Blogi

Tilannepäivitystä Tikkakoskelta

Sunnuntai 14.12.2025 - Reino Myllymäki ja Mika Rautasaari

Tämä blogikirjoitus perustuu Jorma Laakkosen 22.11.2025 lähettämään kuvatoimitukseen ja Mika Rautasaaren 10.12.2025 toimittamaan Myrsky-töiden katsaukseen.

Rungon osalta käynnissä on puuttuvien moottoripeltien valmistus. Erityisesti ns. moottorin vaippalevyn valmistus siirtyi Ilmavoimamuseon entisöintiryhmälle Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon Myrsky-ryhmältä sen jälkeen, kun vaippalevyn viimeistä kehitysversiota kuvaava piirustus löytyi Tikkakoskelta. Vaippalevyn alalosa on valmistettu Vantaalla, mutta ala- ja yläosan yhteensovittaminen voivat vielä johtaa muutoksiin alaosankin osalta.

Moottoripeltien valmistus on aloitettu tekemällä erilaisia puumuotteja moottoripeltejä ja ilmanottotorvea varten. Myös moottoripeltien levy- ja jäykisteosien sekä itse ilmatorven valmistus on aloitettu, samoin lieskaputkien valmistus.

Siipeä Tikkakoskelle siirrettäessä laskutelineissä olivat Vihurin kuvioidut renkaat. Nyt MY-14 varten on löydetty alkuperäisten näköiset Dunlop-renkaat, jotka ovat olleet joskus Smolik-harjoituskoneessa. Niinpä niissä on kudoskerroksia todennäköisesti vähemmän kuin Myrskyn alkuperäisissä. Toinen renkaista repesi kyljestä täytettäessä ja se tullaan korjaamaan, sillä renkaita aiotaan käyttää vain näyttelykäytössä paineistamattomina. Siirtopyöriksi asennetaan Vihurin renkaat.

Laskutelineiden varret on maalattu Isotrol-maalista ja alumiinijauheesta sekoitetulla maalilla, jonka on tarkoitus jäljitellä alkuperäistä kadmioitua pintaa.

Laskutelineet ja telineluukut on koeasennettu, mutta niissä on vielä sovitettavaa.

Siivekemekanismia on korjattu, jotta siivekkeet saadaan liikkumaan ja vielä oikealla liikeradalla.

Myös korkeusperäsimiä joudutaan korjaamaan, koska muun muassa toinen korkeusperäsin ei ollut suora. Lisäksi toisen korkeusperäsimen vastapaino vaihdettiin oikean malliseksi.

Tässä tärkeimmät. Tämä kirjoitus on vastaus moniin kyselyihin siitä, mitä Myrsky-projektissa kulissien takana tapahtuu. Kone valmistuu vuonna 2026, mutta tarkempi ajankohta ei ole vielä tiedossa.

Kuvat: Jorma Laakkonen.

MY-14:n siipi on maalattu

Torstai 3.7.2025 - Antti Lappalainen & Reino Myllymäki

MY-14:n siipi siirrettiin Vantaalta Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon Myrsky-ryhmän käsistä Tikkakoskelle Ilmavoimamuseon entisöintiryhmälle tarpeellisia muutostöitä, maalausta ja runkoon asentamista varten syyskuussa 2024.

Siiven muutostyöt veivät talvikauden 2024-2025 ja kevään 2025. Käydessäni Ilmavoimamuseolla 12.6.2025 siirto- ja maalauspukkia oltiin asentamassa siipeen ja parin päivän päästä 17.6.2024 siipi siirrettiin Haklog Ky:n tiloihin maalausta varten.

Maalaus tehtiin pääosin korkeapaineruiskulla. Sillä saadaan kerralla suuremmat kerrospaksuudet, joskin pinnan laatu on - riippuen maalityypistä - huonompi kuin sivu-ilmaruiskulla, jota käytettiin hakaristin, siiven keskiosan ja mustien alueiden maalaukseen. Siiven suurehko pinta-ala oli motiivina korkeapaineruiskun käyttöön, kun käytetty alkydimaali tiedettiin hyvin tasoittuvaksi.

Muutostöiden takia Vantaalla pohjamaalattua siipeä jouduttiin kittaamaan ja hiomaan, joten siipi pohjamaalattiin kertaalleen Futura 3 -pohjamaalilla RAL 7005 -värisävyyn.

Pohjamaalikerroksen jälkeen siiven alapinnat maalattiin Teknosynt Combi 50 -maalilla vaalean siniseksi värisävyllä, jota sodan aikana kutsuttiin DN-siniseksi ja jonka värisävy nyt oli RAL Design 220 60 10.

