Blogi
Reunakonekiväärien patruunavyöjohteet valmistuneetTorstai 29.10.2020 - Reino Myllymäki Suomen Ilmavoimamuseon suunnasta on tullut kolmekin valokuvatoimitusta, joiden työstäminen blogikirjoituksisi on jäänyt projektitiedottajan muiden kirjoitusprojektien alle. Mutta tässä niistä yksi, joka käsittelee reunakonekiväärien patruunavyöjohteita, joiden avulla konekiväärien patruunat siirtyvät patruunalaatikosta konekiväärille, jossa kuljetettava tavara muuttuu ilmassa lentäväksi luodiksi sekä hylsyksi ja patruunavyön niveleksi, jotka Myrskyssä otetaan talteen hylsykoteloon. MY-14:n entisöintiin oli käytettävissä reunakonekiväärien patruunavyöjohteita kolmesta koneyksilöstä (MY-14, -9 ja -5), kaikki syöpyneitä. Lisäksi MY-9:stä ja MY-5:stä saatiin kunnostuskelpoiset patruunlaskurit. Patruunavyötorvien osista valittiin entisöinnin pohjaksi parhaassa kunnossa olevat yksilöt, jotka puhdistettiin ensin lasikuulapuhalluksella ja sitten fosforihappokäsittelyllä sekä suojattiin renessanssivahalla. Paraskuntoisten syöttörullien laakerit avattiin ja puhdistettiin rasvanpoistoaineella ja CRC:llä. Ruostepinttymät poistettiin hankaamalla niitä fosforihapolla ja sen jälkeen ne suojattiin renessanssivahalla. Rullien kiinnitysakseleista ehjät hyödynnettiin ja yksi katkennut korvattiin varastosta löytyneellä akselilla. Laakeripesien ruuvit uusittiin ja rullat kiinnitettiin torviin uusilla alkuperäislaatuisilla kruunumuttereilla ja saksisokilla. Patruunalaskurit purettiin ja puhdistettiin hankaamalla rasvanpoistoaineella ja hiomanailonilla. Rataslevyt ja laskurien rungot puhdistettiin ruosteesta kevyellä fosforihappokäsittelyllä siten, että mahdollisimman paljon alkuperäistä pinnoitetta säästyisi. Alumiinikannet oiottiin ja puhdistettiin oksaalihapolla. Johdinruuvitukset uusittiin, jolloin rikkoontuneet teräksiset pidätinruuvit korvattiin vastaavilla uusilla messinkiruuveilla. Laskureiden kokoamisessa käytettiin uusia mutta alkuperäisiä vastaavilla ruuveja ja muttereita. Laskurit kiinnitettiin alkuperäisten piirustusten mukaisesti. Koska toisen puolen syöttötorven yläosa oli vääränkätinen, tehtiin siihen ylimääräinen ura laskurin rataslevyä varten. Patruunavöiden johteiden kiinnityksessä käytettiin uusia mutta alkuperäisiä vastaavia ruuveja ja muttereita. Aukeavan osan, joka on alkuperäisosa, nivelakseli ja lukitseva pidätinlanka tehtiin alkuperäisten piirustusten mukaisesti uudesta aineesta. Sovitettaessa eri koneyksilöistä otettuja osia huomattiin, että vyöjohteiden osat eivät kaikilta osin sopineet yhteen. Aukeavat osat saatiin kyllä toimimaan, mutta niiden käyttö vaatii paljon voimaa. Kuvat: Ilmavoimamuseo |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14 |
Myrskyn siivekkeet ja korkeusvakaaja pohjamaalattuTorstai 22.10.2020 - Tiistaikerholainen Tiistaikerhossa entisöitävänä olevan VL Myrsky II:n (MY-14) korkeusvakaajan ja siivekkeiden pintakäsittelyä on jatkettu. Pintakäsittely tehdään kolmivaiheisesti. Ensin puhtaisiin ja hiottuihin vaneripintoihin vedetään välihionnoin alumiinihilealkydimaali. Tämän maalin tarkoituksena on täyttää korkeusvakaajan ja siivekkeiden vaneripinnassa oleva syyrakenne ja siten saada vanerinpinnasta tiivis ja sileä. Tähän pohjamaalaukseen käytettiin Tiistaikerhossa TEMALAC AB 70 alumiinihilealkydimaalia, jonka sävy on RAL 9006 eli white aluminium. Tästä pohjamaalauksesta olenkin kertonut aiemmassa blogissani. Alumiinihilealkydimaalin päälle tulee toisella alkydimaalilla vedettävä pohjamaalikerros, joka toimii tartuntapintana varsinaiselle korkeusvakaajan ja siivekkeiden pintaan vedettävälle Myrskyn pintamaalille. Tähän tarkoitukseen käytettiin Tiistaikerhossa TEKNOKSEN tartuntapohjamaalia Futura 3 sävyltään RAL 7005 Mouse Grey. Käytetty Futura tartuntapohjamaali on sävyltään hieman tummempi, jotta TEMALAC -maalin päälle maalatessa havaittiin, missä edellistä pohjamaalipintaa on vielä näkyvissä. Maali vedettiin vakaajaan ja siivekkeisiin kahteen otteeseen välihionnoin. Maalaaminen tehtiin minitelalla, jossa oli polyesterirulla. Korkeusvakaaja ja siivekkeet ovat nyt pohjamaalattu. Siivekkeet eivät kuitenkaan ole vielä valmiit lopulliseen pintamaalaukseen. Vielä pitää siivekkeiden johtoreunaan kiinnittää vahvikkeeksi pellavakangaskaistale. Vahvikekangas ulottuu johtoreunan ympäri siten, että se suojaa siivekkeen pintavanerin ja siivekkeen umpipuisen johtoreunan liitossauman. Pellavakangassuikale liimataan kiinni johtoreunaan tartuntapohjamaalilla. Kankaan kiinnittämiseksi siivekkeen johtoreunaan, on johtoreunasta nyt hiottu maalia pois kangassuikaleen leveydeltä. Kuvat: Lassi Karivalo |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14 |
Tiistaikerhon toiminta tauolla vuoden loppuunMaanantai 19.10.2020 - Tiistaikerholainen Tiistaikerhon toiminta on ollut tauolla Covid 19 koronavirusepidemian vuoksi viime maaliskuusta lähtien. Tosin VL Myrsky II (MY-14) entisöintiä on ”pidetty elossa” pienellä miehityksellä turvataksemme projektin etenemisen. Tämän seurauksena Suomen ilmailumuseon ja Ilmailumuseoyhdistyksen kesken tultiin johtopäätökseen, että riskiryhmäläisiin kuuluvien tiistaikerholaisten sairastumisriski on liian suuri toiminnan jatkumiseksi museon entisöintitilassa. Tiistaikerhon taukoa päätettiin jatkaa vuoden loppuun. Päätös oli luonnollisesti pettymys meille tiistaikerholaisille, mutta se oli ymmärrettävä ja oikea. Suomen ilmailumuseo ja Ilmailumuseoyhdistys päätti kuitenkin, että VL Myrsky II:n (MY-14) entisöintitoimia voidaan museolla Tiistaikerhon toimesta edelleen rajoitetusti jatkaa. Tällä tavoin pyritään mahdollistamaan Myrskyn entisöintiprojektin valmistuminen ensi vuonna. Rajoitetusti jatkaminen tarkoittaa, että entisöintitilassa voi samanaikaisesti olla Myrsky-töissä vain puolisen tusinaa kerholaista varustettuina kasvosuojaimin ja tarvittaessa muine suojavarustein. Suomen ilmailumuseossa muukin vapaaehtoisten toiminta (mm. opastoiminta) on päätetty pitää tauolla vuoden loppuun. Perusteluna on erityisesti riskiryhmien suojelu yhteiskäytössä olevissa museon tiloissa. Monet museon vapaaehtoiset kuuluvatkin riskiryhmiin. OKM:n ja THL:n suosituksen (21.9.2020) mukaan riskiryhmään kuuluvia suositellaan epidemian aikana välttämään lähikontakteja eikä yleisötilaisuuksiin, yleisiin kokoontumisiin tai julkisissa tiloissa järjestettävään toimintaan osallistumista voida siten suositella. Kuva: Lassi Karivalo. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14 |
Myrskyn siiven sähkölaitteistaMaanantai 12.10.2020 - Tiistaikerholainen VL Myrsky -hävittäjässä on 24 voltin tasavirtasähköjärjestelmä. Siivissä sähköä tarvitsevat toimiakseen siiven kärjessä oleva purjehdusvalo, pitotputken eli nopeuden ilmaisimen lämmitys (vasemmassa siiivessä), lisäpolttoainesäiliön tai pommin irrottaminen ripustimestaan sekä lisäpolttoainesäiliön tai pommin irtoamisen ilmaisin. Näiden laitteiden käyttö tapahtuu koneen ohjaamossa olevista kytkimistä. Välillisesti sähkötoimisia ovat myös siivessä olevat laskuteline ja laskusiivekkeet. Niitä liikutetaan rungossa olevaan sähkömoottoriin yhdistettyjen käyttötankojen välityksellä. Siivekkeiden liikuttaminen tapahtuu mekaanisesti ohjaussauvasta. Lisäpolttoainesäiliön tai pommin irrottaminen siivessä olevasta ripustimesta tapahtuu vapauttamalla ripustimen koukkumainen lukitus/irrotussalpa, johon säiliö tai pommi on korvakkeestaan kiinnitetty. Salvan vapauttaminen tehdään sähköisesti solenoidilla. Pommin tai lisäpolttoainesäiliön irtoamisen ilmaisin toimii puolestaan siten, että säiliön tai pommin ollessa ripustimessa ilmaisimen jousitettu tappi on sisään painuneena ilmaisimeen. Pommin tai säiliön irrottua tappi vapautuu aiheuttaen ilmaisimessa sähköisen impulssin ja tiedon ohjaamoon merkkivaloon. Siivessä sähköjohdot kulkevat siiven sisään asennetuissa suojaputkissa. Rungosta yhteiset virtajohdot kulkevat lisäpolttoainetankin/pommin ripustimen viereiseen kaareen kiinnitettyyn jakorasiaan. Siitä virta johdetaan eteenpäin omiin laitteisiinsa. Ripustimen ja jakorasian huoltotoimenpiteitä varten siiven yläpinnassa on kaksi pyöreää luukkua. Tiistaikerhossa ollaan asentamassa vasemman siiven sähköjohtoja. Johdot on jo vedetty suojusputkessa siiven tyvestä jakorasiaan. Jakorasiaan ollaan kiinnittämässä purjehdusvaloon, pitotputkeen ja lisäpolttoainesäiliön/pommin ripustimeen meneviä johtoja. Toistaiseksi ne vielä ”pursuavat” hajallaan jakorasian huoltoluukusta siiven pinnalle, mutta osa johdoista on jo vedetty omiin kohteisiinsa. Kuvat: Lassi Karivalo |
2 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14 |
