koneiden sekä näyttelyssä olevien muiden esineiden pintojen puhdistaminen; museon alapihalta yläpihalle johtavien portaiden tekeminen valmiiksi; pihalla olevan lastenmaailman laittaminen talviteloille; lastenmaailman polkulentokoneen ”hangaarin” maalaus; maalausteltan siivoaminen ja ovien maalaus; tulityökontin edustan kipinäsuojuksen asentaminen; I-hallin maalilennokin pyörien korjaus; siipipukkien tekeminen poistoon menneiden pukkien tilalle; IMY-pannunalusten tekeminen myyntiin. VL Myrsky II (MY-14)Kuva: Heikki Kaakinen Kulunut syyskausi oli sikäli merkityksellinen, että Myrskyn siipipuoliskot liitettiin toisiinsa ja siipeen yhdistettiin myös käytössämme oleva Myrsky MY-5:n runkokehikon etuosa. Tämä mahdollisti siiven ja rungon saumakohtaan tulevien ns. kainalolevyjen koeasentamisen kuten myös rungon alle siiven johtoreunaan kiinnitettävän moottorin öljynjäähdyttimen koeasentamisen niin tulo- kuin poistoilman torvineen. NACA-rengas on saatu viimeistelyitä vaille valmiiksi ja on jo useaan kertaan sovitettu entisöintitilassa olevaan Pratt & Whitney moottoriin. Moottorin alapuolisen vaippalevyn rakentaminen on loppusuoralla. Paljon pientä rakentamista on vielä edessä kevätkaudelle 2024. Nyt pyritään siihen, että Myrskyn siipi ja runko voidaan yhdistää toisiinsa kesällä 2024. ... Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, Tiistaikerho |
MY-14:n reunimmaiset patruunalaatikotTorstai 14.12.2023 - Reino Myllymäki VL Myrsky II:n aseistuksena on neljä raskasta tahdistettua 12,7 mm VKT-konekivääriä koneen eturungossa. Jokaisella konekiväärillä on oma patruunalaatikkonsa, joista keskimmäisten konekiväärien laatikkoihin mahtuu 220 ja ulompien 260 laukausta. Kaikissa VL Myrsky II -entisöintiprojektin käytettävissä olevassa kolmessa Myrskyn rungossa (MY-5, -9 ja -14) runkokonekiväärien patruunalaatikoiden kiskot olivat paikoillaan. Ne olivat myös ehjät, mutta teräsosiltaan ruosteessa. Alkuperäisiä patruunalaatikoita ei ole säilynyt ainoatakaan. Kunnostettavaksi otettiin MY-14:n patruunalaatikoiden kiskot, jotka irrotettiin rungosta. Kaikki ruuvit ja niitit purettiin auki. Teräsosat puhallettiin lasikuulilla ruosteesta puhtaaksi, suojattiin Isotrol Klarlackilla ja maalattiin harmaaksi. Alumiiniosat puhallettiin samoin lasikuulilla. Osat niitattiin uudelleen kokoon piirustuksen mukaisilla alumiininiiteillä ja kokonaisuus maalattiin kauttaaltaan harmaaksi. Kunnostetut kiskot asennettiin paikoilleen MY-14:n eturunkoon. Kokonaan uudet reunimmaiset patruunalaatikot tehtiin piirustusten mukaan. Patruunalaatikon takakahvan osakuva puuttui, mutta tarvittavat mitat saatiin kokoonpanokuvasta. Patruunalaatikoiden teräksisen etulevyn tarkoitus on ohjata ylhäältä aseelta tulevat hylsyt keräyslaatikkoon. Valmiit laatikot osoittautuivat hieman liian suuriksi, eivätkä menneet paikoilleen. Asia onnistuttiin korjaamaan patruunalaatikoiden kiskoja säätämällä ja patruunalaatikoita vasaroimalla. Vasemmanpuoleinen patruunalaatikko jäi hieman nihkeästi paikalleen meneväksi, koska vasemmanpuoleisten kiskojen säätöruuveihin ei päästy käsiksi. Asennettaessa patruunalaatikkoa se liu'utetaan rullakiskoja pitkin paikoilleen. Alakiskoissa oleva lukitusvipu käännetään ylös ja siinä olevalla ruuvilla kiristetään laatikko kiinni. Laatikon kahva käännetään alas ja kahvan sisällä oleva lukitustappi lukitsee kahvan ala-asentoon. Lukitusruuvissa oleva neliömäinen osa on silloin laatikon kahvaa vasten ja estää lukitusruuvin pyörimisen itsekseen. Patruunalaatikot maalataan harmaiksi samalla, kun muitakin isompia osia otetaan ruiskumaalattaviksi. Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, IVM |
