Jonkin verran on herättänyt keskustelua VL Myrsky II -entisöintiprojektissa käytetyt kuvat. On epäilty kuvien joukkoon pujahtaneen kuvia prototyypistä tai koesarjan koneista. Näin on käynytkin mutta aina epäilijätkään eivät ole olleet oikeassa. Esimerkiksi viime viikonloppuna Ilmailukirjallisuuspäivillä toteutetussa äänestyksessä olleen vaihtoehto 1:n on epäilty esittävän prototyyppiä. Koneen kyljessä lukee kuitenkin varsin selvästi MY-6, joten lähdemme siitä, että kone on VL Myrsky II. Lisäksi jokainen lukija voi tehdä omat päätelmänsä tämän kirjoituksen loppuosan perusteella.

VL Myrsky II -entisöintiprojekti sai tammikuussa käyttöönsä suuren määrän VL Myrsky -kuvia, jotka Suomen Ilmailumuseo skannasi alkuperäisiltä lasinegatiiveilta. Vaikka suurin osa kuvista on vuodelta 1944, näidenkin kuvien joukossa on kuvia myös prototyypistä ja koesarjan koneista.

Kaiken kaikkiaan prototyypistä ja koesarjan koneista on otettu tai ainakin säilynyt suhteessa paljon enemmän valokuvia kuin suursarjan koneista eli VL Myrsky II:sta, mikä osaltaan pakottaa olemaan kriittinen joka kerran, kun uusi kuva tulee vastaan.

Mutta mihin kiinnittää huomiota näitä vanhoja kuvia tutkiessa?

Tunnus

Myrskyjä rakennettiin 51 kappaletta ja käytössä olivat tunnukset MY-1...MY-51 seuraavasti:

MY-1: VL Myrskyn prototyyppi

MY-2..4: VL Myrsky I:ksi nimetyt koesarjan kolme konetta

MY-5...51: VL Myrsky II:ksi nimetyt suursarjan 47 konetta.

Koneen tunnus voi löytyä koneesta tai sen rakenteesta monesta paikkaa. Naamiointiväreillä maalattuun pintaan mustalla maalattu tunnus voi näkyä huonosti mustavalkoisessa kuvassa. Seuraavassa kuvacombossa on kolme esimerkkiä koneen tunnuksen löytämisestä.

Yhdistelmäkuvassa vasemmalta oikealle koneen kylkeen maalattu tunnus MY-6, laskutelineen suojapellissä tunnus MY-5 ja rungon rakentamisvaiheen aikainen kyltti MY-21. Kuvat: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Korkeusvakaajan tuet

VL Myrskyn prototyypissä korkeusvakaajat olivat alunperin tuettuja. Prototyyppiin tehtiin kuitenkin muutoksia ja muutostöiden kolmannessa vaiheessa loka-joulukuussa 1942 prototyyppiin tehtiin uusi pyrstö, jolloin korkeusvakaajista tuli vapaastikantavia eli tuista luovuttiin.

Missään VL Myrsky I tai II -koneessa ei korkeusvakaajilla ollut tukia. Niinpä jos VL Myrsky -kuvassa koneen korkeusvakaajilla on tuet, kysessä on varmasti Myrskyn prototyyppi MY-1.

Kuvassa vasemmalta oikealle Myrskyn prototyypin pyrstö joulukuussa 1941, muutosten jälkeen keväällä 1943 ja MY-50:n (VL Myrsky II) pyrstö sotien jälkeen. Kuvat: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Laskuteline

VL Myrskyn prototyypin päälaskuteline on 15 cm korkeampi kuin koe- ja suursarjan koneissa. Tästä syyntä prototyypin seistessä tasaisella alustalla koneen runko on selvästi jyrkemmässä kulmassa maanpinnan suhteen verrattuna VL Myrsky I ja II -koneisiin.

Korkeamman laskutelineensä ansiosta Myrskyn prototyyppi "istuu" muita Myrskyjä pystymmässä asennossa. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Takarungon verhoilu

VL Myrskyn prototyypissä takarunko oli verhoiltu kankaalla, samoin koesarjan koneissa. Vain MY-3:ssa kylkiverhous vaihdettiin myöhemmin vaneriksi koneen vaurioiduttua laskussa 5.8.1943.

Takarungon ja ohjaamoalueen kangasverhoilu näkyy selvästi muotolistojen aiheuttaman raidoituksen vuoksi. Eli: jos VL Myrsky -kuvassa takarunko näyttää selvästi kangasverhoillulta, kyseessä ei voi olla VL Myrsky II. Suursarjan koneissa oli kaikissa takarungon vaneriverhoilu. Kangasverhoilua käytettiin vain peräsimissä ja siivekkeissä.

Myrsky MY-3 tässä vielä takarunko kangasverhoiltuna. MY-5:ssä muotolistat näkyvät heikommin, koska takarunko on vaneriverhoiltu. Kuvat: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Aseistus

VL Myrskyn prototyypissä oli seka-aseistus: rungossa kaksi tahditettua 12,7 mm Colt-konekivääriä ja siivissä neljä vapaastiampuvaa 7,7, mm Browning-konekivääriä. Prototyypin II kehitysvaiheessa (syys-lokakuussa 1942) siipikonekiväärit, valonheitin ja venturiputki poistettiin. VL Myrsky I ja II -koneissa konekiväärit olivat rungossa.

