Blogi

Kidustöitä Tikkakoskella

Maanantai 17.10.2022 - Reino Myllymäki

Kun Mikkelin-reissuun lisättiin Kyösti "Kössi" Karhilan sota-arkun kuljetus Katajanokalta Ilmavoimamuseoon Tikkakoskelle, tarjoutui mahdollisuus piipahtaa museon "korjaamolla" eli entisöintitilassa katsomassa ja keskustelemassa Myrskyn entisöinnistä avustavan konservaattori Antti Lappalaisen kanssa.

Työn alla viime aikoina on ollut pääkytkintaulu, josta on ollut juttua hiljakkoin, ja moottorin jäähdytyskidukset. Nehän olivat aikanaan varsin edistyksellinen konstruktio, sillä ne liikkuivat koneen pituussuuntaan, eivätkä auki ollessaan lisänneet koneen ilmanvastusta. Historiallisten dokumenttien mukaan konstruktioon idea oli saatu Junkers Ju 88 -koneen kiduksista, joskin tässä pommikoneessa kidukset kyllä aukesivat ulospäin, ainakin valokuvien mukaan.

Myrskyn kiduksista on jäljellä lähinnä kidusmoottorin osia ja joitakin laakeripesiä, eli paljon on tehty ja joudutaan tekemään uustuotantona. Suuri kokonaisuus on itse kiduslevyt, jotka päältä päin katsottaessa näyttävät yksinkertaisilta, mutta ovat varsin monimutkaisia kokonaisuuksia.

Moottoripellityksen tukikehiin tukeutuva kiduskoneisto toimii siten, että kidusmoottori siirtää pyörivän liikkeen akselin ja ketjun välityksellä ruuveille, jotka pyöriessään liikuttavat kiduksia pituussuuntaisten akselien varassa. Kidukset voidaan jättää mihin tahansa asentoon ääriasentojensa välissä.

Kiduskoneiston osien sovitusta ja asennusta varten moottorin pakoputket on täytynyt irrottaa, niin ahdasta moottorin ympärillä alkaa olla. Ylläolevassa kuvassa näkyy lattialla edustalla myös edellä mainitut kidusakselit.

Konekiväärien kohdalla kidukset ovat varsin "mielenkiintoisen" muotoisia. Kuvassa puuseppä/artesaani Mika Rautasaaren kädessä on keväällä puusta jyrsitty kiduksen muotti tai lesti, jonka pohjalta tehdään juuri tuo kidusten osa, joka on konekiväärin kohdalla.

Loppusuora MY-14:n entisöinnissä häämöttää.

Kurkistus peltien alle Tikkakoskella

Lauantai 10.9.2022 - Reino Myllymäki

Allekirjoittaneella oli tilaisuus - ja tarvekin - käydä Tikkakoskella tutustumassa MY-14:n entisöinnin etenemiseen siellä. MY-14:n rungon etuosan luukuiksi avautuvien peltiverhousten tekeminen on ihan kalkkiviivoilla.

Alkuperäisistä pelleistähän on jäljellä vain pieni antennimaston juuren ympärillä oleva kappale. Se on aikanaan ollut osa MY-5-konetta. MY-5 ja MY-6 ovat osoittautuneet suursarjan muista koneista poikkeaviksi, vaikka suursarjaan kuuluivatkin. Keulan muotoa nimittäin muutettiin muun muassa sillä seurauksella, että aseiden lukonpidättimien solenoidien "kyhmyt" pienenivät. Eli MY-14:n eturungon poikkileikkaus on hiukan "muhkeampi" kuin MY-5:ssä. Tarkkasilmäiset tulevat havaitsemaan pienen pienen poikkeaman antennimaston juurella.

Kuva: Suomen Ilmavoimamuseo.

Eturungon päällä olevissa levyissä on luukut öljy- ja polttoainesäiliöiden korkkeihin käsiksi pääsemistä varten. Samanlaisia luukkuja on muuallakin, mutta jostain syystä polttoainesäiliön luukun leveys on 10 cm, kun kaikkien muiden luukkujen leveys on 11 cm. Yhden sentin eron seurauksena luukun kaikki osat poikkeavat toisista. Syy eroon ei ole tiedossa, ei voida kuin ihmetellä...

Levyjä kääntämällä löytyy lisää ihmeellisyyksiä. Luukut ovat "sattuneet" erikoisella tavalla siten, että levyn jäykisteitä on jouduttu leikkaamaan, jotta luukkujen huulina toimivat reunavahvikkeet on saatu paikoilleen.

Levynkappaleista koostuva palapeli on vaikuttava, eikä levyjä ole voitu leikata suunnitelmien mukaan, vaan leikkauslinjat on täytynyt tehdä sovittamalla. Näin siis entisöinnissä, mutta asiantila on luultavasti ollut sama myös konetta aikanaan rakennettaessa. Jotkut kiinnikkeet kiinnittyvät suoraan rungossa oleviin vastakappaleisiin, jolloin alle jäävästä levystä on leikattu pala pois. Toisessa kohtaa kiinnittyminen tapahtuu alla olevaan peltiin.

Parin tunnin asioiden ihmettelyn jälkeen pakattiin allekirjoittaneen autoon MY-14:n vakaajat, joiden matka jatkui kohti Vantaata.

Kuvat Reino Myllymäen, ellei toisin erikseen mainittu.

Myrskyn NACA-renkaan korvakekaarien ja korvakkeiden asennus niitattaviksi

Tiistai 19.7.2022 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinnissä on jo muutaman vuoden rakennettu moottorinsuojuksen eli NACA-renkaan rakentamisen osalta vaativaa kiinteää etuosaa. Myrskyn moottorinsuojus koostuu moottoria peittävän NACA-renkaan kiinteästä etu- ja takaosasta sekä niiden välissä olevista avattavista vaippalevyistä. Tämä blogi käsittelee NACA-renkaan kiinteän etuosan korvakekaarien asennusta renkaaseen niitattaviksi. Yksikertaisuuden vuoksi käytän jatkossa tässä blogissa NACA-renkaan kiinteästä etuosasta termiä NACA-rengas.

Myrskyn NACA-renkaan tekeminen on osoittautunut hankalaksi eikä lisätöiltäkään ole säästytty. Tällaiseen johti muun muassa se, että viime vuoden lopussa löytyivät kateissa olleet Myrskyn suursarjan NACA-renkaan piirustukset. Ne poikkeavat renkaan yläosaltaan Myrskyn alkusarjan aikaisista NACA-renkaan piirustuksista, joiden perusteella olemme MY-14 Myrskyn NACA-rengasta rakentaneet.

Ero piirustusten välillä on, että suursarjan NACA-renkaan yläosassa renkaan kehä on alkusarjaan renkaan kehää laajempi. Tämän vuoksi tekemämme NACA-renkaan yläosan kehän kaarimuotoa jouduttiin suurentamaan, jotta se vastaisi MY-14 mukaista suursarjan muotoa. Laajentaminen onnistui takomalla alumiinista renkaan yläosaa suursarjan mittoihin.

Muutoksen tekemiseksi jouduttiin irrottamaan jo kertaalleen paikalleen asemoidut NACA-renkaan kymmenen korvakekaarta eli kiinnityskonsolia. NACA-rengas kiinnitetään näistä korvakekaarista moottorin venttiilikopan korvakkeisiin. Irrotetut korvakekaaret vietiin kromatoitaviksi, jolloin niiden pinta sai kullankiiltoinen sävyn.

NACA-renkaan korvakekaaria on kaikkiaan 14. Niistä kymmenen sijaitsee NACA-renkaan osassa, joka vastaa pyörähdyskappaletta. Neljä korvakekaarta sijaitsee pyörähdyskappaleesta poikkeavassa NACA-renkaan kehän laajentuvassa yläosassa. Tällä alueella sijaitsevat moottorin kaasuttimen imutorven aukko sekä neljän runkokonekiväärin lieskaputket.

Kromatoidut kymmenen korvakekaarta asennettiin uudestaan paikalleen. Imutorven ja konekiväärien lieskaputkien kohdalle tulevat neljä korvakekaarta ovat vielä muokkaus- ja sovitteluvaiheessa. Ennen korvakekaarten asennusta kiinnitettiin NACA-renkaan kehän ympärille 1 mm teräslevystä tehty tuki. Tuki varmistaa, että NACA-rengas pitää täsmälleen muotonsa korvakekaarten asentamisessa NACA-renkaaseen.

Samalla asetettiin paikalleen teräslevystä tehty korvakekaaria paikalleen kohdistava jigi. Teräslevyistä tehdyllä ja asennuspöydässä olevaan ”keskusnapaan” lukitulla asennusjigillä voidaan asemoida paikalleen kerrallaan kaksi korvakekaarta. Sen jälkeen jigiä siirrettään eteenpäin seuraavien korvakekaarten paikalleen asemoimiseksi ja kiinnittämiseksi. Kohdalleen saadut korvakekaaret kiinnitettiin NACA-renkaaseen muutamalla pienellä pultilla. Lopullinen kiinnitys tehdään niittaamalla.

