Blogi

MY-14:n rungon vanerointi etenee

Torstai 23.9.2021 - Reino Myllymäki

Tikkakosken entisöintiryhmältä Suomen Ilmavoimamuseolta tuli eilen tilannepäivitystä.

Siellä takarungon vasemmanpuoleinen vaneriarkki on kiinnitetty paikoilleen. Kun diagonaalivaneria ei valmiina ollut saatavissa, arkki on tehty tavallisesta 1,2 mm lentokonevanerista sahatuista ja yhteen jatkoksin liitetyistä kappaleista.

Myrskyn suursarjan lopullinen verhoilupiirustus puuttuu ja käytettävissä oleva piirustus kuvannee suursarjan alkupään koneiden (MY-5 ja MY-6) vaneriverhoilua, joka poikkeaa sarjan myöhempien koneyksilöjen verhoilusta. Valokuvista näkee, että vaneriarkit olivat myöhemmissä koneyksilöissä suurempia kuin piirustuksessa. Niinpä saumojen sijaintien ja muiden yksityiskohtien selvittely on "vaatinut paljon intensiivistä valokuvien tuijottelua".

Verhoiluvanerien sisäpuolinen maalaus on jo nyt työlästä, koska "rungon sisälle ei mahdu pieninkään konservaattori", ja vaikeammaksi koko ajan menee. Viimeisten vaneriarkkien maalaus tulee olemaan mielenkiintoista - eli vaikeaa.

Ohjaamoon saatiin paikoilleen myös moottorin ohjekilpi. Kaksi alkuperäistä huonokuntoista kilpeä oli saatu MY-5:stä ja MY-9:stä, mutta Ilmavoimamuseon varastosta löytyi käyttämätön kilpi. Ensinmainituissa oli ahtopainelukemat peitetty uusilla lukemilla ja vanhoista valokuvista selviää, että mmHg-pohjaiset lukemat on korvattu ata-pohjaisilla. Olisiko käynyt niin, että tuotannossa oli ahtopainemittarin tyyppi aikanaan jouduttu vaihtamaan?

Koska hyväkuntoisessa käyttämättömässä kilvessä oli oikeat lukemat jo valmiina, se valittiin asennettavaksi MY-14-koneeseen. Kyltti pestiin saippualla, pieni murtuma korjattiin liimaamalla ja kyltti ruuvattiin paikoilleen koneen ohjaamoon.

Kuvat: Ilmavoimamuseo.

Myrskyn takarungon vanerointi aloitettu

Tiistai 7.9.2021 - Reino Myllymäki

Tikkakosken entisöintiryhmältä tuli tänään pieni päivitys. Siellä on päästy aloittamaan MY-14:n takarungon vanerointi.

Kaksi vanerivuotaa on saatu asennettua. Vanerivuodat taipuvat kahteen suuntaan ja liimauksessa tarvittavan puristuspaineen saavuttamiseksi on tarvittu suurta määrää puristimia ja sinkilöitä sekä kiristyskalvoa. Takarungon sisämaalausta tullaan tekemään sitä mukaa, kun vanerointi etenee.

Tikkakosken entisöintiryhmä sai myös vihjeen jäämistöstä, joka saattaisi sisältää lentokoneen osia. Niin sisälsikin; myös Myrskyn osia. Tärkein löytö oli konekiväärin tahdistimen mekanismin kiinnitysosat moottoriin. Niitä ei ollut ennestään yhtään, eikä edes piirustuksia. Niinpä tahdistinlaitteen kiinnitys oli jäänyt epäselväksi asiaksi.

Lahjoituksen seurauksena MY-14 saa ainakin toisen tahdistinkoneiston paikalleen. Tahdistimia on Myrskyssä kaksi, molemmat ohjaavat kahta konekivääriä.

Lisäksi löytyi yksi laskutelineen sisäänvetomekanismin kotelo, mukaanlukien ratas ja akseli laippoineen, sekä yksi Myrskyn laskutelineen varsi. Näistä kaikkia ei voida hyödyntää MY-14:ssä, mutta ainakin yksi kiduskoneiston uustuotantolaakeri jää pois, kun tilalle voidaan asentaa alkuperäisosa.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

Myrskyn laskutelineen pyöränavan peitelevyn tekeminen jatkuu

Torstai 26.8.2021 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II:n (MY-14) oikean siiven laskutelineen pyöränapaan kiinnitettävän peitelevyn tekeminen on jatkunut Tiistaikerhossa. Parhaillaan tehdään peitelevyn sisäpuolen reunaan kiinnitettävää metallitukea. Peitelevyn reunaa kiertävä tuki tehdään 15 mm paksuisesta teräsneliöputkesta. Se kiinnitetään 10 mm päähän peitelevyn reunasta.

Neliöputki toimii sekä alumiinilevystä leikatun peitelevyn tukirankana että peitelevyn sisäpintaan kiinnitettävien jäykisteiden kiinnitysalustana. Alumiinilevystä leikatut jäykisteet niitataan peitelevyyn siten, että neliöputki jää peitelevyn ja jäykistelevyn väliin.  Jäykisteet ovat jo valmiina kiinnitettäviksi. Koesiiven pyöränavan peitelevyyn jäykisteet on jo niitattu. Koesiiven peitelevy toimiikin mallina varsinaisen siiven laskutelineen peitelevyjen tekemisessä.

Koska pyöränavan peitelevyn yläreuna on kaareva, neliöputkea muokattiin mankelissa peitelevyn kaarevaan muotoon. Muokkaaminen mankelissa tehtiin vaihe vaiheelta. Välillä käyristyvää neliöputkea verrattiin peitelevyn kaarevaan reunaan. Kun haluttu kaarevuus saavutettiin, neliöputkesta katkaistiin palat peitelevyyn yläreunaa varten.

Pyöränavan peitelevyn alareuna ei ole kaareva, vaan kulmikas.  Levyn alareunaa varten leikattiin pätkä neliöputkesta. Tarvittavien kulmien tekemiseksi neliöputkeen sahattiin levyn reunan jyrkemmän kulman kohdalle lovi ja loivemman kohdalle useita vierekkäisiä sahauksia. Näistä kohdin putki taivutettiin vastaamaan peitelevyn alareunan muotoa.

Tämän jälkeen merkittiin teipillä peitelevyn yläreunan kaarevan putken ja alareunan kulmikkaan tukiputken yhtymäkohtaan linja kulmaliitokselle. Merkin mukaan putkien päät sahattiin viistoiksi. Vinopäiset putken päät asetettiin toisiaan vasten ja putket kiinnitettiin puristimilla peitelevyyn. Putkien päät tullaan ensin heftaamaan eli hitsaamaan sen verran kiinni toisiinsa, että putkikehikon voi yhtenäisenä irrottaa alumiinisesta peitelevystä varsinaista putkien liitoskohtien umpeen hitsausta varten. Näin neliöputkesta saadaan yhtenäinen peitelevyn reunassa kulkeva tukiranka.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Jäykisteet niitattiin Myrskyn oikean siiven laskutelineen joustintuen peitelevyyn

Maanantai 23.8.2021 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa on jatkettu Myrsky-hävittäjän (MY-14) oikean siiven laskutelineen peitelevyjen tekemistä. Valmiiksi muokattuun joustintuen peitelevyyn niitattiin U-profiilisia jäykistelistoja.
Nämä peitelevyn sisäpinnan reunaan niitattavat jäykistelistat on leikattu alumiinilevystä ja prässätty sitten muotoonsa. Niin itse peitelevy, kuin jäykistelistat ovat jo kromatoitu.