Alapinnan jälkeen seuraavana maalattiin yläpinnan vihreä kahteen kertaan. Maalauskertojen välissä maalipinta hiottiin. Maali oli edelleen Teknosynt Combi ja värisävy Teknos TM-11263/20.

Yläpinnan vihreän jälkeen maalattiin vaneripintojen musta suojavärialueet. Valtion Lentokonetehtaan ohjeen mukaan maalattiin vain yksi kerros kuitenkin siten, että rajat maalattiin pienellä ruiskupaineella, jotta reunoista tulisi terävät. Sen jälkeen täyttömaalattiin alueiden keskiosat.

Seuraavana vuorossa oli itärintamatunnusten maalaaminen siivenkärkiin noin 1/6 eli 183 cm matkalta. Maalaus tehtiin täyskiiltävällä Futura 90:llä käyttäen sävyä Teknos TM 11297/20.

Kansallisuustunnuksen maalaamista varten tehtiin paksusta kartongista halkaisijaltaan metrin ympyrä sekä hakaristin sapluuna. Merkkien paikat asemoitiin sapluunoiden ja laserin avulla paikoilleen ja merkittiin lyijykynällä. Ympyrät teipattiin ja muu siipi suojattiin muovilla. Kansallisuustunnusten himmennysmaalia ei ollut riittävästi, vaan sitä jouduttiin sekoittamaan lisää käyttäen rungon vastaavaa maalia referenssinä. Ympyrät maalattiin korkeapaineruiskulla.

Samaan tapaan maalattiin ympyröihin hakaristikuvio käyttäen täyskiiltävää Teknosynt 90 -maalia. Värisävynä oli Teknos TM 11264/20.

Viimeisenä maalattiin siiven keskiosaan ohjaamon ja siiven tyvipeltien alle jäävät rakenteet Temalac FD 80 -maalilla värisävyyn RAL 7005.

Huomio- ja ohjemerkinnät sekä huoltoluukkujen painikkeiden merkinnät ovat vielä maalaamatta. Siivekkeiden käyttötankojen muutostyöt ovat vielä kesken ja siksi niiden verhoilussa on vielä aukkoja. Mutta koska kansallisuustunnuksia on vaikea saada yhtenäisiksi, jos sen osat maalataan erikseen, maalattiin siivekkeisiin nyt kansallisuustunnusten osuus. Niiden osalta keltaiset ja mustat kohdat maalataan tyvipeltien, korkeusperäsinten ja muun puuttuvan verhoilun maalaamisen yhteydessä.

Maalaustöiden jälkeen siipi siirrettiin Puolustusvoimien kuljetuksella Haklog Ky:n tiloista Suomen Ilmavoimamuseolle keskiviikkona 2.7.2025. Siipi sijoitettiin siirto- ja maalauspukissaan päänäyttelyyn MY-14:n rungon viereen yleisön ihasteltavaksi odottamaan kesälomakauden päättymistä ja syksyn toimenpiteitä.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo

MY-14:n siipi siirtyi maalattavaksi

Torstai 19.6.2025 - Reino Myllymäki

English

Syyskuussa 2024 Vantaalta Tikkakoskelle siirretty MY-14:n siipi on ollut syksystä 2024 kevääseen 2025 muutostöissä Ilmavoimamuseon entisöintiryhmässä. Siivessä on korvattu rautakauppalaatuisia pultteja sekä uusvalmistusosia alkuperäisillä, konservoitus siiven alkuperäisiä osia sekä muutettu joiltakin osin siipeä myös piirustusten mukaiseksi mm. poistamalla ja lisäämällä huoltoluukkuja.

Kuva: Reino Myllymäki

Torstaina 12.6. vieraillessani nämä työt alkoivat olla valmiit ja siipeen kiinnitettiin Valtion Lentokonetehtaan piirustusten mukainen kakkosnelosista pulteilla koottu pukki. Pukki kiinnittyi samoihin kiinnikkeisiin kuin runko. Siipi asemoituu pukissa jyrkkään syöksyasentoon johtoreuna alaspäin. Tämä mahdollistaa 11-metrisen siiven ala- ja yläpinnan lähes esteettömän maalauksen.

Tiistaina 17.6. pukki siipineen otettiin ulos ja nostettiin lavetille kuljetettavaksi maalattavaksi Haklog ky:n tiloihin.

Haklog ky:n tiloissa siipi pääsi samoihin tiloihin, joissa MY-14:n runko maalattiin syksyllä 2024. Alapinnan sinisestä maalista oli pulaa, mutta Jorma Laakkonen toi parahiksi Vantaalta yhdeksän litran purkin maalia. Niinpä Ilmavoimamuseolla on kaikki koneen maalaamiseen tarvittavat maalit.

