Blogi

Maailman ensimmäinen mustan laatikon dataan perustuva onnettomuustutkinta?

Keskiviikko 7.10.2015 - Reino Myllymäki

On keksintöjä, joiden keksijä on selvillä. On keskintöjä, joiden keksijä ei ole selvillä. Mutta on myös keksintöjä, jotka on keksitty useampaan kertaan.

Viimeksi mainittuihin kuuluu lennonrekisteröintilaite (flight recorder). Sellainen keksittiin vuonna 1939 Ranskassa ja 1942 Suomessa. Ranskalaista Hussenotin ja Beaudouinin HB-laitetta tilattiin vuonna 1941 koe-erä, 25 laitetta.

Suomalaisen laitteen kehitti Valtion Lentokonetehtaalla Veijo Hietala vuonna 1942 ja sitä rakennettiin 1943-1944 kymmenkunta laitetta; niistä kaksi myytiin Ruotsiin ja yksi Sveitsiin.

Ranskalaisilla ja suomalaisilla laitteilla oli sama perusperiaate: valonsäteen ja optiikan avulla tallennettiin mittausarvoja valoherkälle materiaalille. Suomalaisessa ratkaisussa materiaali oli valokuvapaperia, ranskalaisessa filmiä. Jostain syystä Wikipedia pitää suomalaista eikä ranskalaista ratkaisua ensimmäisenä modernina lennonrekisteröintilaitteena.

Kun MY-3 tuhoutui Aarre Siltavuoren hengen vaatineessa onnettomuudessa 19.11.1943, koneessa oli lennonrekisteröintilaite eli Mata Hari eli koelentomittaristo, niinkuin sitä siihen aikaan kutsuttiin. Kone tuhoutui varsin täydellisesti ja Mata Harikin sai pahoja lommoja. Osa valokuvapaperista valottui mutta osa saatiin pelastettua. Datasta pystyttiin analysoimaan onnettomuussyöksy, vaikka juurisyytä onnettomuuteen Mata Harin käyrät eivät kertoneetkaan.

VL Myrsky - Historia ja entisöinti -julkaisusarjan seuraavaa osaa kirjoittaessa tuli mieleen, että tuo onnettomuus 19.11.1943 taisi olla ensimmäinen lento-onnettomuus, jotka analysoitiin mustan laatikon datalla? Huimaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, MY-14, VL Myrsky

3833

Perjantai 2.10.2015 - Reino Myllymäki

Jukka Raunio on tehnyt Myrskyn suhteen niin perusteellista tutkimustyötä, että tässä tuntee olonsa aika pieneksi yrittäessään löytää jotain uutta. Kirjoitan nimittäin VL Myrsky - Historia ja entisöinti -julkaisun toista osaa.

Mutta joskus tulee jotain mielenkiintoista vastaan.

On tullut aika tarkkaankin katsottua entisöinnin kohteena olevan MY-14:n detaljitietoja. Koneeseen asennettiin 2.1.1944 Pratt & Whitney R-1830SC3-G Twin Wasp sarjanumeroltaan 3429 mutta se irrotettiin 1.7.1944 ja tilalle asennettiin samanlainen voimalaite sarjanumeroltaan 3833. Vaihto tehtiin "varavoimalaitteen vaihtonopeuden kokeilemiseksi".

Tuolla moottoriyksilöllä MY-14 lensi sitten vaurioitumiseensa saakka 3.2.1947. Sen jälkeen moottori irrotettiin ja saattoi päästä vielä lentämään jonkin Myrskyn keulalla. Mahdollisesti, sillä Myrskyjen taru loppui reilut kolme kuukautta myöhemmin.

Kun nyt kirjoitin VL Myrsky -julkaisun kakkososaa ja kävin läpi Raimo Heikkisen minulle ystävällisesti toimittamaa arkistomateriaalia, numerosarja 3833 hyppäsi uudelleen silmille. Twin Wasp sarjanumeroltaan 3833 asennettiin 20.2.1943 MY-2:n keulalle ja oli siinä koneen tuhoutuessa pakkolaskussa 6.5.1943.

No, nyt sitten tiedämme, että MY-2:n moottori ei tuhoutunut pahannäköisessä pakkolaskussa vaan sai uuden elämän MY-14:n keulalla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, MY-14, VL Myrsky

Neuvoa antava kansanäänestys

Maanantai 7.9.2015 - Reino Myllymäki

Eräs VL Myrsky II -entisöintiprojektiin osallistuvia kesän ja alkavan syksyn aikana puhututtanut asia on MY-14:n korkeusperäsimet.

