Blogi

Myrsky-projektin rahankeräyslippaat valmistuivat

Maanantai 2.4.2018 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistys järjestää VL Myrsky II -entisöintiprojektin hyväksi rahankeräyksen ajalla 1.12.2017 - 30.11.2019. Rahankeräystä varten tarvitaan viisi uutta osittain läpinäkyvää rahankeruulipasta tai paremminkin laatikkoa. Niiden rakentaminen annettiin Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon tehtäväksi.

Kerhossa suunniteltiin ensin rahankeruulaatikon malli. Sen lähtökohtana oli Suomen Ilmailumuseon aulassa jo oleva yksi rahankeräyslipas sekä museon materiaalivarastoista löytynyt tarkoitukseen sopiva rakennusmateriaali, kuten vanhoja käyttökelpoisia melamiinipintaisia hyllytasoja sekä paksua läpinäkyvää pleksiä.

Suunnitelman mukaan keräyslaatikon kyljet, pohja ja takaseinä rakennetaan melamiinipintaisesta valkoisesta 20 mm vahvuisesta lastulevystä. Sen sijaan laatikon katto ja etuseinä tehdään läpinäkyvästä paksusta pleksistä. Kuution muotoisen laatikon mitoiksi tulee 30x30x30 cm. Laatikon ulkomittaan vaikutti se, että varastosta löytynyt pleksilevy sattui olemaan 30 cm levyistä. Laatikon takaseinä tehdään kaksiosaiseksi, jossa ala- ja yläosa kiinnitettään toisiinsa saranalla. Takaseinän alaosa toimii lippaaseen kertyneiden rahojen tyhjennysluukkuna.

Päätettiin tehdä ensin kokeeksi yksi laatikko. Sahattiin vanhoista melamiinipintaisista hyllytasoista kappaleet laatikon pohja-, sivu- ja takaseiniksi.  Sovitettiin laatikon pohjalevy ja sivuseinät alustavasti toisiinsa. Pienen muokkauksen jälkeen pohja- ja sivulevyt kiinnitettiin Erikeeper Plus liimalla ja ruuveilla. Tämän jälkeen sahattiin takaseinä edelleen kahteen osaan laatikon tyhjennysluukun tekemiseksi. Takaseinän ylä- ja alaosa yhdistettiin toisiinsa pianosaranalla ja takaseinä kiinnitettiin yläosastaan liimalla ja ruuveilla laatikon seinälevyjen väliin. Takaseinän avautuvaan alaosaan asennettiin lukko ja lukon kielelle tehtiin syvennys laatikon pohjalevyyn.

Blogi_2018-10-01-02.jpg

Oltiin tyytyväisiä koelaatikkoon, joten voitiin siirtyä rahankeräyslaatikoiden ”sarjatuotantoon”. Nyt sahattiin hyllytasoista pohja-, sivu- ja takaseinälevyt kaikkiin neljään rahankeräyslaatikkoon ja niistä koottiin laatikkojen rungot tyhjennysluukkuineen koelaatikon mallin mukaisesti.

Blogi_2018-10-03-04.jpg

Koska kaikkien viiden laatikon rungot oli sahattu vanhoista melamiinipintaisista lastulevyhyllytasoista, levyjen reunat piti saada siistin näköisiksi. Levyjen reunat päällystettiin valkoisella liimattavalla peitenauhalla, joka kiinnitettiin paikoilleen silitysraudan lämmöllä. Ennen etuseinään ja kattoon tulevien pleksien asentamista laatikoiden pohjaan liimattiin pehmusteeksi kokolattiamaton pala.

Blogi_2018-10-05-06.jpg

30 cm leveistä ja 7 mm vahvuisista pleksilevyistä leikattiin kappaleet rahankeräyslaatikoiden etuseinäksi ja kattolevyksi kuhunkin viiteen keräyslaatikkoon. Sahauksen jäljiltä olevat pleksien reunat hiottiin sileiksi.

Blogi_2018-10-07.jpg

Pleksit sovitettiin paikoilleen kuhunkin laatikkoon. Katoksi tulevien pleksilevyjen keskelle jyrsittiin pitkulainen aukko rahojen pudottamiseksi laatikkoon. Pleksien pinnat puhdistettiin huolellisesti, jonka jälkeen ne kiinnitettiin laatikoiden runkoihin ruuveilla.

Blogi_2018-10-10-12.jpg

Jotta estettäisiin ainakin mielijohteesta tapahtuva rahankeräyslaatikon varastaminen, ostettiin kaksi metriä 4 mm paksua ja muovipintaista teräsvaijeria kutakin laatikkoa varten ja vastaavasti kutakin vaijeria kohti kaksi vaijerilukkoa vaijerin päihin tulevien silmukoiden tekemiseksi. Silmukat tarvitaan riippulukkoa varten. Kukin vaijeri pujotettiin keräyslaatikon pohjalevyn takareunaan kiinnitetyn lenkkiruuvin läpi. Tarkoitus on, että rahankeräyslipas lukitaan teräsvaijerin silmukoihin asennettavalla lukolla johonkin laatikon läheiseen rakenteeseen.

Blogi_2018-10-14-15.jpg

Viimeisenä työnä kiinnitettiin rahankeräyslaatikoiden kumpaankin kylkeen Myrsky-projektista ja sen varainkeruuluvasta kertovat teippaukset.

Blogi_2018-10-16.jpg

VL Myrsky II entisöintiprojektin rahankeräyslaatikot ovat nyt valmiit. Siispä, kun näet Tiistaikerhon rakentamia VL Myrsky -projektin rahankeräyslaatikoita, sinulla on oiva mahdollisuus tai etten sanoisi velvollisuus tiputtaa laatikon aukosta rahaa VL Myrsky II -entisöintiprojektin tukemiseksi.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Kun halkopino Myrskyn eteen hyppäsi

Perjantai 30.3.2018 - Reino Myllymäki

VL_Myrsky_Porissa_lankkutiella_IVM_291_720x405.jpg

Saksalaisten Porin lentokentälle rakentamat lankkutiet alkoivat olla vuonna 1946 jo aika huonokuntoisia, esimerkiksi sekä MY-14 että MY-20 vaurioittivat potkurinsa, kun laskutelineen rengas nosti lankkua niin, että se pääsi osumaan potkuriin. Kuva: Ilmavoimamuseon kuva-arkisto.

Viidennen VL Myrsky - Historia ja entisöinti -julkaisun kirjoittaminen on alkanut. Kun julkistamiseen on aikaa vielä kahdeksan kuukautta, mitään kiirettä ei ole. Olenkin tehnyt kirjoittamista jonkun toisen homman päättymisen jälkeen ennen jonkun kolmannen homman aloittamista. Ikäänkuin vaihtelun vuoksi.

Kirjoittaminen on tässä vaiheessa myös suurelta osin lukemista ja muuta tiedon etsintää. Kävin läpi Myrsky-koneyksilöjen tiivistetyt historiat Keskisen, Stenmanin ja Niskan "Suomalaiset hävittäjät" -kirjasta ja päätin kirjata tulevaan julkaisuun kaikki Myrskyille tapahtuneet onnettomuudet lentokiellon päättymisen jälkeen eli 1.8.1945 alkaen.

MY-5-koneelle sattui elinkaarensa aikana peräti kuusi onnettomuutta. Niistä viides herätti huomioni: "9.7.46 väisti rullauksessa Porissa halkopinoa ja meni nokilleen." Jostain tupsahti eteeni mielikuva halkopinosta, joka liikkuu rullaustielle yllättävästi, jolloin Myrskyä ohjannut henkilö joutui tekemään huonoon lopputulokseen päätyneen väistöliikkeen. Mutta eihän halkopinot liiku?

Tarkempi tutkintapöytäkirjaan tutustuminen kertoi, että mekaanikko Asser Nurmio oli lämmitettyään MY-5:n moottorin lähtenyt rullaamaan koneella halli 5:ltä halli 3:lle Porissa. Jonkin aikaa rullattuaan hän huomasi oikealla aivan rullaustien vieressä halkopinon, jota väisti vasemmalle. Samalla hän huomasi, että vasemmalla oli samanlainen pino, jolloin hän väisti oikealle samalla jarruttaen. Tämä oli Myrskyn laskutelineelle liikaa. Vasen siipi alkoi vajota, kun laskuteline petti alta. Siiven etureuna murtui ja kaikki potkurinlavat menivät poikki.

Myrskyn laskuteline oli ensimmäinen Valtion Lentokonetehtaan suunnittelema ja toteuttama sisäänvedettävä laskutelinekonstruktio ja siinä oli pari "lastentautia". Yksi lastentauti liittyi rajakytkimiin, jotka saattoivat liikkua, jolloin kaikki osat eivät päätyneet oikeisiin asentoihin, jolloin paikkoja murtui. Toinen lastentauti oli käyttökoneiston akseli, johon oli tehty päähän koneistuksella viiltoja, joiden tekemisen helpottamiseksi akselin päähän oli tehty poikittainen ura. Se oli kohta, josta akseli meni usein poikki.

MY-5_onnettomuus_1945-07-09_720x405.jpg

Kaavio MY-5:n rullausvaurion 9.7.1946 tutkintopöytäkirjasta. Väisti yhtä, osui toiseen. Kuva: Kansallisarkisto via Raimo Heikkinen.

No, mekaanikko Asser Nurmiolla ei ollut lupaa rullailla koneita mihinkään. Kun Porin rullaustiet olivat kapeita ja huonokuntoisiakin ja kun näkyvyys Myrskystä oli eteenpäin se mikä oli ja kun rullaustien molemmin puolin oli halkopinoja, rullaushommat kuuluivat lentäjille. Nurmion tarkoitus oli ollut hyvä, mutta seuraukset huonoja. Hän sai rangaistukseksi yksinkertaista arestia ja samalla rullaus kiellettiin toistaiseksi kaikilta mekaanikoilta.

Kone oli saatu kuntoon kuusi päivää aikaisemmin, eikä sillä oltu lennetty huhtikuun jälkeen. No, se ei ollut MY-5:n viimeinen onnettomuus, vaan koneella lennettiin vielä yli 30 tuntia...

MY_laskutelineen_kayttoakseli_720x405.jpg

Lisäys 31.3.2018: Kuva (Kansallisarkisto via Raimo Heikkinen) Myrskyn etusalkoon kiinnitetyssä koteloidussa käyttölaitteessa oleva ruuvipyörän akseli. A osoittaa heikkoa kohtaa, joka on konseistamisen helpottamiseksi tehty sorviura.

