Blogi

Myrskyn pyörän ja joustintuen luukkujen rakentaminen

Tiistai 7.4.2020 - Tiistaikerholainen

Sisään vedettävät laskutelineet olivat jo vakioina II maailmasodan aikaisissa hävittäjissä eikä VL Myrsky tee siinä poikkeusta. Myrskyn siiven tyvessä on kotelo laskutelineen sisään vetämiseksi. Kotelo käsittää pyöräkotelon sekä joustintuen tarvitseman kotelon. Puolet pyöräkotelon aukosta peittää alumiinilevyistä tehty sisempi luukku eli ns. enkelinsiipi. Luukku on saranoilla kiinni kotelon sisäreunassa. Tämä luukku avautuu jousivivun avulla automaattisesti, kun laskuteline otetaan ulos ja sulkeutuu laskutelineen pyörän painamana, kun teline otetaan sisään.

Blogi_2020-07-00.jpg

Toisen puolen pyöräaukosta peittää laskutelineen pyörän napaan kiinnitetty alumiinilevystä tehty ulompi luukku - siis vastinpari ”enkelinsiivelle”. Laskutelineen joustintuen kotelon luukkuna on puolestaan joustintukeen kiinnitetty alumiinilevy. Nämä kaksi laskutelineeseen kiinnitettyä luukkua ovat noin 20 cm matkalta päällekkäin toisiaan vasten muodostaen samalla liukupinnan laskutelineen pyörän joustamisen mukaan. Pyörähän on akselistaan liitoskappaleella kiinni joustintuen sisällä liikkuvassa "männänvarressa". Laskutelineessä ei siten voi olla yhtenäistä pyöränapaan ja joustintukeen kiinnitettyä luukkua, koska se estäisi pyörän jouston.

Kun Tiistaikerhossa oli saatu valmiiksi MY-14 pyöräaukkojen sisemmät luukut koesiipeä ja varsinaista siipeä varten, voitiin aloittaa pyöräaukon ulompien luukkujen sekä joustintuen aukon luukkujen rakentaminen. Päätettiin rakentaa ensin luukut koesiipeä varten.

Blogi_2020-07-01.jpg

Leikattiin laserilla 1,5 mm alumiinilevystä Myrskyn piirustusten mukainen joustintukeen kiinnitettävän luukun aihio. Samalla levyyn leikattiin aukko joustintuen ja laskutelineen sisäänvetohaarukan liitoksen kohdalle. Luukun reunoihin porattiin reiät luukkuun niitattavia jäykistelistoja varten.

Blogi_2020-07-02.jpg

Blogi_2020-07-03-04.jpg

Blogi_2020-07-06.jpg

Sisäänvetohaarukan liitoskohdan aukkoa peittämään tarvittiin kupu. Sitä varten tehtiin metallinen lesti, jota vasten alumiinilevystä prässättiin kupu ja samalla kuvut myös varsinaisen siipeen. Kupu hitsattiin kiinni aukon reunoihin. Tämän jälkeen luukun aihio sovitettiin paikalleen joustintuen aukkoon ja kiinnitettiin joustintuessa oleviin väliaikaisiin vanerisiin pidikkeisiin. Lopullisesti luukku niitataan joustintukeen hitsattaviin pidikkeisiin.

Blogi_2020-07-07.jpg

Blogi_2020-07-08-09.jpg

Blogi_2020-07-10-11.jpg

Vastaavasti leikattiin laserilla 1,5 mm vahvuisesta alumiinilevystä aihio pyöräaukon ulompaa luukkua varten. Luukku kiinnitetään pyöränapaan neljällä uppokantaisella 6 mm vahvuisella koneruuvilla. Tämän vuoksi luukkuun piti tehdä ruuveille reiät täsmälleen navassa olevien neljän kierrereiän kohdalle. Kohdistus tehtiin laittamalla pyöränapaan kohdistuslevy teräväkärkisine merkkaajineen. Merkkaaja laitettiin myös navan keskelle. Tämän jälkeen luukku asemoitiin täsmällisesti pyöräaukkoon ja levyn pintaa naputeltiin vasaralla merkkaajien kohdalta. Näin levyn alapintaan saatiin merkit ruuvinreikien poraamisille. Merkkaajien jälkiä vielä vahvistettiin piikillä ennen kuin reiät porattiin levyyn pylväsporalla.

Blogi_2020-07-12-13.jpg

Blogi_2020-07-14.jpg

Blogi_2020-07-15-16.jpg

Pyöränapaan kiinnitettävän luukun ulkopintaan kuuluu soikea jäykistelevy. Sellainen leikattiin alumiinilevystä. Jäykistelevy kiinnitetään luukun pintaan samoilla neljällä koneruuvilla, joilla luukku kiinnitetään pyöränapaan. Ruuveja varten jäykistelevyyn porattiin reiät, jotka myös senkattiin. Jäykistelevy tullaan lisäksi niittaamaan reunoistaan luukun pintaan. Pyöräaukon ulompi luukku jäykistelevyineen kiinnitettiin ruuveilla pakoilleen pyöränapaan. Nyt koesiiven laskutelineessä oli ensi kertaa alustavasti kiinni molemmat laskutelineessä olevat luukut. Ne ovat hyvin esillä koesiiven ulos otetussa laskutelineessä.

Blogi_2020-07-17.jpg

Pyöräaukon ulomman luukun sisäpintaan tulee myös tukia ja jäykisteitä. Luukun reunaan kiinnitetään teräksisestä neliöputkesta tukikehikko ja luukun alaosaan alumiinilevystä muotoillut kotelorakenteiset jäykisteet.  20 mm neliöputkesta leikattiin palat luukun sisäreunaan kiinnitettäväksi tukikehikoksi. Palat muotoiltiin piirustuksen mukaan ja hitsattiin yhteen kehikoksi.

Blogi_2020-07-18.jpg

Laserilla oli leikattu alumiinilevystä valmiit aihiot ulomman pyöräaukon luukun alapintaan tuleville jäykisteille. Niitä muokattiin paikalleen sovitettavaksi ja kiinnitettäväksi. Niin ikään ovat nyt valmiina joustintuen aukon luukkuun kiinnitettävät jäykisteet.

Jäykisteitä ei kuitenkaan niitata paikalleen luukkuihin ennen kuin puolivalmiit luukut sekä niihin kiinnitettävät jäykisteet on kromatoitu. Kromatoinnilla estetään alumiinia hapettumiselta. Kromatointi teetetään ostopalveluna.

Kuvat: Lassi Karivalo, paitsi historiallinen kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn sisämaalauksesta

Torstai 26.3.2020 - Reino Myllymäki

Valtion Lentokonetehtaan Käyttötoimiston "standarimaalaustyötavat"-nimisessä dokumentissa 9.12.1940 määritellään sotakoneiden puisten sisäosien maalauskäsittelyksi lakkaus yhteen tai kahteen kertaan Kiri-lakalla numero 182 joko ruiskulla tai siveltimellä. Kiri-lakka oli tikkurilalaisen Oy Schildt & Hallberg Ab:n tuote. Firmasta tuli myöhemmin Tikkurilan Väritehtaat Oy.

MY-14_siivenkarjen_rakennustoita_LK_960x540px.jpg

Kuva: Lassi Karivalo

MY-14_runko_sivuvakaaja_ja_sivuperasin_960_px.jpg

Kuva: Jorma Laakkonen

Niinpä MY-14:n ja koesiiven puisia rakenteita, kuten siipikaaria, siipeä, vakaimia ja peräsimiä on lakattu punaiseksi värjätyllä lakalla. Punaisen värin merkitys on siinä, että sen avulla nähdään, mitkä paikat on lakattu ja kuinka tasaisesti.

MY-14_rungon_maalausta_2020-02-17_960x540_px.jpg

MY-14_rungon_maalausta_2020-02-17-5_960x540_px.jpg

Saman pitäisi koskea koneen rungon sisäpuolisia puupintoja. Myöhemmissä ohjeissa on Kiri-lakan päälle määrätty Schildt & Hallbergin emaliväri.

Nyt on kuitenkin havaittu, että sen enemäpää Myrskyn säilyneissä puuosissa kuin VMT Pyörremyrsky -koneessakaan ei rungon sisäpuolelta löydy punaista lakkaa. Ei näkyvissä eikä harmaan pintamaalin, joka on Schildt & Hallbergin emaliväriä tai tamperelaisen Winter-maalitehtaan Winter 1563:a.

Niinpä MY-14:n rungon puuosista on tehty harmaita. Värisävy on RAL 7005. Harmaiksi maalatut Myrskyn puuosat näyttävät oudoilta, kun on vuosia näytetty kuvia luonnonvärisistä tai punaisiksi lakatuista osista.

MY-14_960x540_191.jpg

Kuva: Suomen Ilmavoimamuseon kuva-arkisto

Maalausasiat eivät ole helppoja. Maalattavia pintoja löytyy vanerisina, kankaisina ja metallisina sisältä ja ulkoa. Eri pinnoilla käytettiin eri tuotteita, jotka eivät sitten olleet samansävyisiä. Jopa vanhoista mustavalkokuvista näkyy kuinka samanvärisiksi tarkoitetuilta pinnoilta erottuvat puu- ja metallipinnat erikseen erisävyisinä. Oheisesta MY-14 kuvasta erottuu esimerkiksi kainalopelti korkeusvakaajan alta, kyljen huoltoluukku ja lisäpolttoainesäiliön panta ympäristöstään.

Mutta palataan ulkomaalausasioihin myöhemmin

Kuvat: Ellei erikseen toisin ilmoitettu, Suomen Ilmavoimamuseo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Polttoaine- ja voitelujärjestelmän putkityöt

Maanantai 2.3.2020 - Reino Myllymäki

MY-14:n moottorin apulaitteiden ohella Tikkakosken entisöintiryhmä on tehnyt töitä moottorin polttoaine- ja voitelujärjestelmän putkistojen kanssa.

MY-5:n, MY-9:n ja MY-14:n rungoissa oli jokaisessa polttoainehana, mutta pahoin ruostuneena. Niistä otettiin paraskuntoisin ja sille kunnostettiin käyttömekanismi paraskuntoisista osista. Vasemmassa apumittaritaulussa oleva hanan käyttökahva löytyi Ilmavoimamuseon varastoista.

MY-14_polttoaineen_kasipumppu_960x540.jpg

Polttoaineen käsipumpuksi löytyi hyväkuntoinen pumppu, jossa oli Myrskyyn kuuluvat liittimet valmiina. Sille tehtiin kiinnitysjalka uudesta teräksestä piirustuksen mukaan ja tarvittava moottoritilan ja ohjaamon välinen käyttötanko tehtiin osin alkuperäisistä, osin uusvalmistetuista osista. Kahvaksi kunnostettiin alkuperäinen kahva.

