Blogi

MY-14:n korkeusvakaajan pohjamaalaus

Perjantai 28.8.2020 - Tiistaikerholainen

Pohjamaalausta varten VL Myrsky II:n (MY-14) korkeusvakaajan vasen ja oikea puolisko kiinnitettiin vakaajan pintakäsittelyä varten neliöteräsputkesta tehtyyn telineeseen eli jigiin. Jigissä vakaajaa voidaan käännellä eri pintakäsittelyvaiheiden tarpeiden mukaisesti.

Ennen pohjamaalausta vakaajan verhoiluvanerien saumakohdat oli paklattu ja hiottu sileiksi. Vakaajan vaneripinnat pestiin vesi-Sinol-seoksella, jossa oli puolet vettä ja puolet Sinolia. Vesi-Sinol-pesu on normaali maalausta edeltävä pintojen rasvanpoistotapa. Pesun jälkeen pinnat kuivattiin lämpöpuhaltimella ja hiottiin kolmeen kertaan 240 hiontapaperilla.

Kuva: Jouni Ripatti.

MY-14 korkeusvakaajan vaneripintojen maalaus tehdään useassa vaiheessa. Ensin vaneripintaan vedetään pohjamaali, jonka jälkeen varsinainen pintamaali. Molempia sivellään useampi kerta välihionnoin. Sekä pohja- että pintamaali ovat alkydimaaleja, kuten oli alun perinkin, kun Myrskyjä rakennettiin 1940-luvulla Valtion lentokonetehtaassa (VL) Tampereella.

Oikea kuva: Jouni Ripatti.

Entisöitävänä olevan MY-14 vaneripintojen pohjamaalina käytetään TEMALAC AB 70 alumiinihilealkydimaalia. Maalin sävy on RAL 90006 eli white aluminium. Maalin alumiinihile täyttää vanerin pinnan syyrakennetta, jolloin vaneripinnasta saadaan hiottuna tiivis ja tasainen.

Kuva: Heikki Kaakinen.

Nyt korkeusvakaajan ylä- ja alapinnat on maalattu kertaalleen alumiinihilepohjamaalilla.  Ensimmäiseen maalauskertaan maali ohennettiin Ruiskuohenne 1032:lla ja maalaus tehtiin minitelalla (polyesterirullalla). Telalla saatiin hyvin tasainen jälki. Maalin kuivuttua pinnat hiottiin sileiksi toista maalikerrosta varten. Seuraava pohjamaalikerros vedetään ohentamattomalla ja sävyltään ensimmäistä maalikertaa tummemmalla harmaalla maalilla. Tummempi sävy sen vuoksi, että se paljastaa vaaleampaan maalipintaan verrattuna, mikä alue on jo maalattu ja mikä vielä ei. Jos katsotaan tarpeelliseksi vielä kolmaskin pohjamaalikerros, niin sen sävy on taas vähän tummempi.

Meille tuli odottamaton tauko ennen toisen pohjamaalikerroksen sivelyä, kun kesälomien vuoksi joudumme odottamaan tarvitsemamme sävyltään tummemman TEAMLAC AB 70 pohjamaalin sekoittamista ja toimittamista. Kunhan tarvittavat maalipurkit saadaan, korkeusvakaajan pohjamaalaus jatkuu.

Todettakoon, että lopullisesti MY-14 korkeusvakaaja saa Ilmavoimien 1940-luvun tapaan yläpinnalleen vihreä-musta maalauskaavion ja alapinnalleen vaalean sinisen maalipinnan.

Kuvat, ellei toisin erikseen mainittu: Lassi Karivalo.

MY-14:n öljynjäähdyttimestä, kainalolevyistä, laskutelineen luukuista ja MY-5:n runkokehikosta

Maanantai 24.8.2020 - Tiistaikerholainen

Samanaikaisesti, kun Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa viimeisteltiin VL Myrsky II:n (MY-14) vasemman siipipuoliskon verhoilua, ahkeroitiin muiden Myrsky-projektin työkohteiden parissa.

Ennen koronaviruksen aiheuttamaa taukoa oli saatu valmiiksi valtaosa moottorin öljynjäähdyttimen tulo- ja poistoilman kanavien (”torvien”) osista. Ne oli tehty millin vahvuisesta alumiinilevystä. Nyt ryhdyttiin rakentamaan piirustuksen mukaisesti tuloilman kanavaan asennettavaa ilmavirtauksen säädintä. Säädin koostuu alumiinisesta vannekehästä, jonka sisäpuolella on kolme akseleissaan kääntyvää säätöläppää. Näillä läpillä jäähdyttimeen tuleva ilmavirta säätyy portaattomasti. Säätö tapahtuu koneen ohjaamosta käsin.

Ilmavirtauksen säätimeen tarvittavat osat leikattiin millimetrin vahvuisesta alumiinilevystä laserilla ProLaser Oy:ssä. Säätimen aihioihin porattiin samalla säätimen kokoamiseksi tarvittavat niitinreiät. Säätimen osat myös kromatoitiin korroosiota vastaan.

Öljynjäähdyttimen säätimen kokoaminen aloitettiin sen kehästä. Kun vannemainen kehä oli muodossaan, niitattiin kehään kiinni kolmen kääntyvän säädinläpän akselien päät. Akselin päissä on hahlo, johon alumiinisen säädinläpän reuna uppoaa. Kokeiltaessa todettiin, että säätimen kolme läppälevyä sopi hyvin akseliensa hahloihin. Seuraavaksi läppien pintaan niitataan akselin päät yhdistävä alumiiniprofiili, jolla läpät lukitaan akseleihinsa.

Metallityötä on tarvittu myös Myrskyn rungon ja siiven yhtymäkohtaa peittävien alumiinisten suojuslevyjen tekemiseen. Suojuslevyjen tekeminen aloitettiin siiven johtoreunan ja rungon yhtymäkohdan suojuslevystä. Monimuotoinen suojuslevy rakennetaan kolmesta alumiinilevyn kappaleesta, jotka hitsataan yhteen. Millin vahvuisesta alumiinilevystä leikattujen suojuslevyn aihioiden muokkaamiseksi haluttuun muotoon rakennettiin puinen muokkauslesti. Lestejä rakennettiin kaksi, toinen siiven tyven oikeaa ja toinen siiven vasenta puolta varten. Alumiinilevystä leikatut suojuslevyn aihiot muokattiin muotoonsa Flanco Oy:ssä muokkauslestiä hyväksi käyttäen. Muokatut suojuslevyt hitsataan yhteen puolestaan GA Telesis Engine Services Oy:ssä.

Jatkettiin koesiiven pyöränapaan ja joustintukeen kiinnitettävien laskutelineaukon luukkujen rakentamista. Ne oli saatu maaliskuussa jo lähes valmiiksi. Luukkujen sisäpintaan niitattiin nyt loputkin alumiiniprofiilijäykisteet. Luukut ovat valmiit paikalleen asennettaviksi. Joustintukeen kiinnittyvän luukun ulkopintaan tulevat ulkonemat eli ”patit” on myös hitsattu paikoilleen.  Patit tarvitaan joustintukeen kiinnittyvän laskutelineen ylösvetohaarukan muodon vuoksi. Nämä patit on hitsattu paikoilleen myös Myrskyn varsinaisen siiven laskutelineen joustintukeen kiinnitettäviin luukun aihioihin, mutta aihiot ovat vielä kromatoimatta ja ilman jäykisteitä.

Tikkakoskelta tuodusta Myrsky MY-5:n runkokehikosta on irrotettu siinä vielä kiinni olleet koneen osat, jotta kehikko saadaan ”puhtaaksi” hiekkapuhallusta varten.  Runkokehikko hiekkapuhalletaan Auto- ja Teollisuusmaalaamo Oy:ssä, jossa runkokehikko saa myös harmaan maalipinnan.

Aikamoinen kasa erilaisia korvakkeita ja osia irtosikin MY-5:n runkokehikosta. Jotkut osat jouduttiin irrottamaan vähän väkivaltaisesti ”rälläkällä”, kun osien pahasti ruostuneita kiinnityspultteja ei saatu auki. Irrotut osat puhdistetaan ruosteesta sekä maalataan. Osat tullaan käyttämään, kun MY-5:n runkokehikosta tehdään aikanaan Myrsky-hävittäjän rakennetta esittelevä esittelyrunko. Runkoon kiinnitetään Myrsky -projektissa siiven rakentamisen testaamiseksi tehty kaksi ja puolimetrinen siiven tyviosa.

Mutta sitä ennen MY-5:n runkokehikkoa käytetään Myrsky MY-14 siipien koesovituksessa. Siipien koesovituksessa MY-5:n runkokehikko lasketaan Tiistaikerhon rakentaman MY-14 siiven päälle ja lukitaan siihen neljästä siiven kiinnityskorvakkeesta eli pankosta. Teräslevyillä yhtenäiseksi Myrskyn siiveksi liitettyjen siipipuoliskojen koesovitukseen päästäneen kuukauden kuluttua.

Kuvat: Lassi Karivalo

Myrskyn vasen siipipuolisko vanerointu

Sunnuntai 9.8.2020 - Tiistaikerholainen

Kuten edellisessä blogissani kerroin, VL Myrsky II:n (MY-14) rakentaminen on päässyt jatkumaan Tiistaikerhossa, tosin ei vielä täystehoisesti. Töitä on tehty mm. oikean siiven johtoreunan, jättöreunan sekä siiveketilan reunojen vaneroimiseksi, moottorin ilmanottotorven sovittamiseksi NACA-renkaan aukkoon, moottorin alapuolisen suojuksen tekemiseksi ja öljynjäähdyttimen ilmanottotorven ilmavirtauksen säätelykidusten rakentamiseksi. Päätyönä on kuitenkin saada vasen siipipuolisko kokonaan vaneroitua eli samaan työvaiheeseen oikean siipipuoliskon kanssa.

Siiven johtoreunan vaneroimisesi johtoreunaan kiinnitettävät vanerit liotettiin vedessä, jotta ne saatiin taipumaan murtumatta suipon johtoreunan päälle. Muotoonsa kuivuneet vanerit liimattiin sitten kiinni johtoreunaan. Johtoreunan verholuvanerien saumakohdat paklattiin ja hiottiin tasaisiksi. Vasemman siiven johtoreunassa olevaa pitotputken kohta on vielä verhoilematta. Sitä ei kuitenkaan verhoilla vanerilla. Pitotputken kohdalla johtoreunan kaarien väli oli Myrskyissä verhoiltu ohuella ja irrotettavalla alumiinilevyllä. Näin pitotputken huolto- ja korjaus on tarvittaessa helppo suorittaa. Nyt on pohdinnassa, verhoillaanko MY-14 osalta tämä alue alumiini- vai pleksilevyllä.

Oikeanpuoleinen valokuva: Heikki Kaakinen.

Siiven yläpinnan jättöreuna-alue takasalon ja jättöreunan väliltä on myös saanut vanerikatteen. Ensin sovitettiin paikalleen määrämittaan leikatut verhoiluvanerit, joiden sisäpinnat oli jo suojalakattu. Kun jättöreuna-alueen verhoiluvanerit oli saatu asettumaan paikoilleen ja vanerit toisiinsa yhdistävät viistesaumat kohdalleen, vanerit liimattiin kiinni. Ennen kuin vanerit lopullisesti peittivät siiven sisäosat näkyvistä, vaneroinnin suorittaneet tiistaikerholaiset kirjoittivat nimensä muistoksi siiven sisäpintaan.

Vasemmanpuoleinen kuva: Heikki Kaakinen.

Siiven jättöreunan yläpinnan verhoiluvanerien liimautuminen vasten siipikaaria sekä niiden
välisiä tukilistoja varmistettiin kaarien ja tukilistojen kohtiin nitojalla kiinnitetyillä vanerilapuilla. Vanerin liimautuminen jättöreunalistaan varmistettiin puolestaan pitkällä puristinrivillä. Liiman kuivuttua puristimet sekä vanerilaput poistettiin. Vanerin pintaan jääneet nitojan niittien jäljet sekä vanerien liitossaumat paklattiin umpeen tasoitteella ja hiottiin tasaisiksi.

Oma työnsä oli kiinnittää vasemman siiven siivekeaukon yläreunaan noin 10 cm levyinen vaneriuloke. Vastaavanlainen vaneriuloke, mutta kapeampi on jo siivekeaukon alareunassa. Nämä vaneriulokkeet muodostavat siiveketilan etuosaan aerodynaamisen kotelon, jonka sisään siivekkeen johtoreuna uppoaa.

Kuvat: Heikki Kaakinen.