Siiven ala- ja yläpinnat maalattiin harmaalla pohjamaalilla saman tien.

Kuvat: Jorma Laakkonen.

Kunhan siipi saadaan maalattua ylä- ja alapinnan naamioväreillä ja varusteltua mm. laskutelineillä ja siivekkeillä, voidaan alkaa suunnitella siiven ja rungon yhdistämistä. Ja silloin alkaa MY-14:n valmistuminen olla lähellä.

Jo nyt kannattaa vierailla Ilmavoimamuseossa ihailemassa MY-14:n runkoa, joka odottaa seuraavia toimenpiteitä ilman osaa runkoluukuista.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo, ellei toisin ole erikseen mainittu.

MY-14:n laskusiivekkeiden viimeistely

Maanantai 12.5.2025 - Reino Myllymäki

VL Myrsky -hävittäjän alkuperäiset laskusiivekkeet löytyivät silloisen Keski-Suomen Ilmailumuseon eli Suomen Ilmavoimamuseon varastoista keväällä 2014. Siihen asti siipeä rakentavan Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon Myrsky-ryhmällä oli käytettävissä vain yksi laskusiiveke ja toisen tekemistä valmisteltiin.

Kuva: Reino Myllymäki

Myrskyn laskusiivekkeet ovat pääosin duralumiinista valmistetut levylaipat, jotka voidaan avata mihin tahansa asentoon ääriasentojensa välillä. Niitä käytetään samalla sähkömoottorilla kuin laskutelineitäkin.

Myrskyn laskusiivekkeissä on säilynyt sisä- eli yläpinnalla alkuperäinen vihreä maali, joka on päätetty säilyttää. Sen sijaan alapinta maalataan siiven maalauksen yhteydessä samaan maalauskaavioon kuin muukin kone.

Laskusiivekkeet palautuivat Tikkakoskelle samassa kuormassa kuin siivetkin syyskuussa 2024. Siiven ja rungon liittämistä yhteen valmisteltaessa on tehty siivelle erilaisia viimeistelytöitä, joihin on kuulunut alkuperäisosien konservointityöt, kauppalaatuisten tai uusvalmistusosien korvaaminen alkuperäisosilla ja siiven saattaminen piirustusten mukaiseen kuntoon.

Sinänsä duraluumista rakennettujen laskusiivekkeiden teräksiset saranat olivat ruostuneet. Ne hiekkapuhallettiin Tikkakoskella.

Laskusiivekkeen käyttöakseli liittyy päistään laakereihin. Jostain syystä käyttöakselista puuttui juurikin tuo osa, jolla akseli liittyi laakeripukkiin. Se jouduttiin valmistamaan sorvaamalla piirustusten mukaan.

MY-14 on taas askeleen lähempänä valmistumista.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo, ellei toisin erikseen mainittu.

Tilannepäivitystä Tikkakoskelta

Maanantai 28.4.2025 - Reino Myllymäki

Suomen Ilmavoimamuseon entisöintiryhmältä tuli tänään tietoa VL Myrsky MY-14:n töiden editymisestä. Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa rakennettu siipihän siirrettiin 18.-19.9.2024 Tikkakoskelle viimeistely- ja yhteensovitustöitä varten, mitä viime ajat on koneen hyväksi tehty.

Töiden tavoitteena on poistaa erityisesti siiven ja piirustusten välisiä poikkeavuuksia, varmistaa alkuperäisosien käyttämisen, kun niitä on käytettävissä, uusien osien sijaan sekä varmistaa myös alkuperäisosien konservointi.

Siivekkeiden kääntökorvakkeet on siirretty piirustusten mukaiselle paikalle ja siivekemekanismien laakeripukkeja on vaihdettu alkuperäisosiin.

Myös laskusiivekkeiden ja laskutelinemekanismien laakeripukkeja on vaihdettu alkuperäisosiin, ja laskusiivekemekanismista puuttunut osa on sorvattu ja asennettu paikoilleen. Myös käyttötankoja on vaihettu piirustusten mukaisiksi.

Oikeaan siipipuoliskoon on tehty yksi huoltoluukku, asennettu rajakytkin ja lisätty puuttuvia kaaria.

Siiven tyvestä sekä pitot-putken ja kärkivalojen ympäriltä on kaaririmoituksia muutettu piirustusten mukaisiksi.

Siipeä varten on tehty kuljetusteline.