Vaikka monta osaa Myrskystämme puuttuu, korkeusperäsimet löytyvät, vieläpä molemmille puolille. Puiset osathan Myrskystä ovat enimmäkseen kadonneet mutta säilyneet korkeusperäsimet ovat ns. kolmostyyppiä ja duralumiinirunkoiset ja kangaspäällysteiset. Ykkös- ja kakkosmallin peräsimet olisivat olleet puurakenteiset ja kangaspäällysteiset.

Nyt on niin, että MY-14:n yksilöasiakirjoista ei löydy merkintää, joka varmistaisi, että koneeseen on vaihdettu jossain vaiheessa kolmostyypin korkeusperäsimet. Uutena koneessa oli kakkostyypin korkeusperäsimet ja niistä aiheutuva nopeusrajoitus.

Toisaalta kaikkia koneisiin tehtyjä muutoksia ei muutenkaan kirjattu konekohtaisiin asiakirjoihin. Siivenvaihto joulukuussa 1945 on merkitty mutta ei tietoa, saiko kone B I -siiven vaiko C-siiven, jollaisia oli jo olemassa. Toisaalta esimerkiksi potkuririkon 24.6.1946 aiheuttamaa potkurin vaihtoa ei ole kirjattu mutta se tiedetään, että kone oli jo seuraavana päivänä käyttössä, joten potkuri kyllä vaihdettiin.

Jos entisöinnissä ei voida käyttää olemassaolevia alkuperäisiä metallirakenteisia kolmostyypin korkeusperäsimiä, koneeseen joudutaan tekemään puurakenteiset kakkostyypin korkeusperäsimet sillä yhtään tällaista korkeusperäsintä ei ole säilynyt. Piirustukset löytyvät.

Joten nyt kysynkin mielipidettäsi: Kumpi on mielestäsi aidompi ratkaisu, asentaa koneeseen entisöidyt, aidot ja alkuperäiset korkeusperäsimet, joita tässä koneyksilössä (MY-14) ei kuitenkaan ole ehkä koskaan ollut - vai tehdä raaka-aineista lähtien sellaiset piirustuksien mukaiset uusvalmisteiset korkeusperäsimet, jotka koneessa varmuudella on olleet. Käsi sydämelle!

Vaihtoehtoiset ratkaisut sitovat eri tavalla resursseja ja kalenteriaikaa. Ottaen huomioon, että uusvalmistettujen korkeusperäsinten rakentaminen vie merkittävästi enemmän resursseja ja kalenteriaikaa kuin alkuperäisten entisöinti, kumpi ratkaisu on entisöintiprojektin kannalta järkevämpi?

Mielipidekysely on luonteeltaan neuvoa antava eikä sido projektin johtoryhmää mihinkään ratkaisuun.

Vastausaikaa on syyskuun 2015 loppuun. Vastanneiden kesken arvotaan Myrsky-paita, -kangasmerkki ja -avaimenperä.

Vastaa kyselyyn tästä!

Reino Myllymäki

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, MY-14, VL Myrsky

Myrsky II:n entisöintihanketta esiteltiin Jämi Fly In & Warbirds -tapahtumassa

Maanantai 27.7.2015 - Tiistaikerholainen

Kiirettä piti Tiistaikerhossa, että Myrskyn koko perärunko vakaajineen ja peräsimineen saatiin nähtäville 18-19. heinäkuuta pidettyyn Jämi Fly In & Warbirds 2015 -tapahtumaan. Kiivaan ahkeroinnin tuloksena vasenkin korkeusvakaajan runko ehdittiin saada valmiiksi aiemmin jo tehtyjen oikeanpuoleisen korkeusvakaajan, sivuvakaajan ja sivuperäsimen lisäksi.

Blogi_2015-19-1_Vasta_valmistunut_Myrskyn_vasemman_korkeusvakaajan_runko.jpg

Jämi Fly In -tapahtumassa Myrsky MY-14 entisöintiprojektia olivat esittelemässä sekä Ilmailumuseoyhdistys ry että Keski-Suomen Ilmailumuseo. Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon vastuulla on rakentaa Myrskyn pyrstöosa ja siivet. Keski-Suomen Ilmailumuseo rakentaa puolestaan Myrsky rungon.

Blogi_2015-19-2_Myrskyn_perarunko_kokonaisena_Jami_Fly_In_-tapahtumassa_A.jpg

Jämin lentonäytöksen katsojat saivatkin nähtäväkseen ensi kertaa kokonaisena esillä olleen Myrskyn perärungon, joskin vakaajat ja peräsimet ovat vielä verhoilematta. Korkeusvakaajissa kiinni olevat metalliset korkeusperäsimet ovat Myrskyn alkuperäisosia. Keski-Suomen Ilmailumuseo toi puolestaan Jämille nähtäville kaksi Myrskyn runkokehikkoa, joista toisen, ruosteesta jo puhtaaksi hiekkapuhalletun runkokehikon ”ympärille” rakennetaan entisöitävän Myrskyn runko.

