Blogi

Patalevyn viimeistely ja moottoriasiaa

Lauantai 15.7.2017 - Reino Myllymäki

Moottorin ja moottoripukin välissä on 0,75 mm teräspellistä tehty suojalevy, joka ohjaa ilmajäähdytteisen tähtimoottorin ilmavirtoja jouhevasti mutta tarvittaessa ohjaa myös lieskat polttoainesäiliön, patruunalaatikoiden ja ohjaamon ohi. Yhtään VL Myrsky II:n patalevyä ei ollut säilynyt, joten sellainen oli tehtävä.

Työhön tarttui Antero Flander Flanco Oy:stä Rautalammilta. Hänen käsissään syntyi varsin pitkälle viimeistelty piirustuksen E61328 mukainen patalevyn aihio. Imukomun sekä ala- ja yläsauman leikkaukset puuttuivat mutta ne oli merkitty. Lisäksi toimitukseen kuuluivat kaikkien myöhempien muutosten osat ja leikkauskohtien merkinnät.

Patalevyn tekemisestä on julkaistu kaksi blogikirjoitusta 13.3.2016 ja 20.10.2016.

Tikkakoskella patalevy viimeisteltiin vastaamaan muutostiedotusta C302 ja piirustusta E61328-I. Korjausselostuksessa, joka on päivätty 30.10.1944, kerrottiin, että MY-14:n patalevyn yläosasta oli tehty irrotettava.

Patalevy katkaistiin yläosasta kahdesta kohdasta ja leikattiin reikä imukomulle. Kiinnitysruuveille tehtiin upotetut reiät ja muutostiedotteen mukaisille katkaisukohdille tehtiin vahvikelistat. Laippamutterit niitattiin paikoilleen ja samoin imukomun aukkoon vahvikelista ja sen päälle nahkainen hankaussuoja.

Moottoripukki oli muutoin käyttökelpoinen mutta tärinänvaimennuskumit olivat tuhoutuneet ja pultit kadonneet. Kumien holkit olivat sen sijaan kunnostettavissa.

VL Myrsky:n tärinänvaimennuskumit olivat samaa tyyppiä kuin Fokker D.XXI:n Twin Wasp Junior -moottorin yhteydessä käytetyt. Tosin pultin reikä oli isompi, Myrskyssä käytettiin 1/2 tuuman pulttia. Alkuperäistä osaa mallina käyttäen tehtiin piirustus, jonka mukaan tamperelainen Korja-Kumi teki uudet tärinänvaimennuskumit.

Kumien holkit kunnostettiin alkuperäisestä, mutta pultteina, muttereina ja aluslevyinä käytettiin UNF-kierteisiä kauppalaadun tuotteita. Moottoriksi asennettiin ruotsalaisvalmisteinen alkuperäismoottorin kopio STW C3, josta kaavailtiin moottoria MY-14:n keulalle. 653 kg painavan moottorin asennus onnistui trukkia ja DC-yhdistykseltä lainattua nostolenkkiä käyttäen.

MY-14:n moottoriksi yritettiin aluksi saada aito Pratt & Whitney R-1830 SC3-G Twin Wasp -moottori, mutta sellaista ei Suomessa ollut. Vaihtoehtoinen moottori oli DC-3:n moottori, joka oli pitkään seissyt Suomen Ilmailumuseon varastossa. Syksyllä 2016 vaihtoehdoksi nousu ruotsalaisen Saab B 17A -koneiden mukana tullut STW C3 -varamoottori.

STW C3 -moottori Tikkakosken pajalla.

"Olin vielä talvella siinä uskossa, että tämä on autenttisin projektiin sopiva Twin-Wasp, mikä maasta löytyy", kertoi konservaattori Harri Huopainen, mutta sitten selvisi, että moottorista puuttuivat mm. venttiilitankojen suojaputket, suurin osa ilmanohjauslevyistä, venttiilikoneiston suojakotelot ja imuputket. Niiden asentaminen osoittautui liian työlääksi ja erikoistyökaluja vaativaksi.

MY-14:n S1C3-G-moottori Suomen Ilmavoimamuseon näyttelyssä.

Niinpä moottoriksi valittiin DC-3-koneessa ollut S1C3-G-tyypin moottori Suomen Ilmavoimamuseon näyttelystä. Valintaa helpotti se, että lopulta moottorin eroksi alkuperäismoottoriin jäi vain ahtimen määräkorkeus. FAA:n dokumentin A-669 mukaan SC3-G-tyypin moottori muuttuu S1C3-G-tyypin moottoriksi kaatamalla tankkiin 100-oktaanista lentobensiiniä ja muuttamalla sytytysennakkoa. Edes tyyppikilpeä ei tarvitse vaihtaa.

Eli edessä on moottorin irrotus...

Ensimmäinen kuva: Antero Flander, muut: Reino Myllymäki.

Mitä ihmettä Airamin termospullo tekee Myrskyssä?

Torstai 13.7.2017 - Reino Myllymäki

Vanhoja VL Myrsky II:n valokuvista tarkkaan katsoen löytyy rungosta erilaisten laitteiden, johtojen ja tankojen seasta Airamin termospulloa muistuttava esine? Mistä on kysymys?

Airamin termospullolta näyttävä esine on todellakin se, miltä se näyttää. Airamin termospullo on osa kohoamisnopeusmittarin (nousu- ja laskunopeusmittarin) systeemiä. Mittari saa staattisen paineen samalta vasemman siipipuoliskon johtoreunan patoputkelta kuin nopeus- ja korkeusmittaritkin.

Koneen noustessa ilmanpaine laskee ja aneroidiin syntyy paine-ero. Aneroidi ei kuitenkaan mittaa suoraan paine-eroa, koska vertailupaine otetaan tasauspullosta. Tasauspullon paine tasoittuu kapillaariputkesta, joten paine-ero ei saavuta teoreettista arvoa.

Tuona tasauspullona käytetään tavallista Airamin termospulloa, jonka tilavuus 0,44 litraa sisältää myös 0,5-1,0 metriä pitkän kapillaariputken tilavuuden.

Aneroidivariometrillä on 8-10 sekunnin viive. Jos noususta siirrytään laskuun, kohoamisnopeusmittari näyttää vielä laskun alkaessa nousua. Muutoin mittari näyttää, onko kone nousemassa vai laskemassa ja millä kohoamisnopeudella.

Kuten kuvastakin näkyy, MY-14 varten on löytynyt alkuperäinen tasauspullo melko syöpyneine kiinnikkeineen. Se löytyi Airamin varastoista. Tasauspullon paikka on ohjaamossa vasemmalla puolella karttakotelon yläpuolella. Eipä ihme, jos joku luulee tasauspulloa lentäjän termospulloksi!

Historiallinen kuva on Suomen Ilmailumuseon kuva-arkistosta, muut Suomen Ilmavoimamuseosta.