Niittaaminen aloitettiin kiinnittämällä ensimmäinen neljästä jäykistelista clecoilla peitelevyyn reunaan. Asennuspihdeillä niitin reikiinn kiinnitettäviä clecoja käytetään yhteen niitattavien tai hitsattavien kappaleiden väliaikaiseen kiinnitykseen. Cleco-kiinnityksestä huolimatta niitin reikiä jouduttiin hieman hiomaan pyöröviilalla, jotta niitit saatiin ”solahtamaan” hyvin reikiinsä.

Niitteinä käytettiin 3x6 mm uppokantaisia niittejä. Jäykisteet niitattiin kiinni peitelevyyn niitti kerrallaan. Niittaaminen tehtiin paineilmakäyttöisellä niittipyssyllä. Kaikki peitelevyn neljä jäykistettä on nyt niitattu. Peitelevyä on alustavasti soviteltu oikean siiven laskutelineen joustintuen päälle ja hyvin se siihen sopiikin.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Myrskyn oikean siiven laskutelineen peitelevyjen asentamista

Perjantai 30.7.2021 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa on käynnissä VL Myrsky II:n (MY-14) oikean siipipuoliskon laskutelineen peitelevyjen asentamiseen liittyvät työt.  Myrskyn piirustuksissa peitelevyistä käytetään termiä muodostus. Käytän blogissa kuitenkin paremmin kuvaavaa termiä peitelevy. Laskutelineen joustintuessa, takatuessa sekä pyöränavassa kiinni olevat peitelevyt peittävät laskutelineen koteloaukon laskutelineen ollessa sisään vedettynä.

Käytössämme ei ole ainuttakaan alkuperäistä kokonaista Myrskyn laskutelinettä pyörineen. Meillä on kuitenkin kolme alkuperäistä laskutelineen pyöränapaa pyörineen sekä joitain laskutelineeseen kuuluvia osia ja yksi peitelevy. Se on MY-34:n laskutelineen takatuen peitelevy. Niinpä nuo puuttuvat peitelevyt tehtiin ja ovat valmiina laskutelineisiin asennettaviksi. Sen sijaan peitelevyihin niitattavista jäykisteistä suurin osa on vielä alumiinilevystä leikattuina, mutta jo kromatoituina osina.

Patria Oyj teki puuttuvat kaksi joustintukea entisöitävään MY-14-hävittäjään. Tiistaikerhossa tehtiin puolestaan joustintuki koesiiven laskutelineeseen. Koesiiven laskuteline peitelevyineen on koesiipeen kertaalleen jo asennettu. Se onkin ollut tarpeen monen laskutelineen asentamisessa eteen tulleen ongelman ratkaisemiseksi.

Aloitettiin laskutelineen asentaminen MY-14:n oikeaan siipipuoliskoon. Sitä varten siipipuolisko käännettiin alapuoli ylöspäin. Laskuteline laskettiin koteloonsa ja kiinnitettiin paikalleen. Tämän jälkeen aloitetaan joustintukeen, takatukeen sekä pyöränapaan kiinnitettävien alumiinilevystä tehtyjen peitelevyjen asennus. Joustintuen takatukeen tuleva peitelevy on MY-34:n alkuperäisosa.

Ensin huomio kohdistettiin pyöränapaan kiinnitettävään peitelevyyn. Se on leikattu 1,5 mm vahvuisesta alumiinilevystä. Peitelevyä muokataan reunoistaan niin, että laskutelineen ollessa sisällä kotelossaan, kotelon reunan ja peitelevyn reunan väliin jää 1,5 mm rako.  Kun peitelevyn reunat on työstetty muotoonsa, peitelevy saa ulko- ja sisäpintaansa alumiinilevystä tehdyt jäykisteet.

Jotta pyöränapaan kiinnitettävä peitelevy saadaan pidettyä paikallaan reunojen muokkauksen aikana, pyöränavassa olevaan neljään peitelevyn kiinnityspultin reikään ruuvattiin kärjistään teräväksi sorvatut kohdistustapit. Sitten peitelevy asetettiin navan päälle niin, että sen reunat vastasivat pyöräkotelon reunoja. Kun peitelevyä naputeltiin kohdistustappien kohdalta, tapin kärjistä jäi jäljet levyn alapintaan. Jälkien kohdalle porattiin tappien mukaiset 8 mm reiät, jonka jälkeen peitelevy painettiin merkkaustappeihin.  Näin levy saatiin lukituksi reunoiltaan muokattavaksi.

Todettiin, että peitelevyn reuna jää muutamasta kohdasta ”makaamaan” pyöräkotelon reunan päälle. Peitelevyn reunoista on siten otettava vähän pois, jotta levy painuu pyöräkotelon reunan sisäpuolelle. Kavennettavat kohdat merkattiin joko maalarinteipillä tai piikin kärjellä. Sitten levy irrotettiin kohdistustapeista ja levyn reunoja hiottiin hiomahihnalla ja reuna siistittiin viilalla. Hiontaa tehtiin useaan otteeseen välillä peitelevyä paikalleen kokeilleen. Kun levyn ja kotelon reunan väliin oli satu 1,5 mm välys, pyöränapaan kiinnitettävä peitelevy oli saanut oikean muotonsa.

Seuraavana työnä on niitata pyöränavan peitelevyyn alumiinilevystä leikatut jäykisteet. Peitelevyn sisäpinnan jäykisteet ovat kotelorakenteiset. Ulkopinnalla jäykisteenä on pelkkä soikea 3 mm vahvuinen alumiinilevy.  Koesiiven pyöränavan peitelevyssä on jo jäykisteet. Tätä peitelevyä käytetäänkin mallina varsinaisen siiven laskutelineen navan peitelevyn jäykisteiden tekemiselle ja kiinni niittaamiselle. Koesiiven peitelevy on jo kromatoitu, josta johtuu suojuksen kellertävä väri.

Myrskyn oikean siiven laskutelineen pyöränavan peitelevyn ulkopinnan jäykiste leikattiin 3 mm alumiinilevystä. Jäykiste pitää muokata peitelevyn lievästi kaarevan profiiliin ennen jäykisteen niittaamista levyn ulkopintaan. Haluttu muoto saadaan mankeloimalla jäykistettä vähä vähältä muotoonsa. Mankelin teloja säädettiin sopiviksi, jonka jälkeen jäykistelevyä mankeloitiin telojen välissä välillä tarkastaen kaarevuuden astetta. Mankelointia jouduttiin tekemään monta kertaa, ennen kuin paksuhko alumiinilevyyn saatiin muokatuksi pyöränavan peitelevyn pinnan myötäiseksi. Seuraavaksi ryhdytään kokoamaan peitelevyn sisäpintaan tulevia kotelorakenteisia jäykisteitä niiden kiinni niittaamiseksi.

Kuvat: Lassi Karivalo

Myrskyn laskusiivekkeet pintamaalattaviksi

Tiistai 27.7.2021 - Tiistaikerholainen

Entisöitävän VL Myrsky II (MY-14) -hävittäjän sivu- ja korkeusvakaajan sekä siivekkeiden jälkeen pintamaalattaviksi toimitettiin Espoon automaalaamoon Myrskyn kaksi laskusiivekettä.