4 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn sisemmät telineluukut eli "enkelinsiivet" tekeillä

Sunnuntai 25.3.2018 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II:n entisöintiprojektin koesiipi on saatu vaiheeseen, jossa on aloitettu rakentaa koesiiven pyöräaukon suojaluukkua eli siesempiä telineluukkuja, joita myös "enkelinsiiviksi" kutsutaan. Voitaisiin myös puhua pyöräaukon kannesta, mutta VL Myrskyn piirustuksissa tämä osa on nimetty luukuksi. Pyöräaukon luukku peittää noin puolet pyöräaukosta. Toisen puolen peittää laskutelineen joustintuessa kiinni oleva ja puolet pyörästä kattava peitelevy.

Blogi_2018-09-01.jpg

Pyöräaukon luukun avaus- ja sulkumekanismi toimii seuraavasti. Kun laskuteline vedetään siiven sisään, laskutelineen pyörä painaa sisään mennessään pyöräaukon luukussa olevaa vivustoa sulkien luukun. Laskutelineen peitelevyn ulkoreuna painuu vielä luukun reunaa vasten painaen luukun tiiviisti kiinni. Kun laskuteline otetaan ulos, luukun jousellinen vipumekanismi työntää luukun automaattisesti auki.

Blogi_2018-09-02_SIM_VK_391_36544p.jpg

Myrskyn pyöräaukon luukku on kotelorakenteinen. Se koostuu kahdesta alumiinilevystä, joiden välissä on metallinen tukikehikko. Pyöräaukon luukun ulkopinta on 2 mm paksua alumiinilevyä ja vastaavasti sisäpinta 1 mm vahvuista levyä. Luukun sisäpuolen alumiinilevyn ulkomitat ovat 440 x 660 mm ja ulkopuolen 485 x 700 mm. Tämä merkitsee, että luukun sisälevy on ulkopuolista levyä pienempi. Sen seurauksena luukun reunaan muodostuu ulkolevyn muodostama peltireunus eli huullos.

Blogi_2018-09-03_SIM_VK_391_36444p.jpg

Enkelinsiipien saranamekanismeja on säilynyt, mutta luukut ovat kadonneet, joten ne on tehtävä materiaalista alkaen.

Pyöräaukon luukun ulko- ja sisäpuolen alumiinilevyjen välissä on levyjä yhdistävä tukikehikko. Se kulkee pitkin luukun sisäpuolisen levyn reunaa. Ulko- ja sisälevyt kiinnitetään tukikehikkoon niittaamalla. Alkuperäisesti Myrskyn pyöräkotelon luukun sisäkehikkona oli ulkoreunaltaan avoin U-muotoinen alumiinilista, johon luukun kannet erikseen niitattiin.  Myrskyn entisöintiprojektissa päädyttiin kuitenkin vaihtoehtoiseen menettelyyn. Alumiinilevyjen väliin tuleva tukikehikko tehdään 15 x 15 mm vahvuisesta neliöteräsputkesta. Ulko- ja sisälevy kiinnitetään yhdessä tukikehikkoon tukikehikon läpi asennettavilla niittiriveillä. Niittejä varten tukikehikkoon porataan reiät.

Myrskyprojektin koesiipi on muutaman metrin mittainen siiven puolikas, joten siinä on vain yksi pyöräaukko. Siten koesiipeä varten tarvitaan yksi pyöräaukon luukku. Päätettiin kuitenkin rakentaa samanaikaisesti kolme luukkua eli yksi luukku koesiipeä ja kaksi varsinaisen Myrskyn siiven pyöräaukkoja varten.

Blogi_2018-09-04.jpg

Kolmen pyöräaukon luukun tekeminen aloitettiin leikkaamalla laserilla tarkkaan mittaansa 2 mm vahvuisesta alumiinilevystä tarvittavat luukun kolme ulkopinnan levyä ja 1 mm vahvuisesta luukun kolme sisäpinnan levyä.

Blogi_2018-09-06-08.jpg

Tämän jälkeen aloitettiin pyöräaukkojen luukkujen tukikehikkojen tekeminen. Leikattiin 15 x 15 mm teräsputkesta pyöräaukon luukun sisälevyn reunojen mukaiset määrämittaiset putkenpalat yhtenäiseksi kehikoksi hitsattavaksi. Putken paloja leikattiin samalla kolme sarjaa eli yksi kutakin tarvittavaa luukkua eli ”enkelinsiipeä” varten. Osa putkenpaloista taivutettiin sisälevyn kaarevien reunojen mukaisiksi.

Blogi_2018-09-10-11.jpg

Leikatut putkenpalat sovitettiin pitkin pyöräaukon luukun sisälevyn reunaan ja kiinnitettiin siihen pienillä puristimilla. Tämän jälkeen siirryttiin Suomen Ilmailumuseon pihalla olevaan ”tulikonttiin”, jossa palat hitsattiin yhteen luukun sisälevyn reunoja kiertäväksi kehikoksi. Samalla tavalla meneteltiin kaikkien kolmen pyöräaukon luukun metallikehikon palojen yhteen hitsaamisessa.

Blogi_2018-09-12-13.jpg

Nyt on saatu asennusvalmiiksi pyöräaukon luukkujen ulko- ja sisälevyt sekä niiden väliin tulevat tukikehikot. Seuraava työvaihe onkin aloittaa pyöräaukon luukkujen ulko- ja sisälevyjen niittaus niiden väliseen teräsputkiseen tukikehikkoon.

Historialliset kuvat: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto, muut: Lassi Karivalo.

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

MY-14:lle keltakromatointia

Tiistai 20.2.2018 - Reino Myllymäki

Kevytmetalliosien kestävyyden parantamiseksi niille oli jo 1940-luvulla kehitetty erilaisia jälkikäsittelyjä. Esimerkiksi VL Myrskyn tuliseinät ovat saattaneet saada pintaansa joko VLO 32742 -ohjeen menetelmät 40 + 41 tai pelkästään 42, jolloin osat on joko ensin oksidoitu eli eloksoitu rikkihappoliuoksessa ja sen jälkeen bikromatoitu kaliumbrikromaattiliuoksessa tai sitten pelkästään peitattu kromityppihappoliuoksessa.

MY-14_tuliseina_keltakromatoitu_720x405.jpg

Tänään tuollaisia menetelmiä tai aineita ei enää käytetä kevytmetalliosien jälkikäsittelyssä. MY-14:n tuliseinät, jotka on tehty uudesta materiaalista piirustusten ja alkuperäisten tuliseinien jäänteiden pohjalta, saivat vanhoja menetelmiä vastaavan Alodine 1200 S -keltakromatoinnin. Käsittely tehtiin myös pohjaluukulle ja apukojetauluille.

MY-14_alumiiniosia_keltakromatoituna_720x405.jpg

Alodine 1200 S -kävittelyn MY-14:n osille teki Patricomp Oy.

Kuvat: Ilmavoimamuseo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

MY-14:n panssari-istuin

Sunnuntai 18.2.2018 - Reino Myllymäki

Ennen toista maailmansotaa hävittäjälentokoneen ohjaajan suojaaminen panssarilla takaa tulevia luoteja vastaan oli vielä harvinaista. Venäläiset olivat tässä edelläkävijöitä. Suomessa tähän ryhdyttiin vasta talvisodan aikana, mutta kaikkiin hävittäjäkoneisiin panssaria ei ehditty saada. Esimerkiksi Gloster Gladiatoreihin istuinpanssarit tilattiin 26.2.1940 ja Moraneihin 5.3.1940, eikä niitä luonnollisesti ehditty saada talvisodan aikana. Samoin Hurricanet varustettiin istuinpanssareilla vasta talvisodan jälkeen ja Brewsterien panssarointi on tarina jo sinänsä.

Tammikuun alussa 1940 ruotsalaiselta Avesta-terästehtaalta tilattiin 100 kappaletta panssari-istuimia. Ne oli tarkoitettu Valtion Lentokonetehtaalta tilattuun Fokker D.XXI -hävittäjien IV sarjaan eli ns. Wasp-Fokkereihin mutta sopivat myös Fokker C.X -koneisiin. Nyt on todettu, että Fokker D.XXI:ssä (ilmeisesti vain Wasp-Fokkereissa) ja VL Myrskyssä oli samanlainen panssari-istuin, joten noita Avestan 10 mm panssariteräksestä tehtyjä ohjaajan istuimia on voinut päätyä Myrskyihinkin, tai sitten niitä on tilattu suomalaiselta alihankkijalta.

MY_panssari-istuin_405x720_SIM_VK_391_37644p.jpg

VL Myrsyn ohjaajan panssarisuojaus on kolmiosainen. Pääpanssari on kiinnitetty runkokehikon ylimenopukkiin. Selkäpanssari ja istuinkuppi puolestaan muodostavat säädettävän istuimen.

MY-14_paapanssari_combo_720x405.jpg

MY-14:n pääpanssari on säilynyt osana runkokehikkoa. Kuvat: Reino Myllymäki.

MY-14_Oiottu_selkalevy_IVM_720x405.jpg

Panssari-istuimen selkäosa puolestaan saadaan säilyneestä alkuperäisosasta, joka on kuitenkin peräisin maahan syöksyneestä Fokker-hävittäjästä. Se on jouduttu oikomaan ja vaatii pieniä muutoksia. Muistaa kannattaa, että koska MY-14 tullaan entisöimään kesän 1944 asuun, 4.9.1944 tapahtuneen lento-onnettomuuden seurauksena tehtyjä istuimen kiinnityksen vahvistuksia ei voida siihen tehdä.

MY-14_Uustuotanto_istuinkuppi_IVM_720x405.jpg

Mutta: panssari-istuimen istuinkuppi puuttui. Se jouduttiin teettämään uustuotantona käyttäen Brewster 239:n vastaavaa osaa mallina, sillä kunnon piirustustakaan siitä ei ole säilynyt. Lopputulos on erittäin alkuperäisen näköinen, vai mitä!

MY-14_Uudet_istuimen_korvakkeet_IVM_720x405.jpg

Istuimen kiinnikkeet puuttuivat myös, mutta onneksi niiden piirustukset ovat säilyneet. Matti Patteri siirsi kiinnikkeiden muodon piirustuksista CADille ja edelleen leikkaustiedostoiksi, aihiot leikattiin teräksestä Prolaser Oy:ssä Riihimäellä ja hitsattiin kokoon Ilmavoimamuseon pajalla Tikkakoskella.