Kun kromatoidut kymmenen korvakekaarta oli saatu paikallaan, niiden päihin kiinnitettiin varsinaiset kiinnityskorvakkeet, joista NACA-rengas lukitaan liitoskappaleiden avulla moottorin venttiilikopan korvakkeisiin. Korvakekaaren korvake on 1 mm teräslevystä taivutettu aisamainen kappale, jonka päähän on hitsattu holkki liitoskappaleen kiinnityspultille.

Kunkin korvakekaaren päähän kiinnitettävän korvakkeen asemoinnissa käytettiin apuna kaksihaaraista asennuspöydän keskusnapaan lukittua teräsputkijigiä. Jigin avulla voitiin määrittää korvakkeen tarkka sijainti sekä korvakkeen asennon kulma kunkin korvakekaaren päässä. Korvakkeet kiinnitettiin korvakekaariin alustavasti pienillä pulteilla. Varsinainen kiinnitys tehdään niittaamalla.

Korvakkeet on asennettu korvakekaaren päihin 7,5 asteen kulmassa. Näin ne kohtaavat oikeassa asennossa moottorin venttiilikopan korvakkeet NACA-renkaan kiinnittämiseksi moottoriin. Korvakekaarten korvakkeet ja venttiilikopan korvakkeet lukitaan toisiinsa liitoskappaleiden avulla. Liitoskappale kiinnitettään pultilla korvakekaaressa olevaan holkkiin ja kahdella pultilla venttiilikopan korvakkeessa oleviin reikiin.

Kun kakki kymmenen kromatoitua korvakekaarta korvakkeineen oli saatu asennettua paikalleen, aloitettiin NACA-renkaan yläosan neljän korvakekaaren sekä niihin asennettavien kiinnityskorvakkeiden muokkaus paikalleen asennettaviksi. Ulompien lieskaputkien kohdalle tulevat korvakekaaret ovat muodoltaan muita V-muotoisia korvakekaaria selvästi kulmaltaan avonaisemmat, jotta tuliputki mahtuisi V-muotoisen korvakekaaren sisään. Imukomun kummakin puolen kylkeen kiinnitettävät korvakekaaret poikkeavat myös muodoltaan selvästi muista korvakekaarista. Ne ovat tavallaan vain puolikkaita V-muotoisiin korvakekaariin verrattuina. 

Muokattiin ensin lieskaputkien kohdalle tulevat laajakulmaiset korvakekaaret asennettaviksi. Ne kiinnitettiin alustavasti paikalleen näitä kahta korvakekaarta varten erikseen tehtyä asennusjigiä apuna käyttäen. Tämän jälkeen aloitettiin muokata korvakekaarten päihin kiinnitettävien holkillisten kiinnityskorvakkeiden ”aisoja”, jotta ne saadaan muokattua muita korvakekaaria avonaisempien korvakekaarien muotoon. Näiden korvakkeiden sijainti poikkeaa muista korvakekaarista siinä, että korvake tulee aivan korvakekaaren kärkeen. NACA-renkaan yläosan korvakekaarten asennus on edelleen kesken.

Kuvat: Lassi Karivalo.

MY-14:n pääkytkintaulu ja ohjaussauvan tuulihaka

Lauantai 16.7.2022 - Reino Myllymäki

Eilen Tikkakoskella vieraillessani ehdimme Antti Lappalaisen kanssa hetken jutella Myrskyn pääkytkintaulusta ja varsinkin ohjaussauvan tuulihaasta.

Kuva: Ilmavoimien kuvakeskus.

Myrskyn pääkytkintaulu sijaitsee pääkojetaulun alapuolella ja jää syvennykseen sekä ohjaajan jalkojen väliin, joten siitä on niukahkosti valokuvia. Tässä Ilmavoimien kuvakeskuksen kuvassa pilkistää alareunasta se ohjaussauvan tuulihakakin.

Itse pääkytkintaulu on jo sinänsä suhteellisen monimutkainen kokonaisuus, joka kaiken lisäksi ei ole säilynyt, joten se oli jokseenkin kokonaan tehtävä uustuotantona.

Pääkytkintaulu koostuu kotelosta ja sen kannesta. Ilmeisesti käytettävissä oleva tila on pakottanut tekemään kotelosta T-kirjaimen muotoisen.

Kun ilmeisesti ei parempaa paikkaakaan ole ollut, pääkytkintaulun kanteen on kiinnitetty ohjaussauvan tuulihaka, joka on varustettu jousella, joka kääntää tuulihakaa 180 astetta siten, että se jää suurelta osin näkymättömiin pääkytkintaulun alle.

Tuulihaan kiinnittäminen pääkojetaulun kanteen on johtanut sitten monenlaisten vahvikelistojen ja kulmapalojen tarpeeseen. Niitä näpärtessä on Ilmavoimamuseolla kulunut työtunti jos toinenkin.

Tiettävästi Myrskyllä ei kukaan yrittänyt lähteä lennolle ohjaussauvan tuulihaka kiinnitettynä - päin vastoin kuin Vihurilla.

Kuvat: Reino Myllymäki, poislukien piirustus ja historiallinen kuva.

Myrskyn korkeusperäsinten maalaus

Keskiviikko 6.7.2022 - Tiistaikerholainen

Huhtikuussa aloitettu VL Myrsky II:n (MY-14) korkeusperäsinten verhoilu saatiin valmiiksi toukokuun alussa. Verhoilukankaana käytettiin 165 gramman neliöpainoista pellavakangasta.

Korkeusperäsinten valmistuttua kangas kiristettiin rumpukalvomaiseksi NC-Speed nitroselluloosalakalla.  Lakka sävytettiin punaiseksi rautaoksidilla.  Kankaan kiristys tehtiin vaiheittain. Se aloitettiin 50 -prosenttiseksi ohennetulla lakalla. Ohenteena käytettiin Ohenne 8:aa. Siitä siirryttiin 75 -prosenttisen lakan kautta täyteen 100 -prosenttiseen lakkaan. Täyttä lakkaa siveltiin korkeusperäsinten kangaspintaan kahdesti.

Lakkauskertojen välillä kangaspinnat hiottiin sileiksi. Jokaisen lakkauskerran jälkeen kangaspinnat kiristyivät lisää. Neljän lakkauskerran jälkeen korkeusperäsinten verhoilukangas oli kiristynyt haluttuun rumpukalvomaiseen tasoon.

Verhoilukankaan kiristämisen jälkeen siirryttiin peräsinten pohjamaalaukseen. Maaliksi valittiin Teknoksen Futura 3 tartuntapohjamaali ja ohenteeksi Teknosolv 1621 lakkabensiini.

Kuva: Jukka Köresaari.

Pohjamaalaus tehtiin ruiskumaalauksena, jossa Futura 3 ohennettiin 75-prosenttiseksi. Ennen maalausta korkeusperäsimessä olevat aukot suojattiin, jottei maalia leviä peräsimen sisään.

Ruiskumaalauksen jälkeen pinnat hiottiin käsin hiomapapereilla. Samalla todettiin, että korkeusperäsinten yläpinnalla on alumiinisen johtoreunan jättöreunan puoleisessa reunassa lievä painauma peräsimen koko pituudelta. Tälle alueelle levitettiin tasoite. Tasoitteen kuivuttua alue hiottiin peräsimen pinnan kaarevan profiilin muotoon.

Myös tartuntapohjamaalin toinen ruiskumaalaus tehtiin 75-prosenttisella Futura 3 -tartuntapohjamaalilla. Maalauksen jälkeen kangaspinnat hiottiin taas sileiksi ja hionnassa kiinnitettiin huomiota ompelusaumojen päälle kiinnitettyjen suojanauhojen sahalaitoihin, jotta kankaan sahalaidat saataisiin hiottua niin, etteivät ne enää tunnu kohoumina verhoilukankaan pinnassa.

Myrskyn korkeusperäsimet on nyt pohjamaalattu kahteen kertaan. Harkinnassa on mahdollinen kolmas pohjamaalin ruiskumaalaus korkeusperäsinten pintaan. 

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Myrskyn koesiipi näytteillä Suomen ilmailumuseon I hallissa

Sunnuntai 26.6.2022 - Tiistaikerholainen

Suomen ilmailumuseon välihallissa oli kevään ajan VL Myrsky II:n (MY-14) entisöintiä esitellyt näyttely. Se purettiin touko-kesäkuun vaihteessa. Näyttelyn keskeisin esine - Myrskyn entisöinnin yhteydessä tehty koesiipi - sai kuitenkin uuden näkyvän esittelypaikan museon I-hallista. Siinä se saa toistaiseksi olla museossa kävijöiden tarkasteltavana.

Koesiiven esillepano on nyt myös parempi kuin välihallin näyttelyssä, sillä siipi on asennettu kävijään nähden kaltevaan asentoon, jolloin yläpinnaltaan läpinäkyvällä pleksillä verhoillun siiven sisällä oleva rakenne ja erilaiset laitteet ovat nyt erittäin hyvin näkyvissä. Laitteista mainittakoon siivekkeiden, lisäpolttoainesäiliön ja laskutelineiden käyttöön liittyvät laitteet. Siiven näyttelyasennon vuoksi koesiivessä kiinni jo ollut laskutelinen piti irrottaa. Se on laitettu esille lattialle siiven eteen.

