Blogi

Tilannepäivitystä Tikkakoskelta

Sunnuntai 14.5.2023 - Reino Myllymäki

Käynti Suomen Elinkeinoelämän keskusarkistossa Mikkelissä mahdollisti vierailun Suomen Ilmavoimamuseon korjaamolla sekä matkan varrella Vaajakoskella sijaitsevassa Suomen Tietokonemuseossa. Vierailu Ilmavoimamuseolla kohdistui VL Myrsky II -projektiin, koskapa osallistuminen Pienoismallipäivään 25.3. estyi työnantajan tapahtuman takia.

Pienillä pulteilla kootut kiduslevyt ja keskimmäiset patruunalaatikot oli nyt ehditty purkaa ja ovat odottamassa muun muassa pääkytkinkotelon osien kanssa pääsyä pintakäsittelyyn Patrialle.

MY-14:n kuomu oli irrotettu pleksin jättöreunalistan tekemistä varten. Alkuperäinen jättölista on kyllä olemassa, mutta on siinä määrin heikkokuntoinen, että vaatii korvaamisen uustuotanto-osalla.

Myös vasemmanpuoleinen ylin kaksihaarainen pakoputki oli irrotettu, sillä se osuu kaasuttajan imukomuun. Sitä joudutaan siis muuttamaan. Ilmeisesti pakoputkien viimeinen piirustus puuttuu projektin piirustuskokoelmasta. Toisaalta patalevyn piirustus puolestaan on myöhäistä sorttia, sillä muutos selittää patalevyyn tehdyn kuopan merkityksen. Se tarvitaan, jotta muutettu pakoputki sopii paikoilleen.

Tila, johon konekiväärien patruunalaatikot sijoittuvat, on ahdas. keskimmäisten konekiväärien patruunalaatikot väistävät moottorin starttimoottoria, mutta joutuvat silti hyvin lähelle moottorin apulaitteita. Kuvassa näkyvät muoviset nippusiteet eivät kuulu koneen lopulliseen kokoonpanoon, vaan niitä on käytetty silloin, kun oikeasta johtoreitistä ei ole varmuutta. Lopuksi ne korvataan alkuperäisillä tai alkuperäisten kaltaisilla siteillä.

Koneesta puuttuvat vielä öljy- ja polttoainesäiliöt. Öljysäiliön aihio näkyy pöydällä kuvan vasemmassa reunassa ja siihen liittyvä täyttöaukon kaulus ylivuotoputkineen on koneen päällä suurin piirtein kohdallaan. Kaikki mainitut osat ovat uustuotantoa.

Potkurinsäätimen yläpuolella oleva radion säädin puuttuu vielä, mutta se saadaan koneeseen vaihdossa keräilijältä. Osa lienee viimeinen, joka ohjaamista puuttuu.

Tikkakosken entisöintiryhmä on kokeillut laserpuhdistusta alkuperäiseen Aviotub-putkeen, jota muilla keinoin ei ole saatu puhtaaksi. Taempi putki on puhdistamaton, edessä oleva laserilla puhdistettu. Lisäksi edessä oleva osa on onnistuttu puhdistamaan laserilla ilman osan pinnassa olevan kadmioinnin vaurioitumista.

Kuvat: Reino Myllymäki

MY-14:n keskimmäiset konekiväärit saivat patruunalaatikot

Keskiviikko 12.4.2023 - Mika Rautasaari ja Reino Myllymäki

VL Myrsky II:ssa oli neljä raskasta VKT 12,7 LKk/42 -konekivääriä sijoitettuna eturungon yläosaan. Konekiväärit olivat ruotsalais-suomalaisena yhteistyönä laittomasti kopioituja 13,2 mm FN-konekiväärejä, jotka Suomessa oli viritetty maassa jo olevien Brewster 239 -hävittäjien Colt MG 53 -konekiväärien 12,7x99 NATO -patruunalle. Neljästä konekivääristä kahden keskimmäisen patruunalaatikot vetivät 220 patruunaa kumpikin.

MY-14:n entisöinnin osalta olennaista oli, että sisempiä patruunalaatikoita eikä myöskään oikeanpuoleisen patruunalaatikon asennuskiskoja ollut säilynyt. Sen sijaan vasemman patruunalaatikon asennuskiskot löytyivät, samoin alatuki. Lisäksi löytyi sähköiset patruunalaskimet ja patruunavyön syöttöä ohjaavat teräsrullat, joita oli säilynyt kaikkien kolmen MY-rungon reunakonekiväärien syöttötorvissa.

Alkuperäiset vasemman puolen asennuskiskot ja kiskojen alatuki puhallettiin ruosteesta lasikuulilla, suojattiin Isotrolilla ja maalattiin harmaaksi. Oikealle puolelle valmistettiin uudet kiskot ja alatuki piirustusten mukaan teräksestä. Alatuessa on korkeuden säätö kierteellä.

Patruunalaatikoiden sivut leikkuutettiin 1 mm alumiinilevystä laserilla, samoin kannen ja kahvojen teräsosia leikkuutettiin laserilla piirustusten mukaisiin mittoihin. Laatikoiden sivujen kantit ja alumiinilevystä leikatut vaipat taivutettiin muotoonsa vanerista valmistetun mallineen avulla.

Patruunavöiden syöttöä ohjaavat alkuperäiset teräsrullat puhdistettiin fosforihapolla ja teräsvillalla sekä rullien laakerit puhdistettiin ja rasvattiin. Patruunalaskurit oli kunnostettu jo aikaisemmin reunimmaisten konekiväärien syöttötorvien asennuksen yhteydessä. Kunnostetut rullat asennettiin paikalleen laatikoiden sisäpuolelle uusien teräksisten vyön ohjauslevyjen kanssa.

Patruunalaatikoiden kannet ja ylös käännettävät nostokahvat tehtiin teräslevystä piirustusten mukaan. Kansiin tehtiin piirustusten mukaiset jousikuormitteiset lukitussalvat ja terässarana sekä asennettiin patruunalaskurit. Patruunalaskurin johdolle tehtiin piirustuksen mukainen alumiininen johdinsuojus sekä vanerinen liittimen koroke, johon laskurin liitin kiinnittyi alumiinipannan avulla. Laatikoiden kylkiin tehtiin teräksiset ohjausraudat, jotka pitävät laatikot paikallaan rungossa olevilla asennuskiskoilla.

Laatikot koekasattiin ruuveilla ja asennettiin paikalleen runkoon ohjauskiskojen lopullista kiinnitystä varten. Kun ohjauskiskot oli sovitettu paikalleen, voitiin säätää aikaisemmin kunnostettu laatikoiden kiinnityssalpa oikeaan kohtaan. Lukitussalpa asettuu sisempien nostokahvojen uraan. Laatikoiden todettiin asettuvan paikalleen ja pois kohtuullisen hyvin, joskin ylimääräistä tilaa ei ole juuri lainkaan ja jotkin putket pyrkivät olemaan tiellä patruunalaatikoita paikalleen asennettaessa.

Lopuksi laatikot purettiin ja alumiiniset osat jätettiin odottamaan anodisointia ja maalausta sekä teräsosat suojalakkausta ja maalausta, jonka jälkeen tehdään lopullinen kasaus niittaamalla.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

Kiduslevyjen valmistus

Keskiviikko 8.2.2023 - Mika Rautasaari

Moottorin jäähdytysilmaa ohjaavat kiduslevyt ovat yksi suuritöisimmistä osista, jotka ovat Myrskyn rungosta hävinneet. Kiduslevyjen valmistus aloitettiin tekemällä taivutuslestit liuku- ja säätöruuvien korvakkeille. Laserleikatut alumiiniset korvakkeiden osat taivutettiin lestin avulla piirustuksen mukaisiin mittoihin ja niitattiin kasaan 4 mm duralniiteillä. Kidusten säätöruuvien korvakkeisiin sorvattiin teräksiset kaksiosaiset rengasosat, jotka liikkuvat korvakkeissa olevissa urissa. Liukukorvakkeita varten sorvattiin ja hitsattiin liukuputkilot, jotka asennettiin liukukorvakkeisiin 4 mm ruuveilla.

Yläpuolisten kiduslevyjen taivutusta varten valmistettiin muotteja cnc-jyrsintänä vanerista, alapuolisten levyjen kaarevuus tehtiin levymankelilla. Kiduslevyihin kiinnitettävät jäykistekourut teetätettiin ulkopuolisena työnä. Kourut olivat kuitenkin hieman liian loivalla kaarella, jonka vuoksi alapuolen kouruja jouduttiin muotoilemaan uudestaan Ilmavoimamuseolla.

Yläpuolen vastaavien kourujen uudelleen muotoilu ei onnistunut, joten uudet kourut päätettiin tehdä uudestaan kaksipuoleisella puulestillä prässäämällä. Lestiin tehtiin kourussa sisemmän kk:n vaatima piipun ”väistölommo”. Lestit jyrsittiin Cnc-jyrsintänä Jyväskylän Gradian ammattioppilaitoksella, jossa tehtiin myös ulommaan kk:n väistön jäykisteen puumalline.  Kourut prässättiin hydrauliprässillä 1 mm alumiinilevystä, muoto viimeisteltiin vasaroimalla ja sikkikoneella.

