Myrsky 75 vuotta sitten - Myrskyjen musta päivä

MY-18 vaurioitui 12.8.1946 pomppalaskussa, jossa oikea rengas räjähti ja vasen siivenkärki otti maahan. Tällaista jälkeä syntyy, kun puusiiven kärki osuu laskussa maahan. Kuva: Lauri Rehell via Seppo Uhari.

Saksalaiset lähtivät Porin lentokentältä ja lähtiessään räjäyttivät sen 14.-15.9.1944. Lentorykmentti 1:n esikunta siirtyi Sortavalasta Joroisten kautta Poriin jo lokakuun 1944 lopulla, vaikka käsky Ilmavoimien rauhanaikaisesta kokoonpanosta tuli voimaan vasta 4.12.1944.

Jo 26.10.1944 piti lentää seitsemän Myrskyä Poriin, mutta syystä tai toisesta koneet päätyivät Hyvinkäälle, mistä ne lennettiin liki kuukauden ulkosäilytyksen jälkeen 23.11.1944 Vesivehmaalle.

Päiväkirjojen päiväysmerkinnöissä on epäjohdonmukaisuuksia, mutta näyttää siltä, että ensimmäiset koneet lennettiin Poriin vasta helmikuussa 1945. Suomessa elettiin Valvontakomission määräämää ja valvomaa lentokieltoaikaa ja sallittuja olivat lähinnä Lapin sotaan ja rauhanajan kokonpanoon siirtymiseen liittyvät lennot.

13.2.1945 lennettiin Poriin Kuorevedeltä osakorjauksesta valmistunut MY-17 ja samana päivänä Poriin lennettiin myös MY-47. Suurempi erä - kymmenen konetta - lennettiin 15.2.

Poriin oli aurattu "banaaninmuotoinen" kiitorata, joten olosuhteet olivat kaikkea muuta kuin helpot. Mutta se, mitä näille kymmenelle Myrskylle tapahtui, oli erikoista. Kymmenestä koneesta kolmea lensi kokenut, rintamaolosuhteissa Myrskyä ohjannut pilotti. Kaikki nämä kolme konetta vaurioituivat: Luutnantti Erland Hemmerin MY-5:n siivenkärki otti pompun jälkeen maahan ja siipi katkesi. Kapteeni Oiva Tylli laskeutui MY-9:llä liian suurella nopeudella, jolloin lasku meni pitkäksi ja kone ympäri. Luutnantti Antti Tuulensuu teki MY-11:llä pyörälaskun, joka meni pitkäksi ja ympäri.

Muut seitsemän ohjaajaa olivat majuri Kullervo Lahtelan opastamia nuoria lentäjiä, joille lento oli tyyppilento Myrskyllä. He kaikki toivat koneensa ehjänä Poriin. Tilanne oli paradoksaalinen: kokeneet rikkoivat koneensa, kokemattomat eivät. Myrskyn laskeutumisominaisuudet tiedettiin vaikeiksi, mutta miksi ne olivat vaikeita kokeneille ja vähemmän vaikeita kokemattomille?

Majuri Kullervo Lahtelan mukaan kysymyksessä on auktoriteettiongelma. Kolme kokeneempaa lentäjää olivat kaikki tottuneet tekemään Myrskyillä koneen kallistelutaipumuksen vuoksi pyörälaskuja, jotka pidensivät kiitoratavaatimusta ja rasittivat koneen rakenteita. Esimerkiksi kapteeni Oiva Tyllillä oli kannuspyörä ilmassa, kun kiitoradasta oli käytetty puolet ja luutnantti Antti Tuulensuulla, kun kiitoradasta oli käytetty 2/3.

Majuri Lahtela oli lentänyt Myrskyllä vain pari tuntia, eikä hänen auktoriteettinsa riittänyt pakottamaan näitä konkareita laskeutumisiin kolmelle pisteelle. Mutta nuorempiin hänen auktoriteettinsa tehosi, he uskoivat, tekivät laskuja kolmelle pisteelle ja toivat koneet ehjinä perille.

Tapaus asettaa väitteet Myrskyn vaikeista laskeutumisominaisuuksista toisenlaiseen valoon. Pelko koneen kallistelusta laskeuduttaessa kolmelle pisteelle ohjasi lentäjiä tekemään pyörälaskuja eli laskeutumaan pelkästään päälaskutelineen varaan, sen sijaan, että olisi opeteltu hallitsemaan koneen kallistelupyrkimystä laskeuduttaessa kolmelle pisteelle.

15.2.1945 oli kaikkiaan musta päivä Myrskyn historiassa: kolmen Porissa vaurioituneen koneen lisäksi MY-12 vaurioitui harjoituslaskussa Tampereelle, kun ohjaaja, luutnantti Oiva Loukon tekemä myötätuulilasku meni pitkäksi ja kone ympäri. Kone oli lähdössä siirtolennolle Poriin sekin, mutta ennen siirtolentoa piti tehdä harjoituslasku Tampereella.