Näyttelyä täydentävät koesiiven viereen laitetut näytöt, jossa esitellään hyvin havainnollisesti VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinnin etenemistä.

Myrskyn koesiiven rakentamisella testattiin Myrskyn varsin monimutkaisen siiven tyviosan rakentamista ennen varsinaisen siiven rakentamiseen ryhtymistä. Varsinainen koesiipi on 2,5 metrin mittainen Myrskyn oikean siipipuoliskon tyviosa. Tyviosa käsittää koko laskutelinealueen ja siipeä polttoaine/pommiripustimen jälkeiseen kaareen saakka.

Koesiiven rakentaminen osoittautuikin erittäin hyödylliseksi, sillä sen yhteydessä tuli vastaan tilanteita, joissa jo rakennettua jouduttiin purkamaan ja uudelleen rakentamaan joko puutteellisten tai keskenään ristiriitaisten piirustusten vuoksi. Varsinaisen siiven rakentamisessa ei sitten enää suurempia ongelmia vastaan tullutkaan.

Kun koesiipi oli tehnyt tehtävänsä, sille päätettiin rakentaa vastinpariksi metrin mittainen vasemman siiven tyviosa. Tämä siiven tyviosa kattaa kokonaan laskutelineen pyöräkammion alueen.

Koesiipi ja sen vastinpari liitettiin toisiinsa kokonaisuudeksi teräslevyliitoksella. Suunnitelmissa on joskus tulevaisuudessa liittää tämä kokonaisuus käytössämme olevaan Myrsky MY-5:n teräsputkista tehtyyn runkokehikkoon. Näin museossa kävijöille olisi esiteltävissä sekarakenteisen Myrsky-hävittäjän (metalli runko/puusiipi) rakenteellinen perusratkaisu.

Suosittelen lämpimästi vierailua Suomen ilmailumuseoon Myrskyn rakenteellisesti mielenkiintoiseen siipeen tutustumiseksi.

Kuvat: Lassi Karivalo

Myrskyn tekniikka piiloon

Keskiviikko 22.6.2022 - Reino Myllymäki

VL Myrskyn runko on täynnä tekniikkaa. Vanerilla verhoillun takarungon osalta on pakkokin saada kaikki paikoilleen ennen rungon verhoilua, mutta myös luukkumaisilla metalliverhouslevyillä verhoillun eturungon osalta tämä on suotavaa.

Kevään aikana on Tikkakoskella valmistettu kiduslevyjen osia ja viimeistelty kiduslaitteistoa ja patalevyä. Kidusten kokoamista ei ole aloitettu. Eräältä maatilalta löytyi paljon lentokoneen osia, joukossa myös VL Myrskyn osia sillä seurauksella, että MY-14 saa konekiväärin tahdistimen ja kauppalaatuisesta materiaalista tehdyt polttoaineletkut voitiin korvata alkuperäisestä materiaalista tehdyillä osilla.

Nokan sisäiset pellitykset ovat nyt valmiit, samoin putkistot ja johdotukset joitakin viimeistelytöitä lukuunottamatta. Myös aseiden patruunoiden syöttö- ja poistokourut ovat valmiina, mutta aseiden kiinnityksestä puuttuu muutama hankalasti koneistettava osa. Tuliseinän kytkinkotelo on valmis ja paikoillaan, sen sijaan ohjaamon kytkinpaneeli on kesken.

Eturungon verhouslevyt puuttuivat yhtä pientä antennimaston juuren ympärillä olevaa lukuunottamatta. Ne on tehty Antero Flanderin tekemistä aihioista Ilmavoimamuseolla. Niittejä on lyöty 2 500 kappaletta. Valtion Lentokonetehtaan piirustuksissa niitä on tuplasti Brewsterin vastaaviin osiin verrattuna...

Verhouspelteihin esimerkiksi aseiden kohdalle tulee kuhmut, jotka on tehty vasaralla naputellen käyttäen hyväksi puusta jyrsittyä muottia. Koska pelti venyy sitä muottiin naputtelemalla, ainevahvuus kuhmun kohdalla on sitten pienempi kuin levyssä muualla. Kuhmu on muuten muodoltaan jyrkempi kuin mitä kuvissa se näyttää. Kauhean montaa tällaista kuhmua ei varsin sulavalinjaisessa Myrskyssä kuitenkaan onneksi ole.

Levyosia on päästy myös pikkuhiljaa maalaamaan. Kaikkien levyjen pitäisi olla keltakromatoituja, mutta erinäisistä syistä osa levyistä ei tätä käsittelyä ole saanut. Pohjamaaliksi on vedetty keltainen Beckers System Washprimer RD-020-1014 pohjamaali, sen päälle ulkopinnoille varsinainen pohjamaali Teknosynt Combi RAL 7003 tai TM-11265/20, sisäpuolelle pintaväriksi harmaa Temalac 80 RAL 7005 ja ulkopuolelle joko vihreä Teknosynt Combi 50 RAL Design 100 30 10 tai vaaleansininen TM-11299/20 tai TM 11298/20. Jälkimmäisistä edellinen jäljittelee suomalaista ja jälkimmäinen saksalaista värisävyä. Maalaukset tehtiin HVLP-ruiskulla.

Pohjamaalauksessa on huomioitu alkuperäisten maalien jäänteet. Pyrstön kainalolevyt on maalattu saksalaista primeriä jäljittelevällä RAL 7003 -värisävyllä, muut levyosat suomalaista primeriä jäljittelevällä Teknos TM-11265/20 -sävyllä. Näyttää siltä, että maalin säästämiseksi pohjamaali on maalattu vain ulkopinnan naamiovärien alle.

Alkuperäisistä osista on mahdotonta sanoa, mikä on milläkin maalattu. Saattaa olla, että jossain vaiheessa saksalainen maali on loppunut ja on jatkettu kotimaisella vaihtoehdolla, mistä tulee lopputulokseen yllättävää vaihtelua. Maalaustyöt tehtiin museoiden kokoelmakeskuksessa Jyväskylässä, koska museon oma tila on liian pieni tällaiseen maalaukseen.

Kuva: Reino Myllymäki.

Pintavärien maalaamisen jälkeen levyosiin maalattiin sisäpinnoille tarpeelliset merkinnät. Mustaa naamioväriä ei tässä vaiheessa maalata, se tehdään lopuksi.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo, ellei toisin erikseen mainittu.

Pleksiä MY-14:n kuomuun

Maanantai 20.6.2022 - Reino Myllymäki

Nykyään pleksillä tarkoitetaan monenlaisia läpinäkyviä muoveja, mutta aikanaan termillä tarkoitettiin vain ja ainoastaan akryyliä. Pleksin kaupallistaminen tapahtui 1930-luvun alussa yhtäaikaa Iso-Britanniassa ja Saksassa. Iso-Britanniassa ICI kaupallisti tuotteen nimellä Perspex, Saksassa Röhn & Haas AG:n tuote oli puolestaan Plexiglas. Ennen pleksiä lentokoneiden läpinäkyvät osat tehtiin selluloidista tai lasista.

Ottaen huomioon maailmantilanteen, Valtion Lentokonetehtaan ohjeissa sodanaikainen pleksi oli saksalaista Plexiglasia, Perspex tuli ohjeisiin vasta 1950-luvulla, vaikka saattoi olla toki tunnettu jo ennen sotia.

VL Myrskyn kuomujen pleksit olivat tuhoutuneet käyttökelvottomiksi, vain pieniä kappaleita oli jäljellä. Tuulilasin ruudut oli korjattu tai valmistettu jo aiemmin, nyt käytiin käsiksi liukuvaan osaan ja takaosaan, jossa pleksit ovat kaarevia.

Liukuvan osan sivuikkunat tehtiin Ilmavoimamuseolla uudesta 3 mm Perspex-levystä. Kappaleet sahattiin oikeisiin mittoihin, porattiin 5 mm reiät kiinnitysruuveille piirustusten sekä alkuperäisten kehysten ja listojen mukaisesti. Ruutujen takaosan taitos tehtiin kuumailmapuhallinta käyttäen. Lisäksi reunoille jyrsittiin 1 mm upotus, jotta pleksi sijoittuisi piirustusten mukaiseen asemaan tasan kehysten kanssa.

Liukuvan osan "kattoikkunan" ja takaosan kaarevien osien taivutukseen tarvittiin Patrian apua, sillä Ilmavoimamuseon oma uuni oli tarkoitukseen nähden liian pieni. Muotit tehtiin mäntyliimapuulevystä, kovalevystä ja vanerista sekä koottiin liimamalla ja ruuveilla, kitattu ja hiottu sekä maalattu Futura 3 -pohjamaalilla.

Perspex-levyt lämmitettiin uunissa 165-140 asteen lämpötilaan alkuperäisen VL:n ja nykyisen Perspex-ohjeen mukaisesti. Tämän jälkeen levyt vedettiin kankaalla peitettyjen huoneenlämpöisten muottien päälle kankaan avulla. Jäähtyessään levy pyrki oikenemaan, mutta lämmön laskiessa alle 60 asteen muoto pysyi.

