VL Myrskyn taustat

Sodan pilvet nousivat Euroopan taivaalle

Vielä kesällä 1938 Suomen hävittäjätilanne näytti hyvältä. Yksi laivue operoi vajaalukuisena kaksitasoisella Bristol Bulldog IV -hävittäjällä ja kahdelle muulle laivueelle oli hankittu Hollannista seitsemän ja tilattu Valtion Lentokonetehtaalta 35 Fokker D.XXI -hävittäjää.

Mutta jo syksyllä marsalkka Mannerheim esitti Puolustusneuvoston puheenjohtajana hävittäjähankintoja ulkomailta ”minä hetkenä hyvänsä puhkeavan sodan varalta”. Ilmavoimien komentaja Lundqvistin mukaan sopivia vaihtoehtoja oli kyllä alettu jo etsiä, mutta ulkomailla valmistettujen koneiden korkea hinta esti hankinnat. Lundqvist perusti näkemyksensä Fokker D.XXI -valmistukseen: Suomessa valmistettu Fokker D.XXI maksoi vain puolet Hollannista hankittuun verrattuna.

Hankintojen vaihtoehdot selvitettiin

Ilmavoimien esikunta näyttää jälkeenpäin arvioituna nukkuneen kuitenkin talven 1938-1939 yli hävittäjähankinnoissa, sillä vasta keväällä 1939 valmistui selvitys ulkomaisista hävittäjätyypeistä ja 1.4.1939 päivätyssä tarjouspyynnössä Valtion Lentokonetehtaalla viitataan ”Tampereella käytyihin neuvotteluihin hävittäjäkoneen prototyypin rakentamisesta kotimaassa”.

Kiire alkoi

Tarjouspyyntö aiheutti valtavan työruuhkan Valtion Lentokonetehtaalla, jossa esisuunnitteluun käytetyn kalenteriajan lyhyyden ja syntyneestä paperimäärän perusteella tehtiin töitä yötä päivää. Alustava, Bristol Taurus -moottoriin pohjautuva ehdotus lähetettiin Puolustusministeriöön jo 4.5.1939. Asiat etenivät nyt nopeasti ja toukokuun aikana suunniteltiin viisi vaihtoehtoa, jotka erosivat toisistaan mm. erilaisten siipipinta-alojen ja polttoainemäärien seurauksena suuresti.

Neljäs hävittäjälaivue päätetiin perustaa

Esisuunnittelu- ja tarjousruljanssin tulokset esiteltiin Puolustusministeriössä 6.6.1939, jolloin päätettiin jättää yksi pommikonelaivue perustamatta ja perustaa sen tilalle neljäs hävittäjälaivue. Määrärahoilla laskettiin saatavan hankituksi 33 konetta.

Vaihtoehdot vähissä

Erikoista oli, että Suomi asetti hankittavalle hävittäjäkalustolle niin korkeat suorituskykyvaatimukset, että ulkomaisista tyypeistä vain Messerschmitt Bf 109, Seversky EP-1 ja Supermarine Spitfire sekä kaikki viisi kotimaista vaihtoehtoa täyttivät nämä vaatimukset, joskin Hawker Hurricane ja Heinkel He 112 katsottiin myös teknisesti hyväksyttäviksi.

Jälkikäteen on selvinnyt, että Spitfire oli salaisten listalla, eikä sitä myyty tässä vaiheessa Iso-Britanniasta millekään muulle maalle. Heinkel He 112 -koneen suorituskyky perustui Mercedes-Benz DB 601 -moottoriin, jolla varustettuna konetta ei myyty Saksasta ulkomaille muutamaa mallikappaletta enempää ja Junkers Jumo -moottorilla koneen suorituskyky oli Fokker D.XXI:n luokkaa. Seversky EP-1:n toimitukset tilauksissa edelle kiilanneille ruorsalaisille tapahtuivat vasta kesälle 1940 Petsamon kautta. Messerschmitt Bf 109 -konetta toimitettiin vain Legion Condorille Espanjan sisällissotaan, Sveitsille huippuluokan työstökoneita vastaan ja Jugoslavia sai ostaa koneita kovalla valuutalla, kun Saksalle sattui akuutti valuuttakriisi. Niinpä vaihtoehdot olivat todella vähissä.

Lue lisää VL Myrskyn suunnittelusta...