Myrskyn laskusiivekkeet ovat alumiinirakenteiset. Laskusiivekkeen alapinta on sileää alumiinilevyä ja se maalattiin Valtion lentokonetehtaalla siiven alapinnan värin mukaisesti vaalean siniseksi (maali S&H 39/323). Laskusiivekkeen yläpinta on verhoilematon ja siinä on näkyvissä laskusiivekkeen sisärakenne jäykisteineen. Sisärakenne on maalattu tumman vihreällä pohjamaalilla (S&H 39/301 tai RLM02). Laskusiivekkeen yläpinta tulee näkyviin, kun laskusiiveke otetaan ulos.

Käytössämme on kolme Myrskyn alkuperäistä laskusiivekettä. Kolme me niitä tarvitsemmekin, sillä kolmas siiveke asennetaan Myrskyn entisöinnin ohessa tehtyyn koesiipeen. Koesiipi on 2,5 metrin mittainen oikeanpuoleisen siiven tyviosa. Se ja sille vastinpariksi jo tehty vasemman siiven 1,0 metrin mittainen tyviosa asennetaan aikanaan käytössämme olevaan Myrsky MY-5:n runkokehikkoon, josta myös tulee aikanaan näyttelyesine.

Likaantuneiden ja ajan patinoimien laskusiivekkeiden pinnat puhdistettiin. Paksussa ruosteessa olleet siivekkeen saranoista poistettiin ruoste ja niiden laakeroinnit tehtiin toimiviksi. Samoin tehtiin toimiviksi laskusiivekkeen liikuttamisen alkuperäiset kulmavaihteet kierre- eli matoruuveineen. Kulmavaihteet ovat jo paikallaan siivessä. Laskusiivekkeiden sileissä alapinnoissa oli joitain kolhuja ja painaumia. Ne paklattiin ja hiottiin pintamaalausta varten.

Kahdessa laskusiivekkeessä alapinnalla ollut vaalean sininen pintaväri on kulunut lähes kokonaan pois, jolloin alta on paljastunut tummanvihreä pohjamaali.  Näihin siivekkeisiin palautetaan alkuperäisen sävyn mukainen vaalean sininen maalipinta. Kolmannessa laskusiivekkeessä vaalean sinistä pintamaalia on vielä näkyvissä, mutta melkein valkoiseksi haalistuneena ja alta kuultaa jo vihreä pohjamaali. Kaikkien kolmen laskusiivekkeen sisäpintojen vihreä maali on riittävän hyvässä kunnossa, eikä niitä tarvitse uudelleen maalata.

Espoon automaalaamoon on nyt lähetetty pintamaalattaviksi vain kaksi laskusiivekettä eli ne, joista vaalean sininen pintamaali oli kulunut pois. Pohdinnassa on, jätetäänkö kokonaan pintamaalaamatta kolmannen laskusiivekkeen alapinta, jossa alkuperäinen sininen pintamaali on vielä haalistuneena näkyvissä.

Jos näin menetellään, MY-14 saa toiseen siipeensä alapinnaltaan uudella vaalean sinisellä pintamaalatun laskusiivekkeen ja toiseen siipeensä laskusiivekkeen, jonka alapinnassa on alkuperäinen, mutta vaalean harmaaksi kulunut maalipinta. Tässä pohdinnassa ovat taustana museaaliset perusteet. Niiden mukaan entisöinnissä ja etenkin konservoinnissa pyritään säilyttämään alkuperäistä niin paljon kuin se on museaalisesti tarkoituksenmukaista.

Kuvat: Lassi Karivalo

MY-14:n tulensammutusjärjestelmä

Maanantai 26.7.2021 - Reino Myllymäki

VL Myrskyn tulensammutusjärjestelmä perustui ohjaamossa istuimen viereen sijoitettuun tulensammutuspulloon ja siitä kaasuttimen imukomuun ja moottoritilaan kaasuttimen lähelle johtavaan kaksihaaraiseen putkeen.

MY-14:n tulensammutinjärjestelmä puuttui kokonaan. MY-5:ssä ja MY-9:ssä oli jäljellä huonokuntoista sammutinputkistoa, kiinnikkeitä ja tuliseinän läpivientiliittimet. Ilmavoimamuseon varastosta löytyi yksi irrallinen moottoritilan sammutinputki, joka oli katkaistu ja siitä puuttui toinen suutin.

Tehtiin uusi sammutinputki 8 mm kupariputkesta piirustuksen mukaan. Liitoskohtiin kovajuotettiin uudet messinkiliittimet. Alkuperäiset kiinnikkeet puhdistettiin oksaalihapolla ja moottoritilan puuttuvat kiinnikkeet tehtiin alumiinista piirustuksen mukaan. Moottoritilan haara tehtiin alkuperäistä mallina käyttäen, toinen haara tehtiin alkuperäisestä putkesta. Puuttuva suutin sorvattiin messingistä kuitenkin siten, että siitä tehtiin piirustuksen puuttuessa vain ulkoisesti alkuperäistä vastaava.

Suuttimen kiinnikkeet tehtiin teräspellistä piirustuksen mukaan ja putkisto maalattiin VL-standardin mukaisesti punaisella merkkivärillä. Putkisto asennettiin paikoilleen piirustuksen ja valokuvien mukaisesti.

Sammutinpullon alaosan kiinnike on hyväkuntoinen varastosta löytynyt käyttämätön varaosa, joka puhdistettiin ja maalattiin uudelleen. Kiinnikkeelle tehtiin alkuperäisen mukainen nahkapehmuste nahkanauhasta. Puuttuva ylempi kiinnike tehtiin kokonaan uusiksi piirustuksen mukaan.

Oikeanmallista tulensammutinpulloa ei ole säilynyt, mutta piirustus on. Sen mukaisesti tullaan tekemään uusi tulensammutinpullo MY-14:ään. Kiinnikkeiden ja putkiston sovitustyössä käytetty pullo lainattiin FR-110:stä.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo

MY-14:n seoksen ja öljyn lämpömittarit johtoineen ja antureineen

Lauantai 24.7.2021 - Reino Myllymäki

Tikkakoskelta kaksi viikkoa sitten tullut valokuva- ja raporttilähetys sisälsi tietoa MY-14:n mittareista.

Alkuperäisistä seoksen ja öljyn lämpömittareiden asennuksista oli jäljellä vain vähäisiä jäänteitä. Suomen Ilmavoimamuseon varastoista löytyi kuitenkin varusteluettelon mukainen seoksenlämpömittari (Siemens FL20342 -40 -0 - +40C) ja öljynlämpömittari (Hartman & Braun FL20342 0-130C) sekä lämpöanturit (Hartman & Braun FL20340 STG 1) ja liittimet.

Anturit puhdistettiin oksaalihapolla. Anturin liitinadapteri sorvattiin piirustuksen mukaan alumiinista ja anodisoitiin. Uudet johtimet ja niiden panssarisukat tehtiin ja asennettiin piirustusten mukaisesti. Oikeanmalliset liittimet anturiin ja mittariin löytyivät Suomen Ilmavoimamuseon varastosta.

Mittarit asennettiin päämittaritauluun ja oikeanpuoleiseen apumittaritauluun piirustusten mukaisesti.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

MY-14:n moottorin huohotusputki

Torstai 22.7.2021 - Reino Myllymäki

Kaksiviikkoa sitten Tikkakoskelta tulleesta kuva- ja raporttipäivityksestä syntyi nyt tämä kirjoitus.

