Blogi

Minkä värinen MY-14:stä tulee?

Perjantai 18.12.2020 - Reino Myllymäki

Myrskyn tuotannossa aikanaan käytetyt maalit ja värisävyt sekä käsittelytavat on selvitetty Suomen Ilmavoimamuseon, Teknoksen, Ammattiopisto Tavastian (Jari Välkkynen) ja Raimo Heikkisen yhteistyönä. Värianalyyseja on tehty monista alkuperäisosista, kuten seitsemännessä VL Myrsky - Historia ja entisöinti 2021 -julkaisussa on kerrottu.

Samalla selvitettiin entisöintiprojektin kannalta vielä mielenkiintoisemmat asiat eli millä nykytuotteilla kone tullaan maalaamaan ja millä värisävyin. Nämäkin tiedot löytyvät edellä mainitusta julkaisusta.

Osa värisävyistä on RAL-värisävyjä, osa vähän vaikeammin hahmotettavia ja sekoitettavia. Projektin tiedotukselle on tullut projektin edetessä kysymyksiä Myrskyn väreistä ja nyt Suomen Ilmavoimamuseon konservaattori Harri Huopaisen avustuksella kokosin taulukot värisävyistä kaikkia kiinnostuneita auttamaan. Maalituotteiden ja -sävyjen lisäksi esitämme tärkeimmistä värisävyistä CIE L*a*b -arvot ja näistä lasketut likimääräiset RGB-arvot.

Kannattaa huomata, että metallipintojen primeriksi on kaksi vaihtoehtoa, joista toinen jäljittelee alkuperäistä saksalaista, toinen suomalaista maalia ja sävyä.

Sisämaalien värisävyjen osalta on huomattava, että tuliseinän oranssille ja violetille ei ole tarkkoja värisävyjä, koska maalit on sekoitettu keltaisesta, punaisesta ja sinisestä.

Pahoittelen, ettemme saaneet kokoon vielä ihan täydellistä luetteloa. Perästä kuuluu.

Myrskyn siiven pintojen pohjamaalaus hyvässä vauhdissa

Maanantai 14.12.2020 - Tiistaikerholainen

Vaikka koronapandemian vuoksi vain kourallinen tiistaikerholaisia voi jatkaa VL Myrsky II -hävittäjän (MY-14) entisöintiä, tulosta silti syntyy ihan kiitettävästi. Parhaillaan on käynnissä siipipuoliskojen pintojen pohjamaalaus. Sitä edelsi siiven kotelon reunojen suojanauhoittaminen pellavakangasnauhalla, josta on kerrottu edellisessä blogissa.

Myrskyn siipien pohjamaalaus tehdään kahdessa vaiheessa ja kahdella eri pohjamaalilla. Ensin hiottuun vaneripintaan vedetään alumiinihilepohjamaali.  Tähän pohjamaalaukseen käytetään Tikkurila Oy:n TEMALAC AB 70 alumiinihilealkydimaalia sävyltään RAL 9006 white aluminium. Alumiinihilemaalilla tasoitetaan vaneripinnan epätasaisuudet ja saadaan vaneripinta erittäin sileäksi. Hilemaali vedetään siiven vaneripintoihin kahteen kertaan ja kummankin kerran jälkeen pinta hiotaan hiomapaperilla. Alumiinihilemaalin päälle tulee vähän tummemman harmaa TEKNOS Oy:n tartuntapohjamaalia Futura 3 sävyltään RAL 7005 Mouse Grey. Tämän jälkeen siiven pinnat ovat valmiit lopullisen maastokuvioisen pintamaaliin sivelyyn.

Vasen kuva: Heikki Kaakinen

Siipien pohjamaalaus aloitettiin siivissä olevista laskutelineen, laskusiivekkeen ja siivekkeen koteloista. Niihin vedettiin suoraan TEKNOS Oy:n Futura 3 maali. Valtaosin maalaus tehtiin pienellä telalla, mutta ahtaat paikat maalattiin siveltimellä. Kun koteloiden pohjamaalaus oli suoritettu, aloitettiin ensin kummankin siipiparin alapinnan maalaus Tikkurila Oy:n TEMALAC AB 70 alumiinihilealkydimaalilla. Alumiinihilealkydimaali vedettiin siiven alapintoihin tiiviillä vaahtomuovitelalla. Tarkkuutta edellyttävät kohdat maalattiin siveltimellä. Rätillä pyyhittiin mahdollisia maalin valumia.

Hilemaalin kuivuttua pinnat hiottiin Imperial P 150 hiontapaperilla käyttäen hionnassa apuna vain sormenpäitä. Hiontapaperin kanssa ei siten käytetty korkin tai puun palaa. Sormenpäät ovat joustavina hyvä maalipintojen hiomisessa. Hiontaa varten hiontapaperi revittiin neljäksi liuskaksi ja liuskat taitettiin neljään osan pakaksi. Näin saatiin neliön muotoinen nelikerroksinen hiontapaperi. Hionta tehtiin pyörittämällä sormenpäiden alla olevaa hiomapaperia pitkin maalattua vaneripintaa. Kun yksi hiomapaperipakan neljästä taitoksesta meni hiontapölystä tukkoon, käännettiin seuraava taitos tilalle. Hionnan jälkeen hiontapöly poistettiin vaneripinnasta imuroimalla sekä pyyhkimällä pinta huolellisesti kostealla kankaalla.

Oikea kuva: Jouni Ripatti

Kuva: Heikki Kaakinen.

Siiven alapintojen saatua kaksinkertaisen alumiinihilepohjamaalinsa, aloitettiin hilemaalin vetäminen telalla siipien yläpintoihin. Kun siiven kummatkin puolet on maalattu hilemaalilla, ne ovat valmiit käsiteltäviksi TEKNOS Oy:n Futura 3 tartuntapohjamaalilla, jonka päälle tulee aikanaan Myrskyn vihreä-musta maastokuviollinen maalipinta.

Kuvat, ellei toisin erikseen mainittu: Lassi Karivalo.

Pohdintoja Myrskyn rungon äärellä

Lauantai 12.12.2020 - Reino Myllymäki

Suunniteltu vierailuni Suomen Ilmailumuseolla pienoismallitapahtuman yhteydessä tammikuun lopussa jäi väliin Sukeltajia ilmavoimissa -kirjan julkistustapahtuman takia ja kun vielä minun ja Juha Klemettisen vierailu museolla peruuntui maaliskuussa, kun koronapandemia sulki museoiden ovet, oli uhkana, että en pääse pitkään aikaan vierailemaan toisen entisöintiryhmän luona.

MY-5:n rungon siirto kesälomamatkani yhteydessä henkilöautollani ja lavetillani mahdollisti kuitenkin lyhyet vierailut 10. ja 21.7. Tikkakosken entisöintiryhmän työn tulosten äärellä. Näistä keskusteluista syntyi ajatus tästä kirjoituksesta.

Tunnettua on, että lentokoneiden prototyyppien ikiaikaiseen tapaan (poikkeuksena VL Tuisku) Myrskyn prototyyppi MY-1 osoittautui 300 kg laskettua painavammaksi. 16,7 m2 siivelle tämä merkitsi 18 kg/m2 suurempaa siipikuormitusta ja johti monenlaisiin painonsäästötoimenpiteisiin ja siiven suurentamiseen, joka tosin lähtökohtaisesti oli myös nostamassa painoa. MY-2 oli koneista kevein, 210 kg keveämpi kuin prototyyppi mutta silti 50 kg laskettua painavampi. Sarja-Myrsky painoi taas liki prototyypin verran.

110 kg ylipainosta oli siiven rakenteessa ja toinen mokoma laskutelineessä. Painoa säästettiin mm. ohentamalla siiven pintavanereita keskimäärin 0,5 mm. Yhdessä pidemmän siiven kanssa tämä johti taivutusrasitetumpaan rakenteeseen, joka sato korjattiin sitten käyttöönoton yhteydessä: rasitettu siipi taipui, pintavaneri irtosi paikoin ja näyttäytyi pahimmillaan sentin korkuisina "makkaroina".