Vasen siipi on nyt saatu saamaan työvaiheeseen oikean siipipuoliskon kanssa eli voidaan sanoa, että siipi on ”puuvalmis”.  Se merkitsee, että voidaan aloittaa siiven vaneripintojen maalausta edeltävä pintakäsittely tasoitteineen ja hiomisineen. Tosin maaliakin on jo ehditty vähän sivellä, kun sekä vasemman että oikean siipipuoliskon tyviosan yläpinnaltaan avoimet sisäosat maalattiin harmaalla TEMALAC FD 50 alkydimaalilla.  Näitä siiven tyven avoimia alueita ei verhoilla umpeen, sillä siiven tyviosa jää siiven päälle asennettavan Myrskyn rungon sekä rungon ja siiven saumakohdan peittävien alumiinisten kainalolevyjen alle.

Valokuvat, ellei toisin erikseen mainittu: Lassi Karivalo.

MY-5:n runkokehikosta

Tiistai 4.8.2020 - Tiistaikerholainen

VL Myrskyn entisöintiprojektin käynnistyessä projektille oli tarjolla Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella kolme Myrskyn rikkonaista runkokehikkoa (MY-5, MY-9 ja MY-14), joista jokaisen perärunko oli vaurioitunut. Runkokehikoista valittiin Myrskyn entisöinnin kohteeksi vähiten vaurioitunut MY-14 runkokehikko. Tämän seurauksena hankkeesta tuli VL Myrsky MY-14 -hävittäjän entisöinti. Koska MY-14 runkokehikosta katkaistu takarunko on kadonnut, otettiin MY-14 runkokehikkoon liitettäväksi MY-9:n takarunko. Todettakoon, että yksityisomistuksessa on vielä neljäskin Myrskyn runkokehikko (MY-10), jonka hankkimisesta projektin käyttöön on neuvoteltu.

MY-14 runko moottoreineen ja hallintalaitteineen entisöidään pääosin Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella. Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhon päätyönä on rakentaa Vantaalla yhteistyössä Suomen Ilmailumuseon kanssa koneen muut osat kuten siivet kaikkine laitteineen, pyrstön osat sekä rakentaa mm. koneen nokkaan tulevat patalevy, NACA-rengas sekä moottorin suojuspellit.

Kuva: Jorma Laakkonen.

Entisöintiprojekti käynnistyi toden teolla vuonna 2013 ja projektin edistymistä on koko ajan seurattu mm. Ilmailumuseoyhdistyksen ja Myrsky-projektin omilla kotisivuilla sekä vuosijulkaisuin. MY-14 rungon entisöinti Tikkakoskella on jo pitkällä. Vantaalla Tiistaikerho on jo saanut pyrstön osat sekä myös siivet vaiheeseen, jossa päästään pian aloittamaan niiden pintojen hionta ja maalaus. Tavoite on, että entisöity - mutta staattinen - MY-14 valmistuu näytteille vuoden 2021 aikana.

Myrskyn entisöintiprojektiin otettiin mukaan myös Tikkakosken toiseksi paras eli MY-5:n runkokehikko irrallaan olevine perärunkoineen ja moottoripukkeineen. MY-5 runkokehikolla on oma tärkeä roolinsa Myrskyn entisöintiprojektissa. Yhtäältä runkokehikosta on Tikkakoskella irrotettu ja jo kunnostettu MY-14 rungon entisöinnin tarpeisiin kehikossa vielä kiinni olleita käyttökelpoisia osia. Toisaalta MY-5:n runkokehikkoa tullaan Tiistaikerhossa käyttämään valmistuneiden Myrskyn siipien sovitusrunkona, jossa siiven kiinnitys ja asemointi runkokehikkoon testataan ennen siiven asentamista Tikkakoskella entisöitävänä olevaan MY-14 runkoon.

MY-5:n runkokehikolle on suunnitelmissa isompikin roolinsa. Siitä on tarkoitus tehdä Myrsky -hävittäjän esittely- eli ”demorunko”, jonka avulla esitellään sekarunkoisen eli metalli- ja puurakenteisen Myrsky-hävittäjän rakennetta. Runkokehikkoon tullaan kiinnittämään Tiistaikerhossa rakennetut 2,5 metrinen pätkä oikeanpuoleista ja metrin pituinen pätkä vasemmanpuoleista ns. koesiipeä. Näillä rakennetuilla koesiivillä on testattu ennen varsinaisten siipien rakentamista Myrskyn siiven monimutkaisen tyviosan rakentamista laskutelineineen sekä siipipuoliskojen lukitsemista toisiinsa teräslevyillä.

Suomen Ilmailumuseolle Vantaalle aiemmin jo tuotua MY-5:n perärunkoa on jo hyödynnetty Myrsky-projektissa. Sitä ennen pahasti ruosteessa ollut perärungon kehikko oikaistiin varta vasten tehdyssä mittatarkassa telineessä ja perärunko hiekkapuhallettiin sekä maalattiin ns. koneharmaalla alkydimaalilla. Tämän jälkeen perärunkoa käytettiin Tiistaikerhossa MY-14 pyrstön osien kuten korkeusvakaajien sekä sivuvakaajan rakentamisen tuki- sekä sovituskehikkona.

Tikkakoskella oleva MY-5:n kunnostamaton runkokehikko sekä moottoripukki tuotiin 21. heinäkuuta Suomen Ilmailumuseolle Vantaalle. MY-5:n rungon toi projektin tiedottaja lomamatkallaan Keski-Pohjanmaalle. Menomatkalla perjantaina 10.7. hän vei runkokehikon kuljettamiseksi peräkärryn sekä ”Myrsky-tavaraa” Tikkakoskelle. Tiistaina 14.7. Tiistaikerhon ryhmä kävi Tikkakoskella Ilmavoimamuseon avustuksella nostamassa MY-5:n runkokehikon sekä moottoripukin kuljetusta varten valmiiksi peräkärrylle. Erikoinen kuorma saapui Tikkakoskelta onnellisesti Suomen Ilmailumuseon pihaan 21. heinäkuuta. Onneksi oli hiljainen liikenne, eikä satanut.

Kun runkokehikko oli saatu perille museon pihalle, irrotettiin ensin kuormausliinat. Sen jälkeen MY-5:n runko nostettiin trukilla peräkärryn lavalta ja siirrettiin trukin piikeissä Suomen Ilmailumuseon pihalle odottamaan huonokuntoisen runkokehikon kunnostusta. Pahasti ruosteessa oleva ja osin vääntynyt sekä vaurioitunut runkokehikko tullaan puhdistamaan ruosteesta hiekkapuhaltamalla, oikaisemaan, korjaamaan sekä maalaamaan koneharmaaksi. Ohjaamon takana runkoputkia on vääntynyt ja joitain runkoputkia on myös poissa.

Vasen kuva: Heikki Kaakinen.

MY-5:n runkokehikon oikaisemista varten koottiin ja muokattiin MY-14:n runkokehikkoa varten neliöteräsputkesta tehty rungon oikaisu/linjausjigi. Se kiinnitettiin MY-5:n rungossa ohjaamon kohdalla olevaan neljään korvakkeeseen, joihin siipi kiinnitetään siivessä olevan neljän kiinnityspankon avulla.

Kuva: Heikki Kaakinen.

Jigiin kiinnitetty MY-5:n runkokehikko mitataan tarkkaan ja oikaistaan. Runkokehikossa vielä kiinni olevien osien tai niiden kiinnityskorvakkeiden paikat määritetään sekä kuvataan ennen niiden irrottamista puhdistettaviksi. Myös Tikkakoskelta tuotu ruosteessa oleva moottoripukki puhdistetaan hiekkapuhaltamalla ja maalataan.

Kun runkokehikko on puhdistettu ja maalattu, hitsataan siihen kiinni aiemmin jo kunnostettu perärunko. MY-5:n runkokehikko on silloin valmis toimimaan MY-14 siipien sovitusrunkona eli asennustelineenä ja myöhemmin ns. Myrskyn demorungon ytimenä. MY-5 demorunko tullaan entisöimään siten, että rungon rakenteita jää näkyville, kuten rakenteita jätettiin jo näkyville demorunkoon kiinnitettäviä lyhyitä koesiipiä rakennettaessa. No, tämän demorungon entisöinti ei ole vielä ensisijainen tehtävämme. Siihen paneudutaan kunnolla, kunhan MY-14 entisöinti on saatu kunnialla päätökseen.

Kuvat, ellei erikseen toisin mainittu: Lassi Karivalo.

Myrskyn entisöinti pääsi jatkumaan Tiistaikerhossa juhannukselta

Tiistai 14.7.2020 - Tiistaikerholainen

Koronavirusepidemian vuoksi Tiistaikerhossa keskeytyksissä ollut VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinti pääsi jatkumaan juhannukselta. Tosin pienmuotoisesti projektia oli edistetty koronankin aikana projektin vetäjän Matti Patterin ja muutaman muun kerholaisen toimesta. Kohteena on ollut mm. NACA-renkaan monimuotoisen yläosan muokkaaminen valmiiksi ja renkaan osien hitsaaminen yhteen kokonaisuudeksi. Renkaan yläosassahan sijaitsevat moottorin ilmanottoaukko sekä konekiväärien tuliputkien aukot. NACA-rengas on nyt ehjä kokonaisuus.

Kuva: Lassi Karivalo.

Lisäksi aloitettiin alumiinilevystä taivutettavan kaksiosaisen moottorinsuojuksen tekeminen. Moottorisuojuksen alaosaa varten rakennettiin puinen muokkauslesti, jota vasten alumiinilevy on jo alustavasti pakotettu alasuojuksen kaarevaan muotoonsa. Moottorin öljynjäähdyttimeen kuuluvat niin ikään alumiinilevystä tehdyt ilman sisäänoton ja ulosviennin torviosat saatiin kokolailla valmiiksi.

Vaikka juhannuksesta Myrsky-työt pääsivätkin jatkumaan, täyteen vauhtiinsa Myrskyn entisöinnissä ei kuitenkaan vielä päästä. Toistaiseksi Myrskyn kimpussa olevien tiistaikerholaisten lukumäärä Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa saa olla kerrallaan enintään kymmenen. Myrsky-projektin, puhumattakaan koko Tiistaikerhon toiminnan täydestä uudelleen käynnistymisestä ei siten vielä ole kyse. Tiistaikerhon toiminnan käynnistymistä arvioidaan Suomen Ilmailumuseon kanssa elokuun alussa.

Kuva: Lassi Karivalo.

Myrskyn siipien rakentamista jatkettiin siitä, mihin jäätiin toiminnan keskeytyessä maaliskuussa. Tuolloin oikea siipi oli saatu kokonaan vaneriverhoiltua. Vasemman siiven jättöreunasta puuttui vielä yläpinnan vanerikate ja siiven johtoreuna oli kokonaan vailla vaneriverhoilua.

Töiden uudelleen käynnistyttyä tarmo kohdistaankin nyt vasemman siiven saamiseksi oikean siiven kanssa samaan työvaiheeseen eli kokonaan verhoilluksi. Tämän vuoksi entisöintitilassa vierekkäin olevien siipien paikat piti vaihtaa, jotta entisöintitilassa seinän vieressä ahtaasti oleva vasen siipi saadaan paremmin käsiteltäväksi keskemmälle entisöintitilaa.

Siipien paikkojen vaihto tehtiin niin, että seinän vieressä oleva vasen siipi nostettiin pinoojalla ylös työtasoltaan ja oikea siipi ujutettiin vasemman siiven alle työtason päälle. Tämän jälkeen vasen siipi siirrettiin oikean siiven yli viereiselle entiselle oikean siiven työtasolle. Samalla vasen siipi käännettiin pituusakselinsa ympäri, jotta siipi saatiin työtason päälle siiven yläpinta ylöspäin. Nyt voitin aloittaa vasemman siiven jättöreunan yläpinnan sekä johtoreunan vanerointi sekä muutkin siipeen liittyvät työt.

Kuva: Lassi Karivalo.

Vasemman siiven johtoreunan vanerointi toteutetaan samoin, kuin oli jo toimittu oikean siiven johtoreunan vaneroinnissa. Johtoreunaan tulevat vanerit painetaan ensin kostutettuna teräsvanteiden avulla johtoreunan kaaria vasten. Muotoonsa kuivuttuaan vanerit liimataan paikalleen vanteilla johtoreunan kaaria vasten kiristettyinä.

Kuva: Lassi Karivalo.

Vasemman siiven johtoreunan vaneroinnin ensimmäinen vaihe oli kiinnittää johtoreunan jokaisen kaaren kohdalle määrämittaiset metallivanteet vanerien kiristämiseksi johtoreunaa vasten. Vanteen yläpäässä on vanteen varsinainen kiristin. Vanteiden kiinnittäminen paikoilleen edellytti välillä erikoisiakin työasentoja.

