Blogi

Myrskyn ohjaajan penkin toppaukset ja syöksyvyöt

Perjantai 9.4.2021 - Reino Myllymäki

Kuten tunnettua, Myrskyssä ohjaajan suojana oleva panssarointi koostuu kolmesta osasta. Ylin osa suojaa päätä ja se on sijoitettu ylimenopukkiin. Selkäpanssari on ohjaajan istuimen selkänojaosa, samoin istuinosa on panssaroitu.

Talvisodan aikana asennettiin kiireesti panssarointeja lentokoneisiin, joita onnistuttiin hankkimaan ulkomailta. Panssaroinnin sai mm. Hawker Hurricane. HC-452:ta tutkittaessa on huomattu, että sovitepaloja on kirjaimellisesti veistetty kirveellä soironpätkistä.

Välirauhan aikana hankittiin Ruotsista 100 selkäpanssaria, jotka todennäköisesti päätyivät Wasp-Fokkereihin ja ehkäpä myös Myrskyihin, koskapa selkäpanssarit näiden kahden konetyypin välillä ovat joitakin porauksia lukuunottamatta samanlaiset. Itse asiassa MY-14:n selkäpanssari onkin Wasp-Fokkerista peräisin.

Piirustus D 27248 - klikkaa suuremmaksi!

Verrattaessa Myrskyn piirustuksen D 27248 toppauksia HC-452:n toppauksiin on huomattu, että HC-452:n toppaukset ovat paljon ohuemmat kuin piirustuksen toppaukset, samoin Myrskyn prototyypissä on valokuvien perusteella ohuet toppaukset. Todennäköisesti Hurricanen penkki on osoittautunut talvella kylmäksi ja kokemuksesta viisastuneena toppauksia on sitten lisätty Myrskyn suursarjaan.

MY-14:n entisöinnissä jouduttiin ohjaajan istuimen selkäosan toppaus tekemään kokonaan uudestaan piirustuksen D 27248 mukaisesti. Ompeleminen tehtiin käsiompelukoneella, koska Ilmavoimamuseolla ei ollut ompelukonetta, joka olisi pystynyt näin paksuun (16 mm) huopaan. Nahkavahvikkeiden kohta on jouduttu ompelemaan kahta neulaa käyttäen ilman käsiompelukonetta. Lisäksi takakappaleen ompeleminen ompelukoneella olisi ollut työjärjestyksen takia mahdotonta.

16 mm huovan lisäksi materiaaleina käytettiin mustaa keinonahkaa, ruskeaa 1,5-2 mm vahvuista nahkaa, ohutta vaaleaa nahkaa takaosaan, käsittelemätöntä puuvillalankaa nahkaosiin ja vahattua pellavalankaa huovan ompelemiseen.

Reunojen taitoksissa verhoilun reunat kiinnitettiin toisiinsa ns. pesäpallotikillä. Tämä olisi voitu välttää kappaleiden paremmilla leikkauksilla. Keinonahan kiinnitys ompeleiden reunoille vahvistettiin Extreme fix -liimalla HC-452:n mallin mukaisesti. Takakappaleiden nahka vastasi väriltään HC-452:n penkin väritystä, valokuvissa Myrskyn penkki näyttää kyllä takaa tummemmalta. Nahka oli vanhaa nahkaa Ilmavoimamuseon varastoista. Nepparit hankittiin ja kiinnitettiin paikoilleen Palokassa toimivassa suutaripiste Ismo Siipolalla.

Ohjaajan penkin toppaus lopputuloksena on siistimpi kuin HC-452:n vastaava.

Penkin toppauksen yhteydessä entisöitiin myös istuinvyöt. Olkavyö ja oikea lantiovyö löytyivät Hallinportti Ilmailumuseosta ja ovat todennäköisesti aitoja Myrsky-osia. Olkavyö oli kulunut mutta käyttökelpoinen, lantiovyön osa tarvitsi korjausta. Vasen lantiovyö löytyi keskuslukkoineen Ilmavoimamuseon varastoista. Lisäksi löytyi alkuperäisiä solkia, nahkavahvikkeita ja hihnoja.

Olkavyö puhdistettiin Vulpex-saippualla, mutta muuta kunnostusta se ei kaivannut. Myös Vasen lantiovyö keskuslukkoineen kelpasi sellaisenaan. Oikea lantiovyö jouduttiin tekemään uusiksi alkuperäisosilla istuinvyön VL-42 yleispiirustuksen ja Myrskyn piirustuksen D 27249 mukaan.

Oikean lantiovyön kiristyshihna tehtiin varhaisemman piirustuksen mukaan kotimaisen istuinnvyön olkahihnasta ja lyhyt hihna tehtiin korjaamalla Ilmavoimamuseon varastosta löytyvä alkuperäisosa, josta saumat oli ratkottu. Soljiksi valittiin parhaat löytyneet ja ne kiillotettiin. Kiinnitystapit ja hakaneulat olivat myös VL:n alkuperäisosia. Nahkaosat otettiin alkuperäisistä hihnoista, joista valittiin ruskeat osat ehjien osien mukaisesti.

Kokonaisuutena istuinvöiden kunnostus onnistui hyvin, koska voitiin hyödyntää alkuperäisiä neulanreikiä. Kaikki ompelutyö tehtiin käsiompelukoneella käyttäen lankana vahattua pellavalankaa. Vöiden nahkaosat käsiteltiin Tallinpoika-valjasrasvalla.

Teksti perustuu Ilmavoimamuseon toimittamiin työvaiheraportteihin.

Valokuvat: Suomen Ilmavoimamuseo

Myrskyn koesiiven pyöräkotelosta ja siivekkeen tarkistusluukuista

Sunnuntai 21.3.2021 - Tiistaikerholainen

Kun VL Myrsky II:n (MY-14) siipien ja pyrstönosien pintojen pohjamaalaus valmistui, voitiin kuuden Myrsky-projektissa nyt työskentelevän tiistaikerholaisen tarmo suunnata muuhun. Kohteeksi otettiin mm. koesiiven vasemmanpuoleisen siivenpätkän pyöräkotelon rakentamisen jatkaminen sekä siivekkeiden tarkistusluukkujen kansien sovittaminen paikalleen.

Koesiiven pyöräkotelo sijoittuu etu- ja takasalon sekä kaarien rajaamaan neliskulmaiseen tilaan. Kotelon seinämä tehdään 2 mm vahvuisesta vanerista. Tätä tarkoitusta varten aiemmin jo leikattua seinämäaihiota soviteltiin paikalleen taivuttamalla vaneri ympyrän muotoon salkojen ja kaarien rajaamaan tilaan. Vaneri oli vielä sovitteluvaiheessa yläreunastaan liian korkea. Kun seinämä saatiin asettumaan halutusti, ylimäärä leikattiin pois ja seinämävaneri kiinnitettiin paikoilleen. Tämän jälkeen aloitettiin tehdä vanerista kulmakappaleita peittämään pyöräkotelon tilan kulmiin jääviä tyhjiä tiloja.

Pyöräkotelon vanerisen seinämän yläreunaan tulee tukikehä. Siihen kiinnitetään pyöräkotelon aukon peittävä alumiinilevystä painosorvattu kansi. Nämä kannet on jo sorvattu kumpaakin koesiiven pyöräkoteloa varten. Oikeanpuoleisen siipipuoliskon tukikehä ja kansi ovat jo paikallaan. Pyöräkotelot kansineen jäävät piiloon Myrskyn rungon sekä siiven ja rungon yhtymäkohtaa peittävien alumiinisten tyvilevyjen alle.

Vasemman siipipuoliskon pyöräkotelon yläreunan tukikehä tehtiin toisiinsa liimatuista ja muottiin pakotetuista vaneriliuskoista. Liimauksen kuivuttua tukikehä irrotettiin muotista ja muokattiin määrämittoihin odottamaan paikalleen asentamista.

Samanaikaisesti koesiiven pyöräkotelon rakentamisen kanssa aloitettiin siivekkeiden tarkistusluukkujen puolivalmiiden kansien sovittelu paikoilleen. Tämä työ on odottanut siivekkeiden pohjamaalauksen valmistumista.

Siiveke on saranoitu siipeen kiinni kolmen pisteen laakeroinnilla. Siinä siivekkeen johtoreunan sisällä olevat saranan korvakkeet kiinnitetään pultilla siivessä oleviin laakeroituihin saranavarsiin. Siivekkeen johtoreunan alapinnalla on kunkin kolmen saranan kohdalla tarkistusluukku.

Tarkistusluukun aukkoa peittää 1 mm alumiinilevystä tehdystä kansi. Käytössämme on mallina yksi alkuperäinen siivekkeen keskellä olevan saranan luukun kansi. Teimme kuitenkin uudet kannet kaikkia siivekkeiden tarkistusluukkuja varten. Kunkin tarkistusluukun aukon etureunassa on siivekkeen pintaan tehty rako kannen kiinnittämiseksi.