MY-14 saa moottorikseen Pratt & Whitney R-1830-S1C3-G Twin Wasp -moottorin, joka aikaisemmassa elämässään on ollut kiinnitettynä DC-3-koneeseen. Moottorin alkuperäiset lyhyet huohotinputken alkuosat olivat paikoillaan, mutta ne olivat erimalliset kuin Myrskyn SC3-G-moottorissa: lyhyemmät ja eri puolella moottoria.

Ruotsalaisesta STW-C-kopiomoottorista löytyi oikean mallinen taaempi huohotusputki, joka asennettiin paikoilleen sen jälkeen, kun putken liitoskohta oli ensin käännetty oikeaan suuntaan. Sen sijaan etummainen huohotusputki oli tehtävä 25 mm teräsputkesta, johon kiinnitettiin hitsaamalla alkuperäinen moottorissa ollut liitinmutteri.

Koska alkuperäisestä pinnoitteesta ei saatu selvyyttä, putki maalattiin sinkkimaalilla ja käsiteltiin Renaissance-vahalla. Huohotusputket yhdistävä alumiiniputki ja sen jatko-osa tehtiin 25 mm alumiiniputkesta. Myöskään tämän putken pintakäsittelystä tai värimerkinnöistä ei löytynyt tietoa, joten se vain anodisoitiin. Putket liitettiin toisiinsa piirustuksen mukaisilla kumiputkiliitoksilla ja alkuperäismallisilla letkunkiristimillä.

Kuva: Suomen Ilmavoimamuseo.

MY-14:n sivu- ja korkeusvakaaja sekä siivekkeet pintamaalattu

Tiistai 20.7.2021 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa pohjamaalattiin kevätkauden aikana VL Myrsky II:n (MY-14) vaneripintaiset siivet, sivu- ja korkeusvakaaja sekä siivekkeet. Pohjamaalauskertoja paklauksineen ja välihiontoineen oli useita. Lopputuloksena saatiin todella sileää pohjamaalattua vaneripintaa pintamaalattavaksi.

Kuva: Jukka Köresaar.

Suomen ilmavoimamuseo ja Suomen ilmailumuseo ovat selvittäneet VL Myrskyn rakentamisessa Valtion lentokonetehtaalla käytettyjä maaleja. Selvitysten pohjalta on MY-14 entisöinnin johtoryhmässä päätetty entisöinnissä käytettävistä nykyaikaisista maaleista. Alkuperäisiä maaleja ei enää ole saatavilla.

Maaliselvityksen mukaan Myrskyn vaneripinnat pohjamaalattiin Valtin lentokonetehtaassa seuraavasti: Tartuntapohjamaalina eli primerina käytettiin Winter 689+5 % alumiinihilejauhemaalia, jonka päälle vedettiin lastalla tasoitekitti. Hiomamaalina käytettiin Winter 199 -maalia. Maalaukset tehtiin ruiskulla.

Myrskyn pintamaaleina Valtion lentokonetehtaalla käytettiin koneen yläpinnoilla tummaa oliivinvihreää Winter 595 maalia sekä mustana kuviona mustaa Winterin 33503 maalia. Alapinnoilla käytettiin vaaleansinistä S&H 39/323 maalia eli niin kutsuttua DN-värisävyä. Maalaus tehtiin ruiskulla.

MY-14 entisöinnissä siipien, sivu- ja korkeusvakaajan sekä siivekkeiden vaneripintojen pohjamaalaamisessa käytettiin Tiistaikerhossa edellä mainittuja maaleja vastaten primerina Temalac AB 70 (RAL 9006) ja hiomavärinä Futura 3 (RAL 7005) -maaleja. Maalit levitettiin telalla.

Entisöitävän Myrsky MY-14 siipien, siivekkeiden ja vakaajien pintamaalaus teetetään ostopalveluna ja maalaus toteutetaan ruiskumaalauksena. Maalauksen tekee Espoon automaalaamo Oy.

Ensimmäiset Tiistaikerhossa rakennetut Myrsky MY-14 osat ovat nyt saaneet pintamaalinsa, kun sivu- ja korkeusvakaaja sekä siivekkeet toimitettiin pintamaalattaviksi Espoon automaalaamoon.  Siellä ne saivat alkuperäisiä maaleja vastaten yläpintaansa oliivinvihreän Teknosynt combi 50 (Teknos TM-11263/20) pintamaalin sekä alapintaansa vaaleansinisen Teknosynt combi 50 (Teknos TM-11299/20) maalin. Yläpinnoista puuttuu vielä musta kuviointi. Mustana pintamaalina tullaan käyttämään Teknosynt 50 (RAL 9005).

Vasemmassa siivekkeessä on jo siihen kuuluva siivekkeen trimmilaippa. Se on alkuperäinen Myrskyn osa alkuperäisine pintamaaleineen. Uuden pintamaalauksen jälkeen olikin hyvä verrata toisiinsa siivekkeen alapinnan uuden ja alkuperäisen vaalean sinisen pintamaalin sävyjä. Voidaan todeta, että uuden maalin sävy vastaa hyvin alkuperäistä vaalean sinistä sävyä.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

MY-14:n ahtimen ja polttoainepumpun ylivuotoputki

Sunnuntai 18.7.2021 - Reino Myllymäki

Tämä kirjoitus perustuu reilu viikko sitten tulleeseen valokuva- ja raporttitoimitukseen Tikkakoskelta.

Myrskyn alkuperäistä ahtimen ja polttoainepumpun ylivuotoputkea ei ole säilynyt, mutta piirustus löytyy.

Niinpä tehtiin ahtimelle ja polttoainepumpulle uusi ylivuotoputki kupariputkesta. Kaksihaarainen putki koottiin yhteen kovajuotoksella. Ilmavoimamuseon varastosta löytyi sopivat liitinadapterit ja -mutterit putkiliitoksiin.

Putki maalattiin VL-standardin mukaisesti keltaisella merkkivärillä, jona käytettiin Miranolia. Putki kiinnitettiin paikoilleen messinkinauhalla ja nahkapehmusteella.

Kuva: Suomen Ilmavoimamuseo.

MY-14:n ahto-, öljyn- ja polttoainepainemittarit putkistoineen

Perjantai 16.7.2021 - Reino Myllymäki

Tikkakosken entisöintiryhmältä viikko sitten tullut valokuva- ja raporttipäivitys mahdollistivat tämän kirjoituksen tekemisen, jolle aikaa löytyi vasta nyt.

Myrskyn ahto-, öljyn- ja polttoainepainemittareiden putkistoista oli jäljellä vain läpivientiliittimet tuliseinässä. Tosin MY-5:ssä oli säilynyt tuliseinien väliset kovat putket, joista öljynpainemittarin putki oli poikki, sekä kovien putkien ja mittareiden väliset joustavat Aviotub-putket.

Alkuperäiset kovat putket puhdistettiin ja vääntymät oikaistiin. Teräksiset liittimet puhallettiin lasikuulilla ruosteesta puhtaaksi ja alumiiniset osat saivat oksaalihappokäsittelyn.

