Blogi

MY-14:n alamuodostuksen rakentamista

Sunnuntai 18.11.2018 - Reino Myllymäki

VL Myrskyn rungon pyöreä muoto saadaan aikaan poikkileikkaukseltaan nelikulmaisen kromiteräsputkirungon päälle asennetuilla muotokaarilla. Muotokaarien päälle asennetaan pituuslistat ja niiden päälle pintavaneri siten, että ylämuodostuksen vaneri ulottuu sivumuodostuksien päälle, sivumuodostuksien vanerit puolestaan alamuodostuksen päälle.

Ylä- ja alamuodostukset ovat itsenäisiä kokoonpanoja, jotka rakennetaan jigissä ja asennetaan enemmän tai vähemmän kokonaisina paikoilleen. Alamuodostuksen osalta takimmaiset kaaret asennettiin kuitenkin paikoilleen jo kannuspyörän asentamisen yhteydessä ja moottorin takapuolelle päätyvän alamuodostuksen etuosassa on luukku, joka vaati sovittamista.

Niinpä jigissä koottiin lopulta vain alamuodostuksen keskiosa. Alamuodotuksen muotokaaret oli tehty Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa, mutta etummainen teräskaari tehtiin 14 mm teräsputkesta alkuperäisiä kiinnityspantoja käyttäen Ilmavoimamuseon entisöintiryhmässä. Myös tukitangot oli tehtävä piirustusten mukaan.

Alamuodostuksen reunassa kulkeva alumiiniputki, johon siiven tyvipellit kiinnittyvät, oli siitä hankala, että sen piirustusta ei ole enää olemassa. Siihen liittyvistä teräspantakiinnikkeistä on kuitenkin voitu päätellä sen olleen 15 mm putkea 1 mm seinämävahvuudella. Valokuvat taas auttoivat päättelemään laippamutterien lukumäärän ja sijoituksen, laippamutterien koko (M4) taas pääteltiin pyrstörakenteista. Teräs- ja alumiiniosat maalattiin harmaaksi.

Jigissä rimoitetun alamuodostuksen asennuksen jälkeen rakennettiin sovittamalla ohjaamon alle sijoittuvan pohjaluukun ympäristö. Pohjaluukku itsessään rakennettiin uustuotantona piirustusten mukaan, luukkuun niitattiin kolme L-listaa vahvikkeeksi ja reunoihin reiät kiinnitysruuveille. Alumiiniluukku pintakäsiteltiin Patricomp Oy:ssä.

Luukun etupuolen kaaret sovitettiin paikoilleen luukun avulla ja etummaiseen teräskaareen kiinnittyvä taivutettu puukaari valmistettiin Tikkakoskella. Samoin tehtiin alumiiniputkia vasten tuleva rima. Luukun reikien perusteella mitoitettiin luukun paikat kiinnityksen laippamuttereille, jotka kiinnitettiin paikoilleen puuruuvein. Pohjaluukun kiinnitysrimojen asentamisen jälkeen voitiin asentaa myös etuosan rimat paikoilleen. Muotoilussa tarvittiin käsihöylää ja hiomatalttaa, jotta kokonaisuudelle saatiin oikea, tiiviisti vaneria vasten asettuva muoto. Lopuksi runkoluukku kiinnitettiin paikoilleen.

MY-14 sai tähtäimen

Perjantai 16.11.2018 - Reino Myllymäki

VL Myrskyn prototyypissä tähtäimenä oli saksalainen Revi 3c. Sarja-Myrskyihin saatiin kuitenkin kotimainen vaihtoehto, Yrjö Väisälän kehittämä TH-m/44 KK.

VL Myrskyn pitkällä puutelistalla oli tähtäimen asennus yksi moitteiden kohde. Sitä moitittiin huteraksi. Kuvista jokainen voi tehdä omat päätelmänsä.

Myrskyn tähtäin on säilynyt hyväkuntoisena Suomen Ilmavoimamuseon kokoelmissa. Tikkakosken entisöintiryhmä pyhdisti tähtäimen kiinnitysrenkaan teräsvillalla ja rasvanpoistoaineella. Sitä ei oltu käsitelty mitenkään, eikä käsitelty nytkään. Messinkisen kiinnitysjalan osat puhallettiin lasikuulilla puhtaaksi ja maalattiin harmaaksi. Alumiininen kiinnitysputki puolestaan puhdistettiin oksaalihapolla ja jätettiin alkuperäiselle maalille.

Tähtäimen suorien tukiputkien piirustus puuttui, mutta niiden muoto ja mitat pääteltiin kokoonpanokuvasta ja loppu tehtiin sovittamalla. Kaarevien putkien piirustus löytyi ja putket tehtiin sen mukaiseksi. Materiaalina käytettiin piirustusten mukaista AlMg-putkea.

Asennuksessa käytettiin alkuperäisiä messinkiruuveja muuten, mutta kaksi puuttuvaa korvattiin vastaavilla teräsruuveilla. Kiinnitysputki ja tukitangot kiinnitettiin koneen runkoon uusilla pulteilla.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo (entisöintikuvat) & Ilmavoimien kuvakeskus (historiallinen kuva).

MY-14:n tuulilasi paikoillaan!

Perjantai 9.11.2018 - Reino Myllymäki

Pleksi eli akryyli eli PMMA-muovi keksittiin 1930-luvun alussa. Saksassa sille annettiin kauppanimi Plexiglas ja briteissä Perspex. Tuosta Plexiglas-tuotenimestä syntyi sitten nykyään käytetty yleisnimi pleksi, jolla tarkoitetaan läpinäkyviä muovilaatuja yleensä, siis myös polykarbonaattia (PC), joka on akryyliä myöhempi keksintö.

Messuilla MY-14:n ohessa näytteillä on ollut usein valmiiksi pleksillä lasitettu tuulilasi, jossa on vihreät puitteet. Tämä on Myrsky-varaosa, joka tuskin koskaan on ollut missään Myrskyssä, vaan on muunnettu käytettäväksi jossain toisessa konetyypissä, luultavasti jossain avo-ohjaamolla varustetussa kaksitasossa. Siksi tuota tuulilasia ei otettu entisöinnin pohjaksi.

Tikkakosken entisöintitiimi ottikin pohjaksi toisen, alunperin Myrskyssä olleen, tuulilasin, johon asennettiin uudet pleksit. Tuulilasin plekseistä kolme on suoria ja yksi kaareva. Pleksien reunaan jyrsitään kehyksen syvyiset kyntteet, joiden avulla pleksit sijoittuvat tuulilasin kehyksen tasalla.

Ensin tehtiin helpommat suorat pleksit, sitten aletaan askarella kaarevien osien parissa, joita tuulilasin lisäksi on kuomussa ja takakatteessa. Lisäksi työn alle on otettu TH-m/44 KK -tähtäimen asennus.

Varastojen uudelleenjärjestelyn yhteydessä on otettu Myrskyn aseita odottamaan asennusta. Oheisessa kuvassa on laatikko, jossa on kaksi Myrskyn 12,7 mm LKk/42 -konekivääriä ja kuusi Fiat G.50:n 12,7 mm Breda-SAFAT -konekivääriä.

MY-14:n panssari-istuin paikoillaan - kylmät tyypit otettu!

Keskiviikko 7.11.2018 - Reino Myllymäki

MY-14:n entisöinti Tikkakoskella on päässyt taas vauhtiin. Panssari-istuimen selkäosa saatiin Fokker D.XXI:stä, jossa käytettiin samanlaista selkäpanssaria kuin Myrskyssä. Istuinkuppi jouduttiin teettämään eli se on piirustusten mukaan tehty uusvalmiste, vaikka näyttääkin kovin vanhalta ja aidolta.

Istuimen kiinnikkeet tehtiin Tikkakoskella piirustusten mukaan Prolaser Oy:ssä laserleikatuista aihioista. Kaikkia panssari-istuimeen liittyviä piirustuksia ei kuitenkaan ole säilynyt, joten istuimen sovitus joudutaan tekemään käyttäen hyväksi Fokker C.X:n piirustuksia ja Brewster 239:n säilynyttä istuinta, koska molemmissa oli melkein samanlaiset istuimet. Loppu menee sovittamalla.

(Klikkaa pystykuva suuremmaksi.)

Lopuksi koettiin historiallinen hetki: Myrskyn ensimmäiset "kylmät tyypit" vähintään 53 vuoteen...