MY-14:n ohjaussauva

Torstai 6.7.2017 - Reino Myllymäki

MY-14:n alkuperäinen ohjaussauva on kadonnut, rungossa olivat jäljellä vain keinuvipu, välitangot, tyvi ja sähköjohdot. Osat olivat ruostuneet, mutta liukulaakeripinnat olivat onneksi hyvässä kunnossa.

VL Myrskyn ohjaussauva ja pommiripustin näytteillä Myrskyn osastolla Jämijärvellä heinäkuussa 2015. Kuva: Reino Myllymäki.

Suomen Ilmavoimamuseolla oli kaksi vajaakuntoista VL Myrskyn ohjaussauvaa, josta toista on joskus entisöity virheellisesti. Yhdistelemällä näistä saatiin ohjaussauva entisöitävään koneeseen.

Sauvan bakeliittikansi otettiin väärin entisöidystä sauvasta, laukaisunasta löytyi museon varastosta. Sauvassa kiinni oleva tyvikappale todettiin parempikuntoiseksi kuin MY-14:ssä kiinni oleva, muutoin hyväksyttiin MY-14:ssä olevat käsiohjausmekanismin osat.

MY-14:n ohjaamo 20.6.2017. Vasemmassa yläkulmassa käynnistyskampi ja hälytyssummerin painonappi, alempana potkurinsäädin ja kaasuvivusto sekä alhaalla kannuksen kytkin, trimmikotelo, karttakotelo ja sen yläpuolella kiinnikkeet, joiden merkitys selviää seuraavassa blogikirjoituksessa. Kuva: Suomen Ilmavoimamuseo.

Mekanismin osat lasikuulapuhallettiin ja maalettiin erillään. Sauvan varsi jätettiin maalaamatta ja se sai käsittelykseen vain Isotrol Klarlackin. Sauvaan maalattiin uudet punaiset ohjetekstit. Sähköjohtojen uusiminen edellyttäisi sauvan niittausten purkamista, joten sähköjohdot uusittiin vain näkyviltä osin.

MY-14:n sai potkurinsäätövivun ja kaasukahvan

Torstai 29.6.2017 - Reino Myllymäki

VL Myrsky II -hävittäjässä on VLS 8002 -vakiokierrospotkuri. Nimensä mukaisesti vakiokierrospotkurin säädin pyrkii pitämään moottorin kierrokset vakiona, ellei potkurinsäätövipuun kajota.

Potkurivaihteen päällä oleva mötikkä on vakiokierrossäädin. Huomaa NACA-renkaan johtoreunan työnjälki! Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

VLS 8002 on Valtion Lentokonetehtaan potkurikonstruktio, jossa on kolme kolupuista potkurinlapaa Hamilton Standard 3 E 50 -tyyppisessä potkurinnavassa. Napa ei ole Hamiltonin tekemä, vaan Ruotsissa tehdystä aihiosta Suomessa viimeistelty.

Potkurin vakiokierrossäädin on myös Hamiltonilta peräisin ja kykee 12,5-14 kg/cm2 öljynpaineella muuttamaan lapakulmaa 20 astetta 27 ja 47 asteen välillä.

Potkurin lapakulmia voidaan muuttaa ohjaamossa olevalla potkurinsäätövivulla. Eteenpäin työnnettynä potkurin lapakulmat pienenevät ja moottorin kierrosluku nousee. Vastaavasti taakse vedettynä lapakulmat suurenevat ja kierrokset putoavat. Pienillä lapakulmilla noustaan, suurilla lennetään matkalentoa.

MY-14:n potkurin säätövipu suojaputkineen oli pahoin korroosion syövyttämä. Kitkalevy ja vivun nuppi olivat kadonneet ja lopulta kunnostuksessa jouduttiin käyttämään myös MY-9:n ja MY-5:n vastaavat osat hyväksi.

Teräsosat lasikuulapuhallettiin ja pintakäsiteltiin Isotrol-lakalla ja Isotrol-maalilla värisävyyn RAL 7005. Duraalialumiinia olevat osat puolestaan puhdistettiin oksaalihapolla.

Puuttuvat kitkalevyt sorvattiin alkuperäisestä lusto-materiaalista. Lusto on parkesiinia eli nitroselluloosaa, ensimmäinen keksitty muovi, joka patentoitiin jo 1862. Myös vivun nuppi sorvattiin mustasta lustosta ja kiinnitettiin vipuun alumiininiitein.

Potkurinsäätövivun alkuperäinen ohjekilpi oli säilynyt mutta kolmeen osaan murtunut. Ohjekilpi on tehty Paxolin-levystä, joka on fenoliformaldehydihartsilla laminoitua paperia. Ohjekilvestä puhdistettiin maalit pois mekaanisesti ja maalattiin uudelleen Miranolilla. Osat liimattiin toisiinsa epoksiliimalla ja lopputulos niitattiin paikoilleen alumiininiiteillä.

Potkurinsäätölaitteiston Teleflex-vaijerin suojaputkisto puhdistettiin teräsvillalla ja osa väliholkkien muttereista korvattiin varastosta löytyneillä alkuperäisosilla. Putkiston teräksiset suojaputket olivat niin korroosion vaivaamia, että jouduttiin korvaamaan uusilla.

Itse Teleflex-vaijeria ei asennettu vielä, sillä moottori ei ole vielä paikoillaan. Myös suojaputken moottorinpuoleinen osa puuttuu vielä.

Kaasuvivusto koostuu kahdesta vivusta, joista toinen ohjaa moottorin seossäätöä ja toinen on varsinainen kaasuvipu, jonka nupissa on radion puhepainonappi, "tangentti". Muutenkaan kysymys ei ole yksinkertaisesta laitteesta, sillä siinä on säädettävät liikkeenrajoittimet sekä säppi mahdollistamaan koko liikealueen käyttö korkealla lennettäessä.

Säilyneissä Myrskyn runkokehikoissa kiinni olleet kaasuvivustot osoittautuivat niin huonokuntoisiksi, että entisöinnin pohjaksi otettiin varastoista löytynyt alkuperäisosa, josta kuitenkin puuttui osia.

Vivusto purettiin ja vipujen välissä olevia vanerisia kitkapaloja hiottiin kunnes vivusto saatiin toimimaan kunnolla. Teräsosat maalattiin oikeaan värisävyyn ja vivustoon tehtiin uusi nuppi. Painonappi korvattiin osin alkuperäisosilla. Vivusto sai uudet sähköjohdot, joiden kiinnityspannat ovat kuitenkin alkuperäisosia.

Lopuksi vivusto kiinnitettiin paikoilleen. Lopputulos on hieno jälleen, eikö!

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo, ellei toisin mainittu.

MY-14 sai mitä siinä ei pitäisi olla

Torstai 22.6.2017 - Reino Myllymäki

Valtion Lentokonetehtaan heinäkuun lopulla 1944 päivätyn muutostiedotteen mukaan VL Myrsky II:n laskutelineen äänihälytysjärjestelmä korvataan koneiden korjauksen yhteydessä merkkivalolla. VL Myrsky II:n käyttö- ja huolto-ohjekirja ei tunne äänihälytysjärjestelmää ollenkaan.