Oikea kuva: Lassi Karivalo

Kun vanteet olivat asennettu johtoreunan kunkin kaaren kohdalle, voitiin aloittaa sisäpinnaltaan kasteltujen vanerivuotien kiinnittäminen paikoilleen vielä ilman liimaa. Metallipantojen avulla kiristettiin ensin siiven tyvestä laskien ensimmäinen vanerivuota johtoreunan kaaria vasten. Seuraavalla työkerralla vaneri tullaa kiinnittämään liimalla lopullisesti johtoreunaan. Samalla tavalla menetellään muidenkin siiven johtoreunaan kiinnitettävien vanerien osalta. Rinnan johtoreunan vanerointia on valmisteltu siiven jättöreunan yläpinnan vanerointia, jättöreunan työstämistä muotoonsa siivekkeen kohdalla sekä asennettu siipeen kuparilankaisia maadoitusjohtoja.

Kuvat, ellei toisin erikseen mainittu: Jorma Laakkonen.

Myrskyn entisöinti pääsi jatkumaan Tiistaikerhossa juhannukselta

Tiistai 14.7.2020 - Tiistaikerholainen

Koronavirusepidemian vuoksi Tiistaikerhossa keskeytyksissä ollut VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinti pääsi jatkumaan juhannukselta. Tosin pienmuotoisesti projektia oli edistetty koronankin aikana projektin vetäjän Matti Patterin ja muutaman muun kerholaisen toimesta. Kohteena on ollut mm. NACA-renkaan monimuotoisen yläosan muokkaaminen valmiiksi ja renkaan osien hitsaaminen yhteen kokonaisuudeksi. Renkaan yläosassahan sijaitsevat moottorin ilmanottoaukko sekä konekiväärien tuliputkien aukot. NACA-rengas on nyt ehjä kokonaisuus.

Kuva: Lassi Karivalo.

Lisäksi aloitettiin alumiinilevystä taivutettavan kaksiosaisen moottorinsuojuksen tekeminen. Moottorisuojuksen alaosaa varten rakennettiin puinen muokkauslesti, jota vasten alumiinilevy on jo alustavasti pakotettu alasuojuksen kaarevaan muotoonsa. Moottorin öljynjäähdyttimeen kuuluvat niin ikään alumiinilevystä tehdyt ilman sisäänoton ja ulosviennin torviosat saatiin kokolailla valmiiksi.

Vaikka juhannuksesta Myrsky-työt pääsivätkin jatkumaan, täyteen vauhtiinsa Myrskyn entisöinnissä ei kuitenkaan vielä päästä. Toistaiseksi Myrskyn kimpussa olevien tiistaikerholaisten lukumäärä Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa saa olla kerrallaan enintään kymmenen. Myrsky-projektin, puhumattakaan koko Tiistaikerhon toiminnan täydestä uudelleen käynnistymisestä ei siten vielä ole kyse. Tiistaikerhon toiminnan käynnistymistä arvioidaan Suomen Ilmailumuseon kanssa elokuun alussa.

Kuva: Lassi Karivalo.

Myrskyn siipien rakentamista jatkettiin siitä, mihin jäätiin toiminnan keskeytyessä maaliskuussa. Tuolloin oikea siipi oli saatu kokonaan vaneriverhoiltua. Vasemman siiven jättöreunasta puuttui vielä yläpinnan vanerikate ja siiven johtoreuna oli kokonaan vailla vaneriverhoilua.

Töiden uudelleen käynnistyttyä tarmo kohdistaankin nyt vasemman siiven saamiseksi oikean siiven kanssa samaan työvaiheeseen eli kokonaan verhoilluksi. Tämän vuoksi entisöintitilassa vierekkäin olevien siipien paikat piti vaihtaa, jotta entisöintitilassa seinän vieressä ahtaasti oleva vasen siipi saadaan paremmin käsiteltäväksi keskemmälle entisöintitilaa.

Siipien paikkojen vaihto tehtiin niin, että seinän vieressä oleva vasen siipi nostettiin pinoojalla ylös työtasoltaan ja oikea siipi ujutettiin vasemman siiven alle työtason päälle. Tämän jälkeen vasen siipi siirrettiin oikean siiven yli viereiselle entiselle oikean siiven työtasolle. Samalla vasen siipi käännettiin pituusakselinsa ympäri, jotta siipi saatiin työtason päälle siiven yläpinta ylöspäin. Nyt voitin aloittaa vasemman siiven jättöreunan yläpinnan sekä johtoreunan vanerointi sekä muutkin siipeen liittyvät työt.

Kuva: Lassi Karivalo.

Vasemman siiven johtoreunan vanerointi toteutetaan samoin, kuin oli jo toimittu oikean siiven johtoreunan vaneroinnissa. Johtoreunaan tulevat vanerit painetaan ensin kostutettuna teräsvanteiden avulla johtoreunan kaaria vasten. Muotoonsa kuivuttuaan vanerit liimataan paikalleen vanteilla johtoreunan kaaria vasten kiristettyinä.

Kuva: Lassi Karivalo.

Vasemman siiven johtoreunan vaneroinnin ensimmäinen vaihe oli kiinnittää johtoreunan jokaisen kaaren kohdalle määrämittaiset metallivanteet vanerien kiristämiseksi johtoreunaa vasten. Vanteen yläpäässä on vanteen varsinainen kiristin. Vanteiden kiinnittäminen paikoilleen edellytti välillä erikoisiakin työasentoja.

Oikea kuva: Lassi Karivalo

Kun vanteet olivat asennettu johtoreunan kunkin kaaren kohdalle, voitiin aloittaa sisäpinnaltaan kasteltujen vanerivuotien kiinnittäminen paikoilleen vielä ilman liimaa. Metallipantojen avulla kiristettiin ensin siiven tyvestä laskien ensimmäinen vanerivuota johtoreunan kaaria vasten. Seuraavalla työkerralla vaneri tullaa kiinnittämään liimalla lopullisesti johtoreunaan. Samalla tavalla menetellään muidenkin siiven johtoreunaan kiinnitettävien vanerien osalta. Rinnan johtoreunan vanerointia on valmisteltu siiven jättöreunan yläpinnan vanerointia, jättöreunan työstämistä muotoonsa siivekkeen kohdalla sekä asennettu siipeen kuparilankaisia maadoitusjohtoja.

Kuvat, ellei toisin erikseen mainittu: Jorma Laakkonen.

Myrskyn urbaanit legendat

Keskiviikko 17.6.2020 - Reino Myllymäki

Myrskyyn liittyy monta paikkaansa pitämätöntä tarinaa, väitettä ja yksityiskohtaa, joita otsikossa kutsuin urbaaneiksi legendoiksi. Pienet asiavirheet kuuluvat minkä hyvänsä lentokonetyypin historian käsittelyyn, mutta joskus nämä asiavirheet laajenevat sitkeäksi disinformaatioksi.

Legendoja käsittelin Ilmailumuseoyhdistyksen jäsenillassa 26.5.2020 (linkki tallenteeseen) noin viiden kappaleen verran ja loppuvuodesta julkaistavaan seitsemänteen VL Myrsky - Historia ja entisöinti 2021 -julkaisuun niitä on tulossa toistakymmentä, mutta yhden sitkeimmistä otan käsittelyyn tässäkin.

Tiettävästi legenda siitä, että Myrskyn Pratt & Whitney R-1830-SC3-G Twin Wasp -moottorit olisivat Ruotsissa valmistettuja amerikkalaismoottorin kopioita, lähti liikkeelle Air Enthusiast -lehden numerosta 23, joka julkaistiin syksyllä 1983. Siinä olevan Myrsky-artikkelin tekstin kirjoitti Kari Stenman ja tuossa tekstissä virhettä ei ole. Virhe leivottiin Myrskyn kolmitaholeikkauskuvan selitetekstiin ja leipurina lienee ollut William Green.

Air Enthusiast -lehden parivaljakon William Greenin ja Gordon Swanboroughin kunnianhimoisessa kirjassa "The Complete Book of Fighters" vuodelta 1994 tuota virhettä ei ole, mutta vahinko oli kuitenkin siinä vaiheessa jo tapahtunut. VL Myrsky II -entisöintiprojektin alkuaikoina kävin virheen korjaamassa mm. englanninkielisestä Wikipediasta ja pari viikkoa sitten käsiini saamassa vuonna 2019 ilmestyneessä Justo Mirandan kirjassa "Enemy at the Gates. Panic Fighters of the Second World War" se taas sitkeästi on.

Tuon viimeksimainittuun kirjaan sisältyy epäloogisuus ja uusia virheitä. Suomalaisten siis väitetään käyttäneen Myrsky-tuotannossa Ruotsissa valmistettuja Twin Wasp -moottoreita, mutta Ruotsin J 22 -hävittäjien tuotantoon tiedettiin ostetun satakunta moottoria Ranskasta.

Mikä on totuus? Totuus on se, että Suomi osti moottorit Saksan sotasaalisvarastoista Ranskasta, johon niitä oli tuotu tuhatkunta kappaletta Curtiss 75A Hawk -koneiden kokoamista varten ja varamoottoreiksi. Tieto moottoreista saatiin 12.1.1942, 25 moottoria tuli keväällä ja 76 moottoria juhannuksen tienoilla 1942. Kaikkiaan moottoreita tuli ilmeisesti 127 kappaletta. Myrskyn prototyypin Twin Wasp alatyyppiä S3C3-G ostettiin Yhdysvalloista, mutta MY-2:sta alkaen käytettiin Saksasta ostettuja amerikkalaismoottoreita, joille tehtiin perusteellinen huolto Aero Oy:n moottorikorjaamolla Orivedellä.

Ruotsi kyllä kopioi moottorin ja SFA aloitti sen valmistuksen törmäten valmistusteknisiin ongelmiin. Kopiointiajatus syntyi jo vuonna 1940, kun Seversky-hävittäjät ostettiin ilman varamoottoreita. J 22 -koneen prototyyppeihin moottorit kannibalisoitiin Severskyistä ja sitten olikin ongelma, mistä saada sarjatuotantokoneisiin moottorit. Lopulta ostettiin ilmeisesti 117 Twin Waspia samasta Saksan sotasaalisvarastosta kuin Suomikin, mutta vasta keväällä 1943.

Moottoreista 113 meni ensimmäisiin J 22 -sarjatuotantohävittäjiin, kahdella korvattiin prototyyppeihin käytetyt moottorit ja kaksi meni Saab B 18 -pommikoneen prototyyppiin. Ensimmäinen Ruotsissa valmistetulla Twin Waspilla varustettu J 22 -hävittäjä luovutettiin ilmeisesti vasta tammikuussa 1945, joten kopiomoottorit eivät olisi edes ehtineet Myrskyihin.

Suomeen tuli tiettävästi kolme kopiomoottoria Ruotsista vuonna 1959 kahden Saab B 17 -koneen mukana, moottoreista yksi oli varamoottori. Suomessa lyhytikäisiksi osoittautuneista koneista on säilynyt nykypäiviin kaksi moottoria, joista toinen lienee lähes nollatunneilla oleva varamoottori. Se oli yhdessä vaiheessa vahvasti ehdolla MY-14:n moottoriksi, mutta kun yksilö osoittautui melko puutteelliseksi ja kun tietoon tuli, että DC-3:ssa käytetty versio S1C3-G on käytännössä sama kuin SC3-G polttoaineen oktaanilukua ja sytytysennakkoa lukuunottamatta, valittiin moottoriksi Suomen Ilmavoimamuseon näyttelyssä oleva versio.

Hauskoja yksityiskohtia riittää. Tuosta MY-14:n moottorista löytyy ranskankielisiä kylttejä, joten siihen on käytetty sotasaalisvarastoista ostettujen moottorien osia. Vastaavasti Ranskassa lentokuntoiseksi entisöitävän J 22 -koneen sarjanumeroltaan 22149 moottorin kylttejä voi käydä ihailemassa projektin verkkosivuilla: https://www.j22-project.com.

Suomessa ei ainakaan Myrskyssä käytetty muuta kuin 87 oktaanin bensiiniä, mutta ruotsalaiset oivalsivat, että SC3-G-moottorissa voi käyttää 100 oktaanista, jolloin lentoonlähtöteho matalalla kohoaa rapiat 150 hevosvoimaa. Niinpä huippunopeus pinnassa kohosi noin 25 km/h 535 kilometriin tunnissa ja kohoamisnopeus arvosta 14,2 m/s noin 17 metriin sekunnissa. Mutta hieman yli kolmen kilometrin korkeudessa ja sitä korkeammalla moottorin teho oli sama oktaaniluvusta riippumatta. Tietoihin pääsee käsiksi tästä linkistä.