Panssari-istuin saa vielä huovasta ja nahasta tehdyt pehmusteet.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

Myrskyn koesiiven pyöräaukon kansi niitattu koteloksi

Sunnuntai 4.11.2018 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II:n (MY-14) siiven pyöräaukkojen alumiinipeltisiä kansia on rakennettu keväästä asti. Kansia tehdään kolme kappaletta eli kaksi varsinaiseen Myrskyyn ja yksi koesiipeen.

Pyöräaukon kansi koostuu kahdesta alumiinipellistä ja niiden välisestä 15 mm paksusta teräsputkikehikosta.  Sisäpuolinen pelti on hivenen ulkopuolista peltiä pienempi. Kannen sisä- ja ulkopuolinen pelti ja teräsputkikehikko kiinnitetään toisiinsa niittaamalla. Lopputuloksena on kotelorakenteinen kansi. Kansi kiinnitetään kahdella saranalla pyöräaukon reunaan. Saranat hitsataan kiinni kannen teräsputkikehikon reunaan.

Syksyn kuluessa on keskitytty rakentamaan koesiiven pyöräaukon kantta. Koesiivessä testataan pyöräaukon kannen paikalleen asentaminen sekä kannen saranoinnin toimivuus ennen kuin rakennetaan valmiiksi kannet Myrskyn varsinaista siipeä varten.

Kun koesiiven pyöräaukon kannen saranat oli tehty ja hitsattu kiinni kannen teräsputkikehikon reunaan, kehikko kiinnitettiin saranoistaan pyöräaukkoon saranoiden toimivuuden varmistamiseksi. Aika lailla jouduttiin saranoita ja niiden asentoa tukikehikossa vielä muokkaamaan, ennen kuin oltiin tyytyväisiä saranoinnin toimivuuteen. Nyt voitiin aloittaa pyöräaukon kannen sisä- ja ulkopuolisen alumiinilevyn niittaaminen yhteen niiden välissä olevan teräsputkikehikon kanssa.

Niittausta varten alumiinilevyt ja tukikehikko kiinnitettiin puristimilla tiukaksi nipuksi. Tämän jälkeen porattiin uppokantaniiteille reiät pitkin pyöräaukon kannen reunoja siten, että reiät lävistivät sekä levyt että niiden välisen teräsputkikehikon. Porattujen reikien väli oli noin 4 cm. Tehdyt reiät vielä senkattiin eli reikien reunat viistettiin poralla. Näin niitin kannat saadaan uppoamaan reunoiltaan alumiinipellin pinnan tasoon.

Ennen niittaamiseen ryhtymistä alumiinipellit vietiin kromatoitavaksi. Kromatoinnilla alumiinin pinnalle muodostetaan ohut epäorgaaninen pinnoite, joka suojaa pintaa hapettumiselta. Kromatoitu alumiinin pinta on myös sellaisenaan erinomainen pohja maalille.  Kromatointi teetettiin ulkopuolisena työnä.

Kromatoinnin jälkeen päästiin varsinaiseen niittaukseen. Niittauksessa käytettiin 20 mm pituisia uppokantaniittejä. Niitit niitattiin paineilmakäyttöisellä niittausvasaralla yksitellen pyöräaukon kannen reikiin. Niittauksessa ei ilmennyt ongelmia, vaan kannen alumiinilevyt ja niiden välinen kehikko saatiin hyvin niitattua yhtenäiseksi kotelorakenteiseksi kanneksi. Niittauksen jälkeen valmis kansi kiinnitettiin saranoistaan koesiiven pyöräaukon reunaan. Kun kansi painettiin kiinni pyöräaukkoon, todettiin sen asettuvan tiiviisti paikoilleen.

Seuraava vaihe on asentaa pyöräaukkoon kannen alle jousitettu mekanismi, joka työntää pyöräaukon kannen auki, kun laskuteline otetaan ulos. Lisäksi pyöräaukon kannen sisäpintaan tulee rakentaa vipu kannen sulkemista varten. Kun laskuteline vedetään sisään, laskuteineen rengas painaa pyöräaukon kannessa olevan vivun avulla kannen automaattisesti kiinni.

Myrskyn siiven kärkiosassa tapahtuu

Sunnuntai 28.10.2018 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II:n entisöinnissä on meneillään siiven kärkiin tulevien purjehdusvalojen tekeminen. Siiven kärkiosaa rakennettaessa tehtiin kärjen etukulmaan purjehdusvaloja varten lovi myöhemmin asennettavalle purjehdusvalolle.

Siiven kärjen purjehdusvalo koostuu kirkkaasta läpinäkyvästä aerodynaamisesta pleksikuvusta ja alumiinipeltisestä kuvun raamista, jolla kupu kiinnitetään siiven rakenteeseen. Kuvun sisällä on varsinainen purjehdusvalon polttimo pienen joko punaisen tai vihreän muovikuvun ympäröimänä.

Purjehdusvalon pleksikuvun saattaminen muotoonsa tapahtuu tyhjiömuovauskoneessa. Siellä kuumennettu 2 mm vahvuinen pleksi vedetään 0,5 baarin alipaineella purjehdusvalon kuvun muotoisen muotin eli vetolestin päälle. Pleksilevyn vetämisen jälkeen jäähtynyt kuvun aihio leikataan lopulliseen muotoonsa.

Tarvittava pleksikuvun vetolesti valmistettiin puusta. Ensin liimattiin puuta yhteen riittävän suureksi kappaleeksi, josta voitiin samalla tehdä lestit kumpaakin siiven kärkivalon kupua varten. Puukappale työstettiin piirustusten mukaisesti vastaamaan kahta toisiaan vasten olevaa kupua. Kun haluttu muoto oli saavutettu, lestin aihio sahattiin keskeltä kahtia. Näin saatiin oma vetolestin aihionsa kumpaakin purjehdusvalon kuvun vetämistä varten.

Purjehdusvalojen kupu kiinnitetään paikalleen siiven kärjessä olevaan koloonsa alumiinipellistä tehtävällä raamilla. Raamin tekemiseksi oli valmistettava pleksikuvun muotoinen muotti, johon alumiinipellistä leikatut raamin ylä- ja alapuolet kiinnitetään ja hitsataan kiinni toisiinsa. Tässäkin tapauksessa tarvittava muotti tehtiin puusta vastaten purjehdusvalon kuvun muotoa.

Tehtyyn puumuottiin kiinnitettiin ruuveilla alumiinipeltiset raamin ylä- ja alapuolet, jolloin raamipuoliskojen reunat tavoittivat toisensa reunojen kiinnihitsausta varten. Jotta alla oleva puinen muotti ei kuumenisi liikaa pellin reunoja toisiinsa hitsattaessa, puumuotin ja hitsattavien alumiinipellin reunojen alle tehtiin tila kuumuutta suojaavalle kupariputkelle. Putki toimii samalla tukevana alustana pellin reunoja kiinni hitsattaessa.

Purjehdusvalon kuvun vetolestin saamisessa valmiiksi on vielä jonkun verran puuhaa. Vetolestiin pitää mm. tehdä jalusta, jolla vetolesti kiinnitetään tyhjiömuovauskoneeseen. Sen sijaan kuvun alumiinipeltisen raamin hitsausmuotti on saatu valmiiksi raamin puoliskojen toisiinsa kiinni hitsaamiseksi.

Myrskyn siipien salaojitusta

Torstai 9.8.2018 - Reino Myllymäki

Kesän kynnyksellä Tiistaikerhon entisöintitilassa Suomen Ilmailumuseon kellarissa vieraillessani työn alla oli Myrskyn siipi ja sille oltiin tekemässä jotain omituista: siiven salaojitusta. Mistä on kyse?

Kannuspyörällinen hävittäjälentokone viettää suurimman osan ajastaan taaksepäin kallistuneena. Jotta siiven sisään tavalla tai toisella päässee vettä, sen on päästävä valumaan pois. Jos siiven alapinnan vaneri olisi liimattu tiukasti kaarien väliin kiinnitettyihin tukilistoihin, vettä jäisi jokaisen tukilistan taakse pahojaan tekemään.

Niinpä jokaisen tukilistan päähän sahataan pieni viiste. Silloin vesi pääsee tätä "salaojaa" pitkin virtaamaan kohti siiven jättöreunaa, jonne puolestaan porattiin reiät sitä varten, että vesi poistuisi niiden kautta.