Myrskyn moottorin alasuojuksen tekeminenMaanantai 6.11.2023 - Tiistaikerholainen VL Myrsky II:n (MY-14) moottorissa on ylä- ja alapuolinen moottorin suojuslevy, joita myös vaippalevyksi kutsutaan. Tiistaikerhossa on rakennettu moottorin alapuolinen vaippalevy. Levy tehtiin 1 mm vahvuisesta alumiiniohutlevystä. Vaipan sisäpintaan kiinnitettävät jäykisteprofiilit tehtiin samasta materiaalista. Yläpuolinen vaippalevy rakennetaan Suomen ilmavoimamuseossa, jossa päätyönä on MY-14 rungon entisöinti. Ennen kuin millisestä alumiinilevystä leikattua levyä alettiin muotoilla moottorin alapuolisen vaippalevyn U-muotoon, rakennettiin muokkausta varten tukevasta vanerista naaraspuolinen muokkauslesti. Tämä muokkauslesti toimii mallina osoittaen moottorin alasuojuksen tarvitsevan kaarevan muodon. Alumiinilevyn varsinainen muokkaus tehtiin mankeloimalla levyä vähitellen muotoonsa kolmitelaisessa mankelissa ja vertaamalla levyä välillä muokkauslestiin. Kun mankeloitu levy saatiin painautumaan tiiviisti muokkauslestiä vasten, se oli saanut oikean muotonsa. Kuva: Heikki Kaakinen Sitten muotoonsa muokattua levyä voitiinkin kokeilla Suomen ilmailumuseon entisöintitilaan siirrettyyn Myrskyssä käytettyyn Pratt & Whitney moottorityyppiin. Hyvinhän se saatiin moottorin kylkeen asettumaan. Moottorin alasuojus tarvitsee sisäpintaansa useita vaippalevyä jäykistäviä profiililistoja, jotta vaippalevy pysyy kuosissaan. Jäykistelistat leikattiin ja kantattiin valmiiksi annettujen ohjelmointitietojen mukaan Prolaser Oy:ssä. Tämän jälkeen alkoi jäykisteprofiilien kiinnittäminen vaippalevyn sisäpintaan. Jäykistelistat kiinnitetään niittaamalla vaippalevyyn. Myrskyn piirustuksista saatiin kullekin profiililistalle tarkka sijaintinsa vaippalevyn sisäpinnassa. Aloitettiin profiililistojen kiinnittäminen, mutta ei suoraan niitaten, vaan ne kiinnitettiin paikalleen aluksi 12x3 millisillä pikkupulteilla. Pultin reiät porattiin piirustuksenmukaisten niittien kohdalle ja kuhunkin reikään laitettiin pienikokoinen pultti kiinnittämään profiililistan kohdallensa. Kun kaikki profiililistat oli näin kiinnitetty, vaippalevyn sisäpinta näytti vähän kuin piikkisialta, koska pikkupulttien mutteripäät törröttivät profiililistojen reunoissa. Nyt jäykisteprofiilein varustettua vaippalevyä soviteltiin moottoriin. Vaippalevy asettui edelleen kiitettävästi paikalleen, jolloin voitiin aloittaa vaippalevyyn yläreunaan tulevien kiinnityssalpojen asentaminen. Moottorin ala- ja yläpuoliset vaippalevyt kiinnitetään toisiinsa avattavilla salvoilla, sillä vaippalevyt pitää saada irrotettua moottorin tai aseistuksen huoltotöiden yhteydessä. Ennen kuin vaippalevyn jäykisteiden kiinnityspultteja alettiin vaihtaa uppokantaisiin alumiininiitteihin, vaippalevyn ulkopinnan pultinreiät senkattiin uppokantaniiteille sopiviksi. Vaippalevyn profiililistat niitattiin reikä reiältä 8x3 millisillä alumiininiiteillä vaippalevyn sisäpintaan. Niittaaminen tehtiin niittauspuikolla ja levyn toisella puolella niitin kantaa vasten painettavalla vastakappaleella. Lopuksi vielä varmistettiin, että niittien uppokannat olivat niittautuneet täysin vaippalevyn pinnan tasalle. Joitain niitinkantoja jouduttiin napsauttamaan vasaralla vaippalevyn pinnan tasaan, jotta vaippalevyn ulkopinta saatiin niittauksen jäljiltä täysin sileäksi. Rakenteeltaan valmis moottorin alapuolinen vaippalevy vielä kromatoidaan, kuten on kromatoitu kaikki rakentamamme Myrskyn alumiiniosat. Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu. |
2 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, Tiistaikerho |
MY-14 takarungon verhoiluSunnuntai 29.10.2023 - Reino Myllymäki VL Myrsky II -entisöintiprojektin käytössä olevien kolmen rungon (MY-5, -9 ja -14) takarungon vaneriverhoilu on täydellisesti kadonnut, joten MY-14 sai kokonaan uuden verhoilun. MY-14 kuului ns. Myrskyn suursarjaan (Myrsky II) ja sen takarungon verhoilun piirustus on kadonnut. Prototyypin (Myrsky), koesarjan (MYrskyn I) ja suursarjan varhainen piirustus, jota on käytetty MY-5 ja MY-6-koneissa, on säilynyt. Sen mukaan takarunko oli verhoiltu 1,2 mm diagonaalivanerikaistoilla, jotka oli viisteliitoksin kiinnitetty toisiinsa. Valokuvia tutkimalla löytyi myöhemmissä suursarjan koneissa käytetty verhoilutapa, jossa käytettiin seitsemää diagonaalivaneriarkkia, joiden vaakasaumoissa on porrastus. Koska diagonaalivaneria ei ole saatavilla, sitä tehtiin liittämällä kolmion muotoon sahattuja vaneriarkkeja toisiinsa liimatuilla viisteliitoksilla toisiinsa. Näin saadut arkit sahattiin karkeasti muotoonsa ja sitten lopulliin mittoihin sovittamalla. Liimauksessa käytettiin Gorilla Glue -liimaa ja tarvittava puristus saatiin kiristekalvoilla, reunoissa liimauspuristimilla ja muualla sinkiläniiteillä. Alunperin