Myrskyn siiven tyven astuinvaneritLauantai 26.9.2020 - Tiistaikerholainen VL Myrsky II:n siiven tyven yläpinnassa on rungon kummallakin puolella siiven vaneriverhousta vahvistava vanerikaistale. Se mahdollistaa kävelyn siiven päällä esimerkiksi tehtäessä koneen huoltotoimenpiteitä. Usein nämä siivelle astumisen sallimat vahvikkeet ovat erottuakseen muusta siiven pinnasta pinnoitettuina tai ainakin mustaksi maalattuina. Näin ei kuitenkaan ole Myrskyssä, vaan vanerilevyt on maalattu osaksi Myrskyn yläpinnan musta-vihreätä maastokuviota. Ylempi kuva: Suomen Ilmavoimamuseon kuva-arkisto. Myrskyn piirustuksissa näitä vahvikevanereita kutsutaan astuinvanereiksi. Ne kiinnitetään siiven vaneripintaan liimalla ja ruuveilla. Rungon ja siiven saumakohtaa suojaavat alumiiniset ns. kainalolevyt kiinnittyvät astuinlevyn rungonpuoleiseen reunaan laippamuttereiden ja ruuvien avulla. Myrskyn siiven pintaan tulevien astuinvanerien rakentaminen on käynnissä Tiistaikerhossa. Levyjen aihiot leikattiin piirustuksen mukaisesti 2 mm vanerista. Itse siiven verhoiluvaneri on tällä kohtaa 4 mm vahvuista. Vasempaan ja oikeaan siipeen tulevat astuinlevyt ovat toistensa pelikuvia. Toiseen astuinlevyyn piirrettiin piirustuksen mukaiset paikat levyn kiinnitysruuveille sekä kainalolevyn laippamuttereille. Lyijykynällä tehdyt jäljet vahvistettiin metallipuikolla eli tuurnalla. Tuurnan jälki helpottaa reikien poraamista täsmälleen oikeaan kohtaan. Tämän jälkeen toistensa kanssa pelikuvina olevat levyt asetettiin tarkasti päällekkäin ja lukittiin toisiinsa kaksipuolisen teipin paloilla. Tämä siksi, että kiinnitysruuvien reiät voidaan näin menetellen porata samalla kertaa molempiin levyihin ja täsmälleen samoihin levyn kohtiin. Reiät astuinlevyn kiinnitysruuveille porattiin 3 mm terällä. Kainalolevyjen laippamuttereita varten astuinlevyn reunaan piti tehdä laippamutterin muotoiset ja kokoiset soikeat reiät, koska laippamutteri upotetaan astuinlevyn läpi siiven pinnan tasoon. Laippamutterien reikien tekemiseksi porattiin vaneriin ensin 3 mm poralla kolme apureikää soikean muotoisen reiän tekemiseksi. Apureikiä hyväksi käyttäen porattiin pylväsporalla kahdella erikokoisella poranterällä avarammat reiät, jonka jälkeen reikien tekemistä muotoonsa jatkettiin taltalla. Lopullinen laippamutterin reiän muoto saatiin viilaamalla. Seuraava vaihe on astuinvanereiden sovittaminen paikoilleen vasemman ja oikean siiven tyven yläpintaan ja kiinnittäminen siihen liimalla ja ruuveilla. Astuinvanereita onkin jo soviteltu oikean siiven tyveen. Kuvat, ellei erikseen toisin mainittu: Lassi Karivalo. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14 |
MY-5:n runkokehikko vietiin hiekkapuhallettavaksi ja maalattavaksiKeskiviikko 16.9.2020 - Tiistaikerholainen Kuten aiemmissa blogeissani olen kertonut, Myrsky MY-5:n ruosteinen runkokehikko oikaistaan, hiekkapuhalletaan ja maalataan, ennen kuin sitä käytetään entisöitävänä olevan Myrsky MY-14:sta siiven koeasennusrunkona. Suomen Ilmailumuseon entisöintitilan ulkopuolella MY-5:n runko on ollut kiinnitettynä tukevaan metallikehikkoon eli jigiin, jossa sitä on oiottu ja siitä on irrotettu runkokehikossa vielä kiinni olleet osat. Niistä valtaosa on ollut erilaisia pantamaisia kiinnityskorvakkeita. Runkokehikko myös katkaistiin ohjaamon takaa, jotta se saatiin lyhyempänä helpommin käsiteltäväksi ja jotta se mahtuu museon entisöintitilaan MY-14 siiven koeasennusta varten. Runkokehikon osat hitsataan myöhemmin yhtenäiseksi Myrsky MY-5:n runkokehikoksi. Ruostuneessa MY-5:n runkokehikossa vielä kiinni olleet kiinnityskorvakkeet ovat tärkeitä runkokehikon alkuperäisen maalin ja sen sävyn selvittämiseksi. Tämä siksi, että runkokehikosta irrotettujen korvakkeiden alta paljastui jokseenkin hyväkuntoista kehikon alkuperäistä maalipintaa. Maalipinta on säilynyt ruostumiselta ollessaan piilossa korvakkeiden alla. Paljastunutta alkuperäistä maalipintaa puhdistettiin kevyesti hiomalla, jolloin maalin sävy tuli vielä korotetusti esille. Puhdistetun maalipinnan kummallekin puolelle tehtiin kahdella eri harmaasävyisellä Isotrol -maalilla (alkydi-pellavaöljyseosmaali) maalitesti runkokehikon uuden pohjamaalin sävyn valitsemiseksi. Käytetyt harmaat testisävyt ovat RAL 7005 ja RAL 7042. Tiistaina 15. syyskuuta lyhennetty MY-5:n runkokehikko lastattiin pinoojan avulla henkilöauton peräkärryyn kuljetettavaksi vantaalaiseen Auto- ja Teollisuusmaalaamo Oy:hyn. Samaan kyytiin oli tarkoitus laittaa ruosteinen moottoripukkikin, mutta sitä ei saatu mahtumaan runkokehikon kanssa samaan kuljetukseen. Sen vuoro tulee siten myöhemmin. Auto- ja Teollisuusmaalaamossa kehikko hiekkapuhalletaan ja pohjamaalataan. Kun kehikko on hiekkapuhallettu, sen puhtaat metallipinnat käsitellään heti ruostumista suojaavalla kirkkaalla lakalla. Kirkkaan lakan päälle tulee harmaa Isotrol pohjamaali. Pohjamaalattu MY-5:n runkokehikko saadaan takaisin Suomen Ilmailumuseolle muutaman viikon päästä. Kuvat: Lassi Karivalo |
1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, MY-5 |
Vantaan poliitikkoja ilmailumuseolla entisöintitoimintaan tutustumassaMaanantai 7.9.2020 - Tiistaikerholainen Suomen Ilmailumuseossa vieraili ”työharjoittelussa” vantaalaisia poliitikkoja osana Suomen museoliiton Poliitikon museoharjoittelu -kampanjaa. Museolla vierailivat kaupunginvaltuutettu Minna Räsänen (sd), kansanedustaja ja Vantaan kaupunginhallituksen pj. Sari Multala (kok) sekä kansanedustaja ja Vantaan kaupunginvaltuutettu Jussi Saramo (vas). Räsänen ja Multala olivat paikan päällä museolla ja Saramo etäyhteyden päässä. Osana ”työharjoittelua” vieraamme tutustuivat myös museon ja Ilmailumuseoyhdistys ry:n yhteistyöhön eli Tiistaikerhon vapaaehtoisten toimintaan museon entisöintitilassa, vaikka Tiistaikerhon toiminta onkin varsinaisesti nyt koronavirusepidemian vuoksi tauolla. Kuvassa vasemmalta: Pia Illikainen, Matias Laitinen, Minna Räsänen ja Matti Patteri. Entisöintitilassa intendentti Matias Laitinen kertoi vapaaehtoistoiminnan roolista Ilmailumuseolla ja Tiistaikerhon projektipäällikkö Lassi Karivalo Tiistaikerhon lentokoneiden entisöintitoiminnasta. VL Myrsky II:n (MY-14) entisöintiprojektin projektipäällikkö Matti Patteri perehdytti vieraat museolentokoneiden ja etenkin Myrskyn entisöinnin käytäntöihin ja kotimaisen lentokonerakennuksen historiaan. Vuonna 2013 alkaneeseen Myrskyn entisöintiprojektiin on kulunut tähän mennessä noin 30 000 tuntia, josta suurin osa on tehty vapaaehtoistyönä. Myrskyn entisöinnissä on mukana myös mm. oppilaitosyhteistyötä Vantaan ammattioppilaitos Varian ja Hämeenlinnassa toimivat Ammattiopisto Tavastian kanssa ja Suomen Ilmailumuseon henkilökunnan panosta. Vierailijat saivat myös kuulla, että vapaaehtoisten toiminnan yhteisöllisyys, hyvä porukka ja mielenkiintoiset työtehtävät, ovat juuri sitä, mikä toimintaan osallistumiseen motivoi. Kuvassa Sari Multala ja Matti Patteri. Koronatilanteesta johtuen museon vapaaehtoistoimintaa on jouduttu pistämään tauolle ja miettimään uusiksi. Isolla porukalla ei voida kokoontua vielä aikoihin, ja väistämättä siinä sosiaalisuus kärsii. Ilmailumuseoyhdistys on järjestänyt korona-aikaan jäsenilleen ja osin myös kaikille kiinnostuneille ilmailuhistoriaan liittyviä esitelmiä etänä, ja museo on tuottanut videoita ja ääniopastuksia yhteistyökumppaniensa kanssa. Mutta kova on hinku jo palata museolle ns. naamatusten yhdessä työskentelemään! Tarkoitus olisi käynnistää Tiistaikerhon toimintaa rajoitetusti lokakuussa, mutta Suomen koronatilanne sanelee sen, onko se silloin jo mahdollista. Kuvat: Mia Kunnaskari. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14 |
Myrsky-kuulumisia Ilmavoimamuseolta TikkakoskeltaLauantai 5.9.2020 - Mika Rautasaari Pientä päivitystä täältä Tikkakoskelta: tällä hetkellä työt ovat keskittyneet lähinnä putkistojen ja sähköjärjestelmien asennuksiin, joita täytyy edistää kaikkia yhtäaikaisesti, jotta ne saadaan soviteltua oikeille paikoilleen. Öljy- ja polttoainesäiliöstä on tehty vaneriset mallineet, joita käytetään eri putkistojen ja säiliöiden kiinnityspantojen mitoituksen apuvälineinä. Ohessa yleiskuvia tämän hetken tilanteesta, kukin järjestelmä esitellään erikseen myöhemmin sitä mukaan kun ne valmistuvat. Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14 |