Käytännössä siiven liimauksessa aikanaan käytetty Lukko-liima oli kaseiini- eli maitoproteiinipohjaista, siis orgaanista ainetta. Kuivissa halliolosuhteissakin liima menetti parissa vuodessa puolet lujuudestaan mutta ei enempää. Märkänä pidettynä liima menetti koko lujuutensa parissa viikossa.

Mitäpä muuta rintamaolosuhteissa olisi ollut tarjolla kuin märkiä olosuhteita? Jos lakat olisivat olleet pula-ajasta huolimatta kelvollisia, ne olisivat estäneet liimasaumoja kostumasta. Mutta vesi pääsi siiven sisään, vesireiät tukkiutuivat ja koko jättöreunasta tuli pahimmilaan pehmeää mössöä. Ei ihme, että useissa korjaustilauksissa raportoitiin jättöreunan aukeamisista.

Ei huolta, MY-14:n siipi liimataan kunnon liimoilla ja lakataan kunnon lakoilla...

Kylttejä Myrskyn ohjaamoon

Maanantai 6.8.2018 - Reino Myllymäki

VL Myrskyn ohjaamo sisältää lukuisia kylttejä. Osa kylteistä on kadonnut, osa niin huonokuntoisia, ettei niistä saa käyttökelpoista kunnostettua. Osa kylteistä on kunnostettu alkuperäisistä liimaamalla ja maalaamalla tekstit uudelleen. Mutta suuri määrä kylttejä on jouduttu tekemään.

Kylttien materiaalina on Paxoliniksi kutsuttu levy. Kyseessä on paperista ja bakeliitista eli fenoliformaldehydihartsista tehty levy. Sitä on edelleen saatavissa, sillä sitä käytetään sähkölaitteissa hyvien ominaisuuksien vuoksi. Tilasimme Englannista Myrskyä varten muutamia ruskeita ja mustia eri paksuuksisia levyjä kylttien aihioiksi.

Kyltit leikattiin ja kaiverrettiin alkuperäisten piirustusten mukaisiksi. Leikkaus- ja kaiverrustyön teki Lestivesa Oy Jyväskylässä. Tekstit maalattiin reilusti ohennetulla värillä ja ylimääräiset hiottiin pois 4 000-karkeusasteen hiomakankaalla, jolloin vain kaiverrettuihin uriin jäi maalia tekstiksi jäljelle.

Lopuksi kyltteihin porataan vielä reiät kiinnitystä varten.

Kuvat: Ilmavoimamuseo.

Myrskyn siipipuoliskoja kootaan samanaikaisesti

Lauantai 9.6.2018 - Tiistaikerholainen

Koko alkuvuoden Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon Myrsky -projektin pääpaino on ollut Myrsky MY-14 -hävittäjän vasemman siipipuoliskon kokoamisessa. Töitä on tehty toki myös mm. projektin koesiiven tai koneen metalliosien rakentamisessa. Vasenta siipeä on koottu teräsrakenteisessa kokoamistelineessä eli jigissä, mihin siipisalot oli tiukasti ankkuroitu. Jigissä rakennettiin siipisalkojen välistä aluetta, joten siiven johto- ja jättöreunan alueet rakentuvat myöhemmin.

Toukokuun alussa oli vasen siipi saatu vaiheeseen, jossa siipisalkojen välinen alue oli rakenteellisesti lähes valmis ja sen yläpinta vaneriverhoiltu. Tämän seurauksena siipi ei enää tarvinnut kokoamistelineen tukea ja voitiin siitä irrottaa. Irrottamista ja siiven siirtoa varten rakennettiin siiven kumpaakin päähän kiinnitettävä teräsputkinen nostoteline. Telineet tarvittiin, koska siipi on jo liian painava käsivoimin siirrettäväksi.

Kuva: Jorma Laakkonen.

Kun siipi oli irrotettu kokoamistelineestä, se nostettiin siiven päissä olevista tukitelineistä trukin ja manuaalisen nostolaitteen avulla ja siirrettiin jigin viereen rakennetun puisen pukkitelineen varaan. Samalla siipi käännettiin ympäri siiven alapinnan verhoilun käynnistämiseksi.

Kuvat: Jorma Laakkonen.

Vasemman siiven alapinnan verhoilemiseksi aloitettiin verhoiluvanerien tukirimoituksen rakentaminen. Se tarkoittaa siiven pituussuuntaisten rimalinjojen kiinnittämistä siipikaarien väliin. Siiven verhoiluvanerit liimataan tukirimoitukseen ja liimaus varmentamaan vielä ruuveilla.

Rimoituksen rakentamiseksi kunkin siipikaaren yläreunaan liimattiin vaneriset tukilaput, joiden varaan rimojen päät liimataan kaariin kiinni. Tämän jälkeen rimat liimattiin yksitellen ”silloiksi” kaarien väliin. Toukokuun loppuun mennessä siiven alapinnan vaneriverhoilun tukirimoitus oli saatu asennettua ja oltiin valmiit siipisalkojen välisen alueen varsinaisen verhoilun käynnistämiseen.

Tarkoitus on saada alapinnan vaneriverhoilu valmiiksi ennen kuin vasen siipipuolisko lähtee näytteille Tikkakoskelle Suomen Ilmavoimien 100-vuotislentonäytöksen yhteyteen pystytettävään VL Myrskyn entisöintiprojektia koskevaan näyttelyyn. Sinne lähtee Tiistaikerhosta myös Myrskyn koesiipi.

Vasemman siiven irrottaminen kokoamistelineestä vapautti telineen Myrskyn oikean siipipuoliskon kokoamiselle. Näin oli päästy siipien rakentamisessa siihen toivottuun tilanteeseen, jossa Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa voidaan samanaikaisesti ja vieretysten rakentaa Myrskyn kumpaakin siipipuoliskoa.

Oikean siipipuoliskon rakentaminen kokoamistelineessä noudattaa vasemman siiven kaavaa. Siipi rakennetaan jigissä rangoltaan valmiiksi salkojen väliseltä alueelta, ennen kuin päästään siiven johto- ja jättöreunan alueen rakentamiseen.

Oikean siipipuoliskon siipisalot kiinnitettiin jigiin, ja siipisalkojen väliin alettiin asentaa siipikaaria. Ne olivatkin jo odottaneet pitkään valmiina siiven kokoamisen alkamista. Nopsasti siipikaaret ”loksahtivatkin” siipisalkojen välisiin paikkoihinsa antaen siivelle jo siiven rakenteellista hahmoa. Samalla aloitettiin kiinnittää siipisalkoihin ja kaariin laskutelinejärjestelmän metallisia pidikkeitä sekä työntää lisäpolttoainesäiliön polttoaine- ja ilmanpaineputket paikoilleen siipikaariin tehtyjen reikien läpi.

Kun Myrskyn runko moottoreineen, vasempi siipipuolisko ja koesiipi ovat näytteillä 16.-17.6.2018 Suomen Ilmavoimien 100-vuotisjuhlalentonäytöksessä Jyväskylän lentoasemalla, näytteillä on samalla suurin Myrsky-kokoonpano sitten vuoden 1965. Sinne siis!

Kuvat, ellei toisin erikseen mainittu: Lassi Karivalo.

Myrskyn vasemman siiven rakentaminen etenee suunnitellusti

Tiistai 1.5.2018 - Tiistaikerholainen

Kokoamisjigiin kiinnitetyn VL Myrskyn (MY-14) vasemman siiven rakentaminen etenee samanaikaisesti usealla rintamalla Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa. Yhtäältä on rakennettu siiven kärkiosaa, verhoiltu vanerilla siiven yläpinnan siipisalkojen välistä aluetta ja rakennettu siiven tyven pyöräaukkoa. Siiven johto- ja jättöreunan kaarien kiinnittämiseen ryhdytään vasta, kun siiven keskialue eli siipisalkojen välinen alue on saatu verhoiltua.

Siipisalkojen päähän kiinnittyvän siiven kärkiosan rakentaminen aloitettiin vasta, kun siipisalkojen väliset siipikaaret ja niiden väliin kiinnitettävät verhoiluvanerien kiinnitys- eli pituusjäykistelistat oli saatu liimattua paikoilleen. Kummankin siipipuoliskon kärkeen tulevat kaarevat kärkilistat oli tehty valmiiksi jo viime vuonna siiven kokoamista odottamaan. Kärkilistat rakennettiin liimaamalla vaneriviiluja kaarevaa lastulevymuottia vasten nipuksi siiven kärjen muotoon.