MY-14_polttoaineen_konepumppu_ja_suodatin_combo_960x540.jpg

Myrskyn varusteluettelon mukainen polttoaineen konepumppu Pesco SR 600 CW asennettiin moottoriin paikoilleen käyttäen Ilmavoimamuseon varastoista löytyneitä liitinadaptereita. Polttoainesuodattimeksi löytyi hyväkuntoinen yksilö, joka purettiin ja puhdistettiin. Kiinnikkeinä käytettiin alkuperäisosia, jotka lasikuulapuhallettiin ja maalattiin.

MY-14_polttoaineen_hana_ja_putki_combo_960x540.jpg

Polttoaineputkeksi polttoainesäiliön ja -hanan välille asennettiin MY-14:n alkuperäinen putki. Ilmavoimamuseon varastoista löytyi myös polttoainehanan ja käsipumpun välinen putki sekä suodattimen ja kaasuttimen välinen putki, jossa oli oikea VL:n piirustusnumero. Käsipumpun ja konepumpun sekä konepumpun ja suodattimen välille valittiin putket, joissa ei ollut mitään piirustusnumeroa, mutta jotka olivat mitoiltaan oikeat.

MY-14_polttoaineen_putkien_asbesti-_ja_kangassuojat_combo_960x540.jpg

Kaikki nämä Aviotub-tyyppiset putket olivat vuosien kuluessa kovettuneet, mutta pehmenivät lamppuöljykylvyssä. Putkien alkuperäiset liittimet puhdistettiin ruosteessa ja puuttuvat kiristysvyöt lisättiin. Polttoaineen käsipumpun molemmin puolin polttoaineputkista puuttui asbestinauha, jonka tilalle laitettiin samannäköinen kumimaalilla maalatusta juuttinarusta. Piirustukset, valokuvat ja putkien jäänteet auttoivat asiassa, samoin polttoaineen suodattimen ja kaasuttimen välisen kangassuojan tekemisessä.

MY-14:n polttoaine- ja öljysäiliöt puuttuvat vielä, mutta ne aiotaan tehdä, ellei jostain ilmaannu konetyypin alkuperäisiä säiliöitä.

MY-14_voitelun_sailioputki_ja_liitin_combo_960x540.jpg

Säilyneet öljyputket lasikuulapuhallettiin ja maalattiin Miranol-maalilla öljyputkiston merkkiväriin Tikkurila 0285. Öljysäiliön liittimen alkuperäinen hyväkuntoinen maali säilytettiin. Liittimen ruosteet poistettiin kuitenkin fosforihapolla.

MY-14_voitelun_laskuhana_ja_-putki_combo_960x540.jpg

Öljyn uloslaskuhanaksi valittiin alkuperäisosa, joka merkintöjen mukaan on peräisin MY-29:stä. Se purettiin ja puhdistettiin ja sille tehtiin kiinnitysjalat piirustusten perusteella. Hanan ja moottorin öljypumpun välinen alumiiniputki, uloslaskuputki ja moottorin öljypumpun liitin tehtiin piirustusten mukaan ja maalattiin merkkivärillä.

MY-14_voitelun_putkia_960x540.jpg

Paluuputki öljynjäähdyttimen ja öljypumpun välille tehtiin piirustuksen mukaan, samoin liitin öljypumpulle. Öljynjäähdyttimen menoputki tehdään myöhemmin siiven johtoreunaan sijoittuvan öljynjäähdyttimen asennuksen yhteydessä.

Kaikki putkiston liitoskumpiputket tehtiin uudesta, mutta alkuperäistä vastaavasta aineesta. Liitokset maadoitettiin alkuperäisillä tai niitä vastaavilla messinkinauhoilla ja kiinnitettiin alkuperäistä vastaavilla kiristysvöillä piirustusten mukaisesti.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

2 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Moottoritöitä Tikkakoskella

Perjantai 28.2.2020 - Reino Myllymäki

MY-14_Twin_Wasp_A_combo_960x540.jpg

Alunperin Myrskyyn tarkoitettu Twin Wasp -yksilö. Kuvat: Reino Myllymäki

Alunperin MY-14:n piti saada DC-3-koneessa ollut Twin Wasp -moottoriyksilö, joka oli ollut Suomen Ilmailumuseon varastoissa. Seuraavaksi tämä moottori vaihtui Saab B 17 -koneen mukana tulleeseen lähes uuteen, Ruotsissa ilman lisenssiä valmistettuun moottoriyksilöön. Tämän moottorin hyväksi ehdittiin tehdä töitä ja siihen sovitettiin Rauno Pylväläisen Patrialla hitsaamat erillispakoputketkin, ennenkuin havaittiin moottorista puuttuvan niin paljon erikoistyökaluja kaipaavia osia, että moottorista kannatti luopua.

MY-14_Twin_Wasp_B_combo_960x540.jpg

Ruotsalaisvalmisteinen B 17 -koneen mukana tullut Twin Wasp. Kuvat: Reino Myllymäki.

MY-14_Twin_Wasp_C_combo_960x540.jpg

Suomen Ilmavoimamuseon näyttelystä Myrskyyn otettu Twin Wasp. Kuvat: Reino Myllymäki.

Niinpä päädyttiin lopulta ottamaan toinen Suomen Ilmavoimamuseon Twin Wasp -moottori näyttelystä. Sekin oli ollut DC-3:ssa ja se oli alatyyppiä S1C3-G, joka kuitenkin paljastui käytännössä samaksi moottoriversioksi, jota Myrskyssä alunperin käytettiin (SC3-G). Erona on polttoaineen oktaaniluku ja sytytysennakko.

MY-14_Twin_Wasp_D_combo_960x540.jpg

Pakoputket asennettu. Kuvat: Ilmavoimamuseo ja Reino Myllymäki.

Moottorissa oli pakokaasunkerääjä, jota käytettiin DC-3-koneissa. Toiseen moottoriin kiinnitetyt uudet pakoputket siirrettiin ilman ongelmia uuteen yksilöön.

MY-14_Twin_Wasp_E_combo_960x540.jpg

Ranskankielisiä kylttejä amerikkalaisen moottorin apulaitteissa. Kuvat: Ilmavoimamuseo.

Nyt työn alla olevasta moottoriyksilöstä on löytynyt useita ranskankielisiä kylttejä mm. kaasuttimesta. Tämä selittyy sillä, että koko moottori tai ainakin kaasutin ja eräät muut apulaitteet ovat peräisin Saksan sotasaalisvarastoista Ranskasta. Ranskan ilmavoimat tilasi useassa erässä 620 Curtiss Hawk -hävittäjää ja niitä varten 1 000 Twin Wasp -moottoria. Koneet kokoonpantiin osista Ranskassa. Moottori voi siten olla a) joku Suomeen toimitetun 9 Curtiss 75A-3 Hawk -koneen moottoreista, b) joku 127:stä Suomeen vuonna 1942 toimitetusta Twin Wasp -moottorista, joka on ollut tarkoitettu noita Ranskan tilaamia 135 Curtiss 75A-3 Hawk -konetta varten tai c) alunperin C-47/C-53/DC-3-koneen moottori, johon on asennettu ranskalaismoottorien osia.

MY-14_Twin_Wasp_F_combo_960x540.jpg

Moottorin takaosan "hässäkkää". Kuvat: Ilmavoimamuseo.

Entisöitävään koneeseen valittu moottori edustaa modifiokaatiotasoltaan 1970-luvun tilannetta, sillä se on ollut viimeksi asennettuna DC-3-koneeseen. Niinpä sitä on muutettava. Vaihdettavia osia ovat kaasutin, öljypumppu, huohotinputki, lämpötila-anturit sekä monia liittimiä ja tulppia.

Kaasutin vaihdettiin Myrskyssä käytettyyn kaasuttimeen, joka löytyi 15.1.2020 Suomen Ilmailumuseosta. Aiemminkin moottorissa ollut kaasutin oli sinänsä oikeaa tyyppiä, mutta käyttötankojen kiinnitysosat ja osa putkiliittimistä olivat DC-3:ssa käytettyä mallia.

Öljypumpun vaihto oli myös välttämätöntä, sillä alkuperäistä polttoainepumppua ei olisi saatu muutoin asennettua. Moottorissa kiinnitettynä ollut öljypumppu oli pidempi, jolloin polttoainepumppu ei mahtunut paikoilleen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Tiistaikerhon 31. toimintavuosi päässyt hyvään vauhtiin

Maanantai 10.2.2020 - Tiistaikerholainen

Blogi_2020-01-01.jpg
Uuden toimintavuoden alussa on syytä lyhyesti kerrata Tiistaikerhon menneen vuoden saavutukset. Kesän kynnyksellä saatiin valmiiksi kolme vuotta kestänyt I.V.L. K.1. Kurki -koneen kunnostus. Kurki koottiin näytteille Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle.  Kurki-hankkeen päätyttyä voitiin ottaa uudeksi projektiksi Caudron C.59 (CA-50) koneen korjaaminen näyttelykuntoon. Koko vuoden 2019 jatkui kuusi vuotta sitten alkanut VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinti. Vuoden neljäs ilma-alukseen liittyvä Tiistaikerhon hanke oli SM-1 -helikopterin kahden rikkoutuneen roottorinlavan korjaaminen. Tiistaikerholaiset tekivät myös pienempiä toimeksi annettuja tehtäviä. Vuosi olikin sangen työntäyteinen.  Työtunteja kertyi yli 7 000. Vuoden 2020 alusta on jatkettu käynnissä olevia hankkeita.

Caudronin siipien kangasverhoilun korjaus

Blogi_2020-01-02-03.jpg

Caudronin hankkeessa päätyönä ovat tällä hetkellä Caudron C.59 jatkokoulutuskoneen alasiipien kangasverhoillussa olleiden reikien ja repeämien korjaus. Reikien korjaus ja paikkaus eivät olekaan ihan pikku homma. Vasemmassa alasiivessä oli paikattavaksi peräti 66 reikää ja oikeassa siivessäkin puolisen sataa. Onkin tosi surullista, kuinka kaltoin kohdelluiksi Caudronin siivet ovat joutuneet koneen yli 90-vuotisen varastoinnin aikana.