Jälkiviisaana tiedämme nyt tuon, mutta olisiko Myrskyssä ollut muita painonsäästön kohteita?

Patruunanlaskureita. Kuva: Ilmavoimamuseo.

Sähköjärjestelmässä vaikuttaa ainakin olevan kilotolkulla "ylimääräisiä" kiinnikkeitä. Lisäksi löytyy käyttöarvoltaan arveluttavia laitteita, kuten konekiväärien patruunoiden laskurit, jotka olisi voitu korvata sijoittamalla valojuova vaikkapa joka 50. patruunaksi. Patruunalaskurit olivat siis eräänlaisia ylellisyysjuttuja, jotka puuttuivat esimerkiksi P-51 Mustangista. Kaiken lisäksi Myrskyn patruunalaskurien näytöt puuttuivat ja entisöintiprojektin puitteissa ne on jouduttu tekemään piirustusten mukaan 3D-tulostamalla.

Alunperin Myrskyssä ei ollut ollenkaan hylsyjen kerääjiä. Ne tulivat ohjelmaan, kun huomattiin MY-4:n hylsyjen vahingoittavan korkeusvakaajaa. Kehitelty hylsykotelo ei ole varsinainen kotelo, vaan kaksiosainen hätäisesti suunniteltu kiilamainen lokero, joka yhdessä eturungon pintapellin kanssa muodostaa hylsyjen keräyspaikan. On hyvä kysymys, olisiko suunnittelulla voitu hylsyt saada poistumaan koneesta ilman, että ne vaurioittavat pyrstöä.

Monissa hävittäjistämme oli alumiininen ohjaajan istuin ja sodan tullen ohjaajan turvaksi asennettiin irrallinen panssarilevy, selkäpanssari, jonka asettelussa on sitten saatettu käyttää hyväksi kirveellä veistettyjä puunkappaleita. Myrskyssä sen sijaan panssarointi on integroitu istuimeen itseensä ja istuin koostuukin kahdesta toisiinsa kytketystä osasta: selkäosasta ja istuinosasta.

Myrskyyn suunniteltiin myös Paavo Hillun kehittämällä Plastic Wood -menetelmällä tehtyä muotoonpuristettua viilupuista istuinta, ilmeisesti koekappale tehtiin. Istuinosassa olisi voitu säästää paljon kiloja, jos se olisi tehty puusta. Lopputulos oli toki ohjaajan kannalta parempi, mutta on muistettava, että konetta pyrittiin tuolloin keventämään lähes keinolla millä hyvänsä. Myrskyn puinen antennimastokin on ontoksi koverrettu!

Painopohdinnat sikseen. Tikkakoskella pohditutti myös eräät tuotantotekniset asiat. Laskutelinemoottorin ketjupyörien sijoitus on sellainen, mikä laittaa miettimään, missä järjestyksessä asiat on tehty, jotta ketjut on saatu toimimaan halutulla tavalla.

Lopuksi kestosuosikkini: mitä tekee ranskankielinen kyltti moottorin kyljessä? MY-14:n moottori on peräsin DC-3:sta, joten siitä odottaisi löytyvän vain englanninkielisiä kylttejä. Alkuperäisissä Myrskyissä oli toki Saksan sotasaalisvarastoista ostetut ja alunperin Ranskaan myydyt moottorit, joten niissä on varmasti ollut ranskankieliset kyltit.

Vuonna 1949 Ilmavoimat vaihtoi Twin Wasp -moottorien varaosat Aeron kahteen DC-2-koneeseen. Lisäksi 1950-luvun alussa kaikki kokonaiset moottorit myytiin lentoyhtiöille romuhinnalla. Kun Aero vielä kunnosti moottorinsa itse, sotasaalismoottoreiden osia on täytynyt päätyä kunnostettuina varaosina Aeron DC-3-kalustoon.

Kuvat: Reino Myllymäki

MY-14:n imuntuottojärjestelmän kunnostus

Torstai 10.12.2020 - Reino Myllymäki

Suomen Ilmavoimamuseon entisöintiryhmä on saanut valmiiksi MY-14:n imuntuottojärjestelmän mukaan lukien keinohoristontin, kaarto- ja kallistusmittarin sekä niihin liittyvän putkiston kunnostamisen.

Alkuperäisestä asennuksesta oli säilynyt vain yksi kokonainen putki tyhjiöpumpun ja etummaisen tuliseinän väliltä vääntyneenä ja murtuneena sekä kaksi katkennutta putkea etummaisen ja takimmaisen tuliseinän väliltä. Tarvittava System Paulin S 207 C -tyhjiöpumppu löytyi Ilmavoimamuseon varastoista, samoin tarvittavat putkiliittimet, imuilman säätimiä, imuilmasäätimen liitin ja mittarit. Oikean mallinen imunjakaja, joka on ollut aiemmin kiinni Valmet Vihurissa, löytyi puolestaan Hallinportti Ilmailumuseosta ja imunjakajan kiinnike MY-5:n rungosta.

Tyhjiöpumppu asennettiin MY-14:n moottoriin ilman pumpun ja moottorin välistä akselia. Näin toimittiin, koska akselin puuttuminen ei näy päällepäin ja akselin valmistaminen olisi ollut aikaa vievää ja kallista.

Tarvittavat uudet imuputket pumpun ja jakajan välille valmistettiin piirustusten ja valokuvien mukaan. Piirustusten mukaista 18 mm pehmeää alumiiniputkea ei ollut saatavilla, jolloin se oli korvattava 18 mm dural-putkella. Alkuperäisten putkien liitinmutterit hyödynnettiin.

Imuilman säätimeksi valittiin yksilö, jossa oli saksankielisten merkintöjen lisäksi kaiverrettuna "ylöspäin"-merkintä suomeksi. Vihurin liittimet poistettiin imunjakajasta, joka puhdistettiin. Yksi Vihurissa käytössä ollut liitäntä tulpattiin MY-asennuksen mukaisesti.

Jakajan ja mittarien väliset putket tehtiin piirustusten mukaisesti pehmeistä 6 ja 8 mm alumiiniputkista. Koska kaikki putket todettiin valokuvien ja alkuperäisputkien jäänteiden perusteella maalatuiksi sinisellä (RAL 5009) merkkivärillä, uudetkin maalattiin samaan sävyyn. Putkien kumiputkiliitokset tehtiin uudesta putkesta alkuperäismallisilla letkukiristimillä.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

Kuvaterveisiä ja tilannepäivitykstä Tikkakosken entisöintiryhmältä

Lauantai 28.11.2020 - Reino Myllymäki

Ilmavoimamuseon entisöintiryhmältä Tikkakoskelta tuli keskiviikkona 25.11.2020 kuvallista tilannepäivitystä. Sen mukaan meneillään on sähköjohtoasennusten loppusuora, ensimmäisessä kuvassa Harri Huopainen asentaa patruunalaskureiden johtoja.

Lisäksi etummaisen tuliseinän yläosan puuttuvat pellit ovat lähes valmiit ja pääsevät kohta eloksoitaviksi. Aseiden ja syöttökourujen sovitus on käynnissä.

Konekiväärien latauskahvat ovat valmistuneet ja päämittaritaulu on nyt täydellinen. Seuraavaksi on vuorossa latausvaijereiden ja niihin liittyvien osien tekoa.

Kuvat: Ilmavoimamuseo

MY-14:n korkeus-, nopeus- ja nousunopeusmittarien putkistot

Keskiviikko 25.11.2020 - Reino Myllymäki

MY-14:n korkeus-, nopeus- ja nousunopeusmittarien putkistojen kunnostamiseksi oli käytettävissä MY-14:n alkuperäisputkistojen jäänteitä ja kiinnikkeitä sekä esimerkiksi MY-9:n kokonainen ehjä putki nousunopeusmittarin (kohoamisnopeusmittarin) ja paineentasauspullon väliltä.