Myrskyssähän oli neljä erilaista siipeä, nimittäin siivet A, B, BI ja C. MY-14:n siivet päätettiin aikanaan tehdä soveltuvin osin B- ja C-siiven mukaiseksi siinä käsityksessä, että mistään siipityypistä ei löydy täydellistä piirustussarjaa. Entisöintiprojektin kuluessa tilanne on muuttunut. Piirustuksia on löytynyt lisää ja tällä hetkellä kaikista siipityypeistä on jokseenkin täydelliset piirustussarjat. Niinpä nyt on mahdollista näkyviltä osin muuttaa MY-14:n siipi sellaiseksi kuin se oli jatkosodan lopulla (vahvistettu A-siipi / varhainen B-siipi). Ulkomitoiltaan kaikki siivet ovat samanlaisia - erot ovat pääasiassa siiven sisällä.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

MY-14:n rungon maalaus

Maanantai 4.11.2024 - Antti Lappalainen

Rungon pintavaneri pohjamaalattiin telalla kolmeen kertaan Futura 3 -maalilla, joista viimeiseen kerrokseen tuli noin 5 % alumiinijauhetta. Eturungon verhoilupellit pohjamaalattiin ruiskulla Beckers System Washprimer RD-020-1014 -pohjamaalilla sekä pintamaalattiin sisäpuolelta Temalac FD 80 -maalilla RAL 7005 -sävyyn.

Ensimmäinen pintamaali rungon ulkopintaan oli itärintamakeltainen runkonauha sekä NACA-rengas, joka maalattiin kiiltävällä Futura 90 -maalilla kolmeen kertaan riittävän peiton aikaansaamiseksi.

Seuraavaksi maalattiin alapuolen vaneripintojen sininen sekä yläpintojen vihreä Teknosynt Combi 50 -maaleilla. Yläpinnan vihreän ensimmäinen kerros välihiottiin ja maalattiin toiseen kertaan.

Tämän jälkeen maalattiin vaneripintoihin mustat alueet. VL:n ohjeen mukaisesti mustaa ruiskutettiin yksi kerros. Ensin värirajat ruiskumaalattiin pienellä paineella, jotta sumurajat olisivat mahdollisimman terävät, sekä sen jälkeen alueiden täyttömaalaus.

VL Humun siivekkeen korjaustöiden ohessa paljastui alkuperäistä maalipintaa, joista saatiin himmennetyn kansallisuustunnuksen harmaa sävy. Harmaa sävy sekoitettiin käyttäen pohjana Teknosynt Combi 50 -maalia, joka oli sävytetty vastaamaan RAL 7030 -väriä. Tämän jälkeen maalattiin hakaristin sininen täyskiiltävällä Teknosynt 90 -maalilla.

MY-14:n ilma-alustunnus maalattiin käyttämällä valmista fonttia pienin korjauksin, joka vastasi Suomen Standardisoimisliiton Z.I.1-mallia. Fontin avulla tulostettiin sapluuna, jonka avulla teksti teipattiin runkoon ja maalattiin.

Seuraavaksi takarunko suojattiin ja eturungon pellit maalattiin kauttaaltaan metallipintojen vihreällä tai mustalla riippuen siitä, miten ne asettuivat maalauskaaviossa. Pellit olivat jo aikaisemmin maalattu em. Beckers-korroosiosuojamaalilla sekä alkuperäistä kirkkaan vihreää väriä jäljittelevällä Teknosynt-maalilla. Vihreät välihiottiin ja maalattiin toiseen kertaan ja lopuksi kokonaan mustaksi jäävät paneelit suojattiin ja vihreän osuuden päälle maalattiin mustalla värirajat ja täytemaalattiin mustat osuudet.

Koneen ohjemerkintöjä varten CAD-ohjelmalla suunniteltiin alkuperäisten referenssien mukaan oikeanmallinen fontti, joista koostettiin ohjeteksti ja ne laserleikattiin paksulle kartongille. Alkuperäisten mallien mukaan ohjetekstit ovat maalattu jollain kangastullolla tai muuten töpöttämällä, jolloin tekstien maali on paksu ja pinnassa nähtävissä selkeä tekstuuri. Kokeilimme erilaisia menetelmiä aina ruiskumaalauksesta superloniin ja parhaaksi osoittautui pieni huopatela. Viimeiseksi maalattiin vasemmalle kyljelle ensiapupakkauksen paikkaa merkkaava punainen risti valkoiselle pohjalle.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

Pääkytkintaulun valmistus

Sunnuntai 12.5.2024 - Antti Lappalainen

Koska VL Myrskyn pääkytkintaulusta laatikoineen ei ollut mitään jäljellä, se valmistettiin kokonaisuudessaan uudelleen piirustusten ja valokuvien avulla.