Vihjasin alussa, että Justo Miranda sai aikaiseksi uudenkin virheen. Lukija saa hänen tekstistään käsityksen, että moottorit olivat Vichyn Ranskan Curtiss Hawkeista. Mutta kun moottorit tilattiin, samassa toivelistassa oli mm. 70 DB 605B -moottoria ja VDM-potkuria, 12 Fieseler Fi 156 Storch -yhteyskonetta, kaksi Focke-Wulf Fw 58 -konetta sekä esimerkiksi 105 K4ü-ohjausautomaattia Saab B 18 -pommikonetta varten. Kaikki tilattiin Saksasta, vaihtona meni kuulalaakereita ja erikoisteräksiä.

Myrsky edistynyt korona-aikanakin

Sunnuntai 31.5.2020 - Reino Myllymäki

Korona iski kavalasti myös VL Myrsky II -entisöintiprojektiin. Suomen Ilmailumuseon keskeyttäessä vapaaehtoistoiminnan myös Myrskyn entisöinti pysähtyi Vantaalla, tosin vain pariksi viikoksi. Sen jälkeen Matti Patteri on vienyt pienellä ryhmällä nimenomaan kriittisellä polulla olevia asioita eteenpäin. Myös Tikkakosken entisöintiryhmä on pystynyt tekemään Myrsky-töitä ja sen lisäksi Myrskyä on tehty myös Rautalammilla.

Tiistaikerhon Myrsky-tiimi Vantaalla

Matti Patterin johdolla pieni ryhmä on edistänyt kriittisellä polulla olevia MY-14:n osia, lähinnä NACA-rengasta ja öljynjäähdytintä. NACA-renkaan etuosa on saatu hitsattua pääosin kokoon ja lopputulos näyttää hyvältä.

NACA-rengas ja Matti Patteri. Kuva: Jorma Laakkonen.

NACA-renkaan alaosan vaippalevyn lestin parissa Matti Patteri ja Jukka Köresaar. Kuva: Jorma Laakkonen.

NACA-renkaan vaippalevyjen hattulistoja mankeloituna ja ilman. Kuva: Reino Myllymäki.

NACA-renkaan ohella on edistetty koneen luukkuja ja erityisesti öljynjäähdyttimen rakenteita, kuten sen kaihdinta, joka on luukkujen kanssa samankaltaista niitattua alumiinirakennetta. Myös laskutelineen nostovaihteen välitysketjukotelon osat ovat valmistuneet hitsattavaksi.

Öljynjäähdyttimen rakenteita, keskellä kaihdin. Kuva: Reino Myllymäki.

Laskutelineen nostovaihteen välityketjukotelon osia, jotka lähtevät Matti Patterilta Teemu Lehtiselle GA Telesikselle hitsattavaksi. Kuva: Jorma Laakkonen.

Myös siiven ja rungon liitoksen muotolevyn eli ns. kainalolevyn etuosan lesti vasemmalle puolelle on valmistunut ja odottaa toimitusta Antero Flanderille Rautalammille. Oikean puolen lesti valmistui aikaisemmin ja sen puolen kainalolevyn osat ovat valmistuneet.

Ilmavoimamuseon entisöintiryhmä Tikkakoskella

Alkuvuodesta aloitettu maalausten tutkiminen keskeytyi koronan takia, koska maaliskuulle sovitut vierailut Teknokselle peruttiin. Oikeat maalit ja niiden oikeat maalisävyt kolmelle eri pinnalle - duralumiini, vaneri ja pellavakangas - on kuitenkin saatava selville, jotta maalit saadaan hankittua oikea-aikaisesti.

Tikkakoskella on korjattu pyrstön kainalolevyjä, jotka nyt ovat nyt valmiit asennettavaksi. Pahoin repeilleet ja vääntyneet pellit ovat peräisin enimmäkseen MY-5:stä, sillä esimerkiksi MY-14:n rullausonnettomuudessa irtileikkaantunut pyrstö on kadonnut. Tiistaikerhossa aloitettua oikomistyötä jatkoi Mika Rautasaari Tikkakoskella ja Antero Flander teki työn loppuun helmikuussa 2020.

Oiottujen peltien aluslevyjen ja harvojen laippamutterien niittaukset porattiin auki ja ruoste poistettiin. Alkuperäiset 2,6 mm niittien poraukset väljennettiin 3 mm niiteille sopiviksi ja uudet aluslevyt niitattiin paikoilleen. Lisäksi kolmeen kohtaan niitattiin korjauspalat repeämien päälle. Korjauksissa käytettiin pehmeää alumiinia alkuperäisen duralumiinin sijasta.

Korjauksissa kokeiltiin hitsausta, joka ei onnistunut alkuperäisissä olevan maalin johdosta. Myös anodisointi jää uusimatta, koska kokemusten mukaan se ei onnistu, sillä osissa on vanhaa anodisointia jäljellä.

Myös aseiden patruunoiden syöttö- ja hylsyjen poistokourujen osia on kunnostettu puhdistamalla niitä ruosteesta ja maalamalla ne alkuperäisen kaltaisella käsittelyllä. Yllä olevassa kuvassa on myös patruunalaskureiden osia.

Joidenkin osien kunnostusta on voitu edistää sorvaamalla ja muuten koneistamalla niihin pienosia. On piirretty tarvittavia levyosia laserleikkausta varten, asennettu järjestelmien putkituksia - mm. voiteluainejärjestelmän kunnostettuja putkia - sekä mm. öljylaskuhana, joka on laputettu MY-29:stä otetuksi.

Tärkeä kohde on ollut kannuksen kääntölaite, jonka kaikki osat on saatu nyt Ilmavoimamuseolle. Valutyö tehtiin Suomen Tarkkuusvalimo Oy:ssä (Sutava), koneistettiin Metallisorvaamo Kleimola Oy:ssä, Suolahden koneistus ja huolto Oy:ssä ja ketjupyörät toimitti Euroket Oy. Seuraavaksi kokonaisuus menee koneistettavaksi Jarmo Säämäselle Saahkarin Kone Ky:öön.

Myös lestintekoa on jatkettu ja valmistunut on kuomun lestin lisäksi myös kaksi lestiä polttoaine- ja öljysäiliölle.

Myös siiven kainalolevyn takaosan lesti on saatu 12.5.2020 toimitettua Antero Flanderille Flanco Oy:öön Rautalammille. Kuvassa Antero Flander ja Mika Rautasaari.

Kuvat, ellei toisin erikseen mainittu: Suomen Ilmavoimamuseo.

Tiistaikerho keskeytyksissä koronan vuoksi

Tiistai 26.5.2020 - Tiistaikerholainen

Kun koronavirusepidemia alkoi maaliskuussa toden teolla levitä Suomessa, museotkin joutuivat sulkemaan ovensa. Näin myös Suomen Ilmailumuseon ovet pantiin säppiin ja samalla keskeytettiin museon vapaaehtoistoiminta, Tiistaikerho mukaan lukien. Kesäkuun alussa museoilla on taas lupa avata ovensa noudattamalla toiminnassaan koronaviruksen vuoksi annettuja viranomaisohjeita ja -suosituksia, joten täyteen vauhtiin toiminta ei Suomen Ilmailumuseossa kuitenkaan vielä pääse. Ilmailumuseon vapaaehtoistoiminta Tiistaikerhon töineen pysyy edelleen tauolla. Vapaaehtoistoiminnan käynnistämismahdollisuuksia museo arvioi syksyn kynnyksellä.

Meitä tiistaikerholaisia tietystikin askarruttaa kysymys, olisiko siis syksyllä mahdollista päästä jatkamaan lentokoneiden entisöintejä Suomen Ilmailumuseon entisöintiverstaassa? Kaikki riippuu kuitenkin COVID-19-virusepidemian tilannekuvasta Suomessa. Vaikkakin tätä blogia kirjoittaessani epidemia on selvästi laatumaan päin, olen silti epäleväinen, että Tiistaikerho pääsisi, ainakaan täysimääräisesti, jatkumaan syyskauden alkaessa.

Epäilyni Tiistaikerhon toiminnan pääsemisestä vauhtiin syksyllä perustuvat tosiasiaan, että tiistaikerholaisista 80 % kuluu viranomaisten määrittämään yli 70-vuotiaiden riskiryhmään. Heitähän koskee tälläkin hetkellä viranomaisten ohjeistus pysyttäytyä kotona ja välttää kontakteja muihin ihmiseen. Viranomaiset ovat myös esittäneet arvioita, joiden mukaan ihmiset 70+ saattaisivat joutua elämään karanteenimaisissa olosuhteissa aina vuoden 2021 puolelle asti. Jos näin kävisi, se tekisi Tiistaikerhon toiminnan käynnistämisen vuoden 2020 puolella ongelmalliseksi. Mutta toisaalta normaalia elämistä koskevat rajoitukset ovat ymmärrettäviä ikäihmisten henkeä uhkaavan vakavan koronaepidemian vuoksi.

Osaratkaisuna olisi, että alle tuon maagisen 70-vuoden ikärajan olevat tiistaikerholaiset jatkaisivat syksyllä niin Caudron C.59 ja VL Myrsky II:n (MY-14) -lentokoneiden kuin WSK SM-1SZ (HK-1) -helikopterin roottorinlapojen entisöintejä ja vanhemmat kerholaiset liittyisivät mukaan, kun se olisi koronavirusepidemian osalta turvallista. Tällainen kahtiajako vaan ei tunnu miellyttävältä.

No, tilanne on nyt se, mikä on. Siksi palautettakoon mieliin, mihin vaiheeseen Tiistaikerhossa jäätiin maaliskuun alussa, kun kerhon toiminta koronavirusepidemian vuoksi keskeytettiin.

Caudronin entisöinti

Maaliskuun alussa oli Caudron C 59. (CA-50) vasemman alasiiven kangasverhoilun reiät paikattu, joten voitiin ryhtyä korjaamaan koneen oikeaa alasiipeä. Siipi oli ollut jo syksystä lähtien odottamassa korjaustoimenpiteitä Suomen Ilmailumuseoon varastoituna.  Oikean alasiiven pääasiallisena työnämme olisi kangasverhoilussa olevien reikien paikkaus eli samaa hommaa, mitä tehtiin vasemman siiven kanssa.

Oikean siiven kangasverhoilussa on puolensataa repeämää tai reikää. Ennen niiden korjaamista siiven kangaspinnat pestiin huolellisesti ja siivestä irrotettiin siivekkeen vaijeri.  Verhoilukankaan suurempien repeämien liepeet ommeltiin kiinni toisiinsa. Korjatut repeämät ja muut kangasverhoilussa olevat reiät peitetään kangaspaikoilla. Paikkoihin käytetään lentokoneiden verhoiluun tarkoitettua pellavakangasta eli ns. lekopellavaa.

Kankaasta leikattiin tarvittavat puolensataa kangaspaikkaa niin isoja kuin pieniä rekiä peittämään. Paikkalappujen reunat hapsutettiin, jotta niiden reunat liimautuisivat hyvin verhoilukankaan pintaan. Paikat kiinnitetään reikien päälle perinteisellä tavalla eli kiristyslakalla. Viimeisenä tiistaina 10. maaliskuuta ennen Tiistaikerhon toiminnan keskeytymistä, oli kaikki reikiä varten tehdyt paikat reikien vieressä valmiiksi numeroituna kiinni liimaamistaan odottamassa.

Oikean alasiiven verhoilukankaan reikien paikkauksen ohessa puhdistettiin hiekkapuhalluksella siivekkeen pahoin ruostuneet vaijerit. Siinä yhteydessä huomattiin vaijerissa kiinni oleva upea lyijyinen hakaristitunnuksella vaijerin tarkastussinetti.

Osiinsa purettu Caudronin korkeusvakaaja saatiin helmikuun loppuun mennessä kunnostettua ja koottua. Voitiin aloittaa rankona olevan korkeusvakaajan verhoilun valmistelut. Vakaaja verhoillaan kankaalla. Verhoilun esivalmistelu tarkoittaa vakaajan kaarien ja johtoreunan kietomista kangasnauhalla. Verhoilukangas tullaan ompelemaan kiinni näihin nauhoituksiin.  Kaarien nauhoittamisen olen jo tarkemmin kuvannut aiemmassa blogissani.

Todettakoon kuitenkin vielä kertauksena, että kaaret nauhoitettiin, kuten ne oli 1920-luvullakn nauhoitettu. Menettely selvisi, kun korkeusvakaajaa purettiin osiinsa.  Kaaret nauhoitettiin 20 mm levyisellä kangasnauhalla, jossa nauhaa kierrettiin kaaren ympäri noin 2-3 cm välein. Kaarien nauhoittamisen jälkeen kaaret sidottiin vielä toisiinsa vakaajan poikki vedetyllä nauhaparilla. Seuraava työvaihe olisi ollut vakaajan johtoreunan nauhoittaminen 50 mm levyisellä kangasnauhalla, mutta sitä emme ehtineet tehdä, koska koronavirusepidemia keskeytti työmme.