Nämä tarkistusluukkujen kannen kiinnitysraot olivat peittyneet siivekkeen pohjamaalauksen yhteydessä, kun johtoreunan pintaan kiinnitettiin pellavakangasvahvike. Ummessa olleet raot leikattiin auki terävällä veitsellä, jonka jälkeen tarkistusluukkujen kansia sovitettiin yksitellen paikoilleen. Suljettaessa kansi pujotetaan ensin etureunastaan siivekkeessä olevaan rakoon, jonka jälkeen kansi painetaan siivekkeen pintaa vasten aukon suojaksi. Kansi lukitaan kannen takareunassa olevalla yhdellä tai kahdella lukitusruuvilla. Ruuvit painetaan ja lukitaan siivekkeessä oleviin jousitettuihin lukitusreikiin. Uusista alumiinisista luukuista lukitusruuvit vielä puuttuvat.

Kuvat: Lassi Karivalo

Tilannepäivitystä Tikkakoskelta

Perjantai 5.3.2021 - Reino Myllymäki

Tikkakoskella Myrsky-työt ovat edenneet mukavasti sekä etä- että lähitöissä. Etätöissä on syntynyt uustuotanto-osien mittapiirustuksia laserleikkausta varten ja puumuotteja levyosien muokkausta varten sekä lähityössä "korjaamolla" eli Ilmavoimamuseon entisöintitilassa on tehty töitä ohjaamon ja rungon etuosan alueella, raportoi puuseppä-artesaani Mika Rautasaari Tikkakoskelta.

Ohjaamossa sijaitsevan sähkökytkinlaatikon takapuolen sähköliittimiä on sorvattu ja tehty  kytkinlaatikkoa varten taivutusmuotteja.

Patalevyä on viimeistelty tekemällä läpiviennit muun muassa kiduslevyjen ohjausputkille. Käynnistinkammen läpivientiaukko asettui vähintäänkin mielenkiintoisesti tarkistusluukun reunaan.

Moottorin sylinterinpäiden ilmanohjauslevyihin on tehty tarvittavat muutokset konekiväärien lieskaputkien ja kaasuttimen ilmaottokanavan kohdille. Ilmanohjauslevyt ohjaavat ilmavirtaa sylinterien jäähdytysrivoille jäähdytyksen tehostamiseksi.

Konservaattori Harri Huopainen on toiminut ompelumestarina ja tehnyt istuimen selkälevyn verhoilut ja öljyputkien eristekankaat. Myös olkavöiden kiinnike varmistusvaijereineen on saatu valmiiksi. Istuinvyöt on kunnostettu alkuperäisistä VL:n valmistamista vöistä.

Iso määrä viime kuukausien aikana tehtyjä alumiiniosia on lähdössä anodisoitavaksi, mukana myös viimeiset puuttuvat osat kannuksen sisäänvetomekanismiin eli ketjupyörien ohjauslevyt. Kun kaikki mekanismin osat ovat paikallaan, voidaan kannuksen sisäänvetomekanismista kuvata luvattu video, mahdollisuuksien mukaan myös väliaikaisesti asetettujen laskusiiveke ja -telineketjujen kera. Vaikuttavassa ketjuhässäkässä on jotain erityisesti VL Myrskylle ominaista erikoisuutta.

Osan VL:n standardiosien, joita on käytetty monissa eri VL:n rakentamissa koneissa, piirustuksia ei löydy Myrskyn piirustusten joukosta, vaan niitä joudutaan etsimään myös muiden konetyyppien piirustuksista tai niin sanotuista X-kuvista. Edellä mainittuja sähköliittimien piirustuksia etsittiin Valmet Vihurin piirustusten joukosta, josta ne lopulta löytyivätkin. Samalla kävi ilmi, että Vihurin piirustustenn sekaan oli eksynyt noin 200 Myrskyn piirustusta. Onneksi suurin osa piirustuksista koski metallista korkeusperäsintä, joka jo löytyy alkuperäisosana.

Joka tapauksessa Myrskyn piirustusten löytyminen Vihurin piirustusten joukosta on hyvä muistutus siitä, että kuinka tärkeää on huolellinen materiaalin säilytys ja arkistointi - eli tylsä ja näkymätön museotyö - on, jotta näyttävintä osaa eli museokoneita olisi ylipäätään mahdollista entisöidä näyttelyihin.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo

Myrskyn siipien pohjamaalaus valmistui

Lauantai 27.2.2021 - Tiistaikerholainen

Myrskyn (VL Myrsky II, MY-14) siipipuoliskojen yläpintojen parin kuukauden mittaien pohjamaalaus on saatu päätökseen. Yläpintojen pohjamaalaus toteutettiin samoin kuin meneteltiin jo siipipuoliskojen alapintojen kanssa. Ensin pintoihin tulee pari kerrosta vaaleanharmaata TEMALAC AB 70 alumiinihilepohjamaalia ja sen päälle muutama kerros tummanharmaata Teknos Oy:n Futura 3 tartuntapohjamaalia.

Kuva: Jouni Ripatti.

Siipiparien yläpinnan vaaleanharmaan alumiinihilepohjamaalin maalauksesta kerrottiin jo edellisessä blogissa. Ennen kuin sileäksi hiotun alumiinihilemaalin päälle voitiin vetää tummanharmaata tartuntapohjamaalia, oli vielä paklattava joitain pieniä vaneripinnan epätasaisuuksia.

Kuva: Jukka Köresaar.

Teknos Oy:n Futura 3 RAL 7005 tartuntapohjamaali levitetiin mohairtelalla.  Maalin kuivuttua todettiin, että maalipinnasta ei tullut toivotun sileää. Sinä havaittiin epätasaista ns. ”appelsiinikuoripintaa”. Niinpä maalipinta hiottiin sekä käsin että pyöröhiomakoneella sileäksi 180 karkeusasteisella hiomapaperilla.

Kuvat: Jouni Ripatti.

Maalipölyn poiston jälkeen siveltiin uusi Futura 3 maalikerros, mutta nyt 80 prosenttiseksi lakkabensiinillä ohennettuna. Lisäksi pehmeä mohairtela vaihdettiin kovempaan vaahtomuovitelaan. Tulos oli jo tyydyttävä, joskin joissain kohdin oli edelleen havaittavissa hieman epätasaista maalipintaa. Hionnan jälkeen Futura 3 pohjamaalipinnasta saatiin kuitenkin erittäin sileä.

Kuva: Jouni Ripatti.

Vaneripinnan vähäisten epätasaisuuksien seurauksena tummanharmaan tartuntapohjamaalipinnan alta paljastui hiottaessa vaaleamman harmaata alumiinihilemaalia aiheuttaen pintaan laikullisuutta. Onkin tärkeä, että nämä kaksi pohjamaalia, hile- ja tartuntapohjamaalit, ovat eri sävyisiä. Se ansiosta päällimmäistä tartuntapohjamaalia hiottaessa havaitaan, milloin vastaan tulee hile- ja tartuntapohjamaalin rajapinta.

Joissain kohdissa Futura 3 pintaa pyöröhiomakoneella hiottaessa näkyviin tuli paljasta vaneripintaa, mikä ei ollut tarkoitus. Nämä kohdat paikattiin tartuntapohjamaalin kerroksella. Kuivuttuaan paikkakohdat hiottiin käsin käyttämällä ensin karkeampaa (150) INDASA Fine-hiomatyynyä ja sen jälkeen paikkauskohdat hiottiin sileiksi hienommalla (240) INDASA Super Fine-hiomatyynyillä. 

MY-14 siipipuoliskojen ala- ja yläpinnat on nyt saatu pohjamaalatuiksi odottamaan pintamaalausta. Siiven yläpinnasta tulee tummanvihreä mustin naamiokuvioin ja alapinnasta DN-sininen. Pintamaalausta ei tehdä Tiistaikerhossa vaan ostetaan ulkopuolisena työnä. Pääsyy on se, ettei Suomen ilmailumuseon entisöintitila ei ole riittävän pölytön eikä sovelias siipipintojen mittavaan ruiskumaalaukseen.

Nyt Tiistaikerhossa voidaan jatkaa muita Myrskyn siiven rakentamisessa vielä kesken olevia kohtia. Niinpä aloitettiin asentaa siiven yläpinnan tyveen aiemmin valmiiksi leikattuja 2 mm vahvuisia, mutta vielä maalaamattomia vanerisia astuinlevyjä.  Rungon ja siiven saumakohtaa suojaavat alumiiniset tyvilevyt kiinnittyvät näiden astuinlevyn sisäreunaan.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Myrskyn siipien yläpuolen vaneripintojen hionta ja pohjamaalaus

Lauantai 6.2.2021 - Tiistaikerholainen

Kun VL Myrsky II:n (MY-14) siipipuoliskojen alapinnat olivat Tiistaikerhossa saaneet pohjamaalinsa ja siivet käännetty ympäri, aloitettiin siiven yläpintojen pohjamaalaus.

