Blogi

MY-14:n ahto-, öljyn- ja polttoainepainemittarit putkistoineen

Perjantai 16.7.2021 - Reino Myllymäki

Tikkakosken entisöintiryhmältä viikko sitten tullut valokuva- ja raporttipäivitys mahdollistivat tämän kirjoituksen tekemisen, jolle aikaa löytyi vasta nyt.

Myrskyn ahto-, öljyn- ja polttoainepainemittareiden putkistoista oli jäljellä vain läpivientiliittimet tuliseinässä. Tosin MY-5:ssä oli säilynyt tuliseinien väliset kovat putket, joista öljynpainemittarin putki oli poikki, sekä kovien putkien ja mittareiden väliset joustavat Aviotub-putket.

Alkuperäiset kovat putket puhdistettiin ja vääntymät oikaistiin. Teräksiset liittimet puhallettiin lasikuulilla ruosteesta puhtaaksi ja alumiiniset osat saivat oksaalihappokäsittelyn.

Katkennut öljynpainemittarin putki korvattiin uudella kupariputkella. Aviotub-putket upotettiin petrooliin niiden pehmentämiseksi. Putkien liittimet purettiin ja puhdistettiin sekä kiristimet uusittiin. Moottoritilan letkut ovat olleet - valokuvista päätellen - alkusarjan koneissa keltaisia Aviotub-letkuja, loppusarjan koneissa saksalaisperäisiä punaruskeita kangaspintaisia kumiletkuja.

Koska sopivaa Aviotub-letkua ei ollut saatavilla, käytettiin öljynpainemittarin letkuna alkuperäislaatuista punaruskeaa letkua. Ahto- ja polttoainepainemittarin letkuina käytettiin kauppalaatuista mustaa kangaspintaista kumiletkua alkuperäismallisin liittimin. Ahtopainemittarin nesteenerotuspullo puuttui, mutta se saatiin VL Pyry PY-35:stä. Pullo kiinnitettiin alkuperäisin kiinnityspannoin, jotka puhdistettiin ruosteesta ja maalattiin harmaaksi. Pyrystä kopioitiin pantojen nahkapehmuste.

Letkut kiinnitettiin runkoon valokuvien mukaisesti messinkinauhalla ja nahkapehmusteella. Kovat putket niputettiin yhteen alumiinipannoilla ja nahkapehmusteella. Ahto- ja polttoainepaineputket oli maalattu keltaisiksi siten, että ahtopaineputkeen oli pensselöity sinistä maalia koko matkalle epäsäännöllisesti. Öljynpainemittarin putki oli ruskea. Koska dokumenteista ei löytynyt tukea ahtopainemittarin siniselle maalille, se jätettiin lopputuloksesta pois. Sen sijaan letkujen liittimiin tehtiin asiaankuuluvat maalimerkinnät.

Mittareiksi asennettiin Myrskyn varusteluettelon mukaiset hyväkuntoiset mittarit Ilmavoimamuseon varastosta: öljy- ja polttoainepaineen yhdistelmämittari sekä ahtopainemittari.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

Myrskyn NACA-renkaan kiinnitysosien asemointi

Sunnuntai 11.7.2021 - Tiistaikerholainen

Edellisessä blogissani kerroin NACA-renkaan sisäreunaan kiinnitettävien konsoleiden muokkauksesta paikalleen asennettaviksi. NACA-rengas lukitaan näillä millin vahvuisesta alumiinilevystä tehdyillä 14 kiinnityskonsoleilla liitoskappaleiden avulla Pratt &Whitney R-1830 -moottorin etusylinterien venttiilikopan imu- ja pakopuolen korvakkeisiin. Konsoleita on siten kaksi kutakin seitsemää sylinteriä kohti. NACA-renkaan lukitsemiseksi venttiilikopan korvakkeisiin, kiinnityskonsolien tulee sijaita NACA-renkaassa täsmälleen sylintereiden venttiilikoppien korvakkeiden kohdalla.

Kuva: Jorma Laakkonen

Kiinnityskonsolien tarkan paikan määritystä varten tehtiin niiden paikantamista helpottavat ohjainlevyt eli jigit. Niiden avulla kukin konsoli saadaan tarkasti oikean kohtaan. Ohjainlevyt tehtiin 1 mm vahvuisesta teräslevystä. Lisäksi tehtiin samaisesta teräslevystä NACA-renkaan reunaa tukeva teräskehä. Tämän tukikehän tarkoitus on pitää NACA-renkaan reunan muoto muuttumattomana kiinnityskonsoleita paikalleen asemoitaessa.

NACA-renkaan kehän keskelle tehtiin seitsenkulmainen kiinnityskonsolien asennuksen ohjainlevyjen ”napalevy”, johon ohjainlevyt konsoleita asemoitaessa lukitaan. Moottorin kahden yläsylinterien kohdalle tuleville NACA-renkaan neljälle kiinnityskonsolille tehtiin yhtenäinen napalevyssä kiinni oleva asennuksen ohjainlevy. Muut ohjainlevyt ovat kaksihaaraisia irrotettavia ja tehty yhteen sylinteriin kiinnitettäville kahdelle konsolille. Ohjainlevyn kummankin haaran päässä on lovi, joka vastaa piirustuksen mukaista kiinnityskonsolin sijaintia. Nämä kaksihaaraiset ohjainlevyt ovat siirrettäviä ja lukitaan napalevyyn pulteilla.

NACA-renkaan yläreunan kiinnityskonsoleita lukuun ottamatta muiden konsolin sijainnin määrittäminen aloitetaan kiinnittämällä kaksihaarainen asennuksen ohjainlevy pulteilla yhteen napalevyn seitsemästä sivusta. Tämän jälkeen toinen ohjainlevyn tulevasta konsolista pujotetaan ohjainlevyn haaran päähän tehtyyn loveen. Sitten varmistetaan, että konsoli sekä asettuu tiiviisti NACA-rengasta vasten että on pystysuorassa ja linjassaan NACA-renkaan keskustaan. Samalla konsolin sijainti merkitään tussikynällä NACA-renkaan pintaan.

Kun ensimmäisen ohjauslevyn päähän pujotetun konsolin sijainti on merkitty, tehdään sama sovitus ohjauslevyn toiseen haaraan kiinnitettävälle konsolille. Tässä vaiheessa vielä tarkistetaan, että konsolin alareunaan tehdyt niittausliepeet painautuvat tiiviisti NACA-renkaan sisäpintaa vasten. Jos näin ei ole, liepeitä vielä muokataan ja sovittaminen tehdään uudestaan.

Tämän jälkeen asennuksen ohjainlevy irrotetaan ja kiinnitettään pulteilla napalevyn viereisen sivuun seuraavan sylinterin kohdalle tulevien konsolien paikan määrittämiseksi. Näin edeten saadaan määritetyksi paikat kaikille NACA-renkaan kiinnityskonsoleille, jotka aikanaan niitataan liepeistään NACA-renkaan pintaan.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

MY-14:n kylmäkäynnistyslaite

Keskiviikko 30.6.2021 - Reino Myllymäki

VL Myrskyn käyttö- ja huolto-ohjeessa on lyhyt maininta voitelujärjestelmän kohdalla: "Tyhjennyshana on varustettu venttiilillä polttoaineen sekoittamista varten voiteluaineeseen. Jos tätä venttiiliä ei käytetä, poistetaan kaasuttimen ja tyhjennyshanan välinen putki sekä suljetaan ruuvitukset kartiotulpalla DIN 7610 NW 4 ja mutterilla DIN 7606, kierre M 12 x 1,5".

MY-14:n kylmäkäynnistyslaitteesta oli jäljellä vaijerin päätteet tulilevystä ja ohjaamosta, ohjaamon kilpi "Voiteluaineen ohennus" ja lyhyt pätkä vaijeria jatkosliittimineen.

Alkuperäiset vaijerin suojaputken pääteosat lasikuulapuhallettiin ruosteesta, suojattiin Isotrolilla ja maalattiin sävyyn RAL 7005. Uusi suojaputki tehtiin kangaspintaisesta vaijerinsuojaputkesta, joka piirustuksen mukaisesti tinattiin kiinni päätteisiin. Puuttuva kehräpyörän kannake tehtiin piirustuksen mukaisesti, mutta sopiva kehräpyörä löytyi Ilmavoimamuseon varastosta.

Uusi vaijeri asennettiin piirustuksen ja alkuperäisten vaijerin jäänteiden mukaisesti. Alkuperäiset jatkoskappaleet puhdistettiin ja juotettiin vaijeriin tinalla. Alkuperäinen kiristävä jännelukko oli säilynyt paikallaan öljyhanassa ja voitiin ottaa käyttöön. Puuttuva kylmäkäynnistyslaitteen käyttönuppi sorvattiin piirustuksen mukaisesti alumiinista ja anodisoitiin. Ohjekilpi puhdistettiin ja ohjeteksti maalattiin uudelleen.