Vasemman siiven kärkiosan rakentaminen alkoi kiinnittämällä kärkilista etu- ja takasalon päähän sekä kolmanteen kaareen siiven kärjestä lukien. Tämän jälkeen kiinnitettiin siiven uloin siipikaari etu- ja takasalon väliin. Kun verhoiluvanerin kiinnityslistat oli vielä saatu liimattua kärjen siipikaarien välille, vasemman siiven kärkiosan runko oli saatu valmiiksi. Kärkeen rakennetaan vielä paikka siiven purjehdusvalolle.

Vasemman siiven yläpinta verhoillaan siipisalkojen väliseltä alueelta neljällä peräkkäisellä ja tosiinsa viistesaumalla liitettävällä vanerivuodalla. Siiven pyöräaukosta laskien sisin verhoiluvaneri on 4 mm paksua, kaksi seuraavaa on 3 mm paksuja ja viimeinen eli siiven kärkiosan kattava verhoiluvaneri on 2 mm paksua vaneria.

Siiven keskialueen verhoilu aloitettiin leikkaamalla vanerilevyistä diagonaalisesti tarvittavat neljä verhoiluvuotaa, sillä diagonaalisia ne olivat alun perinkin Myrskyssä. Diagonaalinen vaneri kestää paremmin siipeen kohdistuvia voimia. Leikattujen vanerien reunat viistettiin viistehiomakoneella. Tämä siksi, että vanerit liitetään tosiinsa limisaumaliitoksin.  Ennen vanerien paikalleen liimauksen aloittamista tarkistettiin vielä, että siipikaarien yläreunat olivat kaikki samassa linjassa. Vasemman siiven keskialueen verhoiluvanerien kiinnittäminen paikalleen toteutettiin kaikkien vanerivuotien osalta samalla tavalla.

Ensin asemoitiin kaikki neljä mittoihinsa leikattua vaneria alustavasti paikoilleen. Liimattavaksi vuorollaan otettavaan vaneriin tehtiin valmiiksi reikärivit ruuveille, joilla vaneri kiinnitetään siipikaarien välisiin vanerin kiinnitys- eli pituusjäykistelistoihin.

Tämän jälkeen aloitettiin liimaus levittämällä epoksihartsiliima siipisalkoihin ja siipikaariin. Kaarien välisiin vanerin kiinnityslistoihin levitettiin kuitenkin Casco Outdoor puuliima.

Nyt vaneri painettiin huolellisesti kohdalleen liimapintoja vasten ja aloitettiin vanerin kiinnittäminen teräsruuvijonoilla kaarien välisiin kiinnityslistoihin. Kun vaneri oli ruuvein ”lukittu” paikoilleen vanerin ulkoreunat puristettiin puristimilla tiiviisti kiinni etu- ja takasalkoon. Puristusvoiman tasaisuus varmistettiin puristimien ja vanerin väliin asennetulla lankulla. Lankun ja vanerin reunan väliin laitettiin vielä suojaava muovikalvo, jottei lankku liimautuisi vaneriin kiinni.

Siiven tyven laskutelineen pyöräaukon rakentaminen on myös edistynyt. Aukkoon asennettiin sen ylä- ja alareunaan tulevat vaneriset kiinnitysrenkaat. Näihin renkaisiin kiinnitettiin sitten pyöräaukon vanerinen seinämä.

Seinämän kummallekin sivulle tehtiin kaksi pyöreää aukkoa siipisalkojen puoliskojen teräslevykiinnityksen pulttien asentamista varten. Aukkoihin tulee myöhemmin alumiinipeltiset suojukset.

Myrskyn vasen siipi on nyt saatu vaiheeseen, jossa sen rakentamista voidaan jatkaa ilman teräsrunkoisen kokoamistelineen eli jigin tukea. Vasen siipi tullaankin irrottamaan jigista ja aloittamaan siinä vuorostaan oikean siiven kokoaminen.

Myrsky-projektin rahankeräyslippaat valmistuivat

Maanantai 2.4.2018 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistys järjestää VL Myrsky II -entisöintiprojektin hyväksi rahankeräyksen ajalla 1.12.2017 - 30.11.2019. Rahankeräystä varten tarvitaan viisi uutta osittain läpinäkyvää rahankeruulipasta tai paremminkin laatikkoa. Niiden rakentaminen annettiin Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon tehtäväksi.

Kerhossa suunniteltiin ensin rahankeruulaatikon malli. Sen lähtökohtana oli Suomen Ilmailumuseon aulassa jo oleva yksi rahankeräyslipas sekä museon materiaalivarastoista löytynyt tarkoitukseen sopiva rakennusmateriaali, kuten vanhoja käyttökelpoisia melamiinipintaisia hyllytasoja sekä paksua läpinäkyvää pleksiä.

Suunnitelman mukaan keräyslaatikon kyljet, pohja ja takaseinä rakennetaan melamiinipintaisesta valkoisesta 20 mm vahvuisesta lastulevystä. Sen sijaan laatikon katto ja etuseinä tehdään läpinäkyvästä paksusta pleksistä. Kuution muotoisen laatikon mitoiksi tulee 30x30x30 cm. Laatikon ulkomittaan vaikutti se, että varastosta löytynyt pleksilevy sattui olemaan 30 cm levyistä. Laatikon takaseinä tehdään kaksiosaiseksi, jossa ala- ja yläosa kiinnitettään toisiinsa saranalla. Takaseinän alaosa toimii lippaaseen kertyneiden rahojen tyhjennysluukkuna.

Päätettiin tehdä ensin kokeeksi yksi laatikko. Sahattiin vanhoista melamiinipintaisista hyllytasoista kappaleet laatikon pohja-, sivu- ja takaseiniksi.  Sovitettiin laatikon pohjalevy ja sivuseinät alustavasti toisiinsa. Pienen muokkauksen jälkeen pohja- ja sivulevyt kiinnitettiin Erikeeper Plus liimalla ja ruuveilla. Tämän jälkeen sahattiin takaseinä edelleen kahteen osaan laatikon tyhjennysluukun tekemiseksi. Takaseinän ylä- ja alaosa yhdistettiin toisiinsa pianosaranalla ja takaseinä kiinnitettiin yläosastaan liimalla ja ruuveilla laatikon seinälevyjen väliin. Takaseinän avautuvaan alaosaan asennettiin lukko ja lukon kielelle tehtiin syvennys laatikon pohjalevyyn.

Oltiin tyytyväisiä koelaatikkoon, joten voitiin siirtyä rahankeräyslaatikoiden ”sarjatuotantoon”. Nyt sahattiin hyllytasoista pohja-, sivu- ja takaseinälevyt kaikkiin neljään rahankeräyslaatikkoon ja niistä koottiin laatikkojen rungot tyhjennysluukkuineen koelaatikon mallin mukaisesti.

Koska kaikkien viiden laatikon rungot oli sahattu vanhoista melamiinipintaisista lastulevyhyllytasoista, levyjen reunat piti saada siistin näköisiksi. Levyjen reunat päällystettiin valkoisella liimattavalla peitenauhalla, joka kiinnitettiin paikoilleen silitysraudan lämmöllä. Ennen etuseinään ja kattoon tulevien pleksien asentamista laatikoiden pohjaan liimattiin pehmusteeksi kokolattiamaton pala.

30 cm leveistä ja 7 mm vahvuisista pleksilevyistä leikattiin kappaleet rahankeräyslaatikoiden etuseinäksi ja kattolevyksi kuhunkin viiteen keräyslaatikkoon. Sahauksen jäljiltä olevat pleksien reunat hiottiin sileiksi.

Pleksit sovitettiin paikoilleen kuhunkin laatikkoon. Katoksi tulevien pleksilevyjen keskelle jyrsittiin pitkulainen aukko rahojen pudottamiseksi laatikkoon. Pleksien pinnat puhdistettiin huolellisesti, jonka jälkeen ne kiinnitettiin laatikoiden runkoihin ruuveilla.

Jotta estettäisiin ainakin mielijohteesta tapahtuva rahankeräyslaatikon varastaminen, ostettiin kaksi metriä 4 mm paksua ja muovipintaista teräsvaijeria kutakin laatikkoa varten ja vastaavasti kutakin vaijeria kohti kaksi vaijerilukkoa vaijerin päihin tulevien silmukoiden tekemiseksi. Silmukat tarvitaan riippulukkoa varten. Kukin vaijeri pujotettiin keräyslaatikon pohjalevyn takareunaan kiinnitetyn lenkkiruuvin läpi. Tarkoitus on, että rahankeräyslipas lukitaan teräsvaijerin silmukoihin asennettavalla lukolla johonkin laatikon läheiseen rakenteeseen.