MY-14:n korkeusvakaajan pohjamaalausPerjantai 28.8.2020 - Tiistaikerholainen Pohjamaalausta varten VL Myrsky II:n (MY-14) korkeusvakaajan vasen ja oikea puolisko kiinnitettiin vakaajan pintakäsittelyä varten neliöteräsputkesta tehtyyn telineeseen eli jigiin. Jigissä vakaajaa voidaan käännellä eri pintakäsittelyvaiheiden tarpeiden mukaisesti. Ennen pohjamaalausta vakaajan verhoiluvanerien saumakohdat oli paklattu ja hiottu sileiksi. Vakaajan vaneripinnat pestiin vesi-Sinol-seoksella, jossa oli puolet vettä ja puolet Sinolia. Vesi-Sinol-pesu on normaali maalausta edeltävä pintojen rasvanpoistotapa. Pesun jälkeen pinnat kuivattiin lämpöpuhaltimella ja hiottiin kolmeen kertaan 240 hiontapaperilla. Kuva: Jouni Ripatti. MY-14 korkeusvakaajan vaneripintojen maalaus tehdään useassa vaiheessa. Ensin vaneripintaan vedetään pohjamaali, jonka jälkeen varsinainen pintamaali. Molempia sivellään useampi kerta välihionnoin. Sekä pohja- että pintamaali ovat alkydimaaleja, kuten oli alun perinkin, kun Myrskyjä rakennettiin 1940-luvulla Valtion lentokonetehtaassa (VL) Tampereella. Oikea kuva: Jouni Ripatti. Entisöitävänä olevan MY-14 vaneripintojen pohjamaalina käytetään TEMALAC AB 70 alumiinihilealkydimaalia. Maalin sävy on RAL 90006 eli white aluminium. Maalin alumiinihile täyttää vanerin pinnan syyrakennetta, jolloin vaneripinnasta saadaan hiottuna tiivis ja tasainen. Kuva: Heikki Kaakinen. Nyt korkeusvakaajan ylä- ja alapinnat on maalattu kertaalleen alumiinihilepohjamaalilla. Ensimmäiseen maalauskertaan maali ohennettiin Ruiskuohenne 1032:lla ja maalaus tehtiin minitelalla (polyesterirullalla). Telalla saatiin hyvin tasainen jälki. Maalin kuivuttua pinnat hiottiin sileiksi toista maalikerrosta varten. Seuraava pohjamaalikerros vedetään ohentamattomalla ja sävyltään ensimmäistä maalikertaa tummemmalla harmaalla maalilla. Tummempi sävy sen vuoksi, että se paljastaa vaaleampaan maalipintaan verrattuna, mikä alue on jo maalattu ja mikä vielä ei. Jos katsotaan tarpeelliseksi vielä kolmaskin pohjamaalikerros, niin sen sävy on taas vähän tummempi. Meille tuli odottamaton tauko ennen toisen pohjamaalikerroksen sivelyä, kun kesälomien vuoksi joudumme odottamaan tarvitsemamme sävyltään tummemman TEAMLAC AB 70 pohjamaalin sekoittamista ja toimittamista. Kunhan tarvittavat maalipurkit saadaan, korkeusvakaajan pohjamaalaus jatkuu. Todettakoon, että lopullisesti MY-14 korkeusvakaaja saa Ilmavoimien 1940-luvun tapaan yläpinnalleen vihreä-musta maalauskaavion ja alapinnalleen vaalean sinisen maalipinnan. Kuvat, ellei toisin erikseen mainittu: Lassi Karivalo. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14 |
MY-14:n öljynjäähdyttimestä, kainalolevyistä, laskutelineen luukuista ja MY-5:n runkokehikostaMaanantai 24.8.2020 - Tiistaikerholainen Samanaikaisesti, kun Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa viimeisteltiin VL Myrsky II:n (MY-14) vasemman siipipuoliskon verhoilua, ahkeroitiin muiden Myrsky-projektin työkohteiden parissa. Ennen koronaviruksen aiheuttamaa taukoa oli saatu valmiiksi valtaosa moottorin öljynjäähdyttimen tulo- ja poistoilman kanavien (”torvien”) osista. Ne oli tehty millin vahvuisesta alumiinilevystä. Nyt ryhdyttiin rakentamaan piirustuksen mukaisesti tuloilman kanavaan asennettavaa ilmavirtauksen säädintä. Säädin koostuu alumiinisesta vannekehästä, jonka sisäpuolella on kolme akseleissaan kääntyvää säätöläppää. Näillä läpillä jäähdyttimeen tuleva ilmavirta säätyy portaattomasti. Säätö tapahtuu koneen ohjaamosta käsin. Ilmavirtauksen säätimeen tarvittavat osat leikattiin millimetrin vahvuisesta alumiinilevystä laserilla ProLaser Oy:ssä. Säätimen aihioihin porattiin samalla säätimen kokoamiseksi tarvittavat niitinreiät. Säätimen osat myös kromatoitiin korroosiota vastaan. Öljynjäähdyttimen säätimen kokoaminen aloitettiin sen kehästä. Kun vannemainen kehä oli muodossaan, niitattiin kehään kiinni kolmen kääntyvän säädinläpän akselien päät. Akselin päissä on hahlo, johon alumiinisen säädinläpän reuna uppoaa. Kokeiltaessa todettiin, että säätimen kolme läppälevyä sopi hyvin akseliensa hahloihin. Seuraavaksi läppien pintaan niitataan akselin päät yhdistävä alumiiniprofiili, jolla läpät lukitaan akseleihinsa. Metallityötä on tarvittu myös Myrskyn rungon ja siiven yhtymäkohtaa peittävien alumiinisten suojuslevyjen tekemiseen. Suojuslevyjen tekeminen aloitettiin siiven johtoreunan ja rungon yhtymäkohdan suojuslevystä. Monimuotoinen suojuslevy rakennetaan kolmesta alumiinilevyn kappaleesta, jotka hitsataan yhteen. Millin vahvuisesta alumiinilevystä leikattujen suojuslevyn aihioiden muokkaamiseksi haluttuun muotoon rakennettiin puinen muokkauslesti. Lestejä rakennettiin kaksi, toinen siiven tyven oikeaa ja toinen siiven vasenta puolta varten. Alumiinilevystä leikatut suojuslevyn aihiot muokattiin muotoonsa Flanco Oy:ssä muokkauslestiä hyväksi käyttäen. Muokatut suojuslevyt hitsataan yhteen puolestaan GA Telesis Engine Services Oy:ssä. Jatkettiin koesiiven pyöränapaan ja joustintukeen kiinnitettävien laskutelineaukon luukkujen rakentamista. Ne oli saatu maaliskuussa jo lähes valmiiksi. Luukkujen sisäpintaan niitattiin nyt loputkin alumiiniprofiilijäykisteet. Luukut ovat valmiit paikalleen asennettaviksi. Joustintukeen kiinnittyvän luukun ulkopintaan tulevat ulkonemat eli ”patit” on myös hitsattu paikoilleen. Patit tarvitaan joustintukeen kiinnittyvän laskutelineen ylösvetohaarukan muodon vuoksi. Nämä patit on hitsattu paikoilleen myös Myrskyn varsinaisen siiven laskutelineen joustintukeen kiinnitettäviin luukun aihioihin, mutta aihiot ovat vielä kromatoimatta ja ilman jäykisteitä. Tikkakoskelta tuodusta Myrsky MY-5:n runkokehikosta on irrotettu siinä vielä kiinni olleet koneen osat, jotta kehikko saadaan ”puhtaaksi” hiekkapuhallusta varten. Runkokehikko hiekkapuhalletaan Auto- ja Teollisuusmaalaamo Oy:ssä, jossa runkokehikko saa myös harmaan maalipinnan. Aikamoinen kasa erilaisia korvakkeita ja osia irtosikin MY-5:n runkokehikosta. Jotkut osat jouduttiin irrottamaan vähän väkivaltaisesti ”rälläkällä”, kun osien pahasti ruostuneita kiinnityspultteja ei saatu auki. Irrotut osat puhdistetaan ruosteesta sekä maalataan. Osat tullaan käyttämään, kun MY-5:n runkokehikosta tehdään aikanaan Myrsky-hävittäjän rakennetta esittelevä esittelyrunko. Runkoon kiinnitetään Myrsky -projektissa siiven rakentamisen testaamiseksi tehty kaksi ja puolimetrinen siiven tyviosa. Mutta sitä ennen MY-5:n runkokehikkoa käytetään Myrsky MY-14 siipien koesovituksessa. Siipien koesovituksessa MY-5:n runkokehikko lasketaan Tiistaikerhon rakentaman MY-14 siiven päälle ja lukitaan siihen neljästä siiven kiinnityskorvakkeesta eli pankosta. Teräslevyillä yhtenäiseksi Myrskyn siiveksi liitettyjen siipipuoliskojen koesovitukseen päästäneen kuukauden kuluttua. Kuvat: Lassi Karivalo |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, MY-5 |
Myrskyn vasen siipipuolisko vanerointuSunnuntai 9.8.2020 - Tiistaikerholainen Kuten edellisessä blogissani kerroin, VL Myrsky II:n (MY-14) rakentaminen on päässyt jatkumaan Tiistaikerhossa, tosin ei vielä täystehoisesti. Töitä on tehty mm. oikean siiven johtoreunan, jättöreunan sekä siiveketilan reunojen vaneroimiseksi, moottorin ilmanottotorven sovittamiseksi NACA-renkaan aukkoon, moottorin alapuolisen suojuksen tekemiseksi ja öljynjäähdyttimen ilmanottotorven ilmavirtauksen säätelykidusten rakentamiseksi. Päätyönä on kuitenkin saada vasen siipipuolisko kokonaan vaneroitua eli samaan työvaiheeseen oikean siipipuoliskon kanssa. Siiven johtoreunan vaneroimisesi johtoreunaan kiinnitettävät vanerit liotettiin vedessä, jotta ne saatiin taipumaan murtumatta suipon johtoreunan päälle. Muotoonsa kuivuneet vanerit liimattiin sitten kiinni johtoreunaan. Johtoreunan verholuvanerien saumakohdat paklattiin ja hiottiin tasaisiksi. Vasemman siiven johtoreunassa olevaa pitotputken kohta on vielä verhoilematta. Sitä ei kuitenkaan verhoilla vanerilla. Pitotputken kohdalla johtoreunan kaarien väli oli Myrskyissä verhoiltu ohuella ja irrotettavalla alumiinilevyllä. Näin pitotputken huolto- ja korjaus on tarvittaessa helppo suorittaa. Nyt on pohdinnassa, verhoillaanko MY-14 osalta tämä alue alumiini- vai pleksilevyllä. Oikeanpuoleinen valokuva: Heikki Kaakinen. Siiven yläpinnan jättöreuna-alue takasalon ja jättöreunan väliltä on myös saanut vanerikatteen. Ensin sovitettiin paikalleen määrämittaan leikatut verhoiluvanerit, joiden sisäpinnat oli jo suojalakattu. Kun jättöreuna-alueen verhoiluvanerit oli saatu asettumaan paikoilleen ja vanerit toisiinsa yhdistävät viistesaumat kohdalleen, vanerit liimattiin kiinni. Ennen kuin vanerit lopullisesti peittivät siiven sisäosat näkyvistä, vaneroinnin suorittaneet tiistaikerholaiset kirjoittivat nimensä muistoksi siiven sisäpintaan. Vasemmanpuoleinen kuva: Heikki Kaakinen. Siiven jättöreunan yläpinnan verhoiluvanerien liimautuminen vasten siipikaaria sekä niiden Oma työnsä oli kiinnittää vasemman siiven siivekeaukon yläreunaan noin 10 cm levyinen vaneriuloke. Vastaavanlainen vaneriuloke, mutta kapeampi on jo siivekeaukon alareunassa. Nämä vaneriulokkeet muodostavat siiveketilan etuosaan aerodynaamisen kotelon, jonka sisään siivekkeen johtoreuna uppoaa. Kuvat: Heikki Kaakinen. Vasen siipi on nyt saatu saamaan työvaiheeseen oikean siipipuoliskon kanssa eli voidaan sanoa, että siipi on ”puuvalmis”. Se merkitsee, että voidaan aloittaa siiven vaneripintojen maalausta edeltävä pintakäsittely tasoitteineen ja hiomisineen. Tosin maaliakin on jo ehditty vähän sivellä, kun sekä vasemman että oikean siipipuoliskon tyviosan yläpinnaltaan avoimet sisäosat maalattiin harmaalla TEMALAC FD 50 alkydimaalilla. Näitä siiven tyven avoimia alueita ei verhoilla umpeen, sillä siiven tyviosa jää siiven päälle asennettavan Myrskyn rungon sekä rungon ja siiven saumakohdan peittävien alumiinisten kainalolevyjen alle. Valokuvat, ellei toisin erikseen mainittu: Lassi Karivalo. |