Menettely noudattaa alapintojen pohjamaalausta. Ensin vaneripintoihin vedetään hienoilla teloilla Tikkurila Oy:n vaaleanharmaa TEMALAC AB 70 alumiinihilealkydimaali. Hilemaalilla poistetaan pinnan epätasaisuudet. Hilemaalin päälle tulee varsinaisena tartuntapohjamaalina tummanharmaa TEKNOS Oy:n Futura 3. Kumpaakin maalia vedetään välihioinnoin useampi kerros. Tartuntapohjamaalin tummemman harmaa sävy on valittu siksi, että tartuntapohjamaalia hiottaessa erotetaan, milloin alta tulee vastaan vaaleamman harmaa alumiinihilemaalikerros.

Ennen alumiinihilemaalauksen aloittamista paklattiin siiven yläpinnassa muutama vanerisauma. Sen jälkeen vielä maalaamattomat vaneripinnat hiottiin mahdollisimman sileiksi. Hionta tehtiin ensin pyöröhiomakoneella, jossa käytettiin karkeahkoa 180 arvoista hiontapaperia. Pyöröhiomakone oli varustettu pölynpoistolla. Hionnan jälkeen vaneripinnat vielä imuroitiin ja pinnat pyyhittiin rasvat poistavalla alkoholiliuoksella. Liuoksessa oli 50% Sinolia ja 50% vettä. Liuoksesta kosteat pinnat kuivattiin lämpöpuhaltimella. Tämän jälkeen hionta toistettiin hiomalla vaneripinnat nyt käsin hienommalla 240:n hiomapaperilla ja sitä seuranneella pintojen puhdistuksella.

Kuva: Jouni Ripatti

Kuva: Jouni Ripatti.

Kuva: Jouni Ripatti.

Kuva: Jouni Ripatti.

Alumiinihilemaali vedettiin Myrsky 14 siipipuoliskojen yläpintoihin mohairteloilla. Siitä huolimatta maalipinnasta ei tullut kelvollista, vaan siinä ilmeni epätasaista ns. appelsiinin pintaa. Tämän vuoksi jo sivelty maalipinta hiottiin huolella käsin sileäksi. Pinnat maalattiin uudestaan 80 prosenttiseksi ohennetulla alumiinihilemaalilla. Tällöin saatiin maalipintaan haluttu laatu. Yläpinnat tullaan käsittelemään vielä kertaalleen TEMALAC alumiinihilepohjamaalilla, ennen kuin pinnat käsitellään Teknoksen Furura 3 tartuntapohjamaalilla.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Myrsky-työt käyntiin joulutauon jälkeen

Perjantai 29.1.2021 - Tiistaikerholainen

Tammikuun puolivälistä on taas ahkeroitu Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa, kun Myrskyn entisöintiä jatkettiin siitä, mihin ne ennen joulutauko jäätiin. Muutoin Tiistaikerhon toiminta on edelleen koronavirusepidemian vuoksi tauolla. Myrskynkin entisöintiä jatketaan vain puolen tusinan kerholaisen voimin koronavirusrajoitukset ja -ohjeistukset huomioon ottaen.

Alempi kuva: Jouni Ripatti.

Siipien alapintoihin vedettiin vielä kerros harmaata tartuntapohjamaalia, jonka jälkeen oltiin valmiit siiven yläpuolen pohjamaalauksen aloittamiseen. Ennen siipien kääntämistä siiven alapinnalla olevien tarkistusluukkuaukkojen reunoista kaavittiin pois liiat maalit. Näin alumiiniset tarkistusluukut painautuvat aukkoonsa siiven vanerinpinnan tasalle. Tässä työssä ei kaihdettu epämukaviakaan työasentoja.

Kun alapinnan pohjamaalaus oli valmis, aloitettiin siipipuoliskojen kääntäminen yläpintojen pohjamaalausta varten. Tätä varten siiven kärkeen ja tyveen kiinnitettiin kääntämistä varten tehdyt teräsputkitelineet. Niissä on akselitappi nostoliinojen kiinnittämiseksi. 

Vihje: vie hiiresi kuvan päälle!

Nostoliinat kiinnitettiin telineisiin ja kumpikin siipi nostettiin pinoojan ja nostolaitteen avulla ylös työtasosta ja kiepsautettiin ympäri. Näin siiven maalamaton yläpinta saatiin päällepäin. Siipi aseteltiin takaisin työtasolleen ja siiven kummassakin päässä olevat kääntötelineet irrotettiin. Kaikki on nyt valmista siipipuoliskojen yläpinnan pohjamaalaukseen.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Tikkakosken kuulumisia

Tiistai 26.1.2021 - Reino Myllymäki

Tikkakosken entisöintiryhmältä on tullut kuva-, taulukko- ja tekstitervehdyksiä tammikuun mittaan. Siellähän on edelleen käynnissä MY-14:n rungon varustelutyö, joka edeltää rungon vaneripinnoitteen asentamista. Sen jälkeen kun asennustyöt käyvät huomattavasti hankalammiksi.

Vaikka päälaskutelineen liikutteluun tarvittavien osien valmistaminen päätettiin aikanaan projektin jo varhaisessa vaiheessa jättää tekemättä, kannustelineen kääntölaitteen osalta päätettiin reilu vuosi sitten toisin. Kääntölaitteen tekemiseen on tarvittu monenlaista osaamista ja konekantaa, joten siihen onkin sitten osallistunut Ilmavoimamuseon lisäksi J. Säämänen / Pienvesivoima, Kleimola Oy, Suolahden koneistus ja huolto, Euroket Oy ja Sutava Oy.

Nyt kääntölaitteen uustuotanto-osat ovat saapuneen alihankkijoilta ja niitä on päästy sovittamaan paikoilleen. Mika Rautasaari raportoikin hiljattain, että "Tämänkin kokonaisuuden parissa on ollut lukuisia hankaluuksia ja litratolkulla hikikarpaloita, mutta nyt alkavat palaset viimein loksahtelemaan kohdilleen. Kannustelineen liikuttelusta käsikäyttöpyörällä uskaltanee jo lupailla videota lähiaikoina."

Videota odoteltaessa seuraavat kuvat kuitenkin kertovat, miten kääntölaite kääntää kannuksen joustintukineen ja pyörineen sisään ja ulos.

Paikoilleen loksahtelu on osin sananmukaista, pitäähän hammasketjun sopia ketjupyöriin ja hammasrattaiden toisiinsa, jotta mekanismi pelaisi hyvin ja luotettavasti.

Kannuksen kääntölaitetta kääntää sama sähkömoottori kuin päälaskutelineitä ja laskusiivekkeitäkin. Välitys tapahtuu osin hammasketjujen välityksellä ja niiden säätövaraa järjestelmässä oli niukasti.

Niukan säätövaran takia jo kertaalleen asennettu käsikäyttöpyörämekanismi jouduttiin vielä kerran purkamaan ja lyhentämään kiinnitysputkea, jotta ketjun jako saatiin kohdalleen.

Nyt laskutelineen ja laskusiivekkeiden käyttömoottori on ketjuineen toivottavasti lopullisesti paikoillaan ja välitysketjut on saatu koeasennetuiksi. Ollaan askeleen lähempänä koneen valmistumista.

Kuvat: Ilmavoimamuseo.

Myrskyprojektin joulurauha

Keskiviikko 23.12.2020 - Tiistaikerholainen

Myrskyprojektin kilkutus ja kalkutus on tauonnut Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa. On aika levähtää joulun aika. Ahertamaan palaamme tammikuun 5. päivänä.

Koko kulunut vuosi on koronaepidemian vuoksi ollut Tiistaikerholle hyvin poikkeuksellinen. Toki poikkeuksellinen se on ollut koko Suomelle ja maailmallekin.

Maaliskuussa jouduimme lopettamaan toimintamme kokonaan. Kesäkuusta lähtien on voitu jatkaa VL Myrsky II:n (MY-14) entisöintiä, mutta vain kourallisen kerholaisen voimin. Sen sijaan Caudron C.50 -koneen entisöinti sekä PZL SM-1SZ -helikopterin lapojen korjaus ovat olleet koko ajan tauolla.

Pienestä työporukasta huolimatta paljon olemme Tiistaikerhossa saaneet aikaiseksi Myrskyn entisöinnissä. Myrskyn siivet saatiin rakenteellisesti valmiiksi ja siivet on nyt alapinnoiltaan pohjamaalattu. Joulutauon päätyttyä jatkuu pohjamaalaus siiven yläpinnoilla. Yhteistyö on ollut tiivistä sekä Suomen ilmailumuseon että Suomen ilmavoimamuseon kanssa.