Viimeisenä työnä kiinnitettiin rahankeräyslaatikoiden kumpaankin kylkeen Myrsky-projektista ja sen varainkeruuluvasta kertovat teippaukset.

VL Myrsky II entisöintiprojektin rahankeräyslaatikot ovat nyt valmiit. Siispä, kun näet Tiistaikerhon rakentamia VL Myrsky -projektin rahankeräyslaatikoita, sinulla on oiva mahdollisuus tai etten sanoisi velvollisuus tiputtaa laatikon aukosta rahaa VL Myrsky II -entisöintiprojektin tukemiseksi.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kun halkopino Myrskyn eteen hyppäsi

Perjantai 30.3.2018 - Reino Myllymäki

Saksalaisten Porin lentokentälle rakentamat lankkutiet alkoivat olla vuonna 1946 jo aika huonokuntoisia, esimerkiksi sekä MY-14 että MY-20 vaurioittivat potkurinsa, kun laskutelineen rengas nosti lankkua niin, että se pääsi osumaan potkuriin. Kuva: Ilmavoimamuseon kuva-arkisto.

Viidennen VL Myrsky - Historia ja entisöinti -julkaisun kirjoittaminen on alkanut. Kun julkistamiseen on aikaa vielä kahdeksan kuukautta, mitään kiirettä ei ole. Olenkin tehnyt kirjoittamista jonkun toisen homman päättymisen jälkeen ennen jonkun kolmannen homman aloittamista. Ikäänkuin vaihtelun vuoksi.

Kirjoittaminen on tässä vaiheessa myös suurelta osin lukemista ja muuta tiedon etsintää. Kävin läpi Myrsky-koneyksilöjen tiivistetyt historiat Keskisen, Stenmanin ja Niskan "Suomalaiset hävittäjät" -kirjasta ja päätin kirjata tulevaan julkaisuun kaikki Myrskyille tapahtuneet onnettomuudet lentokiellon päättymisen jälkeen eli 1.8.1945 alkaen.

MY-5-koneelle sattui elinkaarensa aikana peräti kuusi onnettomuutta. Niistä viides herätti huomioni: "9.7.46 väisti rullauksessa Porissa halkopinoa ja meni nokilleen." Jostain tupsahti eteeni mielikuva halkopinosta, joka liikkuu rullaustielle yllättävästi, jolloin Myrskyä ohjannut henkilö joutui tekemään huonoon lopputulokseen päätyneen väistöliikkeen. Mutta eihän halkopinot liiku?

Tarkempi tutkintapöytäkirjaan tutustuminen kertoi, että mekaanikko Asser Nurmio oli lämmitettyään MY-5:n moottorin lähtenyt rullaamaan koneella halli 5:ltä halli 3:lle Porissa. Jonkin aikaa rullattuaan hän huomasi oikealla aivan rullaustien vieressä halkopinon, jota väisti vasemmalle. Samalla hän huomasi, että vasemmalla oli samanlainen pino, jolloin hän väisti oikealle samalla jarruttaen. Tämä oli Myrskyn laskutelineelle liikaa. Vasen siipi alkoi vajota, kun laskuteline petti alta. Siiven etureuna murtui ja kaikki potkurinlavat menivät poikki.

Myrskyn laskuteline oli ensimmäinen Valtion Lentokonetehtaan suunnittelema ja toteuttama sisäänvedettävä laskutelinekonstruktio ja siinä oli pari "lastentautia". Yksi lastentauti liittyi rajakytkimiin, jotka saattoivat liikkua, jolloin kaikki osat eivät päätyneet oikeisiin asentoihin, jolloin paikkoja murtui. Toinen lastentauti oli käyttökoneiston akseli, johon oli tehty päähän koneistuksella viiltoja, joiden tekemisen helpottamiseksi akselin päähän oli tehty poikittainen ura. Se oli kohta, josta akseli meni usein poikki.

Kaavio MY-5:n rullausvaurion 9.7.1946 tutkintopöytäkirjasta. Väisti yhtä, osui toiseen. Kuva: Kansallisarkisto via Raimo Heikkinen.

No, mekaanikko Asser Nurmiolla ei ollut lupaa rullailla koneita mihinkään. Kun Porin rullaustiet olivat kapeita ja huonokuntoisiakin ja kun näkyvyys Myrskystä oli eteenpäin se mikä oli ja kun rullaustien molemmin puolin oli halkopinoja, rullaushommat kuuluivat lentäjille. Nurmion tarkoitus oli ollut hyvä, mutta seuraukset huonoja. Hän sai rangaistukseksi yksinkertaista arestia ja samalla rullaus kiellettiin toistaiseksi kaikilta mekaanikoilta.

Kone oli saatu kuntoon kuusi päivää aikaisemmin, eikä sillä oltu lennetty huhtikuun jälkeen. No, se ei ollut MY-5:n viimeinen onnettomuus, vaan koneella lennettiin vielä yli 30 tuntia...

Lisäys 31.3.2018: Kuva (Kansallisarkisto via Raimo Heikkinen) Myrskyn etusalkoon kiinnitetyssä koteloidussa käyttölaitteessa oleva ruuvipyörän akseli. A osoittaa heikkoa kohtaa, joka on konseistamisen helpottamiseksi tehty sorviura.

Myrskyn sisemmät telineluukut eli "enkelinsiivet" tekeillä

Sunnuntai 25.3.2018 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II:n entisöintiprojektin koesiipi on saatu vaiheeseen, jossa on aloitettu rakentaa koesiiven pyöräaukon suojaluukkua eli siesempiä telineluukkuja, joita myös "enkelinsiiviksi" kutsutaan. Voitaisiin myös puhua pyöräaukon kannesta, mutta VL Myrskyn piirustuksissa tämä osa on nimetty luukuksi. Pyöräaukon luukku peittää noin puolet pyöräaukosta. Toisen puolen peittää laskutelineen joustintuessa kiinni oleva ja puolet pyörästä kattava peitelevy.

Pyöräaukon luukun avaus- ja sulkumekanismi toimii seuraavasti. Kun laskuteline vedetään siiven sisään, laskutelineen pyörä painaa sisään mennessään pyöräaukon luukussa olevaa vivustoa sulkien luukun. Laskutelineen peitelevyn ulkoreuna painuu vielä luukun reunaa vasten painaen luukun tiiviisti kiinni. Kun laskuteline otetaan ulos, luukun jousellinen vipumekanismi työntää luukun automaattisesti auki.

Myrskyn pyöräaukon luukku on kotelorakenteinen. Se koostuu kahdesta alumiinilevystä, joiden välissä on metallinen tukikehikko. Pyöräaukon luukun ulkopinta on 2 mm paksua alumiinilevyä ja vastaavasti sisäpinta 1 mm vahvuista levyä. Luukun sisäpuolen alumiinilevyn ulkomitat ovat 440 x 660 mm ja ulkopuolen 485 x 700 mm. Tämä merkitsee, että luukun sisälevy on ulkopuolista levyä pienempi. Sen seurauksena luukun reunaan muodostuu ulkolevyn muodostama peltireunus eli huullos.

Enkelinsiipien saranamekanismeja on säilynyt, mutta luukut ovat kadonneet, joten ne on tehtävä materiaalista alkaen.

Pyöräaukon luukun ulko- ja sisäpuolen alumiinilevyjen välissä on levyjä yhdistävä tukikehikko. Se kulkee pitkin luukun sisäpuolisen levyn reunaa. Ulko- ja sisälevyt kiinnitetään tukikehikkoon niittaamalla. Alkuperäisesti Myrskyn pyöräkotelon luukun sisäkehikkona oli ulkoreunaltaan avoin U-muotoinen alumiinilista, johon luukun kannet erikseen niitattiin.  Myrskyn entisöintiprojektissa päädyttiin kuitenkin vaihtoehtoiseen menettelyyn. Alumiinilevyjen väliin tuleva tukikehikko tehdään 15 x 15 mm vahvuisesta neliöteräsputkesta. Ulko- ja sisälevy kiinnitetään yhdessä tukikehikkoon tukikehikon läpi asennettavilla niittiriveillä. Niittejä varten tukikehikkoon porataan reiät.