Panssari-istuimen istuinkupin hieno työ tulee jäämään kuitenkin piiloon, sillä piirustusten mukaan sekä selkä- että istuinosat oli päällystetty huovalla siten, että selkäosan etupuoli "päällystetään flanellilla tai pegamoidilla". Pegamoidiksi kutsuttiin kangasta, joka oli kyllästetty vedenpitäväksi nitroselluloosasta, kamferista tai risiiniöljystä tehdyllä massalla. Siis eräänlaista tekonahkaa. Istuinosan huopa kiinnitettiin etureunastaan istuinkuppiin "bostikilla" eli siis liimattiin.

Myrskyn_ohjaajan_penkin_sandumi_720x405.jpg

Kuva: Reino Myllymäki

Ohjaajan istuimen rakenteita on konservoitu ja entisöity osin jo aiemmin, sillä muun muassa istuimen säätöruuvi ja sandumit ovat jo paikallaan koneessa.

Kuvat: Historiallinen kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto. Muut kuvat: ellei toisin erikseen ilmoitettu, Ilmavoimamuseo.

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn siipien metalliosista

Perjantai 16.2.2018 - Tiistaikerholainen

VL Myrskyn puurakenteisessa siivessä on paljon siiven rakenteeseen kiinnitettäviä metalliosia. Niistä valtaosa on asennettava paikoilleen samaan aikaan, kun siiven keskikaaria kiinnitetään siipisalkojen väliin.

Blogi_2018-04-02.jpg

Metalliosista moni liittyy siiven tyveen tulevan laskutelineen kiinnitykseen. Tällaisia ovat mm. takasalkoon tuleva laskutelineen takaviistotuen kiinnitysosa, etu- ja takasalon neloskaaren saumakohtaan tulevat laskutelineen varren kiinnitysosat sekä etusalon etupuolelle kiinnitettävä laskutelineen ylösvetolaitteen laakeri- ja lukituslevy. Etu- ja takasalkojen yläreunaan kiinnitetään myös metalliset pankot, joilla siipi ja runko kiinnitettään toisiinsa. Siiven keskialueen sisään tulee myös mm. lisäpolttoainesäiliön polttoaine- ja paineilmaputket sekä siivekkeiden liikuttajamekanismeja.

Blogi_2018-04-09.jpg

Osa käytössämme olevista siiven metalliosista on alkuperäisiä Myrskyssä kiinni olleita. Ne ovat peräisin kymmeniä vuosia keskisuomalaiseen metsään varastoituneista ja maatuneista Myrskyn siivistä. Sammaleiden alta aikanaan ”pelastetut” alkuperäisosat puhdistettiin, hiekkapuhallettiin ja maalattiin harmaalla maalilla.  Myös näiden osien alkuperäiset pultit muttereineen otettiin talteen ja puhdistettiin uudelleen käytettäviksi.

Blogi_2018-04-03-05.jpg
Kaikkia tarvitsemiamme siipeen asennettavia metalliosia ei ole löytynyt, joten puuttuvia osia on pitänyt myös tehdä. Näiden osien tekemisessä on hyödynnetty mallina alkuperäisosia että niiden piirustuksia. Puuttuvia metalliosia osia on tehty laskutelineen kiinnittämiseksi sekä rungon ja siiven yhdistämiseksi toisiinsa.

Blogi_2018-04-04.jpg

Siiven etu- ja takasalon yläreunaan kiinnitettäviä siiven ja rungon yhdistäviä metallikorvakkeita on neljä. Tämä tarkoittaa, että kun Myrsky MY-14 runko lasketaan aikanaan siiven päälle, se lukitaan siipeen kiinni vain neljällä pultilla.

Blogi_2018-04-01.jpg

Ennen kuin siiven etu- ja takasalot kiinnitettiin siiven kokoamiseksi kokoamistelineeseen, niihin porattiin sekä laskutelineen kiinnikkeiden että siiven ja rungon yhdistävien korvakkeiden kiinnityspulttien läpiviennit.  Kun siipisalot oli asennettu kokoamisjigiin, aloitettiin keskikaarien ja metalliosien asentaminen. Eikä siinä kauan mennyt, kun kaikki laskutelineen kiinnittämisen liittyvät metalliosat olivat löytäneet paikkansa ja kiinni siipisaloissa.

Blogi_2018-04-13.jpg

Suomen Ilmavoimamuseon kokoelmista saadut siiven sisään tulevat lisäpolttoainesäiliön alkuperäiset ja pinnaltaan ruostuneet polttoaine- ja paineilmaputket hiottiin puhtaiksi. Polttoaineputket maalattiin keltaisiksi lentokoneen putkistoille tyypillisellä standardivärillä (Dicco 6 / RAL 1003 Signalgelb) ja paineilmaputket siniseksi. Tämän jälkeen ne työnnettiin pakoilleen kaariin porattujen reikien läpi.

Kuvat: Lassi Karivalo.

2 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn vasemman siiven alumiinkaari ja öljynjäähdytin

Perjantai 2.2.2018 - Tiistaikerholainen

Blogi_2018-02-01_IVM.jpg

Kuva: Ilmavoimamuseon kuva-arkisto.

VL Myrskyn Pratt & Whitney R 1830 Twin Wasp -moottorin öljyjäähdytin sijaitsee moottoripukin alaosassa etusalon etupuolella. Jäähdytysilma otetaan vasemman siiven tyven johtoreunassa olevasta kolmiaukkoisesta ilmanotosta. Aukosta tuloilma johdetaan muototorven kautta jäähdyttimeen. Jäähdyttimen toisesta päästä poistoilma johdetaan muototorven kautta oikean siiven johtoreunan alapinnalla olevaan poistoaukkoon.

Blogi_2018-02-02.png

Kuva: Vl Myrsky II:n käyttö- ja huolto-oheet -kirja.

Vasemman siiven tyvessä muototorven suu kiinnittyy alumiinipellistä tehtyyn johtoreunan kaareen. Muutoin johtoreunan kaaret ovat vanerirakenteisia. Muototorven kiinnittämistä varten alumiinikaaressa on muototorven suun kokoinen aukko kiinnitysreunuksineen.

Blogi_2018-02-03.jpg
Myrskyn entisöintiprojektin tehtävänä oli siten tuon alumiinisen kaaren rakentaminen.  Kaaren piirustukset ovat tallella, joten täsmälliset ohjeet rakentamiselle olivat onneksi olemassa. Muotoonsa taivutettavan alumiinipeltisen kaaren rakentamiseksi tehtiin ensin kaaren sivuprofiilia noudattava muotti.

Blogi_2018-02-04.jpg
Piirustuksen kopiosta leikattiin irti kaaren kuva ja se liimattiin paksulle vanerille. Piirustus mallina vanerista sahattiin kaksi toisiinsa vastakkain kiinnitettävää peltikaaren muotoista vanerilevyä. Muotti tarvittiin alumiinipeltisen kaaren reunojen alustavaksi taivuttamiseksi 22 mm levyiseksi kaaren reunukseksi tai pokkaukseksi kuten sitä myös kutsutaan.

Blogi_2018-02-05.jpg
Kaaren muotoon sahattua vanerimuottia hyväksi käyttäen piirrettiin 1 mm paksuiseen alumiinipeltiin kaaren kuva sekä sen ympärille vielä 22 mm lisä taivutettavaa reunusta varten. Tämän jälkeen pellistä leikattiin kaaren aihio, joka kiinnitettiin tiukasti vanerimuotin puoliskojen väliin.

Blogi_2018-02-06.jpg
Alkoi muotin alumiinilevyn reunojen taivuttaminen reunukseksi muotin reunojen yli. Pakottaminen tehtiin kumivasaralla varovasti edeten, jottei alumiinipelti murru taitekohdastaan.

Blogi_2018-02-07-08.jpg
Kun peltikaaren reuna oli alustavasti taivutettu, reunus muokattiin lopulliseen muotoonsa levysupistuslaitteella eli ”krymppäyskoneella”. Kaari oli nyt ulkoreunoiltaan valmis ja voitin siirtyä työn toiseen vaiheeseen.

Blogi_2018-02-07-09.jpg
Kaaren keskelle tehtiin työpiirustusten mittojen mukainen muototorven suuaukon kokoinen aukko ottaen huomioon aukon tarvitseman kiinnitysreunuksen leveys. Aukko tehtiin poraamalla peltiin piirretyn aukon reunoja pitkin sarja reikiä ja leikkaamalla niitä pitkin aukko peltisaksilla. Aiemmin käytetyn vanerimuotin keskelle tehtiin vastaava reikä, jonka jälkeen alumiinikaari kiinnitettiin uudestaan muottivanerien väliin. Nyt puolestaan alumiinikaaren aukon reunat taivutettiin alustavaan muotoonsa vanerimuotin aukon reunaa vasten ja lopullinen taivutus tehtiin taas ”krymppäyskoneella”.

Blogi_2018-02-07-12.jpg
Näin vasemman siiven tyven johtoreunaan tuleva kaari oli saatu valmiiksi. Kaaria tehtiin kaksi kappaletta, joista toinen asennetaan koesiipeen ja toinen varsinaiseen Myrskyn siipeen.

Ellei toisin erikseen mainittu, kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Entisöinti ei ole suoraviivaista etenemistä - hauskoja tarinoita Tikkakosken pajalta

Keskiviikko 31.1.2018 - Reino Myllymäki

Lauantaina 27.1.2018 Ilmailumuseoyhdistys järjesti perinteisen päiväretken Ilmavoimamuseon pienoismallipäivään. Retken yhteydessä oli mahdollista tutustua Myrskyn entisöintiin Ilmavoimamuseon pajalla. Porukkamme oli jaettu viiteen ryhmään ja jokaiselle oli varattu varttitunti "Myrskyaikaa", mutta niin siinä taisi käydä, että allekirjoittanut oli Myrskyn luona kolme varttia.

Vuoden 2017 alkupuolen nopean edistymisen jälkeen Tikkakosken entisöintiporukalla on ollut muita töitä, joten edistystä ei ole tapahtunut samaan tahtiin. Silti eteenpäin on menty, joskin kohta alkaa olla tilanne, jossa kaikki alkuperäisosat on kiinnitetty koneeseen. Silti yllätyksiä sattuu edelleen.

Myrskyn_ohjaamon_tuuletusputken_lommo_720x405.jpg

Alkuperäinen ohjaamon raitisilmaputki on säästynyt mutta pahoin lommoutuneena ja mutkalla. Putken oikaisu oli suuri työ. Esimerkiksi mutkan takana olevien lommojen oikaisu oli työlästä. Kun raitisilmaputki oli lopulta kiinnitetty oikealle paikalleen, havaittiin että jalkaohjaimet osuvat putkeen. Niinpä yksi suoristettu lommo jouduttiin palauttamaan, sillä se oli tehty tarkoituksella! Putken valmistuspiirustusta en löytänyt eikä asennuspiirustuksessa lommoa ole, joten se on voitu aivan hyvin tehdä tuotannossa asennuksen yhteydessä erikseen joka koneeseen.