Blogi_2020-01-04-05.jpg

Blogi_2020-01-06.jpg

Vasemman alasiiven kangasverhoilussa olleet reiät ja repeämät on jo korjattu. Reikien liepeet ommeltiin kiinni toisiinsa ja ommellun alueen päälle liimattiin reunoistaan hapsutettu kangaspaikka. Paikat liimattiin nitroselluloosalakalla, joka samalla kiristi paikat sileiksi. Caudronin siivessä olevien lukuisten reikien korjauksessa on kyse museaalisista lähtökohdista tehtävästä reikien paikkauksesta. Jos koneen käytön aikana olisi siiven kangasverhoiluun tullut jostain syystä yli puolensataa reikää, siipi olisi verhoiltu kokonaan uudestaan. Tällä hetkellä ahkeroidaan oikean alasiiven kanssa. Siiven kangasverhoillut pinnat pestiin puhtaaksi ja aloitettiin verhoilussa olevien reikien paikkaus. Siipien korjauksen rinnalla on meneillään kokonaan osiinsa puretun ja vaurioistaan korjatun korkeusvakaajan kokoaminen uudelleen verhoiltavaksi.

SM-1 helikopterin roottorinlavat ehjiksi

Blogi_2020-01-07.jpg

Vuosi sitten aloitettu PZL SM-1SZ (HK-1) helikopterin lapojen korjaus on saatu vaiheeseen, jossa kaikki vauriokohdat on korjattu eli uudelleen verhoiltu ja kiristyslakattu. Vauriokohdat sijaitsevat lapojen kangasverhoilluilla osilla. Vauriokohtien uudet verhoilukankaat kiristettiin ”rumpumaisiksi” nitroselluloosalakalla ja ovat nyt valmiit maalattaviksi. Kunhan lapojen maalauksessa aikanaan käytetty maalityyppi ja värisävyt saadaan selvitettyä, päästään uudelleen verhoiltujen alueiden maalaamiseen. Lavan yläpintaan tulee tumman vihreä ja alapinta vaalean sininen väri.

Blogi_2020-01-08.jpg

Reilu vuosi jäljellä Myrskyn entisöintiä

Tavoitteena on, että Myrsky MY-14 entisöinti on valmis maaliskuussa 2021, jolloin kone tulee julkisesti nähtäville. Aikataulu on kova, mutta sitä kohti kovasti mennään niin Tiistaikerhossa kuin Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella.

Blogi_2020-01-09.jpg

Blogi_2020-01-10.jpg

Blogi_2020-01-11.jpg

Tiistaikerhossa Myrsky-töiden keskiössä ovat parhaillaan kumpaankin siipipuoliskoon liittyvät työt. Siipiä rakennetaan Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa rinnakkain. Oikean siipipuoliskon johtoreuna on saatu lähes kokonaan vaneroitua ja siiven yläpinnan jättöreunan alue saa vanerikatteen tuota pikaa. Lähestytäänkin hetkeä, jossa voidaan sanoa oikean siipipuoliskon olevan valmis siiven maalausta edeltävien pintakäsittelytoimien käynnistämiseksi. Vasemman siipipuoliskon työt ovat kuukauden päivät jäljessä oikeasta siipipuoliskosta. Vasemmassa siivessä tehtävää vielä riittää jättöreunan laskusiivekkeen tilan rakentamiseksi, siivekkeen tekemiseksi valmiiksi sekä johtoreunan vaneroimiseksi.

Blogi_2020-01-12.jpg

Blogi_2020-01-13.jpg

Jos Myrskyn siipipuoliskojen rakentaminen on pääasiassa puutöitä, niin samalla Tiistaikerhossa rakennetaan metallista - lähinnä alumiinilevystä - runsaasti erilaisia Myrskyn osia. Parhaillaan Tiistaikerhossa tehdään koesiiven laskutelineen joustintukeen ja pyöränapaan kiinnitettäviä peitelevyjä, NACA-renkaan Myrskyn moottoriin kiinnittäviä pidikkeitä, öljynjäähdyttimen tulo- ja poisto-ilman torvia sekä lukuisia tarkistusluukkuja.  Myrskyn alkuperäisiä laskusiivekkeitä eli laippoja kunnostetaan paikalleen asennettaviksi.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn NACA-renkaan etuosan kiinnitys

Keskiviikko 18.12.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn NACA-rengas eli moottorinsuojus muodostuu kolmesta osasta; renkaan etuosasta, takaosasta ja vaippalevyistä. Alumiinilevystä muotoiltu renkaan etuosa on kiinnitettynä 14 alumiinilevystä tehdyllä pidikkeellä moottorin sylinterien venttiilikopan korvakkeisiin. NACA-renkaan rengasmainen takaosa on myös kiinnitetty moottorin venttiilikopan korvakkeisiin. NACA-renkaan etu- ja takaosan väliin sijoittuvat avattavat vaippalevyt eli moottorinsuojukset moottorin huoltotoimenpiteitä varten.

Blogi_2019-31-0.jpg

Blogi_2019-31-1.jpg

Tiistaikerhossa on käynnissä NACA-renkaan etuosan pidikkeiden valmistus. Pidikkeiden tekemisen ensimmäinen vaihe oli tehdä Myrskyn piirustusten mukaan leikkaustiedosto laserleikkainta varten. Tehdyn tiedoston mukaisesti laserleikkaimella leikattiin 1,5 mm vahvuisesta alumiinilevystä tarvittavat 14 kappaletta pidikkeiden levymäistä aihiota. Aihioihin tehtiin laserleikkaimella myös kevennysreiät.

Blogi_2019-31-02-03.jpg

Tämän jälkeen levymäiset pidikeaihiot taitettiin ruuvipenkissä avoimen kotelon muotoon. Tämän ”kotelon” selkämys on 10 mm leveä ja alareunan pituus 200 mm. Aihion kummankin kyljen yläreunaan piirrettiin 18 mm levyinen vyöhyke reunojen taittamiseksi 90 asteen kulmaan pidikkeen niittauspinnoiksi. Pidikkeet niitataan NACA-renkaan sisäpintaan.

Blogi_2019-31-04-05.jpg

Blogi_2019-31-06-07.jpg

Pidikkeen kylkien yläreunan taittamiseksi valmistettiin pidikkeen kaarevaa muotoa vastaava useampiosainen koottava lesti, jota vasten kylkien yläreuna taivutettaisiin. Lesti tehtiin paksusta vanerista ja tukevasta alumiinilevystä. Pidikkeen kylkien yläreunan taittamiseksi pidike lukittiin koottavan lestin sisään siten, että kyljet jäivät 18 mm lestin pinnan ulkopuolelle. Tämän jälkeen lestin ulkopuolelle jääneet reunat leikattiin pystysuorilla viilloilla seitsemään osaan. Tämä siksi, että1,5 vahvuista alumiinilevyn reunaa on vaikea taivuttaa yhtenäisenä kaarevaa lestiprofiilia vasten.

Blogi_2019-31-08-09.jpg

Blogi_2019-31-10-11.jpg

Kun pidike oli tiukasti lukittuna lestin sisällä, aloitettiin pidikkeen kylkien taivuttaminen ”kieleke” kielekkeeltä lestiä vasten. Taivuttaminen tehtiin vasaran ja puupalikan avulla. Kun kaikki kielekkeet tai taitteet oli saatu taottua lestin pinnan tasoon, lesti avattiin ja sen sisältä saatiin niitin reikiä vaille valmis NACA-renkaan etuosan kiinnityspidike. Näin tullaan menettelemään kaikkien 14 pidikeaihion osalta.

Blogi_2019-31-12-14.jpg

Blogi_2019-31-17.jpg

Pidikkeiden kylkien taitteisiin pitää vielä porata niitinreiät pidikkeen niittaamiseksi NACA-renkaan etuosa sisäpintaan. Pidikkeiden niittaaminen tapahtuu kuitenkin vasta, kun NACA-renkaan etuosa on saatu hitsattua yhtenäiseksi kokonaiseksi. On myös vielä tehtävä omat pidikkeet, joilla NACA -renkaaseen niitatut 14 pidikettä yhdistetään sylinterien venttiilikopan korvakkeisiin.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn oikean siiven johtoreunan vanerointi

Tiistai 10.12.2019 - Tiistaikerholainen

Entisöitävänä olevan VL Myrsky II:n (MY-14) oikea siipi saatiin syksyn aikana vaneriverhoiltua siiven johtoreunaa lukuun ottamatta. Johtoreunan vanerointi on saanut odottaa, että vieressä rakennettava vasen siipi saadaan jättöreunan osalta rakentamisvaiheeseen ja että vierekkäin Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa rakentuvat siivet vaihdetaan ristiin toistensa rakennusalustoille. Ristiin vaihtaminen tarvitaan, jotta saadaan riittävästi tilaa sekä vasemman siiven jättöreunan rakentamiseen että oikean siiven johtoreunan vaneroimiseen.

Blogi_2019-30-01.jpg

Blogi_2019-30-02.jpg

Myrskyn siiven johtoreuna muodostuu vanerikaarista ja niiden välisistä tukirimoista. Johtoreuna verhoillaan 1,5 mm vahvuisella vanerilla. Yksi vanerivuota kattaa neljän kaariväin matkan, joten noin viiden metrin pituisen johtoreunan vaneroimiseksi tarvitaan neljä peräkkäistä vanerivuotaa. Peräkkäin asennettavat vanerit liitetään toisiinsa kaaren kohdalla viisteliitoksin.

Blogi_2019-30-03.jpg

Johtoreunan vaneroinnissa on haasteena vanerin taivuttaminen profiililtaan suipon johtoreunan ympäri. Varsinkin, jos johtoreunan profiili on terävä, vanerin taivuttaminen kuivana johtoreunan ympäri aiheuttaa vanerin ulkopintaan repeämiä. Repeilyn estämiseksi vaneri on tapana ensin kastella tai jopa sitoa märkänä kuivumaan johtoreunaa mallintavan lestin ympärille. Vaneri kuivuu lestissä kouruksi ja on sen jälkeen helpommin asennettavissa johtoreunan päälle.

Blogi_2019-30-04-05.jpg

Myrskyn oikean siiven johtoreunan vaneroinnissa haluttiin kuitenkin kokeilla ohuen 1,5 mm vahvuisen vanerin taivuttamista pakalleen kuivana. Myrskyn siiven johtoreunan profiilihan ei ole kovin terävä. Kokeilua varten tehtiin 1 mm vahvuisesta teräslevystä 10 mm levyisiä metallipantoja, joilla vaneri taivutetaan tasaisesti johtoreunan kaaria vasten. Kutakin johtoreunan kaarta varten tehtiin oma johtoreunan profiilin pituutta vastaava panta ja pannat asennettiin alustavasti kunkin kaaren kohdalle.