Kuomun takaosan takimmaisen osan pleksi vedettiin yhtenä kappaleena (vastoin VL:n ohjetta) ja halkaistiin keskeltä.

Ihanteellista olisi ollut, että muotit olisi tehty lämmönkestävästä materiaalista, jolloin levy olisi voitu kuumentaa uunissa muotin päällä, jolloin lopputulos olisi ollut varmempi. Nyt tätäkin kokeiltiin liukuvan osan "kattoikkunan" kohdalla. Sitä tehtiin kaksin kappalein, toinen siten, että muotti kuumennettiin uunissa. Pihka lähti kuitenkin kiehumaan, irrotti maalin muotista ja vaurioitti pleksiä.

Patrialla tehtyihin aihioihin tehtiin reunajyrsintä sivuikkunoiden tapaan. Viime hetken tieto on, että takakuomun pleksit joudutaan vetämään vielä uudelleen.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

Potkuri- ja spinneritöitä Tikkakoskella

Perjantai 17.6.2022 - Reino Myllymäki

Ilmavoimamuseon entisöintiryhmä on toimittanut kuvamateriaalia ja entisöintiraportteja jo toukokuussa, mutta muut kiireet ovat estäneet kirjoittamasta. Nyt otin siihen aikaa.

MY-14 sai potkurikseen VLS 8002 -potkurin numero 69, joka löytyi Hallinportti Ilmailumuseosta ja on aikanaan ollut MY-42:n keulalla. Potkurin napa purettiin, puhdistettiin, suojakäsiteltiin ja koottiin uudelleen.

Potkurin lavoista poistettiin vanha lakkaus ja lavat lakattiin uudelleen. Lapoihin tehtiin ohjeiden mukainen väritys ja merkinnät. Valtion Lentokonetehtaan merkintä, jossa kultaisen kehän ympäröimällä valkoisella ympyrällä on sininen hakaristi ja sen päällä kultaiset kirjaimet "VL" tuotti päänvaivaa. Lopulta löytyi siirtokuvien tekijä ja kokonaisuus viimeisteltiin käsityönä. Hieno, eikö?

Napakupin eli spinnerin kupu on alkuperäisosa, joka oli pitkään Kauhavalla perinnehuoneen vitriinissä. Kun toiminta Kauhavalla loppui, allekirjoittaneen piti noutaa se sieltä, mikä ei koskaan toteutunut, vaan kauhavalaiset toivat sen Tiistaikerhoon Vantaalle.

Alkuperäisosan musta maali oli lohkeillut ja ainakin viimeinen maalikerros on maalattu sodan jälkeen, sillä spinnerin merkinnät on peitetty. Lisäksi yksi duralumiinisista jäähdytyslavoista oli korvattu teräksisellä varaosalla. Työn jäljestä päätellen spinneri on näin korjattuna ollut lentävässä koneessa. Teräksinen kun korvikeosa oli, se oli myös ruostunut.

Jäähdytyslapojen kiinnitys on ollut spinnerin heikko kohta. Teräksisen ja yhden duralumiinisen lavan kiinnitys on haljennut alimmasta niitistä spinnerin tyveen. Lisäksi yksi lapa lähtenyt halkeamaan tyven puolelta. Näitä vaurioita ei ryhdytty korjaamaan. Lisäksi kuvussa oli pieniä lommoja, ja lämpöeristehuopa puuttui kokonaan.

Kupu puhdistettiin ensin rasvanpoistoaineella. Sitten kuvun mustaa maalia hiottiin varovasti, jotta valkoisella maalattu teksti "VLS 8002" saatiin näkyville. Teksti jäljennettiin kalvolle ja piirustuspaperille. Sisustan lämpöeristehuovan liimapintaa puhdistettiin mekaanisesti ja lopuksi vielä Haklog Oy kävi kuivajääpuhaltamassa sen, jolloin spinneristä saatiin poistettua maali kokonaan.

Spinnerin kiinnitys- ja takalevyt puuttuivat. Matti Patteri teki niitä varten vanerista painosorvausmuotit ja niiden aihiot painosorvattiin Valo Steel Mentanova Oy:ssä, viimeistely tehtiin Tiistaikerhossa Vantaalla. Takalevy maalattiin Ilmavoimamuseolla, mutta nyt huomattiin poikkeama piirustuksista, joka edellytti niittausten avaamista ja potkurinlapojen tyvien ympärille tulevien osien modifiointia.

Spinnerin entisöinti on vielä kesken.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

Myrskyn korkeusperäsinten verhoilu kankaalla

Torstai 14.4.2022 - Tiistaikerholainen

Entisöitävänä olevan VL Myrsky II:n (MY-14) metallirakenteisten korkeusperäsinten verhoilu on alkanut. Ensimmäisissä Myrskyissä korkeusperäsimet olivat puurakenteiset, mutta ne vaihdettiin myöhemmin kangasverhoiltuihin metallisiin peräsimiin flutteri- eli värähtelyongelman eliminoimiseksi.

Käytössämme on alkuperäiset duralumiiniset Myrskyn korkeusperäsimet. Niissä olleet vauriot korjattiin Tiistaikerhossa, jonka jälkeen peräsimet maalattiin harmaiksi. Kangasverhoilua varten peräsimen kaariin kiinnitettiin alusnauhoiksi kutsutut kangasnauhat. Peräsimen verhoilukangas ommellaan kiinni näihin nauhoihin.

Myrskyn korkeusperäsinten verhoilemiseksi ostettiin Eurokankaasta verhoiluun sopivaa 165 gramman neliöpainoista ”Kesäyö”-nimistä pellavakangasta. Testasimme tämän kankaan kiristymisominaisuuksia kiinnittämällä kangasta testikehikkoon ja lakkaamalla kangasta useita kertoja ohennetulla ja sitten ohentamattomalla kiristyslakalla. Lakkana käytimme rautaoksidilla punaiseksi värjättyä NC-SPEED-nitroselluloosalakka. Kangas kiristyi odotetusti.

Aloitimme toisen korkeusperäsimen verhoilun. Levitimme pöydälle pellavakankaan ja laitoimme korkeusperäsimen levitetyn kankaan päälle. Tämän jälkeen kangas käännettiin pussiksi peräsimen päälle ja kankaasta leikattiin peräsimen kattava pala.

Korkeusperäsin kiinnitettiin kahden pukin väliin johtoreuna ylöspäin ja kangas laskostettiin peräsimen päälle. Näin kangas saatiin laskeutumaan tasaisesti peräsimen ylle. Kangas kiinnitettiin peräsimen johtoreunaan puristimilla, jotta kangas pysyisi paikallaan. Tässä asennossa jättöreunassa roikkuvat kankaan helmat liitettiin toisiinsa nuppineuloilla. Samalla kankaan helmoja vedettiin alaspäin, jolloin peräsimen päällä oleva kangas jo vähän kiristyi.

Kun peräsimen jättöreunassa olevat verhoilukankaan helmat oli saatu nuppineuloilla toisiinsa, aloitettiin verhoilukankaan alareunan ompelu pellavalangalla pitkin nuppineulajonoa. Ompelu tehtiin koukkuneuloilla ja tarvittaessa apuna käytettiin koukkuneulan käsittelyä helpottavia kirurgisia pihtejä. Lopuksi ommel käsiteltiin rautaoksidilla punaiseksi värjätyllä nitroselluloosalakalla. Lakka liimaa ompeleet kankaaseen.

Kun korkeusperäsimen verhoilukankaan liepeet oli ommeltu yhteen, peräsin nostettiin pöydälle vaakatasoon ja aloitetiin kankaan ompelu peräsimen kaarien alusnauhoihin. Myrskyn verhoilukangasta koskevan neulomisohjeen mukaan kangas ommellaan kaariin suoralla ompeleella.

Kunkin kaarien kohdalle merkittiinkin suoran ompeleen pistojen paikat 2 cm välein. Toinen tapa olisi ollut ommella verhoilukangas kaarien alusnauhaan vinoin ompelein. Verhoilukankaan ompelemisessa kaarin alusnauhoihin käytettiin apuna koukkuneulapihtejä. Pihdin avulla koukkuneulan sai kätevästi pujotettua alla olevan alusnauhan läpi.

Kun verhoilukangas oli saatu ommeltua kaariin, aloitettiin kankaan kiristys nitroselluloosalakalla. Nitroselluloosalakka kutistaa kangasta ja siten kiristää sen korkeusperäsimen ympärille. Teemme pellavakankaisen verhoilukankaan lakkakiristyksen monivaiheisena prosessina punaiseksi värjätyllä NC-SPEED-nitroselluloosalakalla.

Ensin kankaaseen siveltiin 50-prosenttiseksi Ohenne 8:lla ohennettu lakka. Lakkakerroksen kuivuttua kankaan pinta hiottiin hiontapaperilla ja hiontatyynyllä. Näin saatiin pois kankaan pintaan lakan kohottama kankaan nukka. Hionnan jälkeen kankaan pinta imuroitiin ja kangas pestiin kankaan pintaan sumutetulla Sinol/vesi-liuoksella. Sumutuksen jälkeen kangas pyyhittiin kuivaksi ja sen myötä saatiin pois loputkin hiontapölyt.