Katkennut öljynpainemittarin putki korvattiin uudella kupariputkella. Aviotub-putket upotettiin petrooliin niiden pehmentämiseksi. Putkien liittimet purettiin ja puhdistettiin sekä kiristimet uusittiin. Moottoritilan letkut ovat olleet - valokuvista päätellen - alkusarjan koneissa keltaisia Aviotub-letkuja, loppusarjan koneissa saksalaisperäisiä punaruskeita kangaspintaisia kumiletkuja.

Koska sopivaa Aviotub-letkua ei ollut saatavilla, käytettiin öljynpainemittarin letkuna alkuperäislaatuista punaruskeaa letkua. Ahto- ja polttoainepainemittarin letkuina käytettiin kauppalaatuista mustaa kangaspintaista kumiletkua alkuperäismallisin liittimin. Ahtopainemittarin nesteenerotuspullo puuttui, mutta se saatiin VL Pyry PY-35:stä. Pullo kiinnitettiin alkuperäisin kiinnityspannoin, jotka puhdistettiin ruosteesta ja maalattiin harmaaksi. Pyrystä kopioitiin pantojen nahkapehmuste.

Letkut kiinnitettiin runkoon valokuvien mukaisesti messinkinauhalla ja nahkapehmusteella. Kovat putket niputettiin yhteen alumiinipannoilla ja nahkapehmusteella. Ahto- ja polttoainepaineputket oli maalattu keltaisiksi siten, että ahtopaineputkeen oli pensselöity sinistä maalia koko matkalle epäsäännöllisesti. Öljynpainemittarin putki oli ruskea. Koska dokumenteista ei löytynyt tukea ahtopainemittarin siniselle maalille, se jätettiin lopputuloksesta pois. Sen sijaan letkujen liittimiin tehtiin asiaankuuluvat maalimerkinnät.

Mittareiksi asennettiin Myrskyn varusteluettelon mukaiset hyväkuntoiset mittarit Ilmavoimamuseon varastosta: öljy- ja polttoainepaineen yhdistelmämittari sekä ahtopainemittari.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

Myrskyn NACA-renkaan kiinnitysosien asemointi

Sunnuntai 11.7.2021 - Tiistaikerholainen

Edellisessä blogissani kerroin NACA-renkaan sisäreunaan kiinnitettävien konsoleiden muokkauksesta paikalleen asennettaviksi. NACA-rengas lukitaan näillä millin vahvuisesta alumiinilevystä tehdyillä 14 kiinnityskonsoleilla liitoskappaleiden avulla Pratt &Whitney R-1830 -moottorin etusylinterien venttiilikopan imu- ja pakopuolen korvakkeisiin. Konsoleita on siten kaksi kutakin seitsemää sylinteriä kohti. NACA-renkaan lukitsemiseksi venttiilikopan korvakkeisiin, kiinnityskonsolien tulee sijaita NACA-renkaassa täsmälleen sylintereiden venttiilikoppien korvakkeiden kohdalla.

Kuva: Jorma Laakkonen

Kiinnityskonsolien tarkan paikan määritystä varten tehtiin niiden paikantamista helpottavat ohjainlevyt eli jigit. Niiden avulla kukin konsoli saadaan tarkasti oikean kohtaan. Ohjainlevyt tehtiin 1 mm vahvuisesta teräslevystä. Lisäksi tehtiin samaisesta teräslevystä NACA-renkaan reunaa tukeva teräskehä. Tämän tukikehän tarkoitus on pitää NACA-renkaan reunan muoto muuttumattomana kiinnityskonsoleita paikalleen asemoitaessa.

NACA-renkaan kehän keskelle tehtiin seitsenkulmainen kiinnityskonsolien asennuksen ohjainlevyjen ”napalevy”, johon ohjainlevyt konsoleita asemoitaessa lukitaan. Moottorin kahden yläsylinterien kohdalle tuleville NACA-renkaan neljälle kiinnityskonsolille tehtiin yhtenäinen napalevyssä kiinni oleva asennuksen ohjainlevy. Muut ohjainlevyt ovat kaksihaaraisia irrotettavia ja tehty yhteen sylinteriin kiinnitettäville kahdelle konsolille. Ohjainlevyn kummankin haaran päässä on lovi, joka vastaa piirustuksen mukaista kiinnityskonsolin sijaintia. Nämä kaksihaaraiset ohjainlevyt ovat siirrettäviä ja lukitaan napalevyyn pulteilla.

NACA-renkaan yläreunan kiinnityskonsoleita lukuun ottamatta muiden konsolin sijainnin määrittäminen aloitetaan kiinnittämällä kaksihaarainen asennuksen ohjainlevy pulteilla yhteen napalevyn seitsemästä sivusta. Tämän jälkeen toinen ohjainlevyn tulevasta konsolista pujotetaan ohjainlevyn haaran päähän tehtyyn loveen. Sitten varmistetaan, että konsoli sekä asettuu tiiviisti NACA-rengasta vasten että on pystysuorassa ja linjassaan NACA-renkaan keskustaan. Samalla konsolin sijainti merkitään tussikynällä NACA-renkaan pintaan.

Kun ensimmäisen ohjauslevyn päähän pujotetun konsolin sijainti on merkitty, tehdään sama sovitus ohjauslevyn toiseen haaraan kiinnitettävälle konsolille. Tässä vaiheessa vielä tarkistetaan, että konsolin alareunaan tehdyt niittausliepeet painautuvat tiiviisti NACA-renkaan sisäpintaa vasten. Jos näin ei ole, liepeitä vielä muokataan ja sovittaminen tehdään uudestaan.

Tämän jälkeen asennuksen ohjainlevy irrotetaan ja kiinnitettään pulteilla napalevyn viereisen sivuun seuraavan sylinterin kohdalle tulevien konsolien paikan määrittämiseksi. Näin edeten saadaan määritetyksi paikat kaikille NACA-renkaan kiinnityskonsoleille, jotka aikanaan niitataan liepeistään NACA-renkaan pintaan.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

MY-14:n kylmäkäynnistyslaite

Keskiviikko 30.6.2021 - Reino Myllymäki

VL Myrskyn käyttö- ja huolto-ohjeessa on lyhyt maininta voitelujärjestelmän kohdalla: "Tyhjennyshana on varustettu venttiilillä polttoaineen sekoittamista varten voiteluaineeseen. Jos tätä venttiiliä ei käytetä, poistetaan kaasuttimen ja tyhjennyshanan välinen putki sekä suljetaan ruuvitukset kartiotulpalla DIN 7610 NW 4 ja mutterilla DIN 7606, kierre M 12 x 1,5".

MY-14:n kylmäkäynnistyslaitteesta oli jäljellä vaijerin päätteet tulilevystä ja ohjaamosta, ohjaamon kilpi "Voiteluaineen ohennus" ja lyhyt pätkä vaijeria jatkosliittimineen.

Alkuperäiset vaijerin suojaputken pääteosat lasikuulapuhallettiin ruosteesta, suojattiin Isotrolilla ja maalattiin sävyyn RAL 7005. Uusi suojaputki tehtiin kangaspintaisesta vaijerinsuojaputkesta, joka piirustuksen mukaisesti tinattiin kiinni päätteisiin. Puuttuva kehräpyörän kannake tehtiin piirustuksen mukaisesti, mutta sopiva kehräpyörä löytyi Ilmavoimamuseon varastosta.