Myrskyn tilanne

Maaliskuun alussa etenimme vauhdilla sekä VL Myrsky II:n (MY-14) oikean että vasemman siipipuoliskon rakentamisessa. Oikea siipipuolisko saatiin vaneroitua kokonaan umpeen, jonka jälkeen aloitimme siiven vaneripintojen paklauksen ja hionnan siiven pintojen pohjamaalausta ennakoiden.

Vasemmassa siivessä rakennettiin jättöreunaa, jossa keskeistä oli kiinnittää ensin jättöreunan kaaret. Sen jälkeen voitiin aloittaa siiven sisässä pitkin takasalkoa kulkevien laskutelineen, laskusiivekkeen sekä siivekkeen käyttötankojen ja mekanismien asennukset sekä laskusiivekkeentilan rakentaminen. Maaliskuun alussa koko jättöreunan alue oli 80% prosenttisesti saatu valmiiksi. Laskusiivekkeen tila oli vaneroitu ja käyttötangot ja -mekanismit olivat paikoillaan siiven sisällä. Jättöreunan verhoiluvanerissa on hyvin näkyvillä siiven sisällä olevien laitteiden tarkistusluukkuja varten tehdyt aukot.  Vasemman siiven johtoreunan vanerointia ei ehditty vielä aloittaa.

Koko alkuvuoden oli rakennettu alumiinilevystä koesiiven pyöräaukon luukkuja, josta olen kirjoittanut viimeisimmissä blogeissani. Pyöräaukon sisempi luukku oli jo helmikuun lopussa valmis ja asennettu paikalleen aukon sisäreunaan. Pyöräaukon sisemmän luukun vastinpariksi rakennettiin pyöränapaan kiinnitettävää ulompaa pyöräaukon luukkua.  Samanaikaisesti alumiinilevystä rakennettiin joustintukeen kiinnitettävää joustintuen aukon peittävää luukkua. Koesiiven laskutelineen luukut ehdittiin saada pääosin valmiiksi ennen Tiistaikerhon toiminnan keskeytymistä.

Maaliskuussa oli meneillään myös mm. öljynjäähdyttimeen kiinnitettävien tulo- ja poistoilman kanavien tekeminen valmiiksi sekä moottorinsuojukseen eli NACA -renkaaseen liittyvät työt.  Näiden tekemistä on jossain määrin jatkettu koronavirusepidemiankin aikana Myrsky -projektin vetäjän Matti Patterin kotiverstaassa.

SM-1 helikopterin lavat

WSK SM-1SZ (HK-1) helikopterin lavat oli saatu helmikuun lopussa korjattua sekä korjattujen kohtien uudet verhoilukankaat jo lakalla kiristettyä. Seuraava vaihe olisi ollut roottorinlapojen korjattujen alueiden maalaus, mutta se saa nyt odottaa Tiistaikerhon toiminnan uudelleen käynnistystä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Lestejä pellin taivuttamisen avuksi

Tiistai 12.5.2020 - Reino Myllymäki

Ohutlevyn taivuttaminen monimutkaiseen muotoon vaatii joko muotin eli lestin tai sitten sovittamisen varsinaiseen kohteeseen. Molempia on käytetty. Esimerkiksi Vanha rouva Dakota -kirjassa on vuoden 1983 kohdalla tieto, että puuseppä Arvo Hirvonen teki puiset muotit, joilla vedettiin Valmet Oy:ssä kaksi sarjaa Messerschmitt Bf 109G -koneen siipien tyvilevyjä, joista toinen meni Englannissa lentokuntoiseksi entisöitävään "mustaan kuutoseen" ja toinen jäi odottamaan tulevaa käyttöä.

En "Mustan kuutosen" luona RAF Museum Hendonissa käydessäni tiennyt, että koneessa on suomalaiset siiven tyvilevyt. Kuva: Reino Myllymäki.

Fokker D.XXI FR-110:ä entiöitäessä vuonna 1989 siiven tyvilevyt tuottivat vaikeuksia. Muottien tekeminen ei tuntunut mielekkäältä, joten tyvilevyt tehtiin sovittamalla. Sen sijaan esimerkiksi koneen virtaviivasuksien peltiaihiot vedettiin Valmet Oy:ssä, joten muottia on tarvittu. Vuonna 1989 FR-110:n entisöinti oli lähestymässä loppusuoraa. Silloin tuli vahvistukseksi mm. sotilasmestari Antero Flander.

Näin päästiin aasinsillalla 31 vuotta eteenpäin  MY-14:n entisöintiin ja Antero Flanderiin. Hänen taitojaan on tarvittu tässäkin projektissa muun muassa patalevyn, NACA-renkaan ja siiven tyvilevyjen valmistamisessa sekä pyrstön tyvilevyjen oikaisemisessa.

Liki puolet Myrskyn suunnitelmista on työvälinepiirustuksia. Lähes minkä tahansa osan valmistaminen alkaa jigin tai lestin valmistamisella, joita Matti Patterin johdolla on syntynyt kymmeniä. Nämä asiat tahtovat unohtua lopputuloksia ihailtaessa.

Antero Flander, Matti Patteri ja siiven tyvilevyyn liittyvä muotti. Kuva Jorma Laakkonen.

Patalevy muotoutuu. Kuvat: Antero Flander.

NACA-renkaan segmentin aihio ja muotti. Kuva: Lassi Karivalo.

NACA-renkaan kahdeksan 45 asteen segmentin muotin teki Matti Patteri Mir-materiaalista, joka on hartsilla impregnoitua lasikuulamassaa, erittäin lujaa mutta kevyttä materiaalia. Aihiot vedettiin Patricomp Oy:ssä eli käytännössä samassa paikassa kuin vuonna 1983 Mersun ja vuonna 1989 Fokkerin ohutlevyt.

Näistä aihoista leikkaamalla, muokkaamalla ja sovittamalla saatiin aikaan NACA-renkaan alaosa Tiistaikerhossa Matti Patterin johdolla. Hitsaustyön teki Teemu Lehtinen GA Telesis Engine Service Oy:stä. Yläosaan sen sijaan tarvittiin lisää muokkausta.

NACA-renkaan yläosan muotti. Kuva: Jorma Laakkonen.

NACA-renkaan yläosan lesti tehtiin Tiistaikerhossa ja sen pohjalta yläosan muokkasi Antero Flander Flanco Oy:stä. Yläosaan liittyy myös kaksiosainen ilmakanava, joka johtaa ilmaa NACA-renkaan yläosan aukosta kaasuttimelle. Kuten arvata saattaa, näitäkään osia ei ollut, joten ne oli tehtävä.

NACA-renkaan ilmatorven muotin on Matti Patteri tehnyt teräksestä ja messumetallista. Kuva: Jorma Laakkonen.

Antero Flanderin tekemät ilmatorvet. Kuva: Jorma Laakkonen.

NACA-renkaan yläosan aihio. Kuva: Jorma Laakkonen.

Myös öljynjäähdytin tarvitsi ilmatorvet sekä tulo- että menopuolelle. Lestit tehtiin Tiistaikerhossa, jossa tehtiin yksinkertaisimmat kartion muotoiset ilmatorvet. Vaikeammissa tarvittiin jälleen Antero Flanderin taitoja.

Ilmanottotorven alumiinohutlevy "käärittiin" lestin ympärille Tiistaikerhossa. Ja viimeistelyä tarvittiin. Kuva: Lassi Karivalo.

Ilmanottotorvi valmistuu Flanco Oy:ssä Rautalammilla. Kuvat: Antero Flander.

Myrskyn siiven väliset tyvilevyt eli ns. kainalolevyt ovat oma kokonaisuutensa. Niitä varten tehtiin kaksi lestiä. Etuosan lesti tehtiin Tiistaikerhossa Vantaalla ja takaosan lesti Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella.

Tyvilevyn etuosan lesti Tiistaikerhossa. Kuva: Reino Myllymäki

Tyvilevyn etuosa valmistuu Flanco Oy:ssä Rautalammilla. Kuva: Antero Flander.

Tyvilevyn takaosan lesti Tikkakoskella. Kuva: Suomen Ilmavoimamuseo.

Tällä hetkellä siiven takaosan lesti odottaa kuljetusta Tikkakoskelta Rautalammille. Tyvilevy tehdään useammasta alumiiniohutlevykappaleesta ja hitsataan yhdeksi kokonaisuudeksi.

Työ jatkuu, vaikka koronavirusepidemia on sitä nyt hidastanutkin.

Painosorvauksella osia Myrskyyn

Perjantai 17.4.2020 - Reino Myllymäki

Painosorvauksella tarkoitetaan ohutlevyn muokkaamista sorvin avulla. Pyöreä ohutlevyaihio kiinnitetään muotin päälle ja näiden pyöriessä karkaistulla teräsrullalla painetaan ohutlevyä vaiheittain muottia vasten, jolloin syntyy pyörähdyskappale, jonka sisäpinta on muotin muotoinen.

Sarjatuotannossa tai pyrittäessä hyvään pinnanlaatuun muotti voidaan tehdä karkaistusta teräksestä. Muutoin riittää karkaisematonkin teräs ja VL Myrsky II -projektissa muotit on tehty vanerista.

Painosorvaus on varsin edullinen tapa tehdä ohutlevystä pyörähdyskappaleita. Yksittäisiä kappaleita tehdään käsin, sarjatuotannossa mukaan tulevat automaattisorvit. Monimutkaisemmassa muodossa tarvitaan enemmän työvaiheita ja -kaluja kuin yksinkertaisessa. Yleensä sorvattavat muodot ovat sellaisia, joissa aihion irrottaminen muotista ei edellytä muotin purkamista osiin.

Eri metallit soveltuvat painosorvaukseen eri tavoin. Seostamaton alumiini, "musta" ja sinkitty teräs sekä kupari soveltuvat hyvin painosorvaukseen. Huonoimmin sorvautuvat puolestaan seostetut alumiinit, ruostumaton teräs, messinki ja titaani.

VL Myrskyn alkuperäinen pyöräkotelon kansi, joka on löytynyt tässä kirjoituksessa kuvattujen uustuotanto-osien tekemisen jälkeen. Kuva: Reino Myllymäki.

VL Myrskyssä painosorvattuja osia ovat ainakin potkurinapa eli spinneri sekä pyöräkotelojen kannet. Varsinainen spinneri on kuitenkin alkuperäisosa, joten sitä ei tarvinnut tehdä uustuotantona. Sen kiinnitys- ja takalevyt kuitenkin puuttuivat ja ne oli tehtävä. Samoin puuttuivat laskutelineen pyöräkotelojen kannet.

Painosorvausta edeltää aina muotin eli lestin tekeminen, mikä on tarkkuutta vaativa tehtävä. Painosorvatun tuotteen sisä- eikä ulkomitoista tulee muotin suuruisia, mikä on otettava huomioon muottia suunniteltaessa ja tehtäessä.

Myrskyn pyöräkotelon kansi oli muodostaan suhteellisen yksinkertainen. Sen sijaan spinnerin kiinnitysrenkaassa ja takalevyssä oli negatiivisia muotoja eli ohutlevy jouduttiin painosorvaamalla pakottamaan muotin "ympäri". Tällaiset sorvaukset ovat tavallista vaativampia ja edellyttävät, että muotti on koottu segmenteistä, jotta se voidaan sorvauksen jälkeen purkaa lopputuloksen sisältä pois.

Pyöräkotelon kansien sekä spinnerin kiinnitysrenkaan ja takalevyn lestit teki Matti Patteri. Ensin sorvattiin pyöräkotelon kannet, sitten spinnerin takalevy ja lopuksi kiinnitysrengas. Viimeksimainitun lesti tehtiin takalevyn lestiä muokkaamalla. Muokattavana ohutlevynä käytettiin puolikovaa 99,5 % alumiinia sisältävää levyä.

Spinnerin kiinnitys- ja takalevyjen aihiot ja pyöräkotelojen kannet painosorvattiin Valo-Steel Mentanova Oy:ssä Helsingin Heikinlaaksossa. Painosorvaustyön teki Jorma Heinonen.

Ensinnä sorviin kiinnitetään muotti. Kuva: Jorma Laakkonen.

Painosorvattava ohutlevykappale leikataan kiekkoleikkurissa. Kuva: Jorma Laakkonen.

Sitten seuraa painosorvaus. Video: Jorma Laakkonen. Jos video ei käynnisty, lataa se tästä.

Painosorvauksen tuloksena on aihio. Kuva: Jorma Laakkonen

Alkuperäinen spinneri, painosorvattuja takalevyn aihioita ja muotti. Kuva: Jorma Laakkonen.

Takalevyn kevennysreikien tekoa. Kuvat: Lassi Karivalo.

Kiinnitys- ja takalevyt paikoillaan alkuperäisessä spinnerissä. Kuvat: Lassi Karivalo.