Myrskyprojektin koesiipi on muutaman metrin mittainen siiven puolikas, joten siinä on vain yksi pyöräaukko. Siten koesiipeä varten tarvitaan yksi pyöräaukon luukku. Päätettiin kuitenkin rakentaa samanaikaisesti kolme luukkua eli yksi luukku koesiipeä ja kaksi varsinaisen Myrskyn siiven pyöräaukkoja varten.

Kolmen pyöräaukon luukun tekeminen aloitettiin leikkaamalla laserilla tarkkaan mittaansa 2 mm vahvuisesta alumiinilevystä tarvittavat luukun kolme ulkopinnan levyä ja 1 mm vahvuisesta luukun kolme sisäpinnan levyä.

Tämän jälkeen aloitettiin pyöräaukkojen luukkujen tukikehikkojen tekeminen. Leikattiin 15 x 15 mm teräsputkesta pyöräaukon luukun sisälevyn reunojen mukaiset määrämittaiset putkenpalat yhtenäiseksi kehikoksi hitsattavaksi. Putken paloja leikattiin samalla kolme sarjaa eli yksi kutakin tarvittavaa luukkua eli ”enkelinsiipeä” varten. Osa putkenpaloista taivutettiin sisälevyn kaarevien reunojen mukaisiksi.

Leikatut putkenpalat sovitettiin pitkin pyöräaukon luukun sisälevyn reunaan ja kiinnitettiin siihen pienillä puristimilla. Tämän jälkeen siirryttiin Suomen Ilmailumuseon pihalla olevaan ”tulikonttiin”, jossa palat hitsattiin yhteen luukun sisälevyn reunoja kiertäväksi kehikoksi. Samalla tavalla meneteltiin kaikkien kolmen pyöräaukon luukun metallikehikon palojen yhteen hitsaamisessa.

Nyt on saatu asennusvalmiiksi pyöräaukon luukkujen ulko- ja sisälevyt sekä niiden väliin tulevat tukikehikot. Seuraava työvaihe onkin aloittaa pyöräaukon luukkujen ulko- ja sisälevyjen niittaus niiden väliseen teräsputkiseen tukikehikkoon.

Historialliset kuvat: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto, muut: Lassi Karivalo.

MY-14:lle keltakromatointia

Tiistai 20.2.2018 - Reino Myllymäki

Kevytmetalliosien kestävyyden parantamiseksi niille oli jo 1940-luvulla kehitetty erilaisia jälkikäsittelyjä. Esimerkiksi VL Myrskyn tuliseinät ovat saattaneet saada pintaansa joko VLO 32742 -ohjeen menetelmät 40 + 41 tai pelkästään 42, jolloin osat on joko ensin oksidoitu eli eloksoitu rikkihappoliuoksessa ja sen jälkeen bikromatoitu kaliumbrikromaattiliuoksessa tai sitten pelkästään peitattu kromityppihappoliuoksessa.

Tänään tuollaisia menetelmiä tai aineita ei enää käytetä kevytmetalliosien jälkikäsittelyssä. MY-14:n tuliseinät, jotka on tehty uudesta materiaalista piirustusten ja alkuperäisten tuliseinien jäänteiden pohjalta, saivat vanhoja menetelmiä vastaavan Alodine 1200 S -keltakromatoinnin. Käsittely tehtiin myös pohjaluukulle ja apukojetauluille.

Alodine 1200 S -kävittelyn MY-14:n osille teki Patricomp Oy.

Kuvat: Ilmavoimamuseo.

MY-14:n panssari-istuin

Sunnuntai 18.2.2018 - Reino Myllymäki

Ennen toista maailmansotaa hävittäjälentokoneen ohjaajan suojaaminen panssarilla takaa tulevia luoteja vastaan oli vielä harvinaista. Venäläiset olivat tässä edelläkävijöitä. Suomessa tähän ryhdyttiin vasta talvisodan aikana, mutta kaikkiin hävittäjäkoneisiin panssaria ei ehditty saada. Esimerkiksi Gloster Gladiatoreihin istuinpanssarit tilattiin 26.2.1940 ja Moraneihin 5.3.1940, eikä niitä luonnollisesti ehditty saada talvisodan aikana. Samoin Hurricanet varustettiin istuinpanssareilla vasta talvisodan jälkeen ja Brewsterien panssarointi on tarina jo sinänsä.

Tammikuun alussa 1940 ruotsalaiselta Avesta-terästehtaalta tilattiin 100 kappaletta panssari-istuimia. Ne oli tarkoitettu Valtion Lentokonetehtaalta tilattuun Fokker D.XXI -hävittäjien IV sarjaan eli ns. Wasp-Fokkereihin mutta sopivat myös Fokker C.X -koneisiin. Nyt on todettu, että Fokker D.XXI:ssä (ilmeisesti vain Wasp-Fokkereissa) ja VL Myrskyssä oli samanlainen panssari-istuin, joten noita Avestan 10 mm panssariteräksestä tehtyjä ohjaajan istuimia on voinut päätyä Myrskyihinkin, tai sitten niitä on tilattu suomalaiselta alihankkijalta.

VL Myrsyn ohjaajan panssarisuojaus on kolmiosainen. Pääpanssari on kiinnitetty runkokehikon ylimenopukkiin. Selkäpanssari ja istuinkuppi puolestaan muodostavat säädettävän istuimen.

MY-14:n pääpanssari on säilynyt osana runkokehikkoa. Kuvat: Reino Myllymäki.

Panssari-istuimen selkäosa puolestaan saadaan säilyneestä alkuperäisosasta, joka on kuitenkin peräisin maahan syöksyneestä Fokker-hävittäjästä. Se on jouduttu oikomaan ja vaatii pieniä muutoksia. Muistaa kannattaa, että koska MY-14 tullaan entisöimään kesän 1944 asuun, 4.9.1944 tapahtuneen lento-onnettomuuden seurauksena tehtyjä istuimen kiinnityksen vahvistuksia ei voida siihen tehdä.

Mutta: panssari-istuimen istuinkuppi puuttui. Se jouduttiin teettämään uustuotantona käyttäen Brewster 239:n vastaavaa osaa mallina, sillä kunnon piirustustakaan siitä ei ole säilynyt. Lopputulos on erittäin alkuperäisen näköinen, vai mitä!

Istuimen kiinnikkeet puuttuivat myös, mutta onneksi niiden piirustukset ovat säilyneet. Matti Patteri siirsi kiinnikkeiden muodon piirustuksista CADille ja edelleen leikkaustiedostoiksi, aihiot leikattiin teräksestä Prolaser Oy:ssä Riihimäellä ja hitsattiin kokoon Ilmavoimamuseon pajalla Tikkakoskella.

Panssari-istuimen istuinkupin hieno työ tulee jäämään kuitenkin piiloon, sillä piirustusten mukaan sekä selkä- että istuinosat oli päällystetty huovalla siten, että selkäosan etupuoli "päällystetään flanellilla tai pegamoidilla". Pegamoidiksi kutsuttiin kangasta, joka oli kyllästetty vedenpitäväksi nitroselluloosasta, kamferista tai risiiniöljystä tehdyllä massalla. Siis eräänlaista tekonahkaa. Istuinosan huopa kiinnitettiin etureunastaan istuinkuppiin "bostikilla" eli siis liimattiin.

Kuva: Reino Myllymäki

Ohjaajan istuimen rakenteita on konservoitu ja entisöity osin jo aiemmin, sillä muun muassa istuimen säätöruuvi ja sandumit ovat jo paikallaan koneessa.

Kuvat: Historiallinen kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto. Muut kuvat: ellei toisin erikseen ilmoitettu, Ilmavoimamuseo.

Myrskyn siipien metalliosista

Perjantai 16.2.2018 - Tiistaikerholainen

VL Myrskyn puurakenteisessa siivessä on paljon siiven rakenteeseen kiinnitettäviä metalliosia. Niistä valtaosa on asennettava paikoilleen samaan aikaan, kun siiven keskikaaria kiinnitetään siipisalkojen väliin.

Metalliosista moni liittyy siiven tyveen tulevan laskutelineen kiinnitykseen. Tällaisia ovat mm. takasalkoon tuleva laskutelineen takaviistotuen kiinnitysosa, etu- ja takasalon neloskaaren saumakohtaan tulevat laskutelineen varren kiinnitysosat sekä etusalon etupuolelle kiinnitettävä laskutelineen ylösvetolaitteen laakeri- ja lukituslevy. Etu- ja takasalkojen yläreunaan kiinnitetään myös metalliset pankot, joilla siipi ja runko kiinnitettään toisiinsa. Siiven keskialueen sisään tulee myös mm. lisäpolttoainesäiliön polttoaine- ja paineilmaputket sekä siivekkeiden liikuttajamekanismeja.