on käytetty nauloja noin 20 mm jaolla. Ensimmäisten vanerikaistojen kohdalla sisäpuolinen maalaus tehtiin liimauksen jälkeen, mutta viimeiset oli maalattava ennen liimausta. Tällöin liimapintojen sijainti piirrettiin vanerille ja vain niiden väliset alueet maalattiin etukäteen. Liimauksen jälkeen maalattiin loput alueet, mikäli se vain oli mahdollista. Maalina oli Tikkurilan Temalac ja värisävy RAL 7005. Ulkopuolinen pohjamaalaus tehtiin alkuperäisen ohjeen mukaisesti alkydipohjamaalilla, jossa ensimmäiseen kerrokseen lisättiin n oin 5% alumiinijauhoa. Tämän jälkeen runko maalattiin kahdesti samalla maalilla ilman alumiinijauhoa. Maalauskerrosten välissä pinnat välihiottiin ja kitattiin tarvittavilta kohdin, kittinä Tikkurilan Spakkeli-puukitti. Pohjamaalina Futura 3-liuotinohenteinen pohjamaali, sävy RAL 7005. Blogi on tuotettu Ilmavoimamuseon entisöintiryhmän tuottamasta raportista ja valokuvista. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, IVM |
MY-14:n liukukuomuTiistai 10.10.2023 - Reino Myllymäki VL Myrsky II MY-14:n alkuperäinen liukukuomu on kadonnut. Käytettävissä oli kuitenkin kaksi alkuperäistä pahoin syöpynyttä liukukuomua, joiden kaikki osat olivat tallella. Pleksit olivat kuitenkin rikki. Kunnostettavaksi valittu liukukuomu purettiin osiin ja todettiin, että puhkisyöpymisiä ei ole tapahtunut, joten kuomun raamit hiekkapuhallettiin ja maalattiin harmaaksi. Kuomun raamin sisällä liikkuva lukitustappi oli ruostunut jumiin ja tappia liikuttava vaijeri oli mennyt poikki. Vanha lukitustappi poistettiin ja tilalle sorvattiin uusi tappi piirustuksen mukaan. Liukutapiksi tehtiin muutostiedotus C 301:n mukainen vahvistettu tappi, koska raamin alkuperäinen tappi oli sitä mallia, ja liukukiskon lukituskolot olivat vahvistetulle tapille mitoitetut. Huonoon kuntoon mennyt vaijerin läpivienti/ohjauspala tehtiin uudesta lustosta (parkesiini) piirustuksen mukaisesti. Uusi vaijeri juotettiin lukistustappiin ja vaijeriin tehtiin piirustuksen mukainen päätepala sekä käsikahvana toimiva kumiletku, joka kiinnitettiin messinkilangalla. Uudet taivutetut kuomupleksit sahattiin mittoihin ja niihin jyrsittiin ja hiottiin tarvittavat huullokset, jotta pleksit asettuvat samalle tasalle kuomun raamien listojen kanssa. Alkuperäiset pleksilasien sisäpuoliset alumiiniset kiinnityslistat puhdistettiin oksaalihapolla ja maalattiin harmaaksi. Pleksit kiinnitettiin uusilla 3 mm ruuveilla ja nyloc-muttereilla. Avausnappia varten tehtiin kuomun yläosan pleksiin napille sopiva reikä. Alkuperäinen kuomun takareunan alumiinilista oli pahoin syöpynyt ja murtunut, joten tilalle tehtiin uusi olista piirustuksen mukaisesti 0,7 mm alumiinilevystä. Piirustuksen mukaan kuomun etureunaan kuuluisi huopatiiviste, mutta valokuvien mukaan sitä ei näytä olevan aikanaan laitettu, joten se jätettiin asentamatta. Blogi on toimitettu Suomen Ilmavoimamuseon entisöintiryhmän raportista. Kuvat Suomen Ilmavoimamuseon. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, IVM |
MY-14:n takalasitSunnuntai 8.10.2023 - Reino Myllymäki VL Myrsky II MY-14:n takalasien raamit kiinnityslistoineen ovat säilyneet pahoin syöpyneinä. Avattavan luukun raamit ovat säilyneet irto-osana. Pleksit ovat kaikki tuhoutuneet. Takalasin raamit hiekkapuhallettiin ruosteesta. Raamien etu- ja takapään kiinnityskohdat olivat syöpyneet puhki, joten niihin hitsattiin uudesta putkesta korjauspalat. Korjauksen jälkeen raamit maalattiin ja asennettiin paikalleen. Osa pleksilasien teräksisistä kiinnityslistoista olivat pahoin syöpyneet ja niiden tilalle tehtin uudet listat. Avattavan luukun lukitussalpojen pianolankaiset akselit olivat katkenneet, joten ne poistettiin ja tilalle hitsattiin uudet akselit. Luukun sisäpuoliset alumiiniset listat olivat vääntyneet ja murtuneet, jonka vuoksi niitä täytyi oikoa ja korjata hitsaamalla. Kaikki listat ja avattavan luukun raamit puhdistettiin ruosteesta ja maalattiin harmaaksi. Uudet pleksilasit leikattiin mittoihin ja sovitettiin paikoilleen. Kiinnityslistoja varten plekseihin jyrsittiin ja hiottiin huullokset, jotta listat asettuvat samalle tasalle pleksilasien kanssa. Pleksit kiinnitettiin uusilla 4mm ruuveilla ja nyloc-muttereilla. Avattavan luukun alkuperäinen alumiininen lukitushaka oli hyväkuntoinen, joten se puhdistettiin vain oksaalihapolla ja asennettiin paikalleen. Oikean puolen takalasiin tehtiin läpivientireikä antennilangalle. Blogi on toimitettu Suomen Ilmavoimamuseon entisöintiryhmän raportista. Kuvat Suomen Ilmavoimamuseo. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, IVM |