Blogi_2015-19-3_Myrskyn_alkuperaisosia_esilla_Jami_Fly_In-_tapahtumassa.jpg

Esillä oli myös Myrskyn alkuperäisosia, kuten ohjaamoon tuleva laskutelineiden nostopyörä, ohjaussauva, ohjaamon mittaritaulu mittareineen sekä siiven rakenteen metalliosia. Nämä, kuten muutkin käsille saadut alkuperäisosat tullaan käyttämään Myrskyä rakennettaessa.

Blogi_2015-19-4_Myrskyn_mittaritaulu_Jami_Fly_In_-tapahtumassa_B.jpg

Myrskyn entisöintiprojekti herätti Jämillä ansaittua huomiota. Siitä osoituksena oli, että Myrskyn näyttelyosastolla oli tungosta päivän lentonäytösten taukojen ja sadekuurojen aikana. ”Imyläiset” saivatkin ahkerasti esitellä näyttelyvieraille Myrskyn entisöintihanketta ja sen edistymistä. 

Blogi_2015-19-5_Myrskyn_perarunko_kokonaisena_Jami_Fly_In_-tapahtumassa_B.jpg

Niillä, jotka eivät Jämillä olleet, on mahdollisuus tutustua konkreettisesti Myrskyn entisöintiprojektiin Ilmailumuseoyhdistyksen osastolla Malmin lentonäytöksessä (Finland International Airshow) 15.-16. elokuuta 2015.

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, MY-14, VL Myrsky

VL Myrsky II Jämi Fly In -lentonäytökseen

Keskiviikko 8.7.2015 - Tiistaikerholainen

Vaikka otsikosta saattaisikin ymmärtää, että VL Myrsky lentäisi tämän kesän Jämi Fly In -lentonäytöksessä (18-19.7.), siitä ei kuitenkaan ole kysymys. Jämille tuodaan VL Myrsky II (MY-14) entisöintiprojektin esittely ja sen mukana Myrskyn runkokehikko ja perärunko.

Blogi_2015-17-5.jpg

Entisöitävän MY-14:n pyrstö on muokattu MY-9:n jäänteistä. Tässä kunnostettu pyrstökehikko odottaa vakainten ja peräsinten asentamista - sekä runkoon liittämistä.

Perärunkoon on kiinnitetty uustuotantona tehdyt, mutta verhoilua vailla olevat korkeusvakaajat, sivuvakaaja ja sivuperäsin. Korkeusvakaajiin on lisäksi kiinnitetty Myrskyn alkuperäiset verhoilemattomat metalliset korkeusperäsimet. Myrsky on Jämillä esillä Keski-Suomen Ilmailumuseon näyttelyosastolla. Paikalla olevat VL Myrskyn entisöintiprojektin edustajat kertovat hankkeesta ja sen edistymisestä. Kannattaa siis käydä Myrsky -projektiin tutustumassa.

Blogi_2015-17-1-2.jpg

Korkeusvakaajan kaarien asennusta ja johtoreunan rakentamista.

Tiistaikerhon Myrsky-projekti ei jäänyt kesätauolle, kuten valtaosa muusta Tiistaikerhon entisöintitoiminnasta. Vasemmanpuoleista korkeusvakaajaa on rakennettu ahkerasti. Oikeanpuoleinen korkeusvakaaja, sivuvakaaja ja sivuperäsin ovat jo verhoilua vailla valmiit. Jigissä vielä kiinni olevaan vasempaan korkeusvakaajaan on jo asennettu siipisalkojen väliin tulevat kaaret ja menossa on vakaajan johtoreunan eli torsion rakentaminen. Valmista pitäisi olla Jämiin mennessä.

Blogi_2015-17-3-4.jpg

Yhtämittaiseksi rakennettua siipisalon uumalevyä työstetään ja siipikaaria tarkistusmitataan.

Toinen tämänhetkinen päätyö on siiven siipisalkojen uumalevyjen tekeminen. Kaikkien uumalevyjen vaneriosat on sahattu ja niiden päät viistehiottu osien yhdistämiseksi liimaamalla yhtäjaksoisiksi uumalevyiksi. Siiven etummaisen siipisalon sisäsivulle tulevat uumalevyt on jo liimattu kokomittaansa. Siipikaaria on leikattu määrämittoihinsa asennusta odottamaan.

Poiketen alkuperäisestä, entisöitävän Myrsky-hävittäjän (MY-14) siipeä ei rakenneta yhtenäisenä, vaan se rakennetaan kahdesta toisiinsa liitettävästä osasta. Tämän vuoksi rungon keskilinjaan tuleva ja siipisalkojen varaan toteutettava liitos on pitänyt suunnitella erikseen ja siipisalon uumalevyihin on jo tehty liitoksen edellyttämiä erikoisrakenteita. 