Osa käytössämme olevista siiven metalliosista on alkuperäisiä Myrskyssä kiinni olleita. Ne ovat peräisin kymmeniä vuosia keskisuomalaiseen metsään varastoituneista ja maatuneista Myrskyn siivistä. Sammaleiden alta aikanaan ”pelastetut” alkuperäisosat puhdistettiin, hiekkapuhallettiin ja maalattiin harmaalla maalilla.  Myös näiden osien alkuperäiset pultit muttereineen otettiin talteen ja puhdistettiin uudelleen käytettäviksi.

Kaikkia tarvitsemiamme siipeen asennettavia metalliosia ei ole löytynyt, joten puuttuvia osia on pitänyt myös tehdä. Näiden osien tekemisessä on hyödynnetty mallina alkuperäisosia että niiden piirustuksia. Puuttuvia metalliosia osia on tehty laskutelineen kiinnittämiseksi sekä rungon ja siiven yhdistämiseksi toisiinsa.

Siiven etu- ja takasalon yläreunaan kiinnitettäviä siiven ja rungon yhdistäviä metallikorvakkeita on neljä. Tämä tarkoittaa, että kun Myrsky MY-14 runko lasketaan aikanaan siiven päälle, se lukitaan siipeen kiinni vain neljällä pultilla.

Ennen kuin siiven etu- ja takasalot kiinnitettiin siiven kokoamiseksi kokoamistelineeseen, niihin porattiin sekä laskutelineen kiinnikkeiden että siiven ja rungon yhdistävien korvakkeiden kiinnityspulttien läpiviennit.  Kun siipisalot oli asennettu kokoamisjigiin, aloitettiin keskikaarien ja metalliosien asentaminen. Eikä siinä kauan mennyt, kun kaikki laskutelineen kiinnittämisen liittyvät metalliosat olivat löytäneet paikkansa ja kiinni siipisaloissa.

Suomen Ilmavoimamuseon kokoelmista saadut siiven sisään tulevat lisäpolttoainesäiliön alkuperäiset ja pinnaltaan ruostuneet polttoaine- ja paineilmaputket hiottiin puhtaiksi. Polttoaineputket maalattiin keltaisiksi lentokoneen putkistoille tyypillisellä standardivärillä (Dicco 6 / RAL 1003 Signalgelb) ja paineilmaputket siniseksi. Tämän jälkeen ne työnnettiin pakoilleen kaariin porattujen reikien läpi.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Myrskyn vasemman siiven alumiinkaari ja öljynjäähdytin

Perjantai 2.2.2018 - Tiistaikerholainen

Kuva: Ilmavoimamuseon kuva-arkisto.

VL Myrskyn Pratt & Whitney R 1830 Twin Wasp -moottorin öljyjäähdytin sijaitsee moottoripukin alaosassa etusalon etupuolella. Jäähdytysilma otetaan vasemman siiven tyven johtoreunassa olevasta kolmiaukkoisesta ilmanotosta. Aukosta tuloilma johdetaan muototorven kautta jäähdyttimeen. Jäähdyttimen toisesta päästä poistoilma johdetaan muototorven kautta oikean siiven johtoreunan alapinnalla olevaan poistoaukkoon.

Kuva: Vl Myrsky II:n käyttö- ja huolto-oheet -kirja.

Vasemman siiven tyvessä muototorven suu kiinnittyy alumiinipellistä tehtyyn johtoreunan kaareen. Muutoin johtoreunan kaaret ovat vanerirakenteisia. Muototorven kiinnittämistä varten alumiinikaaressa on muototorven suun kokoinen aukko kiinnitysreunuksineen.

Myrskyn entisöintiprojektin tehtävänä oli siten tuon alumiinisen kaaren rakentaminen.  Kaaren piirustukset ovat tallella, joten täsmälliset ohjeet rakentamiselle olivat onneksi olemassa. Muotoonsa taivutettavan alumiinipeltisen kaaren rakentamiseksi tehtiin ensin kaaren sivuprofiilia noudattava muotti.

Piirustuksen kopiosta leikattiin irti kaaren kuva ja se liimattiin paksulle vanerille. Piirustus mallina vanerista sahattiin kaksi toisiinsa vastakkain kiinnitettävää peltikaaren muotoista vanerilevyä. Muotti tarvittiin alumiinipeltisen kaaren reunojen alustavaksi taivuttamiseksi 22 mm levyiseksi kaaren reunukseksi tai pokkaukseksi kuten sitä myös kutsutaan.

Kaaren muotoon sahattua vanerimuottia hyväksi käyttäen piirrettiin 1 mm paksuiseen alumiinipeltiin kaaren kuva sekä sen ympärille vielä 22 mm lisä taivutettavaa reunusta varten. Tämän jälkeen pellistä leikattiin kaaren aihio, joka kiinnitettiin tiukasti vanerimuotin puoliskojen väliin.

Alkoi muotin alumiinilevyn reunojen taivuttaminen reunukseksi muotin reunojen yli. Pakottaminen tehtiin kumivasaralla varovasti edeten, jottei alumiinipelti murru taitekohdastaan.

Kun peltikaaren reuna oli alustavasti taivutettu, reunus muokattiin lopulliseen muotoonsa levysupistuslaitteella eli ”krymppäyskoneella”. Kaari oli nyt ulkoreunoiltaan valmis ja voitin siirtyä työn toiseen vaiheeseen.

Kaaren keskelle tehtiin työpiirustusten mittojen mukainen muototorven suuaukon kokoinen aukko ottaen huomioon aukon tarvitseman kiinnitysreunuksen leveys. Aukko tehtiin poraamalla peltiin piirretyn aukon reunoja pitkin sarja reikiä ja leikkaamalla niitä pitkin aukko peltisaksilla. Aiemmin käytetyn vanerimuotin keskelle tehtiin vastaava reikä, jonka jälkeen alumiinikaari kiinnitettiin uudestaan muottivanerien väliin. Nyt puolestaan alumiinikaaren aukon reunat taivutettiin alustavaan muotoonsa vanerimuotin aukon reunaa vasten ja lopullinen taivutus tehtiin taas ”krymppäyskoneella”.

Näin vasemman siiven tyven johtoreunaan tuleva kaari oli saatu valmiiksi. Kaaria tehtiin kaksi kappaletta, joista toinen asennetaan koesiipeen ja toinen varsinaiseen Myrskyn siipeen.

Ellei toisin erikseen mainittu, kuvat: Lassi Karivalo.

Entisöinti ei ole suoraviivaista etenemistä - hauskoja tarinoita Tikkakosken pajalta

Keskiviikko 31.1.2018 - Reino Myllymäki

Lauantaina 27.1.2018 Ilmailumuseoyhdistys järjesti perinteisen päiväretken Ilmavoimamuseon pienoismallipäivään. Retken yhteydessä oli mahdollista tutustua Myrskyn entisöintiin Ilmavoimamuseon pajalla. Porukkamme oli jaettu viiteen ryhmään ja jokaiselle oli varattu varttitunti "Myrskyaikaa", mutta niin siinä taisi käydä, että allekirjoittanut oli Myrskyn luona kolme varttia.

Vuoden 2017 alkupuolen nopean edistymisen jälkeen Tikkakosken entisöintiporukalla on ollut muita töitä, joten edistystä ei ole tapahtunut samaan tahtiin. Silti eteenpäin on menty, joskin kohta alkaa olla tilanne, jossa kaikki alkuperäisosat on kiinnitetty koneeseen. Silti yllätyksiä sattuu edelleen.

Alkuperäinen ohjaamon raitisilmaputki on säästynyt mutta pahoin lommoutuneena ja mutkalla. Putken oikaisu oli suuri työ. Esimerkiksi mutkan takana olevien lommojen oikaisu oli työlästä. Kun raitisilmaputki oli lopulta kiinnitetty oikealle paikalleen, havaittiin että jalkaohjaimet osuvat putkeen. Niinpä yksi suoristettu lommo jouduttiin palauttamaan, sillä se oli tehty tarkoituksella! Putken valmistuspiirustusta en löytänyt eikä asennuspiirustuksessa lommoa ole, joten se on voitu aivan hyvin tehdä tuotannossa asennuksen yhteydessä erikseen joka koneeseen.