Myrskyn siiven kainalolevyjen etuosien paikalleen sovittaminenSunnuntai 1.10.2023 - Tiistaikerholainen VL Myrsky II:n rungon ja siiven saumakohtaa peittävät Myrskyn piirustuksissa siiven tyvilevyiksi kutsutut levyt. Näistä lentokoneiden rungon ja siiven saumakohtaa peittävistä levyistä käytetään yleisesti nimitystä kainalolevy. Myrskyn kainalolevyt on tehty alumiiniohutlevystä. Myrskyn siiven ja rungon liitoskohdan kainalolevy koostuu kahdesta osasta. Levyn takaosa kattaa liitoskohdan siiven etusalosta siiven jättöreunaan. Levyn etuosa puolestaan alueen siiven etusalon tasalta siiven johtoreunan ylitse siiven ja rungon alapinnalle kaartuen siiven etusalon tasalle. Oikean- ja vasemmanpuoleisen kainalolevyn etuosan reunat kohtaavat toisensa rungon alla keskilinjalla. Kainalolevyjen etuosat kiinnittyvät etureunastaan patalevyn putkirakenteiseen kiinnityskehään. Tähän samaan kehään kiinnittyvät myös eturungon avattavat alumiiniset peitelevyt. Tiistaikerhossa on meneillään Myrsky II:n (MY-14) entisöintiprojektissa tehtyjen kainalolevyjen etuosien paikalleen sovittaminen. Tämä työ mahdollistui, kun Myrsky MY-14 siipi ja MY-5:n runkokehikko liitettiin toisiinsa siiven koesovittamiseksi runkokehikkoon. Kainalolevyn etuosien paikalleen sovittamiseksi meillä ei ollut käytössämme edellä mainittua patalevyn kiinnityskehää. MY-14 patalevy alkuperäisine kiinnityskehineen on jo kiinni Suomen ilmavoimamuseossa entisöitävänä olevassa MY-14:n rungossa. Kiinnityskehän puutteen ratkaisimme tekemällä tukevasta vanerista alkuperäisen kiinnityskehän mittojen mukaisen kehän. Tekemämme vanerinen kiinnityskehä tulee saada kiinnitetyksi siiven koesovituksessa käyttämäämme MY-5:n runkokehikkoon täsmälleen patalevyn kiinnityskehän sijaintia vastaavaan paikkaan. Tämä siksi, että kainalolevyjen etuosat saadaan kiinnitettyä vaneriseen kehään juuri samoin, kun ne tullaan aikanaan kiinnittämään Suomen ilmavoimamuseossa olevan MY-14 patalevyn kiinnityskehään. Patalevyn kiinnityskehää mallintavan vanerisen kehän tarkan sijainnin määrittämiseksi käytimme Myrskyn piirustukseen merkittyjä rungon keskiöpisteitä. Niistä tärkeä on runkokeskiön piste 51, joka on runkokehikon etupään alaosassa olevan poikittaisen runkoputken pään keskiö. Siitä määritettiin vanerisen kiinnityskehän sijainnin kolme mittauspistettä. Ne ovat rungon keskilinjaan laitettu metallitangon muodostama referenssilinja sekä siiven ja rungon toisiinsa lukitsevien kahden kiinnityspultin keskiö. Ensiksi linjattiin paikalleen referenssilinjana toimiva alumiinitanko, jonka päähän kiinnityskehän yläreuna kiinnitettiin. Vanerinen patalevyn kiinnityskehä lukittiin puolestaan siiven ja rungon etummaisiin liitospultteihin säädettävillä kierretangoilla kummaltakin sivulta. Näiden kolmen kiinnityspisteen avulla patalevyn vanerisen kiinnityskehän sijainti suhteessa Myrskyn runkokehikkoon saatiin määritettyä millintarkasti. Vanerinen kiinnityskehä tuettiin yläosastaan runkokehikkoon neljällä metallituella, joista kaksi on säädettävää kierretankoa. Kiinnityskehä tuettiin lisäksi alareunastaan lattiaan. Kun vanerinen kiinnityskehä on lukittuna paikalleen runkokehikkoon, aloitetiin kainalolevyjen etuosien sovittaminen kiinnityskehään. Kainalolevyjen etuosat soviteltiin paikalleen vuorotellen. Ne kiinnitettiin ensin siiven pintaan kuormausliinalla, jotta levy pysyy sovituksessa alustavasti paikallaan. Sovituksessa kainalolevyt kiinnitettiin etureunastaan puristimilla vaneriseen kiinnityskehään. Todettiin tyytyväisinä, että alumiinilevystä tehdyt kainalolevyjen etuosat asettuivat erittäin hyvin paikalleen sekä suhteessa siiven pintaan että vaneriseen kiinnityskehään. Lopullisesti kainalolevyjen etuosat kiinnitetään kiinnityskehän korvakkeisiin Dzus-lukoilla. Kainalolevyjen koesovittamisessa Dzus-lukkojen korvakkeina toimivat vaneriseen kiinnityskehään kiinnitetyt vaneriset korvakkeet. Dzus-lukkojen vuoksi kainalolevyn etureunaan tulee alumiinilevystä leikattu vahvikekehä. Se on jo aseteltu alustavasti paikalleen kainalolevyn etureunan ja vanerisen kiinnityskehän vanerikorvakkeiden väliin. Kuvat: Lassi Karivalo. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, Tiistaikerho |