Kysymys on varoitusjärjestelmästä, joka kytkeytyy toimintaan, kun kaasu siirretään tyhjäkäynnille ja laskutelineet ovat ylhäällä. Järjestelmän tarkoitus on estää tahaton mahalasku koneella. Summeri kuitataan pois painonapilla, varoitusvalo puolestaan palaa, kunnes moottorille on annettu kierroksia tai laskuteline laskettu alas.

MY-14:stä löytyi summerin kiinnikkeen osia, jonka perusteella siinä on ollut äänihälytysjärjestelmä, joka siis muutostiedotteella ohjeistettiin korjauksen yhteydessä vaihdettavaksi varoituslamppuun. MY-14 kävi korjattavana elo-lokakuussa 1944, mutta muutosta siihen ei korjausselostuksen mukaan silloin tehty, eikä myöhemminkään.

Itse summeri ei ollut säilynyt, mutta varastosta löytyi useita summereita kiinnikkeineen, joista paras kunnostettiin MY-14:ta varten. Kiinnityspantana käytettiin alkuperäistä, johon tehtiin uusi kiinnityslevy. Myös Siemens-merkkinen kytkin löytyi varastosta, mutta puuttuva painonappi tehtiin sorvaamalla.

Hälytyssummeri sijaitsee ohjaamon takaosassa radion etupuolella.

Kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

MY-14:n etummaisen tulilevyn keskiosa

Torstai 8.6.2017 - Reino Myllymäki

VL Myrskyn moottorin ja ohjaamon välissä on kaksi alumiinipellistä tehtyä tuliseinää. Lisäksi teräspellistä tehty moottoripukin ilmanohjauslevy eli ns. patalevy toimii myös jonkinlaisena tuliseinänä ohjaamalla ilmavirtojen lisäksi lieskoja polttoainesäiliön ja ohjaamon ohi.

Etummainen tuliseinä sijaitsee heti moottoripukin jälkeen. Tuliseinä on kolmiosainen ja siinä on ala-, keski- ja yläosat.

Tuliseinän läpi kulkevat putket ja johdot on katkaistu tuliseinän kohdalla. Tämän tarkoituksena on ollut helpottaa ja nopeuttaa moottorin vaihtoa. Kun putket ja johdot on irrotettu moottorin puolelta tuliseinää, voidaan moottori pukkeineen ja NACA-renkaineen irrottaa vaihtoa tai korjausta varten.

MY-14:n oma etummainen tuliseinä on säilynyt. Tuliseinä oli muodossaan, joskin hyvin likainen ja lisäksi se oli murtunut etupuolelta katsottuna oikeasta yläkulmastaan läpivientien kohdalta.

Tuliseinä purettiin ja puhdistettiin. Puhdistuksessa käytettiin sekä fosforihappoa että emäksisiä puhdistusaineita ja taikasientä. Teräsosat lasikuulapuhallettiin ja maalattiin. Kaikki ruuvit uusittiin alkuperäistä vastaavilla osilla, samoin läpivientikumit uusittiin varastoista löytyneillä alkuperäisosilla.

Läpiviennit oli tehty lustosta eli parkesiinista, ja ne uusittiin alkuperäismateriaalista tehdyillä osilla. Myös saranoiden pianolangat uusittiin sekä öljy- ja paineilmaputkiston kumiset liitosputket. Putkien pannat uusittiin varastoista löytyneillä VLS 17601 -pannoilla lukuunottamatta kahta isomman öljyputken pantaa, jotka korjattiin alkuperäisistä.

Läpivientien kohdalla ollut vaurio korjattiin MY-9:n tuliseinästä otetulla kappaleella, joka niitattiin paikoilleen 1 mm duraalialumiinista tehdyn tukilistan avulla. Pinta suojattiin Isotrol-lakalla.

Valmis etummaisen tulilevyn keskiosa asennettiin paikoilleen.

Myrskyn laskutelineen joustintuen osat

Tiistai 6.6.2017 - Tiistaikerholainen

Vaikka VL Myrskyn (MY-14) koesiiven rakentaminen ei Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa ole vielä vaiheessa, jossa siipeen voitaisiin asentaa päälaskuteline, on laskutelineen osia kuitenkin tehty jo valmiiksi tulevaa asennusta silmällä pitäen.

Alkuperäisiä laskutelineen osia on löydetty käyttöömme valitettavan vähän, lähinnä vain pyörät jarrumekanismeineen ja renkaat sekä laskutelineen kiinnikkeet siipisalkoihin. Tämän vuoksi monimutkainen laskutelinerakenne joudutaan rakentamaan.  

Suurin osa piirustuksista on onneksi käytössämme laskutelineen osien valmistamiseksi. Rakentamista helpottaa lisäksi Myrsky-projektin vetäjän Matti Patterin tekemä laskuteline 1:4 Myrskyn pienoismallia varten.

Laskutelineen rakentamisessa Patria Oy vastaa joustintuista.  Muilta osin vastuu on Tiistaikerhon Myrsky-projektilla. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka Tiistaikerhon päävastuuna on Myrskyn puuosien rakentaminen, työtä tehdään myös metallisosien parissa.

Ylinnä laskuteline Matti Patterin rakentamasta VL Myrskyn 1:4 mallista.

Puuttuvista osista ovat tällä hetkellä valmiina laskutelineen sisäänvetomekanismiin kuuluvat joustintuen alapään saksinivelen ylä- ja alahaarukat sekä pyörän keskiöön kiinnittyvät kulmanapakappaleet. Valmiina on myös joustintuen keskelle tuleva korvakeputki, johon kiinnittyvät telineen ylösvetolaitteen haarukat ja takatuki. Valmis on myös joustintuen yläpäähän kiinnitettävä laskutelineen yläkiinnityshaarukka.

Laskutelineen metalliosien rakentamisen suunnittelusta, ohjauksesta, laserleikkauksista sekä jigien tekemisistä osien hitsauksille on vastannut Matti Patteri.  Hitsaustöitä on tehty myös Vantaan ammattiopisto Variassa. Elmer Oy:ssä on tehty pienosien koneistukset.  

Kuvat: Lassi Karivalo

MY-14:n jalka-astin - koneen ainoa alkuperäinen puuosa?

Torstai 1.6.2017 - Reino Myllymäki

VL Myrsky -projektin käytössä olevat rungot MY-5, MY-9 ja MY-14 ovat maanneet Jämsässä taivaan alla niin kauan - ainakin 20 vuotta - että puuosat ovat lahonneet ja teräsosat ruostuneet. Niinpä lähtökohtana on koko ajan ollut kaikkien puuosien uusiminen.

VL Myrskyn rungon vasemmalla puolella suunnilleen ohjaamon kuomun takareunan kohdalla on astinkolo, jonka tehtävä on helpottaa ohjaajan nousemista koneeseen. Astinkolossa on luukku, jonka tehtävä on peittää kolo, kun sitä ei käytetä.