MY-14:n yksilöpapereiden mukaan kylmäkäynnistyslaitetta ei otettu käyttöön epävarman toiminnan vuoksi, vaan öljyhanaan liittyvä polttoaineputki oli irroitettu ja liittimet tulpattu. Tämän vuoksi polttoaineputki jätettiin asentamatta ja tulpat paikoilleen.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

MY-14:n valopistoolin putki ja panoslaatikko

Sunnuntai 27.6.2021 - Reino Myllymäki

MY-14:n valopistoolin kiinnitys- ja laukaisuputki on säilynyt, tosin ruostuneena. Kiinnikkeet ovat vuosien saatossa rikkoontuneet. Valopanoslaatikko ei ole säilynyt.

Säilynyt valopistoolin kiinnitys- ja laukaisuputki puhdistettiin ruosteesta lasikuulapuhaltamalla. Uudet kiinnikkeet tehtiin piirtustuksen mukaisesti. Putki ja kiinnikkeet suojattiin Isotrolilla ja maalattiin sävyyn RAL 7005.

Putken alkupään nahkainen pehmuste oli kovettunut hauraaksi, joten tehtiin uusi nahkapehmuste ja kiinnitettiin se alumiininiiteillä putkeen. Putken läpiviemisestä alamuodostuksen läpi ei ole säilynyt piirustusta. Niinpä se tehtiin museossa olevan Fokker D.XXI FR-110:n mallin mukaisesti. Alamuodostuksen vaneriin liimattiin sisäpuolelle 6,5 mm vanerivahviste. Siihen ruuvattiin ulkopuolelta alumiininen rengas messinkiruuveilla. Renkaan alle tuli nahkatiiviste putken ympärille.

Valopanoslaatikosta ei myöskään ole säilynyt piirustusta, mutta valokuvien perusteella VL Humun valopanoslaatikko näyttää vastaavalta sillä erotuksella, että Myrskyssä ei siinä ollut kantta. Niinpä uusi valopanoslaatikko tehtiin Humun laatikkoa mallina käyttäen uudesta alumiinista ja anodisoitiin.

Valopanosten pidinhuopa ja pohjapehmuste tehtiin Humun mallin mukaan. Laatikko maalattiin sävyyn RAL 7005 ja laatikon yläosaan tehtiin merkintämaalaukset vihreällä, punaisella ja valkoisella kuten Humussa.

Valopanoslaatikko asennettiin piirustuksen mukaiselle paikalleen kiinnittäen se puuruuveilla kylkimuodostuksen vaakarimaan ja koneruuveilla teräskiinnikkeeseen.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo

Myrskyn kaasuttimen ilmanoton ja NACA-renkaan töitä

Tiistai 22.6.2021 - Tiistaikerholainen

Entisöitävän VL Myrsky II:n kaasuttimen puolivalmiita imukomua sekä ilmanoton torvia on voitu sovitella Suomen ilmailumuseolla olevaan Pratt &Whitney R-1830 tyyppiseen tähtimoottoriin, jollainen Myrsky-hävittäjässäkin oli. Näin ei tarvitse sovittelua varten lähteä Suomen ilmavoimamuseoon Tikkakoskelle, jossa entisöitävänä olevan Myrskyn (MY-14) rungossa vastaava moottori on jo kiinni.

Alumiinivalettuun imukomuun porattiin reiät kiinnityspulteille, jonka jälkeen imukomu kiinnitettiin muutamalla pultilla museon hallissa olevan moottorin kaasuttimeen. Hyvin se siihen asettuikin. Tämän jälkeen voitiin sovitella paikalleen imukomun ja NACA-renkaan välille tulevaa kahta ilmanottotorven osaa.

Todettiin, että teräslevystä tehty ja kuuman moottorin päälle tuleva ilmanottotorven osa ei kunnolla asettunut paikalleen. Sen alaosaan tehdyt väistöt olivat liian loivia, jotta ilmanottotorvi olisi painunut riittävästä sylinterien venttiilikoppien väliin. Niinpä ilmanottotorvea kuumennettiin hitsausliekillä ja muokattiin paremmin paikalleen sopivaksi. Tämän jälkeen kumpaakin ilmanottotorvea mallattiin paikalleen moottorin päälle imukomuun yhdistyneinä. On se näyttävä kokonaisuus puolivalmiinakin!

NACA-renkaan konsoleita, joilla rengas kiinnitetään moottorin sylinterien venttiilikopan korvakkeisiin, on muokattu NACA-renkaan reunaan niitattaviksi. Varsinkin konsoleissa olevia liepeitä, joista konsoli niitataan paikalleen, on pitänyt muokata. Tämä siksi, jotta liepeet mukautuisivat sekä NACA-renkaan profiilin kaarevaan muotoon että ottaisivat huomioon NACA-renkaan reunaan niitattavan 2,5 mm vahvuisen alumiinisen täytelistan sekä sen päälle tulevan 1,0 mm vahvuisen moottorin vaippalevyn alumiinisen tukikehän. Tämä 75 mm levyinen tukikehä niitataan täytelistan päälle siten, että se ulottuu 32 mm NACA-renkaan reunan ulkopuolelle muodostaen ulokkeen, jonka päällä irrotettavan moottorisuojuksen eli vaippalevyn reuna lepää yhtyen puskusaumalla NACA-renkaan reunaan. Ohessa hyvin yleistetty kuva tästä rakenteesta.

Konsoleiden liepeitä muokattiin pihtien sekä puupalikan ja muovipäävasaran avulla. Konsolin yläpäähän tehtiin tarvittava 3,5 mm porrastus täytelistaa ja tukikehää varten. Kaikki konsolit on nyt liepeiltään muokatut paikalleen niitattaviksi. Ennen sitä on kuitenkin saatava niitatuksi NACA-renkaan reunaan sekä täytelista että sen päälle tuleva tukikehä. Tukikehä tehdään neljästä osasta ja osat ovat jo valmiina asennettaviksi.

Täytelista on toistaiseksi ollut kiinni NACA-renkaan yläreunassa vain puristimin. Pohdinnassa onkin nyt, kuinka täytelistan ja sen kanssa NACA-renkaan reunaan tulevan tukilistan niittaus tullaan käytännössä tekemään ja jotta täytelista saadaan asettumaan täsmälleen samaan tasoon NACA-renkaan reunan kanssa.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Rungonmuodostuksen töitä Tikkakoskella

Maanantai 21.6.2021 - Reino Myllymäki

Säilyneen rungonmuodostuksen piirustuksen todettiin edustavan varhaisempaa versiota, jota lienee käytetty vain MY-5:ssä ja MY-6:ssa. Vanhoista valokuvista käy ilmi, että suursarjan koneissa vaneriverhous oli tehty tästä piirustuksesta poikkeavasti siten, että vanerivuotien väliset pystysaumat oli muutettu vaakasaumoiksi ja saumakohtien vaakarimat vahvistettu kaksinkertaisiksi. Lisäksi valokuvista ja alkuperäisosista on löytynyt muitakin eroavaisuuksia, esimerkiksi lisäpalikat pyrstön pellityksen etukulman kiinnitystä varten, pyrstön puuosien mittaerot, kuomun reunapuun mittaerot ja kiinnitys, joka oli tehty takapäästään puuliitoksella ylämuodostukseen sen sijaan, että se olisi kiinnitetty piirustuksen mukaan teräskannakkeeseen.

Kun uudet piirustuksen mukaiset sivumuodostuksen puurimoitetut vanerikaaret kiinnitettiin runkokehikon kunnostettuihin kiinnikkeisiin, jotka olivat osin yhteiset jigissä tehtyjen ylä- ja alamuodostusten kanssa havaittiin, että ylä-, sivu- ja alamuodostukset eivät ole linjassa keskenään, vaan niissä oli heittoa noin 10 mm. Niinpä sivumuodostuksen kaaret sijoittuivat hiukan kallelleen.

Alkuperäisten kiinnikkeiden jäljistä voitiin päätellä, että MY-5:n, MY-9:n tai MY-14:n ylä- ja alamuodostuksia ei oltu aikanaan tehty jigissä, vaan kaarien väleissä oli piirustukseen nähden jopa 20 mm heittoja. Koska piirustuksen mukainen kaarien väli ei ollut mahdollinen, kaaret kiinnitettiin tasavälein ja keskenään samaan linjaan. Koska piirustusta ei ollut, vahvistetut muodostuksen vaakarimat tehtiin valokuvien mukaan noin 20 mm leveiksi mutta muut piirustuksen mukaisiksi. Pyrstön ja kuomun alueen puuosat tehtiin enimmäkseen alkuperäisiä osia mallina käyttäen.