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, VL Myrsky

Myrskyn pyrstö teettää töitä

Maanantai 22.6.2015 - Reino Myllymäki

VL Myrsky II -entisöintiprojektissa eli MY-14:n entisöinnissä tuli vastaan yllättävä vastoinkäyminen.

my-5_tuhoutuneena_640x360px.jpg

MY-5 pian tuhoutumisensa jälkeen Porissa.

Kaikki kolme käytettävissä olevaa runkokehikkoa ovat pyrstön osalta vaurioituneita. MY-5:n pakkolasku 20.11.1946 meni Porissa pitkäksi ja kone päätyi kannokkoon. MY-9:n lasku samalle kentälle 15.2.1945 tapahtui liian suurella nopeudella, jolloin lasku meni pitkäksi ja kone ympäri. MY-14 puolestaan tuli MY-41:n yliajamaksi rullaustiellä Porissa 3.2.1947, jolloin MY-41:n potkuri käytännössä katkaisi rungon pyrstön etupuolelta.

my-9_pyrsta_ja_matti_patteri_tikkakoski_2015-01-31.jpg

Matti Patteri tutkii MY-9:n pyrstöä Tikkakoskella tammikuussa 2015.

my-14_pyrstan_korjaaminen_karesaar.jpg

Matti Patteri sovittaa IMY:n tiistaikerholaisten kanssa uusvalmistettua osaa MY-5:n ylösalaisin olevaan hiekkapuhallettuun ja pohjamaalattuun pyrstökehikkoon marraskuussa 2014 (kuva: Jukka Köresaar).

Aluksi oli tarkoitus tehdä MY-14:n pyrstö MY-5:n pyrstön jäänteistä ja tehdä MY-9:n pyrstön pohjalta jigi osien kohdalleen saamiseksi. Myöhemmin MY-9:n pyrstö otettiin parempikuntoisuutensa perusteella entisöinnin kohteeksi.

Paljastui nimittäin, että sen enempää kuin MY-5:n kuin MY-9:nkään pyrstöt eivä olleet piirustusten mukaisia. VL Myrsky II -suursarjan alkupään koneiden rungot - ilmeisesti MY-13:een saakka - on hitsattu kasaan ilman kunnollista jigiä, jolloin esimerkiksi peräsinten laakeripukit ovat jopa 5 mm etäisyydellä paikoista, joissa niiden pitäisi olla. Esimerkiksi MY-5:tä on kiirehditty valmiiksi koesarjan koneiden MY-2 ja MY-3 tuhouduttua, jolloin osat on saatu paikalleen sovittamalla.

Entisöitävän koneen uusvalmistetut osat - sivuvakaaja ja -peräsin sekä korkeusvakaajat on tehty tarkasti piirustusten mukaisiin mittoihin. Siten niiden yhteensovittaminen MY-9:n olisi työlästä, jopa mahdotonta. Pyrstössä kun on peräti 21 pistettä, joiden on oltava kohdallaan, jotta kaikki toimii niinkuin pitääkin.

my-9_korjattu_laakeripukki_laakkonen.jpg

MY-9:n korjattu laakeripukki (kuva: Jorma Laakkonen).

Niinpä VL Myrsky II -entisöintiprojektin johtoryhmä päätti, että MY-14:n pyrstö tehdään lähtökohtaisesti alkuperäisistä osista uusvalmistetuilla osilla täydentäen mutta kuitenkin niin, laakeripukit voidaan irrottaa ja hitsata piirustusten mukaisille paikoilleen.

myrskyn_piirustus_seka_aluperaisia_ja_uusvalmistettuja_laakeripukin_osia_laakkonen.jpg

Myrskyn piirustuksia sekä alkuperäisiä ja uusvalmistettuja laakeripukkien osia (kuva: Jorma Laakkonen).

myrskyn_pienoismallin_pyrsta_laakkonen.jpg

Kaunis kuva VL Myrsky II:n pyrstöstä. Kuva on Matti Patterin rakentamasta ja vielä keskeneräisestä 1:4 mallista (kuva: Jorma Laakkonen).

Pääsemme todennäköisesti lähiaikoina raportoimaan MY-9:n pyrstöosan liittämisestä MY-14:n runko-osaan, joten tarina jatkuu...

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, MY-14, VL Myrsky

Tunnistatko miehet Pyhäjärven jäällä?