Prototyypin runkokonekiväärit (2 kpl) oli sijoitettu niin, että aseiden piiput kulkivat NACA-renkaan ulkopuolella syvennyksissä mutta koko mitaltaan näkyvissä ja asetta varten jouduttiin eturunkoon tekemään kyhmyt. VL Myrsky II:n konekiväärit (4 kpl) oli sijoitettu niin, että kaikkien aseiden piiput kulkivat NACA-renkaan läpi kuitenkin niin, että ulompien piippuja (tai oikeammin piippujen suojaputkia) varten oli jouduttu tekemään NACA-renkaaseen ulkonemat. Lisäksi aseiden lukkojen solenoidit eivät mahtuneet koneen poikkileikkauksen sisään, vaan niitä varten oli ulkopinnassa pienet kyhmyt.

Koesarjan koneista MY-2:ssa oli prototyypin kaltainen runkoaseistus. MY-3:ssa oli sen sijaan toisella puolen runkoa yksi ja toisella kaksi VKT 12,70 LKk/42 -konekivääriä ja MY-4:ssä molemmilla puolilla kaksi konekivääriä. MY-3:ssa ja MY-4:ssä uloimpien aseiden piiput kulkivat prototyypin tavoin NACA-renkaan ulkopuolella ja ulommille aseille oli tehty eturunkoon kyhmyt.

Eli jos VL Myrsky -kuvassa koneessa on siipiaseet, kone on varmasti VL Myrskyn prototyyppi. Jos runkoaseiden piiput ovat selvästi NACA-renkaan ulkopuolella, kyseessä on VL Myrskyn prototyyppi tai koesarjan kone. Jos koneessa on neljä runkoasetta, joiden piiput kulkevat NACA-renkaan sisällä, kyseessä on VL Myrsky II.

Protototyypin konekiväärien piiput kulkevat NACA-renkaan ulkopuolella. Keskikuvassa konekivääriä ei ole, jolloin näkyy piippua varten NACA-renkaaseen tehty syvennys. Oikeassa kuvassa näkyy VL Myrsky II:n vasemmat konekiväärit, joiden piippujen suojaputket kulkevat NACA-renkaan läpi ja taaempaa löytyvät VKT-konekiväärin lukon solenoidien vaatimat pienet kyhmyt. Kuvat: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Eturungon muoto

Koska suursarjan koneisiin (VL Myrsky II) haluttiin saada neljän kotimaisen VKT 12,70 LKk/42 -konekiväärin aseistus runkoon, rungon poikkipinta-alaa jouduttiin lisäämään moottorin ja ohjaamon väliseltä alueelta. Niinpä VL Myrsky II -koneissa eturunkoa tehtiin yläosastaan leveämmäksi ja kulmikkaammaksi eturungon peitelevyjä muotoilemalla. Suoraan sivulta otetuissa kuvissa eroa ei näy mutta ala- tai yläviistosta otetuissa kuvissa VL Myrsky II:n eturunko näyttää yläosastaan pulleammalta NACA-renkaan ja tuulilasin väliseltä matkalta.

Muita yksityiskohtia

Muita yksityiskohtia, joista VL Myrsky II:n voi erottaa muista VL Myrsky -koneista, ovat NACA-rengas, pakoputkien ryhmittely ja moottoripukin irroitettavuus.

VL Myrsky II:n NACA-renkaan yläosassa oleva ilmakomu on muodoltaan erilainen kuin prototyypissä. Prototyypissä oli alunperin pakokaasujen kokoaja ja vasta kehitysvaiheessa IV (tammi-maaliskuussa 1943) pakokaasunkerääjä korvattiin erillisillä pakoputkilla. Prototyypissä pakoputket sijoitettiin kuitenkin kahteen ryhmään molemmin puolin runkoa, kun koesarjan koneissa ja VL Myrsky II:ssa pakoputket on kerätty yhteen patteristoon molemmin puolin runkoa. Moottoripukin irroitettavuus tuli VL Myrskyyn vasta MY-4:ssä.

Varoituksen sanoja

VL Myrsky II -koneissa on keskenäänkin varsin suuria eroja. Vain ensimmäisenä valmistuneet MY-5 ja MY-6 olivat "alkuperäisiä" VL Myrsky II:a ja muihin tehtiin jo linjalla suuria muutoksia mm. siipeen. Lisäksi luovutusvaiheessa koneisiin tehtiin erilaisia korkeusperäsimiä, joita vaihdettiin koneista toisiin tärisemättömien yhdistelmien löytämiseksi. Siipiäkin oli lopulta neljää eri mallia. MY-50 solaraoilla varustettuine siipineen, uudelleen muotoiltuine NACA-renkaan sisäpuolineen ja napakupin kiinteinen jatkeineen poikkeaa muista VL Myrsky II -sarjan koneista selkeästi.

Ja vaikka muotolistojen aiheuttama raidoitus näkyy selkeämmin kangasverhoilluissa koneissa (protototyyppi ja VL Myrsky I), myös VL Myrsky II -koneissa raidoitus näkyy sopivassa kulmassa vanerinkin läpi. Esimerkiksi käyköön Suomen Ilmailuhistoriallisen Lehden Erikoisnumero 1 (2002) sivulla 32 oleva kuva MY-14:sta.

Lähteet:

Jukka Raunio: "Myrsky. Suomalaisen hävittäjälentokoneen tarina". Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti, erikoisnumero 1. 2002.

Pentti Manninen: "VKT 12,70 LKk/42 - ei mikään Coltin kopio". Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti 2/2008 s. 19-21.