Myrskyn öljynjäähdyttimen koeasennuksen vuoroLauantai 19.8.2023 - Tiistaikerholainen Rinnan VL Myrsky II:n (MY-14) kainalolevyjen asennuksen aloitettiin tynnyrimäisen öljynjäähdyttimen koeasentaminen. Myrskyn öljynjäähdytin sijaitsee rungon keskilinjalla siiven etusalon ”otsaan” kiinnitettynä. Ilma tulee jäähdyttimeen ilmatorvea pitkin vasemman siiven johtoreunasta. Vastaavasti öljynjäähdyttimen läpi kuljettuaan ilma poistuu ulos oikean siiven tyven alapinnalta. Entisöitävään MY-14 hävittäjään on käytössämme alkuperäinen Pratt &Whitney R-1830 Twin Wasp -moottorin eli Myrskyssä käytetyn moottorityypin öljynjäähdytin. Sen saimme Airveteran Oy:ltä. Sen sijaan olemme joutuneet rakentamaan kaikki öljynjäähdyttimen tarvitsemat osat tulo- ja poistoilman torvineen sekä ilmavirtausta säätävine läppineen. Ilmatorvet tehtiin 1 mm vahvuisesta hyvin muokattavissa olevasta alumiiniohutlevystä. Levystä leikatut palat muokattiin puusta tehdyissä muokkauslesteissä, jonka jälkeen torven liitossaumat hitsattiin. Teimme myös öljynjäähdyttimen läpi virtaavaa ilman voimakkuutta säätävät läpät eli kidukset. Tuloilman voimakkuutta säätäviä läppiä liikutetaan mekaanisesti ohjaamosta käsin. Kuvat: Heikki Kaakinen Normaalisti öljynjäähdytin on pysyvästi kiinni siiven etusalossa. Koska MY-14 siipi on kaksiosainen ja öljynjäähdytin sijaitsee siipipuoliskojen liitossauman kohdalla, jäähdytin joudutaan aina irrottamaan, jos ja kun Myrsky puretaan osiinsa koneen museosta toiseen tai jonnekin muualle näytteille siirrettäväksi. Tämän vuoksi tehtiinkin kätevä öljynjäähdyttimen kiinnityspannallinen teline, johon öljynjäähdytin sidotaan ja joka teline on helposti irrotettavissa siipisalosta ja myös takaisin siihen asennettavissa. Kuvat: Heikki Kaakinen Öljyjäähdyttimen koesovittaminen aloitettiin kiinnittämällä jäähdyttimen kiinnitysteline siipipuoliskojen liitossauman kohdalle. Öljynjäähdytin kiristettiin telineen pantoihin. Seuraavaksi sovitettiin paikalleen jäähdyttimen oikeanpuoleinen paksu jäähdytysilman poistotorvi. Torven suu aukeaa oikean siiven tyven johtoreunan alapinnalle. Kuva: Heikki Kaakinen Öljynjäähdyttimen toiseen päähän kiinnitettiin tuloilman virtausta säätelevät kidukset. Kidukset sijaitsevat öljynjäähdyttimen ja tuloilman torven välissä. Tuloilman torvi on kaksiosainen. Torven suoran osan toinen pää kiinnittyy tuloilman säätimeen ja toinen pää L-muotoiseen tuloilman torven etupäähän. Tuloilman torven aukko sijaitsee oikean siiven tyven johtoreunassa. Öljynjäähdyttimen osien sovittelussa on vielä työtä, ennen kuin kaikki on saatu asettumaan paikalleen suunnitellusti. Aikamoinen ”härvelikokonaisuus” tämä Myrskyn öljynjäähdytinlaitteisto onkin. Koesovitettiin myös vasempaan siipeen tulevaa koneen nopeuden ilmaisinta eli pitotputkea. Pitotputken teline on ollut jo pitkään paikallaan vasemman siiven johtoreunassa. Todettiin harmiksemme, että käytössämme oleva 300 mm pitotputki on vääränpituinen. Se pitäisi olla 500 mm pitkää tyyppiä. Tämä käy ilmi Myrskyn piirustuksistakin sekä Myrskystä otetuista kuvista. Löytyisiköhän oikean pituinen pitotputki käyttöömme Suomen ilmavoimamuseon kokoelmista? Kaiken muun ohessa sovitellaan paikalleen lukuisia siivessä olevia tarkistusluukkuja. Luukkujen aukkojen kauluksia jouduimme hiomaan vähän syvemmäksi, jotta luukut saatiin painautumaan aukossaan siiven pinnan tasalle. Kuvat Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, Tiistaikerho |