Nyt voitiin kankaan pintaan sivellä toinen kerros 50-prosenttiseksi ohennettua kiristyslakkaa. Kahden lakkauskerran jälkeen kankaan kiristyminen on jo edistynyt, mutta päästäkseen rumpumaiseen kiristysasteeseen tarvitaan vielä usean lakkakerros. 

Seuraava lakkaus tehdään 75-prosenttisella NC-SPED-lakalla ja siitä eteenpäin ohentamattomalla lakalla. Jokaisen lakkauskerran välillä kankaan pinta hiotaan ja pyyhitään puhtaaksi pölystä. Täydellä lakalla tehtävien lakkauskertojen määrä riippuu siitä, kuinka hyvin kangas kiristyy lakkauskertojen myötä. Riittävän rumpumaisen kiristysasteen saavuttamiseen tarvitaan yleensä 5-6 kiristyslakkauskertaa.

Kuvat: Lassi Karivalo

Pieni päivitys Tikkakoskelta

Sunnuntai 27.3.2022 - Reino Myllymäki

Viime viikolla tuli VL Myrsky II -entisöintiprojektin Tikkakosken ryhmältä Suoman Ilmavoimamuseolta pieni tilannepäivitys.

Potkurin napa on purettu osiin ja osat on kuivajääpuhallettu puhtaiksi.

Potkurin kolupuulavat on puhdistettu alkuperäisistä pintakäsittelyistä, korjattu ja käsitelty uudelleen. Ensin on vedetty petsi, sitten kolme kerrosta venelakkaa ja taustapuolelle on tehty häikäisyä estävä mattamusta maalikäsittely. Lapoihin tulee vielä uudet siirtokuvat ja niiden päälle kerros venelakkaa.

Lavat on asennettu paikoilleen ja seuraavana vuorossa on lapakulmien säätökoneiston kokoaminen. Myöhemmin päästään spinnerin kimppuun. Itse napakuppihan on alkuperäisosa muun potkurin tapaan, mutta napakupin kiinnitys- ja takalevyt on painosorvattu alumiinista Valo Steel Mentanova Oy:ssä ja viimeistelty Tiistaikerhossa Vantaalla.

Eturungon verhouslevyistä lähes valmiiksi on saatu oikean puolen suurikokoinen verhouslevy, josta vielä puuttuu hylsynpoistotorven vaatima kuhmu sekä alareunan nahkatiiviste.

Näin Myrsky-työt etenevät Tikkakoskella.

Tule tutustumaan VL Myrsky II -entisöintiprojektista kertovaan näyttelyyn

Lauantai 19.3.2022 - Tiistaikerholainen

Suomen ilmailumuseon vaihtuvien näyttelyiden hallissa on avattu VL Myrsky II -hävittäjän eli MY-14-koneyksilön entisöintiprojektin nykyvaiheesta kertova näyttely. Näyttelyn pystyttämisestä vastasi Ilmailumuseoyhdistys ry. Myrskyn entisöintiprojekti alkoi vuonna 2013 ja MY-14:n entisöinti valmistunee parin vuoden kuluttua. Myrsky-projektin päätekijät ovat Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerho sekä Suomen ilmavoimamuseo.

Pohjakuva: Kari Vertasen maalaus. Mainoksen suunnittelu: Kai Asplund.

Tiistaikerho toi näyttelyyn Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa valmistuksen kohteena olevia Myrsky MY-14:n osia. Suurin yksitäinen entisöintitilasta näyttelyn siirretty osa on Myrskyn siiven rakentamisen testaamiseksi tehty siiven tyviosa.  Sen sijaan Tiistaikerhon tekemät lähes valmiit Myrsky MY-14:n siipipuoliskot olivat liian suuria entisöintitilasta näyttelyyn tuotaviksi.

Tiistaikerhossa rakennettu Myrskyn siiven tyviosa koostuu siiven oikeanpuoleisesta 2,5 metrin ja vasemmanpuoleisesta metrin mittaisesta siiven tyvestä. Siiven tyvisosat siirrettiin erikseen näyttelytilaan, jossa ne yhdistettiin toisiinsa ja asetettiin pukkien päälle näyttelytilan keskelle näyttelykävijöiden katsottavaksi. Nyt tämä siiven tyviosa toimii näyttelyesineenä, josta käy ilmi, millainen on rakenteeltaan ja myös laitteiltaan Myrsky-hävittäjän siipi.

Näyttelyyn yhteen nurkkaan koottiin Myrskyn pyrstökokonaisuus sivu- ja korkeusvakaajineen sekä sivu- ja korkeusperäsimineen. Näyttelypöydälle koottiin moottorin öljynjäähdyttimen jäähdytysilman tulo- ja poistoilman torvia sekä niiden tekemisessä käytettyjä muokkauslestejä. Pöydällä on myös moottorin kaasuttimen ilmanoton torvia muokkauslesteineen ja alumiinista valettu kaasuttimeen kiinnitettävä imukomu.

Vitriiniin on koottu erilaisia pienosia, kuten sellaisia, joilla NACA-rengas kiinnitetään moottorin venttiilikopan korvakkeisiin. Näyttelyyn on myös tuotu Myrskyissä käytetty Pratt Whitney R-1830 Twin Wasp -moottori. Tämä moottori on tuttu DC-3 -koneista.

Näyttelytilan seinälle on ripustettu 1:1 oleva kuva Suomen ilmavoimamuseossa entisöinnin kohteena olevasta Myrskyn rungosta. Tämä kuva on todella näyttävä ja siitä näkyy hyvin vielä verhoilemattoman rungon rakenne kuin myös moottoriin liittyvät yksityiskohdat.

Näyttelyssä olevalla näytöllä pyörii kuvakavalkadi Myrskyn entisöintiin liittyvistä työvaiheista.
Suosittelen lämpimästi VL Myrsky II -entisöintiprojektista kertovaa näyttelyä. Näyttelyyn voi tutustua Suomen ilmailumuseolla Vantaalla aina toukokuun loppuun saakka. Tutustuminen edellyttää museon pääsylipun ostamista, jolla voi samalla tutustua koko museon tarjontaan.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Tilannepäivitystä Tikkakoskelta

Torstai 24.2.2022 - Reino Myllymäki

Vierailu Tikkakoskella 11.2. mahdollisti yhden tilannepäivityksen tekemisen, joka julkaistiin 20.2. Mutta 16.2. tuli Tikkakosken entisöintiryhmältä lisää tilannepäivitystä lähinnä kuvien muodossa.

Tuulilasin ympäristön uudet verhoilulevyt alkavat valmistua. Alkuperäisiähän ei ole kuin yksi, joka sijoittuu antennimaston juuren ympärille. Kaikki muut on tehty Antero Flanderin tekemistä aihioista. Niittaamistyö on huikea, 2 500 uppokantaniittiä! Nyt ensimmäiset verhouslevyt ovat saaneet sekä pohja- että pintamaalauksen, joskin oliivinvihreää tullaan vielä korjaamaan ja lopulliset värirajat korjataan naamiomaalauksen yhteydessä.

Myös pyrstön kainalolevyt eli vakainten väliset tyvipellit ovat saaneet pohja- ja pintamaalauksen. Niiden sovitustöitä päästään tekemään nyt, kun vakaajat ovat Tikkakoskella koesovituksessa.

Patalevy on saanut pintamaalikseen himmeää mustaa ja asennettu takaisin paikoilleen. 11.2. irti olleet pakoputketkin ovat päässeet takaisin paikoilleen.

Etummaisen tuliseinän kytkinkotelo on saanut kannen, johon tehtiin "patti" pakottamalla puulestiä vasten. Myös muita puulestejä on tehty pakotustöitä varten, osa CNC-jyrsintänä, osa käsin veistämällä.

Valokuvissa pieniltä näyttävät "patit" konekiväärien lukonpidättimien solenoidien kohdalla ovat luonnossa varsin suurikokoisia. Nekin on tehty pakottamalla puulestiä vasten.

Ulompien konekiväärien kohdalla olevat "pattilevyt" on tehty niin, että lukon kansi saadaan avattua ja suljettua levyä kokonaan irrottamatta. Lisäksi on havaittu, että ulompien ja sisempien konekiväärien patruunatorvet poikkeavat toisistaan siinä määrin ainevahvuuksia myöten, että ne lienevät eri suunnittelijoiden kynästä lähtöisin.

Kuvat: Reino Myllymäki

MY-14:n runko valmistuu hyvää vauhtia!

Kuvat: Ilmavoimamuseo, ellei toisin erikseen mainittu.

Myrskyn demosiipi siirrettiin Suomen Ilmailumuseon välihalliin

Tiistai 22.2.2022 - Tiistaikerholainen

Kun VL Myrsky II:n (MY-14) entisöintiprojektin demosiiven alapinta oli saatu maalatuksi Futura 3 tartuntapohjamaalilla, demosiipi oli valmis siirrettäväksi Suomen ilmailumuseon entisöintitilasta museon välihalliin pystytettävään VL Myrsky II:n entisöintiprojektista kertovaan näyttelyyn.