Ulomman kk:n väistön jäykisteen alkuperäinen valmistustapa oli epäselvä; kokoonpanokuvassa oli nähtävillä, että jäykiste on tehty kolmesta palasta ilman selvää merkintää, onko ne niitattu vai hitsattu yhteen. Jäykisteen osakuvasta taas oli selvästi pääteltävissä, että jäykiste on tehty yhdestä palasta prässäämällä, joskin kuvasta puuttui viittaukset mihinkään työvälineeseen.

Museon arvion mukaan jäykiste on prototyypissä ja mahdollisesti ensimmäisissä sarjakoneissa tehty kolmesta palasta niittaamalla tai hitsaamalla, myöhemmissä mahdollisesti yhdestä palasta prässäämällä. Lopulliset piirustukset tästä ovat kuitenkin mahdollisesti jääneet tekemättä tai kadonneet. Tämän projektin kiduslevyt päädyttiin tekemään kolmesta palasta niittaamalla puumallineen avulla.

Kiduslevyjen jäykisteet kasattiin niittien sijaan 4 mm ruuveilla, jotta valmiit kiduslevyt voitaisiin purkaa osiksi anodisointia varten. Näissä osissa anodisointi on keskeinen, sillä valokuvista on tulkittu, että kiduslevyjä ei ole lainkaan maalattu, vaan anodisoitu pinta on lopullinen.

Liuku- ja säätöruuvien korvakkeet sovitettiin osien ollessa paikallaan Myrskyn rungossa. Kun kiduslevyt oli saatu sovitettua runkoon ja liikkumaan johdetankoja pitkin tyydyttävästi, levyt irrotettiin sekä niihin tehtiin ja lisättiin loput osat, joita olivat jäykistekourun päätypeitekappaleet, levyn päätyjäykisteet ja sisemmän kk:n jäykistelommon vahvikeosat.

Lisäksi levyihin prässättiin etureunoihin pienet väistölommot puulestin avulla ja yläpuolen levyihin leikattiin piirustuksen mukaiset aukot. Valmiit levyt asennettiin paikalleen ruuveilla kasattuna ja niiden toiminta varmistettiin. Seuraavaksi kiduslevyt puretaan takaisin osiin ja osat lähetetään anodisoitavaksi sekä aloitetaan kiduslevyjen liikuttajakoneiston puuttuvien osien valmistus.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

Myrskyn entisöinnin vaiheesta

Maanantai 6.2.2023 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II (MY-14) hävittäjän entisöintityöt etenevät vakaasti kohti vaihetta, jolloin kone voidaan koota näytteille. Se tuskin tapahtuu vielä kuluvana vuonna. Töitä on silti tehty kovasti niin Suomen ilmailumuseon kuin Suomen ilmavoimamuseonkin verstaissa. Siivet ja runko ovat jo ulkonaisesti valmiin oloisia. Nyt ollaankin työvaiheessa, jossa ulkonaisesti merkittävästi uutta ei juuri ole havaittavissa. Syy on se, että meneillään on monen, monen pienen, mutta samalla merkityksellisen työvaiheen edistäminen.

Yksi sellainen on lukuisten Myrskyyn tulevien tarkistusluukkujen rakentaminen ja paikalleen asentaminen. Kaikki luukut on saatu rakennettua ja myös ne ovat saaneet pintaansa vihreän pohjamaalikerroksen. Samoin on pohjamaalattu vihreällä vasemman siiven paikallaan jo olevan laskutelineen peitelevyt. Tarkistusluukkuja on soviteltu paikalleen. Se on edellyttänyt koko lailla paljon säätämistä, ennen kuin luukut on saatu halutusti paikoilleen pikalukkoineen.

Käytössämme on alkuperäinen Myrskyn Pratt  Whitney R-1830 Twin Wasp moottorin öljynjäähdytin. Sen tarvitsemat ilmanotto- ja ilmanpoistotorvien osat sekä tuloilman säätöläpät on jo rakennettu. Parhaillaan rakennetaan tynnyrimäisen öljynjäähdyttimen kiinnitystelinettä, jonka sisään öljynjäähdytin kiristyspannoilla kiinnitetään. Öljynjäähdyttimen teline kiinnitetään kulmistaan neljällä pultilla siipisalon otsapintaan keskelle Myrskyn runkoa. Öljynjäähdyttimen kiinnittämisen telinemenettely poikkeaa alkuperäisistä Myrskyistä, joissa öljynjäähdytin kiinnitettiin pannoilla pysyvästi siipisalon otsaan.

Miksi tämä poikkeava menettely? Syynä on se, että entisöimässämme Myrskyssä eli MY-14:sta ei ole alkuperäisen mukaista yhtenäistä siipeä, vaan siipi on tehty kahdesta siipipuoliskosta. Tämän seurauksena öljynjäähdytin tulisi kiinnittää pannoistaan juuri siipipuoliskojen sauman päälle. Koska tarkoitus on, että entisöityä Myrskyä voidaan esitellä eri paikoissa, jolloin siipipuoliskot joudutaan irrottamaan toisistaan, on helpompaa, kun jäähdyttimen saa nopsasti irti telineineen siipisalosta.

Syyskauden lopulla saatiin jo asennettua NACA-rengas Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa pystysuorassa asennossa olevaan Myrskyn Pratt & Whitney -moottoriin. Parhaillaan moottoriin sovitellaan moottorin ympärille tulevia vaippalevyjä. Käyttämämme moottori on NACA-renkaan ja vaippalevyjen koeasennusta varten, sillä MY-14 rungossa Tikkakoskella on jo kiinni oma Pratt  Whitney R-1830 Twin Wasp -moottorinsa.  

Suomen ilmavoimamuseossa on saatu moottorin kiduslevyt valmiiksi niiden anodisointia varten. Kiduslevyjen rakentaminen on ollut iso urakka, mutta nyt ollaan sen osalta voiton puolella. Anodisoinnin jälkeen kiduslevyt asennetaan paikallaan.

Kuvat: Lassi Karivalo

Tiistaikerhon syyskausi 2022 paketissa

Torstai 29.12.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon syyskausi 2022 on takanapäin. Pääsimme syyskaudella työskentelemään jo normaalisti, vaikka korona ilmoittikin vielä olemassaolostaan. Laskujeni mukaan kaikkiaan kymmenkunta tiistaikerholaista sen kauden aikana sairasti - monista rokotuskerroista huolimatta. Onneksi kuitenkin lievänä.

Myrsky-projekti eteni kuin juna omaa raidettaan. Siinä saavutettiin toivottu vaihe, kun NACA-renkaan rakentaminen saatiin vaiheeseen, jossa rengasta päästiin koesovittamaan Myrskyn Pratt & Whitney Twin Wasp R-1860-SC3G  -moottoriin. Suomen ilmailumuseon II hallissa näytteillä oleva moottori tuotiin sovittamista varten museon entisöintitilaan ja kiinnitettiin makaavassa asennossa olevaan moottoripukkiin potkurinakseli ylöspäin. Erittäin hyvin NACA-rengas paikalleen moottoriin ”istahti” renkaan kiinnittämiseksi moottorin venttiilikopan korvakkeisiin. Samalla voidaan sovittaa paikalleen kaasuttajan ja NACA-renkaan välille tulevaa imukomua.

Myrskyn korkeusperäsimet ja sivuperäsin saatiin verhoiltua ja korkeusperäsimet myös pohjamaalattua. Siivet ovat kutakuinkin valmiit. Työt jatkuvat vielä vasemman siiven laskutelineen peitelevyjen ja siipien lukuisten tarkistusluukkujen asentamisessa. Työtä on myös jäljellä moottorin suojusten ja kainalolevyjen osalta monista pienemmistä puuhista puhumattakaan.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Lue loputkin blogikirjoituksesta

Myrskyn NACA-renkaan koesovitus moottoriin

Sunnuntai 13.11.2022 - Tiistaikerholainen

Olemme saaneet VL Myrsky II:n (MY-14) NACA-renkaan siinä määrin valmiiksi, että sitä voitiin koesovittaa moottoriin. Emme kuitenkaan matkustaneet Suomen ilmavoimamuseoon Tikkakoskelle sovittaaksemme NACA-rengasta siellä olevaan MY-14 runkoon jo kiinnitettyyn Pratt & Whitney R-1830 moottoriin. Meillä on täällä Suomen ilmailumuseossa vastaava Pratt & Whitney -moottori, jota käytämme NACA-renkaan koesovittamiseen.

Pelkkä moottori ei kuitenkaan koesovittamiseen riitä, vaan pitää myös olla Myrskyn moottoripukki, johon moottorin saa kiinnitettyä koesovituksen ajaksi. Onneksi meillä  on  käytössämme ylimääräinen Myrskyn moottoripukki. Se on Myrsky MY-5:n runkokehikosta irrotettu, jonka jälkeen ruosteesta puhtaaksi hiekkapuhallettu ja harmaaksi maalattu.