Myrskyn kainalolevyjen koeasennus meneilläänSunnuntai 13.8.2023 - Tiistaikerholainen Myrsky MY-14:n siiven ja MY-5:n rungon yhdistäminen toisiinsa sujui pientä säätämistä lukuun ottamatta erinomaisesti. Siinä koeasennukseen käytössämme oleva MY-5:n runkokehikko lukittiin pulteilla siiven etu- ja takasalon neljään kiinnityspankkaan (ks. edellinen blogi). Kun runko ja siipi ovat nyt yhtä kokonaisuutta, avautui tilaisuus koesovittaa paikalleen mm. siiven ja rungon liitoksen peittäviä alumiiniohutlevystä muotoonsa taivutettuja siiven tyvilevyjä. Näitä Myrskyn piirustuksessa siiven tyvilevyiksi mainittuja levyjä kutsutaan tuttavallisemmin kainalolevyiksi. Koska alkuperäisiä Myrskyn kainalolevyjä ei ollut käytettävissä, ne rakennettiin. Rungon oikean ja vasemmanpuoleiset kainalolevyt koostuvat kahdesta osasta. Kainalolevyn pidempi takaosa peittää rungon ja siiven liitoskohdan siiven etusalon tasalta siiven jättöreunaan. Kainalolevyn etuosa peittää siiven ja rungon liitoksen siiven etusalon tasalta kaartuen siitä johtoreunan yli siiven ja rungon alle ulottuen siiven etusalon tasalle asti. Oikean ja vasemman kainalolevyn etuosat liittyvät toisiinsa rungon keskilinjalla. Vasemmanpuoleisen kainalolevyn etu- ja takaosa sekä oikeanpuoleisen levyn etuosa ovat olleet sovittamisvalmiina jo muutaman vuoden. Oikeanpuoleisen kainalolevyn takaosa valmistuu syksyn kuluessa. Kuvat: Lassi Karivalo Sovittelimme paikalleen vasemmanpuoleisen kainalolevyn takaosaa. Hyödynsimme levyn paikalleen mallintamisessa kainalolevyn 1:1 piirustusta, joka osoittaa kuinka levy asettuu vasten rungon teräsputkikehikkoa. Totesimme, että viimeistelyä vailla oleva kainalolevy sopii alustavan hyvin paikalleen. Kainalolevy kiinnittyy yläreunastaan Dzus-pikakiinnikkeillä runkokehikon alumiinisen apurunkoputken korvakkeisiin ja alareunastaan siiven astinvanerin pintaan. Kuvassa tekstissä myöhemmin mainitut kainalolevyn jäykistelistat. Kuvat: Lassi Karivalo Kuva: Heikki Kaakinen Tämän kainalolevyn koeasentamiseen päästään kuitenkin vasta, kun kainalolevyn yläreuna on saanut lopullisen muotonsa ja siihen kiinnitetty Dzus-pikakiinnittimet sekä olemme kunnostaneet Myrskyn alkuperäisen apurunkoputken kiinnityskorvakkeineen. Alumiininen apurunkoputki korvakkeineen puhdistetaan ja maalataan, sillä siinä olevat teräksiset korvakkeet ovat ruosteen peittämät. Kun apuputki on kunnostettu ja kainalolevy saanut dzus-pikaliittimet sekä levyn sisäpintaan on niitattu levyn muodossaan pitävät tukikaaret, päästään aloittamaan näiden kainalolevyn koeasennus. Kuvat: Heikki Kaakinen Kiinnitimmekin huomion ensin kummankin puolen kainalolevyn etuosan muokkaamiseen koeasennusvalmiiksi. Työn ensimmäinen vaihe oli kiinnittää kumpikin kainalolevy muokkauslestiin eli jigiin, jossa levyn osat aikanaan muokattiin ja sitten hitsattiin kokonaisuudeksi. Mittatarkkaan jigiin kiinnitettyinä saadaan pehmeästä ja helposti muokattavasta alumiiniohutlevystä tehdyt kainalolevyjen etuosat pysymään täsmälleen muodossaan, jolloin levyjen reunoista voitiin leikata ylimäärä pois. Leikkuun jälkeen levyjä sovitettiin paikalleen, jolloin todettiin, että levyt ovat oikean kokoisia ja oikeassa linjassa. Kuvat: Heikki Kaakinen Kuvat: Jukka Köresaar Työn seuraava vaihe oli niitata kainalolevyjen reunan ulkopintaan kovasta alumiinista tehdyt tukilistat. Nämä listat pitävät pehmeästä ja helposti muokattavissa olevasta alumiinilevystä tehdyt kainalolevyt muodossaan. Niittausta varten kainalolevyn reunaan porattiin tukilistalle kaksi reikäjonoa ja poratut reiät senkattiin uppokantaniittejä varten. Tukilistat niitattiin kainalolevyn reunaan nakkelilla eli niittipuristimella. Tukilistojen niittaamisessa käytettiin 2,5 mm vahvuisia ja 4 mm pituisia niittejä. Kun kummankin kainalolevyn etuosa on saanut reunavahvikkeensa, ne pysyvät muodossaan niitä paikalleen sovitettaessa. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, Tiistaikerho |
Myrskyn siipi yhdistettiin runkokehikkoonPerjantai 4.8.2023 - Tiistaikerholainen Kun entisöitävän VL Myrsky II:n (MY-14) siipipuoliskot oli yhdistetty Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa 11 metriä pitkäksi yhtenäiseksi siiveksi, oltiin valmiit testaamaan siiven kiinnittämistä hallussamme olevaan VL Myrsky II:n MY-5-koneyksilön runkokehikkoon. Meidän ei siten tarvitse kuljettaa MY-14:n siipeä Suomen ilmavoimamuseoon Tikkakoskelle koeasentaaksemme siipeä siellä entisöitävänä olevaan Myrsky MY-14:n runkoon. Käytössämme oleva MY-5:n runkokehikko oli huonokuntoinen sekä ilman perärunkoa. Etuosastaan runkokehikko oli kuitenkin niin hyvässä