Kovasti toivon, että koronaepidemia saataisiin ensi vuoden aikana tainnutettua, jotta päästäisiin taas koko Tiistaikerhon voimin ahertamaan Suomen ilmailumuseolla. Ehkäpä viimeistään syksyllä 2021 on mahdollista jatkaa täysillä museaalisesti arvokkaiden ilma-aluksia entisöintejä.

Levollista joulunaikaa ja parempaa uutta vuotta 2021!

Kuva: Lassi Karivalo

Myrskyn koesiipeä rakennetaan MY-5:n siiveksi

Tiistai 22.12.2020 - Tiistaikerholainen

Koronavirusepidemian aikana Tiistaikerhon työ on keskittynyt VL Myrsky II:n (MY-14) entisöintiin, joskin epidemian vuoksi tekijöiden määrä on rajattu vain muutamaan. Vuoroaan odottamaan on jäänyt mm. Myrsky-projektin koesiiven rakentaminen valmiiksi. Kun MY-14 kummatkin siipipuoliskot on nyt saatu pohjamaalausvaiheeseen, vapautui siiven rakentamisesta ”timpureita” muihin töihin. Niinpä päätettiin jatkaa koesiiven rakentamista valmiiksi.

Palautettakoon mieliin, että koesiivessä on kyse 2,5 metrisestä Myrskyn oikeanpuoleisen siiven tyviosasta, jonka rakentamisella testattiin ja mallinnettiin varsinaisen Myrskyn siiven rakentamista. Etenkin testattiin laskutelineen alueen rakentamista ja laskutelineen asentamista. Testaus olikin tarpeen, sillä puutteellisten ja myös ristiriitaisten piirustusten vuoksi koesiiven rakentamisessa jouduttiin useaan otteeseen pohtimaan, kuinka edetä. Välillä jouduttiin jopa purkamaan, mitä oli rakennettu. Koesiiven ansiosta Myrskyn varsinaisen siiven rakentamisessa ei toistettu koesiiven rakentamisessa eteen tulleita virheitä.

Koesiipi ei jää hyödyntämättä muutoinkaan. Alun perin tarkoitus oli laittaa koesiipi museoon näytteille esimerkkinä II maailmasodan aikaisesta Valtion Lentokonetehtaan suunnittelemasta puurakenteisesta hävittäjän siivestä. Tämän vuoksi siiven yläpinta verhoillaan osittain läpinäkyvällä pleksillä, jolloin siiven mielenkiintoiset sisärakenteet laitteineen ovat hyvin näkyvissä.

Nälkä kasvaa syödessä sanotaan ja niin kävi myös koesiiven osalta. Käytössämme on Myrsky MY-5:n huonokuntoinen runkokehikko MY-14 siiven koeasennusta varten. Tämä runkokehikko päätettiin kunnostaa asetettavaksi näytteille siihen kiinnitettävän koesiiven kanssa. Näin meillä olisi esitellä museokävijöille sekarakenteisen Myrskyn teräsputkesta tehty runkokehikko oikeanpuoleisen puurakenteisen siiven tyviosan kanssa. MY-5:n runkokehikko on jo kunnostettu, mutta se on toistaiseksi katkaistuna ohjaamon takaa odottamassa MY-14 siiven koeasennusta.

Mutta ruokahalu vaan kasvoi. Niinpä päätimme rakentaa 2,5 metrisen Myrskyn oikeanpuoliselle siiventyngälle pariksi 1,0 metrin pätkän Myrskyn vasemman siiven tyveä. Se käsittää lähinnä laskutelineen pyöräkotelon alueen. Kumpikaan siivenpätkä ei ole vielä valmis, mutta ne on jo kiinnitetty toisiinsa teräslevyliitoksella, jolloin MY-5:n runkoon kiinnitettävä siipikokonaisuus on jo hahmoteltavissa. Voidaankin jo alkaa puhua koesiiven sijasta mieluummin Myrsky MY-5:n siivestä, sillä koesiipenä se on jo tehnyt tehtävänsä MY-14 entisöinnissä.

Eikä tässä vielä kaikki! Haaveissa on - Myrsky MY-14 entisöintiprojektin valmistuttua - jatkaa MY-5 runkokehikon varustamista käytettävissä olevilla alkuperäisillä osilla ja laitteilla sekä rakentaa pyrstöstä puuttuvat sivu- ja korkeusvakaajat sekä korkeusperäsimet. Näin MY-5:stä saataisiin museokävijöille oivallinen havaintoväline sekarakenteisen Myrsky -hävittäjän rakenteesta.  Se kuinka pitkälle MY-5 hävittäjää aikanaan rakenteiltaan ja laitteiltaan täydennetään, jää nähtäväksi.

Toistaiseksi Tiistaikerhon työnä on jatkaa Myrskyn 2,5 metrisen oikean ja 1,0 metrisen vasemmanpuoleisten siiven rakentamista valmiiksi.  2,5 metrinen siiven tynkä on rakenteellisesti lähes valmis ja laskutelinekin on jo kertaalleen siihen asennettu. Siiven johtoreunassa on kuitenkin vielä tekemistä. Irrallaan olleet johtoreunaan kaaret on nyt liimattu kiinni etusalkoon. Karien kärkeen on myös liimattu kaaret tosiinsa yhdistävä kärkilista sekä kaarien väliin tulevat tukilistat.

Käynnissä on metrin mittaisen vasemmanpuoleisen siipipuoliskon laskutelineen kotelon rakentaminen. Kotelon yläreunaan tuleva vanerirengas rakennettiin liimaamalla kapeita vaneriliuskoja pakaksi muotin avulla. Rengas toimii pyöräkotelon kannen kiinnitysrenkaana. Pyöräkotelon kansi tehdään alumiinilevystä painosorvaamalla. 2,5 metristä siipeä varten se on jo valmiina.

Pyöräkotelon seinämien vaneriverhoilu on myös käynnissä. Sitä varten leikattiin 1,2 mm vahvuisesta vanerista verhoiluvanerin aihiot. Aihiota sovitellaan paikalleen vanerin saamaa lopullista muotoa varten. Poiketen 2,5 metrisestä siipiparistaan, metrisen siiven tyviosaan ei tulla asentamaan laskutelinettä, vaan se jää tyhjäksi laskutelinekoteloksi.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Minkä värinen MY-14:stä tulee?

Perjantai 18.12.2020 - Reino Myllymäki

Myrskyn tuotannossa aikanaan käytetyt maalit ja värisävyt sekä käsittelytavat on selvitetty Suomen Ilmavoimamuseon, Teknoksen, Ammattiopisto Tavastian (Jari Välkkynen) ja Raimo Heikkisen yhteistyönä. Värianalyyseja on tehty monista alkuperäisosista, kuten seitsemännessä VL Myrsky - Historia ja entisöinti 2021 -julkaisussa on kerrottu.

Samalla selvitettiin entisöintiprojektin kannalta vielä mielenkiintoisemmat asiat eli millä nykytuotteilla kone tullaan maalaamaan ja millä värisävyin. Nämäkin tiedot löytyvät edellä mainitusta julkaisusta.

Osa värisävyistä on RAL-värisävyjä, osa vähän vaikeammin hahmotettavia ja sekoitettavia. Projektin tiedotukselle on tullut projektin edetessä kysymyksiä Myrskyn väreistä ja nyt Suomen Ilmavoimamuseon konservaattori Harri Huopaisen avustuksella kokosin taulukot värisävyistä kaikkia kiinnostuneita auttamaan. Maalituotteiden ja -sävyjen lisäksi esitämme tärkeimmistä värisävyistä CIE L*a*b -arvot ja näistä lasketut likimääräiset RGB-arvot.

Kannattaa huomata, että metallipintojen primeriksi on kaksi vaihtoehtoa, joista toinen jäljittelee alkuperäistä saksalaista, toinen suomalaista maalia ja sävyä.

Sisämaalien värisävyjen osalta on huomattava, että tuliseinän oranssille ja violetille ei ole tarkkoja värisävyjä, koska maalit on sekoitettu keltaisesta, punaisesta ja sinisestä.

Pahoittelen, ettemme saaneet kokoon vielä ihan täydellistä luetteloa. Perästä kuuluu.

Myrskyn siiven pintojen pohjamaalaus hyvässä vauhdissa

Maanantai 14.12.2020 - Tiistaikerholainen

Vaikka koronapandemian vuoksi vain kourallinen tiistaikerholaisia voi jatkaa VL Myrsky II -hävittäjän (MY-14) entisöintiä, tulosta silti syntyy ihan kiitettävästi. Parhaillaan on käynnissä siipipuoliskojen pintojen pohjamaalaus. Sitä edelsi siiven kotelon reunojen suojanauhoittaminen pellavakangasnauhalla, josta on kerrottu edellisessä blogissa.