Blogi_2019-30-06-07.jpg

Pannan yläpäähän tehtiin siipimutterillinen kiristin pannan kiristämiseksi vaneria vasten. Kiristimessä pannan päät on käännetty 90 asteen kulmaan siipimutteriliitosta varten. Pannan alapää kiinnitetään ruuvilla kunkin kaaren kohdalla siiven alapintaan etusalon kohdalle. Pannan kiristysliitoksellinen yläpää kiinnitetään puolestaan siiven yläpintaan siipisalon kohdalle.

Blogi_2019-30-08-09.jpg

Verhoiluvanerin kuivakiinnitystä kokeiltiin, ja vielä ilman liimaa, neljän kaarivälin matkalta. Tätä varten pannat kiinnitettiin valmiiksi kunkin viiden kaaren kohdalle kiristimet vielä aukinaisena. 1,5 mm vahvuisesta vanerista leikattiin johtoreunan neljän kaarivälin mittainen vanerivuota. Vanerin reunat viistettiin vanerin liittämiseksi viisteliitoksin viereisiin johtoreunan vanereihin.

Blogi_2019-30-10-11.jpg

Blogi_2019-30-12-13.jpg

Blogi_2019-30-14-15.jpg

Kun kaikki oli kokeilua varten valmista, vaneri pujotettiin alareuna edellä johtoreunan kaarien ja kiristyspantojen välissä aina johtoreunan alapinnan etusalkoon asti. Sen jälkeen vaneri painettiin pantojen avulla kaari vasten ja pantojen kiristysliitokset lukittiin siipimutterilla. Siipimuttereita kiertämällä vaneri puristettiin tiukasti kiinni kaariin.

Blogi_2019-30-17.jpg

Blogi_2019-30-18.jpg

Harmiksemme todettiin, että johtoreunan kärjessä vanerin pintaviiluun syntyi yksi murtuma. Se tarkoittaa, ettei Myrskyn siiven johtoreunaa kannata vaneroida kuivana. Käytettävä 1,5 mm vahvuinen vaneri on kostutettava ensin ulkopinnaltaan ennen kuin se painetaan ja kiristetään vanteilla epoksihartsiliiman kanssa johtoreunan kaaria vasten.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Laskutelineen asennonosoittaja

Torstai 21.11.2019 - Reino Myllymäki

Sisäänvedettävä laskuteline oli vielä 1940-luvun alussakin lentokoneissa uusi asia, esimerkiksi 1930-luvulla Ilmavoimille hankituissa hävittäjäkoneissa ei sellaisia ollut. Laskutelineen vetäminen siiven sisään vähensi ilmanvastusta niin paljon, että se muodostui 1940-luvulla standardiratkaisuksi. Kuitenkin edelleen koulu- ja harjoituskoneissa oli kiinteä laskuteline, joten Myrsky saattoi uudelle ohjaajalle olla ensimminen lentokonetyyppi, jossa laskuteline oli lentoonlähdön jälkeen vedettävä sisään ja laskeuduttaessa työnnettävä ulos.

Myrskyssä oli varoitusmekanismeja, joilla pyrittiin eliminoimaan mahdollisuus laskeutua laskutelineet ylhäällä. Kaasuvivuston yhteydessä oli kytkin, joka laittoi summerin soimaan, mikäli laskutelineet olivat ylhäällä ja moottori tyhjäkäynnillä.

Lisäksi oli mekaaninen laskutelineen asennonosoitin. Laskutelineeltä ja laskusiivekkeeltä johdettiin mekaanisesti tieto ohjaamoon kojelaudan oikealle puolelle tieto laskutelineen asennosta erityiseen asennonosoittimeen.

MY-14_liikuttajakoneisto_ennen_jalkeen_960x1280.jpg

MY-14:n alkuperäinen asennonosoittajan mekanismi oli suurelta osin säilynyt, joskin teräsosat olivat ruosteessa. Puuttuva laakeripesä ja ketjupyörät löytyivät Ilmavoimamuseon varastoista, lisäksi MY-5:n runkosta toinen laakeripesä.

Asennonosoitin_paalta_ja_sisalta_960x540.jpg

Asennonosoitin_edesta_ja_takaa_960x540.jpg

Varsinainen asennonosoitin puhdistettiin, vahattiin ja rasvattiin sekä sille tehtiin uusi kiinnitysjalka piirustuksen mukaan. Teräsosat lasikuulapuhallettiin ja puhdistettiin fosforihapolla. Laakeripesät puhdistettiin liuotinpesuaineella ja oksaalihapolla sekä öljyttiin. Alkuperäisen säästyneen vaijeriliittimen jatkoksi tehtiin kolme uutta liitintä ja kuoret vaijereille tehty Ilmavoimamuseon varastoista löytyneestä aihiosta.

Asennonosoittimen_liitin_alkuperainen_ja_uusi_960x540.jpg

Alkuperäinen vaijeri oli 2,5 mm vahvuista, uusi vaijeri tehtiin vastaavasta mutta 3 mm paksuisesta alkuperäisten piirustusten mukaan. Liittimet ja niiden messinkiset sisäosat juotettiin piirustusten mukaan sekä käsiteltiin sinkkisprayllä.

Asennonosoittimen_vaijereiden_asennus_960x540.jpg

Osoittautui, ettei alkuperäinen asennuspiirustus pitänyt paikkaansa, jolloin asennuksessa jouduttiin turvautumaan Valtion Lentokonetehtaan valokuviin. Vaijerien suojakuoret sidottiin runkoon ja toisiinsa valokuvan mukaisesti nahkanauhalla ja messinkipannalla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn vasemman siiven alapinnan verhoilu valmistui

Torstai 19.9.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn (VL Myrsky II, MY-14) vasemman siiven alapinta on nyt verhoiltu umpeen siipisalkojen väliseltä alueelta, kun siiven kärjestä laskien kolmas vanerivuota sekä laskutelinealueen vanerointi saatiin valmiiksi. Koska vasemman siiven yläpinta on jo aiemmin verhoiltu, seuraava työvaihe on siiven jättöreunaan tulevan laskusiivekkeen tilan rakentaminen sekä johtoreunan vanerointi.

Blogi_2019-25-01.jpg

Kolmen millimetrin vahvuisesta vanerista leikattiin palat siiven alapinnan viimeisiä verhoiluvanereita varten. Lisäpolttoainesäiliön/pommiripustimen kohdalle tulevaan vaneriin tehtiin poraamalla lukuisia pienempiä ja isompia aukkoja ripustimen laitteita ja käyttöluukkuja varten. Laskutelinealueen pienialaiset vanerit muotoiltiin vastaamaan laskutelineen tukivarsien aukkojen ja pyöräaukon muotoja.

Blogi_2019-25-02.jpg

Kun siiven alapinta vaneroidaan kokonaan umpeen vastaten alkuperäistä Myrskyn siipeä, peittyy vaneroinnin alle samalla siiven rakenne sekä siiven sisään asennetut laitteet kuten lisäpolttoainesäiliön/pommin ripustin sekä siivekkeiden että laskutelineen käyttölaitteistoja. On tavallaan harmi, että siiven rakenne ja nuo mielenkiintoiset laitteistot katoavat näkyvistä tulevien museokävijöiden katseilta. Tätä ”murhetta” helpottaa se, että projektin yhteydessä niin ikään museoesineeksi rakentuva Myrskyn 2,5 pitkä siivenpätkä verhoillaan osittain läpinäkyvällä pleksillä. Tallöin siiven rakenteet laskutelineineen, pommiripustimineen ja muine laitteineen jäävät näkyviin.

Blogi_2019-25-04-05.jpg

Kun asennetavat verhoiluvanerit oli työstetty muotoonsa ja niitä soviteltu paikoilleen, vanerien alapinnat suojalakattiin punaiseksi sävytetyllä polyuretaanilakalla. Tämän jälkeen vanerin reunat hiottiin viistoiksi viistehiontakoneella limisaumaisia liitoksia varten.

Blogi_2019-25-06-07.jpg

Aloitettiin pommiripustimen alueen vanerivuodan kiinnittäminen. Ennen vanerin liimausta siihen tehtiin aiemmin siipeen jo kiinnitettyjen vanerien tapaan reiät vanerien liimauksen varmistaville ruuveille. Ruuvinreiät senkattiin ruuvinkantojen upottamiseksi vaneriin. Tämän jälkeen levitettiin liima.

Blogi_2019-25-08-09.jpg

Liimana käytettiin sekä epoksiliimaa että Erikeeper Plus -liimaa. Epoksiliimaa käytettiin vanerin liimaamiseksi siipisalkoihin ja Erikeeperiä kaarien välisiin tukilistoihin. Liiman levityksen jälkeen vaneri painettiin liimapintoja vasten. Kohdistusnauloilla varmistettiin, että vaneri oli täsmälleen oikeassa asennossa.

Blogi_2019-25-11-12.jpg

Kun liimauksen varmistavat ruuvit oli väännetty paikoilleen, vanerin liimautuminen etu- ja takasalkoon varmistettiin tällä kertaa niittien sijasta 10 mm pituisilla nauloilla. Lopuksi vanerin liitossaumojen päälle pingotettiin tukevat listat varmistamaan limisaumaliitosten liimautumisen.

Blogi_2019-25-14.jpg

Tämän siiven alapinnan kolmannen vanerivuodan liimauksen jälkeen liimattiin vielä paikolleen laskutelinealueelle tukevat pari pienempialaista vaneria. Näin Myrskyn vasemman siiven alapinta oli saatu kokonaan verhoiltua siipisalkojen väliseltä alueelta. Siipi näyttääkin nyt jo ihan siiveltä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn vasemman siiven alapinnan vanerointi vauhdissa

Torstai 12.9.2019 - Tiistaikerholainen

Kun VL Myrskyn (MY-14) oikean siiven alapinta saatiin syksyn kynnyksellä vaneroitua, voitiin aloittaa vasemman siiven alapinnan verhoilu. Se tarkoittaa alapinnan verhoilua siipisalkojen väliseltä alueelta. Siiven takasalon jättöreunan puolelle tulevat sekä siiveke että laskusiiveke.  Etusalon etupuolelle rakennettu johtoreuna verhoillaan myöhemmin.