Uusi vaijeri asennettiin piirustuksen ja alkuperäisten vaijerin jäänteiden mukaisesti. Alkuperäiset jatkoskappaleet puhdistettiin ja juotettiin vaijeriin tinalla. Alkuperäinen kiristävä jännelukko oli säilynyt paikallaan öljyhanassa ja voitiin ottaa käyttöön. Puuttuva kylmäkäynnistyslaitteen käyttönuppi sorvattiin piirustuksen mukaisesti alumiinista ja anodisoitiin. Ohjekilpi puhdistettiin ja ohjeteksti maalattiin uudelleen.

MY-14:n yksilöpapereiden mukaan kylmäkäynnistyslaitetta ei otettu käyttöön epävarman toiminnan vuoksi, vaan öljyhanaan liittyvä polttoaineputki oli irroitettu ja liittimet tulpattu. Tämän vuoksi polttoaineputki jätettiin asentamatta ja tulpat paikoilleen.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

MY-14:n valopistoolin putki ja panoslaatikko

Sunnuntai 27.6.2021 - Reino Myllymäki

MY-14:n valopistoolin kiinnitys- ja laukaisuputki on säilynyt, tosin ruostuneena. Kiinnikkeet ovat vuosien saatossa rikkoontuneet. Valopanoslaatikko ei ole säilynyt.

Säilynyt valopistoolin kiinnitys- ja laukaisuputki puhdistettiin ruosteesta lasikuulapuhaltamalla. Uudet kiinnikkeet tehtiin piirtustuksen mukaisesti. Putki ja kiinnikkeet suojattiin Isotrolilla ja maalattiin sävyyn RAL 7005.

Putken alkupään nahkainen pehmuste oli kovettunut hauraaksi, joten tehtiin uusi nahkapehmuste ja kiinnitettiin se alumiininiiteillä putkeen. Putken läpiviemisestä alamuodostuksen läpi ei ole säilynyt piirustusta. Niinpä se tehtiin museossa olevan Fokker D.XXI FR-110:n mallin mukaisesti. Alamuodostuksen vaneriin liimattiin sisäpuolelle 6,5 mm vanerivahviste. Siihen ruuvattiin ulkopuolelta alumiininen rengas messinkiruuveilla. Renkaan alle tuli nahkatiiviste putken ympärille.

Valopanoslaatikosta ei myöskään ole säilynyt piirustusta, mutta valokuvien perusteella VL Humun valopanoslaatikko näyttää vastaavalta sillä erotuksella, että Myrskyssä ei siinä ollut kantta. Niinpä uusi valopanoslaatikko tehtiin Humun laatikkoa mallina käyttäen uudesta alumiinista ja anodisoitiin.

Valopanosten pidinhuopa ja pohjapehmuste tehtiin Humun mallin mukaan. Laatikko maalattiin sävyyn RAL 7005 ja laatikon yläosaan tehtiin merkintämaalaukset vihreällä, punaisella ja valkoisella kuten Humussa.

Valopanoslaatikko asennettiin piirustuksen mukaiselle paikalleen kiinnittäen se puuruuveilla kylkimuodostuksen vaakarimaan ja koneruuveilla teräskiinnikkeeseen.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo

Myrskyn kaasuttimen ilmanoton ja NACA-renkaan töitä

Tiistai 22.6.2021 - Tiistaikerholainen

Entisöitävän VL Myrsky II:n kaasuttimen puolivalmiita imukomua sekä ilmanoton torvia on voitu sovitella Suomen ilmailumuseolla olevaan Pratt &Whitney R-1830 tyyppiseen tähtimoottoriin, jollainen Myrsky-hävittäjässäkin oli. Näin ei tarvitse sovittelua varten lähteä Suomen ilmavoimamuseoon Tikkakoskelle, jossa entisöitävänä olevan Myrskyn (MY-14) rungossa vastaava moottori on jo kiinni.

Alumiinivalettuun imukomuun porattiin reiät kiinnityspulteille, jonka jälkeen imukomu kiinnitettiin muutamalla pultilla museon hallissa olevan moottorin kaasuttimeen. Hyvin se siihen asettuikin. Tämän jälkeen voitiin sovitella paikalleen imukomun ja NACA-renkaan välille tulevaa kahta ilmanottotorven osaa.

Todettiin, että teräslevystä tehty ja kuuman moottorin päälle tuleva ilmanottotorven osa ei kunnolla asettunut paikalleen. Sen alaosaan tehdyt väistöt olivat liian loivia, jotta ilmanottotorvi olisi painunut riittävästä sylinterien venttiilikoppien väliin. Niinpä ilmanottotorvea kuumennettiin hitsausliekillä ja muokattiin paremmin paikalleen sopivaksi. Tämän jälkeen kumpaakin ilmanottotorvea mallattiin paikalleen moottorin päälle imukomuun yhdistyneinä. On se näyttävä kokonaisuus puolivalmiinakin!

NACA-renkaan konsoleita, joilla rengas kiinnitetään moottorin sylinterien venttiilikopan korvakkeisiin, on muokattu NACA-renkaan reunaan niitattaviksi. Varsinkin konsoleissa olevia liepeitä, joista konsoli niitataan paikalleen, on pitänyt muokata. Tämä siksi, jotta liepeet mukautuisivat sekä NACA-renkaan profiilin kaarevaan muotoon että ottaisivat huomioon NACA-renkaan reunaan niitattavan 2,5 mm vahvuisen alumiinisen täytelistan sekä sen päälle tulevan 1,0 mm vahvuisen moottorin vaippalevyn alumiinisen tukikehän. Tämä 75 mm levyinen tukikehä niitataan täytelistan päälle siten, että se ulottuu 32 mm NACA-renkaan reunan ulkopuolelle muodostaen ulokkeen, jonka päällä irrotettavan moottorisuojuksen eli vaippalevyn reuna lepää yhtyen puskusaumalla NACA-renkaan reunaan. Ohessa hyvin yleistetty kuva tästä rakenteesta.

Konsoleiden liepeitä muokattiin pihtien sekä puupalikan ja muovipäävasaran avulla. Konsolin yläpäähän tehtiin tarvittava 3,5 mm porrastus täytelistaa ja tukikehää varten. Kaikki konsolit on nyt liepeiltään muokatut paikalleen niitattaviksi. Ennen sitä on kuitenkin saatava niitatuksi NACA-renkaan reunaan sekä täytelista että sen päälle tuleva tukikehä. Tukikehä tehdään neljästä osasta ja osat ovat jo valmiina asennettaviksi.

Täytelista on toistaiseksi ollut kiinni NACA-renkaan yläreunassa vain puristimin. Pohdinnassa onkin nyt, kuinka täytelistan ja sen kanssa NACA-renkaan reunaan tulevan tukilistan niittaus tullaan käytännössä tekemään ja jotta täytelista saadaan asettumaan täsmälleen samaan tasoon NACA-renkaan reunan kanssa.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Rungonmuodostuksen töitä Tikkakoskella

Maanantai 21.6.2021 - Reino Myllymäki

Säilyneen rungonmuodostuksen piirustuksen todettiin edustavan varhaisempaa versiota, jota lienee käytetty vain MY-5:ssä ja MY-6:ssa. Vanhoista valokuvista käy ilmi, että suursarjan koneissa vaneriverhous oli tehty tästä piirustuksesta poikkeavasti siten, että vanerivuotien väliset pystysaumat oli muutettu vaakasaumoiksi ja saumakohtien vaakarimat vahvistettu kaksinkertaisiksi. Lisäksi valokuvista ja alkuperäisosista on löytynyt muitakin eroavaisuuksia, esimerkiksi lisäpalikat pyrstön pellityksen etukulman kiinnitystä varten, pyrstön puuosien mittaerot, kuomun reunapuun mittaerot ja kiinnitys, joka oli tehty takapäästään puuliitoksella ylämuodostukseen sen sijaan, että se olisi kiinnitetty piirustuksen mukaan teräskannakkeeseen.

Kun uudet piirustuksen mukaiset sivumuodostuksen puurimoitetut vanerikaaret kiinnitettiin runkokehikon kunnostettuihin kiinnikkeisiin, jotka olivat osin yhteiset jigissä tehtyjen ylä- ja alamuodostusten kanssa havaittiin, että ylä-, sivu- ja alamuodostukset eivät ole linjassa keskenään, vaan niissä oli heittoa noin 10 mm. Niinpä sivumuodostuksen kaaret sijoittuivat hiukan kallelleen.

Alkuperäisten kiinnikkeiden jäljistä voitiin päätellä, että MY-5:n, MY-9:n tai MY-14:n ylä- ja alamuodostuksia ei oltu aikanaan tehty jigissä, vaan kaarien väleissä oli piirustukseen nähden jopa 20 mm heittoja. Koska piirustuksen mukainen kaarien väli ei ollut mahdollinen, kaaret kiinnitettiin tasavälein ja keskenään samaan linjaan. Koska piirustusta ei ollut, vahvistetut muodostuksen vaakarimat tehtiin valokuvien mukaan noin 20 mm leveiksi mutta muut piirustuksen mukaisiksi. Pyrstön ja kuomun alueen puuosat tehtiin enimmäkseen alkuperäisiä osia mallina käyttäen.

Rimoituksen materiaalina käytettiin (lähes) lentokonelaatuista oksatonta mäntyä ja liimana oli Bostic 730 Outdoor. Riittävän pitkän puumateriaalin puuttumisen vuoksi yli 2,5 metrin mittaisiin rimoihin tehtiin liimattu viistejatkos. Viisteen suhde oli 1:6, jatkokset sijoitettiin enimmäkseen muodostuskaarien kohdalle. Kangasnauhoilla kiinnitetyissä puurimoissa käytettiin puuvillakanttinauhaa, joka kiinnitettiin maitoliimalla ja messinkinauloilla.

Alkuperäinen akun huoltoluukku, joka on peräisin MY-50:stä, oiottiin ja puhdistettiin. Puuttuvat radion ja kannuksen huoltoluukut sekä lääkelaatikon luukku tehtiin uudesta materiaalista piirustuksen mukaisesti. Luukkujen teräskielet tehtiin jousiteräksestä, joka karkaistiin ja päästettiin silmämääräisesti siniseen päästöväriin. Luukkujen alumiiniosat anodisoitiin.

Luukkuja asennettaessa huomattiin, että piirustusten mukaan tehdyt puuosat eivät sovi yhteen lääkelaatikon luukun ja kannuksen huoltoluukun kanssa, vaan jouduttiin asentamaan täyterimoja, jotka muotoiltiin sopiviksi.

Maavirtapistokkeeksi asennettiin Ilmavoimamuseon varastosta käyttämätön saksalaisperäinen maavirtapistoke, johon siirrettiin kunnostetut kiinnikkeet huonokuntoisesta todennäköisesti MY-10:stä peräisin olevasta pistokkeesta. Uudet puurimat tehtiin alumiinikiinnikkeissä kiinni olleita alkuperäisosia mallina käyttäen ja ne kiinnitettiin rungon muodostukseen liimalla ja messinkinauloilla. Pistokkeeseen asennettiin uudet sähköjohdot panssarisukkineen alkuperäistä johtoa mallina käyttäen. Lopuksi maavirtapistoke kiinnitettiin oikealle paikalleen akun huoltoluukun alapuolelle.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

Myrskyn oikea siipipuolisko käännettiin laskutelineen asentamiseksi

Sunnuntai 13.6.2021 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa aloitettiin asentaa laskutelineitä entisöitävänä olevan VL Myrsky II:n (MY-14) siipipuoliskoihin. Laskutelineitä on jo perusteellisesti koeasennettu Myrsky-projektissa tehtyyn koesiipeen. Se on 2,5 metrin pituinen siiven tyviosa ennen muuta juuri laskutelineen asennuksen testaamiseksi. Laskutelineen asennuksen kohteeksi otettiin ensin oikea siipipuolisko.

Koska siipipuoliskot jäivät pohjamaalauksen jälkeen työtasoilleen oikein päin, oikea siipi piti kääntää ympäri, jotta laskutelineen aukko saadaan ylöspäin telineen asentamiseksi. Siipipuoliskoja on jo useaan kertaan käännetty eri työvaiheiden aikana. Sitä varten on tehty siiven kärkeen ja tyveen kiinnitettävä terästeline, joiden varassa siipi kohotetaan nostolaitteilla ilmaan ympäri käännettäväksi.

Kaksi alinta kuvaa: vie hiiri kuvan päälle ja se jälkeen pois, näet lisää kuvia!

Niinpä oikean siiven kärkeen ja tyveen kiinnitettiin nämä kääntötelineet. Sen jälkeen kumpaankin siiven päähän tuotu nostolaite yhdistettiin kääntötelineeseen nostoliinoilla. Tämän jälkeen nostolaitteita pumpaten siipi kohotettiin ilmaan sitä koko ajan käsillä tukien. Kun siipi oli nostettu riittävän korkealle, siipeä alettiin kallistaa ympäri kääntämiseksi. Siipi pyöräytettiin varovasti toiselle kyljelleen sitä samalla vastapuolelta käsillä tukien. Kun siipi oli käännetty, se laskettiin nostolaitteiden varassa alla olevalle työtasolle, jossa se asetettiin vaakatasoon siipeä kaarien kohdalta tukien.

Kuvat: Jorma Laakkonen.

Kuva: Jorma Laakkonen

Laskutelineen aukko oli nyt ylöspäin ja voitiin aloittaa laskutelineen sovittaminen tavalla, jolla telinettä oli jo sovitettu testisiipeen. Ihan koemielessä oikean siiven laskutelineaukkoon laskettiin alustavasti laskutelineen joustintuki pyöränapoineen ja akseleineen. Samalla soviteltiin myös sijoilleen alumiinilevystä tehtyjä laskutelineen aukon suojuksia kuten laskutelineen vinotuen suojus, joustintuen yläosaan kiinnitettävä suojus, pyörän napaan kiinnitettävä suojus sekä pyöräkotelon aukon rungonpuoleiseen reunaan kiinnitettävä avautuva suojus. Hyvinpä kaikki tutuivat paikalleen alustavasti asettuvan.

Kuva: Jorma Laakkonen

Edessä on nyt vaativa työ saada oikean siiven laskutelineen kaikki nivelet ja kiinnitykset kohdalleen, jotta teline tulee moitteettomasti sekä ulos että painuu takaisin sisään. Lisäksi pitää kiinnittää paikalleen laskutelineen vinotukeen, joustintukeen sekä pyöränapaan tulevat alumiiniset suojukset. Oma haasteensa on saada pyöräaukon rungonpuoleisessa reunassa olevan alumiinisen suojaluukun sulku- ja avausmekanismi asennetuksi ja toimimaan suunnitellusti. Tämä jousitettu luukku avautuu jousen avulla automaattisesti, kun laskuteline otetaan ulos. Otettaessa laskuteline sisään laskutelineen rengas painautuu luukun mekanismissa olevaa tappia vasten painaen samalla luukun kiinni.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Myrskyn sivuperäsinkin sai verhouskankaan alusnauhat

Sunnuntai 6.6.2021 - Tiistaikerholainen

Kun VL Myrsky II:n (MY-14) korkeusperäsinten verhouskankaan alusnauhat oli ommeltu peräsimen kaariin, sama työ jatkui sivuperäsimen kanssa. Korkeusperäsimistä poiketen, sivuperäsin on alkuperäisen mukaisesti puurakenteinen.

Kuva: Heikki Kaakinen.

Työohjeenamme oli Valtion lentokonetehtaan 30.9.1942 hyväksytty sivuperäsintä koskeva piirustus, josta ilmeni hyvin, kuinka alusnauhat tulee ommella. Piirustuksen osaluettelossa on myös yksityiskohtainen luettelo peräsimen verhoilun tarpeistosta verhouskankaineen, kankaan alusnauhoineen, peitenauhoineen ja neulomalankoineen.  Alusnauhana käytimme 20 mm leveää diagonaalisesti kudottua pellavanauhaa.

Kuva: Heikki Kaakinen.

Kuva: Heikki Kaakinen.

Jotta ommeltavat alusnauhat pysyisivät paikallaan sivuperäsimen kaaren päällä niitä kaariin ommeltaessa, alusnauha pingotettiin kaaren ylle ja sen toinen pää liimattiin kiinni johtoreunan ja toinen pää jättöreunan vaneriin. Liimana käytettiin kontaktiliimaa.

Vasen kuva: Heikki Kaakinen.

Ennen alusnauhojen ompelun aloittamista oli vielä yksi työ tehtävä. Johtoreunaa peittävän vanerin liepeet piti taivuttaa sisäänpäin, etteivät liepeet jää ”törröttämään” tulevaa verhouskangasta vasten sitä vähitellen vahingoittaen.

Kuva: Heikki Kaakinen.

Kuva: Heikki Kaakinen.

Vaneriliepeiden taivuttamiseksi porattiin 3 mm reiät piirustuksen mukaisille paikoille, jonka jälkeen liepeitä taivutettiin toisiaan vasten ja sidottiin väliaikaisesti tähän asentoon maalarinteipillä. Porattujen reikien läpi pujotettiin pellavalanka, joka solmittiin vaneriliepeet toisiaan yhdistäväksi kiristäväksi lenkiksi. Tämän jälkeen voitiin tukena olleet maalarinteipit poistaa ja aloittaa verhouskankaan alusnauhojen ompelu.

Kuva: Heikki Kaakinen.

Sivuperäsimen verhouskankaan alusnauhojen ompelu tehtiin käytännössä samoin kuin meneteltiin korkeusperäsinten kanssa. Kaaren kapeassa osassa kaaren ylä- ja alareunaa pitkin menevän alusnauhan reunat ommeltiin kiinni toisiinsa. Sen sijaan kevennysreikien kohdalla nauhan reunasta ompelulanka pujotettiin kevennysreiän läpi ja ommeltiin kaaren toisella puolella kiinni nauhan vastareunaan ja sitten sama toistaen toisin päin. Näin kevennysreikään muodostui ompelulangoista säteittäinen kuvio. Korkeusperäsin on nyt alusnauhansa saanut.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Myrskyn korkeusperäsimen verhouskankaan alusnauhat ommeltu

Tiistai 1.6.2021 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II -hävittäjissä oli alun perin puurakenteiset korkeusperäsimet. Aeroelastisen värähtelyn eli flutterin aiheuttamien peräsinten vaurioitumisen ja jopa hajoamisen vuoksi Myrskyihin alettiin vaihtaa värähtelyä paremmin kestäviä metallisia korkeusperäsimiä.

Entisöitävänämme olevaa MY-14 Myrskyä koskevat dokumentit eivät kerro, ehtikö kone saada metalliset korkeusperäsimet ennen käytöstä poistamistaan. Myrskyn entisöintiprojektin johtoryhmässä kuitenkin päätettiin, että metalliset korkeusperäsimet MY-14 asennetaan. Yhtenä perusteena oli, että käytössämme oli valmiiksi Myrskyn alkuperäisiä, joskin vaurioituneita ja ilman verhoilua olevia metallisia korkeusperäsimiä.

Kuva: Heikki Kaakinen

Nuo käytössämme olevat alumiinirakenteiset korkeusperäsimet ovat jo jonkun aikaa olleet Tiistaikerhon korjaamia, kunnostamia ja maalaamia sekä odottamassa kangasverhoilua. Metalliperäsimet verhoillaan periaatteeltaan samalla tavalla kuin vastaavat puurakenteisetkin peräsimet. Ensiksi peräsimen kaariin ommellaan verhouskankaan alusnauha. Näihin nauhoihin ommellaan kiinni peräsimen päälle pingotettava verhouskangas. Kangas kiristetään tiukaksi monikertaisella nitroselluloosalakalla ja lopuksi se saa pintaansa koneen mukaisen maalipinnan.

Kuvat: Heikki Kaakinen

MY-14 korkeusperäsinten alusnauhojen ompelu on nyt käynnistynyt Tiistaikerhossa. Toinen peräsimistä kiinnitetiin ompelutyön helpottamiseksi pystyasentoon kahden pukin varaan. Ensimmäinen vaihe oli pingottaa kaarien päälle 20 mm levyinen pellavainen verhouskankaan alusnauha. Se tehtiin liimaamalla nauhan päät kaarien kohdalla peräsimen johtoreunaan. Näin nauha pysyy paikallaan sitä kaariin kiinni ommeltaessa.

Nyt oltiin valmiit nauhojen ompelemiseen kaariin. Ompelumallina käytimme soveltuvin osin ohjepiirustusta Myrskyn puurakenteisen korkeusperäsimen alusnauhojen ompelemisesta. Vastaavaa ohjetta metallirakenteisen peräsimen ompelusta ei ole säilynyt. Neulomalankana käytimme ohjeen mukaisesti monisäikeistä 0,5 mm vahvuista pellavalankaa.

Alusnauhan ompelu kaareen aloitettiin kaaren jättöreunan päästä. Kaaren ylä- ja alapuolelle pingotetun nauhan saman puoliset reunat ommeltiin harsimalla toisiinsa. Näin meneteltiin kaaren suipossa päässä, jossa ei ollut kevennysreikiä.

Kun edettiin kaaren leveämpään osaan pyöreiden kevennysreikien kohdalle, vaihdettiin ompelutapaa. Nyt nauhan reunaan kiinnitetty lanka pujotettiin ompeluohjeen mukaisesti kevennysreiän läpi ja siitä kaaren toiselle puolelle alusnauhan reunaan ja sitten taas takaisin toiselle puolelle. Alusnauha siis ommeltiin kaareen kieputtamalla lankaa kevennysreiän läpi. 

Kuva: Heikki Kaakinen

Kun peräsimen kaikkien kaarien alusnauhat oli saatu ommeltua, tehtiin sama toiselle korkeusperäsimelle. Korkeusperäsimet ovat nyt valmiit verhouskankaan kiinnittämiseksi. Myrskyn alkuperäispiirustuksen ohjeessa verhouskankaan laaduksi on merkitty pellavakangas 5.F.I.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.