Kytkintaulusta on ollut kaksi eri versiota. Tammikuussa 1945 laaditun muutostiedotuksen mukaan ”Laut” -mallin lämpölaukaisijoita eri malleineen ei ole ollut enää saatavilla, joten ne on korvattu uusilla FL 5000-mallin lämpölaukaisijoilla. Tätä varten kytkintaulun kansi- ja suojuslevy on suunniteltu uudelleen.

MY-14:n kytkintaulu on ollut varhaista mallia. Museon kokoelmista löytyi kaikki tarvittavat ”Laut”-lämpölaukaisijat (6, 10, 15, 30 ja 60 A), yhdistetty jännite- ja virrankulutusmittari (Siemens LStp 60/40b) sivuvastuksineen (Siemens LStg 60/60b), himmentäjät (Siemens LVW7), erotuskytkin (Siemens LKS7-2c), merkkivalaisimet (Siemens LSL-3) sekä magneettikytkimet (Bosch SSM 83/17).

Taulun levyosat piirrettiin alkuperäisten piirustusten avulla CAD-ohjelmalla ja leikattiin Prolaser Oy:llä laserleikkauksella. Tauluun ja erillisiin niitattaviin ohjekyltteihin kaiverretut tekstit piirrettiin vektorigrafiikaksi ja kaiverrettiin CNC-jyrsimellä.

Etulevyn reunat, mittarin ja valojen aukkojen kanttaukset tehtiin pakottamalla puulestien avulla.

Alaosan kiinnikelevyt ja kulmatuet tehtiin piirustusten mukaan ja niitattiin paikalleen. Samoin ohjaussauvan lukitushakasen laakerilevyt. Kytkinrasian vaippaosa piirrettiin myös CAD:lla ja leikattiin laserilla levyaihioksi. Aihio taivuteltiin muotoonsa kokoonpanojigin avulla sekä hitsattiin TIG-hitsauksella yhtenäiseksi.

Laatikon vaippalevy, L-profiililista sekä takalevy niitattiin yhteen puolikovilla kupukantaisilla duralumiininiiteillä piirustuksen mukaan.

Vaipan sisällä jäykisteenä toimiva vaippaa kiertävä teräksinen L-profiililista taivuteltiin jigin avulla oikeaan muotoonsa paikalleen ja hitsattiin TIG:llä. Koska L-profiililista on samansuuntainen laatikon etulevyn kanssa, eli hieman etuviistoon kallellaan, eikä laatikon takakannen suuntainen, oli listan taivuttelu hieman haastavaa. Samoin tehtiin myös pienet teräksiset kannatinkorvakkeet, joilla yläosan päätylevy sekä etulevy ruuvataan paikalleen.

Sormenpään kokoiset kannatinkorvakkeet hitsattiin piirustuksen mukaan kahdesta osasta, niihin porattiin reiät ja kierteytettiin.

Kytkintaulun vaippalevyyn kiinnittyy teräskorvakkeet, joilla laatikko kiinnitetään koneen runkoputkiin. Korvakkeiden teräslevyosat leikkautettiin myös Laserprolla, ja nämä osat hitsattiin yhteen kaasuhitsausmenetelmällä.

Kytkinlaatikon kiinnityskorvakkeiden paikkaa ja laatikon sijoitusta kohdistettiin laserin avulla.

Rasian päätylevy leikattiin mallineen avulla sekä taivuteltiin jigin avulla muotoon. Päätylevyyn leikattiin myös aukko johtimien läpivientiputkia ja niiden pohjalevyä varten. Päätylevyn johtimien läpivientiputket sorvattiin alumiiniputkesta, päädyt kierteitettiin sorvissa sekä hitsattiin laserleikattuun pohjalevyyn TIG-hitsauksella. Kiristysmuttereita teetettiin koneistamolla sekä käytettiin vanhoja alkuperäisiä. Pohjalevy putkineen niitattiin lopuksi päätylevyyn.

Lämpölaukaisimien kannatinkehys leikattiin mallineen avulla teräspellistä piirustuksen mukaan, ja siihen pakotettiin ja särmättiin reikien senkkaukset ja kantit erilaisten vasteiden avulla kanttikoneella sekä prässäämällä. Laitteiden kiinnityksiä varten olevat kiinnitysmutterit sorvattiin terästangosta ja hitsattiin paikalleen TIG-hitsauksella. Päävirtakytkimen kulmaraudat särmättiin ja hitsattiin samoin.