Myrskyn_ohjaamon_vasemman_puolen_ovaalinmuotoinen_putki_720x405.jpg

Toinen putki, jonka lommojen saaminen pois osoittautui työlääksi, sijaitsee ohjaamon vasemmalla reunalla. Alumiiniputki muuttaa muotoaan ohjaamon kohdalla pyöreästä ovaaliksi ja oikean muodon palauttaminen vaati kekseliäisyyttä.

Myrskyn_kaasuvivusto_alkuperaistankoineen_720x405.jpg

Varastoja siivotessa löytyi tanko, joka oli muotonsa takia helppo tunnistaa kaasuvipukytkimen tangoksi. Se oli ehditty jo tehdä, mutta uusvalmistusosa sai antaa tilaa alkuperäiselle. Tanko välittää kytkimelle tiedon, missä asennossa kaasuvipu on. Jos laskuteline on ylhäällä ja kaasu tyhjäkäynnillä, summeri varottaa ohjaajaa.

Myrskyn_alkuperainen_lukitusvaijeri_720x405.jpg

Toinen alkuperäisosa, joka oli jo ehditty tehdä, oli kannuksen lukitusvaijeri. Uusi punottu osa on saanut olla paikoillaan, mutta alkuperäisosa varmisti, että uusvalmistusosa oli tehty oikein.

Myrskyn_kasikaynnistimen_tukirakenteita_720x405.jpg

Varastosta löytyi myös mielenkiintoinen osa, jota löytäjä ei aluksi tunnistanut. Kun sille sitten löytyi "pari", osat paljastuivat käsikäynnistimen osiksi. Toinen on käsikäynnistimen kiinnike, toinen siihen liittyvän kytkinlaitteen kiinnike. Ne päätyvät vielä MY-14:n osiksi.

Myrsky käynnistettiin normaalisti sähkökäyttöisellä inertiakäynnistimellä, jonka kierrosten kasvettua riittävän korkealle ohjaaja veti kiinni moottoriin. Kierrokset voitiin tehdä myös kammella ulkopuolelta käsin ja myös käynnistimen vetäminen kiinni moottoriin voidaan tehdä ulkoa käsin.

Myrskyn_ohjaajan_penkin_sandumi_720x405.jpg

Myrskyn varustukseen kuuluivat ohjaajan istuimen sandumit, joita on kahta mallia: kesä- ja talvisandumeita. Kumi kun muuttaa ominaisuuksiaan lämpötilan mukaan, joten Valtion Lentokonetehtaalla on pidetty parhaana ratkaisuna tehdä erilaiset kesä- ja talvikäyttöä varten. Eri asia on, vaihdettiinko niitä oikeasti kesää ja talvea varten...

Lisää myöhemmissä blogeissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn takakate

Perjantai 26.1.2018 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky on sekarakenteinen hävittäjä. Koneen siivet on puuta ja rungon ytimenä on teräsputkikehikko, jonka ympärillä on koneelle muodon antava verhoilurakenne. Myrskyn takarungon verhoilun muodostaa teräsputkikehikkoon kiinnitetyt puiset ylä- sivu- ja alakatteet. Katteet on rakennettu puukaarista, tukirimoista ja verhoiltu 1,2 mm vahvuisella vanerilla.

SIM_VK_391_36044p_crop_720x405.jpg

Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Ensimmäisissä Myrskyn sarjakoneissa takarungon ala-, sivu- ja yläkatteet rakennettiin suoraan teräsputkiseen runkorakenteeseen.  Sarjan myöhemmissä koneissa ala- ja yläkatteet rakennettiin valmiiksi kokoamistelineessä eli jigissä ja kiinnitettiin sitten yhtenä kappaleena runkokehikkoon. Sen sijaan rungon sivukatteet rakennettiin edelleen suoraan runkokehikkoon.

Todettakoon, että Myrskyn takarungon yläkatteen verhoiluvanerin alareuna ei kiinnity puskusaumalla koneen rungon sivukatteen yläreunaan, vaan se ulottuu hieman sivukatteen vanerin yläreunan päälle. Ihan vastaavalla tavalla sivukatteen verhoiluvanerin alareuna menee alakatteen vaneriverhoilun yläreunan päälle. Koneen takarungon verhoilusaumat muodostavat siten limisaumaisen rakenteen.

Blogi_2018-01-01.jpg

Tiistaikerhossa Myrskyn takarungon ala- ja yläkatteen kokoamista varten rakennettiin teräsputkirunkoiset kokoamistelineet eli jigit. Ne ovat mittatarkkoja Myrskyn runkokehikon kanssa. Näin jigissä rakennetut valmiit ala- ja yläkatteet ”istuvat” täsmälleen Myrskyn runkokehikkoon.

Blogi_2018-01-02.jpg

Takarungon yläkatteen kokoaminen aloitettiin Tiistaikerhossa kiinnittämällä kokoamistelineeseen ensin yläkatteen kaaret, joita on tehty Vantaan kaupungin nuorisopajassa. Kaaria varten telineen runkoputkessa on korvakkeet, joihin kaaren tyvet kiinnitettiin. Vastaavanlaiset korvakkeet ovat Myrskyn runkokehikossa.

Blogi_2018-01-05.jpg

Kun kaikki yläkatteen kaaret olivat paikoillaan, voitiin kaarien ulkopintaan kiinnittää kaaria yhdistävät ja tukevat pituussuuntaiset listat, jotka työstettiin lopulliseen muotoonsa.

Blogi_2018-01-07.jpg

Kun kaaret ja tukilistat oli liimattu kiinni toisiinsa, voitiin yläkatteen verhoiluvaneria sovitella alustavasti paikoilleen. Niin ylä- kuin alakatteen verhoilu tehdään lopullisesti myöhemmin.

Blogi_2018-01-09.jpg

Verhoilua vailla olevat takarungon ylä- ja alakate on jo alustavasti kiinnitetty Suomen Ilmavoimamuseossa olevan Myrsky MY-14 runkoon.

Blogi_2018-01-11.jpg

Kuva: Ilmavoimamuseo.

Tiistaikerhossa on tehty kaksi kappaletta Myrskyn takarungon yläkatetta. Miksikö näin? Toinen yläkate kuuluu luonnollisesti entisöitävään Myrsky MY-14. Entä toinen? Se tulee vähemmän puheena olleeseen Myrsky MY-5:n runkokehikkoon. MY-5:n runkokehikko on yksi neljästä jäljellä olevista, joskin vaurioituneista Myrskyn runkokehikoista.

Blogi_2018-01-10.jpg

MY-5:n runkokehikko on varattu Myrskyn entisöintiprojektissa rakennettua koesiipeä eli Myrskyn oikeanpuoleista noin 2,5 metrin mittaista siiven tyviosaa varten. Valmistuttuaan koesiipi kiinnitetään MY-5:n runkokehikkoon. Koesiiven pariksi rakennetaan ja MY-5:n runkoon kiinnitetään vielä noin metrin mittainen vasemman puolen siiven tyviosa. Tähän runkoon kiinnitetään nyt rakennettu takarungon yläkate, ellei sitten vielä innostuta rakentamaan runkoon kiinnitettäviä ala- ja sivukatteitakin.

Myrsky MY-5:n runkokehikko siiventynkineen ja yläkatteineen tulee aikanaan näytteille Suomen Ilmailumuseoon. Tällä hetkellä MY-5:n vielä kunnostamaton runkokehikko on Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella.

Kuvat, ellei erikseen toisin mainittu: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Kymppi kuussa Myrskylle

Keskiviikko 24.1.2018 - Reino Myllymäki

Myrsky-keraysmainos_2017-2019_leveys_720_px.jpg

Ilmailumuseoyhdistys ry sai Poliisihallitukselta keräysluvan VL Myrsky II -entisöintiprojektia varten. Keräys on järjestyksessään toinen ja voimassa 1.12.2017-30.11.2019.

Keräys on tarpeen, sillä toteutettavaksi on päätetty ottaa monenlaista sellaista, mihin alkuperäisessä budjetissa ei oltu varauduttu, eivätkä yllätykset jäljellä olevien töidenkään osalta ole mahdottomia.

Kaikenkokoiset lahjoitukset kelpaavat, joskin pieni summa kuukausittain voi olla helpommin hyväksyttävissä kuin suuri kertalahjoitus. Päädyin itse joulukuussa laittamaan kympin kuussa projektille. Omassa verkkopankissani se onnistui helposti kertatoimeksiannolla, sillä vapaaehtoisissa tiedoissa muutin maksun toistuvuuden "kertamaksusta" "kertaan kuukaudessa" ja laitoin toistuvuuden jatkumaan 30.11.2019 saakka.

Myrsky_toistuva_lahjoitus_720_px_levea.png

Maksua laittaessa pitää muistaa tietenkin laittaa tilinumero oikein ja viitenumero vastaamaan maksun suuruutta. Mutta sen jälkeen verkkopankkini lahjoittaa pienen summan projektille joka kuukausi.

Sanotaan, että "kansan käsi on karttuisa", joka tarkoittaa suurin piirtein, että "pienistä puroista kasvaa suuri virta". Edelliskeräyksen nettotuotto oli yli 8 000 euroa, joten eiköhän pyritä vähintään samaan!

Lue lisää lahjoittamisesta Myrsky-projektille.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrsky-polkulentokone lasten iloksi

Sunnuntai 10.12.2017 - Tiistaikerholainen

Kaikki Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhon työ ei ole museolentokoneiden entisöintiä tahi konservointia. Muutakin mielenkiintoista on tekeillä. Yksi niistä on polkulentokoneen rakentaminen Suomen Ilmailumuseon lapsikävijöiden käyttöön.

Polkulentokoneprojektia varten Suomen Ilmailumuseo hankki USA:sta polkulentokoneen rakennussarjan piirustukset sekä koneen tekniset osat. Vanerirakenteisen polkulentokoneen piirustusten esikuvana on kuuluisa ja lukuisten maiden ilmavoimissa paljon käytetty koulukone North American Aviation T-6 Texan. Texan -polkulentokone on tarkoitettu 3-5 -vuotisten lasten käyttöön.

Blogi_2017-27-01.jpg

Mutta kun Suomessa olemme, niin emmehän me Tiistaikerhossa Texania rakenna. Rakennamme Myrsky -hävittäjän oloisen polkulentokoneen Texanin piirustuksia muokkaamalla. Tähtimoottorilla varustettu Texan soveltuukin varsin hyvin Myrskyn oloiseksi muutettavaksi.

