Säilyneen rungonmuodostuksen piirustuksen todettiin edustavan varhaisempaa versiota, jota lienee käytetty vain MY-5:ssä ja MY-6:ssa. Vanhoista valokuvista käy ilmi, että suursarjan koneissa vaneriverhous oli tehty tästä piirustuksesta poikkeavasti siten, että vanerivuotien väliset pystysaumat oli muutettu vaakasaumoiksi ja saumakohtien vaakarimat vahvistettu kaksinkertaisiksi. Lisäksi valokuvista ja alkuperäisosista on löytynyt muitakin eroavaisuuksia, esimerkiksi lisäpalikat pyrstön pellityksen etukulman kiinnitystä varten, pyrstön puuosien mittaerot, kuomun reunapuun mittaerot ja kiinnitys, joka oli tehty takapäästään puuliitoksella ylämuodostukseen sen sijaan, että se olisi kiinnitetty piirustuksen mukaan teräskannakkeeseen.

Kun uudet piirustuksen mukaiset sivumuodostuksen puurimoitetut vanerikaaret kiinnitettiin runkokehikon kunnostettuihin kiinnikkeisiin, jotka olivat osin yhteiset jigissä tehtyjen ylä- ja alamuodostusten kanssa havaittiin, että ylä-, sivu- ja alamuodostukset eivät ole linjassa keskenään, vaan niissä oli heittoa noin 10 mm. Niinpä sivumuodostuksen kaaret sijoittuivat hiukan kallelleen.

Alkuperäisten kiinnikkeiden jäljistä voitiin päätellä, että MY-5:n, MY-9:n tai MY-14:n ylä- ja alamuodostuksia ei oltu aikanaan tehty jigissä, vaan kaarien väleissä oli piirustukseen nähden jopa 20 mm heittoja. Koska piirustuksen mukainen kaarien väli ei ollut mahdollinen, kaaret kiinnitettiin tasavälein ja keskenään samaan linjaan. Koska piirustusta ei ollut, vahvistetut muodostuksen vaakarimat tehtiin valokuvien mukaan noin 20 mm leveiksi mutta muut piirustuksen mukaisiksi. Pyrstön ja kuomun alueen puuosat tehtiin enimmäkseen alkuperäisiä osia mallina käyttäen.

Rimoituksen materiaalina käytettiin (lähes) lentokonelaatuista oksatonta mäntyä ja liimana oli Bostic 730 Outdoor. Riittävän pitkän puumateriaalin puuttumisen vuoksi yli 2,5 metrin mittaisiin rimoihin tehtiin liimattu viistejatkos. Viisteen suhde oli 1:6, jatkokset sijoitettiin enimmäkseen muodostuskaarien kohdalle. Kangasnauhoilla kiinnitetyissä puurimoissa käytettiin puuvillakanttinauhaa, joka kiinnitettiin maitoliimalla ja messinkinauloilla.

Alkuperäinen akun huoltoluukku, joka on peräisin MY-50:stä, oiottiin ja puhdistettiin. Puuttuvat radion ja kannuksen huoltoluukut sekä lääkelaatikon luukku tehtiin uudesta materiaalista piirustuksen mukaisesti. Luukkujen teräskielet tehtiin jousiteräksestä, joka karkaistiin ja päästettiin silmämääräisesti siniseen päästöväriin. Luukkujen alumiiniosat anodisoitiin.

Luukkuja asennettaessa huomattiin, että piirustusten mukaan tehdyt puuosat eivät sovi yhteen lääkelaatikon luukun ja kannuksen huoltoluukun kanssa, vaan jouduttiin asentamaan täyterimoja, jotka muotoiltiin sopiviksi.

Maavirtapistokkeeksi asennettiin Ilmavoimamuseon varastosta käyttämätön saksalaisperäinen maavirtapistoke, johon siirrettiin kunnostetut kiinnikkeet huonokuntoisesta todennäköisesti MY-10:stä peräisin olevasta pistokkeesta. Uudet puurimat tehtiin alumiinikiinnikkeissä kiinni olleita alkuperäisosia mallina käyttäen ja ne kiinnitettiin rungon muodostukseen liimalla ja messinkinauloilla. Pistokkeeseen asennettiin uudet sähköjohdot panssarisukkineen alkuperäistä johtoa mallina käyttäen. Lopuksi maavirtapistoke kiinnitettiin oikealle paikalleen akun huoltoluukun alapuolelle.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.