1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14 |
MY-5:n runkokehikostaTiistai 4.8.2020 - Tiistaikerholainen VL Myrskyn entisöintiprojektin käynnistyessä projektille oli tarjolla Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella kolme Myrskyn rikkonaista runkokehikkoa (MY-5, MY-9 ja MY-14), joista jokaisen perärunko oli vaurioitunut. Runkokehikoista valittiin Myrskyn entisöinnin kohteeksi vähiten vaurioitunut MY-14 runkokehikko. Tämän seurauksena hankkeesta tuli VL Myrsky MY-14 -hävittäjän entisöinti. Koska MY-14 runkokehikosta katkaistu takarunko on kadonnut, otettiin MY-14 runkokehikkoon liitettäväksi MY-9:n takarunko. Todettakoon, että yksityisomistuksessa on vielä neljäskin Myrskyn runkokehikko (MY-10), jonka hankkimisesta projektin käyttöön on neuvoteltu. MY-14 runko moottoreineen ja hallintalaitteineen entisöidään pääosin Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella. Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhon päätyönä on rakentaa Vantaalla yhteistyössä Suomen Ilmailumuseon kanssa koneen muut osat kuten siivet kaikkine laitteineen, pyrstön osat sekä rakentaa mm. koneen nokkaan tulevat patalevy, NACA-rengas sekä moottorin suojuspellit. Kuva: Jorma Laakkonen. Entisöintiprojekti käynnistyi toden teolla vuonna 2013 ja projektin edistymistä on koko ajan seurattu mm. Ilmailumuseoyhdistyksen ja Myrsky-projektin omilla kotisivuilla sekä vuosijulkaisuin. MY-14 rungon entisöinti Tikkakoskella on jo pitkällä. Vantaalla Tiistaikerho on jo saanut pyrstön osat sekä myös siivet vaiheeseen, jossa päästään pian aloittamaan niiden pintojen hionta ja maalaus. Tavoite on, että entisöity - mutta staattinen - MY-14 valmistuu näytteille vuoden 2021 aikana. Myrskyn entisöintiprojektiin otettiin mukaan myös Tikkakosken toiseksi paras eli MY-5:n runkokehikko irrallaan olevine perärunkoineen ja moottoripukkeineen. MY-5 runkokehikolla on oma tärkeä roolinsa Myrskyn entisöintiprojektissa. Yhtäältä runkokehikosta on Tikkakoskella irrotettu ja jo kunnostettu MY-14 rungon entisöinnin tarpeisiin kehikossa vielä kiinni olleita käyttökelpoisia osia. Toisaalta MY-5:n runkokehikkoa tullaan Tiistaikerhossa käyttämään valmistuneiden Myrskyn siipien sovitusrunkona, jossa siiven kiinnitys ja asemointi runkokehikkoon testataan ennen siiven asentamista Tikkakoskella entisöitävänä olevaan MY-14 runkoon. MY-5:n runkokehikolle on suunnitelmissa isompikin roolinsa. Siitä on tarkoitus tehdä Myrsky -hävittäjän esittely- eli ”demorunko”, jonka avulla esitellään sekarunkoisen eli metalli- ja puurakenteisen Myrsky-hävittäjän rakennetta. Runkokehikkoon tullaan kiinnittämään Tiistaikerhossa rakennetut 2,5 metrinen pätkä oikeanpuoleista ja metrin pituinen pätkä vasemmanpuoleista ns. koesiipeä. Näillä rakennetuilla koesiivillä on testattu ennen varsinaisten siipien rakentamista Myrskyn siiven monimutkaisen tyviosan rakentamista laskutelineineen sekä siipipuoliskojen lukitsemista toisiinsa teräslevyillä. Suomen Ilmailumuseolle Vantaalle aiemmin jo tuotua MY-5:n perärunkoa on jo hyödynnetty Myrsky-projektissa. Sitä ennen pahasti ruosteessa ollut perärungon kehikko oikaistiin varta vasten tehdyssä mittatarkassa telineessä ja perärunko hiekkapuhallettiin sekä maalattiin ns. koneharmaalla alkydimaalilla. Tämän jälkeen perärunkoa käytettiin Tiistaikerhossa MY-14 pyrstön osien kuten korkeusvakaajien sekä sivuvakaajan rakentamisen tuki- sekä sovituskehikkona. Tikkakoskella oleva MY-5:n kunnostamaton runkokehikko sekä moottoripukki tuotiin 21. heinäkuuta Suomen Ilmailumuseolle Vantaalle. MY-5:n rungon toi projektin tiedottaja lomamatkallaan Keski-Pohjanmaalle. Menomatkalla perjantaina 10.7. hän vei runkokehikon kuljettamiseksi peräkärryn sekä ”Myrsky-tavaraa” Tikkakoskelle. Tiistaina 14.7. Tiistaikerhon ryhmä kävi Tikkakoskella Ilmavoimamuseon avustuksella nostamassa MY-5:n runkokehikon sekä moottoripukin kuljetusta varten valmiiksi peräkärrylle. Erikoinen kuorma saapui Tikkakoskelta onnellisesti Suomen Ilmailumuseon pihaan 21. heinäkuuta. Onneksi oli hiljainen liikenne, eikä satanut. Kun runkokehikko oli saatu perille museon pihalle, irrotettiin ensin kuormausliinat. Sen jälkeen MY-5:n runko nostettiin trukilla peräkärryn lavalta ja siirrettiin trukin piikeissä Suomen Ilmailumuseon pihalle odottamaan huonokuntoisen runkokehikon kunnostusta. Pahasti ruosteessa oleva ja osin vääntynyt sekä vaurioitunut runkokehikko tullaan puhdistamaan ruosteesta hiekkapuhaltamalla, oikaisemaan, korjaamaan sekä maalaamaan koneharmaaksi. Ohjaamon takana runkoputkia on vääntynyt ja joitain runkoputkia on myös poissa. Vasen kuva: Heikki Kaakinen. MY-5:n runkokehikon oikaisemista varten koottiin ja muokattiin MY-14:n runkokehikkoa varten neliöteräsputkesta tehty rungon oikaisu/linjausjigi. Se kiinnitettiin MY-5:n rungossa ohjaamon kohdalla olevaan neljään korvakkeeseen, joihin siipi kiinnitetään siivessä olevan neljän kiinnityspankon avulla. Kuva: Heikki Kaakinen. Jigiin kiinnitetty MY-5:n runkokehikko mitataan tarkkaan ja oikaistaan. Runkokehikossa vielä kiinni olevien osien tai niiden kiinnityskorvakkeiden paikat määritetään sekä kuvataan ennen niiden irrottamista puhdistettaviksi. Myös Tikkakoskelta tuotu ruosteessa oleva moottoripukki puhdistetaan hiekkapuhaltamalla ja maalataan. Kun runkokehikko on puhdistettu ja maalattu, hitsataan siihen kiinni aiemmin jo kunnostettu perärunko. MY-5:n runkokehikko on silloin valmis toimimaan MY-14 siipien sovitusrunkona eli asennustelineenä ja myöhemmin ns. Myrskyn demorungon ytimenä. MY-5 demorunko tullaan entisöimään siten, että rungon rakenteita jää näkyville, kuten rakenteita jätettiin jo näkyville demorunkoon kiinnitettäviä lyhyitä koesiipiä rakennettaessa. No, tämän demorungon entisöinti ei ole vielä ensisijainen tehtävämme. Siihen paneudutaan kunnolla, kunhan MY-14 entisöinti on saatu kunnialla päätökseen. Kuvat, ellei erikseen toisin mainittu: Lassi Karivalo. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, MY-5 |
Myrskyn entisöinti pääsi jatkumaan Tiistaikerhossa juhannukseltaTiistai 14.7.2020 - Tiistaikerholainen Koronavirusepidemian vuoksi Tiistaikerhossa keskeytyksissä ollut VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinti pääsi jatkumaan juhannukselta. Tosin pienmuotoisesti projektia oli edistetty koronankin aikana projektin vetäjän Matti Patterin ja muutaman muun kerholaisen toimesta. Kohteena on ollut mm. NACA-renkaan monimuotoisen yläosan muokkaaminen valmiiksi ja renkaan osien hitsaaminen yhteen kokonaisuudeksi. Renkaan yläosassahan sijaitsevat moottorin ilmanottoaukko sekä konekiväärien tuliputkien aukot. NACA-rengas on nyt ehjä kokonaisuus. Kuva: Lassi Karivalo. Lisäksi aloitettiin alumiinilevystä taivutettavan kaksiosaisen moottorinsuojuksen tekeminen. Moottorisuojuksen alaosaa varten rakennettiin puinen muokkauslesti, jota vasten alumiinilevy on jo alustavasti pakotettu alasuojuksen kaarevaan muotoonsa. Moottorin öljynjäähdyttimeen kuuluvat niin ikään alumiinilevystä tehdyt ilman sisäänoton ja ulosviennin torviosat saatiin kokolailla valmiiksi. Vaikka juhannuksesta Myrsky-työt pääsivätkin jatkumaan, täyteen vauhtiinsa Myrskyn entisöinnissä ei kuitenkaan vielä päästä. Toistaiseksi Myrskyn kimpussa olevien tiistaikerholaisten lukumäärä Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa saa olla kerrallaan enintään kymmenen. Myrsky-projektin, puhumattakaan koko Tiistaikerhon toiminnan täydestä uudelleen käynnistymisestä ei siten vielä ole kyse. Tiistaikerhon toiminnan käynnistymistä arvioidaan Suomen Ilmailumuseon kanssa elokuun alussa. Kuva: Lassi Karivalo. Myrskyn siipien rakentamista jatkettiin siitä, mihin jäätiin toiminnan keskeytyessä maaliskuussa. Tuolloin oikea siipi oli saatu kokonaan vaneriverhoiltua. Vasemman siiven jättöreunasta puuttui vielä yläpinnan vanerikate ja siiven johtoreuna oli kokonaan vailla vaneriverhoilua. Töiden uudelleen käynnistyttyä tarmo kohdistaankin nyt vasemman siiven saamiseksi oikean siiven kanssa samaan työvaiheeseen eli kokonaan verhoilluksi. Tämän vuoksi entisöintitilassa vierekkäin olevien siipien paikat piti vaihtaa, jotta entisöintitilassa seinän vieressä ahtaasti oleva vasen siipi saadaan paremmin käsiteltäväksi keskemmälle entisöintitilaa. Siipien paikkojen vaihto tehtiin niin, että seinän vieressä oleva vasen siipi nostettiin pinoojalla ylös työtasoltaan ja oikea siipi ujutettiin vasemman siiven alle työtason päälle. Tämän jälkeen vasen siipi siirrettiin oikean siiven yli viereiselle entiselle oikean siiven työtasolle. Samalla vasen siipi käännettiin pituusakselinsa ympäri, jotta siipi saatiin työtason päälle siiven yläpinta ylöspäin. Nyt voitin aloittaa vasemman siiven jättöreunan yläpinnan sekä johtoreunan vanerointi sekä muutkin siipeen liittyvät työt. Kuva: Lassi Karivalo. Vasemman siiven johtoreunan vanerointi toteutetaan samoin, kuin oli jo toimittu oikean siiven johtoreunan vaneroinnissa. Johtoreunaan tulevat vanerit painetaan ensin kostutettuna teräsvanteiden avulla johtoreunan kaaria vasten. Muotoonsa kuivuttuaan vanerit liimataan paikalleen vanteilla johtoreunan kaaria vasten kiristettyinä. Kuva: Lassi Karivalo. Vasemman siiven johtoreunan vaneroinnin ensimmäinen vaihe oli kiinnittää johtoreunan jokaisen kaaren kohdalle määrämittaiset metallivanteet vanerien kiristämiseksi johtoreunaa vasten. Vanteen yläpäässä on vanteen varsinainen kiristin. Vanteiden kiinnittäminen paikoilleen edellytti välillä erikoisiakin työasentoja. Oikea kuva: Lassi Karivalo Kun vanteet olivat asennettu johtoreunan kunkin kaaren kohdalle, voitiin aloittaa sisäpinnaltaan kasteltujen vanerivuotien kiinnittäminen paikoilleen vielä ilman liimaa. Metallipantojen avulla kiristettiin ensin siiven tyvestä laskien ensimmäinen vanerivuota johtoreunan kaaria vasten. Seuraavalla työkerralla vaneri tullaa kiinnittämään liimalla lopullisesti johtoreunaan. Samalla tavalla menetellään muidenkin siiven johtoreunaan kiinnitettävien vanerien osalta. Rinnan johtoreunan vanerointia on valmisteltu siiven jättöreunan yläpinnan vanerointia, jättöreunan työstämistä muotoonsa siivekkeen kohdalla sekä asennettu siipeen kuparilankaisia maadoitusjohtoja. Kuvat, ellei toisin erikseen mainittu: Jorma Laakkonen. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14 |