Kannatinkehyksen saranaosa valmistettiin teräspellistä piirustuksen mukaan, pianosarana taivutettiin mm. tätä varten tehdyillä pihdeillä, joiden leukoihin on jyrsitty sopiva puoliympyräprofiili. Kannatinlevy on saranoitu alaosastaan huoltotoimien helpottamiseksi.

Kannatinkehyksen pidätinsalvat ja niiden osat tehtiin piirustuksen mukaan jousiteräspellistä sekä teräs- ja messinkiaihioista sorvaamalla. Kannatinkehyksen reunoihin tehtiin puoliympyrän malliset reiät, johon pidätinsalvan tappi lukittuu.
Lämpölaukaisimien kiinnitysreiät porattiin asennuksen yhteydessä, jotta laukaisimien painikkeet olisivat täsmälleen etulevyn reikien kohdilla.

Ohjaussauvan lukitushaka tehtiin piirustuksen mukaan alumiini- ja teräslevyosista ja kokonaisuus niitattiin kasaan, laatikon alle hakasen kääntävät jouset vedettiin suorasta pianolangasta, jotka asettuvat akselitangon ympärille laatikon alle laakerilevyjen väliin. Lukitushakasen tappi kiinnittyy ohjaussauvan varressa olevan korvakkeen reikään.

Alumiiniset osat pintakäsiteltiin Patrialla keltakromaattikylvyssä ja teräsosat maalattiin RAL 7005-sävyllä.

Kytkintaulun varsinainen etulevy maalattiin mustaksi ja pinta käsiteltiin Maston Ice Crystal -jääkukkalakalla, jolloin pintaan saatiin alkuperäisen kaltainen tekstuuri. Jääkukkalakan pinta suojattiin vielä saponilakalla, koska jääkukkalakka on tarkoitettu ikkunoista pois pestäväksi eikä ole kovin kulutusta kestävä.

Kaiverretut tekstit maalattiin siveltimellä Miranolilla sekä maalitussilla ja siistittiin lopuksi ohenteella kostutetulla kankaalla. Muut ulkopinnat maalattiin mattamustaksi.

Maalitussi oli kätevä tekstien värittämiseen.

Etulevyyn on ruiskutettu jääkukkalakka, joka kiteytyy kuivuessaan.

Sähkölaitteet asennettuna paikalleen.

Kannatinkehyksen johtimien läpivientiaukkoon liimattiin hankaussuojaksi nahkapala piirustuksen mukaisesti.

Kytkinlaatikko maalattuna.

Valmiina paikallaan.

Lopuksi kytkinlaatikkoon asennettiin kaikki sähköjohtimet paikalleen piirustuksen mukaisilla VL:n standardiliittimillä, joita teetettiin koneistamolla. Myös alkuperäisiä liittimiä on käytetty.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

MY-14:n reunimmaiset patruunalaatikot

Torstai 14.12.2023 - Reino Myllymäki

VL Myrsky II:n aseistuksena on neljä raskasta tahdistettua 12,7 mm VKT-konekivääriä koneen eturungossa. Jokaisella konekiväärillä on oma patruunalaatikkonsa, joista keskimmäisten konekiväärien laatikkoihin mahtuu 220 ja ulompien 260 laukausta.

Kaikissa VL Myrsky II -entisöintiprojektin käytettävissä olevassa kolmessa Myrskyn rungossa (MY-5, -9 ja -14) runkokonekiväärien patruunalaatikoiden kiskot olivat paikoillaan. Ne olivat myös ehjät, mutta teräsosiltaan ruosteessa. Alkuperäisiä patruunalaatikoita ei ole säilynyt ainoatakaan.

Kunnostettavaksi otettiin MY-14:n patruunalaatikoiden kiskot, jotka irrotettiin rungosta. Kaikki ruuvit ja niitit purettiin auki. Teräsosat puhallettiin lasikuulilla ruosteesta puhtaaksi, suojattiin Isotrol Klarlackilla ja maalattiin harmaaksi. Alumiiniosat puhallettiin samoin lasikuulilla. Osat niitattiin uudelleen kokoon piirustuksen mukaisilla alumiininiiteillä ja kokonaisuus maalattiin kauttaaltaan harmaaksi. Kunnostetut kiskot asennettiin paikoilleen MY-14:n eturunkoon.

Kokonaan uudet reunimmaiset patruunalaatikot tehtiin piirustusten mukaan. Patruunalaatikon takakahvan osakuva puuttui, mutta tarvittavat mitat saatiin kokoonpanokuvasta. Patruunalaatikoiden teräksisen etulevyn tarkoitus on ohjata ylhäältä aseelta tulevat hylsyt keräyslaatikkoon.

