Imukomuksi kutsutaan moottorin ilmanottojärjestelmän osaa, joka VL Myrskyn tapauksessa on alumiinista valettu osa. Se kiinnittyy toisesta päästään kaasuttimeen ja toisesta päästään NACA-renkaasta tulevaan ilmatorveen. Koska Myrskyn imukomu ei ollut säästynyt, sellainen oli tehtävä.

Ikaalisten käsi- ja teideteollisessa oppilaitoksessa imukomu 3D-mallinnettiin piirustuksista, jonka jälkeen sulatuskelpoisesta muovista 3D-tulostettiin valumalli, johon asennettiin valu- ja kaasukanavat. Kokonaisuus valettiin kipsiin, valumalli sulatettiin pois ja sen jättämään tilaan valettiin kevytmetalliseosta.

Vantaalla Tiistaikerhon Myrsky-ryhmä poisti valuaihioista valu- ja kaasukanavat ja teki muutostöitä. Imukomun siirryttyä Tikkakoskelle siitä hiottiin 3D-tulostamisesta aiheutuneita pintatekstuureja ja joitakin muotovirheitä pois.

Imuilman lämmitysluukun laakeripesät osoittautuivat pienemmiksi kuin piirustusten mukaan piti olla, joten ne sahattiin pois. Tilalle sorvattiin ja hitsattiin uudet laakeripesät. Luukkuun tehtiin piirustusten mukainen kääntövipu.

Valuosan pinnat lasikuulapuhallettiin ja maalattiin mustaksi. Valuaihion kutistuman takia imukomu jäi noin 3 mm liian matalaksi, jonka vuoksi imukomulle jyrsittiin duralumiinista vastaavan korkuinen korokerengas.

Imuilman lämpötila-anturin aukkoon asennettiin peitelevy, koska MY-14:ssä ei ollut imuilman lämpötila-anturia vaan seoksen lämpötilaanturi asennettuna. Jousikuormitettu ylipaineluukku tehtiin piirustusten mukaan alumiinista. Jousina käytettiin varastosta löytyneitä, joskin hieman alkuperäisiä löysempiä jousia.

Imukomun ja kaasuttimen väliin tuleva suojaverkko löytyi Ilmavoimamuseon varastosta. Suojaverkon molemmin puolin tuli kumitiiviste, joista toisena käytettiin alkuperäistä suojaverkossa kiinni ollutta tiivistettä, toinen tehtiin uudesta kumista.

Paikalle asennettuun imukomuun kiinnitettiin imuilman lämmitysluukun käyttötanko kiinnikkeineen sekä sammutinjärjestelmän suutin.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.