Lauantai 4.4.2015 - Reino Myllymäki

Erään tamperelaisen perintöalbumista on löytynyt oheinen kuva ja hän haluaisi tietää, ketä kuvassa on. Kuvassa oikeanpuolimmainen henkilö ei ole lentäjä, vaan Valtion Lentokonetehtaan "kuppiauton" kuljettaja Kalle Villiam Salonen, jonka tehtäviin kuului mm. Pyhäjärven jäälle auratun kiitotien pitäminen kunnossa.

ksim_110_pyhjrven_jll_800x450.jpg

Klikkaa kuva suuremmaksi!

Kuva on otettu kevättalvella 1942. Kone taustalla on Myrskyn prototyyppi MY-1, jonka ensilento tapahtui 23.12.1941. Kone ei kuitenkaan ole ensilentokunnossa, koska NACA-renkaan keltainen raita on leveämpi kuin ensilennon aikoihin otetuissa kuvissa. MY-1 vietiin muutostöihin 26.1.1942 noin neljän viikon ajaksi. Todennäköisesti kuva on otettu maalis-huhtikuussa 1942. Koneessa on tuolloin myöhemmistä sarjakoneista poikkeava metallirakenteinen Hamilton Standard Hydromatic -potkuri. Vasenta runkokonekivääriä ei ole asennettu.

Kuvan miehistä kolme keskimmäistä näyttävät lentäjiltä. Huhtikuun loppuun mennessä MY-1:llä olivat lentäneet luutnantti Erkki Itävuori, lentomestari Aarre Siltavuori, luutnantti Esko Halme, luutnantti Pekka Kokko ja kapteeni Urho Nieminen. Todennäköisesti lentäjäkolmikko löytyy noiden viiden joukosta.

Kuvan vasemmanpuoleinen henkilö näyttää maahenkilöstöön kuuluvalta. Samanoloinen henkilö esiintyy eräissä muissakin valokuvissa. Eräässä kuvassa hän näyttää tankkaavan MY-1:tä.

Jos tunnistat henkilöt, kerro tietosi oheisella lomakkeella tai kommentoimalla tätä blogikirjoitusta!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, VL Myrsky, DC-3, Bell P-39, Airacobra

Kurkistus kulissien taakse

Sunnuntai 1.2.2015 - Reino Myllymäki

Ilmailumuseoyhdistyksen jäsenmatkalla 31.1.2015 Keski-Suomen Ilmailumuseon pienoismallitapahtumaan oli mukana VL Myrsky II -projektin esittelypöytä. Tarkoitus oli myös tuoda mukana MY-9:n takarungon pätkä mutta sitä ei oltu vielä irrotettu muusta rungosta, vaikka sahauskohdat oli jo merkitty. Kun Mattikaan (Patteri) ei tarttunut sahaan, legendaarinen VL Myrskyn putkirungon poikkisahausvideo jäi kuvaamatta.

Silti oli hauska päästä kurkistamaan kulissien taakse myös Keski-Suomen Ilmailumuseossa, jonka vastuulle kuuluvat juuri metalliosat, kuten runko ja moottori. MY-14:ään tuleva Pratt & Whitney R-1830 S1C3-G Twin Wasp -moottori on jo kuljetettu Suomen Ilmailumuseon varastoista Tikkakoskelle mutta MY-14:n hiekkapuhallettu ja koneharmaaksi pohjamaalattu putkirunko moottoripukkeineen odottaa vielä Vantaalla kuljetusta.

my-9_runko_ja_osia_2015-01-31.jpg

Kaikkia kolmea Myrskyn runkoa on purettu Keski-Suomen Ilmailumuseon entisöintipajalla ja irrotettuja osia on lajiteltu sen mukaan, mistä koneesta (MY-5, MY-9 vai MY-14) ne ovat peräisin. Jokainen Hylyistä Helmiksi -näyttelyssä käynyt tietää, että MY-5:n ruosteisessa rungossa on vielä paljon pienosia kiinni ja sama tilanne on MY-9:ssä. Vain MY-14 on ehditty purkaa kokonaan hiekkapuhaltamista varten.

Metallirakenteisten pienosien osalta entisöinnin lähtötilanne on parantunut koko ajan. Alunperin puutelistan pituudeksi arveltiin 95 % kaikista osista ja viimeksi on puhuttu 80 %:sta. Aika näyttää, mitä kaikkea löytyy, kun kaikkien kolmen rungon osat ja muualta löydetyt irto-osat inventoidaan. Näyttää myös mahdolliselta, että jokin alkuperäinen puuosa saadaan MY-14:ään. Ainakin MY-9:n astinkolo luukkuineen näytti niin hyvältä, että tuosta saattaisi saada osan MY-14:ään, varsinkin kun ei olla tekemässä lentävää yksilöä.