Valmiit laatikot osoittautuivat hieman liian suuriksi, eivätkä menneet paikoilleen. Asia onnistuttiin korjaamaan patruunalaatikoiden kiskoja säätämällä ja patruunalaatikoita vasaroimalla. Vasemmanpuoleinen patruunalaatikko jäi hieman nihkeästi paikalleen meneväksi, koska vasemmanpuoleisten kiskojen säätöruuveihin ei päästy käsiksi.

Asennettaessa patruunalaatikkoa se liu'utetaan rullakiskoja pitkin paikoilleen. Alakiskoissa oleva lukitusvipu käännetään ylös ja siinä olevalla ruuvilla kiristetään laatikko kiinni. Laatikon kahva käännetään alas ja kahvan sisällä oleva lukitustappi lukitsee kahvan ala-asentoon. Lukitusruuvissa oleva neliömäinen osa on silloin laatikon kahvaa vasten ja estää lukitusruuvin pyörimisen itsekseen.

Patruunalaatikot maalataan harmaiksi samalla, kun muitakin isompia osia otetaan ruiskumaalattaviksi.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

MY-14 takarungon verhoilu

Sunnuntai 29.10.2023 - Reino Myllymäki

VL Myrsky II -entisöintiprojektin käytössä olevien kolmen rungon (MY-5, -9 ja -14) takarungon vaneriverhoilu on täydellisesti kadonnut, joten MY-14 sai kokonaan uuden verhoilun.

MY-14 kuului ns. Myrskyn suursarjaan (Myrsky II) ja sen takarungon verhoilun piirustus on kadonnut. Prototyypin (Myrsky), koesarjan (MYrskyn I) ja suursarjan varhainen piirustus, jota on käytetty MY-5 ja MY-6-koneissa, on säilynyt. Sen mukaan takarunko oli verhoiltu 1,2 mm diagonaalivanerikaistoilla, jotka oli viisteliitoksin kiinnitetty toisiinsa.

Valokuvia tutkimalla löytyi myöhemmissä suursarjan koneissa käytetty verhoilutapa, jossa käytettiin seitsemää diagonaalivaneriarkkia, joiden vaakasaumoissa on porrastus.

Koska diagonaalivaneria ei ole saatavilla, sitä tehtiin liittämällä kolmion muotoon sahattuja vaneriarkkeja toisiinsa liimatuilla viisteliitoksilla toisiinsa. Näin saadut arkit sahattiin karkeasti muotoonsa ja sitten lopulliin mittoihin sovittamalla. Liimauksessa käytettiin Gorilla Glue -liimaa ja tarvittava puristus saatiin kiristekalvoilla, reunoissa liimauspuristimilla ja muualla sinkiläniiteillä. Alunperin on käytetty nauloja noin 20 mm jaolla.

Ensimmäisten vanerikaistojen kohdalla sisäpuolinen maalaus tehtiin liimauksen jälkeen, mutta viimeiset oli maalattava ennen liimausta. Tällöin liimapintojen sijainti piirrettiin vanerille ja vain niiden väliset alueet maalattiin etukäteen. Liimauksen jälkeen maalattiin loput alueet, mikäli se vain oli mahdollista. Maalina oli Tikkurilan Temalac ja värisävy RAL 7005.

Ulkopuolinen pohjamaalaus tehtiin alkuperäisen ohjeen mukaisesti alkydipohjamaalilla, jossa ensimmäiseen kerrokseen lisättiin n oin 5% alumiinijauhoa. Tämän jälkeen runko maalattiin kahdesti samalla maalilla ilman alumiinijauhoa. Maalauskerrosten välissä pinnat välihiottiin ja kitattiin tarvittavilta kohdin, kittinä Tikkurilan Spakkeli-puukitti. Pohjamaalina Futura 3-liuotinohenteinen pohjamaali, sävy RAL 7005.

Blogi on tuotettu Ilmavoimamuseon entisöintiryhmän tuottamasta raportista ja valokuvista.

MY-14:n liukukuomu

Tiistai 10.10.2023 - Reino Myllymäki

VL Myrsky II MY-14:n alkuperäinen liukukuomu on kadonnut. Käytettävissä oli kuitenkin kaksi alkuperäistä pahoin syöpynyttä liukukuomua, joiden kaikki osat olivat tallella. Pleksit olivat kuitenkin rikki.

Kunnostettavaksi valittu liukukuomu purettiin osiin ja todettiin, että puhkisyöpymisiä ei ole tapahtunut, joten kuomun raamit hiekkapuhallettiin ja maalattiin harmaaksi.
Liukumekanismin laakerit uusittiin alkuperäislaatuisilla laakereilla. Jostain syystä liukumekanismi ei toiminut uusilla laakereilla kunnolla ilman, että laakereiden ulkokehää hiottiin aavistuksen kapeammaksi.