Putkistot jouduttiin uusimaan tuota yhtä ehjää alkuperäisputkea lukuunottamatta. Patopaineputki tehtiin piirustuksen mukaisesti 6 mm pehmeästä alumiiniputkesta. Sen mittarin puoleiseen päähän hitsattiin piirustuksen mukaisesti levitys 8 mm putkesta.

Staattisen paineen putken alkuosa tehtiin 6 mm alumiiniputkesta, mutta loppuosan haaroitusputki tehtiin piirustusten mukaisesta 6 mm fosforipronssiputken asemesta saman vahvuisesta kupariputkesta. Haarat nopeus-, korkeus- ja nousunopeusmittareille kovajuotettiin hopealla piirustusten mukaisesti. Kaikkiin putkiin tehtiin piirustusten mukaiset pullistukset kumiputkiliitoksia varten.

Alkuperäisputkien maalijäämien perusteella putket on aikanaan maalattu ilmaputkien sinisellä merkintävärillä. Niinpä uudet ja kunnostetut maalattiin Miranol-maalilla värisävyyn RAL 5009. Putket kiinnitettiin alkuperäisillä nahkahihnalla pehmustetuilla alumiinipannoilla.

Paineentasauspullon kiinnike on alkuperäinen, mutta sen kiristyspanta oli pahoin syöpynyt. Niinpä se korvattiin hitsaamalla uusi panta tilalle. Pantaan liimattiin piirustusten mukainen kangaspehmuste.

Paineentasauspullona käytettiin alkuperäistä puolen litran Airam-termispulloa, jonka Airam lahjoitti entisöintiprojektille. Pullosta ei ole piirustusta, mutta se näkyy lentokonetehtaan valokuvissa. Alkuperäinen bakeliittinen mukiosa ja korkkipuinen korkki varastoitiin ja korvattiin uustuotantoa olevalla muovimukilla ja korkkipuisella korkilla. Pullon sisärakenteesta ei ollut mitään piirustusta, joten mukin ja korkin läpi tehtiin 6 mm läpivientireikä alumiiniputkelle, joka kiinnitettiin ilman liimaa.

Kaikki putkiliitokset tehtiin piirustusten mukaisilla kumiputkilla ja alkuperäisen kaltaisilla kiristysliittimillä.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

Myrskyn siiven vanerisaumojen vahvikekankaat

Sunnuntai 22.11.2020 - Tiistaikerholainen

Myrsky -hävittäjän (VL Myrsky II) C-tyypin siivessä on runsaasti pellavakangasnauhoilla vahvistettuja vanerisaumoja. Näiden kankaiden tarkoituksena on suojata vanerisaumoja kosteuden aiheuttamilta ongelmilta. Kangasnauhoja on mm. siivekkeen ja laskusiivekkeen kotelon reunoissa, siivekkeen johtoreunassa, laskutelineaukkojen reunoissa sekä siiven kärjissä. Myös pyrstön korkeusvakaajan kärjet oli vahvistettu kankaalla.

Myrskyn siivissä ei alun perin ollut kosteudelta suojaavia kangasnauhoja. Niitä alettiin suunnitella siipeen vasta 1944 vuoden lopulla, kun koko Myrskyn sarja oli jo ehditty saada valmiiksi. Syynä olivat kosteuden vanerisaumoille aiheuttamat ongelmat, jonka seurauksena siiven vanerisaumojen liimauksia oli auennut. Samassa yhteydessä siiven takasalon rakennetta muutettiin ja syntyi Myrskyn C-siipi. Ensimmäisissä sarjakoneissa oli A-tyypin siipi. Se korvautui B-siivellä, sitten B1 -siivellä ja lopulta vuonna 1945 C-siivellä. VL Myrsky II -hävittäjän rakentaminen olikin koko ajan koneen kehittämistä paremmaksi.

Rakenteeltaan Myrskyn A, B ja C-siipi erosivat toisistaan pääosin vain takasalon osalta. A-siivessä takasalko oheni siivekkeen ja laskusiivekkeen sauman kohdalla jyrkähkösti kohti siiven kärkeä, mikä kohta osoittautui heikoksi aiheuttaen siiven murtumista. Tämän vuoksi A-siiven muotoisia takasalkoja vahvistettiin salon kylkeen liitetyllä tukikappaleella ja näin syntyi B-siipi. Sekään ei lopuksi osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Niinpä suunniteltiin uusi takasalko, joka kapenee tasaisen lineaarisesti kohti siiven kärkeä. Siipi, joissa on tällainen takasalko, nimettiin C-siiveksi ja niillä oli tarkoitus korvata Myrskyjen B-siivet. C-siipiä rakennettiin vuoden 1945 kuluessa vain kymmenkunta ja eikä niitä ehditty asentaa ennen Myrskyjen poistamista kuin muutamaan Myrskyyn, ilmeisesti vain Myrskyihin MY-5, MY-41 ja MY-50.

Entisöinnin kohteena olevassa Myrsky MY-14:ssa oli B-siipi. Joulukuussa 1945 koneeseen asennettiin uusi siipi Lentorykmentti 1:n varikolla Porissa. Mikä siipi koneeseen vaihdettiin, ei ole tiedossa. Samaan aikaan MY-5:een asennettiin Kuorevedellä C-siipi. Herää kysymys, olisiko myös MY-14 saanut C-siiven? Todennäköisesti ei.

Nyt entisöitävänä oleva MY-14 saa kuitenkin C-siiven. Myrskyn entisöinnin johtoryhmässä päätettiin, että C-siiven rakentaminen entisöitävään MY-14 on sekä tarkoituksenmukaista että perusteltua. Ratkaisuun päädyttiin ennen kaikkea siksi, että Myrskyn entisöimiseksi käytössämme on lähes täydelliset piirustukset ainoastaan C-siivestä ja että takasalkoa lukuun ottamatta siipi on B-siiven kaltainen. Voidaan toki myös spekuloida, kuten edellä on tehty, josko MY-14 olisi saanut vuonna 1945 C-siiven.

Viime viikkoina on Tiistaikerhossa kiinnitetty pellavakangasnauhoja siiven vanerisaumoihin, kuten mm. vasemman siipipuoliskon laskusiivekkeen kotelon reunoihin. Työ aloitettiin leikkaamalla ”sik-sak” saksilla 105g/m2 vahvuisesta pellavakankaasta tarvittavat sahalaitaiset kangasnauhat kutakin laskusiivekkeen kotelon reunaa varten.

Kangasnauhat liimataan kotelon reunoihin harmaalla Futura 3 RAL 7005 sävyisellä pohjamaalia eli samalla maalilla kuin koko MY-14 siipikin pohjamaalataan. Kangasnauhat liimataan puhtaaseen vaneripintaan ennen vaneripintojen pohjamaalausta. Näin emme tosin menetelleet siivekkeen johtoreunan kankaiden osalta. Siivekkeisiin ehdittiin jo vetää ensimmäinen pohjamaalikerros, ennen kuin muistettiin kangasnauhojen laittaminen. Joskus innokkuus ehtii edelle!

Laskusiivekkeen kotelon reunaan piirrettiin kangasnauhan liimaamiseksi nauhan levyiset kaistat. Vanerireunan yläpuolelle maali vedettiin telalla ja reunan alapinnalle pienellä siveltimellä. Maalikerros toimii kankaan tartuntapintana. Nyt sahalaitainen kangasnauha voitiin painaa märkää maalipintaa vasten. Kun kangas oli sormin silitetty tiiviisti maalipintaa vasten, sen päälle vedettiin telalla ja siveltimellä maalikerros kankaan peittymiseksi kauttaaltaan maalilla.