Toinen putki, jonka lommojen saaminen pois osoittautui työlääksi, sijaitsee ohjaamon vasemmalla reunalla. Alumiiniputki muuttaa muotoaan ohjaamon kohdalla pyöreästä ovaaliksi ja oikean muodon palauttaminen vaati kekseliäisyyttä.

Varastoja siivotessa löytyi tanko, joka oli muotonsa takia helppo tunnistaa kaasuvipukytkimen tangoksi. Se oli ehditty jo tehdä, mutta uusvalmistusosa sai antaa tilaa alkuperäiselle. Tanko välittää kytkimelle tiedon, missä asennossa kaasuvipu on. Jos laskuteline on ylhäällä ja kaasu tyhjäkäynnillä, summeri varottaa ohjaajaa.

Toinen alkuperäisosa, joka oli jo ehditty tehdä, oli kannuksen lukitusvaijeri. Uusi punottu osa on saanut olla paikoillaan, mutta alkuperäisosa varmisti, että uusvalmistusosa oli tehty oikein.

Varastosta löytyi myös mielenkiintoinen osa, jota löytäjä ei aluksi tunnistanut. Kun sille sitten löytyi "pari", osat paljastuivat käsikäynnistimen osiksi. Toinen on käsikäynnistimen kiinnike, toinen siihen liittyvän kytkinlaitteen kiinnike. Ne päätyvät vielä MY-14:n osiksi.

Myrsky käynnistettiin normaalisti sähkökäyttöisellä inertiakäynnistimellä, jonka kierrosten kasvettua riittävän korkealle ohjaaja veti kiinni moottoriin. Kierrokset voitiin tehdä myös kammella ulkopuolelta käsin ja myös käynnistimen vetäminen kiinni moottoriin voidaan tehdä ulkoa käsin.

Myrskyn varustukseen kuuluivat ohjaajan istuimen sandumit, joita on kahta mallia: kesä- ja talvisandumeita. Kumi kun muuttaa ominaisuuksiaan lämpötilan mukaan, joten Valtion Lentokonetehtaalla on pidetty parhaana ratkaisuna tehdä erilaiset kesä- ja talvikäyttöä varten. Eri asia on, vaihdettiinko niitä oikeasti kesää ja talvea varten...

Lisää myöhemmissä blogeissa.

Myrskyn takakate

Perjantai 26.1.2018 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky on sekarakenteinen hävittäjä. Koneen siivet on puuta ja rungon ytimenä on teräsputkikehikko, jonka ympärillä on koneelle muodon antava verhoilurakenne. Myrskyn takarungon verhoilun muodostaa teräsputkikehikkoon kiinnitetyt puiset ylä- sivu- ja alakatteet. Katteet on rakennettu puukaarista, tukirimoista ja verhoiltu 1,2 mm vahvuisella vanerilla.

Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Ensimmäisissä Myrskyn sarjakoneissa takarungon ala-, sivu- ja yläkatteet rakennettiin suoraan teräsputkiseen runkorakenteeseen.  Sarjan myöhemmissä koneissa ala- ja yläkatteet rakennettiin valmiiksi kokoamistelineessä eli jigissä ja kiinnitettiin sitten yhtenä kappaleena runkokehikkoon. Sen sijaan rungon sivukatteet rakennettiin edelleen suoraan runkokehikkoon.

Todettakoon, että Myrskyn takarungon yläkatteen verhoiluvanerin alareuna ei kiinnity puskusaumalla koneen rungon sivukatteen yläreunaan, vaan se ulottuu hieman sivukatteen vanerin yläreunan päälle. Ihan vastaavalla tavalla sivukatteen verhoiluvanerin alareuna menee alakatteen vaneriverhoilun yläreunan päälle. Koneen takarungon verhoilusaumat muodostavat siten limisaumaisen rakenteen.

Tiistaikerhossa Myrskyn takarungon ala- ja yläkatteen kokoamista varten rakennettiin teräsputkirunkoiset kokoamistelineet eli jigit. Ne ovat mittatarkkoja Myrskyn runkokehikon kanssa. Näin jigissä rakennetut valmiit ala- ja yläkatteet ”istuvat” täsmälleen Myrskyn runkokehikkoon.

Takarungon yläkatteen kokoaminen aloitettiin Tiistaikerhossa kiinnittämällä kokoamistelineeseen ensin yläkatteen kaaret, joita on tehty Vantaan kaupungin nuorisopajassa. Kaaria varten telineen runkoputkessa on korvakkeet, joihin kaaren tyvet kiinnitettiin. Vastaavanlaiset korvakkeet ovat Myrskyn runkokehikossa.

Kun kaikki yläkatteen kaaret olivat paikoillaan, voitiin kaarien ulkopintaan kiinnittää kaaria yhdistävät ja tukevat pituussuuntaiset listat, jotka työstettiin lopulliseen muotoonsa.

Kun kaaret ja tukilistat oli liimattu kiinni toisiinsa, voitiin yläkatteen verhoiluvaneria sovitella alustavasti paikoilleen. Niin ylä- kuin alakatteen verhoilu tehdään lopullisesti myöhemmin.

Verhoilua vailla olevat takarungon ylä- ja alakate on jo alustavasti kiinnitetty Suomen Ilmavoimamuseossa olevan Myrsky MY-14 runkoon.

Kuva: Ilmavoimamuseo.

Tiistaikerhossa on tehty kaksi kappaletta Myrskyn takarungon yläkatetta. Miksikö näin? Toinen yläkate kuuluu luonnollisesti entisöitävään Myrsky MY-14. Entä toinen? Se tulee vähemmän puheena olleeseen Myrsky MY-5:n runkokehikkoon. MY-5:n runkokehikko on yksi neljästä jäljellä olevista, joskin vaurioituneista Myrskyn runkokehikoista.

MY-5:n runkokehikko on varattu Myrskyn entisöintiprojektissa rakennettua koesiipeä eli Myrskyn oikeanpuoleista noin 2,5 metrin mittaista siiven tyviosaa varten. Valmistuttuaan koesiipi kiinnitetään MY-5:n runkokehikkoon. Koesiiven pariksi rakennetaan ja MY-5:n runkoon kiinnitetään vielä noin metrin mittainen vasemman puolen siiven tyviosa. Tähän runkoon kiinnitetään nyt rakennettu takarungon yläkate, ellei sitten vielä innostuta rakentamaan runkoon kiinnitettäviä ala- ja sivukatteitakin.

Myrsky MY-5:n runkokehikko siiventynkineen ja yläkatteineen tulee aikanaan näytteille Suomen Ilmailumuseoon. Tällä hetkellä MY-5:n vielä kunnostamaton runkokehikko on Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella.

Kuvat, ellei erikseen toisin mainittu: Lassi Karivalo.

Kymppi kuussa Myrskylle

Keskiviikko 24.1.2018 - Reino Myllymäki

Ilmailumuseoyhdistys ry sai Poliisihallitukselta keräysluvan VL Myrsky II -entisöintiprojektia varten. Keräys on järjestyksessään toinen ja voimassa 1.12.2017-30.11.2019.

Keräys on tarpeen, sillä toteutettavaksi on päätetty ottaa monenlaista sellaista, mihin alkuperäisessä budjetissa ei oltu varauduttu, eivätkä yllätykset jäljellä olevien töidenkään osalta ole mahdottomia.

Kaikenkokoiset lahjoitukset kelpaavat, joskin pieni summa kuukausittain voi olla helpommin hyväksyttävissä kuin suuri kertalahjoitus. Päädyin itse joulukuussa laittamaan kympin kuussa projektille. Omassa verkkopankissani se onnistui helposti kertatoimeksiannolla, sillä vapaaehtoisissa tiedoissa muutin maksun toistuvuuden "kertamaksusta" "kertaan kuukaudessa" ja laitoin toistuvuuden jatkumaan 30.11.2019 saakka.

Maksua laittaessa pitää muistaa tietenkin laittaa tilinumero oikein ja viitenumero vastaamaan maksun suuruutta. Mutta sen jälkeen verkkopankkini lahjoittaa pienen summan projektille joka kuukausi.

Sanotaan, että "kansan käsi on karttuisa", joka tarkoittaa suurin piirtein, että "pienistä puroista kasvaa suuri virta". Edelliskeräyksen nettotuotto oli yli 8 000 euroa, joten eiköhän pyritä vähintään samaan!

Lue lisää lahjoittamisesta Myrsky-projektille.