Myrskyn entisöinti pääsi jatkumaan Tiistaikerhossa juhannukseltaTiistai 14.7.2020 - Tiistaikerholainen Koronavirusepidemian vuoksi Tiistaikerhossa keskeytyksissä ollut VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinti pääsi jatkumaan juhannukselta. Tosin pienmuotoisesti projektia oli edistetty koronankin aikana projektin vetäjän Matti Patterin ja muutaman muun kerholaisen toimesta. Kohteena on ollut mm. NACA-renkaan monimuotoisen yläosan muokkaaminen valmiiksi ja renkaan osien hitsaaminen yhteen kokonaisuudeksi. Renkaan yläosassahan sijaitsevat moottorin ilmanottoaukko sekä konekiväärien tuliputkien aukot. NACA-rengas on nyt ehjä kokonaisuus. Kuva: Lassi Karivalo. Lisäksi aloitettiin alumiinilevystä taivutettavan kaksiosaisen moottorinsuojuksen tekeminen. Moottorisuojuksen alaosaa varten rakennettiin puinen muokkauslesti, jota vasten alumiinilevy on jo alustavasti pakotettu alasuojuksen kaarevaan muotoonsa. Moottorin öljynjäähdyttimeen kuuluvat niin ikään alumiinilevystä tehdyt ilman sisäänoton ja ulosviennin torviosat saatiin kokolailla valmiiksi. Vaikka juhannuksesta Myrsky-työt pääsivätkin jatkumaan, täyteen vauhtiinsa Myrskyn entisöinnissä ei kuitenkaan vielä päästä. Toistaiseksi Myrskyn kimpussa olevien tiistaikerholaisten lukumäärä Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa saa olla kerrallaan enintään kymmenen. Myrsky-projektin, puhumattakaan koko Tiistaikerhon toiminnan täydestä uudelleen käynnistymisestä ei siten vielä ole kyse. Tiistaikerhon toiminnan käynnistymistä arvioidaan Suomen Ilmailumuseon kanssa elokuun alussa. Kuva: Lassi Karivalo. Myrskyn siipien rakentamista jatkettiin siitä, mihin jäätiin toiminnan keskeytyessä maaliskuussa. Tuolloin oikea siipi oli saatu kokonaan vaneriverhoiltua. Vasemman siiven jättöreunasta puuttui vielä yläpinnan vanerikate ja siiven johtoreuna oli kokonaan vailla vaneriverhoilua. Töiden uudelleen käynnistyttyä tarmo kohdistaankin nyt vasemman siiven saamiseksi oikean siiven kanssa samaan työvaiheeseen eli kokonaan verhoilluksi. Tämän vuoksi entisöintitilassa vierekkäin olevien siipien paikat piti vaihtaa, jotta entisöintitilassa seinän vieressä ahtaasti oleva vasen siipi saadaan paremmin käsiteltäväksi keskemmälle entisöintitilaa. Siipien paikkojen vaihto tehtiin niin, että seinän vieressä oleva vasen siipi nostettiin pinoojalla ylös työtasoltaan ja oikea siipi ujutettiin vasemman siiven alle työtason päälle. Tämän jälkeen vasen siipi siirrettiin oikean siiven yli viereiselle entiselle oikean siiven työtasolle. Samalla vasen siipi käännettiin pituusakselinsa ympäri, jotta siipi saatiin työtason päälle siiven yläpinta ylöspäin. Nyt voitin aloittaa vasemman siiven jättöreunan yläpinnan sekä johtoreunan vanerointi sekä muutkin siipeen liittyvät työt. Kuva: Lassi Karivalo. Vasemman siiven johtoreunan vanerointi toteutetaan samoin, kuin oli jo toimittu oikean siiven johtoreunan vaneroinnissa. Johtoreunaan tulevat vanerit painetaan ensin kostutettuna teräsvanteiden avulla johtoreunan kaaria vasten. Muotoonsa kuivuttuaan vanerit liimataan paikalleen vanteilla johtoreunan kaaria vasten kiristettyinä. Kuva: Lassi Karivalo. Vasemman siiven johtoreunan vaneroinnin ensimmäinen vaihe oli kiinnittää johtoreunan jokaisen kaaren kohdalle määrämittaiset metallivanteet vanerien kiristämiseksi johtoreunaa vasten. Vanteen yläpäässä on vanteen varsinainen kiristin. Vanteiden kiinnittäminen paikoilleen edellytti välillä erikoisiakin työasentoja. Oikea kuva: Lassi Karivalo Kun vanteet olivat asennettu johtoreunan kunkin kaaren kohdalle, voitiin aloittaa sisäpinnaltaan kasteltujen vanerivuotien kiinnittäminen paikoilleen vielä ilman liimaa. Metallipantojen avulla kiristettiin ensin siiven tyvestä laskien ensimmäinen vanerivuota johtoreunan kaaria vasten. Seuraavalla työkerralla vaneri tullaa kiinnittämään liimalla lopullisesti johtoreunaan. Samalla tavalla menetellään muidenkin siiven johtoreunaan kiinnitettävien vanerien osalta. Rinnan johtoreunan vanerointia on valmisteltu siiven jättöreunan yläpinnan vanerointia, jättöreunan työstämistä muotoonsa siivekkeen kohdalla sekä asennettu siipeen kuparilankaisia maadoitusjohtoja. Kuvat, ellei toisin erikseen mainittu: Jorma Laakkonen. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14 |
Myrskyn urbaanit legendatKeskiviikko 17.6.2020 - Reino Myllymäki Myrskyyn liittyy monta paikkaansa pitämätöntä tarinaa, väitettä ja yksityiskohtaa, joita otsikossa kutsuin urbaaneiksi legendoiksi. Pienet asiavirheet kuuluvat minkä hyvänsä lentokonetyypin historian käsittelyyn, mutta joskus nämä asiavirheet laajenevat sitkeäksi disinformaatioksi. Legendoja käsittelin Ilmailumuseoyhdistyksen jäsenillassa 26.5.2020 (linkki tallenteeseen) noin viiden kappaleen verran ja loppuvuodesta julkaistavaan seitsemänteen VL Myrsky - Historia ja entisöinti 2021 -julkaisuun niitä on tulossa toistakymmentä, mutta yhden sitkeimmistä otan käsittelyyn tässäkin. Tiettävästi legenda siitä, että Myrskyn Pratt & Whitney R-1830-SC3-G Twin Wasp -moottorit olisivat Ruotsissa valmistettuja amerikkalaismoottorin kopioita, lähti liikkeelle Air Enthusiast -lehden numerosta 23, joka julkaistiin syksyllä 1983. Siinä olevan Myrsky-artikkelin tekstin kirjoitti Kari Stenman ja tuossa tekstissä virhettä ei ole. Virhe leivottiin Myrskyn kolmitaholeikkauskuvan selitetekstiin ja leipurina lienee ollut William Green. Air Enthusiast -lehden parivaljakon William Greenin ja Gordon Swanboroughin kunnianhimoisessa kirjassa "The Complete Book of Fighters" vuodelta 1994 tuota virhettä ei ole, mutta vahinko oli kuitenkin siinä vaiheessa jo tapahtunut. VL Myrsky II -entisöintiprojektin alkuaikoina kävin virheen korjaamassa mm. englanninkielisestä Wikipediasta ja pari viikkoa sitten käsiini saamassa vuonna 2019 ilmestyneessä Justo Mirandan kirjassa "Enemy at the Gates. Panic Fighters of the Second World War" se taas sitkeästi on. Tuon viimeksimainittuun kirjaan sisältyy epäloogisuus ja uusia virheitä. Suomalaisten siis väitetään käyttäneen Myrsky-tuotannossa Ruotsissa valmistettuja Twin Wasp -moottoreita, mutta Ruotsin J 22 -hävittäjien tuotantoon tiedettiin ostetun satakunta moottoria Ranskasta. Mikä on totuus? Totuus on se, että Suomi osti moottorit Saksan sotasaalisvarastoista Ranskasta, johon niitä oli tuotu tuhatkunta kappaletta Curtiss 75A Hawk -koneiden kokoamista varten ja varamoottoreiksi. Tieto moottoreista saatiin 12.1.1942, 25 moottoria tuli keväällä ja 76 moottoria juhannuksen tienoilla 1942. Kaikkiaan moottoreita tuli ilmeisesti 127 kappaletta. Myrskyn prototyypin Twin Wasp alatyyppiä S3C3-G ostettiin Yhdysvalloista, mutta MY-2:sta alkaen käytettiin Saksasta ostettuja amerikkalaismoottoreita, joille tehtiin perusteellinen huolto Aero Oy:n moottorikorjaamolla Orivedellä. Ruotsi kyllä kopioi moottorin ja SFA aloitti sen valmistuksen törmäten valmistusteknisiin ongelmiin. Kopiointiajatus syntyi jo vuonna 1940, kun Seversky-hävittäjät ostettiin ilman varamoottoreita. J 22 -koneen prototyyppeihin moottorit kannibalisoitiin Severskyistä ja sitten olikin ongelma, mistä saada sarjatuotantokoneisiin moottorit. Lopulta ostettiin ilmeisesti 117 Twin Waspia samasta Saksan sotasaalisvarastosta kuin Suomikin, mutta vasta keväällä 1943. Moottoreista 113 meni ensimmäisiin J 22 -sarjatuotantohävittäjiin, kahdella korvattiin prototyyppeihin käytetyt moottorit ja kaksi meni Saab B 18 -pommikoneen prototyyppiin. Ensimmäinen Ruotsissa valmistetulla Twin Waspilla varustettu J 22 -hävittäjä luovutettiin ilmeisesti vasta tammikuussa 1945, joten kopiomoottorit eivät olisi edes ehtineet Myrskyihin. Suomeen tuli tiettävästi kolme kopiomoottoria