Myrskyn siipien pohjamaalaus tehdään kahdessa vaiheessa ja kahdella eri pohjamaalilla. Ensin hiottuun vaneripintaan vedetään alumiinihilepohjamaali.  Tähän pohjamaalaukseen käytetään Tikkurila Oy:n TEMALAC AB 70 alumiinihilealkydimaalia sävyltään RAL 9006 white aluminium. Alumiinihilemaalilla tasoitetaan vaneripinnan epätasaisuudet ja saadaan vaneripinta erittäin sileäksi. Hilemaali vedetään siiven vaneripintoihin kahteen kertaan ja kummankin kerran jälkeen pinta hiotaan hiomapaperilla. Alumiinihilemaalin päälle tulee vähän tummemman harmaa TEKNOS Oy:n tartuntapohjamaalia Futura 3 sävyltään RAL 7005 Mouse Grey. Tämän jälkeen siiven pinnat ovat valmiit lopullisen maastokuvioisen pintamaaliin sivelyyn.

Vasen kuva: Heikki Kaakinen

Siipien pohjamaalaus aloitettiin siivissä olevista laskutelineen, laskusiivekkeen ja siivekkeen koteloista. Niihin vedettiin suoraan TEKNOS Oy:n Futura 3 maali. Valtaosin maalaus tehtiin pienellä telalla, mutta ahtaat paikat maalattiin siveltimellä. Kun koteloiden pohjamaalaus oli suoritettu, aloitettiin ensin kummankin siipiparin alapinnan maalaus Tikkurila Oy:n TEMALAC AB 70 alumiinihilealkydimaalilla. Alumiinihilealkydimaali vedettiin siiven alapintoihin tiiviillä vaahtomuovitelalla. Tarkkuutta edellyttävät kohdat maalattiin siveltimellä. Rätillä pyyhittiin mahdollisia maalin valumia.

Hilemaalin kuivuttua pinnat hiottiin Imperial P 150 hiontapaperilla käyttäen hionnassa apuna vain sormenpäitä. Hiontapaperin kanssa ei siten käytetty korkin tai puun palaa. Sormenpäät ovat joustavina hyvä maalipintojen hiomisessa. Hiontaa varten hiontapaperi revittiin neljäksi liuskaksi ja liuskat taitettiin neljään osan pakaksi. Näin saatiin neliön muotoinen nelikerroksinen hiontapaperi. Hionta tehtiin pyörittämällä sormenpäiden alla olevaa hiomapaperia pitkin maalattua vaneripintaa. Kun yksi hiomapaperipakan neljästä taitoksesta meni hiontapölystä tukkoon, käännettiin seuraava taitos tilalle. Hionnan jälkeen hiontapöly poistettiin vaneripinnasta imuroimalla sekä pyyhkimällä pinta huolellisesti kostealla kankaalla.

Oikea kuva: Jouni Ripatti

Kuva: Heikki Kaakinen.

Siiven alapintojen saatua kaksinkertaisen alumiinihilepohjamaalinsa, aloitettiin hilemaalin vetäminen telalla siipien yläpintoihin. Kun siiven kummatkin puolet on maalattu hilemaalilla, ne ovat valmiit käsiteltäviksi TEKNOS Oy:n Futura 3 tartuntapohjamaalilla, jonka päälle tulee aikanaan Myrskyn vihreä-musta maastokuviollinen maalipinta.

Kuvat, ellei toisin erikseen mainittu: Lassi Karivalo.

Pohdintoja Myrskyn rungon äärellä

Lauantai 12.12.2020 - Reino Myllymäki

Suunniteltu vierailuni Suomen Ilmailumuseolla pienoismallitapahtuman yhteydessä tammikuun lopussa jäi väliin Sukeltajia ilmavoimissa -kirjan julkistustapahtuman takia ja kun vielä minun ja Juha Klemettisen vierailu museolla peruuntui maaliskuussa, kun koronapandemia sulki museoiden ovet, oli uhkana, että en pääse pitkään aikaan vierailemaan toisen entisöintiryhmän luona.

MY-5:n rungon siirto kesälomamatkani yhteydessä henkilöautollani ja lavetillani mahdollisti kuitenkin lyhyet vierailut 10. ja 21.7. Tikkakosken entisöintiryhmän työn tulosten äärellä. Näistä keskusteluista syntyi ajatus tästä kirjoituksesta.

Tunnettua on, että lentokoneiden prototyyppien ikiaikaiseen tapaan (poikkeuksena VL Tuisku) Myrskyn prototyyppi MY-1 osoittautui 300 kg laskettua painavammaksi. 16,7 m2 siivelle tämä merkitsi 18 kg/m2 suurempaa siipikuormitusta ja johti monenlaisiin painonsäästötoimenpiteisiin ja siiven suurentamiseen, joka tosin lähtökohtaisesti oli myös nostamassa painoa. MY-2 oli koneista kevein, 210 kg keveämpi kuin prototyyppi mutta silti 50 kg laskettua painavampi. Sarja-Myrsky painoi taas liki prototyypin verran.

110 kg ylipainosta oli siiven rakenteessa ja toinen mokoma laskutelineessä. Painoa säästettiin mm. ohentamalla siiven pintavanereita keskimäärin 0,5 mm. Yhdessä pidemmän siiven kanssa tämä johti taivutusrasitetumpaan rakenteeseen, joka sato korjattiin sitten käyttöönoton yhteydessä: rasitettu siipi taipui, pintavaneri irtosi paikoin ja näyttäytyi pahimmillaan sentin korkuisina "makkaroina".

Jälkiviisaana tiedämme nyt tuon, mutta olisiko Myrskyssä ollut muita painonsäästön kohteita?

Patruunanlaskureita. Kuva: Ilmavoimamuseo.

Sähköjärjestelmässä vaikuttaa ainakin olevan kilotolkulla "ylimääräisiä" kiinnikkeitä. Lisäksi löytyy käyttöarvoltaan arveluttavia laitteita, kuten konekiväärien patruunoiden laskurit, jotka olisi voitu korvata sijoittamalla valojuova vaikkapa joka 50. patruunaksi. Patruunalaskurit olivat siis eräänlaisia ylellisyysjuttuja, jotka puuttuivat esimerkiksi P-51 Mustangista. Kaiken lisäksi Myrskyn patruunalaskurien näytöt puuttuivat ja entisöintiprojektin puitteissa ne on jouduttu tekemään piirustusten mukaan 3D-tulostamalla.

Alunperin Myrskyssä ei ollut ollenkaan hylsyjen kerääjiä. Ne tulivat ohjelmaan, kun huomattiin MY-4:n hylsyjen vahingoittavan korkeusvakaajaa. Kehitelty hylsykotelo ei ole varsinainen kotelo, vaan kaksiosainen hätäisesti suunniteltu kiilamainen lokero, joka yhdessä eturungon pintapellin kanssa muodostaa hylsyjen keräyspaikan. On hyvä kysymys, olisiko suunnittelulla voitu hylsyt saada poistumaan koneesta ilman, että ne vaurioittavat pyrstöä.

Monissa hävittäjistämme oli alumiininen ohjaajan istuin ja sodan tullen ohjaajan turvaksi asennettiin irrallinen panssarilevy, selkäpanssari, jonka asettelussa on sitten saatettu käyttää hyväksi kirveellä veistettyjä puunkappaleita. Myrskyssä sen sijaan panssarointi on integroitu istuimeen itseensä ja istuin koostuukin kahdesta toisiinsa kytketystä osasta: selkäosasta ja istuinosasta.

Myrskyyn suunniteltiin myös Paavo Hillun kehittämällä Plastic Wood -menetelmällä tehtyä muotoonpuristettua viilupuista istuinta, ilmeisesti koekappale tehtiin. Istuinosassa olisi voitu säästää paljon kiloja, jos se olisi tehty puusta. Lopputulos oli toki ohjaajan kannalta parempi, mutta on muistettava, että konetta pyrittiin tuolloin keventämään lähes keinolla millä hyvänsä. Myrskyn puinen antennimastokin on ontoksi koverrettu!

Painopohdinnat sikseen. Tikkakoskella pohditutti myös eräät tuotantotekniset asiat. Laskutelinemoottorin ketjupyörien sijoitus on sellainen, mikä laittaa miettimään, missä järjestyksessä asiat on tehty, jotta ketjut on saatu toimimaan halutulla tavalla.

Lopuksi kestosuosikkini: mitä tekee ranskankielinen kyltti moottorin kyljessä? MY-14:n moottori on peräsin DC-3:sta, joten siitä odottaisi löytyvän vain englanninkielisiä kylttejä. Alkuperäisissä Myrskyissä oli toki Saksan sotasaalisvarastoista ostetut ja alunperin Ranskaan myydyt moottorit, joten niissä on varmasti ollut ranskankieliset kyltit.