VL Myrsky II - entisöintiprojektista kertovassa näyttelyssä museossa kävijöille esitellään demosiiven avulla, minkälainen oli rakenteeltaan ja myös laitteiltaan suomalaisen II maailmasodan aikaisen VL Myrsky II -hävittäjän puurakenteinen siipi. Demosiipeen on asennettu kaikki Myrskyn siiven sisään tulevat laitteet kuten laskuteline, siivekkeiden käyttölaitteistot sekä lisäpolttoainetankin/pommin ripustin. Asian havainnollistamiseksi demosiiven yläpintaa on jätetty verhoilematta.

Demosiipi käsittää Myrskyn 2,5 metriä pitkän oikeanpuoleisen siiven ja metrin mittaisen vasemmanpuolisen siiven tyviosan. Demosiiven rakentamisessa testattiin Myrskyn siiven tyviosan rakentamista ennen ryhtymistä Myrsky MY-14 varsinaisten siipien rakentamiseen. Nyt demosiipeä hyödynnetään siis näyttelyesineenä.

Näyttelyyn siirtämistä varten lähes parisataakiloisen demosiiven oikean siiven kumpaankin päähän kiinnitettiin pyörillä varustetut siirtolavat. Lavoihin kiinnitettyjen teräs- ja vaneritelineiden tukemana demosiipi lukittiin pystyasentoon siiven johtoreuna alaspäin. Pystyasento on ainoa tapa, jolla demosiipi on mahdollista pujottaa Suomen ilmailumuseon välihallissa olevan lentosimulaattorien tilan läpi Myrskylle välihallissa varattuun näyttelytilaan. Silloinkin siiven pujottelu määränpäähänsä on senteistä kiinni.

Siiven siirto museon entisöintitilasta välihallin ulko-ovelle toteutettiin nosturilla varustetulla kuorma-autolla. Koska siirtopäiväksi sattui kovin sateinen päivä, siipi suojattiin sateelta paketoimalla se muoviin.

Valmis paketti työnnettiin pyörillä varustettujen siirtolavojen avulla ulos entisöintitilasta, jonka jälkeen siihen kiinnitettiin nosturin liinat. Nosturilla koko komeus kohosi ilmaan ja siirrettiin auton lavalle. Auto kuljetti demosiiven museon välihallin ulko-ovelle. Siinä siipi laskettiin nosturilla välihallin oven eteen, josta se saatiin helposti työnnettyä pyörälavojen avulla välihallin simulaattoritilaan. Samalla kuljetuksella tuotiin entisöintitilasta myös demosiiven vasemmanpuoleinen metrin mittainen siiven tyviosa. 

Simulaattoritilassa noin neljä metriä pitkää demosiipeä siirtolavoineen ”venkslattiin” simulaattorien välissä, kunnes siipi saatiin kohtisuoraan välihallin näyttelytilaan johtavaa oviaukkoa. Siitä demosiipi työnnettiin varovasti sisään Myrsky-näyttelylle varattuun tilaan. Tiukalla se oli, sillä siirtolavojen ja ovenkarmien väliin jäi vain muutama sentti.  Kun demosiipi oli saatu onnellisesti perille, voitiin riisua demosiipeä sateelta suojanneet muovit.

Nyt on edessä demosiiven laittaminen näyttelykuntoon purkamalla ensin kuljetuksessa tarvitut siirtolavat. Sitten demosiiven oikean- ja vasemmanpuoleinen siipipuolisko liitettään toisiinsa ja oikeanpuoleiseen siipipuoliskoon tehty laskuteline asennetaan paikalleen. Näyttelyyn tulee myös myrskyn perärunko, johon on kiinnitetty MY-14 entisöintiprojektissa rakennetut puurakenteiset sivu- ja korkeusvakaaja sekä Myrskyn alkuperäiset metallirakenteisen korkeusperäsimet.

Myrskyn entisöintiprojektissa Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerho on keskittynyt mm. siipiin, pyrstöön, laskutelineisiin, öljyn jäähdyttäjään sekä moottorinsuojuksiin ja Suomen ilmavoimamuseo Myrskyn rungon entisöintiin. Toivottavasti MY-14:n entisöinti saadaan valmiiksi ensi vuonna. Silloin yleisö pääsisi tutustumaan aitoon suomalaiseen II maailmansodan Myrsky-hävittäjään.

VL Myrsky II - entisöintiprojektinäyttelyyn voi tutustua Suomen ilmailumuseolla Vantaalla 5.3. -31.5.2022 museon aukioloaikoina. Näyttely sijaitsee vaihtuvien näyttelyiden välihallissa ja edellyttää pääsylipun 12/6/0 € ostoa. (Aikuiset 12,-, alennusryhmät 6,- ja alle 7 v sekä Museokortti 0 €.)

Suosittelen lämpimästi vierailua maaliskuussa avautuvassa Myrsky-näyttelyssä. Näyttelyssä saa Myrsky MY-14 entisöinnin lisäksi tietoa Valtion lentokonetehtaan (VL) ainoasta sarjatuotantoon ehtineestä II maailmasodan aikaisesta VL Myrsky II -hävittäjästä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Vakaajat Tikkakoskelle, pyörä Vantaalle

Sunnuntai 20.2.2022 - Reino Myllymäki

Allekirjoittaneella oli mahdollisuus käydä Ilmavoimamuseolla Tikkakoskella perjantaina 11.2.2022. Kuten monesti aiemminkin, reissulla oli monta tarkoitusta. Edellispäivänä kävin kuvaamassa Saskyn lentokoneet Mäntän toimipisteessä ja perjantaina Ilmavoimamuseon vierailun päätavoite oli skannata Paavo Kahlan ja Kurt Södergårdin valokuva-albumit tulevaa Paavo Kahla -kirjaa varten.

Mutta kun Tikkakoskella ollaan, käydään vähintään tutustumassa VL Myrsky II -projektin tilanteeseen. Nyt oli asiaa enemmänkin, sillä auton takatilassa siirtyivät Vantaalta Tikkakoskelle MY-14:n vakaajat niiden ja kainalopeltien sovitusta varten.

Vakaajat olivat pintamaalattuja, vain oliivinvihreän päälle tuleva kuviointi mustalla puuttui. Vakaajien vaneripintojen maalaus vaikutti alkuperäisosiin verrattaessa hyvin onnistuneelta, kuten valokuvista voinee päätellä.

Tikkakoskella tehtyihin metallipintojen pintamaalauksiin ei vielä oltu täysin tyytyväisiä. Alapintojen sininen on jo hyvin kohdallaan, mutta oliivinvihreä on hiukan liian ruskea. Niinpä allekirjoittaneen mukana lähti Teknokselle alkuperäinen runkoluukku ja sivuperäsimen trimmi värimäärittelyjä varten.

Myös patalevy oli saanut Tikkakoskella maalia pintaansa. Himmeä musta ei oikein näy missään valokuvissa, eikä ihan varmaa tietoa ole, olivatko Myrskyt maalattu näin, joskin asiaa tukee vahvasti VL Humun maalaus vastaavilta osin.

Paluukuormassa pääkaupunkiseudulle lähti runkoluukun ja sivuperäsintrimmin ohella päälaskutelineen pyörä koesiipeä varten.

Kuvat: Reino Myllymäki.

Myrskyn demosiipi näytteille Suomen Ilmailumuseoon

Torstai 10.2.2022 - Tiistaikerholainen

Myrskyn koesiipeä on viime ajat rakennettu aktiivisesti näytteille pantavaksi. Tai puhumme nykyisin koesiiven sijasta demosiivestä, sillä 2,5 metrin mittaisen Myrskyn siiven tyviosan koerooli on Myrskyn varsinaisen siiven rakentamisen osalta ohi.

Pitkän aikavälin tavoite on asettaa demosiipi näytteille käytössämme olevaan Myrsky MY-5:n runkokehikkoon asennettuna. Lyhyellä aikavälillä demosiipi laitetaan pian esille Suomen ilmailumuseon välihalliin avattavaan Myrsky-näyttelyyn. Näyttelyyn tulee esille myös Myrskyn pyrstöosa. Välihallin näyttelytila vapautuu, kun sieltä puretaan Saab JAS 35 Gripeniä esitellyt näyttely. Myrsky -näyttelyn pystyttää Ilmailumuseoyhdistys ja näyttely on välihallissa koko kevätkauden.

Myrsky-näyttelyssä esitellään demosiiven avulla, millainen on rakenteeltaan II maailmansodan aikaisen suomalaisen Myrsky II -hävittäjän puurakenteinen siipi. Tätä tehtävää varten demosiiven yläpinta on jätetty suurelta osin vaneroimatta. Näin siiven sisärakenteet moninaisine laitteineen ovat hyvin näkyvissä.

Samalla nähdään myös, että siiven sisäpinnat on suojalakattu punaiseksi sävytetyllä lakalla. Lakka on sävytetty punaiseksi, jotta siiven sisärakenteita lakattaessa nähdään, mikä alue on jo lakattu ja mistä lakkaa vielä puuttuu. Käyttämämme lakka on Unica Super 90 Gloss -lakkaa ja se on sävytetty Avatit 857-00MG-00-10 sävytyspastalla.