Rimoituksen materiaalina käytettiin (lähes) lentokonelaatuista oksatonta mäntyä ja liimana oli Bostic 730 Outdoor. Riittävän pitkän puumateriaalin puuttumisen vuoksi yli 2,5 metrin mittaisiin rimoihin tehtiin liimattu viistejatkos. Viisteen suhde oli 1:6, jatkokset sijoitettiin enimmäkseen muodostuskaarien kohdalle. Kangasnauhoilla kiinnitetyissä puurimoissa käytettiin puuvillakanttinauhaa, joka kiinnitettiin maitoliimalla ja messinkinauloilla.

Alkuperäinen akun huoltoluukku, joka on peräisin MY-50:stä, oiottiin ja puhdistettiin. Puuttuvat radion ja kannuksen huoltoluukut sekä lääkelaatikon luukku tehtiin uudesta materiaalista piirustuksen mukaisesti. Luukkujen teräskielet tehtiin jousiteräksestä, joka karkaistiin ja päästettiin silmämääräisesti siniseen päästöväriin. Luukkujen alumiiniosat anodisoitiin.

Luukkuja asennettaessa huomattiin, että piirustusten mukaan tehdyt puuosat eivät sovi yhteen lääkelaatikon luukun ja kannuksen huoltoluukun kanssa, vaan jouduttiin asentamaan täyterimoja, jotka muotoiltiin sopiviksi.

Maavirtapistokkeeksi asennettiin Ilmavoimamuseon varastosta käyttämätön saksalaisperäinen maavirtapistoke, johon siirrettiin kunnostetut kiinnikkeet huonokuntoisesta todennäköisesti MY-10:stä peräisin olevasta pistokkeesta. Uudet puurimat tehtiin alumiinikiinnikkeissä kiinni olleita alkuperäisosia mallina käyttäen ja ne kiinnitettiin rungon muodostukseen liimalla ja messinkinauloilla. Pistokkeeseen asennettiin uudet sähköjohdot panssarisukkineen alkuperäistä johtoa mallina käyttäen. Lopuksi maavirtapistoke kiinnitettiin oikealle paikalleen akun huoltoluukun alapuolelle.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

Myrskyn oikea siipipuolisko käännettiin laskutelineen asentamiseksi

Sunnuntai 13.6.2021 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa aloitettiin asentaa laskutelineitä entisöitävänä olevan VL Myrsky II:n (MY-14) siipipuoliskoihin. Laskutelineitä on jo perusteellisesti koeasennettu Myrsky-projektissa tehtyyn koesiipeen. Se on 2,5 metrin pituinen siiven tyviosa ennen muuta juuri laskutelineen asennuksen testaamiseksi. Laskutelineen asennuksen kohteeksi otettiin ensin oikea siipipuolisko.

Koska siipipuoliskot jäivät pohjamaalauksen jälkeen työtasoilleen oikein päin, oikea siipi piti kääntää ympäri, jotta laskutelineen aukko saadaan ylöspäin telineen asentamiseksi. Siipipuoliskoja on jo useaan kertaan käännetty eri työvaiheiden aikana. Sitä varten on tehty siiven kärkeen ja tyveen kiinnitettävä terästeline, joiden varassa siipi kohotetaan nostolaitteilla ilmaan ympäri käännettäväksi.

Kaksi alinta kuvaa: vie hiiri kuvan päälle ja se jälkeen pois, näet lisää kuvia!

Niinpä oikean siiven kärkeen ja tyveen kiinnitettiin nämä kääntötelineet. Sen jälkeen kumpaankin siiven päähän tuotu nostolaite yhdistettiin kääntötelineeseen nostoliinoilla. Tämän jälkeen nostolaitteita pumpaten siipi kohotettiin ilmaan sitä koko ajan käsillä tukien. Kun siipi oli nostettu riittävän korkealle, siipeä alettiin kallistaa ympäri kääntämiseksi. Siipi pyöräytettiin varovasti toiselle kyljelleen sitä samalla vastapuolelta käsillä tukien. Kun siipi oli käännetty, se laskettiin nostolaitteiden varassa alla olevalle työtasolle, jossa se asetettiin vaakatasoon siipeä kaarien kohdalta tukien.

Kuvat: Jorma Laakkonen.

Kuva: Jorma Laakkonen

Laskutelineen aukko oli nyt ylöspäin ja voitiin aloittaa laskutelineen sovittaminen tavalla, jolla telinettä oli jo sovitettu testisiipeen. Ihan koemielessä oikean siiven laskutelineaukkoon laskettiin alustavasti laskutelineen joustintuki pyöränapoineen ja akseleineen. Samalla soviteltiin myös sijoilleen alumiinilevystä tehtyjä laskutelineen aukon suojuksia kuten laskutelineen vinotuen suojus, joustintuen yläosaan kiinnitettävä suojus, pyörän napaan kiinnitettävä suojus sekä pyöräkotelon aukon rungonpuoleiseen reunaan kiinnitettävä avautuva suojus. Hyvinpä kaikki tutuivat paikalleen alustavasti asettuvan.

Kuva: Jorma Laakkonen

Edessä on nyt vaativa työ saada oikean siiven laskutelineen kaikki nivelet ja kiinnitykset kohdalleen, jotta teline tulee moitteettomasti sekä ulos että painuu takaisin sisään. Lisäksi pitää kiinnittää paikalleen laskutelineen vinotukeen, joustintukeen sekä pyöränapaan tulevat alumiiniset suojukset. Oma haasteensa on saada pyöräaukon rungonpuoleisessa reunassa olevan alumiinisen suojaluukun sulku- ja avausmekanismi asennetuksi ja toimimaan suunnitellusti. Tämä jousitettu luukku avautuu jousen avulla automaattisesti, kun laskuteline otetaan ulos. Otettaessa laskuteline sisään laskutelineen rengas painautuu luukun mekanismissa olevaa tappia vasten painaen samalla luukun kiinni.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Myrskyn sivuperäsinkin sai verhouskankaan alusnauhat

Sunnuntai 6.6.2021 - Tiistaikerholainen

Kun VL Myrsky II:n (MY-14) korkeusperäsinten verhouskankaan alusnauhat oli ommeltu peräsimen kaariin, sama työ jatkui sivuperäsimen kanssa. Korkeusperäsimistä poiketen, sivuperäsin on alkuperäisen mukaisesti puurakenteinen.

Kuva: Heikki Kaakinen.

Työohjeenamme oli Valtion lentokonetehtaan 30.9.1942 hyväksytty sivuperäsintä koskeva piirustus, josta ilmeni hyvin, kuinka alusnauhat tulee ommella. Piirustuksen osaluettelossa on myös yksityiskohtainen luettelo peräsimen verhoilun tarpeistosta verhouskankaineen, kankaan alusnauhoineen, peitenauhoineen ja neulomalankoineen.  Alusnauhana käytimme 20 mm leveää diagonaalisesti kudottua pellavanauhaa.

Kuva: Heikki Kaakinen.

Kuva: Heikki Kaakinen.

Jotta ommeltavat alusnauhat pysyisivät paikallaan sivuperäsimen kaaren päällä niitä kaariin ommeltaessa, alusnauha pingotettiin kaaren ylle ja sen toinen pää liimattiin kiinni johtoreunan ja toinen pää jättöreunan vaneriin. Liimana käytettiin kontaktiliimaa.

Vasen kuva: Heikki Kaakinen.

Ennen alusnauhojen ompelun aloittamista oli vielä yksi työ tehtävä. Johtoreunaa peittävän vanerin liepeet piti taivuttaa sisäänpäin, etteivät liepeet jää ”törröttämään” tulevaa verhouskangasta vasten sitä vähitellen vahingoittaen.

Kuva: Heikki Kaakinen.

Kuva: Heikki Kaakinen.

Vaneriliepeiden taivuttamiseksi porattiin 3 mm reiät piirustuksen mukaisille paikoille, jonka jälkeen liepeitä taivutettiin toisiaan vasten ja sidottiin väliaikaisesti tähän asentoon maalarinteipillä. Porattujen reikien läpi pujotettiin pellavalanka, joka solmittiin vaneriliepeet toisiaan yhdistäväksi kiristäväksi lenkiksi. Tämän jälkeen voitiin tukena olleet maalarinteipit poistaa ja aloittaa verhouskankaan alusnauhojen ompelu.

Kuva: Heikki Kaakinen.