Vuonna 1949 Ilmavoimat vaihtoi Twin Wasp -moottorien varaosat Aeron kahteen DC-2-koneeseen. Lisäksi 1950-luvun alussa kaikki kokonaiset moottorit myytiin lentoyhtiöille romuhinnalla. Kun Aero vielä kunnosti moottorinsa itse, sotasaalismoottoreiden osia on täytynyt päätyä kunnostettuina varaosina Aeron DC-3-kalustoon.

Kuvat: Reino Myllymäki

MY-14:n imuntuottojärjestelmän kunnostus

Torstai 10.12.2020 - Reino Myllymäki

Suomen Ilmavoimamuseon entisöintiryhmä on saanut valmiiksi MY-14:n imuntuottojärjestelmän mukaan lukien keinohoristontin, kaarto- ja kallistusmittarin sekä niihin liittyvän putkiston kunnostamisen.

Alkuperäisestä asennuksesta oli säilynyt vain yksi kokonainen putki tyhjiöpumpun ja etummaisen tuliseinän väliltä vääntyneenä ja murtuneena sekä kaksi katkennutta putkea etummaisen ja takimmaisen tuliseinän väliltä. Tarvittava System Paulin S 207 C -tyhjiöpumppu löytyi Ilmavoimamuseon varastoista, samoin tarvittavat putkiliittimet, imuilman säätimiä, imuilmasäätimen liitin ja mittarit. Oikean mallinen imunjakaja, joka on ollut aiemmin kiinni Valmet Vihurissa, löytyi puolestaan Hallinportti Ilmailumuseosta ja imunjakajan kiinnike MY-5:n rungosta.

Tyhjiöpumppu asennettiin MY-14:n moottoriin ilman pumpun ja moottorin välistä akselia. Näin toimittiin, koska akselin puuttuminen ei näy päällepäin ja akselin valmistaminen olisi ollut aikaa vievää ja kallista.

Tarvittavat uudet imuputket pumpun ja jakajan välille valmistettiin piirustusten ja valokuvien mukaan. Piirustusten mukaista 18 mm pehmeää alumiiniputkea ei ollut saatavilla, jolloin se oli korvattava 18 mm dural-putkella. Alkuperäisten putkien liitinmutterit hyödynnettiin.

Imuilman säätimeksi valittiin yksilö, jossa oli saksankielisten merkintöjen lisäksi kaiverrettuna "ylöspäin"-merkintä suomeksi. Vihurin liittimet poistettiin imunjakajasta, joka puhdistettiin. Yksi Vihurissa käytössä ollut liitäntä tulpattiin MY-asennuksen mukaisesti.

Jakajan ja mittarien väliset putket tehtiin piirustusten mukaisesti pehmeistä 6 ja 8 mm alumiiniputkista. Koska kaikki putket todettiin valokuvien ja alkuperäisputkien jäänteiden perusteella maalatuiksi sinisellä (RAL 5009) merkkivärillä, uudetkin maalattiin samaan sävyyn. Putkien kumiputkiliitokset tehtiin uudesta putkesta alkuperäismallisilla letkukiristimillä.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

Kuvaterveisiä ja tilannepäivitykstä Tikkakosken entisöintiryhmältä

Lauantai 28.11.2020 - Reino Myllymäki

Ilmavoimamuseon entisöintiryhmältä Tikkakoskelta tuli keskiviikkona 25.11.2020 kuvallista tilannepäivitystä. Sen mukaan meneillään on sähköjohtoasennusten loppusuora, ensimmäisessä kuvassa Harri Huopainen asentaa patruunalaskureiden johtoja.

Lisäksi etummaisen tuliseinän yläosan puuttuvat pellit ovat lähes valmiit ja pääsevät kohta eloksoitaviksi. Aseiden ja syöttökourujen sovitus on käynnissä.

Konekiväärien latauskahvat ovat valmistuneet ja päämittaritaulu on nyt täydellinen. Seuraavaksi on vuorossa latausvaijereiden ja niihin liittyvien osien tekoa.

Kuvat: Ilmavoimamuseo

MY-14:n korkeus-, nopeus- ja nousunopeusmittarien putkistot

Keskiviikko 25.11.2020 - Reino Myllymäki

MY-14:n korkeus-, nopeus- ja nousunopeusmittarien putkistojen kunnostamiseksi oli käytettävissä MY-14:n alkuperäisputkistojen jäänteitä ja kiinnikkeitä sekä esimerkiksi MY-9:n kokonainen ehjä putki nousunopeusmittarin (kohoamisnopeusmittarin) ja paineentasauspullon väliltä.

Putkistot jouduttiin uusimaan tuota yhtä ehjää alkuperäisputkea lukuunottamatta. Patopaineputki tehtiin piirustuksen mukaisesti 6 mm pehmeästä alumiiniputkesta. Sen mittarin puoleiseen päähän hitsattiin piirustuksen mukaisesti levitys 8 mm putkesta.

Staattisen paineen putken alkuosa tehtiin 6 mm alumiiniputkesta, mutta loppuosan haaroitusputki tehtiin piirustusten mukaisesta 6 mm fosforipronssiputken asemesta saman vahvuisesta kupariputkesta. Haarat nopeus-, korkeus- ja nousunopeusmittareille kovajuotettiin hopealla piirustusten mukaisesti. Kaikkiin putkiin tehtiin piirustusten mukaiset pullistukset kumiputkiliitoksia varten.

Alkuperäisputkien maalijäämien perusteella putket on aikanaan maalattu ilmaputkien sinisellä merkintävärillä. Niinpä uudet ja kunnostetut maalattiin Miranol-maalilla värisävyyn RAL 5009. Putket kiinnitettiin alkuperäisillä nahkahihnalla pehmustetuilla alumiinipannoilla.

Paineentasauspullon kiinnike on alkuperäinen, mutta sen kiristyspanta oli pahoin syöpynyt. Niinpä se korvattiin hitsaamalla uusi panta tilalle. Pantaan liimattiin piirustusten mukainen kangaspehmuste.

Paineentasauspullona käytettiin alkuperäistä puolen litran Airam-termispulloa, jonka Airam lahjoitti entisöintiprojektille. Pullosta ei ole piirustusta, mutta se näkyy lentokonetehtaan valokuvissa. Alkuperäinen bakeliittinen mukiosa ja korkkipuinen korkki varastoitiin ja korvattiin uustuotantoa olevalla muovimukilla ja korkkipuisella korkilla. Pullon sisärakenteesta ei ollut mitään piirustusta, joten mukin ja korkin läpi tehtiin 6 mm läpivientireikä alumiiniputkelle, joka kiinnitettiin ilman liimaa.

Kaikki putkiliitokset tehtiin piirustusten mukaisilla kumiputkilla ja alkuperäisen kaltaisilla kiristysliittimillä.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

Myrskyn siiven vanerisaumojen vahvikekankaat

Sunnuntai 22.11.2020 - Tiistaikerholainen

Myrsky -hävittäjän (VL Myrsky II) C-tyypin siivessä on runsaasti pellavakangasnauhoilla vahvistettuja vanerisaumoja. Näiden kankaiden tarkoituksena on suojata vanerisaumoja kosteuden aiheuttamilta ongelmilta. Kangasnauhoja on mm. siivekkeen ja laskusiivekkeen kotelon reunoissa, siivekkeen johtoreunassa, laskutelineaukkojen reunoissa sekä siiven kärjissä. Myös pyrstön korkeusvakaajan kärjet oli vahvistettu kankaalla.

Myrskyn siivissä ei alun perin ollut kosteudelta suojaavia kangasnauhoja. Niitä alettiin suunnitella siipeen vasta 1944 vuoden lopulla, kun koko Myrskyn sarja oli jo ehditty saada valmiiksi. Syynä olivat kosteuden vanerisaumoille aiheuttamat ongelmat, jonka seurauksena siiven vanerisaumojen liimauksia oli auennut. Samassa yhteydessä siiven takasalon rakennetta muutettiin ja syntyi Myrskyn C-siipi. Ensimmäisissä sarjakoneissa oli A-tyypin siipi. Se korvautui B-siivellä, sitten B1 -siivellä ja lopulta vuonna 1945 C-siivellä. VL Myrsky II -hävittäjän rakentaminen olikin koko ajan koneen kehittämistä paremmaksi.