Blogi_2017-27-02.jpg

Työ aloitettiin suunnitteluvaiheella, jossa ratkaistiin, missä järjestyksessä edetään ja mitä piirustuksista pitää muuttaa vastaamaan paremmin Myrsky muotoja. Tämän seurauksena mm. koneen pyrstöosa, siiven kärjet, ohjaamon takainen rungon yläosa sekä koneen keulaosa saivat uuden muodon.

Blogi_2017-27-03.jpg

Rakennussarjan osien piirustukset leikattiin irti pohjapaperista ja pohjustettiin ohuella vanerilla. Näin saimme tukevat koneen osien mallit eli sapluunat, joiden avulla osien muoto oli helppo siirtää vanerilevylle.  Kestävät sapluunat ovat myös kätevät ajatellen mahdollisesti useampien polkulentokoneiden valmistamista.

Blogi_2017-27-04-05.jpg

Sapluunat asetettiin 8 mm vahvuisen vanerilevyn päälle ja sapluunan reunoja pitkin piirrettiin osan muoto vanerille. Tämän jälkeen osat sahattiin irti piirrettyjä viivoja pitkin. Tuloksena oli kasa vanerinpaloja polkulentokoneeksi kasattavaksi. Varsinainen Myrsky -polkulentokoneen rakentaminen saattoi alkaa.

Blogi_2017-27-06-07.jpg

Osa tiistaikerholaisista alkoi rakentaa koneen runkoa, osa siipeä ja osa pyrstöä. Sinänsä työ on yksinkertaista vanerinpalojen toisiinsa liittämistä, mutta tarkkana piti olla ja fundeeraustaukoja piti pitää, jotta edettiin oikeassa järjestyksessä ja koska rakennusohjeet eivät olleet aina riittäviä tahi yksiselitteisiä.

Blogi_2017-27-09-10.jpg

Vanerista sahatut rakennussarjan osat hiottiin reunoistaan. Osat yhdistettiin toisiinsa yhdyslistojen avulla, joihin vanerit kiinnitettiin ruuveilla ja Erikeeper Plus -liimalla. Rungon sisälle tuleva istuimen selkänoja liimattiin paikoilleen työntämällä selkänojavaneri rungon kylkivanereihin tehtyihin uriin. Kun runkokehikkoon kiinnitettiin omana kokonaisuutenaan rakennettu pyrstöosa, kone alkoi jo saada polkulentokoneen hahmoa.  Seuraavaksi runkoon yhdistettiin siipi. Sen alapintaan kiinnitettiin piirustusten mukana ostettu polkuakseliston ja laskutelinepyörien muodostaman kokonaisuus.

Blogi_2017-27-19.jpg

Koneessa ei luonnollisestikaan ole polkuauton mukaista ohjauspyörää, vaan konetta ohjataan - kuten pitääkin - ohjaussauvalla. Niinpä ohjaamon istuimen etureunaan kiinnitettiin ohjaussauva ja koneen pyrstöön kannuspyörä.  Sauvasta on tankoyhteys kannuspyörään. Polkulentokoneen ohjaaminen tapahtuu ohjaussauvaa sivusuunnassa poikkeuttamalla. Kun polkulentokonetta polkee ja samalla poikkeuttaa ohjaussauvaa vasemmalle, muuttuu kannuspyörän asento kääntäen konetta vasemmalle. Vastaavasti oikealle poikkeuttaminen kääntää kulkusuuntaa oikealle.

Blogi_2017-27-16-18.jpg

Kaikkea ei vielä ole saatu valmiiksi rakennettua. Meneillään on polkulentokoneen moottorisuojuksen eli NACA-renkaan tekeminen. Patamainen moottorisuojus tehdään taivuttamalla ohut vaneri poikkileikkaukseltaan suorakaiteen muotoisen koneen nokan ympäri ja kiinnittämällä se nokassa olevaan moottorikehään. Vanerin kiinnittämiseksi koneen runkoon kylkivanereihin asennetaan vanerin tueksi muotokaaret.

Blogi_2017-27-21.jpg

Kuten alussa mainitsin, koneesta tulee Myrsky -polkulentokone. Niinpä kone maalataan Myrsky-hävittäjän II maailmasodan aikaiseen maalauskaavioon. Koneen yläpinnoille tulee mustan ja tummanvihreän kuviointi ja alapinnat maalataan vaalean siniseksi. On vielä päättämättä saako Myrsky -polkulentokone kansallisuustunnuksekseen hakaristin vaiko kokardin.

Blogi_2017-27-20.jpg

Koska kyseessä on Myrsky, niin koneella tulee olla myös sen mukainen tyyppitunnus. VL Myrsky -hävittäjiä rakennettiin kaikkiaan 51 kappaletta. Niiden tunnukset olivat MY-1 – MY-51. Niinpä on ihan luontevaa, että tämä polkulentokone saa tunnuksen MY-52.

Blogi_2017-27-22.jpg

Rakentamamme Myrsky-polkulentokone ei taida ihan ehtiä valmiiksi pukinkonttiin Suomen Ilmailumuseolle toimitettavaksi, mutta ensi vuoden puolella museossa käyvät pikkulapset voivat sillä jo huristaa. Lentoon se ei onneksi kuitenkaan nouse.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, VL Myrsky

Myrskyn NACA-renkaan vetolestin tekeminen

Sunnuntai 3.12.2017 - Tiistaikerholainen

Entisöitävänä olevan VL Myrskyn (MY-14) moottorin suojus eli NACA-rengas tehdään 2 mm paksusta alumiinipellistä leikatuista kahdeksasta segmentistä. Alumiinipeltiset segmentit vedetään muotoonsa, jonka jälkeen ne kootaan ja hitsataan yhteen kokoonpanomuotissa eli jigissä.

Kahdeksan alumiinilevysegmentin venyttäminen eli vetäminen muotoonsa tehdään vetomuokkauskoneessa.  Tätä toimenpidettä varten pitää tehdä vetolesti eli muotti, jota vasten segmentien vetomuokkaus tehdään.  Myrskyn NACA-renkaan tekemiseksi tarvittava vetolesti on valmistumassa Tiistaikerhossa.

Vetolestin tekeminen aloitettiin rakentamalla lestin alaosa eli muokkauskaukalo. Sen pohja-, pääty- ja poskilevyt suunniteltiin 3D-muokkauksella. Sen jälkeen vetolestin osat leikattiin laserleikkauksella 3 mm teräslevystä ja hitsattiin kiinni toisiinsa. Vetolestin kaukalon linjat kulkevat 45 asteisen lohkoleikkauksen mukaan.

Blogi_2017-26-01-02.jpg

Tyhjä vetolestin muotokaukalo täytettiin impreknoidusta epoksihartsista tehdyillä ja alustavasti jo vetolestin pinnan muotoon leikatulla kahdeksalla vierekkäisellä lohkolla. Impreknoitu epoksihartsi on erittäin kestävää, mutta samalla työstettävissä. Impreknoitu epoksihartsi on epoksihartsin ja mikrolasipallojen seos.

Blogi_2017-26-03-04.jpg

Vetolestin pinnan lopullinen muoto saadaan hiomalla kaukaloon upotettujen epoksihartsilohkojen pinnat vastaamaan yhtenäisesti NACA-renkaan muotoa. Jotta hiomisessa päästäisiin haluttuun ja tarkkaan Myrskyn moottorisuojuksen muotoon, leikattiin alumiinipellistä NACA-renkaan pinnan profiilia mallintavia tulkkeja. Niinpä kun vetolestin pintaa hiottiin, hionnan edistymistä seurattiin koko ajan tulkeilla vetolestin pinnan saamiseksi haluttuun NACA-renkaan profiilin muotoon.

Blogi_2017-26-05.jpg

Kun vetolesti saadaan hiottua valmiiksi, seuraava vaihe on tehdä paksusta vanerista NACA-renkaan kokoonpanomuotti eli jigi. Tässä motissa vetolestissä muotoonsa saaneet kahdeksan moottorisuojuksen segmenttiä sovitetaan ensin yhteen, jonka jälkeen ne hitsataan toisiinsa Myrskyn moottorisuojukseksi eli NACA-renkaaksi. NACA-renkaan kokoaminen teetetään ulkopuolisena työnä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

MY-27:n pakkolaskupaikalla vierailtu

Maanantai 20.11.2017 - Reino Myllymäki

Neljättä VL Myrsky - Historia ja entisöinti -julkaisua kootessani huomasin, että eräs VL Myrsky -tuho on melkein kokonaan unohtunut koneeseen liittyvästä historiankirjoituksesta. Ja olisi unohtunutkin, ellei ilmailuharrastaja Markku Aho olisi toimittanut koneen korkeusvakaajan ja -peräsimen jäänteitä Tikkakoskelle kuultuaan entisöintiprojektin aloittamisesta.

MY-27_vakain_Jorma_Laakkonen_720x405.jpg

Räyringissä säästynyt MY-27:n korkeusvakain on suurin säilynyt alkuperäinen Myrskyn puuosa. Kuva: Jorma Laakkonen.

Kuulin jo vuonna 2014, että veteliläinen Mikko Tunkkari tietäisi Vetelin Räyrinkiin 26.1.1945 pudonneen MY-27:n asiasta. Yhteydenottoyritys ei onnistunut, mutta kolme vuotta myöhemmin googlettaessani löytyivät kelvolliset yhteystiedot ja kontakti syntyi aivan syyslomaviikon alla.

Lopulta sovin Mikko Tunkkarin kautta löytyneen Markku Ahon kanssa tapaamisesta torstaina 19.10.2017 puolen päivän tienoilla Räyringissä. Kuulin, että Mikko Tunkkari oli kirjoittanut aiheesta artikkelin Perhonjokilaakso-lehteen ja yhteydenotto sinne toi aukeaman kokoisen artikkelin pdf-tiedostona sähköpostiin melkein saman tien.

Tuosta artikkelista löytyi keskeiset tiedot MY-27:n turmasta ja myös sijainti, joka alkuperäisessä tammikuun 1945 uutisessa oli väärin.

Torstaina 19.10. ajoin sitten veljeni Riston kanssa Räyrinkiin tapaamaan Markku Ahoa. Markku oli hälyttänyt paikalle nuoremman Henrik Pulkkisen näyttämään metsästä putoamispaikan, jonka hän oli löytänyt miinaharavan avulla. Miinaharavaa käytettiin nytkin, sillä metsästä löytyneen kuopan luona laite vinkui todella tiuhaan. Muutamalla kouraisulla maasta löytyi sekä pieniä nauloja että kevytmetallin kappaleita. Ei mitään suurempaa.