Sivuperäsimen verhouskankaan alusnauhojen ompelu tehtiin käytännössä samoin kuin meneteltiin korkeusperäsinten kanssa. Kaaren kapeassa osassa kaaren ylä- ja alareunaa pitkin menevän alusnauhan reunat ommeltiin kiinni toisiinsa. Sen sijaan kevennysreikien kohdalla nauhan reunasta ompelulanka pujotettiin kevennysreiän läpi ja ommeltiin kaaren toisella puolella kiinni nauhan vastareunaan ja sitten sama toistaen toisin päin. Näin kevennysreikään muodostui ompelulangoista säteittäinen kuvio. Korkeusperäsin on nyt alusnauhansa saanut.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Myrskyn korkeusperäsimen verhouskankaan alusnauhat ommeltu

Tiistai 1.6.2021 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II -hävittäjissä oli alun perin puurakenteiset korkeusperäsimet. Aeroelastisen värähtelyn eli flutterin aiheuttamien peräsinten vaurioitumisen ja jopa hajoamisen vuoksi Myrskyihin alettiin vaihtaa värähtelyä paremmin kestäviä metallisia korkeusperäsimiä.

Entisöitävänämme olevaa MY-14 Myrskyä koskevat dokumentit eivät kerro, ehtikö kone saada metalliset korkeusperäsimet ennen käytöstä poistamistaan. Myrskyn entisöintiprojektin johtoryhmässä kuitenkin päätettiin, että metalliset korkeusperäsimet MY-14 asennetaan. Yhtenä perusteena oli, että käytössämme oli valmiiksi Myrskyn alkuperäisiä, joskin vaurioituneita ja ilman verhoilua olevia metallisia korkeusperäsimiä.

Kuva: Heikki Kaakinen

Nuo käytössämme olevat alumiinirakenteiset korkeusperäsimet ovat jo jonkun aikaa olleet Tiistaikerhon korjaamia, kunnostamia ja maalaamia sekä odottamassa kangasverhoilua. Metalliperäsimet verhoillaan periaatteeltaan samalla tavalla kuin vastaavat puurakenteisetkin peräsimet. Ensiksi peräsimen kaariin ommellaan verhouskankaan alusnauha. Näihin nauhoihin ommellaan kiinni peräsimen päälle pingotettava verhouskangas. Kangas kiristetään tiukaksi monikertaisella nitroselluloosalakalla ja lopuksi se saa pintaansa koneen mukaisen maalipinnan.

Kuvat: Heikki Kaakinen

MY-14 korkeusperäsinten alusnauhojen ompelu on nyt käynnistynyt Tiistaikerhossa. Toinen peräsimistä kiinnitetiin ompelutyön helpottamiseksi pystyasentoon kahden pukin varaan. Ensimmäinen vaihe oli pingottaa kaarien päälle 20 mm levyinen pellavainen verhouskankaan alusnauha. Se tehtiin liimaamalla nauhan päät kaarien kohdalla peräsimen johtoreunaan. Näin nauha pysyy paikallaan sitä kaariin kiinni ommeltaessa.

Nyt oltiin valmiit nauhojen ompelemiseen kaariin. Ompelumallina käytimme soveltuvin osin ohjepiirustusta Myrskyn puurakenteisen korkeusperäsimen alusnauhojen ompelemisesta. Vastaavaa ohjetta metallirakenteisen peräsimen ompelusta ei ole säilynyt. Neulomalankana käytimme ohjeen mukaisesti monisäikeistä 0,5 mm vahvuista pellavalankaa.

Alusnauhan ompelu kaareen aloitettiin kaaren jättöreunan päästä. Kaaren ylä- ja alapuolelle pingotetun nauhan saman puoliset reunat ommeltiin harsimalla toisiinsa. Näin meneteltiin kaaren suipossa päässä, jossa ei ollut kevennysreikiä.

Kun edettiin kaaren leveämpään osaan pyöreiden kevennysreikien kohdalle, vaihdettiin ompelutapaa. Nyt nauhan reunaan kiinnitetty lanka pujotettiin ompeluohjeen mukaisesti kevennysreiän läpi ja siitä kaaren toiselle puolelle alusnauhan reunaan ja sitten taas takaisin toiselle puolelle. Alusnauha siis ommeltiin kaareen kieputtamalla lankaa kevennysreiän läpi. 

Kuva: Heikki Kaakinen

Kun peräsimen kaikkien kaarien alusnauhat oli saatu ommeltua, tehtiin sama toiselle korkeusperäsimelle. Korkeusperäsimet ovat nyt valmiit verhouskankaan kiinnittämiseksi. Myrskyn alkuperäispiirustuksen ohjeessa verhouskankaan laaduksi on merkitty pellavakangas 5.F.I.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Myrskyn moottorin imukomun ja ilmanottotorven tekeminen

Perjantai 28.5.2021 - Tiistaikerholainen

Lentokoneen kaasuttimeen tulevaa ilmavirtaa säädetään kaasuttimessa kiinni olevalla imukomulla. Tarvittaessa imukomun jatkona on ilmanottotorvi. Näin on mm. VL Myrsky II -hävittäjässä. Siinä NACA -renkaan yläreunassa olevasta ilmanottoaukosta lähtevä kaksiosainen ilmanottotorvi kulkee sylinterien yläpuolitse tähtimoottorin takana olevan kaksikurkkuisen kaasuttimen imukomuun. Imukomussa olevalla läpällä säädetään imuilman määrää ja samalla moottorin tilan kautta tulevaa lämmintä ilmaa kaasuttimen jäätymisen estämiseksi.

Myrskyn imukomu on alumiinivalukappale. Kaksiosaisen ilmanottotorven NACA-renkaaseen kiinnittyvä torven etuosa on alumiinilevyä. Torven jatko-osa on puolestaan teräslevyä, koska se sijaitsee kuumassa paikassa pakoputkien lähellä. Torven jatko-osa on samalla yhdyskappale imukomun ja ilmanottotorven etuosan välissä ja on niissä kiinni kiinnityspannalla.

MY-14 entisöimiseksi käytössämme ei ole Myrskyn moottorin imukomua eikä ilmanottotorven osia. Ne oli siis valmistettava. Ilmanottotorven osat ovat jo valmistuneet. Torven etuosa tehtiin piirustuksen mukaisesti muokkauslestiä hyväksi käyttäen 1,0 mm vahvuisesta alumiinilevystä.  Ilmanottotorven jatko-osa tehtiin puolestaan 1,0 mm vahvuisesta teräslevystä. Ilmanottotorven osia on soviteltu paikoilleen ja torven etuosan kiinnitys NACA-renkaassa olevaan aukkoon on käynnissä.

Alumiinivalulla tehtävän imukomun valmistamiseen saimme apua Sastamalassa toimivalta SASKY Koulutuskuntayhtymältä. He olivat kiinnostuneet meneillään olevasta Myrskyn entisöintiprojektistamme tiedustellen, olisiko Myrskyn entisöinnissä jotain, joka voitaisiin toteuttaa SASKY:ssa oppilastyönä 3D-tulosteena. Tähän tarkoitukseen ehdotimme Myrskyn moottorin haasteellisen imukomun tekemistä, johon SASKY myös tarttui.

Kuva: SASKY

Prosessi lähti SASKY:ssä liikkeelle Myrskyn imukomun piirustuksen mukaisen muovisen 1:1 3D-tulosteen tekemisellä. Tämän jälkeen 3D-tulosteesta tehtiin varsinainen valumuotti alumiinivalua varten. Muovista 3D -tulostetta kastettiin useaan kertaan keraamiseen liuokseen, jolloin mallin päälle kertyi kerros kerrokselta keraaminen kuori. Samalla muottiin tehtiin valua varten juoksukanavat ja valuilmanpoisto. Sitten keraamikuoren sisään jäänyt muovinen 3d-tuloste sulatettiin pois, jolloin saatiin valmis imukomun valumuotti. Muotin valussa sula AlSi 12 -alumiini valutettiin muotin sisään. Alumiinin jäähdyttyä muotti purettiin ja valukappaleesta poistettiin valukanavat ja sen pintoja hiottiin.

Imukomun valukappale on nyt saatu Tiistaikerhoon valmiiksi työstettäväksi. Imukomuun porataan reiät kiinnityspulteille. Imukomun valusta on myös hiottu pois valun jälkeistä ylimäärää. Parhaat kiitokset Koulutuskuntayhtymä SASKY:lle imukomun valoksen tekemisestä VL Myrsky II:n (MY-14) entisöimiseksi!

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kuvallista tilannepäivitystä Tikkakoskelta

Perjantai 21.5.2021 - Reino Myllymäki

Tikkakosken entisöintiryhmältä tuli keskiviikkona runsaasti valokuvia sisältävä päivitys. Myrskyä tehdään nyt Ilmavoimamuseon korjaamolla täydellä teholla, eikä raportteja ehditä tekemään. Mutta tässä kuuden kuvan päivitys MY-14:n rungon edistymisestä Tikkakoskella.

Moottorin jäähdytyskidusten mekanismi on saatu toimivaksi ja kokeiltu käsikäytön lisäksi sähkömoottorilla. Kiduslevyjen osien teko on aloitettu.