Syyskauden 2021 lopulla rakennettiin demosiiven jättöreunaan tulevaa laskusiivekkeen koteloa ja verhoiltiin johtoreunaa vanerilla. Laskusiivekkeen tila saatiin valmiiksi ja siihen koeasennettiin käytössämme oleva Myrskyn alkuperäinen laskusiiveke. Siiveke asettui hyvin sille tehtyyn tilaan.

Johtoreuna vaneroitiin 1,5 mm vahvuisella vanerilla. Liimana käytettiin kosteudenkestävää Erikeeper Plus -liimaa. Liimauksessa vaneri kiristettiin metallivanteiden avulla johtoreunan kaaria vasten. Liiman kuivuttua vanteet irrotettiin. Demosiipi saatiin rakenteiltaan valmiiksi Tiistaikerhon vuoden 2021 syyskauden päättyessä joulukuussa.

Poiketen muusta Tiistaikerhon toiminnasta Myrsky-projekti sai museolta luvan jatkaa töitä vuodenvaihteen jälkeen jo tammikuussa. Muut Tiistaikerhon entisöintiprojektit käynnistyvät koronapandemian vuoksi vasta helmikuun lopussa.

Niinpä tammikuussa aloitettiin demosiiven vanerilla verhoillun alapinnan pohjamaalaus. Ensin paklattiin ja hiottiin sileiksi vanerin pinnassa olevia epätasaisuuksia tai ruuvien kohdat. Tämän jälkeen kaikki vaneripinnat hiottiin sileiksi, imuroitiin ja pyyhittiin puhtaiksi Sinolin ja veden (50 %/50 %) sekoituksella.

Siiven ensimmäiseen pohjamaalaukseen käytettiin harmaata Temalac FD 80 (RAL 9006) alumiinihilemaalia. Se on puolikiiltävä yksikomponenttinen alkydimaali. Pohjamaalauksessa maalia ohennettiin 10 prosenttiseksi. Ohenteena oli lakkabensiini 1050. Maalaus tehtiin superlontelalla ja vaneripinta pohjamaalattiin välihionnoin kahteen kertaan. Useat pohjamaalikerrokset välihionnoin takaavat sen, että vaneripinnasta saadaan pois nukka sekä epätasaisuudet ja pinnasta tulee todella sileä lopullista pintamaalausta varten.

Kuva: Jouni Ripatti

Kuva: Jouni Ripatti

Temalac-pohjamaalauksen kuivuttua siiven ja laskutelineen aukon reunoihin liimattiin kangasvahvikkeet. Vahvikkeet liimattiin paikoilleen pohjamaalia tummemman harmaalla ohentamattomalla Futura 3 (RAL 7005) -tartuntapohjamaalilla.

Seuraavaksi työvaihe on maalata hiotun Temalac-maalin päälle alkydipohjainen Futura 3 tartuntapohjamaali. Ensimmäinen maalauskerta tullaan tekemään lakkabensiinillä ohennettuna. Temalac-maalia tummemmalla Futura 3 -maalilla maalatessa nähdään hyvin, miten Futura peittää alleen vaaleampaa Temalac-maalipintaa.

Maalin kuivuttua demosiiven alapinta hiotaan taas sileäksi. Samalla vielä tarkistetaan Futura -maalipinnan peittävyys. Jos peittävyys ei ole riittävä, maalataan vaneripinta ohennetulla Futura 3:lla toisen kertaan. Jos taas peittävyys on ensimmäisen maalauskerran jälkeen riittävä, toinen tartuntapohjamalikerta tehdään ohentamattomalla Futura 3 -tartuntapohjamaalilla. Aikanaan demosiiven alapinta maalataan Myrskyn siiven alapinnan varsinaisella vaalean sinisellä pintamaalilla.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Yhteenveto Tiistaikerhon toiminnasta syyskaudella 2021

Perjantai 31.12.2021 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon vuoden 2021 syyskausi alkoi 31. elokuuta. Toiminta oli ollut tauolla koronapandemian vuoksi maaliskuusta 2020. Syyskausi päättyi tiistaina 14. joulukuuta Suomen ilmailumuseon museon vapaaehtoisille tarjoamaan joululounaaseen. Syyskaudella 2021 työskenneltiin koronanpandemian vuoksi kahdessa ryhmässä. Toinen ryhmistä kokoontui töihin tiistaina ja toinen keskiviikkona. Tiistain ryhmässä oli 11 ja keskiviikon ryhmässä 10 kerholaista.

Tämän lisäksi Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa jatkui VL Myrskyn (MY-14) entisöinti tiistaisiin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Tiistaikerhon ”myrskyläisiä” oli paikalla keskimäärin 7-8. Myrskyn entisöinti on jatkunut lähes keskeytyksettä koko koronapandemian ajan. Yhteensä syyskaudella oli Tiistaikerhon töissä kolmisenkymmentä aktiivista kerholaista. Muun kuin Myrsky-projektin osalta syyskaudella 2021 kertyi Tiistaikerhon työtunteja 1 140.

VL Myrsky -projektin rinnalla Tiistaikerhon syyskauden töiden kohteena oli neljä läpi syyskauden jatkunutta hanketta. Ne ovat Caudron C.59 (CA-50) koneen konservointi, Mi-8 (HS-6) -helikopterin pyrstöpuomin vakaajien verhoilu, Super Caravellen hinausraudan kunnostus sekä museon I Hallin parvelle menevien Karairin ja Finnairin portaiden kaiteiden pidennys.

VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinti

Vuonna 2013 alkaneessa MY-14 entisöinnissä keskityttiin syyskaudella moottorin NACA-renkaan, laskutelineiden peitelevyjen, konekiväärien väistökourujen sekä öljynjäähdyttimen säätölappien rakentamiseen. Myrskyn siivet saatiin pohjamaalattua ennen syykauden alkua.

NACA-renkaan reunaan kiinnitettävien täyterenkaan ja kannatinkehän rakentamisessa oli omat haasteensa. Saatiin asemoitua paikalleen NACA-renkaan kiinnityskonsoleita, joilla rengas kiinnitettään moottorin sylintereiden venttiilikopan korvakkeisiin.

Syyskauden aikana saatiin valmiiksi ja osin myös paikalleen asennetuiksi oikean siiven laskutelineen joustintukeen, takatukeen sekä pyöränapaan kiinnitettävät peitelevyt. Vasemman siiven laskutelineen peitelevyjen tekeminen pääsi alkamaan. Myrskyn eturungon laitimmaisten konekiväärien tuliputkien väistökourut saatiin prässättyä yhdistettäväksi moottorin yläpuoliseen suojukseen.

Varsinaisen Myrskyn entisöinnin rinnalla jatkettiin koesiiven eli Myrskyn 2,5 metrin mittaisen siiven tyviosan rakentamista. Koesiiven johtoreuna verhoiltiin vanerilla. Siiven jättöreunan kaaret kiinnitetiin paikalleen ja rakennettiin laskusiivekkeen koteloa. Koesiipi tullaan aikanaan kiinnittämään MY-5 runkokehikkoon näyttelyesineeksi.

Muita Tiistaikerhon syyskauden 2021 tehtäviä

VL Myrsky ei ole ollut eikä ole suinkaan Tiistaikerhon ainoa projekti. Lue loput Tiistaikerhon blogista!

Hyvää uutta vuotta 2022!

Kuvat: Lassi Karivalo.

Konekiväärien väistökourujen tekeminen Myrskyn moottorisuojukseen

Torstai 16.12.2021 - Tiistaikerholainen

VL Myrskyn prototyypissä oli runkoaseistuksena kaksi 12,7 mm Colt-konekivääriä, jotka ampuivat NACA-renkaan ohi siten, että niiden putket oli sijoitettu NACA-renkaaseen tehtyihin uriin. Sen sijaan VL Myrsky II:n aseistuksena on neljä 12,7 mm LKk/42-runkokonekivääriä. Ne on sijoitettu eturungon päälle siten, että kaksi konekivääriä on lähellä rungon keskilinjaa ja kaksi niiden sivulla. Konekiväärien lieskaputket sijaitsevat moottorin vaippalevyn eli moottorin yläsuojuksen alla. Keskellä olevien konekiväärien lieskaputkien ja moottorin suojuksen väliin jää riittävästi tilaa, joten lieskaputkien kuumuus ei pääse vaurioittamaan yläpuolella olevaa alumiinista moottorin suojusta.

Kuvat: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Sen sijaan eturungon laidoilla olevien konekiväärien lieskaputket olisivat ihan kiinni moottorinsuojuksessa, ellei suojukseen olisi tehty konekiväärien lieskaputkien kohdalle lieskaputkien väistökouruja eli ”patteja”. Ne antavat lisää tilaa moottorin suojuksen ja lieskaputken väliin. Lisäksi väistökouru on tehty kuumuutta kestävästä teräslevystä. Myrskyn yläpuolinen moottorin suojus koostuukin viidestä osasta: Oikean ja vasemmanpuolisista kylkilevyistä, suojuksen keskilevystä sekä niitä yhdistävästä kahdesta lieskaputken väistökourusta.