MY-27_pakkolasku_Veteliin_2017-10-19_720x405.jpg

Vain vähäinen kuoppa muistuttaa asioista jotain tietävää MY-27:n pakkolaskupaikasta Kirssinkankaan alarinteessä. Kuva: Reino Myllymäki.

Olemme molemmat - vaimoni ja minä - kotoisin Keski-Pohjanmaalta ja kesäreittimme kehyskunnista Keski-Pohjanmaalle kulkee Räyringin kautta. Olin monesti miettinyt, missä MY-27:n pakkolaskupaikka mahtaisi olla. Yllätys oli, että olin ajanut muutaman sadan metrin päästä ohi kymmeniä kertoja ja kertaalleen tosi vierestä.

Markku Ahon mukaan Räyringin kylällä ei ole enää ketään, joka muistaisi nuo liki 73 vuoden takaiset tapahtumat, sillä hänkin on syntynyt vasta tapahtuman jälkeen. Silti hän muistaa isänsä maininneen jostakin osasta, että "tuo on siitä lentokoneesta". Eli vaikka MY-27:n jäännökset raahattiinkin pakkolaskun jälkeen tien varteen ja vietiin pois, kaikkea pienempää on riittänyt "matkamuistoiksi" alueen taloihin. Markun Tikkakoskelle toimittamat osat löytyivät naapuritalon navetan ylisiltä. Vaikka niitä ei MY-14:ään tulekaan, korkeusvakaajasta sahattua koepalaa käytettiin liimatutkimuksissa hyväksi.

Koko tarinan - tai ainakin melkein - voi lukea 16.12.2017 julkistettavasta VL Myrsky - Historia ja entisöinti 2018 -julkaisusta. Melkein-sana tulee siitä, että koneen ohjaajan luutnantti Niku Satomaan myöhempi kohtalo on epäselvä. Siitä tai jostain muusta asiaan liittyvästä jotain tietäviä pyydetään ottamaan yhteyttä projektiin, vaikkapa tämän lomakkeen avulla.

Niku Satomaan myöhemmät vaiheet ovat selviämässä ja saadaan mukaan julkaisuun.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn siiven harjakaiset

Tiistai 7.11.2017 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhossa on vierähtänyt yli kaksi ja puoli vuotta VL Myrsky II:n rakenteeltaan monimutkaisten siipisalkojen tekemisessä. Puutöiden osalta siipisalot saatiin valmiiksi menneenä kesänä.

Blogi_2017-24-01-02.jpg

Ennen kuin salot voitiin kiinnittää siiven kokoamiseksi valmistettuun asennustelineeseen eli jigiin, niihin oli vielä tehtävä siipeen asennettavien laitteiden edellyttämät poraukset ja läpiviennit.  Porausten tekemistä edellyttävät mm. laskutelineisiin, pommi/lisäpolttoaineripustimiin sekä siivekkeisiin liittyvä tekniikka ja kiinnitykset.

Blogi_2017-24-04-05.jpg

Syksyn kuluessa onkin keskitytty siipisalkojen läpivientien porauksiin. Samalla siipisalkojen sisäpinnoille on liimattu etu- ja takasalon väliin asennettavien siipikaarien tukilistat. Työstetty on myös Myrskyn siipipuoliskojen teräslevyillä toteutettavaa liitosta. Palautettakoon mieliin, että alkuperäisessä Myrskyssä oli yhtenäinen 11 metrin pituinen ja noin 440 kiloa painava siipi, mutta MY-14:n entisöinnissä päädyttiin käytännön syistä kaksiosaiseen siipiratkaisuun.

Blogi_2017-24-09-10.jpg

Siipipuoliskojen liitoskohtaan eli siipisalkojen tyveen on työstettiin teräslevyjä täsmälleen vastaavat upotukset sekä reiät levyjen pulttikiinnityksille. On tärkeää saada teräslevyt kiinnitetyksi salkoihin oikeassa kulmassa, jotta levyillä toisiinsa yhdistetyt siipipuoliskot muodostavat täsmälleen Myrskyn piirustusten mukaisen yhtenäisen siiven.

Blogi_2017-24-11-13.jpg

Tiistaina 17.10.2017 kaikki oli saatu valmiiksi Myrskyn vasemman siipipuoliskon siipisalkojen kiinnittämiseksi asennusjigiin. Teräspalkeista ja putkista tehty asennusjigi oli tehty valmiiksi jo hyvissä ajoin. Ensin jigiin kiinnitettiin siipipuoliskon etusalko ja sen perään takasalko. Salot lukittiin paikoilleen jigikehikon poikki asennetuilla terästangoilla.

Blogi_2017-24-15.jpg

Kun siipisalot olivat tukevasti kiinni jigissä, aloitettiin viime keväänä valmistuneiden siipikaarien alustava asentaminen etu- ja takasalkojen väliin. Siipikaaria ei toki vielä liimattu paikoilleen.

Blogi_2017-24-16.jpg

Tiistaikerhon tekemän työn hyvästä laadusta kertoo, että siipikaaret asettuivat täsmälleen ja tiiviisti omille paikoilleen salkojen väliin. Kaarien yläreunat olivat myös linjassa tosiinsa nähden. Tämä todettiin kaarien päälle asetetulla teräsviivaimella.

Blogi_2017-24-18.jpg

Jigiin kiinnitetyt siipisalot niiden välisine kaarineen on upea näky. Myrsky-projektissa mukana oleville tiistaikerholaisille se on siiven rakentamisen merkittävä virstanpylväs – ikään kuin siiven rakentamisen harjakaiset!

2 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Ruuveja ja muoveja

Tiistai 8.8.2017 - Reino Myllymäki

Vanhan lentokoneen entisöinnin onnistumisen voi tarkistaa vaikkapa ruuvien kannoista. Jos löytyy Torx- tai ristikantaruuveja, jokin on mennyt pieleen.

Ristikantaisen ns. Phillips-ruuvin (PH) keksi John P. Thompson, joka kuitenkin myi keksintönsä Henry H. Phillipsin yritykselle Phillips Screw Company vuonna 1935. Koneelliseen kiertämiseen talttakantaista ruuvia paremmin soveltuva ruuvi otettiin Cadillacilla käyttöön jo 1936 ja vuoteen 1940 mennessä 85 % Yhdysvaltain ruuvinvalmistajista oli hankkinut tuotteen lisenssin. Silti VL Myrskyyn ei PH-ruuvi ehtinyt.

Pozidriv (Pz) on Phillips-ruuvin kehitelmä ja siis vielä tuoreempi keksintö. Pz-ruuvin kanta sallii suuremman väännön kuin PH-kantainen ruuvi. Kannat ovat hyvin samankaltaiset ja menevät mattimeikäläisiltä helposti sekaisin. Niinpä Pz-kantainen ruuvi tulee pilattua PH-kannalle tarkoitetulla työkalulla ja päinvastoin.

Ristikantaiset PH- ja Pz-ruuvit ovat kuitenkin nekin jo historiaa, vaikka vanhempi väki pitää niitä "normaaleina" ja nyt myynissä olevia Torx-kantaisia (Tx) ruuveja "kummallisina". Torx on kuitenkin sekin aika vanha keksintö, keksitty 1967 ja tarkoitettu sekin konevääntämiseen.

VL Myrskystä ei siis PH-, Pz- tai Tx-kantaisia ruuveja löydy, vaan kuusiokantaisia pultteja ja talttakantaisia ruuveja.

MY-14_ruuveja_720x405.jpg

Valtion Lentokonetehtaan talttakantaisia ruuveja parkesiinista tehdyn hankaussuojan ja laskutelineen hälytyssummerin yhteydessä. Kuvat: Ilmavoimamuseo.

Myös muovien kanssa kannattaa olla tarkkana. 1920-luvun koneista löytyi selluloidista tehtyjä "ikkunoita". VL Myrskystä ei selluloidia löytyne, mutta sen sukulaista lustoa eli parkesiinia löytyy. Siitä on tehty säätimien nuppeja ja johtojen ja putkien hankaussuojia. Parkesiini keksittiin jo 1856 ja selluloidi 1870. Selluloidia käytettiin filmimateriaalina, kunnes asetaatti korvasi sen 1950-luvulla.

MY-14_Potkurin_saadin_720_px_levea.jpg

VL Myrskyn potkurinsäätövivun nuppi on parkesiinia ja ohjekyltti Paxolinia. Kuva: Ilmavoimamuseo.

VL Myrskystä löytyy myös bakeliittia eli fenoliformaldehydihartsia. Siitä on valamalla tehty mm. painonappeja. Fenoliformaldehydistä ja paperista tehtiin myös Paxolin-materiaalia, jota Myrskystä löytyy mm. potkurinsäätövivun ohjekilvestä. Suurin käyttökohde on kuitenkin säänkestävän vaneri. Theodor Goldschmidt keksi 1920-luvun lopulla uuttaa bakeliittia silkkipaperiin, jolloin syntyi Tego-filmiksi kutsuttu tuote. Saksalaiset eivät saaneet kuitenkaan vanerin valmistusta Tego-filmillä onnistumaan, mutta suomalaiset keksivät vahingossa oikean tavan vuonna 1929. Toiseen maailmansotaan mennessä Suomesta tuli maailman vanerinvalmistuksen kakkosmaa heti Neuvostoliiton jälkeen.

Tego-filmin avulla valmistettiin koivuviilusta säänkestävää koivuvaneria ja koivuviilu- eli kolupuuta. Viimeksi mainittua löytyy Myrskystä potkurinlavoista, antennimastosta, siipisaloista ja sivuvakaajan rakenteista - muutamia kohteita mainitakseni. Koivuvaneria löytyy siipikaarista ja -saloista, pyrstön rakenteista ja siiven ja rungon verhouksista monenvahvuisena sekä myös 45 astetta syysuunnaltaan käännettynä ns. diagonaalivanerina. Kumpaakaan - kolupuuta ja diagonaalivaneria - ei enää saa, joten niiden kohdalla joudutaan tekemään korvaavia ratkaisuja.