Sasky koulutuskuntayhtymän Ikaalisten toimipisteessä 3D-tulostettua muovista imukomun mallia on sovitettu paikoilleen. Lopullinen osa tehdään alumiinista, jollainen alkuperäinenkin oli.

Etummaisen kytkinrasian kotelo, joka sijaitsee kojetaulun alapuolella tuliseinässä, on saatu valmiiksi ja asennettu paikoilleen. Kotelon sisälle kuuluvat liitinkiskot jätetään tässä vaiheessa ajan säästämiseksi asentamatta, sillä puute ei näy koneen ulkopuolelle.

Takarungon puuttuvat luukut on otettu työn alle.

Etummaisen tulilevyn alaosan muotopellit on otettu työn alle.

Takarungon oikean puolen muodostuksen rimoitusta ja kuomun ympäristön puuosia on viimeistelty.

Lisäksi kannuspyörän sisäänvetomekanismi on saatu viilattua toimivaksi sekä käsikäytöllä että sähkömoottorilla.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

Myrskyn NACA-renkaan kiinnitysosien tekeminen

Perjantai 14.5.2021 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II -hävittäjissä NACA-renkaan etuosa on kiinni Myrskyn Pratt Whitney R-1830 Twin Wasp moottorin venttiilikopan korvakkeissa. Kuvassa Myrsky MY-14 entisöinnissä tehtyä, mutta vielä keskeneräistä NACA-rengasta mallataan Suomen ilmailumuseon II Hallissa olevan moottoriin.

Kuva: Jorma Laakkonen.

NACA-renkaan kiinnittämiseksi venttiilikopan korvakkeisiin on renkaan sisäpintaan niitattu moottorin sylinterien lukumäärän mukaiset 14 kiinnityskonsolia. Myrskyn piirustuksissa näistä konsoleista käytetään nimeä korvakekaari.

Kunkin korvakekaaren päähän on kiinnitetty teräsnauhasta tehty lenkki. Tähän lenkkiin liitetään kierretapillinen yhdyskappale, jolla korvakekaari ja venttiilikopan korvake lukitaan toisiinsa.  Yhdyskappale on kiinni venttiilikopan korvakkeessa kahdella pultilla.

Entisöitävän Myrsky MY-14 -hävittäjän NACA -renkaan etuosaa on tehty parisen vuotta ja itse rengas alkaa olla valmis. Viime vuoden puolella valmistuivat 14 alumiinilevystä tehtyä korvakekaarta. Niitä on soviteltu paikalleen renkaan sisäpinnan kiinnitettäviksi.

Ennen korvakekaarten paikalleen niittaamista tehdään korvakekaaria ja venttiilikopan korvakkeita toisiinsa yhdistävät osat kuten teräslevystä tehtävät lenkit sekä kierretapilliset yhdyskappaleet tapin holkkeineen.

Korvakekaareen kylkiin niitattavien lenkkien tekemiseksi leikattiin 1,5 mm vahvuisesta teräslevystä 25 mm levyistä nauhaa. Tämän jälkeen nauhasta leikattiin määrämittaisia pätkiä lenkeiksi taivutettaviksi. Kun tarvittavat 14 nauhan pätkää oli koossa, niihin merkittiin taivutuskohdat, jonka jälkeen pätkät taivutettiin muotoonsa kanttikoneessa. Viimeiseksi taivutettujen teräslevylenkkien kumpaankin kylkeen porattiin reiät kuutta niittiä varten.

Venttiilikopan korvakkeita ja korvakekaaria yhdistävien liitoskappaleiden tekemiseksi leikattiin 4 mm teräslevystä liitoskappaleen aihiot. Ne hiottiin muotoonsa. Liitoskappaleen ulokkeisiin hitsattiin holkit kierretappia varten. Toinen holkeista oli kierteellinen. Liitoskappaleet on nyt tehty. Samoin kierretapin ympärille tulevat alumiiniputkesta tehdyt holkit.

Kun kaikki tarpeelliset NACA -rengasta venttiilikopan korvakkeisiin yhdistävät osat olivat valmiit, osia sovitettiin toisiinsa. Korvakekaaren kiinnitystä käytiin myös mallaamassa Suomen ilmailumuseon II-hallissa olevan Pratt Whitney R-1830 Twin Wasp moottorin venttiilikopan korvakkeisiin.

Seuraava työvaihe on teräslevylenkkien niittaaminen korvakekaarien kylkiin. Sen jälkeen korvakekaaret sovitellaan yksi kerrallaan paikalleen NACA-renkaan sisäpintaan kiinni niitattaviksi.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Vappupäivityksiä Vantaalta ja Tikkakoskelta

Maanantai 3.5.2021 - Reino Myllymäki

Vappuaattona ja -päivänä tuli kuvallisia terveisiä sekä Tikkakosken että Vantaan entisöintiryhmiltä.

Kuva: Jorma Laakkonen.

Vantaalta raportoitiin, että NACA-rengasta on käyty "mallaamassa" Suomen Ilmailumuseon kakkoshallin Twin Wasp -moottoriin. Potkurinakseliin kiinnitetty telineen tuki esti täydellisen sovituksen, joten kuvassa NACA-rengas on liian kaukana moottorista. Kuvassa Jukka Köresaar ja Matti Patteri asianmukaisesti "naamioituneina".

Sovitusta varten moottori on kiinnitettävä "selällään" olevaan Myrskyn moottoripukkiin, jollainen entisöintiryhmällä on. Samoin löytyy DC-3:sta peräisin oleva ja potkurinakseliin kiinnitettävä nostosilmukka, joka mahdollistaa moottorin siirtämisen.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

Tikkakoskelta raportoitiin, että pyrstön kainalopellit eli esimerkiksi sivuvakaajan ja korkeusvakaajan muotopellit on saatu puhdistettua. Tavoite oli puhdistaa ne niin, että peltien alkuperäinen anodisointi ei vaurioituisi. Ratkaisuksi tuli Haklog Oy, josta Jukka Lahti kävi kuivajääpuhaltamassa pellit puhtaiksi. Tosin kahteen peltiin jätettiin alkuperäistä maalia näkymään ja nämä jätetään lopullisessa maalauksessa näkyviin.

Myrskyn NACA-renkaan, korkeusperäsimen ja koesiiven puuhia

Sunnuntai 2.5.2021 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa on jatkettu Myrskyn tähtimoottorin suojuksen eli NACA -renkaan kiinteän etuosan tekemistä aina, kun siihen on liiennyt aikaa muulta Myrskyn entisöintityöltä. Koronavirusepidemian vuoksihan tiistaikerholaisia on Myrsky-töissä vain muutamia, joten kaikkien käynnissä olevien töiden samanaikainen edistäminen on mahdotonta.

Oikea kuva: Jukka Köresaar.

NACA -renkaan alumiinilevystä tehtyyn etuosaan on soviteltu moottorin torvimaista ilmanoton kanavaa. Kanavan etuosaa on pitänyt muokata suppeammaksi, jotta se sopii täysin kanavalle NACA-renkaaseen tehtyyn aukkoon.

Tekeillä on NACA-renkaan helman sisäpuolelle niitattava täytekehä. Kehää varten leikattiin 2,5 mm alumiinilevystä 40 mm levyinen nauha. Se on kiinnitetty alustavasti puristimilla paikalleen. Lopullinen kiinnitys tehdään niittaamalla. Tämä täytekehän päälle tulee vielä 1 mm vahvuisesta alumiiniohutlevystä poikkileikkaukseltaan L-muotoinen tukikehä. Myös se kiinnitettään paikalleen niittaamalla. Täyte- ja tukikehän asentamiseksi NACA-rengas on tuettu muotoonsa puuristikolla. NACA-renkaan konekiväärien tuliputkien kohdalla olevien ”pattien” päälle on niitattu 2,5 mm alumiinilevystä leikatut vahvikkeet.

Myrskyn moottorin takapuolella on venttiilikopan korvakkeissa kiinni teräsputkinen ja nahkalla päällystetty tukirengas. Rengas on lukittu ”sarvistaan” saranallisilla liitoskappaleilla venttiilikopan korvakkeisiin. Tukirengasta vasten lepäävät moottorin peitelevyjen takahelmat. Toisaalta renkaaseen kiinnittyy moottorin kiduslevyjen säätölaitteisto.

Kuvat: Jukka Köresaar.

Käytössämme on alkuperäinen, mutta ilman nahkapäällystä oleva tukirengas. Se hiekkapuhallettiin, oikaistiin ja maalattiin harmaalla ruosteenestomaalilla. Tukirenkaan ja moottorin venttiilikoppien yhdistäviä liitoskappaleita ei ole säilynyt, joten liitoskappaleet tehtiin Tiistaikerhossa Myrskyn piirustusten mukaisesti. Valmistuneita liitoskappaleita on soviteltu tukirenkaan kiinnityssarviin.