Blogi_2019-24-01.jpg

Leikattiin diagonaalisesti kolmen millimetrin vahvuisesta vanerista palat siiven kärjestä lukien kahden vanerin kiinnittämiseksi. Nämä vanerit kattavat siipisalkojen välisen alueen kymmenen kaarivälin matkalta siiven kärjestä lukien. Jäljelle jää vielä yhden vanerin verran siiven alapintaa verhoiltavaksi. Muotoonsa työstettyjen verhoiluvanerien reunat hiottiin viistoiksi vanerien limisaumaisia liitoksia varten ja vanerien alapinnat suojalakattiin punaiseksi sävytetyllä polyuretaanilakalla.

Blogi_2019-24-02.jpg

Blogi_2019-24-03-04.jpg

Vanereihin porattiin valmiiksi reiät ruuveille, joilla varmistetaan vanerin painautuminen tiiviisti kaariin ja kaarten välisiin tukirimoihin. Ruuveja tulee aina kolme kutakin kaaren välistä tukirimaa kohden. Ruuvikantojen upottamiseksi vaneripinnan tasalle, ruuvinreiät senkattiin eli tehtiin upotukset ruuvikantoja varten. Upotukset tehtiin tarkoitusta varten tehdyllä senkkausterällä. Terässä oli rajoitin estämään liian syvää senkkausta. Ennen liiman levittämistä, tarkistettiin vielä kertaalleen, että vanerit asettuivat hyvin paikoillaan.

Blogi_2019-24-05.jpg

Blogi_2019-24-06-07.jpg

Vanerin liimaamisessa käytettiin sekä epoksiliimaa että Erikeeper Plus -puulimaa. Epoksiliima levitettiin kaariin, etu- ja takasalkoon sekä vanerien väliseen liitoskohtaan. Erikeeperiä levitettiin kaarien välisiin tukilistoihin. Kun liima oli levitetty, vaneri aseteltiin huolellisesti liimatavan alueen päälle ja paineltiin käsin liimapintoja vasten. Vaneri lukittiin kulmistaan kohdistusnauloilla, jotta se ei pääse liikkumaan liimauksen aikana.

Blogi_2019-24-08.jpg

Blogi_2019-24-09-10.jpg

Aloitettiin ruuvien kiinnittäminen vaneriin. Ruuvit pantiin käsin valmiiksi kuhunkin ruuvinreikään, jonka jälkeen ruuvit väännettiin ruuvinvääntimellä vanerin läpi kaarien välisiin tukilistoihin. Ruuvit tiukattiin vielä käsimeisselillä siten, että ruuvin kannat painuivat millin verran vanerin pintaa alemmaksi. Vanerissa olevat ruuvin kantojen kolot paklataan myöhemmin umpeen.

Blogi_2019-24-11-12.jpg

Vanerin reunojen liimautumista etu- ja takasalon pintaan ei varmistettu ruuveilla, vaan nitojan niiteillä. Niitit ”ammuttiin” nitojalla verhoiluvaneriin vanerin pintaa suojaavien vanerilappujen läpi. Tämä siksi, ettei vaneripintaa haluttu vaurioittaa, kun niittien uppoaminen vanerin läpi salkoihin asti varmistettiin vasaralla. Liiman kuivuttua niitit suojalappuineen poistetaan.

Blogi_2019-24-13.jpg

Blogi_2019-24-14.jpg

Viimeiseksi jännitettiin paksu vanerilista vanereiden välisen liitossauman päälle. Lista kiinnitettiin paikoilleen puristimilla ja listan päälle laitettiin vielä metallipaino. Vasemman siiven

alapinta on nyt saanut yhtenäisen vaneriverhoilun siiven kärjestä lisäpolttoainetankin/pommiripustimen alueeseen asti. Tämän alueen kattavaa vaneria työstetään jo paikalleen asennettavaksi.

Kuvat: Lassi Karivalo

2 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn öljynjäähdyttimen torvet rakenteilla

Lauantai 7.9.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn Pratt & Whitney R-1830 Twin Wasp -tähtimoottorissa on tynnyrimäinen öljynjäähdytin, kuten DC-3:ssa käytetyissä Twin Wasp -moottoreissakin.  Moottoriöljy viilennetään jäähdyttimen läpi virtaavalla ilmalla. Jäähdyttimen toisessa päässä on kiinni tuloilman torvi ja toisessa päässä poistoilman torvi. Kumpikin torvi on monimutkainen. Jäähdyttävä ilma otetaan vasemman siiven tyven johtoreunassa olevasta aukosta. Jäähdyttimen poistoilma johdetaan puolestaan ulos siiven ja rungon liitoskohdan etumuotolevyssä olevan aukon kautta rungon alapuolelle.

Blogi_2019-23-1b.jpg

Öljynjäähdyttimeen tulevaa ilmavirtaa säädellään tuloilmatorven sisällä olevalla kolmella vierekkäisellä säätöläpällä. Kiinni olleessaan läpät sulkevat öljynjäähdyttimeen menevän ilmavirran. Läppien asentoja säätämällä lentäjä kontrolloi ilmavirtausta öljynjäähdyttimeen ja samalla moottorin öljyn lämpötilaa.

Blogi_2019-23-1a.jpg

Suomen Ilmailumuseon entisöintitilan hyllystä löytyi yllättäen Pratt & Whitney R-1830 Twin Wasp tähtimoottoriin kuuluva öljynjäähdytin. Museo antoi sen asennettavaksi MY-14 moottorin, josta suurkiitos Suomen Ilmailumuseolle! Kun Myrskyn moottoria varten on nyt käytössämme öljynjäähdytin, tuli ajankohtaiseksi jäähdyttimeen kuuluvien tulo- ja poistoilman torvien rakentaminen.

Blogi_2019-23-02-03.jpg

Kuten olettaa sopiikin, yhtään alkuperäistä Myrskyn moottorin öljynjäähdyttimen torviosaa ei ole säilynyt. Torvien rakentaminen aloitettiin jäähdyttimen vasempaan päätyyn kiinnitettävästä tuloilman torven osasta. Ensin tehtiin puusta Myrskyn piirustusten mukaisesti torven muotoinen lesti. Lestin toinen pää on halkaisijaltaan pyöreä vastaten tynnyrimäisen öljynjäähdyttimen muotoa ja toinen on neliömäinen vastaten puolestaan tuloilmatorven toista päätä.

Blogi_2019-23-04-05.jpg

Tuloilmatorven lestin ympärille kiedottiin ensin pahvi, jotta saadaan pahvimalli torveen tarvittavan palan leikkaamiseksi 1 mm vahvuisesta alumiinilevystä. Pahvimallin mukaan pala leikattiin ja se pakotettiin vuorostaan lestin ympärille siihen tiukasti kiristysliinoilla sitoen. Tällä tavoin pelti saatiin taivutettua haluttuun torven muotoon.  Kun torven aihio irrotettiin lestistä, sen liepeet kiinnitettiin toisiinsa niittaamalla. Sitten torven kummankin pään reunat leikattiin puisen lestin päiden tasoon ja hiottiin vielä tasaisiksi. Ensimmäinen tuloilman torven osa oli saatu tehdyksi.

Blogi_2019-23-06-07.jpg

Blogi_2019-23-08-10.jpg

Öljynjäähdyttimen tuloilmantorven ensimmäisen osan valmistuttua tehtiin vielä toinen samanlainen ajatellen MY-5 koneyksilön runkokehikon varaan rakennettavaa näyttelyesinettä. MY-5:n runkokehikkoon tullaan kiinnittämään entisöinnin yhteydessä rakentuva noin nelimetrinen koesiipi. Pääasiassa vain runkokehikkona esille pantavaksi kunnostettavan MY-5:n tarkoituksena on esitellä, minkälainen sekarakenteinen Myrsky on sisärakenteiltaan. Tämän vuoksi MY-5 runkokehikko jätetään pääosin verhoilematta ja siihen kiinnitettävä Myrskyn koesiipi verhoillaan osittain läpinäkyvällä pleksillä.

Blogi_2019-23-11.jpg

Samanaikaisesti öljynjäähdyttimen tuloilmatorvien rakentamisen kanssa aloitettiin jo tuloilman säätöläppien tekeminen. Sitä varten Myrsky -projektin vetäjä Matti Patteri teki Myrskyn piirustusten mukaan tietokoneohjelman säätöläppien leikkaamiseksi laserleikkaimelle. Läpät laserleikattiin ProLaser oy:ssä ja ne on saatu jo Tiistaikerhoon odottamaan jatkokäsittelyä.

Kuvat: Lassi Karivalo, paitsi historiallinen kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyä heinäkuussakin

Tiistai 23.7.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn entisöinnin parissa puuhaavat tiistaikerholaiset eivät malta olla poissa Suomen Ilmailumuseon entisöintiverstaalta edes heinäkuussa. Mielessä polttelee saada VL Myrsky II:n (MY-14) entisöintiprojektia koko ajan eteenpäin.

Blogi_2019-20-01.jpg

Heinäkuussa on keskitytty oikean siiven alapinnan verhoilun saattamiseen valmiiksi. Nyt ollaankin tilanteessa, jossa siiven sisäosat ovat kaikkine laitteineen jo piilossa vaneriverhoilun alla. No, joitain pieniä yksityiskohtia on vielä vaneroinnin osalta meneillään.

Blogi_2019-20-02.jpg

Kun oikean siiven alapinnan vanerointi on saatu valmiiksi, käsittelyyn otetaan vasen siipi. Sen yläpinta on jo vaneriverhoiltu salkojen väliseltä alalta. Työ vasemman siiven kanssa tarkoittaa mm. siiven sisään asennettavia siivekkeiden sekä laskutelineen käyttölaitteistoja, jättöreunan kaarien kiinnittämistä takasalkoon sekä jättöreunaan tulevan laskusiivekkeen tilan vanerointia. Samanaikaisesti voidaan jo aloittaa siiven alapinnan verhoilua etu- ja takasalon väliseltä alueelta siiven kärjestä alkaen. Kun kaikki edellä mainitut työt on jo kertaalleen ”testattu” oikean puoleisessa siipipuoliskossa, olettaisi vasemman siipipuoliskon vastaavien töiden etenevän varsin joutuisasti.

Blogi_2019-20-03.jpg

Blogi_2019-20-05.jpg

Siipi ei kuitenkaan ole ollut ainut heinäkuinen Myrsky-työn kohde. Myrskyn pyrstön vasen ja oikea korkeusvakaaja on saatu verhoiltua ja verhoiluvanerin saumat hiottua tasaisiksi. Sivuvakaaja ja korkeusvakaajat kiinnitettiin asennustelineeseen sivu- ja korkeusvakaajien saumakohtaan tulevien suojus- eli kainalopeltien asentamiseksi. Käytössämme onkin aidot Myrsky pyrstön kainalopellitt, joten vältymme uusien tekemiseltä. Tosin alkuperäiset pellit ovat vähän rutussa, joten ne pitää oikaista ja kunnostaa muutoinkin ennen lopullista paikalleen asentamista.