Ruotsista vuonna 1959 kahden Saab B 17 -koneen mukana, moottoreista yksi oli varamoottori. Suomessa lyhytikäisiksi osoittautuneista koneista on säilynyt nykypäiviin kaksi moottoria, joista toinen lienee lähes nollatunneilla oleva varamoottori. Se oli yhdessä vaiheessa vahvasti ehdolla MY-14:n moottoriksi, mutta kun yksilö osoittautui melko puutteelliseksi ja kun tietoon tuli, että DC-3:ssa käytetty versio S1C3-G on käytännössä sama kuin SC3-G polttoaineen oktaanilukua ja sytytysennakkoa lukuunottamatta, valittiin moottoriksi Suomen Ilmavoimamuseon näyttelyssä oleva versio. Hauskoja yksityiskohtia riittää. Tuosta MY-14:n moottorista löytyy ranskankielisiä kylttejä, joten siihen on käytetty sotasaalisvarastoista ostettujen moottorien osia. Vastaavasti Ranskassa lentokuntoiseksi entisöitävän J 22 -koneen sarjanumeroltaan 22149 moottorin kylttejä voi käydä ihailemassa projektin verkkosivuilla: https://www.j22-project.com. Suomessa ei ainakaan Myrskyssä käytetty muuta kuin 87 oktaanin bensiiniä, mutta ruotsalaiset oivalsivat, että SC3-G-moottorissa voi käyttää 100 oktaanista, jolloin lentoonlähtöteho matalalla kohoaa rapiat 150 hevosvoimaa. Niinpä huippunopeus pinnassa kohosi noin 25 km/h 535 kilometriin tunnissa ja kohoamisnopeus arvosta 14,2 m/s noin 17 metriin sekunnissa. Mutta hieman yli kolmen kilometrin korkeudessa ja sitä korkeammalla moottorin teho oli sama oktaaniluvusta riippumatta. Tietoihin pääsee käsiksi tästä linkistä. Vihjasin alussa, että Justo Miranda sai aikaiseksi uudenkin virheen. Lukija saa hänen tekstistään käsityksen, että moottorit olivat Vichyn Ranskan Curtiss Hawkeista. Mutta kun moottorit tilattiin, samassa toivelistassa oli mm. 70 DB 605B -moottoria ja VDM-potkuria, 12 Fieseler Fi 156 Storch -yhteyskonetta, kaksi Focke-Wulf Fw 58 -konetta sekä esimerkiksi 105 K4ü-ohjausautomaattia Saab B 18 -pommikonetta varten. Kaikki tilattiin Saksasta, vaihtona meni kuulalaakereita ja erikoisteräksiä. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14 |
Myrsky edistynyt korona-aikanakinSunnuntai 31.5.2020 - Reino Myllymäki Korona iski kavalasti myös VL Myrsky II -entisöintiprojektiin. Suomen Ilmailumuseon keskeyttäessä vapaaehtoistoiminnan myös Myrskyn entisöinti pysähtyi Vantaalla, tosin vain pariksi viikoksi. Sen jälkeen Matti Patteri on vienyt pienellä ryhmällä nimenomaan kriittisellä polulla olevia asioita eteenpäin. Myös Tikkakosken entisöintiryhmä on pystynyt tekemään Myrsky-töitä ja sen lisäksi Myrskyä on tehty myös Rautalammilla. Tiistaikerhon Myrsky-tiimi VantaallaMatti Patterin johdolla pieni ryhmä on edistänyt kriittisellä polulla olevia MY-14:n osia, lähinnä NACA-rengasta ja öljynjäähdytintä. NACA-renkaan etuosa on saatu hitsattua pääosin kokoon ja lopputulos näyttää hyvältä. NACA-rengas ja Matti Patteri. Kuva: Jorma Laakkonen. NACA-renkaan etuosan lisäksi on valmistukseen otettu sen vaippalevyt. Vaippalevyt ovat irrotettavia ja mahdollistavat mekaanikoille pääsyn moottoriin käsiksi. Vaippalevyn takaosan hattulistan mankelointi ei ole ihan yksinkertainen tehtävä.NACA-renkaan alaosan vaippalevyn lestin parissa Matti Patteri ja Jukka Köresaar. Kuva: Jorma Laakkonen. NACA-renkaan vaippalevyjen hattulistoja mankeloituna ja ilman. Kuva: Reino Myllymäki. NACA-renkaan ohella on edistetty koneen luukkuja ja erityisesti öljynjäähdyttimen rakenteita, kuten sen kaihdinta, joka on luukkujen kanssa samankaltaista niitattua alumiinirakennetta. Myös laskutelineen nostovaihteen välitysketjukotelon osat ovat valmistuneet hitsattavaksi. Öljynjäähdyttimen rakenteita, keskellä kaihdin. Kuva: Reino Myllymäki. Laskutelineen nostovaihteen välityketjukotelon osia, jotka lähtevät Matti Patterilta Teemu Lehtiselle GA Telesikselle hitsattavaksi. Kuva: Jorma Laakkonen. Myös siiven ja rungon liitoksen muotolevyn eli ns. kainalolevyn etuosan lesti vasemmalle puolelle on valmistunut ja odottaa toimitusta Antero Flanderille Rautalammille. Oikean puolen lesti valmistui aikaisemmin ja sen puolen kainalolevyn osat ovat valmistuneet. Ilmavoimamuseon entisöintiryhmä TikkakoskellaAlkuvuodesta aloitettu maalausten tutkiminen keskeytyi koronan takia, koska maaliskuulle sovitut vierailut Teknokselle peruttiin. Oikeat maalit ja niiden oikeat maalisävyt kolmelle eri pinnalle - duralumiini, vaneri ja pellavakangas - on kuitenkin saatava selville, jotta maalit saadaan hankittua oikea-aikaisesti. Tikkakoskella on korjattu pyrstön kainalolevyjä, jotka nyt ovat nyt valmiit asennettavaksi. Pahoin repeilleet ja vääntyneet pellit ovat peräisin enimmäkseen MY-5:stä, sillä esimerkiksi MY-14:n rullausonnettomuudessa irtileikkaantunut pyrstö on kadonnut. Tiistaikerhossa aloitettua oikomistyötä jatkoi Mika Rautasaari Tikkakoskella ja Antero Flander teki työn loppuun helmikuussa 2020. Oiottujen peltien aluslevyjen ja harvojen laippamutterien niittaukset porattiin auki ja ruoste poistettiin. Alkuperäiset 2,6 mm niittien poraukset väljennettiin 3 mm niiteille sopiviksi ja uudet aluslevyt niitattiin paikoilleen. Lisäksi kolmeen kohtaan niitattiin korjauspalat repeämien päälle. Korjauksissa käytettiin pehmeää alumiinia alkuperäisen duralumiinin sijasta. Korjauksissa kokeiltiin hitsausta, joka ei onnistunut alkuperäisissä olevan maalin johdosta. Myös anodisointi jää uusimatta, koska kokemusten mukaan se ei onnistu, sillä osissa on vanhaa anodisointia jäljellä. Myös aseiden patruunoiden syöttö- ja hylsyjen poistokourujen osia on kunnostettu puhdistamalla niitä ruosteesta ja maalamalla ne alkuperäisen kaltaisella käsittelyllä. Yllä olevassa kuvassa on myös patruunalaskureiden osia. Joidenkin osien kunnostusta on voitu edistää sorvaamalla ja muuten koneistamalla niihin pienosia. On piirretty tarvittavia levyosia laserleikkausta varten, asennettu järjestelmien putkituksia - mm. voiteluainejärjestelmän kunnostettuja putkia - sekä mm. öljylaskuhana, joka on laputettu MY-29:stä otetuksi. Tärkeä kohde on ollut kannuksen kääntölaite, jonka kaikki osat on saatu nyt Ilmavoimamuseolle. Valutyö tehtiin Suomen Tarkkuusvalimo Oy:ssä (Sutava), koneistettiin Metallisorvaamo Kleimola Oy:ssä, Suolahden koneistus ja huolto Oy:ssä ja ketjupyörät toimitti Euroket Oy. Seuraavaksi kokonaisuus menee koneistettavaksi Jarmo Säämäselle Saahkarin Kone Ky:öön. Myös lestintekoa on jatkettu ja valmistunut on kuomun lestin lisäksi myös kaksi lestiä polttoaine- ja öljysäiliölle. Myös siiven kainalolevyn takaosan lesti on saatu 12.5.2020 toimitettua Antero Flanderille Flanco Oy:öön Rautalammille. Kuvassa Antero Flander ja Mika Rautasaari. Kuvat, ellei toisin erikseen mainittu: Suomen Ilmavoimamuseo. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, Caudron C.59, CA-50, WSK SM-1SZ, HK-1 |
Tiistaikerho keskeytyksissä koronan vuoksiTiistai 26.5.2020 - Tiistaikerholainen Kun koronavirusepidemia alkoi maaliskuussa toden teolla levitä Suomessa, museotkin joutuivat sulkemaan ovensa. Näin myös Suomen Ilmailumuseon ovet pantiin säppiin ja samalla keskeytettiin museon vapaaehtoistoiminta, Tiistaikerho mukaan lukien. Kesäkuun alussa museoilla on taas lupa avata ovensa noudattamalla toiminnassaan koronaviruksen vuoksi annettuja viranomaisohjeita ja -suosituksia, joten täyteen vauhtiin toiminta ei Suomen Ilmailumuseossa kuitenkaan vielä pääse. Ilmailumuseon vapaaehtoistoiminta Tiistaikerhon töineen pysyy edelleen tauolla. Vapaaehtoistoiminnan käynnistämismahdollisuuksia museo arvioi syksyn kynnyksellä. Meitä tiistaikerholaisia tietystikin askarruttaa kysymys, olisiko siis syksyllä mahdollista päästä jatkamaan lentokoneiden entisöintejä Suomen Ilmailumuseon entisöintiverstaassa? Kaikki riippuu kuitenkin COVID-19-virusepidemian tilannekuvasta Suomessa. Vaikkakin tätä blogia kirjoittaessani epidemia on selvästi laatumaan päin, olen silti epäleväinen, että Tiistaikerho pääsisi, ainakaan täysimääräisesti, jatkumaan syyskauden alkaessa. Epäilyni Tiistaikerhon toiminnan pääsemisestä vauhtiin syksyllä perustuvat tosiasiaan, että tiistaikerholaisista 80 % kuluu viranomaisten määrittämään yli 70-vuotiaiden riskiryhmään. Heitähän koskee tälläkin hetkellä viranomaisten ohjeistus pysyttäytyä kotona ja välttää kontakteja muihin ihmiseen. Viranomaiset ovat myös esittäneet arvioita, joiden mukaan ihmiset 70+ saattaisivat joutua elämään karanteenimaisissa olosuhteissa aina vuoden 2021 puolelle asti. Jos näin kävisi, se tekisi Tiistaikerhon toiminnan käynnistämisen vuoden 2020 puolella ongelmalliseksi. Mutta toisaalta normaalia elämistä koskevat rajoitukset ovat ymmärrettäviä ikäihmisten henkeä uhkaavan vakavan koronaepidemian vuoksi. Osaratkaisuna olisi, että alle tuon maagisen 70-vuoden ikärajan olevat tiistaikerholaiset jatkaisivat syksyllä niin Caudron C.59 ja VL Myrsky II:n (MY-14) -lentokoneiden kuin WSK SM-1SZ (HK-1) -helikopterin roottorinlapojen entisöintejä ja vanhemmat kerholaiset liittyisivät mukaan, kun se olisi koronavirusepidemian osalta turvallista. Tällainen kahtiajako vaan ei tunnu