Blogi

Pääkytkintaulun valmistus

Sunnuntai 12.5.2024 - Antti Lappalainen

Koska VL Myrskyn pääkytkintaulusta laatikoineen ei ollut mitään jäljellä, se valmistettiin kokonaisuudessaan uudelleen piirustusten ja valokuvien avulla.

Kytkintaulusta on ollut kaksi eri versiota. Tammikuussa 1945 laaditun muutostiedotuksen mukaan ”Laut” -mallin lämpölaukaisijoita eri malleineen ei ole ollut enää saatavilla, joten ne on korvattu uusilla FL 5000-mallin lämpölaukaisijoilla. Tätä varten kytkintaulun kansi- ja suojuslevy on suunniteltu uudelleen.

MY-14:n kytkintaulu on ollut varhaista mallia. Museon kokoelmista löytyi kaikki tarvittavat ”Laut”-lämpölaukaisijat (6, 10, 15, 30 ja 60 A), yhdistetty jännite- ja virrankulutusmittari (Siemens LStp 60/40b) sivuvastuksineen (Siemens LStg 60/60b), himmentäjät (Siemens LVW7), erotuskytkin (Siemens LKS7-2c), merkkivalaisimet (Siemens LSL-3) sekä magneettikytkimet (Bosch SSM 83/17).

Taulun levyosat piirrettiin alkuperäisten piirustusten avulla CAD-ohjelmalla ja leikattiin Prolaser Oy:llä laserleikkauksella. Tauluun ja erillisiin niitattaviin ohjekyltteihin kaiverretut tekstit piirrettiin vektorigrafiikaksi ja kaiverrettiin CNC-jyrsimellä.

Etulevyn reunat, mittarin ja valojen aukkojen kanttaukset tehtiin pakottamalla puulestien avulla.

Alaosan kiinnikelevyt ja kulmatuet tehtiin piirustusten mukaan ja niitattiin paikalleen. Samoin ohjaussauvan lukitushakasen laakerilevyt. Kytkinrasian vaippaosa piirrettiin myös CAD:lla ja leikattiin laserilla levyaihioksi. Aihio taivuteltiin muotoonsa kokoonpanojigin avulla sekä hitsattiin TIG-hitsauksella yhtenäiseksi.

Laatikon vaippalevy, L-profiililista sekä takalevy niitattiin yhteen puolikovilla kupukantaisilla duralumiininiiteillä piirustuksen mukaan.

Vaipan sisällä jäykisteenä toimiva vaippaa kiertävä teräksinen L-profiililista taivuteltiin jigin avulla oikeaan muotoonsa paikalleen ja hitsattiin TIG:llä. Koska L-profiililista on samansuuntainen laatikon etulevyn kanssa, eli hieman etuviistoon kallellaan, eikä laatikon takakannen suuntainen, oli listan taivuttelu hieman haastavaa. Samoin tehtiin myös pienet teräksiset kannatinkorvakkeet, joilla yläosan päätylevy sekä etulevy ruuvataan paikalleen.

Sormenpään kokoiset kannatinkorvakkeet hitsattiin piirustuksen mukaan kahdesta osasta, niihin porattiin reiät ja kierteytettiin.

Kytkintaulun vaippalevyyn kiinnittyy teräskorvakkeet, joilla laatikko kiinnitetään koneen runkoputkiin. Korvakkeiden teräslevyosat leikkautettiin myös Laserprolla, ja nämä osat hitsattiin yhteen kaasuhitsausmenetelmällä.

Kytkinlaatikon kiinnityskorvakkeiden paikkaa ja laatikon sijoitusta kohdistettiin laserin avulla.

Rasian päätylevy leikattiin mallineen avulla sekä taivuteltiin jigin avulla muotoon. Päätylevyyn leikattiin myös aukko johtimien läpivientiputkia ja niiden pohjalevyä varten. Päätylevyn johtimien läpivientiputket sorvattiin alumiiniputkesta, päädyt kierteitettiin sorvissa sekä hitsattiin laserleikattuun pohjalevyyn TIG-hitsauksella. Kiristysmuttereita teetettiin koneistamolla sekä käytettiin vanhoja alkuperäisiä. Pohjalevy putkineen niitattiin lopuksi päätylevyyn.

Lämpölaukaisimien kannatinkehys leikattiin mallineen avulla teräspellistä piirustuksen mukaan, ja siihen pakotettiin ja särmättiin reikien senkkaukset ja kantit erilaisten vasteiden avulla kanttikoneella sekä prässäämällä. Laitteiden kiinnityksiä varten olevat kiinnitysmutterit sorvattiin terästangosta ja hitsattiin paikalleen TIG-hitsauksella. Päävirtakytkimen kulmaraudat särmättiin ja hitsattiin samoin.

