Nykyään pleksillä tarkoitetaan monenlaisia läpinäkyviä muoveja, mutta aikanaan termillä tarkoitettiin vain ja ainoastaan akryyliä. Pleksin kaupallistaminen tapahtui 1930-luvun alussa yhtäaikaa Iso-Britanniassa ja Saksassa. Iso-Britanniassa ICI kaupallisti tuotteen nimellä Perspex, Saksassa Röhn & Haas AG:n tuote oli puolestaan Plexiglas. Ennen pleksiä lentokoneiden läpinäkyvät osat tehtiin selluloidista tai lasista.

Ottaen huomioon maailmantilanteen, Valtion Lentokonetehtaan ohjeissa sodanaikainen pleksi oli saksalaista Plexiglasia, Perspex tuli ohjeisiin vasta 1950-luvulla, vaikka saattoi olla toki tunnettu jo ennen sotia.

VL Myrskyn kuomujen pleksit olivat tuhoutuneet käyttökelvottomiksi, vain pieniä kappaleita oli jäljellä. Tuulilasin ruudut oli korjattu tai valmistettu jo aiemmin, nyt käytiin käsiksi liukuvaan osaan ja takaosaan, jossa pleksit ovat kaarevia.

Liukuvan osan sivuikkunat tehtiin Ilmavoimamuseolla uudesta 3 mm Perspex-levystä. Kappaleet sahattiin oikeisiin mittoihin, porattiin 5 mm reiät kiinnitysruuveille piirustusten sekä alkuperäisten kehysten ja listojen mukaisesti. Ruutujen takaosan taitos tehtiin kuumailmapuhallinta käyttäen. Lisäksi reunoille jyrsittiin 1 mm upotus, jotta pleksi sijoittuisi piirustusten mukaiseen asemaan tasan kehysten kanssa.

Liukuvan osan "kattoikkunan" ja takaosan kaarevien osien taivutukseen tarvittiin Patrian apua, sillä Ilmavoimamuseon oma uuni oli tarkoitukseen nähden liian pieni. Muotit tehtiin mäntyliimapuulevystä, kovalevystä ja vanerista sekä koottiin liimamalla ja ruuveilla, kitattu ja hiottu sekä maalattu Futura 3 -pohjamaalilla.

Perspex-levyt lämmitettiin uunissa 165-140 asteen lämpötilaan alkuperäisen VL:n ja nykyisen Perspex-ohjeen mukaisesti. Tämän jälkeen levyt vedettiin kankaalla peitettyjen huoneenlämpöisten muottien päälle kankaan avulla. Jäähtyessään levy pyrki oikenemaan, mutta lämmön laskiessa alle 60 asteen muoto pysyi.

Kuomun takaosan takimmaisen osan pleksi vedettiin yhtenä kappaleena (vastoin VL:n ohjetta) ja halkaistiin keskeltä.

Ihanteellista olisi ollut, että muotit olisi tehty lämmönkestävästä materiaalista, jolloin levy olisi voitu kuumentaa uunissa muotin päällä, jolloin lopputulos olisi ollut varmempi. Nyt tätäkin kokeiltiin liukuvan osan "kattoikkunan" kohdalla. Sitä tehtiin kaksin kappalein, toinen siten, että muotti kuumennettiin uunissa. Pihka lähti kuitenkin kiehumaan, irrotti maalin muotista ja vaurioitti pleksiä.

Patrialla tehtyihin aihioihin tehtiin reunajyrsintä sivuikkunoiden tapaan. Viime hetken tieto on, että takakuomun pleksit joudutaan vetämään vielä uudelleen.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.