Rakenteeltaan Myrskyn A, B ja C-siipi erosivat toisistaan pääosin vain takasalon osalta. A-siivessä takasalko oheni siivekkeen ja laskusiivekkeen sauman kohdalla jyrkähkösti kohti siiven kärkeä, mikä kohta osoittautui heikoksi aiheuttaen siiven murtumista. Tämän vuoksi A-siiven muotoisia takasalkoja vahvistettiin salon kylkeen liitetyllä tukikappaleella ja näin syntyi B-siipi. Sekään ei lopuksi osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Niinpä suunniteltiin uusi takasalko, joka kapenee tasaisen lineaarisesti kohti siiven kärkeä. Siipi, joissa on tällainen takasalko, nimettiin C-siiveksi ja niillä oli tarkoitus korvata Myrskyjen B-siivet. C-siipiä rakennettiin vuoden 1945 kuluessa vain kymmenkunta ja eikä niitä ehditty asentaa ennen Myrskyjen poistamista kuin muutamaan Myrskyyn, ilmeisesti vain Myrskyihin MY-5, MY-41 ja MY-50.

Entisöinnin kohteena olevassa Myrsky MY-14:ssa oli B-siipi. Joulukuussa 1945 koneeseen asennettiin uusi siipi Lentorykmentti 1:n varikolla Porissa. Mikä siipi koneeseen vaihdettiin, ei ole tiedossa. Samaan aikaan MY-5:een asennettiin Kuorevedellä C-siipi. Herää kysymys, olisiko myös MY-14 saanut C-siiven? Todennäköisesti ei.

Nyt entisöitävänä oleva MY-14 saa kuitenkin C-siiven. Myrskyn entisöinnin johtoryhmässä päätettiin, että C-siiven rakentaminen entisöitävään MY-14 on sekä tarkoituksenmukaista että perusteltua. Ratkaisuun päädyttiin ennen kaikkea siksi, että Myrskyn entisöimiseksi käytössämme on lähes täydelliset piirustukset ainoastaan C-siivestä ja että takasalkoa lukuun ottamatta siipi on B-siiven kaltainen. Voidaan toki myös spekuloida, kuten edellä on tehty, josko MY-14 olisi saanut vuonna 1945 C-siiven.

Viime viikkoina on Tiistaikerhossa kiinnitetty pellavakangasnauhoja siiven vanerisaumoihin, kuten mm. vasemman siipipuoliskon laskusiivekkeen kotelon reunoihin. Työ aloitettiin leikkaamalla ”sik-sak” saksilla 105g/m2 vahvuisesta pellavakankaasta tarvittavat sahalaitaiset kangasnauhat kutakin laskusiivekkeen kotelon reunaa varten.

Kangasnauhat liimataan kotelon reunoihin harmaalla Futura 3 RAL 7005 sävyisellä pohjamaalia eli samalla maalilla kuin koko MY-14 siipikin pohjamaalataan. Kangasnauhat liimataan puhtaaseen vaneripintaan ennen vaneripintojen pohjamaalausta. Näin emme tosin menetelleet siivekkeen johtoreunan kankaiden osalta. Siivekkeisiin ehdittiin jo vetää ensimmäinen pohjamaalikerros, ennen kuin muistettiin kangasnauhojen laittaminen. Joskus innokkuus ehtii edelle!

Laskusiivekkeen kotelon reunaan piirrettiin kangasnauhan liimaamiseksi nauhan levyiset kaistat. Vanerireunan yläpuolelle maali vedettiin telalla ja reunan alapinnalle pienellä siveltimellä. Maalikerros toimii kankaan tartuntapintana. Nyt sahalaitainen kangasnauha voitiin painaa märkää maalipintaa vasten. Kun kangas oli sormin silitetty tiiviisti maalipintaa vasten, sen päälle vedettiin telalla ja siveltimellä maalikerros kankaan peittymiseksi kauttaaltaan maalilla.

Tällä hetkellä sekä vasemman että oikean siipipuoliskon laskusiivekkeen ja siivekkeen koteloiden reunat, laskutelineen aukon reunat sekä siiven kärjen saumat ovat saaneet kosteudelta suojaavat pellavakangasnauhat. Nauhojen pinnat hiotaan vielä sileiksi siiven pohjamaalausta ennakoiden.

Myrsky MY-14 kummatkin siipipuoliskot ovat nyt käytännössä valmiit siiven vaneripintojen pohjamaalaukseen, jota varten siiven vaneripinnat ovat jo sileiksi hiottu. Ennen ensimmäisen pohjamaalikerroksen vetämistä vaneripinnat pestään rasvan ja lian poistamiseksi liuoksella, jossa on 50 % Sinolia ja 50 % vettä. 

Kuvat: Lassi Karivalo

VL Myrsky II:n siiven tyvilevyistä

Maanantai 9.11.2020 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II:n siiven ja rungon välistä liitosta peittää alumiiniohutlevystä muotoillut levyt (englanniksi wing root fairing). Näitä levyjä on tapana kutsua yleisesti kainalolevyiksi. Myrskyn piirustuksissa levyt on nimetty tyvilevyiksi, jota termiä tässä blogissa käytän.

Myrskyn siiven ja rungon liitosta peittävä tyvilevy on kaksiosainen. Tyvilevyn pidempi takaosa peittää rungon ja siiven liitoskohdan siiven jättöreunasta siiven etusalon tasalle. Siitä eteenpäin jatkuu tyvilevyn etuosa aina yli siiven johtoreunan. Tyvilevyn etu- ja takaosa liittyvät toisiinsa puskusaumalla. Tyvilevyn takaosan etureunan alapintaan on niitattu alumiinilevy, joka työntyy tyvilevyn etuosan reunan alle. Tyvilevy on kiinnitetty siipeen ja runkoon pääasiassa laippamutterein. Todettakoon, että Myrskyn eturunko on verhoiltu alumiiniohutlevystä tehdyllä verhouksella.

Rungon ja siiven liitoskohdan peittävän tyvilevyn etuosa ulottuu siiven johtoreunan ympäri siiven alapinnalle aina pyöräaukkojen reunaan asti. Levy peittää myös eturungon alapinnan patalevyn takareunan ja pyöräaukkojen välillä. Vasemman ja oikean puoliset tyvilevyn etuosat liittyvät toisiinsa rungon keskilinjassa. Levyt ovat kumpikin erikseen irrotettavissa. Vasemman tyvilevyn ulkoreuna rajautuu moottorin öljynjäähdyttäjän ilmanottoaukkoon. Jäähdyttäjän poistoilman aukko sijaitsee puolestaan oikean siiven tyvilevyssä johtoreunan alapinnalla.

Yhtään alkuperäistä Myrskyn rungon ja siiven liitoskohtaa peittävää tyvilevyä ei ole säilynyt Myrskyn entisöimisessä käytettäväksi. Niinpä ne on rakennettava. Ensin ryhdyttiin tekemään piirustusten mukaisesti Myrskyn eturungon ja siiven liitokseen tulevan tyvilevyn etuosia. Niiden tekeminen oli sekä monimutkainen että monivaiheinen prosessi. Moneen suuntaan taipuva tyvilevyn etuosa jouduttiin tekemään kolmesta erikseen muokattavasta ja toisiinsa yhteen hitsattavasta alumiinilevystä.

Materiaalina käytettiin 1 mm vahvuista alumiiniolutlevyä, josta leikattiin tarvittavat levyjen aihiot kumpaakin tyvilevyn etuosaa varten. Jotta alumiinilevystä leikatut tyvilevyn osat saadaan muotoonsa, rakennettiin rimoista ja vanerista eturungon ja siiven tyven liitoskohtaa mallintava muotti eli lesti. Vasemman ja oikeanpuolista tyvilevyn etuosaa varten piti rakentaa oma muokkauslestinsä. Alumiinilevystä leikatut tyvilevyjen aihiot sekä muokkauslestit toimitettiin Flanco Oy:hyn, jossa levyjen muokkaus tapahtui. Sen jälkeen muokatut ja muokkauslestissä kiinni olevat tyvilevyjen osat toimitettiin hitsattaviksi GA Telesis Engine Services Oy:hyn. Sieltä tyvilevyjen etuosat ovat tulleet hitsattuina takaisin Tiistaikerhoon.

Valmiiksi muokatut eturungon ja siiven etureunan peittävät tyvilevyjen etuosat odottavat nyt, että Myrskyn MY-14 Tiistaikerhon rakentamat siipipuoliskot yhdistetään teräslevyliitoksella yhtenäiseksi siiveksi ja että siipeä päästään koesovittamaan Suomen Ilmailumuseolla olevaan MY-5:n runkokehikkoon. MY-5:n runkokehikko on hiekkapuhallettu ja maalattu. Samassa yhteydessä koesovitetaan paikoilleen eturungon ja siiven liitoksen tyvilevyn oikeaa ja vasenta etuosaa, josko ne tarvitsevat vielä lisämuokkausta ennen niiden rakentamista yksityiskohdiltaan valmiiksi.