Tällä hetkellä sekä vasemman että oikean siipipuoliskon laskusiivekkeen ja siivekkeen koteloiden reunat, laskutelineen aukon reunat sekä siiven kärjen saumat ovat saaneet kosteudelta suojaavat pellavakangasnauhat. Nauhojen pinnat hiotaan vielä sileiksi siiven pohjamaalausta ennakoiden.

Myrsky MY-14 kummatkin siipipuoliskot ovat nyt käytännössä valmiit siiven vaneripintojen pohjamaalaukseen, jota varten siiven vaneripinnat ovat jo sileiksi hiottu. Ennen ensimmäisen pohjamaalikerroksen vetämistä vaneripinnat pestään rasvan ja lian poistamiseksi liuoksella, jossa on 50 % Sinolia ja 50 % vettä. 

Kuvat: Lassi Karivalo

VL Myrsky II:n siiven tyvilevyistä

Maanantai 9.11.2020 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II:n siiven ja rungon välistä liitosta peittää alumiiniohutlevystä muotoillut levyt (englanniksi wing root fairing). Näitä levyjä on tapana kutsua yleisesti kainalolevyiksi. Myrskyn piirustuksissa levyt on nimetty tyvilevyiksi, jota termiä tässä blogissa käytän.

Myrskyn siiven ja rungon liitosta peittävä tyvilevy on kaksiosainen. Tyvilevyn pidempi takaosa peittää rungon ja siiven liitoskohdan siiven jättöreunasta siiven etusalon tasalle. Siitä eteenpäin jatkuu tyvilevyn etuosa aina yli siiven johtoreunan. Tyvilevyn etu- ja takaosa liittyvät toisiinsa puskusaumalla. Tyvilevyn takaosan etureunan alapintaan on niitattu alumiinilevy, joka työntyy tyvilevyn etuosan reunan alle. Tyvilevy on kiinnitetty siipeen ja runkoon pääasiassa laippamutterein. Todettakoon, että Myrskyn eturunko on verhoiltu alumiiniohutlevystä tehdyllä verhouksella.

Rungon ja siiven liitoskohdan peittävän tyvilevyn etuosa ulottuu siiven johtoreunan ympäri siiven alapinnalle aina pyöräaukkojen reunaan asti. Levy peittää myös eturungon alapinnan patalevyn takareunan ja pyöräaukkojen välillä. Vasemman ja oikean puoliset tyvilevyn etuosat liittyvät toisiinsa rungon keskilinjassa. Levyt ovat kumpikin erikseen irrotettavissa. Vasemman tyvilevyn ulkoreuna rajautuu moottorin öljynjäähdyttäjän ilmanottoaukkoon. Jäähdyttäjän poistoilman aukko sijaitsee puolestaan oikean siiven tyvilevyssä johtoreunan alapinnalla.

Yhtään alkuperäistä Myrskyn rungon ja siiven liitoskohtaa peittävää tyvilevyä ei ole säilynyt Myrskyn entisöimisessä käytettäväksi. Niinpä ne on rakennettava. Ensin ryhdyttiin tekemään piirustusten mukaisesti Myrskyn eturungon ja siiven liitokseen tulevan tyvilevyn etuosia. Niiden tekeminen oli sekä monimutkainen että monivaiheinen prosessi. Moneen suuntaan taipuva tyvilevyn etuosa jouduttiin tekemään kolmesta erikseen muokattavasta ja toisiinsa yhteen hitsattavasta alumiinilevystä.

Materiaalina käytettiin 1 mm vahvuista alumiiniolutlevyä, josta leikattiin tarvittavat levyjen aihiot kumpaakin tyvilevyn etuosaa varten. Jotta alumiinilevystä leikatut tyvilevyn osat saadaan muotoonsa, rakennettiin rimoista ja vanerista eturungon ja siiven tyven liitoskohtaa mallintava muotti eli lesti. Vasemman ja oikeanpuolista tyvilevyn etuosaa varten piti rakentaa oma muokkauslestinsä. Alumiinilevystä leikatut tyvilevyjen aihiot sekä muokkauslestit toimitettiin Flanco Oy:hyn, jossa levyjen muokkaus tapahtui. Sen jälkeen muokatut ja muokkauslestissä kiinni olevat tyvilevyjen osat toimitettiin hitsattaviksi GA Telesis Engine Services Oy:hyn. Sieltä tyvilevyjen etuosat ovat tulleet hitsattuina takaisin Tiistaikerhoon.

Valmiiksi muokatut eturungon ja siiven etureunan peittävät tyvilevyjen etuosat odottavat nyt, että Myrskyn MY-14 Tiistaikerhon rakentamat siipipuoliskot yhdistetään teräslevyliitoksella yhtenäiseksi siiveksi ja että siipeä päästään koesovittamaan Suomen Ilmailumuseolla olevaan MY-5:n runkokehikkoon. MY-5:n runkokehikko on hiekkapuhallettu ja maalattu. Samassa yhteydessä koesovitetaan paikoilleen eturungon ja siiven liitoksen tyvilevyn oikeaa ja vasenta etuosaa, josko ne tarvitsevat vielä lisämuokkausta ennen niiden rakentamista yksityiskohdiltaan valmiiksi.

Kuvat: Lassi Karivalo, paitsi historialliset kuvat Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Myrskyn siivekkeen torsioon vahvikekangas

Tiistai 3.11.2020 - Tiistaikerholainen

Myrsky -hävittäjän (VL Myrsky II) vaneriverhoillun siivekkeen johtoreunassa on pellavakankainen vahvike. Sen tarkoitus on suojata siivekkeen johtoreunalistan ja listaan kiinnittyvien verhoiluvanerien saumaa.  Kangas kiinnitetään torsion eli johtoreunan pintaan maalilla siivekkeen pohjamaalauksen yhteydessä. Siivekkeen johtoreuna ei ole yhtenäinen, vaan siinä on kaksi koloa siivekkeen saranakiinnitystä varten. Todettakoon, että siivessä olevien laskutelineaukkojen reunoihin tulee myös pellavakankainen vahvike.

Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerossa entisöitävänä olevan MY-14 -hävittäjän siivekkeiden johtoreunat ovat saaneet nyt kangasvahvikkeen. Kankaiden kiinnittämisessä kävi kuitenkin ensin niin, että kumpikin siiveke ehdittiin jo käsitellä kokonaan vaneripintoja tasoittavalla ensimmäisellä pohjamaalilla, kunnes muistettiin vahvikekankaan laittaminen. Tämän vuoksi erittäin sileäksi jo hiottu siivekkeen pohjamaali jouduttiin poistamaan johtoreunasta vahvikekankaan tarvitsemalta leveydeltä. Vanerin pintaa vielä karhennettiin, jotta saatiin hyvä tarttumapinta pellavakankaan kiinnittämiseksi johtoreunaan tartuntapohjamaalilla.

Neliöpainoltaan 105 g/m2 olevasta lekopellavasta leikattiin siivekkeen johtoreunakangasta varten 15 cm levyinen kangaskaistale. Kankaan reunaan leikattiin sik-sak saksilla sahalaita. Näin kankaan reunaan saadaan parempi tartuntapinta verrattuna kankaan suoraan reunaan. Vielä 1920-luvulla lentokoneiden verhoilukankaissa käytettiin tässä tarkoituksessa hapsutettuja kankaan reunoja. Hapsutuksessa kankaan loimea purettiin auki parin sentin matkalta. Sahalaitamalli tuli käytännöksi 1930 -luvulla.

Johtoreunakankaan kiinnittämiseksi siiveke laitettiin pystyasentoon tukien varaan. Sitten johtoreunaan siveltiin pienellä superlon-telalla runsas maalikerros kiinnitettävän johtoreunakankaan leveydeltä. Tämän jälkeen kangas aseteltiin tarkasti johtoreunan päälle ja painettiin käsin mahdollisimman tiiviisti märkää maalia vasten.

Nyt voitiin maaliin jo tarrautuneen kankaan päälle sivellä tartuntapohjamaalia samalla varmistaen, että kangas on saanut kauttaaltaan riittävän maalikerroksen ja että etenkin kankaan sahalaitainen reuna on kiinnittynyt tiiviisti johtoreunan pintaa vasten.