Blogi_2019-20-08.jpg

Niin ikään on kunnostettu Myrskyn alkuperäisiä alumiinirakenteisia korkeusperäsimiä.  Niiden rakenteessa on murtumia ja myös puuttuvia osia. Peräsimiä korjataan parhaillaan asennettaviksi myöhemmin korjattuina korkeusvakaajaan.

Blogi_2019-20-06-07.jpg

Kesäkuussa lähetettiin Myrskyn moottorisuojuksen eli NACA-renkaan yläosan muotoon tehty puinen lesti renkaan yläosan tekemiseksi kolmesta toisiinsa hitsattavasta alumiinipellistä. Työ teetettiin projektin ulkopuolisena ostopalveluna. Alumiinipellit muokattiin yksitellen puista lestiä vasten mm. lyijypiiskalla. Muokkauksen jälkeen pellit hitsattiin toisiinsa yhtenäiseksi NACA-renkaan yläosaksi.  Muokattu NACA-renkaan yläosa saatiin muokkauksessa kovia kokeneen muokkauslestin kanssa Tiistaikerhoon heinäkuun puolivälissä. Renkaan yläosaa on vielä jonkin verran muokattava ja sen etuosaan on avattava moottorin ilmanottoaukko ennen kuin NACA-renkaan yläosa voidaan hitsata yhteen NACA-renkaan muun kehän kanssa.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn oikean siiven laskusiivekkeen tila

Sunnuntai 23.6.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn oikean siipipuoliskon jättöreunaa on koottu nyt parisen kuukautta. Jättöreunan kaaret ovat paikoillaan jättöreunalistaa myöten ja kaarissa olevien aukkojen läpi kulkevat siivekkeen ja laskusiivekkeen sekä laskutelineiden käyttötangot on asennettu paikoilleen. Voitiin siten ryhtyä vaneroimaan siiven jättöreunaan tulevan laskusiivekkeen tilaa, johon laskusiiveke painautuu kiinni ollessaan. Tilan rakentamista varten jättöreunan kaarissa on syvennys.

Blogi_2019-18-01.jpg

VL Myrskyn laskusiivekkeet ovat muutoin siiven muusta puurakenteesta poiketen kevytmetalliset split flap -tyyppiset levysiivekkeet. Kun laskusiivekkeet ovat painautuneina siiven alapuoliseen tilaansa, ne muodostavat osan siiven alapintaa. Auki ollessaan laskusiiveke vaan kääntyy käyttötankojen ja kulmavaihteiden avulla alaspäin eikä työnny samalla taaksepäin, kuten esimerkiksi nykyisissä matkustajakoneissa.

Blogi_2019-18-02.jpg


Ensimmäiseksi vaneroitiin Myrskyn oikean siiven laskusiivekkeen tilan 70 mm korkuinen etuseinä1,2 mm vahvuisella vanerilla. Sitten oli vuorossa siivekkeen levyisen tilan ”katon” eli yläosan vanerointi. Onneksi oikea siipi on nyt ylösalaisin eli siiven alapinta päälläpäin, joten vanerin kiinnittäminen jättöreunakaaria vasten on helppoa verrattuna siihen, jos siipi olisi oikein päin.

Blogi_2019-18-03.jpg

Laskusiivekkeen tila vaneroidaan kahdella peräkkäisellä tosiinsa limisaumalla kiinnitettävällä vanerilevyillä. Vanerointia varten leikattiin 1,2 mm vahvuisesta vanerista kaksi laskusiivekkeen tilan kattavaa levyä. Levyjen soisiinsa saumatuvat reunat viistehiottiin limisaumaliitosta varten. Vanerit asemoitiin peräkkäin siipikaarien päälle varmistaen, että ne asettuivat hyvin kohdalleen niiden liimaamiseksi siipikaariin ja laskusiivekkeen tilan reunoihin.

Blogi_2019-18-04.jpg

Kun kaikki oli valmista, liimattiin ensin siiven kärjen puoleinen vanerilevy ja sen jälkeen tilan tyvenpuoleinen levy. Liimana käytettiin selluloosakuidulla täytettyä kaksikomponenttista epoksiliimaa. Liima levitettiin siveltimellä kaariin, kaarien välisiin tukilistoihin, jättöreunalistaan sekä siiveketilan etu- ja päätylistoihin.

Blogi_2019-18-05-07.jpg

Blogi_2019-18-08-09.jpg

Liiman levityksen jälkeen vanerit painettiin kaaria vasten ja lukittiin paikoilleen ensin muutamalla naulalla. Tämän jälkeen vanerien päälle laitettiin raskaita teräspainoja liimapintojen puristumiseksi tiukasti toisiaan vasten.

Blogi_2019-18-13-15.jpg

Kun liimaus oli kuivunut, liimattiin paikolleen vielä kolmiolista tukemaan siivekkeen etuseinän vanerin ja siipikaariin liimatun vanerin saumakohtaa.

Blogi_2019-18-14.jpg

Oikean siiven laskusiivekkeen tila oli näin saatu vaneroiduksi.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn oikean siiven alapintaa verhoillaan umpeen

Tiistai 11.6.2019 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon työt Myrsky-projektissa jatkuvat kesälläkin. Meneillään on oikean siipipuoliskon alapinnan verhoilu siipisalkojen väliseltä alueelta. Aivan siiven kärki ja siitä yksi siiven tyveen päin oleva vanerivuota on jo paikoillaan. Verhoilua jatkettiin siiven kärjestä lukien kolmannen vanerivuodan liimaamiseksi. Myrskyn oikean siiven alapinnan verhoilu oli mahdollista vasta, kun siiven sisään tulevat laitteet, kuten esimerkiksi lisäpolttoainetankin kiinnitys- ja irrotusmekaniikka, on saatu asennettua. Siiven yläpinta on ollut verhoiltuna syksystä asti.

Blogi_2019-16-01.jpg

Myrskyn siiven verhoiluvanerit on alun perin leikattu vanerilevyistä vanerin viiluihin nähden 45 asteen kulmassa eli diagonaalisesti. Kun tavallisessa ohuessa vanerissa taivutuslujuus ja -jäykkyys riippuvat pintaviilun suunnasta, diagonaalivaneri on yhtä jäykkää molemmissa suunnissa. Verhoiluvanerien leikkaaminen diagonaalisesti on tosin vaneria tuhlaavaa, verrattuna siihen, jos vanerivuota leikattaisiin levystä normaalisti viilujen suunnassa. Käytämme Myrskyn (MY-14) entisöintiprojektissa alkuperäisen mukaisesti diagonaalisesti leikattuja verhoiluvanereita.

Blogi_2019-16-04.jpg

Myrskyn oikean siiven alapinnan kolmannen vuodan vanerointi aloitettiin asettamalla 3 mm vahvuinen vanerilevy siiven vaneroitavan alueen päälle. Siinä vaneri merkattiin diagonaalisesti leikattavaksi.  Kun vaneri oli leikattu muotoonsa, sen alapinta suojalakattiin kosteutta vastaan punaiseksi sävytetyllä lakalla liimattavia pintoja lukuun ottamatta.

Blogi_2019-16-03.jpg

Samalla tehtiin vanerin paikalleen liimaukseen liittyviä viimeistelyjä, kuten hiottiin siipikaarien väliset tukilistat täsmälleen samaan tasoon, jotta siiven vaneripintaan ei tule epätasaisuuden aiheuttamia kohoumia tai painaumia.  Myös liimattavaan vanerin porattiin etukäteen reiät ruuveille, joilla vaneri liimauksessa kiinnitetään tiukasti siiven pinnan tukilistoihin.

Blogi_2019-16-05.jpg

Kun kaikki oli valmista, levitettiin liima etu- ja takasalon pintaan, siipikaariin sekä kaarien välisiin tukilistoihin. Salkoihin levitettiin epoksihartsiliimaa selluloosakuidulla lisättynä. Kaariin ja tukilistoihin laitettiin Erikeeper plus puuliimaa.

Blogi_2019-16-06-07.jpg

Blogi_2019-16-09-10.jpg

Tämän jälkeen vanerivuota nostettiin siiven ylle ja painettiin varovasti siiven liimauksia vasten. Tarkastettiin huolellisesti, että vuota oli kohdallaan, jonka jälkeen se lukittiin paikalleen vanerin kulmaan lyödyllä naulalla. Nyt alkoi vanerin ruuvaus kaarien välisiin tukilistoihin. Valmiisiin ruuvinreikiin asetettiin ruuvit, jotka ruuvattiin kiinni ruuvinvääntimellä, mutta kiinnitys varmistettiin vielä käsimeisselillä.

Blogi_2019-16-11-12.jpg

Samanaikaisesti kiinnitettiin jo kuormausliinoja siiven ympäri. Tukilistoja hyväksi käyttäen liinoilla kiristettiin vanerin reunoja tiiviisti liimauspintoja vasten. Vanerin reunojen painautuminen liimapintoihin varmistettiin myös puristimin ja metallipainoin. Näin Myrskyn oikean siiven kärjestä lukien kolmas vuota oli näin saatu liimattua.

Kuvat: Lassi Karivalo.

2 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn oikean siiven jättöreunakaarien asennus alkoi

Torstai 11.4.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn siiven kaaria alettiin tehdä Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa heti Myrsky-projektin käynnistyttyä vuonna 2016. Silloin rakennettiin samanaikaisesti niin siipisalkojen väliin, johtoreunaan kuin jättöreunaan tulevia kaaria.

Blogi_2019-09-02.jpg

Nyt Myrskyn siipipuoliskot on saatu vaiheeseen, jossa kummankin siipipuoliskon ranko on jättöreunan kaarien asentamista lukuun ottamatta kokolailla valmis. Niinpä jättöreunan kaarien asennus tuli ajankohtaiseksi.

Blogi_2019-09-03.jpg

Myrskyn kummankin siipipuoliskon jättöreunaan tulee 12 kaarta siiven tyven ja siivekkeen aukon väliselle matkalle. Kunkin kaaren alareunassa on kolo siiven jättöreunan alapinnalle tulevaa laskusiivekkeen syvennystä varten. Jättöreunan kaarissa on myös aukkoja mm. siivekkeiden ja laskutelineen käyttötankojen läpivienneille.