Kuva: Heikki Kaakinen

Koska moottoripukki moottoreineen laitetaan NACA-renkaan koesovittamisessa käytännöllisistä syistä pystyasentoon, moottoripukin tueksi rakennettiin terästangoista pukkia tukevoittava neliönmuotoinen alusta. Se hitsattiin kiinni moottoripukkiin.

Kuvat: Heikki Kaakinen

Suomen ilmailumuseon II hallissa näytteillä oleva Pratt & Whitney -moottori siirrettiin hallista museon pihalle pukkiin kiinnitettäväksi. Pukki tuotiin moottorin ääreen, jonka jälkeen moottori nostettiin pukin ylle kuorma-auton nosturiin kiinnitetyillä liinoilla. Liinoja varten potkurin akseliin oli laitettu nostoa varten tehty nostotanko. Käsillä ohjaten moottori laskettiin oikeassa asennossa pukin sisään ja lukittiin pulteilla paikalleen. Tämän jälkeen moottori pukkeineen nostettiin kuorma-auton lavalle ja siirrettiin museon entisöintitilan eteen, josta edelleen sisään entisöintitilaan.

Vasen kuva: Heikki Kaakinen.

Entisöintitilassa NACA-rengas nostettiin miehissä moottorin päälle. Siinä se kohdistettiin paikalleen teräslevystä rakennetun nelisakaraisen asemointilevyn/jigin avulla. Moottorin päähän kiinnitetyllä asemointijigillä varmistetaan, että NACA-rengas asettuu niin pysty- kuin vaakatasossa juuri linjaan moottorin kanssa. Tämä on edellytys, jotta NACA-renkaan kiinnityskonsolien päässä olevat liitoskappaleet asettuvat täsmälleen moottorin venttiilikopan korvakkeiden kohdalle ja voidaan kiinnittää pulteilla korvakkeissa olevaan kahteen reikään. NACA-renkaan kiinnitys liitoskappaleiden välityksellä venttiilikopan korvakkeisiin onnistui erinomaisesti. Tämä kaikki NACA-renkaan rakentamisessa tehdyn millitarkan työn ansiota.

Koska moottori pukkeineen oli nyt entisöintitilassa, siihen voidaan sovitella myös alumiinista valettua moottorin kaasuttajan imukomua sekä imukomun ja NACA-renkaan yläosassa olevan kaasuttajan ilmanottoaukon välille tulevaa yhdystorvea.

Kun on varmistettu, että kaikki on NACA-renkaan moottoriin kiinnityksessä niin kuin pitää, NACA-rengas irrotetaan moottorista seuraavaa työvaihetta varten. Renkaasta puretaan siinä toistaiseksi pienillä pulteilla kiinni olevat NACA-renkaan kiinnityskonsolit ja rengas viedään keltakromatoitavaksi. Kromatoinnin jälkeen alkaa kiinnityskonsolien lopullinen kiinnitys eli niittaaminen NACA-renkaan sisäpintaan ja toisaalta liitoskappaleiden teräshaarukoiden niittaaminen kiinnityskonsolien päihin.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kidustöitä Tikkakoskella

Maanantai 17.10.2022 - Reino Myllymäki

Kun Mikkelin-reissuun lisättiin Kyösti "Kössi" Karhilan sota-arkun kuljetus Katajanokalta Ilmavoimamuseoon Tikkakoskelle, tarjoutui mahdollisuus piipahtaa museon "korjaamolla" eli entisöintitilassa katsomassa ja keskustelemassa Myrskyn entisöinnistä avustavan konservaattori Antti Lappalaisen kanssa.

Työn alla viime aikoina on ollut pääkytkintaulu, josta on ollut juttua hiljakkoin, ja moottorin jäähdytyskidukset. Nehän olivat aikanaan varsin edistyksellinen konstruktio, sillä ne liikkuivat koneen pituussuuntaan, eivätkä auki ollessaan lisänneet koneen ilmanvastusta. Historiallisten dokumenttien mukaan konstruktioon idea oli saatu Junkers Ju 88 -koneen kiduksista, joskin tässä pommikoneessa kidukset kyllä aukesivat ulospäin, ainakin valokuvien mukaan.

Myrskyn kiduksista on jäljellä lähinnä kidusmoottorin osia ja joitakin laakeripesiä, eli paljon on tehty ja joudutaan tekemään uustuotantona. Suuri kokonaisuus on itse kiduslevyt, jotka päältä päin katsottaessa näyttävät yksinkertaisilta, mutta ovat varsin monimutkaisia kokonaisuuksia.

Moottoripellityksen tukikehiin tukeutuva kiduskoneisto toimii siten, että kidusmoottori siirtää pyörivän liikkeen akselin ja ketjun välityksellä ruuveille, jotka pyöriessään liikuttavat kiduksia pituussuuntaisten akselien varassa. Kidukset voidaan jättää mihin tahansa asentoon ääriasentojensa välissä.

Kiduskoneiston osien sovitusta ja asennusta varten moottorin pakoputket on täytynyt irrottaa, niin ahdasta moottorin ympärillä alkaa olla. Ylläolevassa kuvassa näkyy lattialla edustalla myös edellä mainitut kidusakselit.

Konekiväärien kohdalla kidukset ovat varsin "mielenkiintoisen" muotoisia. Kuvassa puuseppä/artesaani Mika Rautasaaren kädessä on keväällä puusta jyrsitty kiduksen muotti tai lesti, jonka pohjalta tehdään juuri tuo kidusten osa, joka on konekiväärin kohdalla.

Loppusuora MY-14:n entisöinnissä häämöttää.

Kurkistus peltien alle Tikkakoskella

Lauantai 10.9.2022 - Reino Myllymäki

Allekirjoittaneella oli tilaisuus - ja tarvekin - käydä Tikkakoskella tutustumassa MY-14:n entisöinnin etenemiseen siellä. MY-14:n rungon etuosan luukuiksi avautuvien peltiverhousten tekeminen on ihan kalkkiviivoilla.

Alkuperäisistä pelleistähän on jäljellä vain pieni antennimaston juuren ympärillä oleva kappale. Se on aikanaan ollut osa MY-5-konetta. MY-5 ja MY-6 ovat osoittautuneet suursarjan muista koneista poikkeaviksi, vaikka suursarjaan kuuluivatkin. Keulan muotoa nimittäin muutettiin muun muassa sillä seurauksella, että aseiden lukonpidättimien solenoidien "kyhmyt" pienenivät. Eli MY-14:n eturungon poikkileikkaus on hiukan "muhkeampi" kuin MY-5:ssä. Tarkkasilmäiset tulevat havaitsemaan pienen pienen poikkeaman antennimaston juurella.

Kuva: Suomen Ilmavoimamuseo.

Eturungon päällä olevissa levyissä on luukut öljy- ja polttoainesäiliöiden korkkeihin käsiksi pääsemistä varten. Samanlaisia luukkuja on muuallakin, mutta jostain syystä polttoainesäiliön luukun leveys on 10 cm, kun kaikkien muiden luukkujen leveys on 11 cm. Yhden sentin eron seurauksena luukun kaikki osat poikkeavat toisista. Syy eroon ei ole tiedossa, ei voida kuin ihmetellä...

Levyjä kääntämällä löytyy lisää ihmeellisyyksiä. Luukut ovat "sattuneet" erikoisella tavalla siten, että levyn jäykisteitä on jouduttu leikkaamaan, jotta luukkujen huulina toimivat reunavahvikkeet on saatu paikoilleen.

Levynkappaleista koostuva palapeli on vaikuttava, eikä levyjä ole voitu leikata suunnitelmien mukaan, vaan leikkauslinjat on täytynyt tehdä sovittamalla. Näin siis entisöinnissä, mutta asiantila on luultavasti ollut sama myös konetta aikanaan rakennettaessa. Jotkut kiinnikkeet kiinnittyvät suoraan rungossa oleviin vastakappaleisiin, jolloin alle jäävästä levystä on leikattu pala pois. Toisessa kohtaa kiinnittyminen tapahtuu alla olevaan peltiin.

Parin tunnin asioiden ihmettelyn jälkeen pakattiin allekirjoittaneen autoon MY-14:n vakaajat, joiden matka jatkui kohti Vantaata.

Kuvat Reino Myllymäen, ellei toisin erikseen mainittu.

Myrskyn NACA-renkaan korvakekaarien ja korvakkeiden asennus niitattaviksi

Tiistai 19.7.2022 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinnissä on jo muutaman vuoden rakennettu moottorinsuojuksen eli NACA-renkaan rakentamisen osalta vaativaa kiinteää etuosaa. Myrskyn moottorinsuojus koostuu moottoria peittävän NACA-renkaan kiinteästä etu- ja takaosasta sekä niiden välissä olevista avattavista vaippalevyistä. Tämä blogi käsittelee NACA-renkaan kiinteän etuosan korvakekaarien asennusta renkaaseen niitattaviksi. Yksikertaisuuden vuoksi käytän jatkossa tässä blogissa NACA-renkaan kiinteästä etuosasta termiä NACA-rengas.