Näin menetellen käsiteltiin kumpikin Myrskyn siivekkeistä. Maalin kuivuttua kankaan maalipinta hiotaan sileäksi samalla varoen, ettei hionta puhkaise vahvikekankaan pintaa. Tarvittaessa kankaan pintaan vedetään uusi maalikerros hiontoineen ennen siivekkeen saamaa lopullista vihreä-musta maastokuviollista pintamaalia.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Sylinterin lämpömittari johdotuksineen

Maanantai 2.11.2020 - Reino Myllymäki

Pratt & Whitney R-1830 Twin Wasp -moottori kävi VL Myrskyssä muutaman kymmentä astetta kuumempana kuin esimerkiksi Curtiss 75A Hawk -hävittäjässä, joten jäähdytys lienee jäänyt ilmanvastuksen alentamisen jalkoihin NACA-rengasta suunniteltaessa. Tästä syystä moottorin lämmön tarkkailu ja jäähdytyksen säätö sähkömoottorin avulla liikkuvien kidusten avulla oli tarpeen varsinkin nousussa.

Moottorin lämpö mitataan vain yhden sytytystulpan alle asennetulla lämpöelementillä. MY-14:ää varten tarpeellinen käyttämätön elementti löytyi kompensaatiojohtoineen löytyi Ilmavoimamuseon varastosta ja oikeanlainen lämpömittari kompensaatiovastuksineen Hallinportti Ilmailumuseosta.

Sähköjohdot tehtiin uudesta kangaspäällysteisestä johdosta ja panssarisukasta. Johdot kiinnitettiin alkuperäisen mallin mukaan mittariston nahkapehmusteella varustettuihin putkiin messinkinauhoilla.

Johdon liittimestä ei ole tietoa kuin johdotuksen asennuskuvassa, jolloin tarvittava liitin tehtiin VL:n kaksinapaisesta naarasosasta, jolle tehtiin takaosa. Liittimen kiinnike ja koirasosa löytyivät Ilmavoimamuseon varastosta.

Lämpöelementti asennettiin paikoilleen ja sen kompensaatiojohto lyhennettiin piirustuksen mukaiseen mittaan ja varustettiin panssarisukalla. Johdon kiinnikkeet tehtiin jousiteräksestä ja asennettiin moottoripukkiin.

Kuvat: Ilmavoimamuseo.

MY-14:n sähköjärjestelmän kunnostus

Lauantai 31.10.2020 - Reino Myllymäki

Vaikka 1940-luvun hävittäjälentokoneen sähköjärjestelmä ei olekaan kovin monimutkainen, virrankuluttajia on kuitenkin useita: radio, laskutelineen ja -siivekkeiden käyttölaitteet, kidusten säätö, aseistus, mittarit, valaistus, käynnistys ja käynnistyssytytys sekä konekiväärikamera ja ohjaajan lämpöpuku.

MY-14:n sähköjohdot osoittautuivat hapettuneiksi, suojakuoret kovettuneiksi ja alumiinisukat huonoksi. Monet johtokimput olivat katkottuja tai kadonneita. Niinpä koko sähköjärjestelmä jouduttiin johdottamaan uudelleen.

Sähkökaapeleina käytettiin enimmäkseen Kabel-Schmidtin toimittamaa kangaskuorista johtoa ei vahvuuksina, mutta esimerkiksi patruunalaskureiden johdot onnistuttiin tekemään alkuperäisistä. Sytytysjärjestelmän alkuperäistä sytytyskaapelia löytyi kelalta hyväkuntoisena Hallinportti Ilmailumuseosta, mutta 10 mm2 virtakaapelina käytettiin modernia kumieristeistä Hi-Flex-johtoa.

Radiosuojaus oli tehty alumiinisukasta, jotka kuitenkin olivat likaisia ja rispaantuneita. Uudet suojaukset tehtiin alkuperäisen mallin mukaan uudesta tavarasta, joka oli peräisin eri aikakausilta 1940-luvulta 1990-luvulle. Kuhunkin kohteeseen valittiin parhaiten alkuperäistä vastaava materiaali. Sukkien päiden johtokimppuja yhdistävät sidonnat tehtiin 0,5 mm alumiinisuikaleilla, jotka taitettiin kireälle alkuperäisen mallin mukaan.

Alumiinipantoihin stanssatiin kytkentäkaavion mukaiset tunnisteet alkuperäisen mallin mukaan. Lisäksi isompien alumiinisukkien sisään tulevien pienempien alumiinisukkien päihin ja joihinkin muihin paikkoihin laitettiin eristysnauhaa alkuperäisen mallin mukaan.

Johtojen päät varmistettiin öljysukanpätkillä, kuten aikanaankin oli tehty. 1950-1960-luvuilta peräisin olevaa öljysukkaa löytyi varastoista eri vahvuuksisina. Johtojen päihin tulostettiin tarralaput, joissa on kytkentäkaavion mukaiset johdintunnukset. Kuparijohtojen päihin tehtiin liitinpääholkit alkuperäisten ohjeiden mukaan.

Liittiminä käytettiin ensisijaisesti alkuperäisiä Myrskyn osia, toissijaisesti Ilmavoimamuseon varastosta löytyneitä vastaavia. Pieni määrä jouduttiin teettämään, koska sopivia alkuperäisiä ei löytynyt. Johtimien päät juotettiin kosketinosiin ohjeiden mukaisesti. Saksalaisia liittimiä, antureita ym. osia löytyi riittävästi.

Alumiinipantoina, joilla johtokimput kiinnitetään runkoon, olivat pääsääntöisesti alkuperäisiä osia eri Myrskyjen rungoista, mutta messinkisinä nippusiteinä käytettiin Fokker-mallisia alkuperäisiä käyttämättömiä tai FR-110:n entisöinnin aikaisia (1980-luku) uustuotantoa olevia nippusiteitä.

Johdotukset ja osa sähkölaitteista testattiin ja todettiin toimiviksi.

Kuvat: Ilmavoimamuseo.

Reunakonekiväärien patruunavyöjohteet valmistuneet

Torstai 29.10.2020 - Reino Myllymäki

Suomen Ilmavoimamuseon suunnasta on tullut kolmekin valokuvatoimitusta, joiden työstäminen blogikirjoituksisi on jäänyt projektitiedottajan muiden kirjoitusprojektien alle. Mutta tässä niistä yksi, joka käsittelee reunakonekiväärien patruunavyöjohteita, joiden avulla konekiväärien patruunat siirtyvät patruunalaatikosta konekiväärille, jossa kuljetettava tavara muuttuu ilmassa lentäväksi luodiksi sekä hylsyksi ja patruunavyön niveleksi, jotka Myrskyssä otetaan talteen hylsykoteloon.

MY-14:n entisöintiin oli käytettävissä reunakonekiväärien patruunavyöjohteita kolmesta koneyksilöstä (MY-14, -9 ja -5), kaikki syöpyneitä. Lisäksi MY-9:stä ja MY-5:stä saatiin kunnostuskelpoiset patruunlaskurit.

Patruunavyötorvien osista valittiin entisöinnin pohjaksi parhaassa kunnossa olevat yksilöt, jotka puhdistettiin ensin lasikuulapuhalluksella ja sitten fosforihappokäsittelyllä sekä suojattiin renessanssivahalla.

Paraskuntoisten syöttörullien laakerit avattiin ja puhdistettiin rasvanpoistoaineella ja CRC:llä. Ruostepinttymät poistettiin hankaamalla niitä fosforihapolla ja sen jälkeen ne suojattiin renessanssivahalla. Rullien kiinnitysakseleista ehjät hyödynnettiin ja yksi katkennut korvattiin varastosta löytyneellä akselilla.

Laakeripesien ruuvit uusittiin ja rullat kiinnitettiin torviin uusilla alkuperäislaatuisilla kruunumuttereilla ja saksisokilla.

