Allekirjoittaneella oli tilaisuus - ja tarvekin - käydä Tikkakoskella tutustumassa MY-14:n entisöinnin etenemiseen siellä. MY-14:n rungon etuosan luukuiksi avautuvien peltiverhousten tekeminen on ihan kalkkiviivoilla.

Alkuperäisistä pelleistähän on jäljellä vain pieni antennimaston juuren ympärillä oleva kappale. Se on aikanaan ollut osa MY-5-konetta. MY-5 ja MY-6 ovat osoittautuneet suursarjan muista koneista poikkeaviksi, vaikka suursarjaan kuuluivatkin. Keulan muotoa nimittäin muutettiin muun muassa sillä seurauksella, että aseiden lukonpidättimien solenoidien "kyhmyt" pienenivät. Eli MY-14:n eturungon poikkileikkaus on hiukan "muhkeampi" kuin MY-5:ssä. Tarkkasilmäiset tulevat havaitsemaan pienen pienen poikkeaman antennimaston juurella.

Kuva: Suomen Ilmavoimamuseo.

Eturungon päällä olevissa levyissä on luukut öljy- ja polttoainesäiliöiden korkkeihin käsiksi pääsemistä varten. Samanlaisia luukkuja on muuallakin, mutta jostain syystä polttoainesäiliön luukun leveys on 10 cm, kun kaikkien muiden luukkujen leveys on 11 cm. Yhden sentin eron seurauksena luukun kaikki osat poikkeavat toisista. Syy eroon ei ole tiedossa, ei voida kuin ihmetellä...

Levyjä kääntämällä löytyy lisää ihmeellisyyksiä. Luukut ovat "sattuneet" erikoisella tavalla siten, että levyn jäykisteitä on jouduttu leikkaamaan, jotta luukkujen huulina toimivat reunavahvikkeet on saatu paikoilleen.

Levynkappaleista koostuva palapeli on vaikuttava, eikä levyjä ole voitu leikata suunnitelmien mukaan, vaan leikkauslinjat on täytynyt tehdä sovittamalla. Näin siis entisöinnissä, mutta asiantila on luultavasti ollut sama myös konetta aikanaan rakennettaessa. Jotkut kiinnikkeet kiinnittyvät suoraan rungossa oleviin vastakappaleisiin, jolloin alle jäävästä levystä on leikattu pala pois. Toisessa kohtaa kiinnittyminen tapahtuu alla olevaan peltiin.

Parin tunnin asioiden ihmettelyn jälkeen pakattiin allekirjoittaneen autoon MY-14:n vakaajat, joiden matka jatkui kohti Vantaata.

Kuvat Reino Myllymäen, ellei toisin erikseen mainittu.