Painosorvatut tuotteet ovat lähes aina aihioita, jotka tarvitsevat vielä käsittelyä. Niin tässäkin tapauksessa. Käsittely tehtiin Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa.

Pyöräkotelon kansi ei ole pyörähdyskappale sanan varsinaisessa merkityksessä, koska kannesta tulee vino siten, että kantta kiertävän kiinnityslaipan etäisyys kannen tasopinnasta vaihtelee. Tällaista muotoa ei voi saada painosorvissa aikaiseksi, mutta aihion voi saada ja siitä jatkaa muottia vasten naputellen. MY-14 tulee saamaan alkuperäisen pyöräkannen ohelle toisen uustuotantona tehdyn ja se on jo muotoonsa naputeltu. Sen sijaan koesiiven pyöräkotelojen kannet ovat vielä aihioina.

Tarkkasilmäiset huomasivat katkaistun segmentin muotoisen luukun pyöräkotelon kannessa. Sen käyttötarkoitusta ei tunneta, mutta todennäköisesti se mahdollistaa pääsyn joihinkin ohjaamon alapuolisiin mekanismeihin pyöräkotelon kautta koneen seisoessa maassa laskutelineensä varassa.

Lisäksi Myrskyssä on osia, joiden tekotapaa ei tunneta. NACA-rengas on 5/8 pyörähdyskappale ja on mahdollista, että renkaiden aihiot tehtiin painosorvaamalla. Aihiosta jatkettiin sitten eteenpäin muilla menetelmin, kuten puuvasaralla naputtelemalla tai lyijyruoskalla ruoskimalla muottia vasten. On mahdollisuuksien rajoissa myös, että alle millimetrin vahvuisesta teräsohutlevystä tehdyn patalevyn aihio olisi myös aikanaan painosorvattu.

Nyt sekä NACA-rengas että patalevy tehtiin segmenteistä, jotka muokattiin ja hitsattiin yhteen. NACA-renkaan yläosaan tehtiin mittava pakotustyö, jotta siihen saatiin läpiviennit kaasuttimen ilmanotolle ja neljän konekiväärin lieskaputkille. Patalevyn molemmin puolin tarvittiin sisäänvedot pakoputkipattereille ja lisäksi luukkuja.

Myrskyn pyörän ja joustintuen luukkujen jäykisteiden kiinnitys

Tiistai 14.4.2020 - Tiistaikerholainen

Kun entisöitävänä olevan VL Myrskyn (MY-14) koesiiven pyöräaukon ulompi luukku ja joustintuen aukon luukku sekä luukkuihin kiinnitettävät jäykisteet olivat tulleet takaisin kromatoinnista, voitiin käynnistää jäykisteiden niittaaminen luukkuihin. Kromatoinnissa alumiini käsitellään kromaatteja sisältävissä happamissa liuoksissa, joissa alumiinin pintaan muodostuu pinnoituskylvyn komponenttien kanssa ohut epäorgaaninen pinnoite suojaten alumiinia hapettumiselta. Kromatoinnissa Myrskyn laskutelineen aukkojen luukut ja niiden osat saivat kauniin kullanhohtoisen pinnan.

Alettiin kiinnittää ensin laskutelineen joustintuen aukon luukun jäykistelistoja. Listat ovat ”hattuprofiililistoja”.  Se tarkoittaa, että neliölista on alaosastaan auki ja sillä on alareunassa kummallekin sivulle taitetut liepeet, joihin tehdyistä rei’istä jäykistelista niitataan luukkuun reunoihin.

Joustintuen aukon luukkuun oli jo aiemmin porattu reiät niiteille ja samoin niitinreiät myös jäykistelistoihin. Luukun reunoissa olevat niitinreiät oli myös senkattu uppokantaniittejä varten. Aloitettiin jäykistelistojen niittaus luukun alapintaan. Niittausta varten listat lukittiin paikoilleen niitin rei’istä laitetulla muutamalla sokalla. Ennen listojen kiinniniittausta joustintuen aukon luukku laitettiin vielä paikoilleen varmistaen, että luukku ”istui” aukossa oikein jäykistelistojen myös kanssa.

Sitten listat niitattiin niitti niitiltä niittipyssyllä luukun sisäpuolen reunaan. Niittipyssyllä niittaus saadaan tehtyä kätevämmin kuin käyttäen vasaraa. Kun koesiiven joustintuen aukon luukun kaikki tukilistat oli niitattu kiinni, siirryttiin työskentelemään pyöränapaan kiinnittävän luukun jäykisteiden kiinnittämiseksi.

Pyöräaukon ulomman luukun ulkopintaan tuleva soikea jäykistelevy kiinnitettiin paikoilleen pyöränapaan neljällä koneruuvilla. Tämän jälkeen jäykistelevyn reunoihin voitiin merkata paikat niitinrei’ille. Soikea jäykistelevy kiinnitetään luukun pintaan varsinaisesti niiteillä. Reikien paikat merkattiin piikillä. Jäykisteen kumpaankin päähän laitettiin väliaikainen kiristysruuvi, jotta jäykiste saatiin painumaan tiiviisti profiililtaan hieman kuperan luukun pintaa vasten ja jotta jäykistelevy pysyy niitinreikien porauksen ajan paikoillaan luukun pinnassa.

Reiät porattiin pylväsporalla, jonka jälkeen reiät senkattiin rajoittimella varustetulla senkkausterällä. Rajoitin estää liian syvälle menevän senkkauksen. Tämän jälkeen jäykistelevy niitattiin niittipyssyllä luukun sisäpinnan puolelta.

Seuraavaksi aloitettiin asemoida alumiinilevystä tehtyjä kotelomaisia jäykisteitä niitattavaksi luukun sisäpintaan. Kotelomaisia jäykisteitä tulee yksi luukun kummallekin sivulle sekä yksi luukun alareunaan. Jäykisteet niitataan ulkoreunastaan luukun sisäreunaa kiertävään neliöputkesta hitsattuun tukikehään sekä liepeistään luukun pintaan. Teräksinen tukikehikko ei käynyt kromatoitavana, vaan se maalattiin harmaalla ruostumista estävällä Isotrol -maalilla.

Kotelomaisten jäykisteiden niittaamista ei ehditty aloittaa ennen kuin Tiistaikerhon toiminta keskeytettiin koronavirusepidemian seurauksena. Jäykisteet ehdittiin siis niitata kiinni joustintuen luukuun, mutta pyöräaukon ulomman luukun sisäpintaan tulevat kotelomaiset jäykisteet jäivät kiinnittämättä. Koesiiven laskuteline saa siten odottaa kotelossaan töiden jatkumista virusepidemian päätyttyä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Myrskyn suunnitteluperiaatteista

Sunnuntai 12.4.2020 - Reino Myllymäki

Myrskyn käyttö- ja huolto-ohjekirjasta löytyy myös mielenkiintoinen maininta: "Koneen varustelussa ja käyttölaitteissa on yleensä pyritty normaaliseen hävittäjäkoneille ominaiseen järjestelyyn, välttäen kuitenkin pneumaattisia ja hydraulisia laitteita". Vain päälaskutelineen pyöräjarrut ovat hydrauliset ja paineilmaa käytettiin vain lisäpolttoainesäiliöissä olevan polttoaineen siirtämiseen pääpolttoainesäiliöön.

Myrskyn pyöräjarruissa käytettiin hydrauliikkaa. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Laskutelineen sähkömoottorilla liikutettiin myös laskusiivekkeitä. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Lähes kaikki laitteet olivatkin mekaanisia ja tai sähköisiä. Merkittävimmät sähkömoottorin avulla toimivat laitteet olivat laskuteline, laskusiivekkeet ja moottorin kidukset. Samaa sähkömoottoria käytettiin sekä laskutelineiden että laskusiivekkeiden liikutteluun ja kuten arvata saattaa, tästä aiheutui ongelmia, vaaratilanteita ja jopa onnettomuuksia. Milloin vipu väännettiin väärään asentoon, jolloin laskuteline meni alta. MY-5:n viimeisessä laskussa aika loppui kesken, kun ei voinut yhtäaikaa laskea laskutelineitä ja -siivekkeitä, jolloin lasku meni pitkäksi.

Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Myrskyn laskuteline on ensimmäinen Valtion lentokonetehtaan suunnittelema sisäänvedettävä laskuteline, eikä tässä(kään) tapauksessa ensiyrittämältä syntynyt loistavaa ratkaisua. Joustintuki ja pyörät renkaineen eivät suuresti muuttuneet kiinteästä laskutelineestä, ero on sisäänvetomekanismissa. Kun laskutelineellä on ulostyönnettynä tietty kulma siiven suhteen ja sisäänvedettynä sen on mahduttava tiettyyn tilaan siipisalkojen väliin, syntyy geometrinen ongelma. Lisäksi ulostyönnettynä viistotukien on loksahdettava paikoilleen niin, että syntyy laskeutumisessa tapahtuvan dynaamisen tukireaktion kestävä rakenne.

Kuva: Jorma Laakkonen.

Entisöintiprojektin Vantaan ryhmän päällikkö Matti Patteri on ansiokkaasti selvittänyt Myrskyn laskutelineen sielunelämää ja suunnitellut uudelleen osia joko siitä syystä, että suunnitelmat ovat kadonneet tai että tarvitaan CAD-suunnitelmaa esimerkiksi työstöä varten. Lisäksi hän on saanut tämä laskutelinehimmelin toimimaan! Hatunnoston arvoinen teko.

Myrskyn suunnitelulla pyrittiin keveyteen ja yksinkertaisuuteen. Niihin ei aina päästy. Jo laskutelineen voimansiirtomekanismi kaikkine kartiohammaspyörineen, ketjuineen ja matoruuveineen on varsin monimutkainen konstruktio. Lisäksi siipeen on saatava mahtumaan ja siellä kulkemaan kolme voimalinjaa sekä monia vaijereita, sähköjohtoja ja putkia. Yksin siipiripustimelle menee jo laukaisuvaijerin lisäksi polttoaineputki ja paineilmaputki.

Myrskyn pyörän ja joustintuen luukkujen rakentaminen

Tiistai 7.4.2020 - Tiistaikerholainen

Sisään vedettävät laskutelineet olivat jo vakioina II maailmasodan aikaisissa hävittäjissä eikä VL Myrsky tee siinä poikkeusta. Myrskyn siiven tyvessä on kotelo laskutelineen sisään vetämiseksi. Kotelo käsittää pyöräkotelon sekä joustintuen tarvitseman kotelon. Puolet pyöräkotelon aukosta peittää alumiinilevyistä tehty sisempi luukku eli ns. enkelinsiipi. Luukku on saranoilla kiinni kotelon sisäreunassa. Tämä luukku avautuu jousivivun avulla automaattisesti, kun laskuteline otetaan ulos ja sulkeutuu laskutelineen pyörän painamana, kun teline otetaan sisään.

Toisen puolen pyöräaukosta peittää laskutelineen pyörän napaan kiinnitetty alumiinilevystä tehty ulompi luukku - siis vastinpari ”enkelinsiivelle”. Laskutelineen joustintuen kotelon luukkuna on puolestaan joustintukeen kiinnitetty alumiinilevy. Nämä kaksi laskutelineeseen kiinnitettyä luukkua ovat noin 20 cm matkalta päällekkäin toisiaan vasten muodostaen samalla liukupinnan laskutelineen pyörän joustamisen mukaan. Pyörähän on akselistaan liitoskappaleella kiinni joustintuen sisällä liikkuvassa "männänvarressa". Laskutelineessä ei siten voi olla yhtenäistä pyöränapaan ja joustintukeen kiinnitettyä luukkua, koska se estäisi pyörän jouston.

Kun Tiistaikerhossa oli saatu valmiiksi MY-14 pyöräaukkojen sisemmät luukut koesiipeä ja varsinaista siipeä varten, voitiin aloittaa pyöräaukon ulompien luukkujen sekä joustintuen aukon luukkujen rakentaminen. Päätettiin rakentaa ensin luukut koesiipeä varten.

Leikattiin laserilla 1,5 mm alumiinilevystä Myrskyn piirustusten mukainen joustintukeen kiinnitettävän luukun aihio. Samalla levyyn leikattiin aukko joustintuen ja laskutelineen sisäänvetohaarukan liitoksen kohdalle. Luukun reunoihin porattiin reiät luukkuun niitattavia jäykistelistoja varten.

Sisäänvetohaarukan liitoskohdan aukkoa peittämään tarvittiin kupu. Sitä varten tehtiin metallinen lesti, jota vasten alumiinilevystä prässättiin kupu ja samalla kuvut myös varsinaisen siipeen. Kupu hitsattiin kiinni aukon reunoihin. Tämän jälkeen luukun aihio sovitettiin paikalleen joustintuen aukkoon ja kiinnitettiin joustintuessa oleviin väliaikaisiin vanerisiin pidikkeisiin. Lopullisesti luukku niitataan joustintukeen hitsattaviin pidikkeisiin.