myrskyn_astinkolo_2015-01-31.jpg

Keski-Suomen entisöintiryhmä on järjestänyt myös työpiirustukset oman vastuualueensa osalta esimerkillisesti. Näyttää siltä, että entisöintityöt Tikkakoskella ovat asiantuntevissa käsissä.

myrskyn_piirustukset_2015-01-31.jpg

Mihin sitä poikkisahattua MY-9:n rungon pätkää tarvitaan? No, itse asiassa jokainen kolmesta rungosta on vahingoittunut pyrstön etupuolelta. MY-14:n runko meni suorastaan poikki, kun MY-41 ajoi sen päälle Porissa. MY-14:n rungon molemmat "puoliskot" ovat kyllä tallella mutta perärungon saaminen mittoihinsa edellyttää pyrstön jigin tekemistä. Vain MY-9:n pyrstö on niin hyvin säilynyt, että sen pohjalta saadaan tehtyä jigi.

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, VL Myrsky

1 065 hevosvoiman moottori

Lauantai 29.11.2014 - Reino Myllymäki

VL Myrskyn prototyypin moottori oli amerikkalainen Pratt & Whitney R-1830 S3C3-G Twin Wasp, jonka sanottiin kehittävän 1 115 hevosvoimaa. Koe- ja suursarjan koneisiin saatiin 50 hepoa vähemmän tuottava SC3-G, joka siis tuotti 1 065 hevosvoimaa. Tuommoisia hevosvoimalukuja en ole löytänyt ulkomaisesta ilmailukirjallisuudesta ja se häiritsi minua.

Viktor Binghamin Major Piston Engines of World War II antaa SC3-G:lle lentoonlähtötehoksi 1 050 hp ja Jane's Fighting Aircraft of World War II antaa S1C3-G:lle 1 200 hp 125 oktaanin polttoaineella.

Sitten tajusin, että tuo meidän huolettomasti käyttämämme "hevosvoima" ei olekaan hp (tai h.p.) vaan pikemminkin PS. Kysymys on siis eri hevosvoimista. Englanninhevosvoima (hp) on 745,7 W ja kotoinen hevosvoimamme 735,5 W, joten hepovoimien välillä on ero. Hp = 1,0139 hv. Siksi 1 050 hp = 1 065 hv. Kummatkin ovat oikein.

Hyvä että selvisi. Eipä askarruta se asia enää.

Vähän kuitenkin jää ihmetyttämään. DC-3:ssa kun - esimerkiksi - sanotaan olleen 1 200 hevosvoiman moottori. Jane's:n mukaan siinä on kuitenkin 1 200 hp = 1 217 hevosvoimaa. Ja Brewsterin moottorin lentoonlähtötehoksi mainitaan 1 000 hp, ei 1 000 hv, vaan 1 014 hv.

Kumpiahan hepoja on venäläisissä moottoreissa?

1 kommentti . Avainsanat: entisöinti, konservointi, lentokone, museo, ilmailuhistoria, VL Myrsky

Pariisin rauhansopimus ja VL Myrsky

Keskiviikko 30.7.2014 - Reino Myllymäki

Olen kirjoittamassa Myrskystä artikkelia Feeniks 3/2014:ään ja huomasin asian, jota en ole tullut aikaisemmin ajatelleeksi.

VL Myrskyn historiaa koskevassa liturgiassa, jota itsekin olen ollut levittämässä, todetaan VL Myrskyn käytön loppuneen 9.5.1947 Nakkilassa tapahtuneeseen lento-onnettomuuteen, jonka seurauksena kone asetettiin lentokieltoon, joka muutaman päivän päästä julistettiin pysyväksi.

Kun Pariisin rauhansopimus ratifioitiin Suomen eduskunnassa 15.9.1947, Suomi sai 60 taistelukoneen kiintiön. Sen seurauksena Curtiss-hävittäjät varastoitiin eli poistettiin käytännössä käytöstä, koska kaikille kolmelle lentorykmentille riitti 20 Messerschmitt Bf 109 -hävittäjää.

Eli jos lentokieltoa ei olisi 9.5.1947 tullut, Myrskyjen taru olisi joka tapauksessa loppunut reilut neljä kuukautta myöhemmin samana vuonna.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lentokone, entisöinti, konservointi, ilmailuhistoria

It should fly!

Lauantai 26.7.2014 - Reino Myllymäki

Pääsin Matti Patterin ja Paavo Antilan kanssa esittelemään VL Myrsky II -entisöintiprojektia Jämi Fly In -tapahtumaan 19.-20.7.2014 Jämijärvelle.

Ilmailumuseoyhdistyksen standi oli saanut hyvän paikan aivan Jämi Areenan keskeltä ja haettuamme pari pöytää lisää saimme kamamme levitettyä. Mukana oli sekä Myrskyn kunnostettuja alkuperäisosia (jalkapolkimet, siivekkeiden/laskutelineiden valintakytkin ja käsikäyttöpyörästöt, vipuja sekä siiven raudoitusosia ja toinen korkeusperäsin) sekä uusvalmistettuja osia (sivuvakaaja ja -peräsin sekä jigissä oleva toinen korkeusvakaaja). Vanhat osat vedimme kettingillä kiinni toisiinsa ja pöytään, jotta ainutlaatuiset osat eivät lähtisi kenenkään keräilijän matkaan.

jami_myrsky_2014-07-20_b.jpg

Matkassa oli myös VL Myrsky -diashow, roll-upit sekä myytävää materiaalia, mm. kirjoja. Wanhat koneet -kirja myytiinkin loppuun meiltä jo ensimmäisenä päivänä.

Mutta kirjojen myynti oli sivuasia. Olimme esittelemässä projektia ja edistämässä rahankeräystä. Laskimme Matin kanssa sunnuntai-iltana kotiin ajellessamme, että varovasti laskien ehkä 300 ihmistä pysähtyi juttelemaan kanssamme standillämme. Lauantai oli vilkkaampi kuin sunnuntai; osasyy tähän oli sää. Kun lauantaina satoi, ihmiset pakkaantuivat sisälle. Mutta jäi kuitenkin semmoinenkin mielikuva, että kaikkiaankin lauantaina oli paikalla enemmän väkeä kuin sunnuntaina.

Me aiotaan rakentaa loputkin!

Keskustelun avaus Matin rakentamia uusvalmistusosia katsomaan pysähtyneelle tapahtui huikkaamalla joko, että "me aiotaan rakentaa loputkin" tai: "siitä on hyvä aloittaa". Standin vieraita tuntui kiinnostavan, millä uusvalmistetut osat oli liimattu ja samalla tuli käytyä läpi koko lentokoneiden liimauksen historia.

jami_myrsky_2014-07-20_a.jpg

Ihmiset tuntuivat sekoittavan VL Myrskyn VL Pyörremyrskyyn. Useamman kerran sain oikaista, että kysymys ei ole "Puumersusta" vaan Myrskystä ja että "Puumersussa" eli Pyörremyrskyssäkin oli metallimersun eli Messerschmittin kanssa yhteistä vain moottori ja pääase.

Tieto, että kaikkiaan 51 Myrskyä rakennettiin 1941-1945 tuntui hämmästyttävän ihmisiä. VL Myrskyn historia ei näyttänyt yleisesti hyvin tunnetulta. Voi olla, että Myrskyn ongelmat ovat vähentäneet koneesta kirjoittelua ja siksi tunnettuus ei ole hyvä. Yksi kävijä totesikin Myrskyn olleen huono kone. Kymmenet muut sen sijaan sanoivat, että olemme tekemässä kulttuuritekoa ja sadat toivottivat onnea projektissa.

Kuka tiesi vuonna 1942, milloin sota päättyy?

Moni kysyi moottorista ja moni yllättyi kuullessaan, että Myrskyssä oli suurin piirtein sama moottori kuin DC-3:ssa eli Dakotassa. Myös moottorien alkuperä (Saksan sotasaalisvarastot Ranskassa) oli yllätys samoinkuin se, että myös ruotsalaiset ostivat samasta läjästä moottoreita J 22 -hävittäjäänsä.

Sekin tuntui olevan uusi tieto, että useimmat Myrskyt - mukaan lukien nyt entisöitävänä oleva MY-14 - ehtivät jatkosotaan ja muutama myös Lapin sotaan. En unohtanut mainita, että olimme rakentamassa oikeaa Warbirdiä (ja vaikka tapahtuman teemana oli Warbirds, ei oikeita sotalintuja paikalla juuri ollut - DC-3 ja Gloster Gauntlet lähinnä, Spitfirekin on luovutettu käyttöön vasta 2.8.1945 eli sodan jälkeen).

Myös Myrskyn merkityksestä oli juttua. Panin vieraita miettimään asioita ehkä vähän uudelta kantilta kysymällä, että "kuka tiesi vuonna 1942, milloin sota päättyy ja miten Suomen käy?" Kerroin myös historiantutkimuksen ongelmista; sitähän haittaa se, että me tiedämme, kuinka siinä hommassa lopulta kävi. Kun Myrskyn tuotantoa laitettiin käyntiin, kellään tuota tietoa ei ollut eikä yhtään Mersua ollut maassa eikä edes tulossa...

It should fly!

Kaiken kaikkiaan projekti tuli esiteltyä monipuolisesti ja projektin työmäärät - 12 000 tuntia viidessä vuodessa - hämmästytti monia.

Myös sitä kysyttiin usein, että tuleeko koneesta lentävä. Kerroimme, että ei ja kerroimme myös syyt siihen: ainutlaatuiset osat, ruosteinen metallirunko ja budjetin pienuus. Silti kaksihenkinen ulkomaalaisryhmä totesi useaan kertaan painokkaasti: "It should fly!" Niinpä. Minukin mielestä sen pitäisi lentää, mutta...

Kaiken kaikkiaan sekä tapahtuma että projektin osallistuminen standilla tapahtumaan oli kokonaisuutena positiivinen juttu! Mukana ollut keräyslipas numero 3 muuttui keikalla aikaisempaa painavemmaksi.

Reino Myllymäki

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lentokone, entisöinti, konservointi, ilmailuhistoria, museo

Lehdistötilaisuus 23.4.2014 nuorten silmin: Myrsky-hanke

Perjantai 6.6.2014 - Toni Seppi, Henna Savolainen, Jenna Lahdenaho

Lähdimme 23.4.2014 Viestintä- ja vuorovaikutuspajalta kolmen ihmisen voimin Suomen Ilmailumuseoon dokumentoimaan VL Myrsky II -projektin lehdistötilaisuutta. Tilaisuus alkoi klo 15 ilmailumuseon auditoriossa, missä pääsimme kuvaamaan Myrsky -hankkeessa mukana olevia henkilöitä. Tilaisuus alkoi projektin kannalta keskeisten henkilöiden ja ohjelman esittelyllä. Juontajana toimi Suomen Ilmailumuseon myynti- ja markkinointipäällikkö Henri Äijälä. Alkuintron jälkeen Äijälä antoi puheenvuoron projektitiedottaja Reino Myllymäelle, joka kertoi Myrskyn historiasta.

sopimuksen_allekirjoitus_3_640_px.jpg

Jukka Holkeri ja Janne Salonen allekirjoittivat Patrian ja Ilmailumuseoyhdistyksen välisen yhteistyösopimuksen. Kuva: Vantaan Viestintä- ja vuorovaikutuspaja 2014.

Tilaisuuden ehkä merkittävin tapahtuma oli Ilmailumuseoyhdistyksen ja Patrian välisen yhteistyösopimuksen solmiminen. Sen allekirjoittivat Patrian markkinointijohtaja Jukka Holkeri sekä Ilmailuyhdistyksen puheenjohtaja Janne Salonen.  Sopimuksen solmimisen jälkeen nuorisopalveluiden edustaja Heidi Halm ja Janne Salonen pitivät puheen sopimuksen merkityksestä nuorisotyöpajoille. Oli hieno huomata kuinka paljon tilaisuudessa painotettiin Nuorten työpanoksen merkitystä projektissa.   Ohjelman lähestyessä loppuaan Myrsky-projektin vetäjä Matti Patteri esitteli vielä Myrsky -lentokoneen osia ja kertoi muun muassa siitä, kuinka hyvin pieni osa oli säilynyt sellaisenaan ja suurin osa tulisi ja valmistaa alusta alkaen perinteisiä menetelmiä kunnioittaen.

dsc_0049_matti_patteri_ja_heidi_halm_crop_640_px.jpg   

Matti Patteri esittelee Heidi Halmille puolivalmiin Myrsky-pienoismallin osaa. Kuva: Vantaan Viestintä- ja vuorovaikutuspaja 2014.

Lopuksi oli yleisön vuoro esittää kysymyksiä.  Yksi kysymyksistä osoitettiin Pilven Veikkojen sotalentäjäveteraanille, Johannes Brotheriukselle. Hän kertoi koskettavasti, kuinka jo sota-ajan loputtua oli saanut tehtäväkseen lentää muiden sotalentäjien kanssa Myrskyt Hollolan lentokentälle rajamuutosten seurauksena.  Matkalla eräs kanssalentäjistä oli lentänyt hänen rinnallaan, yhtäkkiä nostanut kätensä viimeiseen tervehdykseen ja tämän jälkeen syöksynyt kuolemaan.

dsc_0043_johannes_brotherius_crop_640_px.jpg

Johannes Brotherus kertoo kokemuksistaan Myrskyn ohjaimissa jatkosodan loppumisen aikoihin. Kuva: Vantaan Viestintä- ja vuorovaikutuspaja 2014.

Tilaisuuden päätyttyä pääsimme vielä entisöintihalliin kuvaamaan Myrskyn ja kuulemaan vielä hieman siitä, kuinka koneen entisöinti tulee käytännössä tapahtumaan.  Iltapäivästä jäi positiivisena mieleen ihmisten aito into Myrsky-projektia kohtaan.

Kirjoittajat ovat Vantaan kaupungin Viestintä- ja vuorovaikutuspajan nuoria.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lentokone, entisöinti, konservointi, ilmailuhistoria