Myrskyn NACA-renkaan tekeminen on osoittautunut hankalaksi eikä lisätöiltäkään ole säästytty. Tällaiseen johti muun muassa se, että viime vuoden lopussa löytyivät kateissa olleet Myrskyn suursarjan NACA-renkaan piirustukset. Ne poikkeavat renkaan yläosaltaan Myrskyn alkusarjan aikaisista NACA-renkaan piirustuksista, joiden perusteella olemme MY-14 Myrskyn NACA-rengasta rakentaneet.

Ero piirustusten välillä on, että suursarjan NACA-renkaan yläosassa renkaan kehä on alkusarjaan renkaan kehää laajempi. Tämän vuoksi tekemämme NACA-renkaan yläosan kehän kaarimuotoa jouduttiin suurentamaan, jotta se vastaisi MY-14 mukaista suursarjan muotoa. Laajentaminen onnistui takomalla alumiinista renkaan yläosaa suursarjan mittoihin.

Muutoksen tekemiseksi jouduttiin irrottamaan jo kertaalleen paikalleen asemoidut NACA-renkaan kymmenen korvakekaarta eli kiinnityskonsolia. NACA-rengas kiinnitetään näistä korvakekaarista moottorin venttiilikopan korvakkeisiin. Irrotetut korvakekaaret vietiin kromatoitaviksi, jolloin niiden pinta sai kullankiiltoinen sävyn.

NACA-renkaan korvakekaaria on kaikkiaan 14. Niistä kymmenen sijaitsee NACA-renkaan osassa, joka vastaa pyörähdyskappaletta. Neljä korvakekaarta sijaitsee pyörähdyskappaleesta poikkeavassa NACA-renkaan kehän laajentuvassa yläosassa. Tällä alueella sijaitsevat moottorin kaasuttimen imutorven aukko sekä neljän runkokonekiväärin lieskaputket.

Kromatoidut kymmenen korvakekaarta asennettiin uudestaan paikalleen. Imutorven ja konekiväärien lieskaputkien kohdalle tulevat neljä korvakekaarta ovat vielä muokkaus- ja sovitteluvaiheessa. Ennen korvakekaarten asennusta kiinnitettiin NACA-renkaan kehän ympärille 1 mm teräslevystä tehty tuki. Tuki varmistaa, että NACA-rengas pitää täsmälleen muotonsa korvakekaarten asentamisessa NACA-renkaaseen.

Samalla asetettiin paikalleen teräslevystä tehty korvakekaaria paikalleen kohdistava jigi. Teräslevyistä tehdyllä ja asennuspöydässä olevaan ”keskusnapaan” lukitulla asennusjigillä voidaan asemoida paikalleen kerrallaan kaksi korvakekaarta. Sen jälkeen jigiä siirrettään eteenpäin seuraavien korvakekaarten paikalleen asemoimiseksi ja kiinnittämiseksi. Kohdalleen saadut korvakekaaret kiinnitettiin NACA-renkaaseen muutamalla pienellä pultilla. Lopullinen kiinnitys tehdään niittaamalla.

Kun kromatoidut kymmenen korvakekaarta oli saatu paikallaan, niiden päihin kiinnitettiin varsinaiset kiinnityskorvakkeet, joista NACA-rengas lukitaan liitoskappaleiden avulla moottorin venttiilikopan korvakkeisiin. Korvakekaaren korvake on 1 mm teräslevystä taivutettu aisamainen kappale, jonka päähän on hitsattu holkki liitoskappaleen kiinnityspultille.

Kunkin korvakekaaren päähän kiinnitettävän korvakkeen asemoinnissa käytettiin apuna kaksihaaraista asennuspöydän keskusnapaan lukittua teräsputkijigiä. Jigin avulla voitiin määrittää korvakkeen tarkka sijainti sekä korvakkeen asennon kulma kunkin korvakekaaren päässä. Korvakkeet kiinnitettiin korvakekaariin alustavasti pienillä pulteilla. Varsinainen kiinnitys tehdään niittaamalla.

Korvakkeet on asennettu korvakekaaren päihin 7,5 asteen kulmassa. Näin ne kohtaavat oikeassa asennossa moottorin venttiilikopan korvakkeet NACA-renkaan kiinnittämiseksi moottoriin. Korvakekaarten korvakkeet ja venttiilikopan korvakkeet lukitaan toisiinsa liitoskappaleiden avulla. Liitoskappale kiinnitettään pultilla korvakekaaressa olevaan holkkiin ja kahdella pultilla venttiilikopan korvakkeessa oleviin reikiin.

Kun kakki kymmenen kromatoitua korvakekaarta korvakkeineen oli saatu asennettua paikalleen, aloitettiin NACA-renkaan yläosan neljän korvakekaaren sekä niihin asennettavien kiinnityskorvakkeiden muokkaus paikalleen asennettaviksi. Ulompien lieskaputkien kohdalle tulevat korvakekaaret ovat muodoltaan muita V-muotoisia korvakekaaria selvästi kulmaltaan avonaisemmat, jotta tuliputki mahtuisi V-muotoisen korvakekaaren sisään. Imukomun kummakin puolen kylkeen kiinnitettävät korvakekaaret poikkeavat myös muodoltaan selvästi muista korvakekaarista. Ne ovat tavallaan vain puolikkaita V-muotoisiin korvakekaariin verrattuina. 

Muokattiin ensin lieskaputkien kohdalle tulevat laajakulmaiset korvakekaaret asennettaviksi. Ne kiinnitettiin alustavasti paikalleen näitä kahta korvakekaarta varten erikseen tehtyä asennusjigiä apuna käyttäen. Tämän jälkeen aloitettiin muokata korvakekaarten päihin kiinnitettävien holkillisten kiinnityskorvakkeiden ”aisoja”, jotta ne saadaan muokattua muita korvakekaaria avonaisempien korvakekaarien muotoon. Näiden korvakkeiden sijainti poikkeaa muista korvakekaarista siinä, että korvake tulee aivan korvakekaaren kärkeen. NACA-renkaan yläosan korvakekaarten asennus on edelleen kesken.

Kuvat: Lassi Karivalo.

MY-14:n pääkytkintaulu ja ohjaussauvan tuulihaka

Lauantai 16.7.2022 - Reino Myllymäki

Eilen Tikkakoskella vieraillessani ehdimme Antti Lappalaisen kanssa hetken jutella Myrskyn pääkytkintaulusta ja varsinkin ohjaussauvan tuulihaasta.

Kuva: Ilmavoimien kuvakeskus.

Myrskyn pääkytkintaulu sijaitsee pääkojetaulun alapuolella ja jää syvennykseen sekä ohjaajan jalkojen väliin, joten siitä on niukahkosti valokuvia. Tässä Ilmavoimien kuvakeskuksen kuvassa pilkistää alareunasta se ohjaussauvan tuulihakakin.

Itse pääkytkintaulu on jo sinänsä suhteellisen monimutkainen kokonaisuus, joka kaiken lisäksi ei ole säilynyt, joten se oli jokseenkin kokonaan tehtävä uustuotantona.

Pääkytkintaulu koostuu kotelosta ja sen kannesta. Ilmeisesti käytettävissä oleva tila on pakottanut tekemään kotelosta T-kirjaimen muotoisen.

Kun ilmeisesti ei parempaa paikkaakaan ole ollut, pääkytkintaulun kanteen on kiinnitetty ohjaussauvan tuulihaka, joka on varustettu jousella, joka kääntää tuulihakaa 180 astetta siten, että se jää suurelta osin näkymättömiin pääkytkintaulun alle.

Tuulihaan kiinnittäminen pääkojetaulun kanteen on johtanut sitten monenlaisten vahvikelistojen ja kulmapalojen tarpeeseen. Niitä näpärtessä on Ilmavoimamuseolla kulunut työtunti jos toinenkin.

Tiettävästi Myrskyllä ei kukaan yrittänyt lähteä lennolle ohjaussauvan tuulihaka kiinnitettynä - päin vastoin kuin Vihurilla.

Kuvat: Reino Myllymäki, poislukien piirustus ja historiallinen kuva.

Myrskyn korkeusperäsinten maalaus

Keskiviikko 6.7.2022 - Tiistaikerholainen

Huhtikuussa aloitettu VL Myrsky II:n (MY-14) korkeusperäsinten verhoilu saatiin valmiiksi toukokuun alussa. Verhoilukankaana käytettiin 165 gramman neliöpainoista pellavakangasta.

Korkeusperäsinten valmistuttua kangas kiristettiin rumpukalvomaiseksi NC-Speed nitroselluloosalakalla.  Lakka sävytettiin punaiseksi rautaoksidilla.  Kankaan kiristys tehtiin vaiheittain. Se aloitettiin 50 -prosenttiseksi ohennetulla lakalla. Ohenteena käytettiin Ohenne 8:aa. Siitä siirryttiin 75 -prosenttisen lakan kautta täyteen 100 -prosenttiseen lakkaan. Täyttä lakkaa siveltiin korkeusperäsinten kangaspintaan kahdesti.

Lakkauskertojen välillä kangaspinnat hiottiin sileiksi. Jokaisen lakkauskerran jälkeen kangaspinnat kiristyivät lisää. Neljän lakkauskerran jälkeen korkeusperäsinten verhoilukangas oli kiristynyt haluttuun rumpukalvomaiseen tasoon.

Verhoilukankaan kiristämisen jälkeen siirryttiin peräsinten pohjamaalaukseen. Maaliksi valittiin Teknoksen Futura 3 tartuntapohjamaali ja ohenteeksi Teknosolv 1621 lakkabensiini.

Kuva: Jukka Köresaari.

Pohjamaalaus tehtiin ruiskumaalauksena, jossa Futura 3 ohennettiin 75-prosenttiseksi. Ennen maalausta korkeusperäsimessä olevat aukot suojattiin, jottei maalia leviä peräsimen sisään.

Ruiskumaalauksen jälkeen pinnat hiottiin käsin hiomapapereilla. Samalla todettiin, että korkeusperäsinten yläpinnalla on alumiinisen johtoreunan jättöreunan puoleisessa reunassa lievä painauma peräsimen koko pituudelta. Tälle alueelle levitettiin tasoite. Tasoitteen kuivuttua alue hiottiin peräsimen pinnan kaarevan profiilin muotoon.

Myös tartuntapohjamaalin toinen ruiskumaalaus tehtiin 75-prosenttisella Futura 3 -tartuntapohjamaalilla. Maalauksen jälkeen kangaspinnat hiottiin taas sileiksi ja hionnassa kiinnitettiin huomiota ompelusaumojen päälle kiinnitettyjen suojanauhojen sahalaitoihin, jotta kankaan sahalaidat saataisiin hiottua niin, etteivät ne enää tunnu kohoumina verhoilukankaan pinnassa.

Myrskyn korkeusperäsimet on nyt pohjamaalattu kahteen kertaan. Harkinnassa on mahdollinen kolmas pohjamaalin ruiskumaalaus korkeusperäsinten pintaan. 

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Myrskyn koesiipi näytteillä Suomen ilmailumuseon I hallissa

Sunnuntai 26.6.2022 - Tiistaikerholainen

Suomen ilmailumuseon välihallissa oli kevään ajan VL Myrsky II:n (MY-14) entisöintiä esitellyt näyttely. Se purettiin touko-kesäkuun vaihteessa. Näyttelyn keskeisin esine - Myrskyn entisöinnin yhteydessä tehty koesiipi - sai kuitenkin uuden näkyvän esittelypaikan museon I-hallista. Siinä se saa toistaiseksi olla museossa kävijöiden tarkasteltavana.

Koesiiven esillepano on nyt myös parempi kuin välihallin näyttelyssä, sillä siipi on asennettu kävijään nähden kaltevaan asentoon, jolloin yläpinnaltaan läpinäkyvällä pleksillä verhoillun siiven sisällä oleva rakenne ja erilaiset laitteet ovat nyt erittäin hyvin näkyvissä. Laitteista mainittakoon siivekkeiden, lisäpolttoainesäiliön ja laskutelineiden käyttöön liittyvät laitteet. Siiven näyttelyasennon vuoksi koesiivessä kiinni jo ollut laskutelinen piti irrottaa. Se on laitettu esille lattialle siiven eteen.

Näyttelyä täydentävät koesiiven viereen laitetut näytöt, jossa esitellään hyvin havainnollisesti VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinnin etenemistä.

Myrskyn koesiiven rakentamisella testattiin Myrskyn varsin monimutkaisen siiven tyviosan rakentamista ennen varsinaisen siiven rakentamiseen ryhtymistä. Varsinainen koesiipi on 2,5 metrin mittainen Myrskyn oikean siipipuoliskon tyviosa. Tyviosa käsittää koko laskutelinealueen ja siipeä polttoaine/pommiripustimen jälkeiseen kaareen saakka.

Koesiiven rakentaminen osoittautuikin erittäin hyödylliseksi, sillä sen yhteydessä tuli vastaan tilanteita, joissa jo rakennettua jouduttiin purkamaan ja uudelleen rakentamaan joko puutteellisten tai keskenään ristiriitaisten piirustusten vuoksi. Varsinaisen siiven rakentamisessa ei sitten enää suurempia ongelmia vastaan tullutkaan.

Kun koesiipi oli tehnyt tehtävänsä, sille päätettiin rakentaa vastinpariksi metrin mittainen vasemman siiven tyviosa. Tämä siiven tyviosa kattaa kokonaan laskutelineen pyöräkammion alueen.

Koesiipi ja sen vastinpari liitettiin toisiinsa kokonaisuudeksi teräslevyliitoksella. Suunnitelmissa on joskus tulevaisuudessa liittää tämä kokonaisuus käytössämme olevaan Myrsky MY-5:n teräsputkista tehtyyn runkokehikkoon. Näin museossa kävijöille olisi esiteltävissä sekarakenteisen Myrsky-hävittäjän (metalli runko/puusiipi) rakenteellinen perusratkaisu.

Suosittelen lämpimästi vierailua Suomen ilmailumuseoon Myrskyn rakenteellisesti mielenkiintoiseen siipeen tutustumiseksi.

Kuvat: Lassi Karivalo

Myrskyn tekniikka piiloon

Keskiviikko 22.6.2022 - Reino Myllymäki

VL Myrskyn runko on täynnä tekniikkaa. Vanerilla verhoillun takarungon osalta on pakkokin saada kaikki paikoilleen ennen rungon verhoilua, mutta myös luukkumaisilla metalliverhouslevyillä verhoillun eturungon osalta tämä on suotavaa.

Kevään aikana on Tikkakoskella valmistettu kiduslevyjen osia ja viimeistelty kiduslaitteistoa ja patalevyä. Kidusten kokoamista ei ole aloitettu. Eräältä maatilalta löytyi paljon lentokoneen osia, joukossa myös VL Myrskyn osia sillä seurauksella, että MY-14 saa konekiväärin tahdistimen ja kauppalaatuisesta materiaalista tehdyt polttoaineletkut voitiin korvata alkuperäisestä materiaalista tehdyillä osilla.

Nokan sisäiset pellitykset ovat nyt valmiit, samoin putkistot ja johdotukset joitakin viimeistelytöitä lukuunottamatta. Myös aseiden patruunoiden syöttö- ja poistokourut ovat valmiina, mutta aseiden kiinnityksestä puuttuu muutama hankalasti koneistettava osa. Tuliseinän kytkinkotelo on valmis ja paikoillaan, sen sijaan ohjaamon kytkinpaneeli on kesken.

Eturungon verhouslevyt puuttuivat yhtä pientä antennimaston juuren ympärillä olevaa lukuunottamatta. Ne on tehty Antero Flanderin tekemistä aihioista Ilmavoimamuseolla. Niittejä on lyöty 2 500 kappaletta. Valtion Lentokonetehtaan piirustuksissa niitä on tuplasti Brewsterin vastaaviin osiin verrattuna...

Verhouspelteihin esimerkiksi aseiden kohdalle tulee kuhmut, jotka on tehty vasaralla naputellen käyttäen hyväksi puusta jyrsittyä muottia. Koska pelti venyy sitä muottiin naputtelemalla, ainevahvuus kuhmun kohdalla on sitten pienempi kuin levyssä muualla. Kuhmu on muuten muodoltaan jyrkempi kuin mitä kuvissa se näyttää. Kauhean montaa tällaista kuhmua ei varsin sulavalinjaisessa Myrskyssä kuitenkaan onneksi ole.

Levyosia on päästy myös pikkuhiljaa maalaamaan. Kaikkien levyjen pitäisi olla keltakromatoituja, mutta erinäisistä syistä osa levyistä ei tätä käsittelyä ole saanut. Pohjamaaliksi on vedetty keltainen Beckers System Washprimer RD-020-1014 pohjamaali, sen päälle ulkopinnoille varsinainen pohjamaali Teknosynt Combi RAL 7003 tai TM-11265/20, sisäpuolelle pintaväriksi harmaa Temalac 80 RAL 7005 ja ulkopuolelle joko vihreä Teknosynt Combi 50 RAL Design 100 30 10 tai vaaleansininen TM-11299/20 tai TM 11298/20. Jälkimmäisistä edellinen jäljittelee suomalaista ja jälkimmäinen saksalaista värisävyä. Maalaukset tehtiin HVLP-ruiskulla.

Pohjamaalauksessa on huomioitu alkuperäisten maalien jäänteet. Pyrstön kainalolevyt on maalattu saksalaista primeriä jäljittelevällä RAL 7003 -värisävyllä, muut levyosat suomalaista primeriä jäljittelevällä Teknos TM-11265/20 -sävyllä. Näyttää siltä, että maalin säästämiseksi pohjamaali on maalattu vain ulkopinnan naamiovärien alle.

Alkuperäisistä osista on mahdotonta sanoa, mikä on milläkin maalattu. Saattaa olla, että jossain vaiheessa saksalainen maali on loppunut ja on jatkettu kotimaisella vaihtoehdolla, mistä tulee lopputulokseen yllättävää vaihtelua. Maalaustyöt tehtiin museoiden kokoelmakeskuksessa Jyväskylässä, koska museon oma tila on liian pieni tällaiseen maalaukseen.

Kuva: Reino Myllymäki.

Pintavärien maalaamisen jälkeen levyosiin maalattiin sisäpinnoille tarpeelliset merkinnät. Mustaa naamioväriä ei tässä vaiheessa maalata, se tehdään lopuksi.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo, ellei toisin erikseen mainittu.

Pleksiä MY-14:n kuomuun

Maanantai 20.6.2022 - Reino Myllymäki

Nykyään pleksillä tarkoitetaan monenlaisia läpinäkyviä muoveja, mutta aikanaan termillä tarkoitettiin vain ja ainoastaan akryyliä. Pleksin kaupallistaminen tapahtui 1930-luvun alussa yhtäaikaa Iso-Britanniassa ja Saksassa. Iso-Britanniassa ICI kaupallisti tuotteen nimellä Perspex, Saksassa Röhn & Haas AG:n tuote oli puolestaan Plexiglas. Ennen pleksiä lentokoneiden läpinäkyvät osat tehtiin selluloidista tai lasista.

Ottaen huomioon maailmantilanteen, Valtion Lentokonetehtaan ohjeissa sodanaikainen pleksi oli saksalaista Plexiglasia, Perspex tuli ohjeisiin vasta 1950-luvulla, vaikka saattoi olla toki tunnettu jo ennen sotia.

VL Myrskyn kuomujen pleksit olivat tuhoutuneet käyttökelvottomiksi, vain pieniä kappaleita oli jäljellä. Tuulilasin ruudut oli korjattu tai valmistettu jo aiemmin, nyt käytiin käsiksi liukuvaan osaan ja takaosaan, jossa pleksit ovat kaarevia.

Liukuvan osan sivuikkunat tehtiin Ilmavoimamuseolla uudesta 3 mm Perspex-levystä. Kappaleet sahattiin oikeisiin mittoihin, porattiin 5 mm reiät kiinnitysruuveille piirustusten sekä alkuperäisten kehysten ja listojen mukaisesti. Ruutujen takaosan taitos tehtiin kuumailmapuhallinta käyttäen. Lisäksi reunoille jyrsittiin 1 mm upotus, jotta pleksi sijoittuisi piirustusten mukaiseen asemaan tasan kehysten kanssa.

Liukuvan osan "kattoikkunan" ja takaosan kaarevien osien taivutukseen tarvittiin Patrian apua, sillä Ilmavoimamuseon oma uuni oli tarkoitukseen nähden liian pieni. Muotit tehtiin mäntyliimapuulevystä, kovalevystä ja vanerista sekä koottiin liimamalla ja ruuveilla, kitattu ja hiottu sekä maalattu Futura 3 -pohjamaalilla.

Perspex-levyt lämmitettiin uunissa 165-140 asteen lämpötilaan alkuperäisen VL:n ja nykyisen Perspex-ohjeen mukaisesti. Tämän jälkeen levyt vedettiin kankaalla peitettyjen huoneenlämpöisten muottien päälle kankaan avulla. Jäähtyessään levy pyrki oikenemaan, mutta lämmön laskiessa alle 60 asteen muoto pysyi.

Kuomun takaosan takimmaisen osan pleksi vedettiin yhtenä kappaleena (vastoin VL:n ohjetta) ja halkaistiin keskeltä.

Ihanteellista olisi ollut, että muotit olisi tehty lämmönkestävästä materiaalista, jolloin levy olisi voitu kuumentaa uunissa muotin päällä, jolloin lopputulos olisi ollut varmempi. Nyt tätäkin kokeiltiin liukuvan osan "kattoikkunan" kohdalla. Sitä tehtiin kaksin kappalein, toinen siten, että muotti kuumennettiin uunissa. Pihka lähti kuitenkin kiehumaan, irrotti maalin muotista ja vaurioitti pleksiä.

Patrialla tehtyihin aihioihin tehtiin reunajyrsintä sivuikkunoiden tapaan. Viime hetken tieto on, että takakuomun pleksit joudutaan vetämään vielä uudelleen.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

Potkuri- ja spinneritöitä Tikkakoskella

Perjantai 17.6.2022 - Reino Myllymäki

Ilmavoimamuseon entisöintiryhmä on toimittanut kuvamateriaalia ja entisöintiraportteja jo toukokuussa, mutta muut kiireet ovat estäneet kirjoittamasta. Nyt otin siihen aikaa.

MY-14 sai potkurikseen VLS 8002 -potkurin numero 69, joka löytyi Hallinportti Ilmailumuseosta ja on aikanaan ollut MY-42:n keulalla. Potkurin napa purettiin, puhdistettiin, suojakäsiteltiin ja koottiin uudelleen.

Potkurin lavoista poistettiin vanha lakkaus ja lavat lakattiin uudelleen. Lapoihin tehtiin ohjeiden mukainen väritys ja merkinnät. Valtion Lentokonetehtaan merkintä, jossa kultaisen kehän ympäröimällä valkoisella ympyrällä on sininen hakaristi ja sen päällä kultaiset kirjaimet "VL" tuotti päänvaivaa. Lopulta löytyi siirtokuvien tekijä ja kokonaisuus viimeisteltiin käsityönä. Hieno, eikö?

Napakupin eli spinnerin kupu on alkuperäisosa, joka oli pitkään Kauhavalla perinnehuoneen vitriinissä. Kun toiminta Kauhavalla loppui, allekirjoittaneen piti noutaa se sieltä, mikä ei koskaan toteutunut, vaan kauhavalaiset toivat sen Tiistaikerhoon Vantaalle.

Alkuperäisosan musta maali oli lohkeillut ja ainakin viimeinen maalikerros on maalattu sodan jälkeen, sillä spinnerin merkinnät on peitetty. Lisäksi yksi duralumiinisista jäähdytyslavoista oli korvattu teräksisellä varaosalla. Työn jäljestä päätellen spinneri on näin korjattuna ollut lentävässä koneessa. Teräksinen kun korvikeosa oli, se oli myös ruostunut.

Jäähdytyslapojen kiinnitys on ollut spinnerin heikko kohta. Teräksisen ja yhden duralumiinisen lavan kiinnitys on haljennut alimmasta niitistä spinnerin tyveen. Lisäksi yksi lapa lähtenyt halkeamaan tyven puolelta. Näitä vaurioita ei ryhdytty korjaamaan. Lisäksi kuvussa oli pieniä lommoja, ja lämpöeristehuopa puuttui kokonaan.

Kupu puhdistettiin ensin rasvanpoistoaineella. Sitten kuvun mustaa maalia hiottiin varovasti, jotta valkoisella maalattu teksti "VLS 8002" saatiin näkyville. Teksti jäljennettiin kalvolle ja piirustuspaperille. Sisustan lämpöeristehuovan liimapintaa puhdistettiin mekaanisesti ja lopuksi vielä Haklog Oy kävi kuivajääpuhaltamassa sen, jolloin spinneristä saatiin poistettua maali kokonaan.

Spinnerin kiinnitys- ja takalevyt puuttuivat. Matti Patteri teki niitä varten vanerista painosorvausmuotit ja niiden aihiot painosorvattiin Valo Steel Mentanova Oy:ssä, viimeistely tehtiin Tiistaikerhossa Vantaalla. Takalevy maalattiin Ilmavoimamuseolla, mutta nyt huomattiin poikkeama piirustuksista, joka edellytti niittausten avaamista ja potkurinlapojen tyvien ympärille tulevien osien modifiointia.

Spinnerin entisöinti on vielä kesken.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

Myrskyn korkeusperäsinten verhoilu kankaalla

Torstai 14.4.2022 - Tiistaikerholainen

Entisöitävänä olevan VL Myrsky II:n (MY-14) metallirakenteisten korkeusperäsinten verhoilu on alkanut. Ensimmäisissä Myrskyissä korkeusperäsimet olivat puurakenteiset, mutta ne vaihdettiin myöhemmin kangasverhoiltuihin metallisiin peräsimiin flutteri- eli värähtelyongelman eliminoimiseksi.

Käytössämme on alkuperäiset duralumiiniset Myrskyn korkeusperäsimet. Niissä olleet vauriot korjattiin Tiistaikerhossa, jonka jälkeen peräsimet maalattiin harmaiksi. Kangasverhoilua varten peräsimen kaariin kiinnitettiin alusnauhoiksi kutsutut kangasnauhat. Peräsimen verhoilukangas ommellaan kiinni näihin nauhoihin.

Myrskyn korkeusperäsinten verhoilemiseksi ostettiin Eurokankaasta verhoiluun sopivaa 165 gramman neliöpainoista ”Kesäyö”-nimistä pellavakangasta. Testasimme tämän kankaan kiristymisominaisuuksia kiinnittämällä kangasta testikehikkoon ja lakkaamalla kangasta useita kertoja ohennetulla ja sitten ohentamattomalla kiristyslakalla. Lakkana käytimme rautaoksidilla punaiseksi värjättyä NC-SPEED-nitroselluloosalakka. Kangas kiristyi odotetusti.

Aloitimme toisen korkeusperäsimen verhoilun. Levitimme pöydälle pellavakankaan ja laitoimme korkeusperäsimen levitetyn kankaan päälle. Tämän jälkeen kangas käännettiin pussiksi peräsimen päälle ja kankaasta leikattiin peräsimen kattava pala.

Korkeusperäsin kiinnitettiin kahden pukin väliin johtoreuna ylöspäin ja kangas laskostettiin peräsimen päälle. Näin kangas saatiin laskeutumaan tasaisesti peräsimen ylle. Kangas kiinnitettiin peräsimen johtoreunaan puristimilla, jotta kangas pysyisi paikallaan. Tässä asennossa jättöreunassa roikkuvat kankaan helmat liitettiin toisiinsa nuppineuloilla. Samalla kankaan helmoja vedettiin alaspäin, jolloin peräsimen päällä oleva kangas jo vähän kiristyi.

Kun peräsimen jättöreunassa olevat verhoilukankaan helmat oli saatu nuppineuloilla toisiinsa, aloitettiin verhoilukankaan alareunan ompelu pellavalangalla pitkin nuppineulajonoa. Ompelu tehtiin koukkuneuloilla ja tarvittaessa apuna käytettiin koukkuneulan käsittelyä helpottavia kirurgisia pihtejä. Lopuksi ommel käsiteltiin rautaoksidilla punaiseksi värjätyllä nitroselluloosalakalla. Lakka liimaa ompeleet kankaaseen.

Kun korkeusperäsimen verhoilukankaan liepeet oli ommeltu yhteen, peräsin nostettiin pöydälle vaakatasoon ja aloitetiin kankaan ompelu peräsimen kaarien alusnauhoihin. Myrskyn verhoilukangasta koskevan neulomisohjeen mukaan kangas ommellaan kaariin suoralla ompeleella.

Kunkin kaarien kohdalle merkittiinkin suoran ompeleen pistojen paikat 2 cm välein. Toinen tapa olisi ollut ommella verhoilukangas kaarien alusnauhaan vinoin ompelein. Verhoilukankaan ompelemisessa kaarin alusnauhoihin käytettiin apuna koukkuneulapihtejä. Pihdin avulla koukkuneulan sai kätevästi pujotettua alla olevan alusnauhan läpi.

Kun verhoilukangas oli saatu ommeltua kaariin, aloitettiin kankaan kiristys nitroselluloosalakalla. Nitroselluloosalakka kutistaa kangasta ja siten kiristää sen korkeusperäsimen ympärille. Teemme pellavakankaisen verhoilukankaan lakkakiristyksen monivaiheisena prosessina punaiseksi värjätyllä NC-SPEED-nitroselluloosalakalla.

Ensin kankaaseen siveltiin 50-prosenttiseksi Ohenne 8:lla ohennettu lakka. Lakkakerroksen kuivuttua kankaan pinta hiottiin hiontapaperilla ja hiontatyynyllä. Näin saatiin pois kankaan pintaan lakan kohottama kankaan nukka. Hionnan jälkeen kankaan pinta imuroitiin ja kangas pestiin kankaan pintaan sumutetulla Sinol/vesi-liuoksella. Sumutuksen jälkeen kangas pyyhittiin kuivaksi ja sen myötä saatiin pois loputkin hiontapölyt.

Nyt voitiin kankaan pintaan sivellä toinen kerros 50-prosenttiseksi ohennettua kiristyslakkaa. Kahden lakkauskerran jälkeen kankaan kiristyminen on jo edistynyt, mutta päästäkseen rumpumaiseen kiristysasteeseen tarvitaan vielä usean lakkakerros. 

Seuraava lakkaus tehdään 75-prosenttisella NC-SPED-lakalla ja siitä eteenpäin ohentamattomalla lakalla. Jokaisen lakkauskerran välillä kankaan pinta hiotaan ja pyyhitään puhtaaksi pölystä. Täydellä lakalla tehtävien lakkauskertojen määrä riippuu siitä, kuinka hyvin kangas kiristyy lakkauskertojen myötä. Riittävän rumpumaisen kiristysasteen saavuttamiseen tarvitaan yleensä 5-6 kiristyslakkauskertaa.

Kuvat: Lassi Karivalo

Pieni päivitys Tikkakoskelta

Sunnuntai 27.3.2022 - Reino Myllymäki

Viime viikolla tuli VL Myrsky II -entisöintiprojektin Tikkakosken ryhmältä Suoman Ilmavoimamuseolta pieni tilannepäivitys.

Potkurin napa on purettu osiin ja osat on kuivajääpuhallettu puhtaiksi.

Potkurin kolupuulavat on puhdistettu alkuperäisistä pintakäsittelyistä, korjattu ja käsitelty uudelleen. Ensin on vedetty petsi, sitten kolme kerrosta venelakkaa ja taustapuolelle on tehty häikäisyä estävä mattamusta maalikäsittely. Lapoihin tulee vielä uudet siirtokuvat ja niiden päälle kerros venelakkaa.

Lavat on asennettu paikoilleen ja seuraavana vuorossa on lapakulmien säätökoneiston kokoaminen. Myöhemmin päästään spinnerin kimppuun. Itse napakuppihan on alkuperäisosa muun potkurin tapaan, mutta napakupin kiinnitys- ja takalevyt on painosorvattu alumiinista Valo Steel Mentanova Oy:ssä ja viimeistelty Tiistaikerhossa Vantaalla.

Eturungon verhouslevyistä lähes valmiiksi on saatu oikean puolen suurikokoinen verhouslevy, josta vielä puuttuu hylsynpoistotorven vaatima kuhmu sekä alareunan nahkatiiviste.

Näin Myrsky-työt etenevät Tikkakoskella.

Tule tutustumaan VL Myrsky II -entisöintiprojektista kertovaan näyttelyyn

Lauantai 19.3.2022 - Tiistaikerholainen

Suomen ilmailumuseon vaihtuvien näyttelyiden hallissa on avattu VL Myrsky II -hävittäjän eli MY-14-koneyksilön entisöintiprojektin nykyvaiheesta kertova näyttely. Näyttelyn pystyttämisestä vastasi Ilmailumuseoyhdistys ry. Myrskyn entisöintiprojekti alkoi vuonna 2013 ja MY-14:n entisöinti valmistunee parin vuoden kuluttua. Myrsky-projektin päätekijät ovat Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerho sekä Suomen ilmavoimamuseo.

Pohjakuva: Kari Vertasen maalaus. Mainoksen suunnittelu: Kai Asplund.

Tiistaikerho toi näyttelyyn Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa valmistuksen kohteena olevia Myrsky MY-14:n osia. Suurin yksitäinen entisöintitilasta näyttelyn siirretty osa on Myrskyn siiven rakentamisen testaamiseksi tehty siiven tyviosa.  Sen sijaan Tiistaikerhon tekemät lähes valmiit Myrsky MY-14:n siipipuoliskot olivat liian suuria entisöintitilasta näyttelyyn tuotaviksi.

Tiistaikerhossa rakennettu Myrskyn siiven tyviosa koostuu siiven oikeanpuoleisesta 2,5 metrin ja vasemmanpuoleisesta metrin mittaisesta siiven tyvestä. Siiven tyvisosat siirrettiin erikseen näyttelytilaan, jossa ne yhdistettiin toisiinsa ja asetettiin pukkien päälle näyttelytilan keskelle näyttelykävijöiden katsottavaksi. Nyt tämä siiven tyviosa toimii näyttelyesineenä, josta käy ilmi, millainen on rakenteeltaan ja myös laitteiltaan Myrsky-hävittäjän siipi.

Näyttelyyn yhteen nurkkaan koottiin Myrskyn pyrstökokonaisuus sivu- ja korkeusvakaajineen sekä sivu- ja korkeusperäsimineen. Näyttelypöydälle koottiin moottorin öljynjäähdyttimen jäähdytysilman tulo- ja poistoilman torvia sekä niiden tekemisessä käytettyjä muokkauslestejä. Pöydällä on myös moottorin kaasuttimen ilmanoton torvia muokkauslesteineen ja alumiinista valettu kaasuttimeen kiinnitettävä imukomu.

Vitriiniin on koottu erilaisia pienosia, kuten sellaisia, joilla NACA-rengas kiinnitetään moottorin venttiilikopan korvakkeisiin. Näyttelyyn on myös tuotu Myrskyissä käytetty Pratt Whitney R-1830 Twin Wasp -moottori. Tämä moottori on tuttu DC-3 -koneista.

