VL Myrskyn runko on täynnä tekniikkaa. Vanerilla verhoillun takarungon osalta on pakkokin saada kaikki paikoilleen ennen rungon verhoilua, mutta myös luukkumaisilla metalliverhouslevyillä verhoillun eturungon osalta tämä on suotavaa.

Kevään aikana on Tikkakoskella valmistettu kiduslevyjen osia ja viimeistelty kiduslaitteistoa ja patalevyä. Kidusten kokoamista ei ole aloitettu. Eräältä maatilalta löytyi paljon lentokoneen osia, joukossa myös VL Myrskyn osia sillä seurauksella, että MY-14 saa konekiväärin tahdistimen ja kauppalaatuisesta materiaalista tehdyt polttoaineletkut voitiin korvata alkuperäisestä materiaalista tehdyillä osilla.

Nokan sisäiset pellitykset ovat nyt valmiit, samoin putkistot ja johdotukset joitakin viimeistelytöitä lukuunottamatta. Myös aseiden patruunoiden syöttö- ja poistokourut ovat valmiina, mutta aseiden kiinnityksestä puuttuu muutama hankalasti koneistettava osa. Tuliseinän kytkinkotelo on valmis ja paikoillaan, sen sijaan ohjaamon kytkinpaneeli on kesken.

Eturungon verhouslevyt puuttuivat yhtä pientä antennimaston juuren ympärillä olevaa lukuunottamatta. Ne on tehty Antero Flanderin tekemistä aihioista Ilmavoimamuseolla. Niittejä on lyöty 2 500 kappaletta. Valtion Lentokonetehtaan piirustuksissa niitä on tuplasti Brewsterin vastaaviin osiin verrattuna...

Verhouspelteihin esimerkiksi aseiden kohdalle tulee kuhmut, jotka on tehty vasaralla naputellen käyttäen hyväksi puusta jyrsittyä muottia. Koska pelti venyy sitä muottiin naputtelemalla, ainevahvuus kuhmun kohdalla on sitten pienempi kuin levyssä muualla. Kuhmu on muuten muodoltaan jyrkempi kuin mitä kuvissa se näyttää. Kauhean montaa tällaista kuhmua ei varsin sulavalinjaisessa Myrskyssä kuitenkaan onneksi ole.

Levyosia on päästy myös pikkuhiljaa maalaamaan. Kaikkien levyjen pitäisi olla keltakromatoituja, mutta erinäisistä syistä osa levyistä ei tätä käsittelyä ole saanut. Pohjamaaliksi on vedetty keltainen Beckers System Washprimer RD-020-1014 pohjamaali, sen päälle ulkopinnoille varsinainen pohjamaali Teknosynt Combi RAL 7003 tai TM-11265/20, sisäpuolelle pintaväriksi harmaa Temalac 80 RAL 7005 ja ulkopuolelle joko vihreä Teknosynt Combi 50 RAL Design 100 30 10 tai vaaleansininen TM-11299/20 tai TM 11298/20. Jälkimmäisistä edellinen jäljittelee suomalaista ja jälkimmäinen saksalaista värisävyä. Maalaukset tehtiin HVLP-ruiskulla.

Pohjamaalauksessa on huomioitu alkuperäisten maalien jäänteet. Pyrstön kainalolevyt on maalattu saksalaista primeriä jäljittelevällä RAL 7003 -värisävyllä, muut levyosat suomalaista primeriä jäljittelevällä Teknos TM-11265/20 -sävyllä. Näyttää siltä, että maalin säästämiseksi pohjamaali on maalattu vain ulkopinnan naamiovärien alle.

Alkuperäisistä osista on mahdotonta sanoa, mikä on milläkin maalattu. Saattaa olla, että jossain vaiheessa saksalainen maali on loppunut ja on jatkettu kotimaisella vaihtoehdolla, mistä tulee lopputulokseen yllättävää vaihtelua. Maalaustyöt tehtiin museoiden kokoelmakeskuksessa Jyväskylässä, koska museon oma tila on liian pieni tällaiseen maalaukseen.

Kuva: Reino Myllymäki.

Pintavärien maalaamisen jälkeen levyosiin maalattiin sisäpinnoille tarpeelliset merkinnät. Mustaa naamioväriä ei tässä vaiheessa maalata, se tehdään lopuksi.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo, ellei toisin erikseen mainittu.