Kuvat: Lassi Karivalo, paitsi historialliset kuvat Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Myrskyn siivekkeen torsioon vahvikekangas

Tiistai 3.11.2020 - Tiistaikerholainen

Myrsky -hävittäjän (VL Myrsky II) vaneriverhoillun siivekkeen johtoreunassa on pellavakankainen vahvike. Sen tarkoitus on suojata siivekkeen johtoreunalistan ja listaan kiinnittyvien verhoiluvanerien saumaa.  Kangas kiinnitetään torsion eli johtoreunan pintaan maalilla siivekkeen pohjamaalauksen yhteydessä. Siivekkeen johtoreuna ei ole yhtenäinen, vaan siinä on kaksi koloa siivekkeen saranakiinnitystä varten. Todettakoon, että siivessä olevien laskutelineaukkojen reunoihin tulee myös pellavakankainen vahvike.

Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerossa entisöitävänä olevan MY-14 -hävittäjän siivekkeiden johtoreunat ovat saaneet nyt kangasvahvikkeen. Kankaiden kiinnittämisessä kävi kuitenkin ensin niin, että kumpikin siiveke ehdittiin jo käsitellä kokonaan vaneripintoja tasoittavalla ensimmäisellä pohjamaalilla, kunnes muistettiin vahvikekankaan laittaminen. Tämän vuoksi erittäin sileäksi jo hiottu siivekkeen pohjamaali jouduttiin poistamaan johtoreunasta vahvikekankaan tarvitsemalta leveydeltä. Vanerin pintaa vielä karhennettiin, jotta saatiin hyvä tarttumapinta pellavakankaan kiinnittämiseksi johtoreunaan tartuntapohjamaalilla.

Neliöpainoltaan 105 g/m2 olevasta lekopellavasta leikattiin siivekkeen johtoreunakangasta varten 15 cm levyinen kangaskaistale. Kankaan reunaan leikattiin sik-sak saksilla sahalaita. Näin kankaan reunaan saadaan parempi tartuntapinta verrattuna kankaan suoraan reunaan. Vielä 1920-luvulla lentokoneiden verhoilukankaissa käytettiin tässä tarkoituksessa hapsutettuja kankaan reunoja. Hapsutuksessa kankaan loimea purettiin auki parin sentin matkalta. Sahalaitamalli tuli käytännöksi 1930 -luvulla.

Johtoreunakankaan kiinnittämiseksi siiveke laitettiin pystyasentoon tukien varaan. Sitten johtoreunaan siveltiin pienellä superlon-telalla runsas maalikerros kiinnitettävän johtoreunakankaan leveydeltä. Tämän jälkeen kangas aseteltiin tarkasti johtoreunan päälle ja painettiin käsin mahdollisimman tiiviisti märkää maalia vasten.

Nyt voitiin maaliin jo tarrautuneen kankaan päälle sivellä tartuntapohjamaalia samalla varmistaen, että kangas on saanut kauttaaltaan riittävän maalikerroksen ja että etenkin kankaan sahalaitainen reuna on kiinnittynyt tiiviisti johtoreunan pintaa vasten.

Näin menetellen käsiteltiin kumpikin Myrskyn siivekkeistä. Maalin kuivuttua kankaan maalipinta hiotaan sileäksi samalla varoen, ettei hionta puhkaise vahvikekankaan pintaa. Tarvittaessa kankaan pintaan vedetään uusi maalikerros hiontoineen ennen siivekkeen saamaa lopullista vihreä-musta maastokuviollista pintamaalia.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Sylinterin lämpömittari johdotuksineen

Maanantai 2.11.2020 - Reino Myllymäki

Pratt & Whitney R-1830 Twin Wasp -moottori kävi VL Myrskyssä muutaman kymmentä astetta kuumempana kuin esimerkiksi Curtiss 75A Hawk -hävittäjässä, joten jäähdytys lienee jäänyt ilmanvastuksen alentamisen jalkoihin NACA-rengasta suunniteltaessa. Tästä syystä moottorin lämmön tarkkailu ja jäähdytyksen säätö sähkömoottorin avulla liikkuvien kidusten avulla oli tarpeen varsinkin nousussa.

Moottorin lämpö mitataan vain yhden sytytystulpan alle asennetulla lämpöelementillä. MY-14:ää varten tarpeellinen käyttämätön elementti löytyi kompensaatiojohtoineen löytyi Ilmavoimamuseon varastosta ja oikeanlainen lämpömittari kompensaatiovastuksineen Hallinportti Ilmailumuseosta.

Sähköjohdot tehtiin uudesta kangaspäällysteisestä johdosta ja panssarisukasta. Johdot kiinnitettiin alkuperäisen mallin mukaan mittariston nahkapehmusteella varustettuihin putkiin messinkinauhoilla.

Johdon liittimestä ei ole tietoa kuin johdotuksen asennuskuvassa, jolloin tarvittava liitin tehtiin VL:n kaksinapaisesta naarasosasta, jolle tehtiin takaosa. Liittimen kiinnike ja koirasosa löytyivät Ilmavoimamuseon varastosta.

Lämpöelementti asennettiin paikoilleen ja sen kompensaatiojohto lyhennettiin piirustuksen mukaiseen mittaan ja varustettiin panssarisukalla. Johdon kiinnikkeet tehtiin jousiteräksestä ja asennettiin moottoripukkiin.

Kuvat: Ilmavoimamuseo.

MY-14:n sähköjärjestelmän kunnostus

Lauantai 31.10.2020 - Reino Myllymäki

Vaikka 1940-luvun hävittäjälentokoneen sähköjärjestelmä ei olekaan kovin monimutkainen, virrankuluttajia on kuitenkin useita: radio, laskutelineen ja -siivekkeiden käyttölaitteet, kidusten säätö, aseistus, mittarit, valaistus, käynnistys ja käynnistyssytytys sekä konekiväärikamera ja ohjaajan lämpöpuku.

MY-14:n sähköjohdot osoittautuivat hapettuneiksi, suojakuoret kovettuneiksi ja alumiinisukat huonoksi. Monet johtokimput olivat katkottuja tai kadonneita. Niinpä koko sähköjärjestelmä jouduttiin johdottamaan uudelleen.

Sähkökaapeleina käytettiin enimmäkseen Kabel-Schmidtin toimittamaa kangaskuorista johtoa ei vahvuuksina, mutta esimerkiksi patruunalaskureiden johdot onnistuttiin tekemään alkuperäisistä. Sytytysjärjestelmän alkuperäistä sytytyskaapelia löytyi kelalta hyväkuntoisena Hallinportti Ilmailumuseosta, mutta 10 mm2 virtakaapelina käytettiin modernia kumieristeistä Hi-Flex-johtoa.

Radiosuojaus oli tehty alumiinisukasta, jotka kuitenkin olivat likaisia ja rispaantuneita. Uudet suojaukset tehtiin alkuperäisen mallin mukaan uudesta tavarasta, joka oli peräisin eri aikakausilta 1940-luvulta 1990-luvulle. Kuhunkin kohteeseen valittiin parhaiten alkuperäistä vastaava materiaali. Sukkien päiden johtokimppuja yhdistävät sidonnat tehtiin 0,5 mm alumiinisuikaleilla, jotka taitettiin kireälle alkuperäisen mallin mukaan.

Alumiinipantoihin stanssatiin kytkentäkaavion mukaiset tunnisteet alkuperäisen mallin mukaan. Lisäksi isompien alumiinisukkien sisään tulevien pienempien alumiinisukkien päihin ja joihinkin muihin paikkoihin laitettiin eristysnauhaa alkuperäisen mallin mukaan.

Johtojen päät varmistettiin öljysukanpätkillä, kuten aikanaankin oli tehty. 1950-1960-luvuilta peräisin olevaa öljysukkaa löytyi varastoista eri vahvuuksisina. Johtojen päihin tulostettiin tarralaput, joissa on kytkentäkaavion mukaiset johdintunnukset. Kuparijohtojen päihin tehtiin liitinpääholkit alkuperäisten ohjeiden mukaan.

Liittiminä käytettiin ensisijaisesti alkuperäisiä Myrskyn osia, toissijaisesti Ilmavoimamuseon varastosta löytyneitä vastaavia. Pieni määrä jouduttiin teettämään, koska sopivia alkuperäisiä ei löytynyt. Johtimien päät juotettiin kosketinosiin ohjeiden mukaisesti. Saksalaisia liittimiä, antureita ym. osia löytyi riittävästi.

Alumiinipantoina, joilla johtokimput kiinnitetään runkoon, olivat pääsääntöisesti alkuperäisiä osia eri Myrskyjen rungoista, mutta messinkisinä nippusiteinä käytettiin Fokker-mallisia alkuperäisiä käyttämättömiä tai FR-110:n entisöinnin aikaisia (1980-luku) uustuotantoa olevia nippusiteitä.

Johdotukset ja osa sähkölaitteista testattiin ja todettiin toimiviksi.

Kuvat: Ilmavoimamuseo.