Lieskaputkien väistökouru koostuu kahdesta päällekkäisestä muotoonsa prässätystä 1 mm vahvuisesta teräslevystä. Levyt hitsataan toisiinsa pistehitsauksella. Kourun sisemmässä levyssä on ulompaa levyä leveämmät liepeet. Näistä liepeistä väistökouru niitataan yhteen alumiinisen moottorisuojuksen kylki- ja keskilevyihin. Väistökourun sisempi levy poikkeaa ulommasta levystä myös siinä, että levyyn on tehty kevennys eli puolet sen pituudesta levyn keskiosaa on leikattu pois.

Väistökourujen rakentaminen aloitettiin leikkaamalla laserilla 1 mm vahvuisesta teräslevystä levyt väistökourujen aihioiksi. Samanaikaisesti rakennettiin muottia teräslevyjen prässäämiseksi väistökourun muotoon. Väistökourun muotiin tarvitaan sekä yläpuolinen koiras- että alapuolinen naarasosa. Muotin tekeminen olikin vaativa työ, sillä väistökourun poikittais- ja pituusprofiili muuttuvat kourun pituuden mukaan.

Prässäysmuotti päätettiin tehdä 20 mm vahvuisista vanerinpaloista, jotka niputetaan toisiinsa kahden kierretangon avulla. Väistökourun kuudesta kohdasta tehtiin ensin poikkileikkauspiirustukset. Piirustusten kopiot liimattiin 140 x 90 mm kokoisen vanerinpalan pintaan. Tämän jälkeen kukin vaneripala sahattiin halki piirustusprofiilia pitkin kapeateräisellä vannesahalla. Näin saatiin kuusi kourun eri kohdan profiilia kuvaavaa koiras- ja naaraspuolista vanerin palaa muottia varten.

Koiras- ja naaraspuoliset vanerinpalat pujotettiin kahteen kierretankoon ja sijoitettiin omalle väistökourun profiilin kohdalleen. Kierretangossa olevat vanerien välit täytettiin vanerinpaloilla. Ajatuksena oli ensin, että nämä kuusi muotin vastinparia olisivat riittävät levyjen prässäämiselle, mutta päädyttiin kuitenkin siihen, että prässäysmuotin tulee olla yhtenäinen koko matkaltaan.

Niinpä kierretangossa olevien kuuden peruspalan välit täytettiin kourun profiilin mukaisilla vanerinpaloilla. Jotta peruspalojen väliin tulevat vanerinpalat muodostaisivat tasaisesti väistökourun profiilin mukaisen linjan peruspalasta toiseen, piirrettiin peruspalojen profiilit sahattaviin vanerinpaloihin ottaen samalla huomioon profiilin lineaarinen muuttuminen peruspalojen välillä. Peruspalojen väliin tulevat vanerinpalat hiottiin paikallaan lopulliseen muotoonsa. Kukin muottiin tuleva vanerinpala numeroitiin, jotta palat eivät sekoitu keskenään niitä kierretankoon pujotettaessa.

Kun kaikki sekä koiras- että naaraspuolisen muotin peruspalojen välit oli saatu täytettyä, liimattiin kierretankoihin pujotetut palat toisiinsa ja palat kiristettiin vielä kierretankojen avulla tiukasti yhteen. Väistökourujen prässimuotti oli saatu valmiiksi käyttöön otettavaksi.

Prässäyksessä vanerimuotin naaraspuoli asetettiin Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa olevan prässin pöydälle. Tämän jälkeen naarasmuotin päälle asetettiin väistökourun teräslevyaihio ja sen päälle prässäysmuotin koiraspuoli. Muotin osat kiinnitettiin toisiinsa puristimilla.  Prässin puskimen ja muotin väliin laitettiin tueksi paksu teräslevy. Tämän jälkeen aloitettiin varsinainen prässäys eli nostaa pumppaamalla prässin sylinterin öljynpainetta.

Öljynpaineen kasvaessa prässin puskin puristi koiras- ja naaraspuoliset muotit hitaasti toisiaan vasten puristaen samalla muotin välissä olevan teräslevyn haluttuun muotoonsa. Kun muotti otettiin prässistä ja aukaistiin, todettiin teräslevyn muokkautuneen erittäin hyvin vanerispaloista tehdyn prässin välissä.

Kun yksi levy oli prässätty muotoonsa, otettiin seuraava levy muotoiltavaksi. Kaikkiaan näitä levyjä prässättiin neljä kappaletta eli kumpaakin väistökourua varten sekä ulompi kapeampi että sisempi leveämpi levy. Valmiiksi prässätyt väistökourun ulompi- ja sisempi levy hitsattiin kiinni toisiinsa pistehitsauksessa. Kummankin konekiväärin lieskaputkien väistökourut on näin saatu valmiiksi Myrskyn moottorin yläpuolisen moottorisuojusta varten.

Historiallisia kuvia lukuunottamatta kuvat: Lassi Karivalo.

Myrskyn vasemman siiven kääntäminen laskutelineen peitelevyjen tekemiseksi

Perjantai 10.12.2021 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon vastuulla olevien VL Myrsky II:n (MY-14) siipien rakentamisessa on alkamassa vasemman siiven laskutelineen peitelevyjen tekeminen ja paikalleen asentaminen. Oikean siiven laskuteline on peitelevynsä jo saanutkin. Telineessä kiinni olevat peitelevyt sulkevat laskutelineen aukon telineen ollessa sisään vedettynä.

Vasemman siiven laskutelineen peitelevyjen asentamiseksi siipi käännettiin alapuoli ylöspäin. Myrskyn siipiä tai paremminkin siipipuoliskoja on Tiistaikerhossa jo usean otteeseen käännelty työvaiheiden niin vaatiessa. Kääntämistä varten on Myrsky-projektimme vetäjä Matti Patteri tehnyt teräksestä siiven tyveen ja kärkeen kiinnitettävät nostotelineet, joiden varassa siipi voidaan nostaa ylös ja kiepauttaa ympäri.

Ohje: vie hiiri kuvan päälle ja yli, saat lisää kuvia.

Niinpä joulukuun 1. päivänä nuo telineet pantiin paikalleen vasempaan siipipuoliskoon. Sen jälkeen siiven tyvipuoleen vietiin varsinostin ja kärkeen pinooja. Sitä ennen siiven pintaan oli kiinnitetty tukikehikko, jonka varaan siipi kääntämisen jälkeen laskettaisiin työtason päälle.

Ohje: vie hiiri kuvan päälle ja yli, saat lisää kuvia.

Ohje: vie hiiri kuvan päälle ja yli, saat lisää kuvia.

Siiven kärjen ja tyven nostotelineet kiinnitettiin liinoilla nostimiin ja nostimia pumppaamalla siipeä kohotettiin verkkaisesti niin korkealle työtason yläpuolelle, että siipi voitiin kääntää nostotelineissä riippuen toisin päin. Tämän jälkeen siipi laskettiin varovasti työtason päälle. Vasemman siiven laskutelineen peitelevyjen tekeminen voi alkaa.

Ensin vasemman siiven pyöräaukkoon asennettiin paikoilleen joustintuki takatukineen ja pyöränapoineen. Joustintuki, takatuki ja pyöränapa saavat kukin oman peitelevynsä. Tämän lisäksi pyöränapaan kiinnitettävä ja puolet pyöräkammiosta kattava peitelevy saa vastinparikseen pyöräkammion sisäreunaan kiinnitettävän luukun. Tämä luukku on jo aiemmin tehty valmiiksi kammion reunan saranoihin kiinnitettäväksi. Myrskyn laskutelineen olleessa sisään vedettynä pyöränavan peitelevy ja kammion reunan luukku sulkevat pyöräkammion.

Laskutelineen peitelevyjen kokoamisen ja asentamisen aluksi tehtiin vielä laskutelineeseen ja pyöräkammioon liittyviä tarkistusmittauksia. MY-14 laskutelineen peitelevyyn tulevat osat on leikattu laserilla alumiiniohutlevystä ja ne ovat jo kromatoituja. Joustintukeen tuleva peitelevy on jo siihen kiinni niitattavia jäykisteitä vaille valmis. Sen sijaan takatukeen ja pyöränapaan kiinnitettävän peitelevyn osat odottavat kokoomistaan.

Kuvat: Lassi Karivalo

MY-14:n rungon vanerointi etenee jälleen

Keskiviikko 8.12.2021 - Reino Myllymäki

Tänään Ilmavoimamuseolta tulleen kuvapäivityksen myötä on helppo todeta, että MY-14:n rungon vanerointi etenee, samalla myös etenevät alumiinisten verhousluukkujen teko.

Eturungon verhousluukut on tehty Antero Flanderin tekemistä aihioista, jotka on leikattu mittoihinsa Ilmavoimamuseolta ja niitattu kokoon. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä 2,6 mm niittejä on tuhottomasti, Brewsterin vastaaviin osiin verrattuna kuulemma kaksinkertainen määrä. Eikä kysymys ole edes kantavista osista.

Itse verhouslevyt ovat 1 mm vahvuista alumiiniohutlevyä. Toisen nyt tehdyn verhouslevyn Dzus-lukkojen lukkotapit ovat alkuperäisiä VL:n valmisteita, muuten osat ovat uustuotantoa.

Vasemman kyljen vaneriverhous alkaa olla valmis.

Reino Myllymäki