kunnossa, että korjaamalla ja täydentämällä kehikon puutteita se sopi hyvin tarkoitukseemme. Jouduimme vielä lyhentämäänkin runkokehikkoa, sillä muutoin se ei mahdu asennettavaksi Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa olevan 11-metrisen siiven päälle. Kuva: Heikki Kaakinen. Runkokehikko lyhennettiin noin ohjaamon mittaiseksi, jolloin kehikko kattaa vielä hyvin runkokehikon alle jäävän siiven ja siivessä olevat neljä rungon kiinnityspankkaa. Niistä kaksi on kiinni siiven etu- ja kaksi takasalossa. Runko kiinnitetään pankkoihin kehikon alarakenteessa olevista korvakkeistaan. Korjausten jälkeen MY-5:n runkokehikko hiekkapuhallutettiin ja maalattiin vaalean harmaalla suojamaalilla. Kehikko on ehtinyt olla parisen vuotta varastoituna odottamassa MY-14:n siiven koeasentamista. Kuvat: Heikki Kaakinen. Kun siiven ja runkokehikon yhdistämistä valmisteltiin, huomattiin että oikean ja vasemman siipipuoliskon kiinnityspankkojen välinen etäisyys toisistaan oli muutaman millin liian suuri, jotta runkokehikossa olevat kiinnityskorvakkeet ”loksahtaisivat” millintarkasti kiinnityspankkoihin. Tämän vuoksi siipipuoliskojen tyvikaarien välistä liitossaumaa sahattiin väljemmäksi. Kun siipipuoliskot painettiin sahauksen jälkeen tiiviisti toisiaan vasten, oikean ja vasemman siipipuoliskon kiinnityspankkojen välinen etäisyys supistui juuri oikean mittaiseksi. Nyt oltiin valmiit nostamaan MY-5:n runkokehikko siiven päälle siiven ja runkokehikon liittämiseksi toisiinsa. Kuvat: Heikki Kaakinen. Runkokehikko nostettiin siiven yläpuolelle nostolaitteen sekä pinoojan avulla. Samalla kehikkoa siirrettiin käsin siiven päällä niin, että runkokehikossa olevat korvakkeet tulivat kunkin kiinnityspankon kohdalle. Ensin runkokehikko kiinnitettiin etupään korvakkeistaan pulteilla kiinnityspankon holkillisiin reikiin. Tämän jälkeen kiinnityspultit työnnettiin myös runkokehikon takaosan korvakkeiden ja kiinnityspankoissa olevan reikien läpi. Siipi ja runkokehikko oli yhdistetty onnistuneesti toisiinsa.
Kuva: Heikki Kaakinen. Jos ajattelee, että MY-14 siipi rakennettiin kahtena toisiinsa teräslevyillä liitettävinä siipipuoliskoina ja että siiven sekä runkokehikon toisiinsa kiinnittämisessä jouduttiin kiinnitystä säätämään vain muutaman millin, niin sekä siiven rakentamisen suunnittelu ja rakentamisen toteutus ovat olleet korkealaatuisia. Tästä kiitos ennen muuta Tiistaikerhon Myrskyn entisöintiprojektin millintarkalle projektipäällikkö Matti Patterille kuin myös tiistaikerholaisrakentajille. Kun siipi ja runkokehikko ovat nyt liitettyinä toisiinsa, tilannetta hyödynnetään mm. siiven ja rungon liitoskohtaa peittävien alumiinisten tyvilevyjen eli ns. kainalolevyjen, astinvanerien sekä öljynjäähdyttimen koeasennukseen. Nämä työt ovat jo alkaneet. Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen ole mainittu. |
1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, Tiistaikerho |
Myrskyn siipipuoliskot liitettiin toisiinsaSunnuntai 23.7.2023 - Tiistaikerholainen Viime viikot on valmisteltu MY-14 (VL Myrsky II) siiven koeasennusta käytössämme olevaan MY-5:n runkokehikkoon. Koeasennuksella testataan siiven liittäminen runkoon, mutta samalla myös siiven ja rungon saumaa peittävien ns. kainalolevyjen kiinnittymistä. Myrskyn siipi ja runko kiinnitetään toisiinsa laskemalla runko siiven päälle ja lukitsemalla se pulteilla siiven etu- ja takasalkoon kiinnitettyyn neljään kiinnityspankkoon. MY-14 siipipuoliskot ovat olleet rakenteellisesti valmiina sekä pohjamaalattuina jo parisen vuotta, mutta vasta nyt on päästy siiven koeasennusvaiheeseen. Poiketen alkuperäisestä Myrskyn siiven rakentamisesta me rakensimme MY-14 siiven kahtena siipipuoliskona. Pääsyy menettelyyn oli, että Myrskyn alkuperäisen mukaisen siiven kärkiväli on 11 metriä ja siipi painaa 476 kiloa. Tällainen siipi olisi epäkäytänöllinen museokoneelle, jota on tarkoitus kuljettaa näytteille eri museoiden välillä. Sen sijaan kaksi 5,5 metristä ja 238 kiloa painavaa siipipuoliskoa voidaan kohtuullisen helposti kuljettaa museosta toiseen tai vaikkapa näytteille lentonäytöksiin ja messuille. Kuva: Jukka Köresaar Ennen siiven koeasennusta siipipuoliskot yhdistetään kokonaisuudeksi