Vastaavasti leikattiin laserilla 1,5 mm vahvuisesta alumiinilevystä aihio pyöräaukon ulompaa luukkua varten. Luukku kiinnitetään pyöränapaan neljällä uppokantaisella 6 mm vahvuisella koneruuvilla. Tämän vuoksi luukkuun piti tehdä ruuveille reiät täsmälleen navassa olevien neljän kierrereiän kohdalle. Kohdistus tehtiin laittamalla pyöränapaan kohdistuslevy teräväkärkisine merkkaajineen. Merkkaaja laitettiin myös navan keskelle. Tämän jälkeen luukku asemoitiin täsmällisesti pyöräaukkoon ja levyn pintaa naputeltiin vasaralla merkkaajien kohdalta. Näin levyn alapintaan saatiin merkit ruuvinreikien poraamisille. Merkkaajien jälkiä vielä vahvistettiin piikillä ennen kuin reiät porattiin levyyn pylväsporalla.

Pyöränapaan kiinnitettävän luukun ulkopintaan kuuluu soikea jäykistelevy. Sellainen leikattiin alumiinilevystä. Jäykistelevy kiinnitetään luukun pintaan samoilla neljällä koneruuvilla, joilla luukku kiinnitetään pyöränapaan. Ruuveja varten jäykistelevyyn porattiin reiät, jotka myös senkattiin. Jäykistelevy tullaan lisäksi niittaamaan reunoistaan luukun pintaan. Pyöräaukon ulompi luukku jäykistelevyineen kiinnitettiin ruuveilla pakoilleen pyöränapaan. Nyt koesiiven laskutelineessä oli ensi kertaa alustavasti kiinni molemmat laskutelineessä olevat luukut. Ne ovat hyvin esillä koesiiven ulos otetussa laskutelineessä.

Pyöräaukon ulomman luukun sisäpintaan tulee myös tukia ja jäykisteitä. Luukun reunaan kiinnitetään teräksisestä neliöputkesta tukikehikko ja luukun alaosaan alumiinilevystä muotoillut kotelorakenteiset jäykisteet.  20 mm neliöputkesta leikattiin palat luukun sisäreunaan kiinnitettäväksi tukikehikoksi. Palat muotoiltiin piirustuksen mukaan ja hitsattiin yhteen kehikoksi.

Laserilla oli leikattu alumiinilevystä valmiit aihiot ulomman pyöräaukon luukun alapintaan tuleville jäykisteille. Niitä muokattiin paikalleen sovitettavaksi ja kiinnitettäväksi. Niin ikään ovat nyt valmiina joustintuen aukon luukkuun kiinnitettävät jäykisteet.

Jäykisteitä ei kuitenkaan niitata paikalleen luukkuihin ennen kuin puolivalmiit luukut sekä niihin kiinnitettävät jäykisteet on kromatoitu. Kromatoinnilla estetään alumiinia hapettumiselta. Kromatointi teetetään ostopalveluna.

Kuvat: Lassi Karivalo, paitsi historiallinen kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Myrskyn sisämaalauksesta

Torstai 26.3.2020 - Reino Myllymäki

Valtion Lentokonetehtaan Käyttötoimiston "standardimaalaustyötavat"-nimisessä dokumentissa 9.12.1940 määritellään sotakoneiden puisten sisäosien maalauskäsittelyksi lakkaus yhteen tai kahteen kertaan Kiri-lakalla numero 182 joko ruiskulla tai siveltimellä. Kiri-lakka oli tikkurilalaisen Oy Schildt & Hallberg Ab:n tuote. Firmasta tuli myöhemmin Tikkurilan Väritehtaat Oy.

Kuva: Lassi Karivalo

Kuva: Jorma Laakkonen

Niinpä MY-14:n ja koesiiven puisia rakenteita, kuten siipikaaria, siipeä, vakaimia ja peräsimiä on lakattu punaiseksi värjätyllä lakalla. Punaisen värin merkitys on siinä, että sen avulla nähdään, mitkä paikat on lakattu ja kuinka tasaisesti.

Saman pitäisi koskea koneen rungon sisäpuolisia puupintoja. Myöhemmissä ohjeissa on Kiri-lakan päälle määrätty Schildt & Hallbergin emaliväri.

Nyt on kuitenkin havaittu, että sen enemäpää Myrskyn säilyneissä puuosissa kuin VMT Pyörremyrsky -koneessakaan ei rungon sisäpuolelta löydy punaista lakkaa. Ei näkyvissä eikä harmaan pintamaalin, joka on Schildt & Hallbergin emaliväriä tai tamperelaisen Winter-maalitehtaan Winter 1563:a.

Niinpä MY-14:n rungon puuosista on tehty harmaita. Värisävy on RAL 7005. Harmaiksi maalatut Myrskyn puuosat näyttävät oudoilta, kun on vuosia näytetty kuvia luonnonvärisistä tai punaisiksi lakatuista osista.

Kuva: Suomen Ilmavoimamuseon kuva-arkisto

Maalausasiat eivät ole helppoja. Maalattavia pintoja löytyy vanerisina, kankaisina ja metallisina sisältä ja ulkoa. Eri pinnoilla käytettiin eri tuotteita, jotka eivät sitten olleet samansävyisiä. Jopa vanhoista mustavalkokuvista näkyy kuinka samanvärisiksi tarkoitetuilta pinnoilta erottuvat puu- ja metallipinnat erikseen erisävyisinä. Oheisesta MY-14 kuvasta erottuu esimerkiksi kainalopelti korkeusvakaajan alta, kyljen huoltoluukku ja lisäpolttoainesäiliön panta ympäristöstään.

Mutta palataan ulkomaalausasioihin myöhemmin

Kuvat: Ellei erikseen toisin ilmoitettu, Suomen Ilmavoimamuseo.

MY-14 asevarusteiden entisöinnistä

Sunnuntai 15.3.2020 - Reino Myllymäki

VL Myrskyn aseistus koostuu neljästä runkoon asennetusta VKT 12,70 LKk/42 -konekivääristä, jotka on tahdistettu kahdella tahdistimella. Kesällä 2019 Suomen Ilmavoimamuseon näyttelyssä vierailleeseen MY-14:n runkoon oli nostettu paikoilleen neljä tällaista asetta, jotka oli deaktivoitu hitsaamalla lukot kiinni laatikkoihin. Tällaisia aseita koneeseen ei tule, vaan sellaiset, joissa lukot liikkuvat.

Ylimmän kerroksen aseista toinen oikealta on VKT, muut ovat Fiat-hävittäjien Breda-Safat-aseita.

Varsinaisten aseiden lisäksi tarvitaan patruunalippaat, patruunoiden syöttökourut, hylsyjen ja vyönivelten poistokourut ja -kotelot.

Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Viimeksimainitut kotelot hylsyille ja vyönivelille ovat ulompien ja sisempien konekiväärien osalta erilaiset ja itse asiassa varsin myöhäinen konstruktio. Koesarjan koneiden koelennoilla havaittiin, että koneesta pois lentävät hylsyt vaurioittivat korkeusvakaajan etureunaa, jolloin tarvittiin hylsyjä ja vyöniveliä varten keräyskotelot.

Keskimmäisten konekiväärien hylsykotelot ovat varsin elegantit, mutta reunakonekiväärien vastaavat vaikuttavat improvisoiduilta. Ne on koottu kahdesta osasta ilmeisesti asentamisen helpottamiseksi eivätkä ne ole koteloita sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä niiden sivupellin muodostaa koneen kyljen verhouslevy.

Kuva: Reino Myllymäki.

Sekä keski- että reunakonekiväärien hylsykotelot löytyvät, ne on entisöity ja paikallaan MY-14:ssä.

Vasemmanpuoleiset aseet ottavat patruunansa oikealta ja päinvastoin. Käytetyt hylsyt purkautuvat alaspäin ja vyönivelet tulevat vasemmanpuoleisista aseista ulos oikeasta kyljestä (ja päinvastoin). Alkupäästään erilliset hylsy- ja vyönivelkourut yhtyvät matkalla. Näitä kouruja on ollut kiinni projektin hallussa olevissa rungoissa ja niistä saadaan entisöityä koneeseen tarvittavat kappaleet. Kouruille on helmikuussa tehty ruosteenpoisto fosforihapolla.

Nuo kourut lienevät sitten viimeiset isommat alkuperäisosat, jotka koneeseen asennetaan. Patruunakotelot nimittäin puuttuvat ja joudutaan tekemään uustuotantona. Keskikonekiväärien patruunakotelot ovat alaosastaan erikoisen muotoiset, ulompien aseiden vastaavat vähän helpommat. Keskimmäisiin mahtui 225 patruunaa ja ulompiin 270. Näiden lisäksi on toki monenlaisia detaljitöitä pienempien alkuperäisosien kanssa tiedossa.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo ellei toisin erikseen ole kerrottu.

Polttoaine- ja voitelujärjestelmän putkityöt

Maanantai 2.3.2020 - Reino Myllymäki

MY-14:n moottorin apulaitteiden ohella Tikkakosken entisöintiryhmä on tehnyt töitä moottorin polttoaine- ja voitelujärjestelmän putkistojen kanssa.

MY-5:n, MY-9:n ja MY-14:n rungoissa oli jokaisessa polttoainehana, mutta pahoin ruostuneena. Niistä otettiin paraskuntoisin ja sille kunnostettiin käyttömekanismi paraskuntoisista osista. Vasemmassa apumittaritaulussa oleva hanan käyttökahva löytyi Ilmavoimamuseon varastoista.

Polttoaineen käsipumpuksi löytyi hyväkuntoinen pumppu, jossa oli Myrskyyn kuuluvat liittimet valmiina. Sille tehtiin kiinnitysjalka uudesta teräksestä piirustuksen mukaan ja tarvittava moottoritilan ja ohjaamon välinen käyttötanko tehtiin osin alkuperäisistä, osin uusvalmistetuista osista. Kahvaksi kunnostettiin alkuperäinen kahva.

Myrskyn varusteluettelon mukainen polttoaineen konepumppu Pesco SR 600 CW asennettiin moottoriin paikoilleen käyttäen Ilmavoimamuseon varastoista löytyneitä liitinadaptereita. Polttoainesuodattimeksi löytyi hyväkuntoinen yksilö, joka purettiin ja puhdistettiin. Kiinnikkeinä käytettiin alkuperäisosia, jotka lasikuulapuhallettiin ja maalattiin.

Polttoaineputkeksi polttoainesäiliön ja -hanan välille asennettiin MY-14:n alkuperäinen putki. Ilmavoimamuseon varastoista löytyi myös polttoainehanan ja käsipumpun välinen putki sekä suodattimen ja kaasuttimen välinen putki, jossa oli oikea VL:n piirustusnumero. Käsipumpun ja konepumpun sekä konepumpun ja suodattimen välille valittiin putket, joissa ei ollut mitään piirustusnumeroa, mutta jotka olivat mitoiltaan oikeat.

Kaikki nämä Aviotub-tyyppiset putket olivat vuosien kuluessa kovettuneet, mutta pehmenivät lamppuöljykylvyssä. Putkien alkuperäiset liittimet puhdistettiin ruosteessa ja puuttuvat kiristysvyöt lisättiin. Polttoaineen käsipumpun molemmin puolin polttoaineputkista puuttui asbestinauha, jonka tilalle laitettiin samannäköinen kumimaalilla maalatusta juuttinarusta. Piirustukset, valokuvat ja putkien jäänteet auttoivat asiassa, samoin polttoaineen suodattimen ja kaasuttimen välisen kangassuojan tekemisessä.

MY-14:n polttoaine- ja öljysäiliöt puuttuvat vielä, mutta ne aiotaan tehdä, ellei jostain ilmaannu konetyypin alkuperäisiä säiliöitä.

Säilyneet öljyputket lasikuulapuhallettiin ja maalattiin Miranol-maalilla öljyputkiston merkkiväriin Tikkurila 0285. Öljysäiliön liittimen alkuperäinen hyväkuntoinen maali säilytettiin. Liittimen ruosteet poistettiin kuitenkin fosforihapolla.

Öljyn uloslaskuhanaksi valittiin alkuperäisosa, joka merkintöjen mukaan on peräisin MY-29:stä. Se purettiin ja puhdistettiin ja sille tehtiin kiinnitysjalat piirustusten perusteella. Hanan ja moottorin öljypumpun välinen alumiiniputki, uloslaskuputki ja moottorin öljypumpun liitin tehtiin piirustusten mukaan ja maalattiin merkkivärillä.

Paluuputki öljynjäähdyttimen ja öljypumpun välille tehtiin piirustuksen mukaan, samoin liitin öljypumpulle. Öljynjäähdyttimen menoputki tehdään myöhemmin siiven johtoreunaan sijoittuvan öljynjäähdyttimen asennuksen yhteydessä.