miellyttävältä. No, tilanne on nyt se, mikä on. Siksi palautettakoon mieliin, mihin vaiheeseen Tiistaikerhossa jäätiin maaliskuun alussa, kun kerhon toiminta koronavirusepidemian vuoksi keskeytettiin. Caudronin entisöintiMaaliskuun alussa oli Caudron C 59. (CA-50) vasemman alasiiven kangasverhoilun reiät paikattu, joten voitiin ryhtyä korjaamaan koneen oikeaa alasiipeä. Siipi oli ollut jo syksystä lähtien odottamassa korjaustoimenpiteitä Suomen Ilmailumuseoon varastoituna. Oikean alasiiven pääasiallisena työnämme olisi kangasverhoilussa olevien reikien paikkaus eli samaa hommaa, mitä tehtiin vasemman siiven kanssa. Oikean siiven kangasverhoilussa on puolensataa repeämää tai reikää. Ennen niiden korjaamista siiven kangaspinnat pestiin huolellisesti ja siivestä irrotettiin siivekkeen vaijeri. Verhoilukankaan suurempien repeämien liepeet ommeltiin kiinni toisiinsa. Korjatut repeämät ja muut kangasverhoilussa olevat reiät peitetään kangaspaikoilla. Paikkoihin käytetään lentokoneiden verhoiluun tarkoitettua pellavakangasta eli ns. lekopellavaa. Kankaasta leikattiin tarvittavat puolensataa kangaspaikkaa niin isoja kuin pieniä rekiä peittämään. Paikkalappujen reunat hapsutettiin, jotta niiden reunat liimautuisivat hyvin verhoilukankaan pintaan. Paikat kiinnitetään reikien päälle perinteisellä tavalla eli kiristyslakalla. Viimeisenä tiistaina 10. maaliskuuta ennen Tiistaikerhon toiminnan keskeytymistä, oli kaikki reikiä varten tehdyt paikat reikien vieressä valmiiksi numeroituna kiinni liimaamistaan odottamassa. Oikean alasiiven verhoilukankaan reikien paikkauksen ohessa puhdistettiin hiekkapuhalluksella siivekkeen pahoin ruostuneet vaijerit. Siinä yhteydessä huomattiin vaijerissa kiinni oleva upea lyijyinen hakaristitunnuksella vaijerin tarkastussinetti. Osiinsa purettu Caudronin korkeusvakaaja saatiin helmikuun loppuun mennessä kunnostettua ja koottua. Voitiin aloittaa rankona olevan korkeusvakaajan verhoilun valmistelut. Vakaaja verhoillaan kankaalla. Verhoilun esivalmistelu tarkoittaa vakaajan kaarien ja johtoreunan kietomista kangasnauhalla. Verhoilukangas tullaan ompelemaan kiinni näihin nauhoituksiin. Kaarien nauhoittamisen olen jo tarkemmin kuvannut aiemmassa blogissani. Todettakoon kuitenkin vielä kertauksena, että kaaret nauhoitettiin, kuten ne oli 1920-luvullakn nauhoitettu. Menettely selvisi, kun korkeusvakaajaa purettiin osiinsa. Kaaret nauhoitettiin 20 mm levyisellä kangasnauhalla, jossa nauhaa kierrettiin kaaren ympäri noin 2-3 cm välein. Kaarien nauhoittamisen jälkeen kaaret sidottiin vielä toisiinsa vakaajan poikki vedetyllä nauhaparilla. Seuraava työvaihe olisi ollut vakaajan johtoreunan nauhoittaminen 50 mm levyisellä kangasnauhalla, mutta sitä emme ehtineet tehdä, koska koronavirusepidemia keskeytti työmme. Myrskyn tilanneMaaliskuun alussa etenimme vauhdilla sekä VL Myrsky II:n (MY-14) oikean että vasemman siipipuoliskon rakentamisessa. Oikea siipipuolisko saatiin vaneroitua kokonaan umpeen, jonka jälkeen aloitimme siiven vaneripintojen paklauksen ja hionnan siiven pintojen pohjamaalausta ennakoiden. Vasemmassa siivessä rakennettiin jättöreunaa, jossa keskeistä oli kiinnittää ensin jättöreunan kaaret. Sen jälkeen voitiin aloittaa siiven sisässä pitkin takasalkoa kulkevien laskutelineen, laskusiivekkeen sekä siivekkeen käyttötankojen ja mekanismien asennukset sekä laskusiivekkeentilan rakentaminen. Maaliskuun alussa koko jättöreunan alue oli 80% prosenttisesti saatu valmiiksi. Laskusiivekkeen tila oli vaneroitu ja käyttötangot ja -mekanismit olivat paikoillaan siiven sisällä. Jättöreunan verhoiluvanerissa on hyvin näkyvillä siiven sisällä olevien laitteiden tarkistusluukkuja varten tehdyt aukot. Vasemman siiven johtoreunan vanerointia ei ehditty vielä aloittaa. Koko alkuvuoden oli rakennettu alumiinilevystä koesiiven pyöräaukon luukkuja, josta olen kirjoittanut viimeisimmissä blogeissani. Pyöräaukon sisempi luukku oli jo helmikuun lopussa valmis ja asennettu paikalleen aukon sisäreunaan. Pyöräaukon sisemmän luukun vastinpariksi rakennettiin pyöränapaan kiinnitettävää ulompaa pyöräaukon luukkua. Samanaikaisesti alumiinilevystä rakennettiin joustintukeen kiinnitettävää joustintuen aukon peittävää luukkua. Koesiiven laskutelineen luukut ehdittiin saada pääosin valmiiksi ennen Tiistaikerhon toiminnan keskeytymistä. Maaliskuussa oli meneillään myös mm. öljynjäähdyttimeen kiinnitettävien tulo- ja poistoilman kanavien tekeminen valmiiksi sekä moottorinsuojukseen eli NACA -renkaaseen liittyvät työt. Näiden tekemistä on jossain määrin jatkettu koronavirusepidemiankin aikana Myrsky -projektin vetäjän Matti Patterin kotiverstaassa. SM-1 helikopterin lavatWSK SM-1SZ (HK-1) helikopterin lavat oli saatu helmikuun lopussa korjattua sekä korjattujen kohtien uudet verhoilukankaat jo lakalla kiristettyä. Seuraava vaihe olisi ollut roottorinlapojen korjattujen alueiden maalaus, mutta se saa nyt odottaa Tiistaikerhon toiminnan uudelleen käynnistystä. Kuvat: Lassi Karivalo |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, Caudron C.59, CA-50, WSK SM-1SZ, HK-1 |
Lestejä pellin taivuttamisen avuksiTiistai 12.5.2020 - Reino Myllymäki Ohutlevyn taivuttaminen monimutkaiseen muotoon vaatii joko muotin eli lestin tai sitten sovittamisen varsinaiseen kohteeseen. Molempia on käytetty. Esimerkiksi Vanha rouva Dakota -kirjassa on vuoden 1983 kohdalla tieto, että puuseppä Arvo Hirvonen teki puiset muotit, joilla vedettiin Valmet Oy:ssä kaksi sarjaa Messerschmitt Bf 109G -koneen siipien tyvilevyjä, joista toinen meni Englannissa lentokuntoiseksi entisöitävään "mustaan kuutoseen" ja toinen jäi odottamaan tulevaa käyttöä. En "Mustan kuutosen" luona RAF Museum Hendonissa käydessäni tiennyt, että koneessa on suomalaiset siiven tyvilevyt. Kuva: Reino Myllymäki. Fokker D.XXI FR-110:ä entiöitäessä vuonna 1989 siiven tyvilevyt tuottivat vaikeuksia. Muottien tekeminen ei tuntunut mielekkäältä, joten tyvilevyt tehtiin sovittamalla. Sen sijaan esimerkiksi koneen virtaviivasuksien peltiaihiot vedettiin Valmet Oy:ssä, joten muottia on tarvittu. Vuonna 1989 FR-110:n entisöinti oli lähestymässä loppusuoraa. Silloin tuli vahvistukseksi mm. sotilasmestari Antero Flander. Näin päästiin aasinsillalla 31 vuotta eteenpäin MY-14:n entisöintiin ja Antero Flanderiin. Hänen taitojaan on tarvittu tässäkin projektissa muun muassa patalevyn, NACA-renkaan ja siiven tyvilevyjen valmistamisessa sekä pyrstön tyvilevyjen oikaisemisessa. Liki puolet Myrskyn suunnitelmista on työvälinepiirustuksia. Lähes minkä tahansa osan valmistaminen alkaa jigin tai lestin valmistamisella, joita Matti Patterin johdolla on syntynyt kymmeniä. Nämä asiat tahtovat unohtua lopputuloksia ihailtaessa. Antero Flander, Matti Patteri ja siiven tyvilevyyn liittyvä muotti. Kuva Jorma Laakkonen. Patalevy muotoutuu. Kuvat: Antero Flander. NACA-renkaan segmentin aihio ja muotti. Kuva: Lassi Karivalo. NACA-renkaan kahdeksan 45 asteen segmentin muotin teki Matti Patteri Mir-materiaalista, joka on hartsilla impregnoitua lasikuulamassaa, erittäin lujaa mutta kevyttä materiaalia. Aihiot vedettiin Patricomp Oy:ssä eli käytännössä samassa paikassa kuin vuonna 1983 Mersun ja vuonna 1989 Fokkerin ohutlevyt. Näistä aihoista leikkaamalla, muokkaamalla ja sovittamalla saatiin aikaan NACA-renkaan alaosa Tiistaikerhossa Matti Patterin johdolla. Hitsaustyön teki Teemu Lehtinen GA Telesis Engine Service Oy:stä. Yläosaan sen sijaan tarvittiin lisää muokkausta. NACA-renkaan yläosan muotti. Kuva: Jorma Laakkonen. NACA-renkaan yläosan lesti tehtiin Tiistaikerhossa ja sen pohjalta yläosan muokkasi Antero Flander Flanco Oy:stä. Yläosaan liittyy myös kaksiosainen ilmakanava, joka johtaa ilmaa NACA-renkaan yläosan aukosta kaasuttimelle. Kuten arvata saattaa, näitäkään osia ei ollut, joten ne oli tehtävä. NACA-renkaan ilmatorven muotin on Matti Patteri tehnyt teräksestä ja messumetallista. Kuva: Jorma Laakkonen. Antero Flanderin tekemät ilmatorvet. Kuva: Jorma Laakkonen. NACA-renkaan yläosan aihio. Kuva: Jorma Laakkonen. Myös öljynjäähdytin tarvitsi ilmatorvet sekä tulo- että menopuolelle. Lestit tehtiin Tiistaikerhossa, jossa tehtiin yksinkertaisimmat kartion muotoiset ilmatorvet. Vaikeammissa tarvittiin jälleen Antero Flanderin taitoja. Ilmanottotorven alumiinohutlevy "käärittiin" lestin ympärille Tiistaikerhossa. Ja viimeistelyä tarvittiin. Kuva: Lassi Karivalo. Ilmanottotorvi valmistuu Flanco Oy:ssä Rautalammilla. Kuvat: Antero Flander. Myrskyn siiven väliset tyvilevyt eli ns. kainalolevyt ovat oma kokonaisuutensa. Niitä varten tehtiin kaksi lestiä. Etuosan lesti tehtiin Tiistaikerhossa Vantaalla ja takaosan lesti Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella. Tyvilevyn etuosan lesti Tiistaikerhossa. Kuva: Reino Myllymäki Tyvilevyn etuosa valmistuu Flanco Oy:ssä Rautalammilla. Kuva: Antero Flander. Tyvilevyn takaosan lesti Tikkakoskella. Kuva: Suomen Ilmavoimamuseo. Tällä hetkellä siiven takaosan lesti odottaa kuljetusta Tikkakoskelta Rautalammille. Tyvilevy tehdään useammasta alumiiniohutlevykappaleesta ja hitsataan yhdeksi kokonaisuudeksi. Työ jatkuu, vaikka koronavirusepidemia on sitä nyt hidastanutkin. |