ja se tehdään vaaittujen asennuspöytien päällä. Jotta siipipuoliskot saadaan liitettyä tyvistään toisiinsa oikeassa Myrskyn siiven 5:n asteen V-kulmassa, siipipuoliskojen alle kiinnitettiin varta vasten rakennettu teräksinen kulmanasetuskehikko. Kehikko takaa, että siipipuoliskot liittyvät toisiinsa juuri oikeassa 5:n asteen kulmassa. Ennen siipipuoliskojen yhdistämistä niistä irrotettiin siipipuoliskoissa kiinni jo olleet laskutelineet, koska ilman laskutelinettä oleva siipipuolisko on kevyempi liikutella. Niiden kanssa siipipuoliskot olisivat painaneet yli 300 kiloa. Suomen ilmailumuseon entisöintiverstaaseen piti myös raivata tilaa, jotta sinne mahtuisi kärkiväliltään 11 metriä pitkä siipi. Kun vasen siipipuolisko oli nostettu kulmanasennuskehikkoineen asennuspöydän päälle, aloitettiin oikean siipipuoliskon nostaminen oman asennuspöytänsä päälle. Siiven nostamiseksi oli rakennettu siiven kärkeen ja tyveen kiinnitettävät teräksiset nostotelineet. Ne kiinnitettiin paikalleen ja tyven nostotelineeseen sidottiin liinoilla pinoojan piikit ja kärjen telineeseen moottorinostimen koukku. Tämän jälkeen asennuspöydän vieressä lattialla olevaa siipipuoliskoa alettiin nostaa kohden asennuspöydän korkeutta. Kun tarvittava korkeus saavutettiin, siipi siirrettiin nostolaitteiden varassa vielä roikkuen asennuspöydän päälle ja laskettiin pöydälle kulmanasennuskehikon 360 astetta kääntyvien pyörien varaan. Kehikon kulmien 360 asetetta kääntyvät pyörät helpottavat siipipuoliskonliikuttamista asennuspöydällä. Nyt nostoliinat voitiin irrottaa. Kulmanasennuskehikon pyörien avulla siipipuolisko siirrettiin kätevästi pöydän päällä oikeaan asentoon vasten naapuripöydällä olevaa vasenta siipipuoliskoa. Nyt asennustelineen pyörät voitiin irrottaa ja niiden tilalle laitettiin kangaspintaiset vanerilaput. Näin siipipuolisko saatiin lepäämään asennuskehikon varaan samalla tasolle vasemman siipipuoliskon kanssa. Kangaspintaisten vanerilappujen avulla 238 kilon painoista siipipuoliskoa pystyy riittävän hyvin liu’uttamaan pitkin asennuspöydän sileää pintaa, kun siipipuoliskot työnnetään lopullisesti toisiaan vasten. Kumpikin siipipuolisko lepäsi nyt oman asennuspöytänsä päällä valmiina toisiinsa kiinnitettäväksi. Siipipuoliskot lukitaan toisiinsa kolmella 6 mm teräslevystä laserleikatuilla mittatarkalla liitoslaatalla. Näistä kaksi tulee etusalon kummallekin puolelle ja kolmas laatta takasalon jättöreunan puolelle. Laattoja varten salkoihin on työstetty 6 mm syvennykset. Etusalon sekä takasalon takapuolen liitoslaattoja varten siipipuoliskon päädyssä on rako, josta liitoslaatan saa työnnettyä paikalleen siiven sisään. Etusalon liitoslaatat lukitaan kummankin siipipuoliskon salkoon kahdella 18 mm pultilla ja takasalon liitoslaatta kahdella 16 mm pultilla. MY-14 sipipuoliskojen liittäminen toisiinsa toteutettiin siten, että liitoslaatat kiinnitettiin ensin vasempaan siipipuoliskoon eli ne työnnettiin omille paikoilleen. Tämän jälkeen oikeaa siipipuoliskoa liu’utettiin pitkin asennuspöydän pintaa niin, että vasemmassa siipipuoliskossa olevien kolmen asennuslaatan kärjet saatiin oikean siipipuoliskon asennuslaattojen aukkojen kohdalle. Samalla tarkistettiin, että asennuslaatat olivat vaakatasossa. Nyt voitiin aloittaa oikean siipipuoliskon työntäminen hitaasti kohti vasenta siipipuoliskoja, jolloin asennuslaatat alkoivat työntyä oikean siipipuoliskon sisään. Hyvinhän siipipuolisko liukui vakaasti pitkin asennuspöydän pintaa samalla, kun asennuslevyt painautuivat yhä syvemmälle. Lopulta vasemman ja oikean siipipuoliskon tyvet tapasivat toisensa. MY-14 siipi oli näin saatu yhdeksi 11 m pitkäksi siiveksi. Kun salon läpi työnnettävät asennuslaattojen kiinnityspultit oli saatu paikalleen ja nostotelineet irrotettu oikeasta siipipuoliskosta, siiven yhdistäminen oli saatu suoritetuksi. Ennen kuin MY-5 runkokehikko tuodaan Suomen ilmailumuseon entisöintitilaan siiven ja rungon yhdistämisen testaamiseksi, MY-5:n runkokehikkoon pitää vielä tehdä muutamia runkoputkien hitsauksia. Siiven ja rungon yhdistämiseen eli siiven koeasennukseen päästään muutaman viikon kuluttua. Kuvat Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, Tiistaikerho |