Myrskyissä oli alun perin puiset korkeusperäsimet, jotka kärsivät aeroelastisesta värähtelystä eli flutterista, ja korvattiin metallisilla. MY-14 entisöintiä varten käytössämme on kaksi alkuperäistä korkeusperäsintä. Ne olivat vain vähän vaurioituneet ja on kunnostettu ja maalattu. Peräsimet ovat kiinni korkeusvakaajassa kahdella saranalla (keskeltä ja kärjestä) sekä tyvestä vääntöputkella.

Peräsimen tyven johtoreunassa on vääntöputken tarkistusaukko. Aukon päällä on avattava peitelevy. Peräsimen keskellä olevan saranan kohdalla on johtoreunassa aukko. Se on niin ikään suojattu avattavalla peitelevyllä. Sen sijaan kärjen sarana on rakenteeltaan sellainen, ettei peitelevyä tarvita.

Peitelevyjä ei ole säilynyt, jonka vuoksi ne oli tehtävä. Levyjä varten leikattiin 0,7 mm vahvuisesta alumiiniohutlevystä kappaleet.  Korkeusperäsimen vääntöputken aukon peittävän levyn takareunaan laitettiin alkuperäisen mukaisesti kaksi Dzus-kiinnikettä ja levy pantiin alustavasti paikalleen. Etureunan kiinnitys on vielä väliaikainen.

Korkeusvakaajan keskellä oleva sarana-aukko suojataan kahdella toisiinsa kärjistään liitettävällä peitelevyllä. Kärkiliitos tehdään siten, että kummankin peitelevyn kärki taitetaan toisiinsa sopiviksi kouruiksi, joilla peitelevyn kärjet liitetään toisiinsa. Tämä kouruliitos on vielä peitelevyihin tekemättä. Tyvestään keskisaranan peitelevyt ovat kiinni avattavilla Dzus-kiinnikkeillä.

Myrskyn koesiiven lyhempi metrin mittainen vasemman siiven tyviosa alkaa olla rakenteeltaan valmis. Se on yhdistetty oikeanpuoleiseen siipipariinsa. Kummankin siipipuoliskon pyöräkotelon alueen pintoja on hiottu tasaiseksi rakenteita peittävän verhoiluvanerin sovittamiseksi ja kiinnittämiseksi.

Vasemmanpuoleisen siipiparin laskutelineen aukkoa peittävää alumiinilevystä painosorvattua kantta soviteltiin alustavasti paikalleen.

Vasemmassa siipipuoliskon pyöräkotelossa on laskutelineen joustintuen syvennys. Sen seinämä on vielä vaneroimaton. Seinämää hiottiin tasaiseksi ja hiomisen etenemistä testattiin välillä verhoiluvanerin palalla. Syvennys verhoillaan 1,2 mm vahvuisella vanerilla.

Valokuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen ilmoitettu.

Myrskyn entisöinnin edellyttämää pikkutarkkaa hommaa

Perjantai 23.4.2021 - Tiistaikerholainen

Olen kertonut blogeissani useimmiten VL Myrsky II (MY-14) -hävittäjän entisöinnissä tarvittavien suurikokoisten osien tekemisestä. Myrskyn entisöinti edellyttää kuitenkin runsaasti myös pikkuruisten osien valmistusta. Tällaisia ovat mm. runkokehikon putkiin hitsattavat pienet lukkolevyt ja kiinnityspannat, joilla erilaiset peite- ja suojuslevyt kiinnitetään Myrskyn runkoon.

Tällä hetkellä Tiistaikerhossa on käynnissä sarjatyö lukkolevyjen sekä kiinnityspantojen tekemiseksi. Niitä ei kuitenkaan tehdä Myrskyn MY-14 runkokehikkoa varten, sillä Suomen ilmavoimamuseossa entisöitävänä oleva MY-14 runko on jo tämän työvaiheen ohittanut.

Tiistaikerhossa näiden pienten osien tarve on tullut ajankohtaiseksi, kun tehdään valmisteluja Myrsky MY-14 siipipuoliskojen koeasentamiseksi Suomen ilmailumuseossa käytössämme olevaan MY-5:n riisuttuun runkokehikkoon. MY-14 siivethän ovat jo saatu Tiistaikerhossa koeasennusvalmiiksi.

MY-14 siipien koeasennuksella testataan sekä varmistetaan, että kaikki on kohdallaan, ennen kuin siivet kiinnitetään Suomen ilmavoimamuseossa valmistuvaan MY-14 runkoon. Jotta MY-5:n runkokehikko ja MY-14 siivet mahtuisivat koeasennusta varten Suomen ilmailumuseon ahtaaseen entisöintitilaan, runkokehikko katkaistiin hiekkapuhalluksen ja maalauksen jälkeen ohjaamon takaa.

Siipien koeasentamisen yhteydessä testataan samalla mm. siiven ja rungon liitoskohdan peittävien alumiinisten tyvilevyjen (etu- ja takaosien) sovitukset sekä kiinnitykset. Juuri tätä tarkoitusta varten valmistetaan nyt lukkolevyjä ja kiinnityspantoja MY-5:n runkokehikon putkiin hitsattaviksi, sillä MY-5:n riisutusta runkokehikosta lukkolevyt ja pannat puuttuvat.

Peitelevyt kiinnitetään runkoputkissa oleviin lukkolevyihin joko Dzus -pikakiinnikkeillä tai kiinnitysruuveilla. Pikakiinnityksen ja aukaisun mahdollistavia tappimaista Dzus- kiinnikettä käytetään levyihin, joita joudutaan avaamaan usein mm. huoltotoimien vuoksi. Dzus- kiinnike painetaan peitelevyssä ja lukkolevyssä olevan reiän läpi ja väännetään kiinni lukkolevyn alla olevaan jouseen. Muut peitelevyt kiinnitetään ruuveilla. Ruuvit kierretään lukkolevyn alapuolelle niitattuun laippamutteriin.

Lukkolevyjä tehdään nyt sekä Dzus-kiinnikkeitä että kiinnitysruuveja varten. Ne tehdään, kuten myös kiinnityspannat, 1 mm vahvuisesta teräslevystä. Lukkolevyjen ja pantojen tekemiseksi Myrskyn entisöinnin projektipäällikkö Matti Patteri oli tehnyt kotiverstaassaan monta kipollista lukkolevyjen ja kiinnityspantojen aihioita.

Hän oli myös tehnyt muokkauslestin, joilla voidaan prässätä Dzus-kiinnikkeen kannan tarvitsema syvennys lukkolevyn reiän ympärille. Syvennyksen prässäämiseksi lukkolevyn aihiot laitettiin koiras- ja naaraspuolisen lestin väliin, jonka jälkeen lestit puristettiin viilapenkissä lujasti toisinaan vasten.

Valmiit lukkolevyt hitsataan kiinni tarkasti oikeisiin kohtiin MY-5:n runkokehikon putkiin ja usein niin, että putken toisella puolella on laippamutterillinen lukkolevy ruuvia varten ja toisella puolella jousella varustettu lukkolevy Dzuz -kiinnikkeelle.

Runkoputkiin hitsattavia kiinnityspantoja tehtiin kapeista aihiolevyistä taivuttamalla niitä muotoonsa sopivan kokousten teräsputkien ympärille. Nyt näitä kiinnityspannan renkaita sekä lukkolevyjä onkin saatu jo viljalti odottamaan hitsaamistaan MY-5 runkokehikon putkiin.

Kuvat: Lassi Karivalo.

MY-14:n etummaisen tulilevyn yläosa

Keskiviikko 21.4.2021 - Reino Myllymäki

MY-14:n alkuperäisestä etummaisen tulilevyn yläosasta oli jäljellä vain pieni pala etureunaa. MY-9:stä saatiin vain vaurioitunut osa, joka käsitti hyväkuntoisen yläosan ja vaurioituneen keskikohdan öljysäiliön alapuolelta. Reunimmaisia osia ei ole säilynyt ollenkaan.

Yläosasta purettiin sähköliittimien kiinnikkeet, levy puhdistettiin ja sen jälkeen levy yritettiin anonisoida uudelleen, koska sen anonisointi oli suurelta osin kulunut pois. Anonisointi ei kuitenkaan onnistunut, joten tyydyttiin suojaamaan se Isotrolilla. Ruosteiset sähköjohtojen kiinnikkeet lasikuulapuhallettiin, lakattiin Isotrolilla, maalattiin harmaaksi ja kiinnitettiin alkuperäistä vastaavilla ruuveilla ja muttereilla paikoilleen.