Patruunalaskurit purettiin ja puhdistettiin hankaamalla rasvanpoistoaineella ja hiomanailonilla. Rataslevyt ja laskurien rungot puhdistettiin ruosteesta kevyellä fosforihappokäsittelyllä siten, että mahdollisimman paljon alkuperäistä pinnoitetta säästyisi. Alumiinikannet oiottiin ja puhdistettiin oksaalihapolla.

Johdinruuvitukset uusittiin, jolloin rikkoontuneet teräksiset pidätinruuvit korvattiin vastaavilla uusilla messinkiruuveilla. Laskureiden kokoamisessa käytettiin uusia mutta alkuperäisiä vastaavilla ruuveja ja muttereita. Laskurit kiinnitettiin alkuperäisten piirustusten mukaisesti. Koska toisen puolen syöttötorven yläosa oli vääränkätinen, tehtiin siihen ylimääräinen ura laskurin rataslevyä varten.

Patruunavöiden johteiden kiinnityksessä käytettiin uusia mutta alkuperäisiä vastaavia ruuveja ja muttereita. Aukeavan osan, joka on alkuperäisosa, nivelakseli ja lukitseva pidätinlanka tehtiin alkuperäisten piirustusten mukaisesti uudesta aineesta.

Sovitettaessa eri koneyksilöistä otettuja osia huomattiin, että vyöjohteiden osat eivät kaikilta osin sopineet yhteen. Aukeavat osat saatiin kyllä toimimaan, mutta niiden käyttö vaatii paljon voimaa.

Kuvat: Ilmavoimamuseo

Myrskyn siivekkeet ja korkeusvakaaja pohjamaalattu

Torstai 22.10.2020 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa entisöitävänä olevan VL Myrsky II:n (MY-14) korkeusvakaajan ja siivekkeiden pintakäsittelyä on jatkettu. Pintakäsittely tehdään kolmivaiheisesti. Ensin puhtaisiin ja hiottuihin vaneripintoihin vedetään välihionnoin alumiinihilealkydimaali. Tämän maalin tarkoituksena on täyttää korkeusvakaajan ja siivekkeiden vaneripinnassa oleva syyrakenne ja siten saada vanerinpinnasta tiivis ja sileä. Tähän pohjamaalaukseen käytettiin Tiistaikerhossa TEMALAC AB 70 alumiinihilealkydimaalia, jonka sävy on RAL 9006 eli white aluminium. Tästä pohjamaalauksesta olenkin kertonut aiemmassa blogissani.

Alumiinihilealkydimaalin päälle tulee toisella alkydimaalilla vedettävä pohjamaalikerros, joka toimii tartuntapintana varsinaiselle korkeusvakaajan ja siivekkeiden pintaan vedettävälle Myrskyn pintamaalille. Tähän tarkoitukseen käytettiin Tiistaikerhossa TEKNOKSEN tartuntapohjamaalia Futura 3 sävyltään RAL 7005 Mouse Grey. Käytetty Futura tartuntapohjamaali on sävyltään hieman tummempi, jotta TEMALAC -maalin päälle maalatessa havaittiin, missä edellistä pohjamaalipintaa on vielä näkyvissä. Maali vedettiin vakaajaan ja siivekkeisiin kahteen otteeseen välihionnoin. Maalaaminen tehtiin minitelalla, jossa oli polyesterirulla. Korkeusvakaaja ja siivekkeet ovat nyt pohjamaalattu.

Siivekkeet eivät kuitenkaan ole vielä valmiit lopulliseen pintamaalaukseen. Vielä pitää siivekkeiden johtoreunaan kiinnittää vahvikkeeksi pellavakangaskaistale. Vahvikekangas ulottuu johtoreunan ympäri siten, että se suojaa siivekkeen pintavanerin ja siivekkeen umpipuisen johtoreunan liitossauman. Pellavakangassuikale liimataan kiinni johtoreunaan tartuntapohjamaalilla.  Kankaan kiinnittämiseksi siivekkeen johtoreunaan, on johtoreunasta nyt hiottu maalia pois kangassuikaleen leveydeltä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Tiistaikerhon toiminta tauolla vuoden loppuun

Maanantai 19.10.2020 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon toiminta on ollut tauolla Covid 19 koronavirusepidemian vuoksi viime maaliskuusta lähtien. Tosin VL Myrsky II (MY-14) entisöintiä on ”pidetty elossa” pienellä miehityksellä turvataksemme projektin etenemisen.

Kun koronaepidemia osoitti kesää kohti mentäessä laantumisen merkkejä, ajattelimme voivamme käynnistää Tiistaikerhon toiminnan taas syksyllä. Silloin olisi viimeistään selvillä, olisiko epidemian myönteinen kehitys pysyvää eikä ns. toista aaltoa tulisikaan. Toisin kuitenkin kävi. Epidemia alkoi voimistua elokuussa ja syyskuussa oli jo ilmeistä, että epidemian toinen aalto on tosiasia.

Tämän seurauksena Suomen ilmailumuseon ja Ilmailumuseoyhdistyksen kesken tultiin johtopäätökseen, että riskiryhmäläisiin kuuluvien tiistaikerholaisten sairastumisriski on liian suuri toiminnan jatkumiseksi museon entisöintitilassa. Tiistaikerhon taukoa päätettiin jatkaa vuoden loppuun. Päätös oli luonnollisesti pettymys meille tiistaikerholaisille, mutta se oli ymmärrettävä ja oikea.

Suomen ilmailumuseo ja Ilmailumuseoyhdistys päätti kuitenkin, että VL Myrsky II:n (MY-14) entisöintitoimia voidaan museolla Tiistaikerhon toimesta edelleen rajoitetusti jatkaa. Tällä tavoin pyritään mahdollistamaan Myrskyn entisöintiprojektin valmistuminen ensi vuonna. Rajoitetusti jatkaminen tarkoittaa, että entisöintitilassa voi samanaikaisesti olla Myrsky-töissä vain puolisen tusinaa kerholaista varustettuina kasvosuojaimin ja tarvittaessa muine suojavarustein.

Suomen ilmailumuseossa muukin vapaaehtoisten toiminta (mm. opastoiminta) on päätetty pitää tauolla vuoden loppuun. Perusteluna on erityisesti riskiryhmien suojelu yhteiskäytössä olevissa museon tiloissa. Monet museon vapaaehtoiset kuuluvatkin riskiryhmiin. OKM:n ja THL:n suosituksen (21.9.2020) mukaan riskiryhmään kuuluvia suositellaan epidemian aikana välttämään lähikontakteja eikä yleisötilaisuuksiin, yleisiin kokoontumisiin tai julkisissa tiloissa järjestettävään toimintaan osallistumista voida siten suositella.

Kuva: Lassi Karivalo.

Myrskyn siiven sähkölaitteista

Maanantai 12.10.2020 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky -hävittäjässä on 24 voltin tasavirtasähköjärjestelmä. Siivissä sähköä tarvitsevat toimiakseen siiven kärjessä oleva purjehdusvalo, pitotputken eli nopeuden ilmaisimen lämmitys (vasemmassa siiivessä), lisäpolttoainesäiliön tai pommin irrottaminen ripustimestaan sekä lisäpolttoainesäiliön tai pommin irtoamisen ilmaisin. Näiden laitteiden käyttö tapahtuu koneen ohjaamossa olevista kytkimistä. Välillisesti sähkötoimisia ovat myös siivessä olevat laskuteline ja laskusiivekkeet. Niitä liikutetaan rungossa olevaan sähkömoottoriin yhdistettyjen käyttötankojen välityksellä. Siivekkeiden liikuttaminen tapahtuu mekaanisesti ohjaussauvasta.