Kannatinkehyksen saranaosa valmistettiin teräspellistä piirustuksen mukaan, pianosarana taivutettiin mm. tätä varten tehdyillä pihdeillä, joiden leukoihin on jyrsitty sopiva puoliympyräprofiili. Kannatinlevy on saranoitu alaosastaan huoltotoimien helpottamiseksi.

Kannatinkehyksen pidätinsalvat ja niiden osat tehtiin piirustuksen mukaan jousiteräspellistä sekä teräs- ja messinkiaihioista sorvaamalla. Kannatinkehyksen reunoihin tehtiin puoliympyrän malliset reiät, johon pidätinsalvan tappi lukittuu.
Lämpölaukaisimien kiinnitysreiät porattiin asennuksen yhteydessä, jotta laukaisimien painikkeet olisivat täsmälleen etulevyn reikien kohdilla.

Ohjaussauvan lukitushaka tehtiin piirustuksen mukaan alumiini- ja teräslevyosista ja kokonaisuus niitattiin kasaan, laatikon alle hakasen kääntävät jouset vedettiin suorasta pianolangasta, jotka asettuvat akselitangon ympärille laatikon alle laakerilevyjen väliin. Lukitushakasen tappi kiinnittyy ohjaussauvan varressa olevan korvakkeen reikään.

Alumiiniset osat pintakäsiteltiin Patrialla keltakromaattikylvyssä ja teräsosat maalattiin RAL 7005-sävyllä.

Kytkintaulun varsinainen etulevy maalattiin mustaksi ja pinta käsiteltiin Maston Ice Crystal -jääkukkalakalla, jolloin pintaan saatiin alkuperäisen kaltainen tekstuuri. Jääkukkalakan pinta suojattiin vielä saponilakalla, koska jääkukkalakka on tarkoitettu ikkunoista pois pestäväksi eikä ole kovin kulutusta kestävä.

Kaiverretut tekstit maalattiin siveltimellä Miranolilla sekä maalitussilla ja siistittiin lopuksi ohenteella kostutetulla kankaalla. Muut ulkopinnat maalattiin mattamustaksi.

Maalitussi oli kätevä tekstien värittämiseen.

Etulevyyn on ruiskutettu jääkukkalakka, joka kiteytyy kuivuessaan.

Sähkölaitteet asennettuna paikalleen.

Kannatinkehyksen johtimien läpivientiaukkoon liimattiin hankaussuojaksi nahkapala piirustuksen mukaisesti.

Kytkinlaatikko maalattuna.

Valmiina paikallaan.

Lopuksi kytkinlaatikkoon asennettiin kaikki sähköjohtimet paikalleen piirustuksen mukaisilla VL:n standardiliittimillä, joita teetettiin koneistamolla. Myös alkuperäisiä liittimiä on käytetty.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

MY-14:n reunimmaiset patruunalaatikot

Torstai 14.12.2023 - Reino Myllymäki

VL Myrsky II:n aseistuksena on neljä raskasta tahdistettua 12,7 mm VKT-konekivääriä koneen eturungossa. Jokaisella konekiväärillä on oma patruunalaatikkonsa, joista keskimmäisten konekiväärien laatikkoihin mahtuu 220 ja ulompien 260 laukausta.

Kaikissa VL Myrsky II -entisöintiprojektin käytettävissä olevassa kolmessa Myrskyn rungossa (MY-5, -9 ja -14) runkokonekiväärien patruunalaatikoiden kiskot olivat paikoillaan. Ne olivat myös ehjät, mutta teräsosiltaan ruosteessa. Alkuperäisiä patruunalaatikoita ei ole säilynyt ainoatakaan.

Kunnostettavaksi otettiin MY-14:n patruunalaatikoiden kiskot, jotka irrotettiin rungosta. Kaikki ruuvit ja niitit purettiin auki. Teräsosat puhallettiin lasikuulilla ruosteesta puhtaaksi, suojattiin Isotrol Klarlackilla ja maalattiin harmaaksi. Alumiiniosat puhallettiin samoin lasikuulilla. Osat niitattiin uudelleen kokoon piirustuksen mukaisilla alumiininiiteillä ja kokonaisuus maalattiin kauttaaltaan harmaaksi. Kunnostetut kiskot asennettiin paikoilleen MY-14:n eturunkoon.

Kokonaan uudet reunimmaiset patruunalaatikot tehtiin piirustusten mukaan. Patruunalaatikon takakahvan osakuva puuttui, mutta tarvittavat mitat saatiin kokoonpanokuvasta. Patruunalaatikoiden teräksisen etulevyn tarkoitus on ohjata ylhäältä aseelta tulevat hylsyt keräyslaatikkoon.

Valmiit laatikot osoittautuivat hieman liian suuriksi, eivätkä menneet paikoilleen. Asia onnistuttiin korjaamaan patruunalaatikoiden kiskoja säätämällä ja patruunalaatikoita vasaroimalla. Vasemmanpuoleinen patruunalaatikko jäi hieman nihkeästi paikalleen meneväksi, koska vasemmanpuoleisten kiskojen säätöruuveihin ei päästy käsiksi.

Asennettaessa patruunalaatikkoa se liu'utetaan rullakiskoja pitkin paikoilleen. Alakiskoissa oleva lukitusvipu käännetään ylös ja siinä olevalla ruuvilla kiristetään laatikko kiinni. Laatikon kahva käännetään alas ja kahvan sisällä oleva lukitustappi lukitsee kahvan ala-asentoon. Lukitusruuvissa oleva neliömäinen osa on silloin laatikon kahvaa vasten ja estää lukitusruuvin pyörimisen itsekseen.

Patruunalaatikot maalataan harmaiksi samalla, kun muitakin isompia osia otetaan ruiskumaalattaviksi.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

MY-14 takarungon verhoilu

Sunnuntai 29.10.2023 - Reino Myllymäki

VL Myrsky II -entisöintiprojektin käytössä olevien kolmen rungon (MY-5, -9 ja -14) takarungon vaneriverhoilu on täydellisesti kadonnut, joten MY-14 sai kokonaan uuden verhoilun.

MY-14 kuului ns. Myrskyn suursarjaan (Myrsky II) ja sen takarungon verhoilun piirustus on kadonnut. Prototyypin (Myrsky), koesarjan (MYrskyn I) ja suursarjan varhainen piirustus, jota on käytetty MY-5 ja MY-6-koneissa, on säilynyt. Sen mukaan takarunko oli verhoiltu 1,2 mm diagonaalivanerikaistoilla, jotka oli viisteliitoksin kiinnitetty toisiinsa.

Valokuvia tutkimalla löytyi myöhemmissä suursarjan koneissa käytetty verhoilutapa, jossa käytettiin seitsemää diagonaalivaneriarkkia, joiden vaakasaumoissa on porrastus.

Koska diagonaalivaneria ei ole saatavilla, sitä tehtiin liittämällä kolmion muotoon sahattuja vaneriarkkeja toisiinsa liimatuilla viisteliitoksilla toisiinsa. Näin saadut arkit sahattiin karkeasti muotoonsa ja sitten lopulliin mittoihin sovittamalla. Liimauksessa käytettiin Gorilla Glue -liimaa ja tarvittava puristus saatiin kiristekalvoilla, reunoissa liimauspuristimilla ja muualla sinkiläniiteillä. Alunperin on käytetty nauloja noin 20 mm jaolla.

Ensimmäisten vanerikaistojen kohdalla sisäpuolinen maalaus tehtiin liimauksen jälkeen, mutta viimeiset oli maalattava ennen liimausta. Tällöin liimapintojen sijainti piirrettiin vanerille ja vain niiden väliset alueet maalattiin etukäteen. Liimauksen jälkeen maalattiin loput alueet, mikäli se vain oli mahdollista. Maalina oli Tikkurilan Temalac ja värisävy RAL 7005.

Ulkopuolinen pohjamaalaus tehtiin alkuperäisen ohjeen mukaisesti alkydipohjamaalilla, jossa ensimmäiseen kerrokseen lisättiin n oin 5% alumiinijauhoa. Tämän jälkeen runko maalattiin kahdesti samalla maalilla ilman alumiinijauhoa. Maalauskerrosten välissä pinnat välihiottiin ja kitattiin tarvittavilta kohdin, kittinä Tikkurilan Spakkeli-puukitti. Pohjamaalina Futura 3-liuotinohenteinen pohjamaali, sävy RAL 7005.

Blogi on tuotettu Ilmavoimamuseon entisöintiryhmän tuottamasta raportista ja valokuvista.

MY-14:n liukukuomu

Tiistai 10.10.2023 - Reino Myllymäki

VL Myrsky II MY-14:n alkuperäinen liukukuomu on kadonnut. Käytettävissä oli kuitenkin kaksi alkuperäistä pahoin syöpynyttä liukukuomua, joiden kaikki osat olivat tallella. Pleksit olivat kuitenkin rikki.

Kunnostettavaksi valittu liukukuomu purettiin osiin ja todettiin, että puhkisyöpymisiä ei ole tapahtunut, joten kuomun raamit hiekkapuhallettiin ja maalattiin harmaaksi.
Liukumekanismin laakerit uusittiin alkuperäislaatuisilla laakereilla. Jostain syystä liukumekanismi ei toiminut uusilla laakereilla kunnolla ilman, että laakereiden ulkokehää hiottiin aavistuksen kapeammaksi.

Kuomun raamin sisällä liikkuva lukitustappi oli ruostunut jumiin ja tappia liikuttava vaijeri oli mennyt poikki. Vanha lukitustappi poistettiin ja tilalle sorvattiin uusi tappi piirustuksen mukaan. Liukutapiksi tehtiin muutostiedotus C 301:n mukainen vahvistettu tappi, koska raamin alkuperäinen tappi oli sitä mallia, ja liukukiskon lukituskolot olivat vahvistetulle tapille mitoitetut.

Huonoon kuntoon mennyt vaijerin läpivienti/ohjauspala tehtiin uudesta lustosta (parkesiini) piirustuksen mukaisesti. Uusi vaijeri juotettiin lukistustappiin ja vaijeriin tehtiin piirustuksen mukainen päätepala sekä käsikahvana toimiva kumiletku, joka kiinnitettiin messinkilangalla.
Alkuperäinen messinkivaluinen avausmekanismin vipu ja vivun päässä oleva alumiininen paininnappi putsattiin, ja vipu maalattiin harmaaksi, paininnappi mustaksi. Paininnapin kaiverrettu ”PAINA”-teksti oli lähes kadonnut. Kaiverrusta korjattiin puuttuvilta osin ja teksti maalattiin valkoiseksi.

Uudet taivutetut kuomupleksit sahattiin mittoihin ja niihin jyrsittiin ja hiottiin tarvittavat huullokset, jotta pleksit asettuvat samalle tasalle kuomun raamien listojen kanssa. Alkuperäiset pleksilasien sisäpuoliset alumiiniset kiinnityslistat puhdistettiin oksaalihapolla ja maalattiin harmaaksi. Pleksit kiinnitettiin uusilla 3 mm ruuveilla ja nyloc-muttereilla. Avausnappia varten tehtiin kuomun yläosan pleksiin napille sopiva reikä.

Alkuperäinen kuomun takareunan alumiinilista oli pahoin syöpynyt ja murtunut, joten tilalle tehtiin uusi olista piirustuksen mukaisesti 0,7 mm alumiinilevystä. Piirustuksen mukaan kuomun etureunaan kuuluisi huopatiiviste, mutta valokuvien mukaan sitä ei näytä olevan aikanaan laitettu, joten se jätettiin asentamatta.

Blogi on toimitettu Suomen Ilmavoimamuseon entisöintiryhmän raportista. Kuvat Suomen Ilmavoimamuseon.

MY-14:n takalasit

Sunnuntai 8.10.2023 - Reino Myllymäki

VL Myrsky II MY-14:n takalasien raamit kiinnityslistoineen ovat säilyneet pahoin syöpyneinä. Avattavan luukun raamit ovat säilyneet irto-osana. Pleksit ovat kaikki tuhoutuneet.

Takalasin raamit hiekkapuhallettiin ruosteesta. Raamien etu- ja takapään kiinnityskohdat olivat syöpyneet puhki, joten niihin hitsattiin uudesta putkesta korjauspalat.

Korjauksen jälkeen raamit maalattiin ja asennettiin paikalleen. Osa pleksilasien teräksisistä kiinnityslistoista olivat pahoin syöpyneet ja niiden tilalle tehtin uudet listat. Avattavan luukun lukitussalpojen pianolankaiset akselit olivat katkenneet, joten ne poistettiin ja tilalle hitsattiin uudet akselit. Luukun sisäpuoliset alumiiniset listat olivat vääntyneet ja murtuneet, jonka vuoksi niitä täytyi oikoa ja korjata hitsaamalla. Kaikki listat ja avattavan luukun raamit puhdistettiin ruosteesta ja maalattiin harmaaksi.

Uudet pleksilasit leikattiin mittoihin ja sovitettiin paikoilleen. Kiinnityslistoja varten plekseihin jyrsittiin ja hiottiin huullokset, jotta listat asettuvat samalle tasalle pleksilasien kanssa. Pleksit kiinnitettiin uusilla 4mm ruuveilla ja nyloc-muttereilla.

Avattavan luukun alkuperäinen alumiininen lukitushaka oli hyväkuntoinen, joten se puhdistettiin vain oksaalihapolla ja asennettiin paikalleen. Oikean puolen takalasiin tehtiin läpivientireikä antennilangalle.

Blogi on toimitettu Suomen Ilmavoimamuseon entisöintiryhmän raportista. Kuvat Suomen Ilmavoimamuseo.