Öljysäiliön alapuolinen tulilevyn osa pakotettiin kumivasaralla piirustusten mukaiseen muotoon ja levyssä ollut repeämä sekä levyn etuosan puuttuva osa korjattiin alumiiniohutlevyn palalla ja alumiininiiteillä. Mallina käytettiin levyssä kiinni ollutta alkuperäistä korjauspalaa, joka oli tehty anodisoimattomasta alumiinilevystä ja kiinnitetty niittaamalla. Tämän vanhan korjauksen työn jälki todettiin melko karkeaksi. Levyn sähköjohtojen kiinnikkeet uusittiin alkuperäistä vastaavilla kiinnikkeillä.

Puuttuvat reunimmaisten konekiväärien kohdalla olevat levyt tehtiin piirustusten mukaan alumiiniohutlevystä lestien avulla muotoilemalla ja hitsaamalla. Levyihin tehtiin piirustusten mukaiset, mutta käyttötarkoitukseltaan tuntemattomaksi jääneet luukut konekiväärien alle. Reunimmaisten konekiväärien takakiinnikkeiden läpivientireikää jouduttiin hieman suurentamaan, jotta takakiinnike saatiin suunnitelmien mukaiselle paikalleen.

Uudet alumiiniohutlevyosat anodisoitiin Amoila Oy:ssä. Tulilevyn yläosan sivu- ja keskiosan yhdistävät pressulukot uusittiin alkuperäismallisilla osilla, jotka löytyivät Ilmavoimamuseon varastoista. Itse tulilevy on kiinnitetty koneen runkoon piirustusten mukaisilla ruuveilla, pulteilla ja niiteillä.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

Myrskyn rungon ja vasemman siiven tyvilevy Tiistaikerhoon

Sunnuntai 11.4.2021 - Tiistaikerholainen

Myrsky-hävittäjän (VL Myrsky II) rungon ja siiven liitoskohtaa peittää millin paksuisesta alumiiniohutlevystä muokattu tyvilevy, jota myös kainalolevyksi kutsutaan. Tyvilevy koostuu lyhyestä etuosasta, joka ulottuu siiven johtoreunan yli ja rungon alle. Pidempi tyvilevyn takaosa jatkuu pitkin rungon ja siiven liitoskohtaa siiven jättöreunaan kattaen jättöreunan sen kummaltakin puolelta.

Tiistaikerhoon saatiin jatkokäsiteltäväksi Myrskyn rungon ja vasemman siipipuoliskon liitoskohtaa peittävä tyvilevyn takaosa. Se tuli Flanco Oy:stä, jossa Antero Flander oli pakottanut sen muotoonsa muokkauslestiä vasten. Tukevan vanerirakenteisen lestin oli tehnyt Myrskyn runkoa Tikkakoskella entisöivä Suomen ilmavoimamuseo.  Tyvilevy oli muokattu lestiä vasten kolmesta eri alumiinilevystä, jotka oli hitsattu muokkauksen jälkeen yhteen.

Aiemmin Tiistaikerhoon oli jo saatu Flanco Oy:stä rungon ja siiven liitoksen etuosaa peittävien vasemman ja oikeanpuoleisten tyvilevyjen osat, jotka hitsattiin Vantaalla kokonaisuudeksi. Tyvilevyjen etuosien muokkauslestit lestit oli tehty Tiistaikerhossa. Todettakoon, että Flanco Oy:ssä on tehty paljon muitakin Myrsky MY-14 entisöinnissä tarvittavia metalliosia.

Kun käytössämme olivat nyt rungon ja vasemman siipipuoliskon tyvilevyn molemmat osat, niitä sovitettiin alustavasti tulevaan paikkaansa vasemman siiven tyveen.

Tiistaikerhossa tyvilevyjen etu- ja takaosat tehdään valmiiksi, yhdistetään toisiinsa sekä koeasennetaan. Tyvilevyn etu- ja takaosa lukitaan toisiinsa liitoksella, jossa takaosan etureunan alapintaan niitattu alumiinilevy työntyy tyvilevyn etuosan reunan alle. Tyvilevyjen reunoista puuttuvat vielä aukot laippamuttereille, joilla levyt kiinnitettään rungon kylkeen ja siiven pintaan.

Tyvilevyjen koeasentamiseen päästään, kun Tiistaikerhossa rakennetut ja jo pohjamaalatut siipipuoliskot kiinnitetään Suomen ilmailumuseolla käytössämme olevaan VL Myrsky MY-5:n runkokehikkoon. Ottaa kuitenkin vielä aikansa, ennen kuin tyvilevyt on saatu Tiistaikerhossa valmiiksi koeasennettaviksi.

Kuvat: Lassi Karivalo

Myrskyn ohjaajan penkin toppaukset ja syöksyvyöt

Perjantai 9.4.2021 - Reino Myllymäki

Kuten tunnettua, Myrskyssä ohjaajan suojana oleva panssarointi koostuu kolmesta osasta. Ylin osa suojaa päätä ja se on sijoitettu ylimenopukkiin. Selkäpanssari on ohjaajan istuimen selkänojaosa, samoin istuinosa on panssaroitu.

Talvisodan aikana asennettiin kiireesti panssarointeja lentokoneisiin, joita onnistuttiin hankkimaan ulkomailta. Panssaroinnin sai mm. Hawker Hurricane. HC-452:ta tutkittaessa on huomattu, että sovitepaloja on kirjaimellisesti veistetty kirveellä soironpätkistä.

Välirauhan aikana hankittiin Ruotsista 100 selkäpanssaria, jotka todennäköisesti päätyivät Wasp-Fokkereihin ja ehkäpä myös Myrskyihin, koskapa selkäpanssarit näiden kahden konetyypin välillä ovat joitakin porauksia lukuunottamatta samanlaiset. Itse asiassa MY-14:n selkäpanssari onkin Wasp-Fokkerista peräisin.

Piirustus D 27248 - klikkaa suuremmaksi!

Verrattaessa Myrskyn piirustuksen D 27248 toppauksia HC-452:n toppauksiin on huomattu, että HC-452:n toppaukset ovat paljon ohuemmat kuin piirustuksen toppaukset, samoin Myrskyn prototyypissä on valokuvien perusteella ohuet toppaukset. Todennäköisesti Hurricanen penkki on osoittautunut talvella kylmäksi ja kokemuksesta viisastuneena toppauksia on sitten lisätty Myrskyn suursarjaan.

MY-14:n entisöinnissä jouduttiin ohjaajan istuimen selkäosan toppaus tekemään kokonaan uudestaan piirustuksen D 27248 mukaisesti. Ompeleminen tehtiin käsiompelukoneella, koska Ilmavoimamuseolla ei ollut ompelukonetta, joka olisi pystynyt näin paksuun (16 mm) huopaan. Nahkavahvikkeiden kohta on jouduttu ompelemaan kahta neulaa käyttäen ilman käsiompelukonetta. Lisäksi takakappaleen ompeleminen ompelukoneella olisi ollut työjärjestyksen takia mahdotonta.

16 mm huovan lisäksi materiaaleina käytettiin mustaa keinonahkaa, ruskeaa 1,5-2 mm vahvuista nahkaa, ohutta vaaleaa nahkaa takaosaan, käsittelemätöntä puuvillalankaa nahkaosiin ja vahattua pellavalankaa huovan ompelemiseen.

Reunojen taitoksissa verhoilun reunat kiinnitettiin toisiinsa ns. pesäpallotikillä. Tämä olisi voitu välttää kappaleiden paremmilla leikkauksilla. Keinonahan kiinnitys ompeleiden reunoille vahvistettiin Extreme fix -liimalla HC-452:n mallin mukaisesti. Takakappaleiden nahka vastasi väriltään HC-452:n penkin väritystä, valokuvissa Myrskyn penkki näyttää kyllä takaa tummemmalta. Nahka oli vanhaa nahkaa Ilmavoimamuseon varastoista. Nepparit hankittiin ja kiinnitettiin paikoilleen Palokassa toimivassa suutaripiste Ismo Siipolalla.

Ohjaajan penkin toppaus lopputuloksena on siistimpi kuin HC-452:n vastaava.

Penkin toppauksen yhteydessä entisöitiin myös istuinvyöt. Olkavyö ja oikea lantiovyö löytyivät Hallinportti Ilmailumuseosta ja ovat todennäköisesti aitoja Myrsky-osia. Olkavyö oli kulunut mutta käyttökelpoinen, lantiovyön osa tarvitsi korjausta. Vasen lantiovyö löytyi keskuslukkoineen Ilmavoimamuseon varastoista. Lisäksi löytyi alkuperäisiä solkia, nahkavahvikkeita ja hihnoja.

Olkavyö puhdistettiin Vulpex-saippualla, mutta muuta kunnostusta se ei kaivannut. Myös Vasen lantiovyö keskuslukkoineen kelpasi sellaisenaan. Oikea lantiovyö jouduttiin tekemään uusiksi alkuperäisosilla istuinvyön VL-42 yleispiirustuksen ja Myrskyn piirustuksen D 27249 mukaan.