SIM_VK_391_36144p_-_crop_720x480.jpg

Osa VL Myrskyn akryylistä tehdystä takakatteesta aukeaa. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Kolmas - vai onko se jo neljäs - muovi, jota Myrskystä löytyy on pleksi. Pleksi eli akryyli eli PMMA keksittiin jo 1928 ja se tuotiin vuonna 1933 markkinoille nimellä Plexiglas. Erityisesti ohjaamon kuomu ja takakatteen läpinäkyvät osat ovat pleksiä. Pleksistä voi tehdä kaarevia muotoja mutta se särkyy suhteellisen helposti ja särkyessään tuottaa lasin tapaan teräväsärmäisiä sirpaleita. Nykyään sen kanssa kilpailee polykarbonaatti-muovi PC, joka on sekä kestävämpää että kalliimpaa. Polykarbonaatti keksittiin ennen akryyliä jo vuonna 1898 mutta sen tuotteistaminen kesti yli toisen maailmansodan.

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Takimmaisen tulilevyn keskiosa

Torstai 27.7.2017 - Reino Myllymäki

VL Myrskyssä on kaksi alumiinirakenteista tuliseinämää, "tulilevyä". Etummainen on pystysuora ja sijaitsee heti moottoripukin takapuolella. Takimmainen kallistuu taaksepäin ja sijaitseen heti ohjaamon etupuolella. Moottori apulaitteistoineen jää etummaisen etupuolelle ja tulilevyjen väliin jää tila, johon sijoittuvat polttoainesäiliö, öljysäiliö, neljän konekiväärin patruuna- ja hylsylaatikot sekä osin itse aseetkin.

MY-14_Takimmaisen_tulilevyn_alkutila_combo_720x480.jpg

Sodan jälkeen alumiinilevy oli arvokasta, joten takimmaisen tulilevyn keskiosa kaikista kolmesta rungosta (MY-5, MY-9 ja MY-14) on vuosien mittaan otettu "parempaan käyttöön" ja vain putkien ja johtojen läpivientien rei'ittämät reunaosat ovat jääneet jäljelle. Näissä läpivienneissä oli Lustosta eli parkesiinista tehdyt hankaussuojat jäljellä mutta entisöintikelvottomina.

MY-14_Takimmaisen_tulilevyn_keskiosa_kesken_A_720x405.jpg

Takimmaisen tulilevyn entisöinti alkoi piirustuksista. Tulilevyn muoto siirrettiin piirustuksilta pahville, jonka päälle sijoitettiin jäljellä olevat tulilevyn jäänteet. Näin varmistuttiin tulilevyn oikeasta muodosta mutta samalla havaittiin, että mm. läpivientien sijainneissa oli eroavuuksia piirustukseen nähden. Piirustuksen mukaisia läpivientejä oli peitetty niitatuilla alumiinikiekoilla ja uusia läpivientejä oli tehty kohtiin, joissa niitä ei piirustuksen mukaan pitänyt olla. Nämä mallinnettiin uuteen osaan alkuperäiskappaleita mallina käyttäen.

MY-14_Takimmaisen_tulilevyn_keskiosa_kesken_B_720x405.jpg

Tulilevy tehtiin sitten pahvimallin avulla 0,4 mm duraalialumiinilevystä. Läpiviennit tehtiin uuteen levyyn ja niihin tehtiin alkuperäisestä materiaalista hankaussuojat piirustusten ja säilyneiden mallikappaleiden mukaisesti. Joissakin oli kumisuojat, jotka uusittiin osin alkuperäisosilla. Alkuperäiset alumiiniset läpivientien peitekiekot hyödynnettiin yhtä irrotuksessa rikkoontunutta lukuun ottamatta.

Entisöintityö on takimmaisen tulilevyn keskiosan osalta vielä kesken.

4 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn siipisalot liimattu kotelopalkeiksi

Tiistai 25.7.2017 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinti etenee kesäkaudellakin niin Tiistaikerhossa Suomen Ilmailumuseon suojissa Vantaalla kuin Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella. Vantaalla entisöinnin pääpaino on siivissä ja yleensä koneen puuosissa. Tikkakoskella entisöinti kohdistuu koneen runkoon, laitteisiin ja moottoriin. Tällä hetkellä Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa etenevät rinta rinnan Myrskyn siipisalkojen, siivekkeiden ja koesiiven rakentaminen.

Palautettakoon mieliin, että entisöitävään Myrskyyn (MY-14) ei tule alkuperäisen mukaista yhtenäistä siipeä, vaan siipi tehdään kahdesta toisiinsa teräslevyin liitettävästä siiven puolikkaasta. Tämä ennen muuta sen vuoksi, että yhtenäinen siipi olisi Tiistaikerhon ahtaissa tiloissa hyvin hankala rakentaa ja siipi olisi epäkäytännöllinen entisöityä Myrskyä eri näytteillepanopaikkojen välillä siirrettäessä.

Blogi_2017-17-01.jpg

Myrskyn siiven etu- ja takasalkojen yhteen liimattavat puoliskot on saatu Tiistaikerhossa vaiheeseen, jossa puoliskoja on päästy liimaamaan yhteen kotelopalkiksi. Tätä työvaihetta on edeltänyt salkopuoliskojen viimeisten uumalevyjen liimaaminen paikoilleen sekä salkojen yläpinnan työstäminen siiven yläpinnan profiilin kaarevaan muotoon.

Blogi_2017-17-03-04.jpg

Kapeimmista siipisalkojen puoliskoista yläpinta saatiin muokattua siipiprofiilin muotoon pelkästään höyläämällä. Tätä varten siipipuoliskojen kapeammat etu- ja takasalon puoliskot kiinnitettiin puristimilla pareittain toisiinsa, jossa salkopuoliskojen yläpinnat höylättiin siipiprofiilin muotoon. Sen sijaan paksummat siipisalkojen puoliskot työstettiin vastaamaan siipiprofiilia ensin vannesahalla, jonka jälkeen ja hienosäätö tehtiin höyläämällä.

Blogi_2017-17-06-07.jpg

Käyttämämme vannesaha ei ollutkaan mikä tahansa saha. Tiistaikerho on saanut käyttöönsä 71 vuotta vanhan, mutta edelleen käyttökuntoisen englantilaisen Elliott of London Productin valmistaman vannesahan vuodelta 1946. Mitä sitä käyttökelpoista sahaa romukoppaan heittää!

Tämä saha laittaa myös mielikuvituksen liikkeelle. Uskaltaisinpa väittää, että vastaavanlaisia Elliot of London Productin vannesahoja on ollut 1940-luvulla käytössä Englannin monien kuuluisien lentokonetehtaiden työsaleissa. Lentokoneen rakentamisen perinteet jatkuvat tämän sahatyypin osalta nyt Tiistaikerhon entisöintiprojekteissa.

Blogi_2017-17-08.jpg

Siipisalkojen puoliskojen sahaaminen vannesahalla on tarkkaa työtä. Ensin sahauspöytä pitää vaaita tarkasti oikeaan kulmaan, jotta siipisalosta sahautuu pois vaan haluttu viiste ja loppu voidaan viimeistellä tavoiteltuun muotoon höylällä. Lisäksi sahaus edellyttää ohjurin käyttöä.

Blogi_2017-17-09-10.jpg

Kun kaikki oli valmista, pitkä ja paksu siipisalon puolisko kannettiin sahalle, salon kärkipää asetettiin sahauspöydälle ohjuria vasten ja kone käyntiin. Silmät tarkkana ohjattiin sahanterän pureutumista siipisalon reunaan. Niinpä salon yläreunasta leikkautui pois juuri oikean verran materiaalia. Näin meneteltiin kaikkien sahausta edellyttäneiden salkopuoliskojen kohdalla.

Blogi_2017-17-12.jpg

Nyt voitiin aloittaa siipisalon kaltevan yläpinnan viimeistely höyläämällä.  Höyläystä varten oli tehty salon yläpinnan lopullista muotoa kuvaavia tulkkeja. Höyläyksen edetessä tulkilla tarkistettiin, paljonko olisi vielä pois otettavaa ja ettei vaan vahingossa tule otetuksi liikaa.

Blogi_2017-17-13-15.jpg

Kun tulkki osoitti, että siipisalon puoliskon yläreuna oli saatu täsmälleen haluttuun siiven profiilin muotoon, salon puolisko oli valmis liimattavaksi yhteen vastakappaleensa kanssa kotelopalkkirakenteiseksi siipisaloksi.

Blogi_2017-17-16-17.jpg

Siipisalkojen vastinpareja oli jo aiemmin alustavasti soviteltu toisiaan vasten liimattaviksi niitä kohdistustapeilla yhteen lukiten. Tehtiin vielä viimeiset hienosäädöt, jonka jälkeen liimattaville salkojen puoliskojen sisäpinnoille levitettiin epoksihartsiliima ja puoliskot puristettiin tiukasti toisiaan vasten. Näin toimittiin salonpuoliskojen kaikkien vastinparien osalta.

Blogi_2017-17-19.jpg

Myrskyn kotelopalkkirakenteiset siipisalot olivat nyt valmiit odottamaan siiven kokoamisen alkamista. Siihen päästään loppukesästä, kunhan ensin on rakennettu siiven kokoamisteline eli jigi.

3 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Laskutelinemoottorin kytkinrasia

Torstai 20.7.2017 - Reino Myllymäki

Hiljattain löysin VL Myrskyn käyttö- ja huolto-ohjeista suunnitteluperiaatteen, jota en ollut aiemmin huomannut: "Koneen muussa varustelussa ja käyttölaitteissa on yleensä pyritty normaaliseen hävittäjäkoneille ominaiseen järjestelyyn, välttäen kuitenkin pneumaattisia ja hydraulisia laitteita."

Tuon periaatteen mukaan Myrsky on suunniteltu. Hydrauliikkaa löytyy vain pyöräjarruista ja paineilmaa käytetään vain polttoainesäiliön täyttämiseen lisäpolttoainesäiliöistä. Kaikki muu on mekaanista tai sähköistä. Sähkömoottoreja on vain kolme, Bosch-merkkisessä käsi-inertiakäynnistimessä on sähkömoottori, moottorinsuojuksen kidukset säädetään sähkömoottorin avulla ja kolmas sähkömoottori liikuttaa laskutelineitä ja -siivekkeitä.

VL Myrsky II -entisöintiprojektin johtoryhmän linjausten mukaan laskutelineestä tehdään kyllä toimiva siten, että se voidaan ottaa sisään mutta täydellisen toimivaa siitä ei ole tarkoitus tehdä, osin siksi, että lähes kaikki laskutelinemekanismin osat puuttuvat ja toiseksi siksi, että valtaosan ajastaan kone kuitenkin lepää ala-asennossa olevien laskutelineidensä varassa. Täydellisesti toimiva laskuteline olisi siten vain kallista täydellisyyden tavoittelua.

Kun koneessa on sähkömoottori, on sillä myös kytkimensä ja kytkentänsä. Laskutelinemoottorin kytkinrasia sijaitsee ohjaamon takaosassa lähellä laskutelinemoottoria ja akkutelinettä.

MY-14_Laskutelinemoottorin_kytkinrasia_alkuperainen_720x405.jpg

MY-14:n laskutelinemoottorin kytkinrasia on säilynyt mutta pahoin vääntynyt ja korjauskelvoton. Suomen Ilmavoimamuseon varastosta löytyi kuitenkin ilmeisesti käyttämätön alkuperäinen kytkinrasia ja siihen kansi. Myös kaksi hyväkuntoista Siemens LMS 1-2 -solenoidikytkintä löytyi, toinen Ilmavoimamuseon ja toinen Hallinportti Ilmailumuseon kokoelmista. Kytkinten kannet ja akkuvirran katkaisija löytyivät Ilmavoimamuseon varastoista. MY-14:sta otettiin vain johtimien kytkinlista.

MY-14_Laskutelinemoottorin_kytkinrasia_kytkinlista_720x405.jpg

Kytkinlista purettiin, puhdistettiin fosforihapolla ja LPS -irrotus- ja suojaöljyllä sekä osa jumiutuneista kiinnitysruuveista avattiin. Kytkinlistan bakeliittinen merkintäliuska puhdistettiin ja uudet merkinnät maalattiin valkoisella. Akkukytkimen virityslaitteen osat lasikuulapuhallettiin ja rajoitinvaijeri vaihdettiin uuteen.

MY-14_Laskutelinemoottorin_kytkinrasia_valmis_720x405.jpg

Akkukytkin puhallettiin puhtaaksi soodalla ja siihen vaihdettiin MY-14:n akkukytkimen modifioitu pohjalevy. Samoin solenoidikytkimiin otettiin pohjalevyt MY-14:sta, koska ne oli modifioitu valmiiksi Myrskyä varten. Pohjalevyt oli oiottava ja puhdistettava soodalla.

MY-14_Laskutelinemoottorin_kytkinrasia_ulkoa_720x405.jpg

Kiinnityspannat oiottiin ja lasikuulapuhallettiin sekä suojalakattiin ja maalattiin. Laatikko kansineen puhdistettiin pesuaineliuoksella ja ihmesienellä sekä suojattiin Renaissance-vahalla. Kannen vääntyneet kiinnitysruuvit oiottiin.

MY-14_Laskutelinemoottorin_kytkinrasia_asennus_720x405.jpg

Lopuksi kytkinlaatikko kiinnitettiin paikoilleen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

VL Myrskyn antennimasto on puuta

Tiistai 18.7.2017 - Reino Myllymäki

VL Myrskyssä on eturungon oikealla puolella antennimasto, josta antennilanka kulkee sivuvakaajan yläpäähän. Johto radiolle otetaan koneen sisälle takakatteen taaimmaisen osan keskikehyksestä.

img320_MY-18_crop_720x405.jpg

Eipä ollut koskaan tullut mieleen, että tuo antennimasto olisi puuta. Piirustuksista asia olisi toki selvinnyt. Mutta puuta se on, kolupuuta eli koivuviilupuuta.

MY-14_alkutila_720x480.jpg

Vielä ihmeellisempää on, että MY-14:n alkuperäinen antennimasto on säilynyt, joskin maalinsa menettäneenä, liimasaumastaan ratkenneena ja rungosta jonkin verran ulospäin sojottavana. Lisäksi maston pään täytepuupala oli tuhoutunut, vaijerin kiinnitysrauta syöpynyt pahoin ja itse maston kiinnitysrauta oli luonnollisesti ruosteessa muun runkokehikon tapaan.

MY-14_Antennimasto_alkutila_720x360.jpg

Antennimaston entisöintityö aloitettiin höyläämällä kahdesta osasta tehdyn maston osien välinen liimasauma suoraksi. Päähän tehtiin täytepala kolupuusta piirustuksen mukaan ja alkuperäistä täytepalaa mallina käyttäen.

MY-14_Antennimasto_avattu_720x360.jpg

Myrskyn poikkileikkaukseltaan pisaranmuotoinen antennimasto on kevennetty kaivertamalla puoliskoon kaksi isoa koloa. Mastossa ei kulje sähköjohtoja, joten ainut syy maston onttouteen on rakenteiden keventäminen. Entisöinnissä kaiverrukset puhdistettiin ja suojalakattiin Isotrolilla.

MY-14_Antennimasto_kesken_720x360.jpg

Mastonpuolikkaat liimattiin yhteen epoksiliimalla, ulkopuoli puhdistettiin ja hiottiin kevyesti sekä suojalakattiin Isotrolilla. Vaijerin kiinnitysrauta korvattiin uudella piirustuksen ja alkuperäisen mukaan tehdyllä kappaleella ja kiinnitettiin mastoon. Maston alkuperäinen kiinnitysrauta lasikuulapuhallettiin ja suojalakattiin, jonka jälkeen masto kiinnitettiin siihen alkuperäistä vastaavalla urakantaruuvilla.

MY-14_Antennimasto_liimattu_720x360.jpg

Mastosta löydettyjen maalinrippeiden perusteella päätettiin, että koko antennimasto on maalattu ensin harmaalla ja sitten kolupuinen osa mustalla. Näin toimittiin myös entisöinnissä. Lopputulos vastaa hyvin sitä, mikä vanhoista kuvista käy ilmi.

MY-14_Antennimasto_valmis_720_px_levea.jpg

Potkurin puulapojen ja jalka-astimen kehyksen ohella tämä antennimasto on viides alkuperäinen puuosa, joka tulee MY-14:ään mukaan.

Historiallinen kuva: via Kalevi Keskinen. Muut kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

8 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Patalevyn viimeistely ja moottoriasiaa

Lauantai 15.7.2017 - Reino Myllymäki

Moottorin ja moottoripukin välissä on 0,75 mm teräspellistä tehty suojalevy, joka ohjaa ilmajäähdytteisen tähtimoottorin ilmavirtoja jouhevasti mutta tarvittaessa ohjaa myös lieskat polttoainesäiliön, patruunalaatikoiden ja ohjaamon ohi. Yhtään VL Myrsky II:n patalevyä ei ollut säilynyt, joten sellainen oli tehtävä.

Työhön tarttui Antero Flander Flanco Oy:stä Rautalammilta. Hänen käsissään syntyi varsin pitkälle viimeistelty piirustuksen E61328 mukainen patalevyn aihio. Imukomun sekä ala- ja yläsauman leikkaukset puuttuivat mutta ne oli merkitty. Lisäksi toimitukseen kuuluivat kaikkien myöhempien muutosten osat ja leikkauskohtien merkinnät.

Patalevy_9.2_2016-10-11.jpg

Patalevyn tekemisestä on julkaistu kaksi blogikirjoitusta 13.3.2016 ja 20.10.2016.

Tikkakoskella patalevy viimeisteltiin vastaamaan muutostiedotusta C302 ja piirustusta E61328-I. Korjausselostuksessa, joka on päivätty 30.10.1944, kerrottiin, että MY-14:n patalevyn yläosasta oli tehty irrotettava.

Patalevy katkaistiin yläosasta kahdesta kohdasta ja leikattiin reikä imukomulle. Kiinnitysruuveille tehtiin upotetut reiät ja muutostiedotteen mukaisille katkaisukohdille tehtiin vahvikelistat. Laippamutterit niitattiin paikoilleen ja samoin imukomun aukkoon vahvikelista ja sen päälle nahkainen hankaussuoja.

MY-14_Patalevy_valmis.jpg

Moottoripukki oli muutoin käyttökelpoinen mutta tärinänvaimennuskumit olivat tuhoutuneet ja pultit kadonneet. Kumien holkit olivat sen sijaan kunnostettavissa.

VL Myrsky:n tärinänvaimennuskumit olivat samaa tyyppiä kuin Fokker D.XXI:n Twin Wasp Junior -moottorin yhteydessä käytetyt. Tosin pultin reikä oli isompi, Myrskyssä käytettiin 1/2 tuuman pulttia. Alkuperäistä osaa mallina käyttäen tehtiin piirustus, jonka mukaan tamperelainen Korja-Kumi teki uudet tärinänvaimennuskumit.

Kumien holkit kunnostettiin alkuperäisestä, mutta pultteina, muttereina ja aluslevyinä käytettiin UNF-kierteisiä kauppalaadun tuotteita. Moottoriksi asennettiin ruotsalaisvalmisteinen alkuperäismoottorin kopio STW C3, josta kaavailtiin moottoria MY-14:n keulalle. 653 kg painavan moottorin asennus onnistui trukkia ja DC-yhdistykseltä lainattua nostolenkkiä käyttäen.

MY-14:n moottoriksi yritettiin aluksi saada aito Pratt & Whitney R-1830 SC3-G Twin Wasp -moottori, mutta sellaista ei Suomessa ollut. Vaihtoehtoinen moottori oli DC-3:n moottori, joka oli pitkään seissyt Suomen Ilmailumuseon varastossa. Syksyllä 2016 vaihtoehdoksi nousu ruotsalaisen Saab B 17A -koneiden mukana tullut STW C3 -varamoottori.

MY-14_moottori_STW_C3_IVM_2017.jpg

STW C3 -moottori Tikkakosken pajalla.

"Olin vielä talvella siinä uskossa, että tämä on autenttisin projektiin sopiva Twin-Wasp, mikä maastaa löytyy", kertoi konservaattori Harri Huopainen, mutta sitten selvisi, että moottorista puuttuivat mm. venttiilitankojen suojaputket, suurin osa ilmanohjauslevyistä, venttiilikoneiston suojakotelot ja imuputket. Niiden asentaminen osoittautui liian työlääksi ja erikoistyökaluja vaativaksi.

MY-14_moottori_S1C3-G_IVM_2016.jpg

MY-14:n S1C3-G-moottori Suomen Ilmavoimamuseon näyttelyssä.

Niinpä moottoriksi valittiin DC-3-koneessa ollut S1C3-G-tyypin moottori Suomen Ilmavoimamuseon näyttelystä. Valintaa helpotti se, että lopulta moottorin eroksi alkuperäismoottoriin jäi vain ahtimen määräkorkeus. FAA:n dokumentin A-669 mukaan SC3-G-tyypin moottori muuttuu S1C3-G-tyypin moottoriksi kaatamalla tankkiin 100-oktaanista lentobensiiniä ja muuttamalla sytytysennakkoa. Edes tyyppikilpeä ei tarvitse vaihtaa.

Eli edessä on moottorin irrotus...

Ensimmäinen kuva: Antero Flander, muut: Reino Myllymäki.

3 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Vanhemmat kirjoitukset »