Jättöreunakaarien asentamisen helpottamiseksi siipi on nurinpäin eli siiven alapuoli ylöspäin. Näin kaarissa olevien aukkojen läpi on helpompi asentaa siivekkeiden ja laskutelineen käyttömekanismeja, mutta myös siksi, että kaaria asennettaessa joudutaan välillä testaamaan laskusiivekkeen sopimista kaarien muodostamaan syvennykseen.

Blogi_2019-09-04.jpg

Jättöreunan kaarien asentamista ennakoiden on tehty laskusiivekkeen ja siivekkeen laakeripukkien, käyttötankojen sekä kulmavaihteiden alustavia asennuksia sekä soviteltu paikoilleen kaaret lävistävää laskutelineen käyttötankoa.

Blogi_2019-09-05.jpg

Tärkein laskusiivekkeen asennusta valmisteleva työ oli teräsputkesta tehdyn asennuskehikon eli jigin rakentaminen. Asennuskehikko on välttämätön, jotta jättöreunan kaaret saadaan kiinnitettyä täsmälleen oikeaan asentoon sekä toisiinsa nähden samaan tasoon takasalon ja siiven jättöreunalistan välille.

Blogi_2019-09-06-07.jpg

Jättöreunan kaarien asentaminen aloitettiin oikeasta siipipuoliskosta. Kun kaarien asennusteline oli saatu paikoilleen, voitiin alkaa kaarien asemoinnit kaari kaarelta takasalon ja kokoamisjigin takaputken välille. Kaaret kiinnitettiin tässä vaiheessa vain alustavasti paikoilleen.

Blogi_2019-09-09-10.jpg

Kun kaikki jättöreunan kaaret oli saatu kauniiksi riviksi takasalon ja jigin takaputken välille, työnnettiin laskusiivekkeen, siivekkeen sekä laskutelineen käyttäjätankoja kaariin tehtyjen reikien läpi. Äkkikatsomalla kaarien läpi laitetut käyttäjätangot näyttävät jotensakin sekamelskalta, mutta kullekin on siinä oma tarkoituksenmukainen läpivientinsä.

Blogi_2019-09-11.jpg

Samalla testattiin myös laskusiivekkeen asettumista kaarien muodostamaan syvennykseen. Käytössämme oleva alkuperäinen alumiinirakenteinen laskusiiveke painautui syvennykseen niin kuin piti ja myös avautui odotetusti.

Blogi_2019-09-12.jpg

Jättöreunan kaarien liimaus takasalkoon alkaa vasta, kun vielä työn alla oleva kaarien kärjet yhdistävä jättöreunalista on saatu valmiiksi ja kiinnitetty kokoamistelineeseen.

Kuvat: Lassi Karivalo.

3 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn korkeusvakaajan vanerointi

Maanantai 8.4.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn (MY-14) korkeusvakaajan rakentaminen on hyvä esimerkki siitä, kuinka entisöintityö voi edetä jaksoissa. Jaksollisuuteen on yleensä syynä entisöintitöiden priorisointi. Myrskyn entisöinnissä perärunkoon kiinnitettävien oikean ja vasemman vakaajapuoliskon rakentamista onkin aina jatkettu, kun muista Myrskyn töistä, kuten esimerkiksi siipien rakentamisesta, on voitu siirtää ”käsiä” korkeusvakaajan tekoon.

Blogi_2019-08-01.jpg

Korkeusvakaajan puoliskot saatiin rangoiltaan valmiiksi jo loppuvuodesta 2016. Sen jälkeen oli vuoden tauko. Vuonna 2018 töitä jatkettiin ja kumpikin vakaajan puolisko verhoiltiin umpeen etu- ja takasalon väliseltä alueelta. Ennen 1,5 mm vahvuisella vanerilla tehtyä verhoilua vakaajan sisärakenteet sekä vanerien sisäpinnat suojalakattiin punaiseksi sävytetyllä polyuretaanilakalla.

Blogi_2019-08-03-04.jpg

Kuluvan vuoden alussa käynnistettiin vakaajan jättö- ja johtoreunan verhoilu. Ensin verhoiltiin vakaajien jättöreunat, joihin oli jo asennettu korkeusperäsimet vakaajaan kiinnittävät saranapukit. Vakaajan jättöreuna verhoillaan koveraksi noudattamaan muodoltaan vakaajaan kiinnitettävän korkeusperäsimen johtoreunan puolipallomaista sivuprofiilia.

Blogi_2019-08-05-06.jpg

Vakaajapuoliskojen jättöreunan verhoilu aloitettiin veistämällä jättöreunan ylä- ja alareunan neliskulmaiset puulistat suipoiksi vastaamaan jättöreunan sisäänpäin kaarevaa profiilia. Työn edetessä jättöreunan muotoa tarkasteltiin vanerista tehdyllä tulkilla oikeaan kaarevuuteen pääsemiseksi.

Blogi_2019-08-07.jpg

Kun jättöreunan ylä- ja alareuna oli saatu työstettyä valmiiksi, kummatkin korkeusvakaajan puoliskot kiinnitettiin jättöreuna ylöspäin metallitelineeseen, jossa sekä jättö- ja johtoreunan verhoilu toteutetaan.

Blogi_2019-08-08.jpg

Aloitettiin ensin toisen korkeusvakaajanpuoliskon jättöreunan vanerointi. Vanerointia varten leikattiin 1,5 mm vahvuisesta vanerista jättöreunan mittainen kapea vanerisuikale. Ennen kuin vaneri voitiin kiinnittää paikoilleen, jättöreunaan kiinnitettiin useita jättöreunan profiiliin muotoon työstettyjä verhoiluvanerin tukikappaleita eli pylkkiä. Pylkät liimattiin Casco Outdoor puuliimalla.

Blogi_2019-08-09-10.jpg

Nyt voitiin aloittaa jättöreunavanerin kiinnitys epoksiliimalla. Liima siveltiin jättöreunan ylä- ja alareunaan, päätyihin sekä pylkkiin. Tämän jälkeen vaneri painettiin tai paremminkin pakotettiin koveraa jättöreunaa vasten paksulla pyöreällä puutangolla. Tanko sidottiin tiukasti kiinni vakaajan ympäri laitetuilla kuormausliinoilla. Liiman kuivuttua liinat irrotettiin ja vanerin ylimääräiset reunat ”siistittiin” korkeusvakaajan ala- ja yläpinnan tasoon. Samalla tavalla vaneroitiin korkeusvakaajan toisen puoliskon jättöreuna. Vakaajapuoliskot käännettiin nyt jigissä ympäri johtoreunojen verhoilemiseksi. Johtoreunan vaneroinnit tehtiin myös vakaajapuolisko kerrallaan.

Blogi_2019-08-11.jpg

Vanerista (1,5 mm) leikattiin kappaleet vakaajapuoliskon johtoreunaa varten. Johtoreunassa verhoiluvaneri ulottuu johtoreunan ympäri vakaajan etusalolta etusalolle. Vaneria ei heti ryhdytty liimaamaan vakaajan suipon johtoreunan ympäri, vaan se muokattiin ensin kouruksi johtoreunan profiilin muotoon.

Blogi_2019-08-12-13.jpg

Muokkaus kouruksi toteutettiin kostuttamalla vaneri vedellä. Kostunut vaneri painettiin sitten tiiviisti vakaajan johtoreunan ympärille ja kiristettiin siihen tukilistoin ja kuormausliinoin. Parin päivän kuluttua vanerit olivat kuivuneet ja liinat voitiin irrottaa. Tyytyväisenä ja todettiin, että vanerit olivat muokkautunut kouruksi johtoreunan muotoon. Toinen ja yleisesti käytetty muokkauskeino on kostuttaa vaneri kuumalla vesihöyryllä ja kiinnittää sitten muotin ympärille.

Blogi_2019-08-14.jpg

Ennen johtoreunavanerin liimausta sitä soviteltiin vakaajan johtoreunan ympärille. Tällä haluttiin varmistaa, että kouruksi muokkautunut vaneri painautuu tiiviisti johtoreunan kärkilistaa ja johtoreunakaaria vasten ja ulottuu varmasti vakaajan kummallakin puolella etusalon tasalle asti. Etusalon päällä on liimautuneena vakaajan keskialuevanerin viistehiottu reuna. Tähän reunaan johtoreunavanerin viistehiottu reuna yhdistetään viisteliitoksella.

Blogi_2019-08-15-17.jpg

Kun johtoreunavaneri oli saatu halutusti paikoilleen, sekoitettiin epoksiliima, johon lisättiin vielä sidosaineeksi selluloosakuitua. Liima levitettiin siveltimellä vakaajan johtoreunalistaan, kaariin ja pitkin etusalkoa peittävää keskialuevanerin reunaa. Liiman levityksen jälkeen kourumainen vaneri painettiin ensin käsin johtoreunaa vasten, jonka jälkeen vaneri kiristettiin lujasti tukilistoilla ja kuormausliinoilla paikoilleen.

Blogi_2019-08-18.jpg

Johtoreunavanerin helman liimautuminen viisteliitoksella vakaajan keskialueen vanerin reunaan varmistettiin niittipistoolin niiteillä.

Blogi_2019-08-21-23.jpg

Parin päivän päästä kiristysliinat irrotettiin. Johtoreunavaneria koputtamalla todettiin, että se oli liimautunut odotetusti vakaajan johtoreunalistaan ja kaariin. Samalla voitiin poistaa johtoreunavanerin liepeeseen ammutut niitit sekä niittien ja verhoiluvanerinpinnan välissä suojana ollut vanerilista.

Blogi_2019-08-25.jpg

Kun viisteliitoksen saumat oli hiottu tasaiseksi, toinen korkeusvakaajan puoliskoista oli saatu verhoiltua valmiiksi. Vastaavalla tavalla verhoiltiin toinenkin vakaajan puoliskoista.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn siiven luukkujen lukkolevyjen tekeminen

Maanantai 4.3.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn siivessä on kymmeniä tarkistus-, huolto- tai käyttöluukkuja. Luukkuja on viittä eri kokoa.

Blogi_2019-05-02.jpg

Myrskyn entisöintiprojektin käytössä on muutama alkuperäinen siiven luukku, joten valtaosan tarvitsemistamme siiven luukuista joudumme tekemään. Kunkin luukun keskellä on lukkolevy luukun avaamiseksi ja sulkemiseksi. Keskeltä saranoitu ”keinumainen” lukkolevy avataan ja suljetaan sitä sormella painamalla.

Blogi_2019-05-03-04.jpg

Koska siiven kaikissa luukuissa on yksi tai kaksi lukkolevyä, lukkolevyjä tarvitaan yli 70, kun otettaan vielä huomioon koesiivenkin tarvitsemat luukut. Niinpä keskenään identtiset lukkolevyt on järkevää valmistaa sarjatyönä.