1.2.2015 kirjoittamassani blogikirjoituksessa Kurkistus kulissien taakse epäilin, että astinkolon rakenteista saattaa löytyä lopulta se MY-14:n ainoa alkuperäinen puuosa. Näin lienee käymässä.

MY-5:n, MY-9:n ja MY-14:n astimet olivat kaikki pahoin syöpyneet ja luukun saranat olivat jumissa. Suomen Ilmavoimamuseon varastoista löytyi kuitenkin käyttämätön alkuperäinen varaosa, jonka tukiputkista yksi oli katkennut ja alumiinikotelossa oli reikä.

Käyttämättömästä astimesta kelpuutettiin teräsrakenne, luukku saranoineen ja vanerikehys. Puuttuva tukiputki pantoineen otettiin MY-14:n astimesta ja hitsattiin kiinni varaosan teräsrakenteeseen.

Astimen alumiinikotelo otettiin puolestaan MY-5:n astimesta. Metalliosat lasikuulapuhallettiin ja maalattiin. Luukun ja kotelon alumiiniosien lommot oikaistiin. Kehyksen ja kotelon puuruuvit korvattiin alkuperäistä vastaavilla puuruuveilla.

Historiallinen kuva: Suomen Ilmailumuseo. MY-9:n kuva: Reino Myllymäki. Muut kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

Myrskyn ohjaamoon lisää varusteita

Keskiviikko 24.5.2017 - Reino Myllymäki

VL Myrskyn ohjaamon vasemmalla sivulla on metallirakenteinen karttakotelo. Onneksi sellainen on säilynyt MY-14-konetta varten. Kotelo oli varsin hyvässä kunnossa, mutta vääntynyt ja sen nahkahihna oli huonossa kunnossa.

Karttakotelo lasikuulapuhallettiin, oiottiin, pohjamaalattiin Isotrol-lakalla ja pintamaalattiin värisävyyn 7045 (harmaa). Huonokuntoinen nahkahihna korvattiin uudella mutta neppari otettiin vanhasta. Nahkahihna kiinnitettiin niitaamalla karttakoteloon. Lopuksi karttakotelo kiinnitettiin paikoilleen uusituilla ruuveilla ja pulteilla.

Ohjaamon oikealla sivulla on ns. raitisilmavipu, jolla säädetään ohjaamon tuuletusta. Alkuperäinen oli kuitenkin huonossa kunnossa. Onneksi varastosta löytyi muuten täydellinen alkuperäisosa, mutta toinen kiinnityspanta puuttui.

Raitisilmavipu puhallettiin ja maalattiin. Myös ohjetekstit uusittiin. Puuttuva pantakin saatiin korjaamalla alkuperäisosa. Raitisilmavivun käyttövaijerin uusiminen jätettiin myöhemmäksi.

Kuvat: Ilmavoimamuseo.

Myrsky kammella käyntiin

Keskiviikko 17.5.2017 - Reino Myllymäki

VL Myrsky II:n Twin Wasp -moottori käynnistetään käsi-inertiakäynnistimellä. Normaalisti käynnistin saa kierrokset sähkömoottorilta, jonka jälkeen käynnistin vedetään kiinni moottoriin ja moottori - ainakin useimmiten - käynnistyy.

Poikkeustilanteissa käsi-inertiakäynnistimelle voidaan antaa kierrokset myös kammella. Kammen nivelöity jatkovarsi kulkee käynnistimeltä alaviistoon suurin piirtein siiven johtoreunan kohdalle patalevyn taakse koneen oikealla puolella.

Tähän kohtaan kiinnittyy varsinainen käynnistyskampi. Kohtaa on vaikea löytää valokuvista monestakin syystä. Jostain syystä Myrskystä otetut kuvat ovat enimmäkseen vasemmalta puolelta. Lisäksi tuolla kohtaa maastokuvioinnissa on tumma kohta.

Vasen kuva: Ilmavoimamuseon kuva-arkisto, oikea kuva: Suomen Ilmavoimamuseon kuva-arkisto.

Ilman pellityksiä kohdan löytää helpommin. Jatkovarren ja käsikammen yhdistymiskohta on tuettu putkilla kolmesta suunnasta, mikä helpottaa rakenteen löytämisen. Käsikammelle on sijoituspaikka ohjaamon vasemmalla laidalla kannuspyörän kytkimen takapuolella.

MY-14:n käsikampi on tietystikin kadonnut, eikä MY-5:n tai MY-9:n mukana ollut käsikampea, mutta kiinnikkeet rungossa ovat. Onneksi Ilmavoimamusen varastoista löytyi alkuperäinen käynnistyskampi, jolle riitti puhdistus.

Käynnistyskammen kiinnikkeet otettiin MY-5:stä, sillä ne olivat paremmassa kunnossa kuin MY-14:n omat. Kiinnikkeet purettiin, puhallettiin, maalattiin ja asennettiin paikoilleen. Ja kampi pääsi paikalleen.

Varusteet kiinni Myrskyyn

Maanantai 15.5.2017 - Reino Myllymäki

VL Myrskyn varusteet, kuten sukset, kirves, rautaisannosreppu ja työkalureppu sijaitsevat ohjaamon ja happipullojen takana takakatteen alla käsikirjassa säilytyslavaksi kutsuttuun vanerilevyyn nahkahihnoilla kiinnitettynä. Varusteisiin pääsee käsiksi takakatteen avattavan osan kautta.

Kaikissa kolmessa rungossa (MY-5, -9 ja -14) on säilytyslavan kiinnikkeet jäljellä, MY-5:ssä ja MY-14:ssä jopa vanerilevyn jäänteitä. Osista kävi ilmi, että vaikka kenttäkirves jätettiin pois varustuksesta, sen hihnat ovat olleet koneissa paikoillaan - aikanaan. Nyt hihnat olivat hävinneet, vai pieniä pätkiä levyyn niitattujen teräslevyjen ja vanerin välissä. Kaikki varusteet olivat hävinneet.

Uusi säilytyslava tehtiin piirustusten mukaan vanerista. Levyn kiinnikkeet puhallettiin puhtaiksi ja maalattiin, ruuvit uusittiin.

Varusteiden nahkahihnoille tehtiin uudet kiinnityslevyt. Myös uudet hihnat ommeltiin piirustusten ja Fokker D.XXI (FR-137) säilyneiden osien mukaisesti.

Hihnat kiinnitettiin säilytyslavaan piirustusten mukaisesti.

Miehistösukset oli kunnostettu ja tervattu aikaisemmin. Ne kiinnitettiin lavaan, samoin koemielessä kirves, sillä kirves ja työkalureppu eivät kuuluneet sodan ajan varustukseet. Rautaisannosreppu sen sijaan kuului, mutta sellaista ei ole säilynyt, eikä valitettavasti piirustuksiakaan.

Rautaisannosreppu voidaan tehdä myöhemmin, jos tarvittava piirustus löytyy.

Historiallinen valokuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto. Muut kuvat: Suomen Ilmavoimamuseo.

VL Myrskyn pyöräkotelon kannen kiinnitysrengas

Lauantai 18.3.2017 - Tiistaikerholainen

Myrskyn sisään vedettävät laskutelineet kääntyvät sisäänpäin runkoa kohti, jolloin laskutelineen joustintuki ja pyörä painuvat siiven tyvessä oleviin koteloihinsa. Laskutelineiden pyöräkotelot sijoittuvat yhtenäisen siiven etu- ja takasalon rajaamalle alueelle.

Siiven yläpinnalla pyöräkoteloiden aukot peitetään pyöreillä ja kupumaisilla alumiinipeltisillä kansilla. Alumiinipeltiset kannet kiinnitetään reunoistaan pyöräkotelon aukkoa reunustavaan vaneriseen kiinnitysrenkaaseen. Valtaosa pyöräkotelosta kansineen jää piiloon keskisiipeä peittävän koneen rungon alle, mutta osittain kannet jäävät näkyviin siiven ja rungon saumakohtaan ja peitetään muotolevyllä.

MY-14 entisöinnissä ollaan vaiheessa, jossa pyöräkoteloiden alumiinipeltiset kannet on jo tehty painosorvaamalla ja tekeillä on tarvittavat kolme kannen kiinnitysrengasta. Yksi rengas tarvitaan koesiipeä varten ja kaksi MY-14:n varsinaiseen siipeen.

Kiinnitysrenkaiden rakentamiseksi tehtiin ensin muotti eli jigi. Tukevaan levyyn piirrettiin piirustusten mukaan pyöräkotelon suuruinen, halkaisijaltaan 750 mm ympyrä. Pitkin ympyrää kehää naulattiin noin viiden sentin välein tukevia nauloja. Kannen kiinnitysrengas rakennetaan liimaamalla näitä nauloja vasten useita kerroksia kapeita vanerista leikattuja listoja. Pyöräkotelon kannen kiinnitysrenkaasta tulee siten monikerroksinen vanerikehä.

3 mm paksuisesta vanerista leikattiin kiinnitysrengasta varten pitkiä 30 mm korkuisia vanerisuikaleita. Koska vanerisen kiinnityskehän paksuudeksi tulee 25 mm, päällekkäisiä vanerikerroksia tarvitaan kaikkiaan kahdeksan kappaletta.

Ensimmäinen vanerilistakerros pingotettiin kehän naularivejä vasten ja sen päälle liimattiin ulkokäyttöön tarkoitetulla Erikeeper plus -liimalla toinen, kolmas ja neljäs listakerros. Toisiinsa liimatut kerrokset kiristettiin puristimilla tiukasti tosiinsa. Koko kahdeksan kerroksen ”pakettia” ei siis liimattu kerralla, vaan se toteutettiin kahdessa erässä. Kun ensimmäisen neljän vanerikerroksen liimaus oli kuivunut, puristimet irrotettiin ja kehään liimattiin loput neljä listakerrosta.

Kiinnitysrenkaan kuivuttua se irrotettiin jigistä lopulliseen muotoonsa työstettäväksi. Vanerinen rengas höylättiin poikkileikkaukseltaan kolmion muotoon renkaan yläpinnan leveyden ollessa 25 mm. Vastaavalla tavalla on tekeillä muut pyöräkoteloiden alumiinipeltisten kansien kiinnitysrenkaat.

Nyt voitiin aloittaa kannen kiinnitysrenkaan alustava asentaminen koesiipeen. Koesiipihän oli saatu koottua jigissä valmiiksi siipisalkojen väliseltä osaltaan. Hyvinhän tehty kiinnitysrengas sopi koesiivessä olevaan pyöräkotelolle varattuun tilaan. Myös painosorvattu pyöräkotelon kansi istui pyöräkotelon aukkoon asennettuun kiinnitysrenkaaseen. Seuraava vaihe on aloittaa pyöräkoteloiden vaneristen seinämien rakentaminen.

Muutakin kuin Myrskyn siiven rakentamista

Lauantai 4.3.2017 - Tiistaikerholainen

VL Myrskyn (MY-14) entisöinnissä siiven rakentaminen on ollut jo muutaman vuoden Tiistaikerhon suurin työkohde. Saattaakin tuntua, että koko projekti on Tiistaikerhon osalta pelkkää puutyötä siiven rakentamiseksi. Näin ei kuitenkaan ole asia. Koko ajan on askaroitu paljon muutakin, kuten aiemmissa blogeissani olen kertonut. Tässä blogissa kerron Tiistaikerhon töistä, jotka koskevat pommiripustimia, spinnerin potkurinlapa-aukkojen kauluksia ja laskutelinettä.

Alun perin Myrsky-hävittäjään ei ollut tarkoitus tulla pommiripustimia, mutta konetyyppi sai pomminripustimet varustukseensa, kun sisäpuolista polttoaineainemäärää pienennettiin ja siipeen suunniteltiin ripustimet lisäpolttoainesäiliöille. Samat ripustimet kävivät sekä lisäpolttoainesäiliöille että 50-100 kg pommeille. Lisäpolttoainesäiliötä varten ripustimessa oli liitos, jolla polttoainesäiliö liitettiin koneen järjestelmään. Lisäpolttoainesäiliö oli lennolla irrotettavissa.

Onneksi alkuperäisiä Myrskyn ripustimia on säilynyt koko joukko museoiden varastoissa entisöitävään MY-14 -koneeseen asennettavaksi. Ripustimet olivat kuitenkin osina, osittain rikki, ruosteessa tai vähintäänkin kunnostuksen tarpeessa. Niinpä ripustimien osia käytiin Tiistaikerhossa läpi yksitellen puhdistaen, kunnostaen sekä kokonaisiksi ripustimiksi yhdistäen. Hyväkuntoisimmat ripustimet valittiin Myrskyn siipeen kiinnitettäviksi.

Myrskyn potkurin suojuskuvussa eli spinnerissä on aukko kullekin potkurinlavalle säätömekanismeineen. Aukot ovat takareunastaan avoimia, jotta spinneri voidaan työntää potkurinnavan suojaksi ja kiinnittää spinnerin takalevyyn.

Kunkin lapa-aukon kohdalla on spinnerin takalevyssä alumiinipeltinen suojareunus. Reunus muodostaa lapa-aukon kaulusmaisen takareunan, jolloin aukosta muodostuu pyöreä ja yhtenäinen. Noita aukon kauluksia ei ole säilynyt, joten ne on tehtävä. Puuttuva spinnerin takalevy on Tiistaikerhossa tehty jo aiemmin.

Alumiinipellistä leikattiin ensin piirustuksen mukaiset kappaleet potkurin lapa-aukkojen kaulusten aihioiksi ja niitä soviteltiin aukkoihin. Kauluksen profiloidun, ulospäin taivutetun reunan tekemiseksi rakennettiin puinen työstömuotti. Sitten alumiinilevy kiinnitettiin muottiin, jossa levyn reuna voitiin takoa kauluksen muotoon. Kaulusten liepeisiin ja spinnerin takalevyn reunaan porataan vielä reiät kaulusten kiinnittämiseksi takalevyyn. Tämän jälkeen kaulukset voidaan asentaa paikoilleen. Kaulusten viimeistely on meneillään.

Yhtään laskutelinekokonaisuutta ei ole säilynyt MY-14 -koneeseen asennettavaksi. Se tarkoittaa, että laskuteline on suurelta osin rakennettava. Myrskyn alkuperäiset pyörät ovat onneksi säilyneet entisöitävään Myrskyyn aikanaan asennettaviksi. Niiden keskiön ja jarrujen kunnostamisesta onkin tällä palstalla aiemmin kirjoitettu.

Tiistaikerhossa ei ole osaamista laskutelineiden joustintukien rakentamiseksi. Niiden tekemisestä vastaa Patria Oyj, joka muutoinkin tukee MY-14 entisöintiprojektia. Joitain laskutelineen osia voidaan kuitenkin tehdä myös Tiistaikerhossa. Parhaillaan kerholaiset rakentavat joustintukeen kiinnittyvää laskutelineen ylösvetolaitteen haarukkaa. Haarukka rakentuu teräslevystä leikatuista ja muotoilluista kaarista ja katetaan suojapellillä ontoksi. Näitä haarukoita tarvitaan yksi kumpaakin joustintukea varten.

Haarukan rakentaminen aloitettiin tekemällä haarukasta ensin piirustuksen mukainen puumalli eli maketti. Lisäksi tehtiin metallinen rakennusmuotti eli jigi, jossa varsinainen haarukka kootaan. Puumalli helpottaa piirustusten tulkintaa ja ilman jigiä ei ylösvetolaitteen haarukkaa saa rakennetuksi mittatarkaksi.

Varsinaisen haarukan tekeminen käynnistyi leikkaamalla teräslevystä piirustuksen mukaisia osia haarukan kylkikaariksi. Kylkikaarien aihioiden kumpaankin päähän porattiin reiät ja kaaret taivutettiin vastaamaan haarukan kylkikaarien piirustuksia. Haarukan rakentaminen jigissä on parhaillaan käynnissä.

MY-14 sai alkuperäisen lääkelaatikon

Torstai 16.2.2017 - Reino Myllymäki

VL Myrsky II -hävittäjäkoneen ensiapulaukku  - lääkelaatikko - sijaitsi ohjaamon ulkopuolella koneen takarungossa. Lääkelaatikkoon pääsi käsiksi rungon vasemmalla sivulla sijaitsevan luukun kautta.

Lääkelaatikon luukku sijaitsi ohjaamon takaikkunoiden alapuolella. Sen sijainti oli osoitettu punaisella ristillä, joka ei kuitenkaan ollut itse luukun kohdalla, sillä luukku sijoittui osoittain kansallisuustunnuksen kohdelle. Lääkelaatikon luukun ja ohjaamon jalka-astimen väliin sijoittui vielä kooltaan suurempi luukku.

Lääkelaatikon teline oli tehty pellistä pistehitsaamalla. Telineen kylkiin oli tehty suuret kevennysreiät ja laatikko kytkettiin paikoilleen nahkahihnalla, jonka päät oli niitattu peltikehikkoon kiinni.

Museon varastoista löytyi alkuperäinen lääkelaatikon teline, josta puhdistamalla ja maalaamalla sai entisöityä telineen entisöitävään MY-14-koneeseen. Itse lääkelaatikko on Valtion Lentokonetehtaan standardoima lentokoneen osa, joten Pyryssä ja Myrskyssä oli samanlainen lääkelaatikko. MY-14 sai lääkelaatikkonsa Pyrystä.

Lääkelaatikko oli lääkkeitä lukuunottamatta täydellinen. Lääkelaatikon sisällysluettelon mukaan laatikkoon on kuulunut boorisalvaa, 10 morfiinitablettia ja 40 asperiinitablettia sekä kaksi 20 tabletin kamferitablettipurkkia. Lääkelaatikosta ei löytynyt sota-ajan piristeitä eikä sisällysluettelon mukaan sellaisia siihen kuulunutkaan.

MY-14:n valmistuttua lääkelaatikko jää piiloon luukun taakse. Piiloon tulee jäämään monta muutakin mielenkiintoista yksityiskohtaa. Suunnitteilla on "Demo-Myrsky", joka rakennettaisiin koesiivestä, MY-5:n rungosta sekä ylimääräisistä alkuperäis- ja uustuotanto-osista ja katettaisiin osin vanerilla, osin pleksillä. Miten tämä toteutetaan ja mitä sen avulla saadaan koneen rakenteesta ja varusteista näkyviin, on vielä osin hämärän peitossa.

MY-14:n koesiiven kokoaminen alkoi

Tiistai 14.2.2017 - Tiistaikerholainen

MY-14 entisöintiprojektissa päätettiin rakentaa siiven tyvestä laskien 2,5 metrin pituinen koesiipi. Koesiivellä testataan siipisalkoihin kiinnitettävien laitteiden edellyttämiä porauksia ja asennuksia sekä siiven lujuusominaisuuksia. Koesiiven tarkoitus on myös paljastaa mahdollisia siiven rakentamisessa ilmeneviä puutteita.

Alkuvuodesta saatiin valmiiksi koesiiven etu- ja takasalko samoin kuin niihin tarvittavat salkoon kiinnitettävien metalliosien läpivientien poraukset. Myös kaikki siipikaaret ovat valmiina. Tämän ansiosta koesiiven kokoaminen voitiin aloittaa. Koesiipi, kuten varsinainen MY-14:n siipi, kootaan kiinteässä millintarkassa telineessä eli jigissä. Koesiipeä varten rakennettiin oma yksilöllinen jiginsä. Sen kannatinrakenteilla varmistetaan, että jigiin kiinnitettävät siipisalot saadaan keskenään täsmälleen oikeaan paikkaan ja keskenään samaan linjaan. Tämä on edellytys siiven kokoamiseksi piirustusten edellyttämään muotoonsa.

Koesiiven kokoaminen aloitettiin kiinnittämällä jigiin etu- ja takasalko. Tämä jälkeen salkoihin porattuihin läpivienteihin asennettiin mm. laskutelineen käyttöön kuuluvia osia. Seuraavaksi salkojen väliin alettiin asentaa kummaltakin puolin verhoiltuja siipikaaria.

Jo tässä vaiheessa voitiin todeta koesiiven hyödyllisyys. Havaittiin, että piirustukset olivat olleet osin puutteelliset. Niistä ei ollut käynyt selville kaikkea siiven rakentamisessa tarvittavaa tietoa. No, mitään järisyttävää ongelmaa ei tästä syntynyt, mutta lisätöitähän se kuitenkin teetti, ennen kuin kaikki oli niin kuin piti ja koesiiven kokoaminen saattoi jatkua.

Tällä hetkellä siipisalkojen väliin tulevat kaaret on asennettu ja liimattu sekä salkoihin tulevat metalliosat kiinnitetty. Salkojen välisen siiven yläpinnan verhoilu on käynnissä. Koesiiven johto- ja jättöreunan rakentaminen alkaa vasta, kun kaikki siipisalkojen väliin tulevat sisärakenteet on tehty.

Todettakoon, että koesiivellä tehtyjen testien jälkeen koesiipeä ei pureta, vaan siitä tulee museoon näyttelyesine. Koesiiven avulla museossa kävijöille voidaan havainnollistaa II maailmansodan aikaisen sekarakenteisen Myrsky-hävittäjän siiven rakennetta. Tätä varten koesiiven yläpinta verhoillaan osin vanerilla ja osin läpinäkyvällä polykarbonaattipleksillä. Samasta syystä siipisalkojen väliin kiinnitettyjen kaarien toinen kylki on verhoiltu vanerin sijasta pleksillä.

Rinnan koesiiven on myös varsinaisen siiven siipisalkojen rakentaminen edennyt. Sekä etu- ja takasalkojen puoliskot ovat kohta valmiit liimattavaksi toisiinsa kotelopalkkirakenteeksi. Vielä on tehtävä mm. palkkeihin tulevat siipipuolikkaiden liitoskohdan edellyttämät poraukset. MY-14:n siipi rakennetaan kaksiosaiseksi teräslevyillä tosiinsa yhdistettäviksi siipipuoliskoiksi poiketen alkuperäisen Myrskyn täysmittaisesta yhtenäisestä siivestä. Varsinaisen siiven kokoamiseen ei ryhdytä ennen kuin koesiiven rakentaminen on saatu testauksineen valmiiksi.

MY-14:n pyrstön korjaukset, osa 8

Perjantai 10.2.2017 - Reino Myllymäki

Sivu- ja korkeusperäsin- sekä siiveketrimmien ketjut ja vaijerit puuttuivat lukuunottamatta muutamia täysin ruostuneita ketjunpätkiä. Niinpä vaijerit ja ketjut liittimineen tehtiin kokonaan uusiksi piirustusten ja säilyneiden alkuperäisosien mukaisesti.

Ketju osoittautui alkuperäismateriaaliksi, sillä siinä on sama leima kuin Myrskyn alkuperäisosissa. Myös jännelukot ovat Valtion Lentokonetehtaan alkuperäisiä, joskin hieman eri mallia kuin alkuperäiset.

Läpiviennit olivat tallessa mutta "lustosta" tehdyt hankaussuojat puuttuivat. Hankaussuojat tehtiin uudelleen piirustusten mukaan alkuperäismateriaalista. Lusto on nitroselluloosaa eli parkesiiniä, joka oli yksi ensimmäisistä muoveista.

Sivuperäsintrimmin laakeripukki ja korkeusperäsintrimmin käyttöpyörä olivat entisöitävässä kunnossa. Ne purettiin ja korjattiin. Alumiiniset rissapyörät puuttuivat ja ne tehtiin sorvaamalla.

Osat koottiin yhteen ja testattiin. Toimii!

MY-14:n pakoputket työn alla

Sunnuntai 29.1.2017 - Tiistaikerholainen

Alun perin VL Myrskyyn ajateltiin moottoriksi brittiläistä Bristol Taurus -moottoria. Alkaneen II maailmasodan vuoksi hankinta ei toteutunut. Tauruksen sijaan moottoriksi valittiin amerikkalainen Pratt & Whitney R-1830 Twin Wasp -tähtimoottori, siis samainen moottorityyppi kuin Douglas DC-3 koneessa.

Myrskyn MY-14 - entisöintiprojektia varten on käytössämme DC-3 koneessa ollut Twin Wasp -moottori. Koska moottori on ollut DC-3 koneessa, se ei ilman muutoksia sovi Myrskyyn asennetavaksi. Yksi merkittävä muutoksen kohde koskee moottorin pakoputkia.

Vasemmalla DC-3:n Twin Wasp pakokaasunkerääjineen, oikealla Myrskyn moottori suippenevine pakoputkineen.

Projektissa on keskusteltu, voitaisiinko MY-14 koneeseen asentaa käytössämme olevan Pratt & Whitneyn sijaan ruotsalaisen Svenska Flygmotor AB:n (SFA) valmistama Pratt & Whitneyn kopiomoottori STWC-3. Tätä teknisesti helpommin Myrskyyn asennettavissa olevaa moottoria käytettiin mm. ruotsalaisessa Saab B-17A syöksypommituskoneessa. Näitä koneita oli Suomen Ilmavoimilla kaksi kappaletta maalihinauskoneena ja sen jäljiltä olisi käytössämme Ruotsissa valmistettu kopiomoottori. Onkin pohdinnan paikka, kumpi olisi Myrsky-projektin kannalta ”alkuperäisempi” vaihtoehto eli joko Pratt & Whitneyn Amerikassa valmistettu R-1830-S1C3-G tai Ruotsissa lisenssillä tehty kopiomoottori STWC-3. Tätä vaihtoehtoa käsitellään seuraavassa Myrsky entisöintiprojektin johtoryhmän kokouksessa.

Käsittelen seuraavassa DC-3 -koneen Twin Waspin pakoputkistojen edellyttämää muutostyötä.

DC-3 koneen Twin Wasp -moottoreissa jokaisen 14 sylinterin pakoputki on yhdistetty yhtenäiseen pakokaasun keräjään, jossa on yksi moottorin sivulle avautuva pakoaukko. Myrskyssä päädyttiin aikanaan toisenlaiseen ratkaisuun. Koneen sylinterin pakoputket yhdistettiin kahdeksi viiden päällekkäisen pakoputken sarjaksi. Nämä viisiputkiset pakoputkisarjat sijaitsevat moottorin kummallakin sivulla moottorin suojuksen eli NACA -renkaan alla pakoputken suuosien päättyessä NACA-renkaan reunaan.

Kummankin pakoputkisarjan poikkileikkaukseltaan pyöreiden pakoputkien päihin hitsattiin 200 mm pitkät suulakkeet, jotka ovat liitoskohdastaan sisämitaltaan 60 mm, mutta suuosastaan vain 28 mm x 60 mm. Suulake kapenee siten kärkeä kohti. Suulakkeen kapenemisen tarkoitus on nostaa pakokaasujen virtausnopeutta. Pakokaasujen virtausnopeuden kasvu antaa samalla vähän lisää työntövoimaa.

MY-14 entisöintiprojektissa moottorin pakoputkisto tehdään alkuperäisen mukaiseksi. Tällä hetkellä MY-14 moottorin sylintereistä lähtevä mutkikkaat pakoputket ovat tekeillä. Ne taivutetaan muotoonsa ulkopuolisena tilaustyönä Samet oy:ssä. Moottorin kummallakin puolella olevien viiden pakoputkisarjan suuosat tehdään Tiistaikerhossa. Patria Oyj kokoaa, hitsaa ja asentaa lopuksi pakoputkiston Twin Wasp -tähtimoottoriin.

Pakoputkien suulakkeet tehdään Tiistaikerhossa kahdesta identtisestä suulakkeen puoliskosta, jotka hitsataan yhteen putkimaiseksi suuosaksi. Pakoputkiston suuosien tekeminen aloitettiin leikkaamalla metallilevystä määrämittaiset suorakaiteen muotoiset suulakkeen puoliskojen aihiot.

Suorakaiteen muotoisten aihioiden pakottamiseksi muotoonsa valmistettiin metallista suulakkeen puoliskon muotoinen koiras- ja naaraspuolinen muotti. Muotien väliin asetettuna puristettiin prässissä 28 metallilevyaihiota lopulliseen muotoonsa.

Tämän jälkeen suulakkeen puoliskojen sisäreunat puhdistettiin ja hiottiin tulevaa hitsausta varten, jossa puoliskot yhdistetään varsinaiseksi suulakkeeksi.

MY-14 sai happijärjestelmän

Perjantai 27.1.2017 - Reino Myllymäki

MY-9:n ja MY-14:n happipullot, säätölaitteet, hanat ja mittarit ovat kadonneet mutta kiinnikkeet, täyttöliitin, happiputkistojen jäänteet sekä hapen paine- ja virtausmittarin sekä hapensäätökojeen levyt olivat jäljellä. Alkuperäiset happiputket oli katkottu ja olivat käyttökelvottomia.

Happipullot löytyivät Hallinportti Ilmailumuseosta ja olivat kiinnityspantojen jälkien perusteella peräisin VL Myrsky -hävittäjästä. Muutkin happijärjestelmän osat löytyivät varastoista, jolloin MY-14:n varusteluettelon mukainen happijärjestelmä oli mahdollista koota säilyneistä osista lukuunottamatta putkia, jotka oli pakko uusia.

Kiinnikkeistä parhaat valittiin entisöitäviksi. Teräs- ja alumiiniosat lasikuulapuhallettiin ja maalattiin sekä pultit uusittiin. Kiinnityspantojen hankaussuojat uusittiin. Piirustusten mukaan niiden olisi pitänyt olla nahkaa mutta pullojen kylkien jälkien perusteella ne ovat olleet Canvas-kangasta, josta hankaussuojat myös entisöinnissä tehtiin.

Pullot ja happijärjestelmän osat puhdistettiin ja suojattiin Renaissance-vahalla. Happiputket tehtiin uudesta kupariputkesta ja kiinnitysruuvit uusittiin mutta muutoin happijärjestelmä saatiin alkuperäisosista. Putkin liitoksissa käytettiin tavanomaista juotostahnaa kovajuotoksen sijasta.

Kumisen happiletkun kiinnitysjousipanta otettiin MY-9:stä, oiottiin, lasikuulapuhallettiin sekä maalattiin Isotrol-suojalakalla ja harmaalla pintamaalilla. Sisäpuolelle kiinnitettiin pehmustenahka.

Kuvat: Ilmavoimamuseo

MY-14 jännitteensäätäjä saatu paikoilleen

Keskiviikko 25.1.2017 - Reino Myllymäki

VL Myrsky II -hävittäjälentokoneen ohjaamon oikeaan etukulmaan kuuluva alunperin venäläinen jännitteensäätäjä puuttui MY-14:sta. Jännitteensäätäjän kiinnikkeet olivat olemassa mutta pahoin syöpyneinä ja jonkin verran taipuneina. Kiinnityksen joustikumit olivat tuhoutuneet ja täyteholkit kadonneet.

Ilmavoimamuseon varastoista löytyi onneksi oikeanmallinen (RKK GS 1000) jännitteensäätäjä. Se puhdistettiin sisältä ja ulkoa ja suojattiin Renaissance-vahalla.

Kiinnikkeet oiottiin, lasikuulapuhallettiin ja maalattiin. Pultit uusittiin, samoin joustinkumit; tilalle saadut kumit saattavat olla peräisin MiG-hävittäjästä. Ne näyttävät suoraan englantilaisista vastaavista kopioidulta. Täyteholkit tehtiin sorvaamalla duraalialumiinista.

Kuvat: Ilmavoimamuseo.

MY-14:n ohjaajan istuimen entisöintityöt

Maanantai 24.10.2016 - Reino Myllymäki

Läheskään kaikissa ilmavoimiemme sodanaikaisissa hävittäjissä ei ollut panssari-istuinta eikä ohjaajaa suojaavaa panssarointia ollenkaan, vaan panssarilevyt tai -levyt asennettiin vasta Suomessa. Tällainen tilanne oli mm. Fokker D.XXI, Gloster Gladiator, Hawker Hurricane, Morane-Saulnier M.S.406, Curtiss Hawk ja Brewster 239 -koneiden kohdalla.

VL Myrskyyn suunniteltiin sen sijaan panssari-istuin alusta alkaen. Painavan istuimen kiinnitykset eivät ilmeisesti olleet alunperin riittävän vahvat, sillä 4.9.1944 Aulis Kurjen hengen vaatineessa pakkolaskussa MY-29:n panssari-istuin irtosi leikaten syöksyvyöt poikki. Muutostiedotuksella C5 istuimen kiinnitystä vahvistettiin sitten yhdellä 8 mm pultilla.

MY-14:ta varten on käytettävissä panssari-istuin. Se ei välttämättä ole Myrskyn panssari-istuin, sillä Fokker D.XXI:ssä oli hyvin samanlainen. Samoin runkokehikkoon kuuluva päänsuojuspanssari löytyy.

MY-14:n panssari-istuimen kiinnityskorvakkeet olivat ruostuneet puhki. Korvakkeiden kyljet leikattiin auki ja 1 mm teräspellistä leikatut korjauspalat TIG-hitsattiin paikoilleen. Lopputulos pohjamaalattiin Isotrol Klarlackilla ja pintamaalattiin Isotrolilla harmaaksi.

MY-14:n istuimen korkeussäädön nuppi, ruuvi ja sandum-jousi rullineen puuttuivat kokonaan. Onneksi runkoja on kolme, joten korvaavat osat saatiin MY-5:stä ja MY-9:stä. Välitystanko sen sijaan on MY-14:n alkuperäinen, vaikka ruostunut olikin. Osat lasikuulapuhallettiin.

Nupin tekstit maalattiin uudelleen punaisella sekä suojattiin - samoinkuin mekanismin osat - renessanssivahalla. Ruuvi rasvattiin voiteluöljyllä. Välitystanko pohjalakattiin ja pintamaalattiin. Sandum-jousi uusittiin, rullat puhdistettiin ja rullien kiinnityksen sokkatapit uusittiin.