Lisäpolttoainesäiliön tai pommin irrottaminen siivessä olevasta ripustimesta tapahtuu vapauttamalla ripustimen koukkumainen lukitus/irrotussalpa, johon säiliö tai pommi on korvakkeestaan kiinnitetty. Salvan vapauttaminen tehdään sähköisesti solenoidilla. Pommin tai lisäpolttoainesäiliön irtoamisen ilmaisin toimii puolestaan siten, että säiliön tai pommin ollessa ripustimessa ilmaisimen jousitettu tappi on sisään painuneena ilmaisimeen. Pommin tai säiliön irrottua tappi vapautuu aiheuttaen ilmaisimessa sähköisen impulssin ja tiedon ohjaamoon merkkivaloon.

Siivessä sähköjohdot kulkevat siiven sisään asennetuissa suojaputkissa. Rungosta yhteiset virtajohdot kulkevat lisäpolttoainetankin/pommin ripustimen viereiseen kaareen kiinnitettyyn jakorasiaan. Siitä virta johdetaan eteenpäin omiin laitteisiinsa. Ripustimen ja jakorasian huoltotoimenpiteitä varten siiven yläpinnassa on kaksi pyöreää luukkua.

Tiistaikerhossa ollaan asentamassa vasemman siiven sähköjohtoja. Johdot on jo vedetty suojusputkessa siiven tyvestä jakorasiaan. Jakorasiaan ollaan kiinnittämässä purjehdusvaloon, pitotputkeen ja lisäpolttoainesäiliön/pommin ripustimeen meneviä johtoja. Toistaiseksi ne vielä ”pursuavat” hajallaan jakorasian huoltoluukusta siiven pinnalle, mutta osa johdoista on jo vedetty omiin kohteisiinsa.

Kuvat: Lassi Karivalo

Myrskyn siiven tyven astuinvanerit

Lauantai 26.9.2020 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II:n siiven tyven yläpinnassa on rungon kummallakin puolella siiven vaneriverhousta vahvistava vanerikaistale. Se mahdollistaa kävelyn siiven päällä esimerkiksi tehtäessä koneen huoltotoimenpiteitä. Usein nämä siivelle astumisen sallimat vahvikkeet ovat erottuakseen muusta siiven pinnasta pinnoitettuina tai ainakin mustaksi maalattuina. Näin ei kuitenkaan ole Myrskyssä, vaan vanerilevyt on maalattu osaksi Myrskyn yläpinnan musta-vihreätä maastokuviota.

Ylempi kuva: Suomen Ilmavoimamuseon kuva-arkisto.

Myrskyn piirustuksissa näitä vahvikevanereita kutsutaan astuinvanereiksi. Ne kiinnitetään siiven vaneripintaan liimalla ja ruuveilla. Rungon ja siiven saumakohtaa suojaavat alumiiniset ns. kainalolevyt kiinnittyvät astuinlevyn rungonpuoleiseen reunaan laippamuttereiden ja ruuvien avulla.

Myrskyn siiven pintaan tulevien astuinvanerien rakentaminen on käynnissä Tiistaikerhossa. Levyjen aihiot leikattiin piirustuksen mukaisesti 2 mm vanerista. Itse siiven verhoiluvaneri on tällä kohtaa 4 mm vahvuista. Vasempaan ja oikeaan siipeen tulevat astuinlevyt ovat toistensa pelikuvia. Toiseen astuinlevyyn piirrettiin piirustuksen mukaiset paikat levyn kiinnitysruuveille sekä kainalolevyn laippamuttereille. Lyijykynällä tehdyt jäljet vahvistettiin metallipuikolla eli tuurnalla. Tuurnan jälki helpottaa reikien poraamista täsmälleen oikeaan kohtaan.

Tämän jälkeen toistensa kanssa pelikuvina olevat levyt asetettiin tarkasti päällekkäin ja lukittiin toisiinsa kaksipuolisen teipin paloilla. Tämä siksi, että kiinnitysruuvien reiät voidaan näin menetellen porata samalla kertaa molempiin levyihin ja täsmälleen samoihin levyn kohtiin. Reiät astuinlevyn kiinnitysruuveille porattiin 3 mm terällä.

Kainalolevyjen laippamuttereita varten astuinlevyn reunaan piti tehdä laippamutterin muotoiset ja kokoiset soikeat reiät, koska laippamutteri upotetaan astuinlevyn läpi siiven pinnan tasoon. Laippamutterien reikien tekemiseksi porattiin vaneriin ensin 3 mm poralla kolme apureikää soikean muotoisen reiän tekemiseksi.

Apureikiä hyväksi käyttäen porattiin pylväsporalla kahdella erikokoisella poranterällä avarammat reiät, jonka jälkeen reikien tekemistä muotoonsa jatkettiin taltalla. Lopullinen laippamutterin reiän muoto saatiin viilaamalla.

Seuraava vaihe on astuinvanereiden sovittaminen paikoilleen vasemman ja oikean siiven tyven yläpintaan ja kiinnittäminen siihen liimalla ja ruuveilla. Astuinvanereita onkin jo soviteltu oikean siiven tyveen.

Kuvat, ellei erikseen toisin mainittu: Lassi Karivalo.

MY-5:n runkokehikko vietiin hiekkapuhallettavaksi ja maalattavaksi

Keskiviikko 16.9.2020 - Tiistaikerholainen

Kuten aiemmissa blogeissani olen kertonut, Myrsky MY-5:n ruosteinen runkokehikko oikaistaan, hiekkapuhalletaan ja maalataan, ennen kuin sitä käytetään entisöitävänä olevan Myrsky MY-14:sta siiven koeasennusrunkona.

Suomen Ilmailumuseon entisöintitilan ulkopuolella MY-5:n runko on ollut kiinnitettynä tukevaan metallikehikkoon eli jigiin, jossa sitä on oiottu ja siitä on irrotettu runkokehikossa vielä kiinni olleet osat. Niistä valtaosa on ollut erilaisia pantamaisia kiinnityskorvakkeita. Runkokehikko myös katkaistiin ohjaamon takaa, jotta se saatiin lyhyempänä helpommin käsiteltäväksi ja jotta se mahtuu museon entisöintitilaan MY-14 siiven koeasennusta varten. Runkokehikon osat hitsataan myöhemmin yhtenäiseksi Myrsky MY-5:n runkokehikoksi.

Ruostuneessa MY-5:n runkokehikossa vielä kiinni olleet kiinnityskorvakkeet ovat tärkeitä runkokehikon alkuperäisen maalin ja sen sävyn selvittämiseksi. Tämä siksi, että runkokehikosta irrotettujen korvakkeiden alta paljastui jokseenkin hyväkuntoista kehikon alkuperäistä maalipintaa. Maalipinta on säilynyt ruostumiselta ollessaan piilossa korvakkeiden alla.

Paljastunutta alkuperäistä maalipintaa puhdistettiin kevyesti hiomalla, jolloin maalin sävy tuli vielä korotetusti esille. Puhdistetun maalipinnan kummallekin puolelle tehtiin kahdella eri harmaasävyisellä Isotrol -maalilla (alkydi-pellavaöljyseosmaali) maalitesti runkokehikon uuden pohjamaalin sävyn valitsemiseksi. Käytetyt harmaat testisävyt ovat RAL 7005 ja RAL 7042.

Tiistaina 15. syyskuuta lyhennetty MY-5:n runkokehikko lastattiin pinoojan avulla henkilöauton peräkärryyn kuljetettavaksi vantaalaiseen Auto- ja Teollisuusmaalaamo Oy:hyn.  Samaan kyytiin oli tarkoitus laittaa ruosteinen moottoripukkikin, mutta sitä ei saatu mahtumaan runkokehikon kanssa samaan kuljetukseen. Sen vuoro tulee siten myöhemmin.