Näyttelytilan seinälle on ripustettu 1:1 oleva kuva Suomen ilmavoimamuseossa entisöinnin kohteena olevasta Myrskyn rungosta. Tämä kuva on todella näyttävä ja siitä näkyy hyvin vielä verhoilemattoman rungon rakenne kuin myös moottoriin liittyvät yksityiskohdat.

Näyttelyssä olevalla näytöllä pyörii kuvakavalkadi Myrskyn entisöintiin liittyvistä työvaiheista.
Suosittelen lämpimästi VL Myrsky II -entisöintiprojektista kertovaa näyttelyä. Näyttelyyn voi tutustua Suomen ilmailumuseolla Vantaalla aina toukokuun loppuun saakka. Tutustuminen edellyttää museon pääsylipun ostamista, jolla voi samalla tutustua koko museon tarjontaan.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Tilannepäivitystä Tikkakoskelta

Torstai 24.2.2022 - Reino Myllymäki

Vierailu Tikkakoskella 11.2. mahdollisti yhden tilannepäivityksen tekemisen, joka julkaistiin 20.2. Mutta 16.2. tuli Tikkakosken entisöintiryhmältä lisää tilannepäivitystä lähinnä kuvien muodossa.

Tuulilasin ympäristön uudet verhoilulevyt alkavat valmistua. Alkuperäisiähän ei ole kuin yksi, joka sijoittuu antennimaston juuren ympärille. Kaikki muut on tehty Antero Flanderin tekemistä aihioista. Niittaamistyö on huikea, 2 500 uppokantaniittiä! Nyt ensimmäiset verhouslevyt ovat saaneet sekä pohja- että pintamaalauksen, joskin oliivinvihreää tullaan vielä korjaamaan ja lopulliset värirajat korjataan naamiomaalauksen yhteydessä.

Myös pyrstön kainalolevyt eli vakainten väliset tyvipellit ovat saaneet pohja- ja pintamaalauksen. Niiden sovitustöitä päästään tekemään nyt, kun vakaajat ovat Tikkakoskella koesovituksessa.

Patalevy on saanut pintamaalikseen himmeää mustaa ja asennettu takaisin paikoilleen. 11.2. irti olleet pakoputketkin ovat päässeet takaisin paikoilleen.

Etummaisen tuliseinän kytkinkotelo on saanut kannen, johon tehtiin "patti" pakottamalla puulestiä vasten. Myös muita puulestejä on tehty pakotustöitä varten, osa CNC-jyrsintänä, osa käsin veistämällä.

Valokuvissa pieniltä näyttävät "patit" konekiväärien lukonpidättimien solenoidien kohdalla ovat luonnossa varsin suurikokoisia. Nekin on tehty pakottamalla puulestiä vasten.

Ulompien konekiväärien kohdalla olevat "pattilevyt" on tehty niin, että lukon kansi saadaan avattua ja suljettua levyä kokonaan irrottamatta. Lisäksi on havaittu, että ulompien ja sisempien konekiväärien patruunatorvet poikkeavat toisistaan siinä määrin ainevahvuuksia myöten, että ne lienevät eri suunnittelijoiden kynästä lähtöisin.

Kuvat: Reino Myllymäki

MY-14:n runko valmistuu hyvää vauhtia!

Kuvat: Ilmavoimamuseo, ellei toisin erikseen mainittu.

Myrskyn demosiipi siirrettiin Suomen Ilmailumuseon välihalliin

Tiistai 22.2.2022 - Tiistaikerholainen

Kun VL Myrsky II:n (MY-14) entisöintiprojektin demosiiven alapinta oli saatu maalatuksi Futura 3 tartuntapohjamaalilla, demosiipi oli valmis siirrettäväksi Suomen ilmailumuseon entisöintitilasta museon välihalliin pystytettävään VL Myrsky II:n entisöintiprojektista kertovaan näyttelyyn.

VL Myrsky II - entisöintiprojektista kertovassa näyttelyssä museossa kävijöille esitellään demosiiven avulla, minkälainen oli rakenteeltaan ja myös laitteiltaan suomalaisen II maailmasodan aikaisen VL Myrsky II -hävittäjän puurakenteinen siipi. Demosiipeen on asennettu kaikki Myrskyn siiven sisään tulevat laitteet kuten laskuteline, siivekkeiden käyttölaitteistot sekä lisäpolttoainetankin/pommin ripustin. Asian havainnollistamiseksi demosiiven yläpintaa on jätetty verhoilematta.

Demosiipi käsittää Myrskyn 2,5 metriä pitkän oikeanpuoleisen siiven ja metrin mittaisen vasemmanpuolisen siiven tyviosan. Demosiiven rakentamisessa testattiin Myrskyn siiven tyviosan rakentamista ennen ryhtymistä Myrsky MY-14 varsinaisten siipien rakentamiseen. Nyt demosiipeä hyödynnetään siis näyttelyesineenä.

Näyttelyyn siirtämistä varten lähes parisataakiloisen demosiiven oikean siiven kumpaankin päähän kiinnitettiin pyörillä varustetut siirtolavat. Lavoihin kiinnitettyjen teräs- ja vaneritelineiden tukemana demosiipi lukittiin pystyasentoon siiven johtoreuna alaspäin. Pystyasento on ainoa tapa, jolla demosiipi on mahdollista pujottaa Suomen ilmailumuseon välihallissa olevan lentosimulaattorien tilan läpi Myrskylle välihallissa varattuun näyttelytilaan. Silloinkin siiven pujottelu määränpäähänsä on senteistä kiinni.

Siiven siirto museon entisöintitilasta välihallin ulko-ovelle toteutettiin nosturilla varustetulla kuorma-autolla. Koska siirtopäiväksi sattui kovin sateinen päivä, siipi suojattiin sateelta paketoimalla se muoviin.

Valmis paketti työnnettiin pyörillä varustettujen siirtolavojen avulla ulos entisöintitilasta, jonka jälkeen siihen kiinnitettiin nosturin liinat. Nosturilla koko komeus kohosi ilmaan ja siirrettiin auton lavalle. Auto kuljetti demosiiven museon välihallin ulko-ovelle. Siinä siipi laskettiin nosturilla välihallin oven eteen, josta se saatiin helposti työnnettyä pyörälavojen avulla välihallin simulaattoritilaan. Samalla kuljetuksella tuotiin entisöintitilasta myös demosiiven vasemmanpuoleinen metrin mittainen siiven tyviosa. 

Simulaattoritilassa noin neljä metriä pitkää demosiipeä siirtolavoineen ”venkslattiin” simulaattorien välissä, kunnes siipi saatiin kohtisuoraan välihallin näyttelytilaan johtavaa oviaukkoa. Siitä demosiipi työnnettiin varovasti sisään Myrsky-näyttelylle varattuun tilaan. Tiukalla se oli, sillä siirtolavojen ja ovenkarmien väliin jäi vain muutama sentti.  Kun demosiipi oli saatu onnellisesti perille, voitiin riisua demosiipeä sateelta suojanneet muovit.

Nyt on edessä demosiiven laittaminen näyttelykuntoon purkamalla ensin kuljetuksessa tarvitut siirtolavat. Sitten demosiiven oikean- ja vasemmanpuoleinen siipipuolisko liitettään toisiinsa ja oikeanpuoleiseen siipipuoliskoon tehty laskuteline asennetaan paikalleen. Näyttelyyn tulee myös myrskyn perärunko, johon on kiinnitetty MY-14 entisöintiprojektissa rakennetut puurakenteiset sivu- ja korkeusvakaaja sekä Myrskyn alkuperäiset metallirakenteisen korkeusperäsimet.

Myrskyn entisöintiprojektissa Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerho on keskittynyt mm. siipiin, pyrstöön, laskutelineisiin, öljyn jäähdyttäjään sekä moottorinsuojuksiin ja Suomen ilmavoimamuseo Myrskyn rungon entisöintiin. Toivottavasti MY-14:n entisöinti saadaan valmiiksi ensi vuonna. Silloin yleisö pääsisi tutustumaan aitoon suomalaiseen II maailmansodan Myrsky-hävittäjään.

VL Myrsky II - entisöintiprojektinäyttelyyn voi tutustua Suomen ilmailumuseolla Vantaalla 5.3. -31.5.2022 museon aukioloaikoina. Näyttely sijaitsee vaihtuvien näyttelyiden välihallissa ja edellyttää pääsylipun 12/6/0 € ostoa. (Aikuiset 12,-, alennusryhmät 6,- ja alle 7 v sekä Museokortti 0 €.)

Suosittelen lämpimästi vierailua maaliskuussa avautuvassa Myrsky-näyttelyssä. Näyttelyssä saa Myrsky MY-14 entisöinnin lisäksi tietoa Valtion lentokonetehtaan (VL) ainoasta sarjatuotantoon ehtineestä II maailmasodan aikaisesta VL Myrsky II -hävittäjästä.

Kuvat: Lassi Karivalo