Kuomun raamin sisällä liikkuva lukitustappi oli ruostunut jumiin ja tappia liikuttava vaijeri oli mennyt poikki. Vanha lukitustappi poistettiin ja tilalle sorvattiin uusi tappi piirustuksen mukaan. Liukutapiksi tehtiin muutostiedotus C 301:n mukainen vahvistettu tappi, koska raamin alkuperäinen tappi oli sitä mallia, ja liukukiskon lukituskolot olivat vahvistetulle tapille mitoitetut.

Huonoon kuntoon mennyt vaijerin läpivienti/ohjauspala tehtiin uudesta lustosta (parkesiini) piirustuksen mukaisesti. Uusi vaijeri juotettiin lukistustappiin ja vaijeriin tehtiin piirustuksen mukainen päätepala sekä käsikahvana toimiva kumiletku, joka kiinnitettiin messinkilangalla.
Alkuperäinen messinkivaluinen avausmekanismin vipu ja vivun päässä oleva alumiininen paininnappi putsattiin, ja vipu maalattiin harmaaksi, paininnappi mustaksi. Paininnapin kaiverrettu ”PAINA”-teksti oli lähes kadonnut. Kaiverrusta korjattiin puuttuvilta osin ja teksti maalattiin valkoiseksi.

Uudet taivutetut kuomupleksit sahattiin mittoihin ja niihin jyrsittiin ja hiottiin tarvittavat huullokset, jotta pleksit asettuvat samalle tasalle kuomun raamien listojen kanssa. Alkuperäiset pleksilasien sisäpuoliset alumiiniset kiinnityslistat puhdistettiin oksaalihapolla ja maalattiin harmaaksi. Pleksit kiinnitettiin uusilla 3 mm ruuveilla ja nyloc-muttereilla. Avausnappia varten tehtiin kuomun yläosan pleksiin napille sopiva reikä.

Alkuperäinen kuomun takareunan alumiinilista oli pahoin syöpynyt ja murtunut, joten tilalle tehtiin uusi olista piirustuksen mukaisesti 0,7 mm alumiinilevystä. Piirustuksen mukaan kuomun etureunaan kuuluisi huopatiiviste, mutta valokuvien mukaan sitä ei näytä olevan aikanaan laitettu, joten se jätettiin asentamatta.

Blogi on toimitettu Suomen Ilmavoimamuseon entisöintiryhmän raportista. Kuvat Suomen Ilmavoimamuseon.

MY-14:n takalasit

Sunnuntai 8.10.2023 - Reino Myllymäki

VL Myrsky II MY-14:n takalasien raamit kiinnityslistoineen ovat säilyneet pahoin syöpyneinä. Avattavan luukun raamit ovat säilyneet irto-osana. Pleksit ovat kaikki tuhoutuneet.

Takalasin raamit hiekkapuhallettiin ruosteesta. Raamien etu- ja takapään kiinnityskohdat olivat syöpyneet puhki, joten niihin hitsattiin uudesta putkesta korjauspalat.

Korjauksen jälkeen raamit maalattiin ja asennettiin paikalleen. Osa pleksilasien teräksisistä kiinnityslistoista olivat pahoin syöpyneet ja niiden tilalle tehtin uudet listat. Avattavan luukun lukitussalpojen pianolankaiset akselit olivat katkenneet, joten ne poistettiin ja tilalle hitsattiin uudet akselit. Luukun sisäpuoliset alumiiniset listat olivat vääntyneet ja murtuneet, jonka vuoksi niitä täytyi oikoa ja korjata hitsaamalla. Kaikki listat ja avattavan luukun raamit puhdistettiin ruosteesta ja maalattiin harmaaksi.

Uudet pleksilasit leikattiin mittoihin ja sovitettiin paikoilleen. Kiinnityslistoja varten plekseihin jyrsittiin ja hiottiin huullokset, jotta listat asettuvat samalle tasalle pleksilasien kanssa. Pleksit kiinnitettiin uusilla 4mm ruuveilla ja nyloc-muttereilla.

Avattavan luukun alkuperäinen alumiininen lukitushaka oli hyväkuntoinen, joten se puhdistettiin vain oksaalihapolla ja asennettiin paikalleen. Oikean puolen takalasiin tehtiin läpivientireikä antennilangalle.

Blogi on toimitettu Suomen Ilmavoimamuseon entisöintiryhmän raportista. Kuvat Suomen Ilmavoimamuseo.