Auto- ja Teollisuusmaalaamossa kehikko hiekkapuhalletaan ja pohjamaalataan.  Kun kehikko on hiekkapuhallettu, sen puhtaat metallipinnat käsitellään heti ruostumista suojaavalla kirkkaalla lakalla. Kirkkaan lakan päälle tulee harmaa Isotrol pohjamaali. Pohjamaalattu MY-5:n runkokehikko saadaan takaisin Suomen Ilmailumuseolle muutaman viikon päästä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Vantaan poliitikkoja ilmailumuseolla entisöintitoimintaan tutustumassa

Maanantai 7.9.2020 - Tiistaikerholainen

Suomen Ilmailumuseossa vieraili ”työharjoittelussa” vantaalaisia poliitikkoja osana Suomen museoliiton Poliitikon museoharjoittelu -kampanjaa.  Museolla vierailivat kaupunginvaltuutettu Minna Räsänen (sd), kansanedustaja ja Vantaan kaupunginhallituksen pj. Sari Multala (kok) sekä kansanedustaja ja Vantaan kaupunginvaltuutettu Jussi Saramo (vas). Räsänen ja Multala olivat paikan päällä museolla ja Saramo etäyhteyden päässä.

Osana ”työharjoittelua” vieraamme tutustuivat myös museon ja Ilmailumuseoyhdistys ry:n yhteistyöhön eli Tiistaikerhon vapaaehtoisten toimintaan museon entisöintitilassa, vaikka Tiistaikerhon toiminta onkin varsinaisesti nyt koronavirusepidemian vuoksi tauolla.

Kuvassa vasemmalta: Pia Illikainen, Matias Laitinen, Minna Räsänen ja Matti Patteri.

Entisöintitilassa intendentti Matias Laitinen kertoi vapaaehtoistoiminnan roolista Ilmailumuseolla ja Tiistaikerhon projektipäällikkö Lassi Karivalo Tiistaikerhon lentokoneiden entisöintitoiminnasta. VL Myrsky II:n (MY-14) entisöintiprojektin projektipäällikkö Matti Patteri perehdytti vieraat museolentokoneiden ja etenkin Myrskyn entisöinnin käytäntöihin ja kotimaisen lentokonerakennuksen historiaan. Vuonna 2013 alkaneeseen Myrskyn entisöintiprojektiin on kulunut tähän mennessä noin 30 000 tuntia, josta suurin osa on tehty vapaaehtoistyönä. Myrskyn entisöinnissä on mukana myös mm. oppilaitosyhteistyötä Vantaan ammattioppilaitos Varian ja Hämeenlinnassa toimivat Ammattiopisto Tavastian kanssa ja Suomen Ilmailumuseon henkilökunnan panosta. Vierailijat saivat myös kuulla, että vapaaehtoisten toiminnan yhteisöllisyys, hyvä porukka ja mielenkiintoiset työtehtävät, ovat juuri sitä, mikä toimintaan osallistumiseen motivoi.

Kuvassa Sari Multala ja Matti Patteri.

Koronatilanteesta johtuen museon vapaaehtoistoimintaa on jouduttu pistämään tauolle ja miettimään uusiksi. Isolla porukalla ei voida kokoontua vielä aikoihin, ja väistämättä siinä sosiaalisuus kärsii. Ilmailumuseoyhdistys on järjestänyt korona-aikaan jäsenilleen ja osin myös kaikille kiinnostuneille ilmailuhistoriaan liittyviä esitelmiä etänä, ja museo on tuottanut videoita ja ääniopastuksia yhteistyökumppaniensa kanssa. Mutta kova on hinku jo palata museolle ns. naamatusten yhdessä työskentelemään! Tarkoitus olisi käynnistää Tiistaikerhon toimintaa rajoitetusti lokakuussa, mutta Suomen koronatilanne sanelee sen, onko se silloin jo mahdollista.

Kuvat: Mia Kunnaskari.

Myrsky-kuulumisia Ilmavoimamuseolta Tikkakoskelta

Lauantai 5.9.2020 - Mika Rautasaari

Pientä päivitystä täältä Tikkakoskelta: tällä hetkellä työt ovat keskittyneet lähinnä putkistojen ja sähköjärjestelmien asennuksiin, joita täytyy edistää kaikkia yhtäaikaisesti, jotta ne saadaan soviteltua oikeille paikoilleen.

Öljy- ja polttoainesäiliöstä on tehty vaneriset mallineet, joita käytetään eri putkistojen ja säiliöiden kiinnityspantojen mitoituksen apuvälineinä. Ohessa yleiskuvia tämän hetken tilanteesta, kukin järjestelmä esitellään erikseen myöhemmin sitä mukaan kun ne valmistuvat.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

MY-14:n korkeusvakaajan pohjamaalaus

Perjantai 28.8.2020 - Tiistaikerholainen

Pohjamaalausta varten VL Myrsky II:n (MY-14) korkeusvakaajan vasen ja oikea puolisko kiinnitettiin vakaajan pintakäsittelyä varten neliöteräsputkesta tehtyyn telineeseen eli jigiin. Jigissä vakaajaa voidaan käännellä eri pintakäsittelyvaiheiden tarpeiden mukaisesti.

Ennen pohjamaalausta vakaajan verhoiluvanerien saumakohdat oli paklattu ja hiottu sileiksi. Vakaajan vaneripinnat pestiin vesi-Sinol-seoksella, jossa oli puolet vettä ja puolet Sinolia. Vesi-Sinol-pesu on normaali maalausta edeltävä pintojen rasvanpoistotapa. Pesun jälkeen pinnat kuivattiin lämpöpuhaltimella ja hiottiin kolmeen kertaan 240 hiontapaperilla.

Kuva: Jouni Ripatti.

MY-14 korkeusvakaajan vaneripintojen maalaus tehdään useassa vaiheessa. Ensin vaneripintaan vedetään pohjamaali, jonka jälkeen varsinainen pintamaali. Molempia sivellään useampi kerta välihionnoin. Sekä pohja- että pintamaali ovat alkydimaaleja, kuten oli alun perinkin, kun Myrskyjä rakennettiin 1940-luvulla Valtion lentokonetehtaassa (VL) Tampereella.

Oikea kuva: Jouni Ripatti.

Entisöitävänä olevan MY-14 vaneripintojen pohjamaalina käytetään TEMALAC AB 70 alumiinihilealkydimaalia. Maalin sävy on RAL 90006 eli white aluminium. Maalin alumiinihile täyttää vanerin pinnan syyrakennetta, jolloin vaneripinnasta saadaan hiottuna tiivis ja tasainen.

Kuva: Heikki Kaakinen.

Nyt korkeusvakaajan ylä- ja alapinnat on maalattu kertaalleen alumiinihilepohjamaalilla.  Ensimmäiseen maalauskertaan maali ohennettiin Ruiskuohenne 1032:lla ja maalaus tehtiin minitelalla (polyesterirullalla). Telalla saatiin hyvin tasainen jälki. Maalin kuivuttua pinnat hiottiin sileiksi toista maalikerrosta varten. Seuraava pohjamaalikerros vedetään ohentamattomalla ja sävyltään ensimmäistä maalikertaa tummemmalla harmaalla maalilla. Tummempi sävy sen vuoksi, että se paljastaa vaaleampaan maalipintaan verrattuna, mikä alue on jo maalattu ja mikä vielä ei. Jos katsotaan tarpeelliseksi vielä kolmaskin pohjamaalikerros, niin sen sävy on taas vähän tummempi.

Meille tuli odottamaton tauko ennen toisen pohjamaalikerroksen sivelyä, kun kesälomien vuoksi joudumme odottamaan tarvitsemamme sävyltään tummemman TEAMLAC AB 70 pohjamaalin sekoittamista ja toimittamista. Kunhan tarvittavat maalipurkit saadaan, korkeusvakaajan pohjamaalaus jatkuu.

Todettakoon, että lopullisesti MY-14 korkeusvakaaja saa Ilmavoimien 1940-luvun tapaan yläpinnalleen vihreä-musta maalauskaavion ja alapinnalleen vaalean sinisen maalipinnan.

Kuvat, ellei toisin erikseen mainittu: Lassi Karivalo.