1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14 |
Painosorvauksella osia MyrskyynPerjantai 17.4.2020 - Reino Myllymäki Painosorvauksella tarkoitetaan ohutlevyn muokkaamista sorvin avulla. Pyöreä ohutlevyaihio kiinnitetään muotin päälle ja näiden pyöriessä karkaistulla teräsrullalla painetaan ohutlevyä vaiheittain muottia vasten, jolloin syntyy pyörähdyskappale, jonka sisäpinta on muotin muotoinen. Sarjatuotannossa tai pyrittäessä hyvään pinnanlaatuun muotti voidaan tehdä karkaistusta teräksestä. Muutoin riittää karkaisematonkin teräs ja VL Myrsky II -projektissa muotit on tehty vanerista. Painosorvaus on varsin edullinen tapa tehdä ohutlevystä pyörähdyskappaleita. Yksittäisiä kappaleita tehdään käsin, sarjatuotannossa mukaan tulevat automaattisorvit. Monimutkaisemmassa muodossa tarvitaan enemmän työvaiheita ja -kaluja kuin yksinkertaisessa. Yleensä sorvattavat muodot ovat sellaisia, joissa aihion irrottaminen muotista ei edellytä muotin purkamista osiin. Eri metallit soveltuvat painosorvaukseen eri tavoin. Seostamaton alumiini, "musta" ja sinkitty teräs sekä kupari soveltuvat hyvin painosorvaukseen. Huonoimmin sorvautuvat puolestaan seostetut alumiinit, ruostumaton teräs, messinki ja titaani. VL Myrskyn alkuperäinen pyöräkotelon kansi, joka on löytynyt tässä kirjoituksessa kuvattujen uustuotanto-osien tekemisen jälkeen. Kuva: Reino Myllymäki. VL Myrskyssä painosorvattuja osia ovat ainakin potkurinapa eli spinneri sekä pyöräkotelojen kannet. Varsinainen spinneri on kuitenkin alkuperäisosa, joten sitä ei tarvinnut tehdä uustuotantona. Sen kiinnitys- ja takalevyt kuitenkin puuttuivat ja ne oli tehtävä. Samoin puuttuivat laskutelineen pyöräkotelojen kannet. Painosorvausta edeltää aina muotin eli lestin tekeminen, mikä on tarkkuutta vaativa tehtävä. Painosorvatun tuotteen sisä- eikä ulkomitoista tulee muotin suuruisia, mikä on otettava huomioon muottia suunniteltaessa ja tehtäessä. Myrskyn pyöräkotelon kansi oli muodostaan suhteellisen yksinkertainen. Sen sijaan spinnerin kiinnitysrenkaassa ja takalevyssä oli negatiivisia muotoja eli ohutlevy jouduttiin painosorvaamalla pakottamaan muotin "ympäri". Tällaiset sorvaukset ovat tavallista vaativampia ja edellyttävät, että muotti on koottu segmenteistä, jotta se voidaan sorvauksen jälkeen purkaa lopputuloksen sisältä pois. Pyöräkotelon kansien sekä spinnerin kiinnitysrenkaan ja takalevyn lestit teki Matti Patteri. Ensin sorvattiin pyöräkotelon kannet, sitten spinnerin takalevy ja lopuksi kiinnitysrengas. Viimeksimainitun lesti tehtiin takalevyn lestiä muokkaamalla. Muokattavana ohutlevynä käytettiin puolikovaa 99,5 % alumiinia sisältävää levyä. Spinnerin kiinnitys- ja takalevyjen aihiot ja pyöräkotelojen kannet painosorvattiin Valo-Steel Mentanova Oy:ssä Helsingin Heikinlaaksossa. Painosorvaustyön teki Jorma Heinonen. Ensinnä sorviin kiinnitetään muotti. Kuva: Jorma Laakkonen. Painosorvattava ohutlevykappale leikataan kiekkoleikkurissa. Kuva: Jorma Laakkonen. Sitten seuraa painosorvaus. Video: Jorma Laakkonen. Jos video ei käynnisty, lataa se tästä. Painosorvauksen tuloksena on aihio. Kuva: Jorma Laakkonen Alkuperäinen spinneri, painosorvattuja takalevyn aihioita ja muotti. Kuva: Jorma Laakkonen. Takalevyn kevennysreikien tekoa. Kuvat: Lassi Karivalo. Kiinnitys- ja takalevyt paikoillaan alkuperäisessä spinnerissä. Kuvat: Lassi Karivalo. Painosorvatut tuotteet ovat lähes aina aihioita, jotka tarvitsevat vielä käsittelyä. Niin tässäkin tapauksessa. Käsittely tehtiin Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa. Pyöräkotelon kansi ei ole pyörähdyskappale sanan varsinaisessa merkityksessä, koska kannesta tulee vino siten, että kantta kiertävän kiinnityslaipan etäisyys kannen tasopinnasta vaihtelee. Tällaista muotoa ei voi saada painosorvissa aikaiseksi, mutta aihion voi saada ja siitä jatkaa muottia vasten naputellen. MY-14 tulee saamaan alkuperäisen pyöräkannen ohelle toisen uustuotantona tehdyn ja se on jo muotoonsa naputeltu. Sen sijaan koesiiven pyöräkotelojen kannet ovat vielä aihioina. Tarkkasilmäiset huomasivat katkaistun segmentin muotoisen luukun pyöräkotelon kannessa. Sen käyttötarkoitusta ei tunneta, mutta todennäköisesti se mahdollistaa pääsyn joihinkin ohjaamon alapuolisiin mekanismeihin pyöräkotelon kautta koneen seisoessa maassa laskutelineensä varassa. Lisäksi Myrskyssä on osia, joiden tekotapaa ei tunneta. NACA-rengas on 5/8 pyörähdyskappale ja on mahdollista, että renkaiden aihiot tehtiin painosorvaamalla. Aihiosta jatkettiin sitten eteenpäin muilla menetelmin, kuten puuvasaralla naputtelemalla tai lyijyruoskalla ruoskimalla muottia vasten. On mahdollisuuksien rajoissa myös, että alle millimetrin vahvuisesta teräsohutlevystä tehdyn patalevyn aihio olisi myös aikanaan painosorvattu. Nyt sekä NACA-rengas että patalevy tehtiin segmenteistä, jotka muokattiin ja hitsattiin yhteen. NACA-renkaan yläosaan tehtiin mittava pakotustyö, jotta siihen saatiin läpiviennit kaasuttimen ilmanotolle ja neljän konekiväärin lieskaputkille. Patalevyn molemmin puolin tarvittiin sisäänvedot pakoputkipattereille ja lisäksi luukkuja. |
1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14 |
Myrskyn pyörän ja joustintuen luukkujen jäykisteiden kiinnitysTiistai 14.4.2020 - Tiistaikerholainen Kun entisöitävänä olevan VL Myrskyn (MY-14) koesiiven pyöräaukon ulompi luukku ja joustintuen aukon luukku sekä luukkuihin kiinnitettävät jäykisteet olivat tulleet takaisin kromatoinnista, voitiin käynnistää jäykisteiden niittaaminen luukkuihin. Kromatoinnissa alumiini käsitellään kromaatteja sisältävissä happamissa liuoksissa, joissa alumiinin pintaan muodostuu pinnoituskylvyn komponenttien kanssa ohut epäorgaaninen pinnoite suojaten alumiinia hapettumiselta. Kromatoinnissa Myrskyn laskutelineen aukkojen luukut ja niiden osat saivat kauniin kullanhohtoisen pinnan. Alettiin kiinnittää ensin laskutelineen joustintuen aukon luukun jäykistelistoja. Listat ovat ”hattuprofiililistoja”. Se tarkoittaa, että neliölista on alaosastaan auki ja sillä on alareunassa kummallekin sivulle taitetut liepeet, joihin tehdyistä rei’istä jäykistelista niitataan luukkuun reunoihin. Joustintuen aukon luukkuun oli jo aiemmin porattu reiät niiteille ja samoin niitinreiät myös jäykistelistoihin. Luukun reunoissa olevat niitinreiät oli myös senkattu uppokantaniittejä varten. Aloitettiin jäykistelistojen niittaus luukun alapintaan. Niittausta varten listat lukittiin paikoilleen niitin rei’istä laitetulla muutamalla sokalla. Ennen listojen kiinniniittausta joustintuen aukon luukku laitettiin vielä paikoilleen varmistaen, että luukku ”istui” aukossa oikein jäykistelistojen myös kanssa. Sitten listat niitattiin niitti niitiltä niittipyssyllä luukun sisäpuolen reunaan. Niittipyssyllä niittaus saadaan tehtyä kätevämmin kuin käyttäen vasaraa. Kun koesiiven joustintuen aukon luukun kaikki tukilistat oli niitattu kiinni, siirryttiin työskentelemään pyöränapaan kiinnittävän luukun jäykisteiden kiinnittämiseksi. Pyöräaukon ulomman luukun ulkopintaan tuleva soikea jäykistelevy kiinnitettiin paikoilleen pyöränapaan neljällä koneruuvilla. Tämän jälkeen jäykistelevyn reunoihin voitiin merkata paikat niitinrei’ille. Soikea jäykistelevy kiinnitetään luukun pintaan varsinaisesti niiteillä. Reikien paikat merkattiin piikillä. Jäykisteen kumpaankin päähän laitettiin väliaikainen kiristysruuvi, jotta jäykiste saatiin painumaan tiiviisti profiililtaan hieman kuperan luukun pintaa vasten ja jotta jäykistelevy pysyy niitinreikien porauksen ajan paikoillaan luukun pinnassa. Reiät porattiin pylväsporalla, jonka jälkeen reiät senkattiin rajoittimella varustetulla senkkausterällä. Rajoitin estää liian syvälle menevän senkkauksen. Tämän jälkeen jäykistelevy niitattiin niittipyssyllä luukun sisäpinnan puolelta. Seuraavaksi aloitettiin asemoida alumiinilevystä tehtyjä kotelomaisia jäykisteitä niitattavaksi luukun sisäpintaan. Kotelomaisia jäykisteitä tulee yksi luukun kummallekin sivulle sekä yksi luukun alareunaan. Jäykisteet niitataan ulkoreunastaan luukun sisäreunaa kiertävään neliöputkesta hitsattuun tukikehään sekä liepeistään luukun pintaan. Teräksinen tukikehikko ei käynyt kromatoitavana, vaan se maalattiin harmaalla ruostumista estävällä Isotrol -maalilla. Kotelomaisten jäykisteiden niittaamista ei ehditty aloittaa ennen kuin Tiistaikerhon toiminta keskeytettiin koronavirusepidemian seurauksena. Jäykisteet ehdittiin siis niitata kiinni joustintuen luukuun, mutta pyöräaukon ulomman luukun sisäpintaan tulevat kotelomaiset jäykisteet jäivät kiinnittämättä. Koesiiven laskuteline saa siten odottaa kotelossaan töiden jatkumista virusepidemian päätyttyä. Kuvat: Lassi Karivalo |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14 |