Kaikki putkiston liitoskumpiputket tehtiin uudesta, mutta alkuperäistä vastaavasta aineesta. Liitokset maadoitettiin alkuperäisillä tai niitä vastaavilla messinkinauhoilla ja kiinnitettiin alkuperäistä vastaavilla kiristysvöillä piirustusten mukaisesti.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

Moottoritöitä Tikkakoskella

Perjantai 28.2.2020 - Reino Myllymäki

Alunperin Myrskyyn tarkoitettu Twin Wasp -yksilö. Kuvat: Reino Myllymäki

Alunperin MY-14:n piti saada DC-3-koneessa ollut Twin Wasp -moottoriyksilö, joka oli ollut Suomen Ilmailumuseon varastoissa. Seuraavaksi tämä moottori vaihtui Saab B 17 -koneen mukana tulleeseen lähes uuteen, Ruotsissa ilman lisenssiä valmistettuun moottoriyksilöön. Tämän moottorin hyväksi ehdittiin tehdä töitä ja siihen sovitettiin Rauno Pylväläisen Patrialla hitsaamat erillispakoputketkin, ennenkuin havaittiin moottorista puuttuvan niin paljon erikoistyökaluja kaipaavia osia, että moottorista kannatti luopua.

Ruotsalaisvalmisteinen B 17 -koneen mukana tullut Twin Wasp. Kuvat: Reino Myllymäki.

Suomen Ilmavoimamuseon näyttelystä Myrskyyn otettu Twin Wasp. Kuvat: Reino Myllymäki.

Niinpä päädyttiin lopulta ottamaan toinen Suomen Ilmavoimamuseon Twin Wasp -moottori näyttelystä. Sekin oli ollut DC-3:ssa ja se oli alatyyppiä S1C3-G, joka kuitenkin paljastui käytännössä samaksi moottoriversioksi, jota Myrskyssä alunperin käytettiin (SC3-G). Erona on polttoaineen oktaaniluku ja sytytysennakko.

Pakoputket asennettu. Kuvat: Ilmavoimamuseo ja Reino Myllymäki.

Moottorissa oli pakokaasunkerääjä, jota käytettiin DC-3-koneissa. Toiseen moottoriin kiinnitetyt uudet pakoputket siirrettiin ilman ongelmia uuteen yksilöön.

Ranskankielisiä kylttejä amerikkalaisen moottorin apulaitteissa. Kuvat: Ilmavoimamuseo.

Nyt työn alla olevasta moottoriyksilöstä on löytynyt useita ranskankielisiä kylttejä mm. kaasuttimesta. Tämä selittyy sillä, että koko moottori tai ainakin kaasutin ja eräät muut apulaitteet ovat peräisin Saksan sotasaalisvarastoista Ranskasta. Ranskan ilmavoimat tilasi useassa erässä 620 Curtiss Hawk -hävittäjää ja niitä varten 1 000 Twin Wasp -moottoria. Koneet kokoonpantiin osista Ranskassa. Moottori voi siten olla a) joku Suomeen toimitetun 9 Curtiss 75A-3 Hawk -koneen moottoreista, b) joku 127:stä Suomeen vuonna 1942 toimitetusta Twin Wasp -moottorista, joka on ollut tarkoitettu noita Ranskan tilaamia 135 Curtiss 75A-3 Hawk -konetta varten tai c) alunperin C-47/C-53/DC-3-koneen moottori, johon on asennettu ranskalaismoottorien osia.

Moottorin takaosan "hässäkkää". Kuvat: Ilmavoimamuseo.

Entisöitävään koneeseen valittu moottori edustaa modifiokaatiotasoltaan 1970-luvun tilannetta, sillä se on ollut viimeksi asennettuna DC-3-koneeseen. Niinpä sitä on muutettava. Vaihdettavia osia ovat kaasutin, öljypumppu, huohotinputki, lämpötila-anturit sekä monia liittimiä ja tulppia.

Kaasutin vaihdettiin Myrskyssä käytettyyn kaasuttimeen, joka löytyi 15.1.2020 Suomen Ilmailumuseosta. Aiemminkin moottorissa ollut kaasutin oli sinänsä oikeaa tyyppiä, mutta käyttötankojen kiinnitysosat ja osa putkiliittimistä olivat DC-3:ssa käytettyä mallia.

Öljypumpun vaihto oli myös välttämätöntä, sillä alkuperäistä polttoainepumppua ei olisi saatu muutoin asennettua. Moottorissa kiinnitettynä ollut öljypumppu oli pidempi, jolloin polttoainepumppu ei mahtunut paikoilleen.

Tiistaikerhon 31. toimintavuosi päässyt hyvään vauhtiin

Maanantai 10.2.2020 - Tiistaikerholainen

Caudronin siipien kangasverhoilun korjaus

Caudronin hankkeessa päätyönä ovat tällä hetkellä Caudron C.59 jatkokoulutuskoneen alasiipien kangasverhoillussa olleiden reikien ja repeämien korjaus. Reikien korjaus ja paikkaus eivät olekaan ihan pikku homma. Vasemmassa alasiivessä oli paikattavaksi peräti 66 reikää ja oikeassa siivessäkin puolisen sataa. Onkin tosi surullista, kuinka kaltoin kohdelluiksi Caudronin siivet ovat joutuneet koneen yli 90-vuotisen varastoinnin aikana.

Vasemman alasiiven kangasverhoilussa olleet reiät ja repeämät on jo korjattu. Reikien liepeet ommeltiin kiinni toisiinsa ja ommellun alueen päälle liimattiin reunoistaan hapsutettu kangaspaikka. Paikat liimattiin nitroselluloosalakalla, joka samalla kiristi paikat sileiksi. Caudronin siivessä olevien lukuisten reikien korjauksessa on kyse museaalisista lähtökohdista tehtävästä reikien paikkauksesta. Jos koneen käytön aikana olisi siiven kangasverhoiluun tullut jostain syystä yli puolensataa reikää, siipi olisi verhoiltu kokonaan uudestaan. Tällä hetkellä ahkeroidaan oikean alasiiven kanssa. Siiven kangasverhoillut pinnat pestiin puhtaaksi ja aloitettiin verhoilussa olevien reikien paikkaus. Siipien korjauksen rinnalla on meneillään kokonaan osiinsa puretun ja vaurioistaan korjatun korkeusvakaajan kokoaminen uudelleen verhoiltavaksi.

SM-1 helikopterin roottorinlavat ehjiksi

Vuosi sitten aloitettu PZL SM-1SZ (HK-1) helikopterin lapojen korjaus on saatu vaiheeseen, jossa kaikki vauriokohdat on korjattu eli uudelleen verhoiltu ja kiristyslakattu. Vauriokohdat sijaitsevat lapojen kangasverhoilluilla osilla. Vauriokohtien uudet verhoilukankaat kiristettiin ”rumpumaisiksi” nitroselluloosalakalla ja ovat nyt valmiit maalattaviksi. Kunhan lapojen maalauksessa aikanaan käytetty maalityyppi ja värisävyt saadaan selvitettyä, päästään uudelleen verhoiltujen alueiden maalaamiseen. Lavan yläpintaan tulee tumman vihreä ja alapinta vaalean sininen väri.

Reilu vuosi jäljellä Myrskyn entisöintiä

Tavoitteena on, että Myrsky MY-14 entisöinti on valmis maaliskuussa 2021, jolloin kone tulee julkisesti nähtäville. Aikataulu on kova, mutta sitä kohti kovasti mennään niin Tiistaikerhossa kuin Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella.

Tiistaikerhossa Myrsky-töiden keskiössä ovat parhaillaan kumpaankin siipipuoliskoon liittyvät työt. Siipiä rakennetaan Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa rinnakkain. Oikean siipipuoliskon johtoreuna on saatu lähes kokonaan vaneroitua ja siiven yläpinnan jättöreunan alue saa vanerikatteen tuota pikaa. Lähestytäänkin hetkeä, jossa voidaan sanoa oikean siipipuoliskon olevan valmis siiven maalausta edeltävien pintakäsittelytoimien käynnistämiseksi. Vasemman siipipuoliskon työt ovat kuukauden päivät jäljessä oikeasta siipipuoliskosta. Vasemmassa siivessä tehtävää vielä riittää jättöreunan laskusiivekkeen tilan rakentamiseksi, siivekkeen tekemiseksi valmiiksi sekä johtoreunan vaneroimiseksi.

Jos Myrskyn siipipuoliskojen rakentaminen on pääasiassa puutöitä, niin samalla Tiistaikerhossa rakennetaan metallista - lähinnä alumiinilevystä - runsaasti erilaisia Myrskyn osia. Parhaillaan Tiistaikerhossa tehdään koesiiven laskutelineen joustintukeen ja pyöränapaan kiinnitettäviä peitelevyjä, NACA-renkaan Myrskyn moottoriin kiinnittäviä pidikkeitä, öljynjäähdyttimen tulo- ja poisto-ilman torvia sekä lukuisia tarkistusluukkuja.  Myrskyn alkuperäisiä laskusiivekkeitä eli laippoja kunnostetaan paikalleen asennettaviksi.

Kuvat: Lassi Karivalo

Myrskyn NACA-renkaan etuosan kiinnitys

Keskiviikko 18.12.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn NACA-rengas eli moottorinsuojus muodostuu kolmesta osasta; renkaan etuosasta, takaosasta ja vaippalevyistä. Alumiinilevystä muotoiltu renkaan etuosa on kiinnitettynä 14 alumiinilevystä tehdyllä pidikkeellä moottorin sylinterien venttiilikopan korvakkeisiin. NACA-renkaan rengasmainen takaosa on myös kiinnitetty moottorin venttiilikopan korvakkeisiin. NACA-renkaan etu- ja takaosan väliin sijoittuvat avattavat vaippalevyt eli moottorinsuojukset moottorin huoltotoimenpiteitä varten.

Tiistaikerhossa on käynnissä NACA-renkaan etuosan pidikkeiden valmistus. Pidikkeiden tekemisen ensimmäinen vaihe oli tehdä Myrskyn piirustusten mukaan leikkaustiedosto laserleikkainta varten. Tehdyn tiedoston mukaisesti laserleikkaimella leikattiin 1,5 mm vahvuisesta alumiinilevystä tarvittavat 14 kappaletta pidikkeiden levymäistä aihiota. Aihioihin tehtiin laserleikkaimella myös kevennysreiät.

Tämän jälkeen levymäiset pidikeaihiot taitettiin ruuvipenkissä avoimen kotelon muotoon. Tämän ”kotelon” selkämys on 10 mm leveä ja alareunan pituus 200 mm. Aihion kummankin kyljen yläreunaan piirrettiin 18 mm levyinen vyöhyke reunojen taittamiseksi 90 asteen kulmaan pidikkeen niittauspinnoiksi. Pidikkeet niitataan NACA-renkaan sisäpintaan.

Pidikkeen kylkien yläreunan taittamiseksi valmistettiin pidikkeen kaarevaa muotoa vastaava useampiosainen koottava lesti, jota vasten kylkien yläreuna taivutettaisiin. Lesti tehtiin paksusta vanerista ja tukevasta alumiinilevystä. Pidikkeen kylkien yläreunan taittamiseksi pidike lukittiin koottavan lestin sisään siten, että kyljet jäivät 18 mm lestin pinnan ulkopuolelle. Tämän jälkeen lestin ulkopuolelle jääneet reunat leikattiin pystysuorilla viilloilla seitsemään osaan. Tämä siksi, että1,5 vahvuista alumiinilevyn reunaa on vaikea taivuttaa yhtenäisenä kaarevaa lestiprofiilia vasten.

Kun pidike oli tiukasti lukittuna lestin sisällä, aloitettiin pidikkeen kylkien taivuttaminen ”kieleke” kielekkeeltä lestiä vasten. Taivuttaminen tehtiin vasaran ja puupalikan avulla. Kun kaikki kielekkeet tai taitteet oli saatu taottua lestin pinnan tasoon, lesti avattiin ja sen sisältä saatiin niitin reikiä vaille valmis NACA-renkaan etuosan kiinnityspidike. Näin tullaan menettelemään kaikkien 14 pidikeaihion osalta.

Pidikkeiden kylkien taitteisiin pitää vielä porata niitinreiät pidikkeen niittaamiseksi NACA-renkaan etuosa sisäpintaan. Pidikkeiden niittaaminen tapahtuu kuitenkin vasta, kun NACA-renkaan etuosa on saatu hitsattua yhtenäiseksi kokonaiseksi. On myös vielä tehtävä omat pidikkeet, joilla NACA -renkaaseen niitatut 14 pidikettä yhdistetään sylinterien venttiilikopan korvakkeisiin.

Kuvat: Lassi Karivalo.