Keväällä 1939, jolloin Myrskyn suunnittelupäätös tehtiin, yhtenä ulkomaisena ajanmukaisena hävittäjävaihtoehtona oli Seversky EP-1, joka oli vientiversio P-35-hävittäjästä. Kun kesän mittaan muut tarjoajat vetivät tarjouksensa pois, Seversky jäi viimeiseksi ulkomaiseksi ajanmukaiseksi hävittäjävaihtoehdoksi. Kun sitäkään ei lopulta saatu hankittua, ostettiin Italiasta Fiat G.50 -hävittäjiä.

Ruotsalaiset tilasivat kesällä 1939 viisitoista Seversky EP-1-106 -konetta ja nostivat tilauksen myöhemmin kuuteenkymmeneen ja lopulta 120:een koneeseen. He saivat talvisodan jälkeen mutta ennen Yhdysvaltain aseidenvientikiellon voimaan tuloa 2.7.1940 koneista 60. Maailmanpolittiista tilannetta kuvaa hyvin se, että koneet laivattiin Petsamoon ja kuljetettiin sieltä kuorma-autoilla Haaparannan kautta Ruotsiin.

Kovin hyviä koneita Severskyt eivät olleet. Ruotsin koneissa oli sama 1 065 hevosvoiman Twin Wasp kuin Myrskyssäkin. Seversky saavutti 460-470 km/h huippunopeuden, Myrskyllä päästiin yli 500 km/h. Varsinkin alimmaista kuvaa katsoessa selviää, miksi. Severskyn ilmanvastusta aiheuttavien möykkyjen määrä siiven alapinnalla on suuri: laskutelineet jäävät osittain ulos ja konekiväärit vaativat valtavat pullistumat. Lisää pullistumia löytyy muualta.

Kuvat on otettu Ilmailumuseoyhdistyksen Ruotsin-reissulla 25.4.2015 Flygvapenmuseumissa Linköpingissä.

Spottilvaloista oli kovin haittaa..

...mutta tästä suunnasta vähemmän.

Paljon on kuhmuja, vai mitä? Pakokaasujen työntövoimaa ei hyödynnetty. Mitenkähän laskutelineiden aika tiukasti renkaan pintaan istuvat pellitykset toimivat Ruotsin kuraisilla kentillä?