Blogi_2019-05-05.jpg

Lukkolevyn runko valmistetaan kahdesta toisiinsa päällekkäin niitattavasta alumiinilevystä. Kuten tarkistus-, huolto- ja käyttöluukkujen osalta lukkolevyjen osatkin leikattiin laserleikkaimella 1 mm vahvuisesta alumiinilevystä. Samassa yhteydessä niihin tehtiin niitinreiät. Niitteinä käytetään 2,5 x 3,5 mm uppokantaisia alumiininiittejä. Lukkolevyn sisäpinnaksi tulevaan levyyn tehtiin poimut lukkolevyn saranointia ja lukituslankaa varten.

Blogi_2019-05-06.jpg

Lukkolevyjen rungon valmistaminen aloitettiin senkkaamalla lukkolevyn ulkopinnaksi tulevan levyn niitinreiät. Näin niitin kannat uppoavat niittaamisessa levyn pinnan tasoon. Senkkaus tehtiin pylväsporaan asennetulla senkkausterällä. Porassa olevalla rajoittimella säädettiin niittireiän senkkaussyvyys vastaamaan täsmälleen 3,5 mm niitin uppokantaa.

Blogi_2019-05-07-08.jpg

Lukkolevyn rungon kokoaminen aloitettiin niittaamalla yhteen lukkolevyn sisä- ja ulkopinnan levyt. Niittaus tehtiin voimakkaalla käsikäyttöisellä niittipuristimella eli ”nakkelilla”.  Lukkolevyn sisä- ja ulkopinta asetettiin nakkelin aluslevylle siten, että levyn sisäpinta tuli päällimmäiseksi. Levyjen niitinreikiin oli pujotettu jo valmiiksi niitit.  Tämän jälkeen vivusta vetämällä nakkelin kärjessä oleva tappi puristi niitin yksi toisensa jälkeen lukkolevyn pinnan tasoon. Näin lukkolevyn sisä- ja ulkopinnan levyt saatiin niitattua toisiinsa.

Blogi_2019-05-13.jpg

Kun yhteen lukkolevyn runkoon tulee kuusi niittiä, käsi sai toistaa nakkelin vivusta vetämisen kymmeniä kertoja, ennen kuin saatiin tarvittavat kouralliset lukkolevyjen runkoja jatkokäsittelyyn.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Sehän alkaa näyttää siiveltä!

Tiistai 26.2.2019 - Reino Myllymäki

Lause "sehän alkaa näyttää siiveltä" on jo jonkin aikaa kuultu VL Myrsky II -entisöintiprojektin puitteissa MY-14:n siiven yhteydessä. Kun siipipuoliskoja yhdistetään, siipien kärjet edistyvät tai jättö- ja johtoreunakaaria saadaan paikalleen, siipi alkaa yhä enemmän näyttää valmiilta siiveltä. Tosin valmiiseen on vielä matkaa.

Siiveke_1_720px_levea_Jorma_Laakkonen.jpg

Siiveke_2_360px_levea_Jorma_Laakkonen.jpgTänään tullut kuvatervehdys Jorma Laakkoselta kertoo tarinasta seuraavan luvun: siivekkeitä on soviteltu siipeen, johon ne varsin luontevasti asettuvat. Kuvan siivekkeistä puuttuu vielä toisen puolen vanerointi.

Ohjainpintojen kangasverhous oli tavanomainen ratkaisu niin puu-, seka- kuin metallirakenteisissa koneissa varsinkin toisen maailmansodan alkupuolella. Tätä taustaa vasten vaneroidut siivekkeet ovat edistyksellinen ratkaisu. Sodan loppupuolella tuli sitten varsinkin metallirakenteisiin koneisiin kevytmetallipintaisia ohjainpintoja.

Reino Myllymäki

Kuvat: Jorma Laakkonen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn siiven johtoreuna sai kaarensa

Keskiviikko 20.2.2019 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon VL Myrskyn entisöinnissä on nyt päästy rakentamaan siipipuoliskojen johtoreunaa eli kiinnittämään johtoreunaan tulevia siipikaaria paikoilleen. Toimenpidettä on edeltänyt sekä jo aiemmin johtoreunaa varten tehtyjen kaarien valmistelu asennettaviksi että purjehdusvalon sähköjohdon suojusputken asentaminen etusalkoon.

Blogi_2019-03-01-03.jpg

Myrskyn siipipuoliskojen johtoreunaan tulevat kaaret valmistuivat jo vuosi sitten. Kaarien liimaamiseksi etusalkoon niiden tyveen kiinnitettiin kolmiolistat. Listojen avulla saadaan kaaren tyveen leveä liimauspinta. Ennen kun kaaret olivat valmiina liimattavaksi niiden kyljet suojalakattiin kosteutta vastaan punaisella sävytetyllä polyuretaanilakalla.

Blogi_2019-03-05-06.jpg

Siiven kärjessä olevan purjehdusvalon sähköjohdon alumiininen suojusputki asennettiin paikalleen ennen kaarien kiinnittämistä. Suojusputki kiinnitettiin keskelle etusalon johtoreunan puoleista kylkeä. Suojusputki kiinnitettiin salkoon alumiinipellistä tehdyillä klemmareilla. Kun jokaiseen siipisalon johtoreunaan kiinnitettävään kaaren tyveen oli koverrettu suojusputken edellyttävä lovi, kaarien liimaaminen siipisalkoon voitiin aloittaa.

Blogi_2019-03-08-09.jpg

On tärkeä, että kaaret liimataan kiinni siipisalkoon siten, että niiden kärjet ovat toisiinsa nähden täysin samassa linjassa. Kaarten kärkien erilinjaisuus tulisi ongelmaksi, kun johtoreunaa verhoillaan vanerilla. Kaarien kärkien saamiseksi täsmälleen samaan linjaan käytettiin apuna ohjuria. Siihen kelpasi erinomaisesti pitkä metallinen vesivaaka.

Blogi_2019-03-10.jpg

Ohjuri paljasti, että kaarien pituuksissa oli muutamien millien eroja. Sen vuoksi aika monen kaaren tyveen liimattiin tarpeellinen määrä ohuita vaneriliuskoja. Näin kaari saatiin vähän pidemmäksi ja kaaren kärki ulottumaan ohjuriin kiinni. Kun oli varmistettu, että kaikki kaaret olivat samalla linjalla, niiden kärjissä olevien 8x8 mm aukkojen läpi pujotettiin kaaria toisiinsa yhdistävä 8x8 mm tukilista. Tämän jälkeen kaaret liimattiin etusalon kylkeen puristimia hyväksi käyttäen.

Blogi_2019-03-12-14.jpg

Liimauksen kuivuttua aloitettiin kaarien väliin tulevien tukilistojen asentaminen. Tukilistoja tulee kaarien väliin koko siiven pituudelta sekä kaaren ylä- että alareunaan. Liimattiin kaaren alareunan kummallekin puolelle vaneriset tukilaput kaarien väliin asennettaville listoille. Tämän jälkeen listat liimattiin paikoilleen.

Blogi_2019-03-17.jpg

Kaaren yläreunan listat asennetaan paikoilleen vasta, kun siipi on käännetty ympäri. Lisäksi kaaren kärkien läpi kulkevan tukilistan etupuolelle liimattiin vastaavan paksuinen lisälista. Näin kärkilistan paksuus kaksinkertaistui, jolloin listan etureuna ylettyy kaaren kärjen tasalle. Nyt kummankin siipiparin johtoreunan kaaret on saatu asennettua paikoilleen.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Miksi Myrskystä tuli sekarakenteinen kone?

Keskiviikko 13.2.2019 - Reino Myllymäki

SIM_VK_258_1026p_crop_720x405.jpg

VL Myrsky on sekarakenteinen kone, jossa siipi on puuta ja rungon ytimenä toimii metalliputkista hitsattu kehikko. Tämä oli Valtion Lentokonetehtaan valitsema ratkaisu, joka periytyi sekä aiemmista konstruktioista - kuten Kotkasta, Tuiskusta, Viimasta ja Pyrystä - sekä myös Fokkerilta, jonka suunnittelemia Fokker C.X- ja Fokker D.XXI -koneita rakennettiin lentokonetehtaalla juuri talvisodan alla.

SIM_VK_391_36044p_crop_720x405.jpg

Suomessa uskottiin puuhun. Sitä oli käytetty, tutkittu ja olipa kehitetty puupohjaisia tuotteita, kuten koivuviilu- eli kolupuu. Puulla oli hyviä ominaisuuksia esimerkiksi väsymislujuuden suhteen. Lisäksi varsinkin koivuviilupohjainen lentokonevaneri oli vastaavaa kevytmetallilevyä kevyempää. Haittoina oli kosteuden imemis- ja lahoamisongelmat.

Kun Myrskyä suunniteltiin, puun valinta materiaaliksi ei ollut mikään hätäratkaisu, vaan VL:n käytännöllinen valinta. Siihen liittyi osaamista; kevytmetallien laajamittaista käyttöä oltiin vasta opettelemassa mm. Blenheimin lisenssivalmistuksen myötä. Alumiinia ei valmistettu Suomessa, jolloin kevytmetallituotteet oli hankittava ulkomailta. Sotamateriaalina alumiini oli varsin suhdanneherkkä materiaali ja saatavuudesta tuli ongelma. Sitä saatettiin ostaa Sveitsistä ja myöhemmin Suomi sai jonkinlaisen kiintiön ostaa sitä Saksasta.

Puu-metalli-sekarakenne sopi Valtion Lentokonetehtaalle siksikin, että metallikuorirakenteet olisivat vaatineet paljon isommat sarjakoot pieneen tuotantoomme verrattuna. Ratkaisu sopi myös omavaraisuutta ja taloudellisuutta painottavaan politiikkaan.

Vaikka toisen maailmansodan merkittävimmät hävittäjälentokoneet ovat kevytmetallirakenteisia ja suurelta osin jäykistettyä kuorirakennetta, varsinkin sodan alkuvaiheen koneiden joukossa on paljon Myrskyn tavoin sekarakenteisia koneita, kuten vaikkapa Hawker Hurricane tai Morane-Saulnier M.S.406.

Valtion Lentokonetehdaskin joutui lopulta opettelemaan kevytmetallisen hävittäjäkoneen valmistusta. VL Humulla on Brewsteristä kopioitu kevytmetallikuorirakenteinen runko, vaikka siivestä tehtiinkin puurakenteinen. Prototyypin lisäksi ehti valmistua kuusi kokonaista runkoa.

2 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »