VL Myrsky II -hävittäjässä on VLS 8002 -vakiokierrospotkuri. Nimensä mukaisesti vakiokierrospotkurin säädin pyrkii pitämään moottorin kierrokset vakiona, ellei potkurinsäätövipuun kajota.

Potkurivaihteen päällä oleva mötikkä on vakiokierrossäädin. Huomaa NACA-renkaan johtoreunan työnjälki! Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

VLS 8002 on Valtion Lentokonetehtaan potkurikonstruktio, jossa on kolme kolupuista potkurinlapaa Hamilton Standard 3 E 50 -tyyppisessä potkurinnavassa. Napa ei ole Hamiltonin tekemä, vaan Ruotsissa tehdystä aihiosta Suomessa viimeistelty.

Potkurin vakiokierrossäädin on myös Hamiltonilta peräisin ja kykee 12,5-14 kg/cm2 öljynpaineella muuttamaan lapakulmaa 20 astetta 27 ja 47 asteen välillä.

Potkurin lapakulmia voidaan muuttaa ohjaamossa olevalla potkurinsäätövivulla. Eteenpäin työnnettynä potkurin lapakulmat pienenevät ja moottorin kierrosluku nousee. Vastaavasti taakse vedettynä lapakulmat suurenevat ja kierrokset putoavat. Pienillä lapakulmilla noustaan, suurilla lennetään matkalentoa.

MY-14:n potkurin säätövipu suojaputkineen oli pahoin korroosion syövyttämä. Kitkalevy ja vivun nuppi olivat kadonneet ja lopulta kunnostuksessa jouduttiin käyttämään myös MY-9:n ja MY-5:n vastaavat osat hyväksi.

Teräsosat lasikuulapuhallettiin ja pintakäsiteltiin Isotrol-lakalla ja Isotrol-maalilla värisävyyn RAL 7005. Duraalialumiinia olevat osat puolestaan puhdistettiin oksaalihapolla.

Puuttuvat kitkalevyt sorvattiin alkuperäisestä lusto-materiaalista. Lusto on parkesiinia eli nitroselluloosaa, ensimmäinen keksitty muovi, joka patentoitiin jo 1862. Myös vivun nuppi sorvattiin mustasta lustosta ja kiinnitettiin vipuun alumiininiitein.

Potkurinsäätövivun alkuperäinen ohjekilpi oli säilynyt mutta kolmeen osaan murtunut. Ohjekilpi on tehty Paxolin-levystä, joka on fenoliformaldehydihartsilla laminoitua paperia. Ohjekilvestä puhdistettiin maalit pois mekaanisesti ja maalattiin uudelleen Miranolilla. Osat liimattiin toisiinsa epoksiliimalla ja lopputulos niitattiin paikoilleen alumiininiiteillä.

Potkurinsäätölaitteiston Teleflex-vaijerin suojaputkisto puhdistettiin teräsvillalla ja osa väliholkkien muttereista korvattiin varastosta löytyneillä alkuperäisosilla. Putkiston teräksiset suojaputket olivat niin korroosion vaivaamia, että jouduttiin korvaamaan uusilla.

Itse Teleflex-vaijeria ei asennettu vielä, sillä moottori ei ole vielä paikoillaan. Myös suojaputken moottorinpuoleinen osa puuttuu vielä.

Kaasuvivusto koostuu kahdesta vivusta, joista toinen ohjaa moottorin seossäätöä ja toinen on varsinainen kaasuvipu, jonka nupissa on radion puhepainonappi, "tangentti". Muutenkaan kysymys ei ole yksinkertaisesta laitteesta, sillä siinä on säädettävät liikkeenrajoittimet sekä säppi mahdollistamaan koko liikealueen käyttö korkealla lennettäessä.

Säilyneissä Myrskyn runkokehikoissa kiinni olleet kaasuvivustot osoittautuivat niin huonokuntoisiksi, että entisöinnin pohjaksi otettiin varastoista löytynyt alkuperäisosa, josta kuitenkin puuttui osia.

Vivusto purettiin ja vipujen välissä olevia vanerisia kitkapaloja hiottiin kunnes vivusto saatiin toimimaan kunnolla. Teräsosat maalattiin oikeaan värisävyyn ja vivustoon tehtiin uusi nuppi. Painonappi korvattiin osin alkuperäisosilla. Vivusto sai uudet sähköjohdot, joiden kiinnityspannat ovat kuitenkin alkuperäisosia.

Lopuksi vivusto kiinnitettiin paikoilleen. Lopputulos on hieno jälleen, eikö!

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo, ellei toisin mainittu.