Oikean lantiovyön kiristyshihna tehtiin varhaisemman piirustuksen mukaan kotimaisen istuinnvyön olkahihnasta ja lyhyt hihna tehtiin korjaamalla Ilmavoimamuseon varastosta löytyvä alkuperäisosa, josta saumat oli ratkottu. Soljiksi valittiin parhaat löytyneet ja ne kiillotettiin. Kiinnitystapit ja hakaneulat olivat myös VL:n alkuperäisosia. Nahkaosat otettiin alkuperäisistä hihnoista, joista valittiin ruskeat osat ehjien osien mukaisesti.

Kokonaisuutena istuinvöiden kunnostus onnistui hyvin, koska voitiin hyödyntää alkuperäisiä neulanreikiä. Kaikki ompelutyö tehtiin käsiompelukoneella käyttäen lankana vahattua pellavalankaa. Vöiden nahkaosat käsiteltiin Tallinpoika-valjasrasvalla.

Teksti perustuu Ilmavoimamuseon toimittamiin työvaiheraportteihin.

Valokuvat: Suomen Ilmavoimamuseo

Myrskyn koesiiven pyöräkotelosta ja siivekkeen tarkistusluukuista

Sunnuntai 21.3.2021 - Tiistaikerholainen

Kun VL Myrsky II:n (MY-14) siipien ja pyrstönosien pintojen pohjamaalaus valmistui, voitiin kuuden Myrsky-projektissa nyt työskentelevän tiistaikerholaisen tarmo suunnata muuhun. Kohteeksi otettiin mm. koesiiven vasemmanpuoleisen siivenpätkän pyöräkotelon rakentamisen jatkaminen sekä siivekkeiden tarkistusluukkujen kansien sovittaminen paikalleen.

Koesiiven pyöräkotelo sijoittuu etu- ja takasalon sekä kaarien rajaamaan neliskulmaiseen tilaan. Kotelon seinämä tehdään 2 mm vahvuisesta vanerista. Tätä tarkoitusta varten aiemmin jo leikattua seinämäaihiota soviteltiin paikalleen taivuttamalla vaneri ympyrän muotoon salkojen ja kaarien rajaamaan tilaan. Vaneri oli vielä sovitteluvaiheessa yläreunastaan liian korkea. Kun seinämä saatiin asettumaan halutusti, ylimäärä leikattiin pois ja seinämävaneri kiinnitettiin paikoilleen. Tämän jälkeen aloitettiin tehdä vanerista kulmakappaleita peittämään pyöräkotelon tilan kulmiin jääviä tyhjiä tiloja.

Pyöräkotelon vanerisen seinämän yläreunaan tulee tukikehä. Siihen kiinnitetään pyöräkotelon aukon peittävä alumiinilevystä painosorvattu kansi. Nämä kannet on jo sorvattu kumpaakin koesiiven pyöräkoteloa varten. Oikeanpuoleisen siipipuoliskon tukikehä ja kansi ovat jo paikallaan. Pyöräkotelot kansineen jäävät piiloon Myrskyn rungon sekä siiven ja rungon yhtymäkohtaa peittävien alumiinisten tyvilevyjen alle.

Vasemman siipipuoliskon pyöräkotelon yläreunan tukikehä tehtiin toisiinsa liimatuista ja muottiin pakotetuista vaneriliuskoista. Liimauksen kuivuttua tukikehä irrotettiin muotista ja muokattiin määrämittoihin odottamaan paikalleen asentamista.

Samanaikaisesti koesiiven pyöräkotelon rakentamisen kanssa aloitettiin siivekkeiden tarkistusluukkujen puolivalmiiden kansien sovittelu paikoilleen. Tämä työ on odottanut siivekkeiden pohjamaalauksen valmistumista.

Siiveke on saranoitu siipeen kiinni kolmen pisteen laakeroinnilla. Siinä siivekkeen johtoreunan sisällä olevat saranan korvakkeet kiinnitetään pultilla siivessä oleviin laakeroituihin saranavarsiin. Siivekkeen johtoreunan alapinnalla on kunkin kolmen saranan kohdalla tarkistusluukku.

Tarkistusluukun aukkoa peittää 1 mm alumiinilevystä tehdystä kansi. Käytössämme on mallina yksi alkuperäinen siivekkeen keskellä olevan saranan luukun kansi. Teimme kuitenkin uudet kannet kaikkia siivekkeiden tarkistusluukkuja varten. Kunkin tarkistusluukun aukon etureunassa on siivekkeen pintaan tehty rako kannen kiinnittämiseksi.

Nämä tarkistusluukkujen kannen kiinnitysraot olivat peittyneet siivekkeen pohjamaalauksen yhteydessä, kun johtoreunan pintaan kiinnitettiin pellavakangasvahvike. Ummessa olleet raot leikattiin auki terävällä veitsellä, jonka jälkeen tarkistusluukkujen kansia sovitettiin yksitellen paikoilleen. Suljettaessa kansi pujotetaan ensin etureunastaan siivekkeessä olevaan rakoon, jonka jälkeen kansi painetaan siivekkeen pintaa vasten aukon suojaksi. Kansi lukitaan kannen takareunassa olevalla yhdellä tai kahdella lukitusruuvilla. Ruuvit painetaan ja lukitaan siivekkeessä oleviin jousitettuihin lukitusreikiin. Uusista alumiinisista luukuista lukitusruuvit vielä puuttuvat.

Kuvat: Lassi Karivalo

Tilannepäivitystä Tikkakoskelta

Perjantai 5.3.2021 - Reino Myllymäki

Tikkakoskella Myrsky-työt ovat edenneet mukavasti sekä etä- että lähitöissä. Etätöissä on syntynyt uustuotanto-osien mittapiirustuksia laserleikkausta varten ja puumuotteja levyosien muokkausta varten sekä lähityössä "korjaamolla" eli Ilmavoimamuseon entisöintitilassa on tehty töitä ohjaamon ja rungon etuosan alueella, raportoi puuseppä-artesaani Mika Rautasaari Tikkakoskelta.

Ohjaamossa sijaitsevan sähkökytkinlaatikon takapuolen sähköliittimiä on sorvattu ja tehty  kytkinlaatikkoa varten taivutusmuotteja.

Patalevyä on viimeistelty tekemällä läpiviennit muun muassa kiduslevyjen ohjausputkille. Käynnistinkammen läpivientiaukko asettui vähintäänkin mielenkiintoisesti tarkistusluukun reunaan.

Moottorin sylinterinpäiden ilmanohjauslevyihin on tehty tarvittavat muutokset konekiväärien lieskaputkien ja kaasuttimen ilmaottokanavan kohdille. Ilmanohjauslevyt ohjaavat ilmavirtaa sylinterien jäähdytysrivoille jäähdytyksen tehostamiseksi.

Konservaattori Harri Huopainen on toiminut ompelumestarina ja tehnyt istuimen selkälevyn verhoilut ja öljyputkien eristekankaat. Myös olkavöiden kiinnike varmistusvaijereineen on saatu valmiiksi. Istuinvyöt on kunnostettu alkuperäisistä VL:n valmistamista vöistä.

Iso määrä viime kuukausien aikana tehtyjä alumiiniosia on lähdössä anodisoitavaksi, mukana myös viimeiset puuttuvat osat kannuksen sisäänvetomekanismiin eli ketjupyörien ohjauslevyt. Kun kaikki mekanismin osat ovat paikallaan, voidaan kannuksen sisäänvetomekanismista kuvata luvattu video, mahdollisuuksien mukaan myös väliaikaisesti asetettujen laskusiiveke ja -telineketjujen kera. Vaikuttavassa ketjuhässäkässä on jotain erityisesti VL Myrskylle ominaista erikoisuutta.

Osan VL:n standardiosien, joita on käytetty monissa eri VL:n rakentamissa koneissa, piirustuksia ei löydy Myrskyn piirustusten joukosta, vaan niitä joudutaan etsimään myös muiden konetyyppien piirustuksista tai niin sanotuista X-kuvista. Edellä mainittuja sähköliittimien piirustuksia etsittiin Valmet Vihurin piirustusten joukosta, josta ne lopulta löytyivätkin. Samalla kävi ilmi, että Vihurin piirustustenn sekaan oli eksynyt noin 200 Myrskyn piirustusta. Onneksi suurin osa piirustuksista koski metallista korkeusperäsintä, joka jo löytyy alkuperäisosana.

Joka tapauksessa Myrskyn piirustusten löytyminen Vihurin piirustusten joukosta on hyvä muistutus siitä, että kuinka tärkeää on huolellinen materiaalin säilytys ja arkistointi - eli tylsä ja näkymätön museotyö - on, jotta näyttävintä osaa eli museokoneita olisi ylipäätään mahdollista entisöidä näyttelyihin.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo